Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 7/1999. Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt VIKING

Transkriptio

1 Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 7/1999 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt VIKING Tielaitos Liikenteen Palvelut Helsinki 1999

2 Helsinki 1999 Julkaisun jakelu: Tielaitos, keskushallinto, Liikenteen palvelut Telefax Tielaitos Opastinsilta 12 A PL HELSINKI

3 Österman, Tuomas: Varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt, Esiselvitys. Helsinki Tielaitos, Keskushallinto, Liikenteen Palvelut, Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 7/1999, 44 s + liitt. Asiasanat viitoitus varareitti, vaihtoehtoinen reitti, kiertotie, liikenteen ohjaus, liikenteen hallinta, TIIVISTELMÄ Työn tavoitteena on ollut laatia selvitys pääteiden varareittien valintaperusteista ja ohjausjärjestelyistä. Varareittijärjestelmän tavoitteellinen laajuus on koko Suomen päätieverkko eli Valta- ja kantatiet. Työssä tutustuttiin kiertoteiden ja tilapäisten liikenteenohjausjärjestelyjen merkitsemistapoihin Ruotsissa ja Saksassa. Varareittien valintaperusteiden selvittämiseksi valittiin kaksi esimerkkitietä, joiden osalta määriteltiin karttatyönä mahdollisia varareittejä ja etsittiin esille tulevia ongelmia. Esimerkkitienä käytettiin valtatietä 3 välillä Helsinki - Vaasa, minkä lisäksi myös valtatieltä 4 väliltä Helsinki - Oulu tarkasteltiin esille tulevia ongelmia. Esimerkkiteiden tarkastelun pohjalta laadittiin lista asioista, joita varareittien valinnassa tulee ottaa huomioon. Näitä ovat mm. liikenteen määrä, koostumus ja häiriötiheys, vuoden- ja vuorokaudenaika, pitkämatkaisen liikenteen osuus, varareitin pituus, tilapäisohjauksen kestoaika, liikennerajoitukset, ympäristönäkökohdat ja liikenneturvallisuuteen vaikuttavat seikat. Varareittien merkitsemisestä laadittiin ehdotus kolmeen eri perustilanteeseen: moottoriväylille (rinnakkaistie varareittinä), perusverkon päätielle (varareittijärjestelyt tilanteen mukaan) ja taajaman kautta kulkeville varareiteille. Varareittien merkitsemisehdotus perustuu pääosin Suomessa jo käytössä olevaan merkkivalikoimaan ja sen sovelluksiin. Ehdotuksesta pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvin olemassa olevaan viitoitusjärjestelmäämme täydentävä. Ulkomaisista esimerkeistä on otettu mallia vain rajoitetusti, koska mitään yhteiseurooppalaista tapaa varareittien merkitsemiseen ei ole. Varareittien merkitsemisen lisäksi työssä on tarkasteltu varareittien aktivointiprosessia. Työssä on pohdittu eri Tielaitoksen liikennekeskusten, aluehälytyskeskusten, pelastuslaitosten, tien kunnossapitäjän ja poliisin välistä yhteistyötä onnettomuustilanteessa. Varareiteistä tulee laatia alueelliset suunnitelmat. Suunnitelmat sisältävät mahdollisesti useampiakin vaihtoehtoisia varareittejä, joille kirjattaan mahdollisimman tarkasti eri vaihtoehtojen käytön perusteet eri tilanteissa. Liikennekeskuksen päivystäjä valitsee käyttöön aktivoitavan varareitin ja hälyttää kunnossapitäjän asentamaan merkit. Työryhmä ehdottaa, että varareittien aktivoiminen olisi Tielaitoksen tai sen valtuuttaman kunnossapitäjän tehtävä. Varareitin aktivoimiseksi tarvittavat merkit sijoitettaisiin viitoitusvaunuihin, joissa kunkin alueen varareittien tarvitsemat merkit olisivat valmiina suunnitellussa sijoittelujärjestyksessä.

4 Österman, Tuomas: Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt. [Reserve Routes on Finnish Main Roads, Selection and Signing Principles.] Finnra internal reports 7/ p. + app. Helsinki Key words Reserve Routes, Alternate routes, Detours, Traffic Control, Traffic Management, Signing ABSTRACT The main roads in Finland consist of main roads (class I) and main connecting roads (class II). Only some of them are motorways, most of them are two-lane roads. In case of an accident or another conflict it is often necessary to force the traffic to a reserve route. A reserve route is an alternate route which has been planned in advance and selected for a situation where an accident or another problem closes the main road temporarily. This work is a preliminary study of the selection and signing principles of the reserve routes on Finnish main roads. This work was started with a general study of the signing principles of alternate routes in Sweden and Germany. The base of the road signing system in these coutries resemble the Finnish signing principles. Therefore certain similarities can be found in the problematic of signing a reserve route. Two case roads were chosen to get examples of the problems that occur when selecting alternate and reserve routes in finnish road network. The main road 3 from Helsinki to Vaasa and the main road 4 from Helsinki to Oulu proved to be good examples providing various kinds of main road, both motorway and two-lane road as well as urban and rural road sections. In base of the foreign examples and the case road study a list of important things in selecting reserve routes was drawn. Among the things in the list are traffic flow, traffic composition, conflict density, time of day and year, share of long distance traffic, length of the reserve route, lasting time of the temporary problem, environmental impacts and traffic safety. Three main types of reserve routes were found. When the main road is a motorway, a natural reserve route is usually found at the old main road which now serves as a parallel collector-distributor road. Second main type is a two-lane main road in rural area. Third main type is where the reserve route is in an urban street network. Both selection principles and signing were planned for these three main types of reserve routes. The signing suggestion is based on the general finnish signing system and only few additions are suggested to the system. Regional plans of reserve routes should be designed. The plans may consist of alternate reserve routes where different routes can be used in different kinds of situations. In addition to signing the reserve roads co-operation of the different authorities in an accident situation has been studied. The regional traffic centres will have a leading role in the co-operation between road maintenance units and other authorities, e.g. police, regional alarm centres and rescue forces. As a conclusion it is suggested that road maintenance authorities should be responsible for signing the reserve routes. The study has been granted European Community financial aid in the field of Trans-European Networks-Transport.

5 Österman, Tuomas: Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt. [Reservrutter på finska huvudvägar, val- och vägvisningsprinciper.] Vägverkets interna rapporter 7/ s. + bilagor. Helsingfors Nyckelord: Reservrutter, Omledningar, Trafikstyrning, Trafikanordningar, Vägvisning SAMMANDRAG Målet i det här utredningen har varit att definiera grundprinciper för reservrutter och deras vägvisning på finska huvudvägar (riks- och stamvägar). Reservrutter är tillfälliga omledningar, som används t.ex. vid en olycka då huvudvägen måste stängas. En del av arbetet var en utredning av principer i omledningsvägvisning i Sverige och i Tyskland, där vägvisningssystemet till största delet liknar det finska. För att studera valprinciper och problematik av reservrutter på finska huvudvägar valdes riksväg 3 från Helsingfors till Vasa och riksväg 4 från Helsingfors till Uleåborg som exempelvägar. Möjliga reservrutter utvaldes till dessa exempelvägar och framkommande problemer söktes. På grund av erfarenheterna med exempelrutterna bildades en lista över de saker som skall beaktas, när man väljer reservrutter. Bland dem finns trafikmängd, trafiksammansättning, störningsvanlighet, årstid och dygnstid, andel av långfärdstrafik, längd av reservrutten, varaktighet av tillfällig vägvisning, trafikrestriktioner, miljöaspekter och trafiksäkerhet. Vägvisningsföreslag för reservrutter på huvudvägar gjordes för tre olika vägnetstyper. När huvudvägen är en motorväg, fungerar den gamla parallelvägen som en naturlig reservrutt. Den andra huvudtypen är en vanlig tvåfilsväg, där möjligheterna att bilda en fungerande reservrutt varierar mäst. Den tredje typen gäller reservrutter, som passerar tätorter. Vägvisningsföreslaget har gjorts på grund av det finska vägvisningssystemet så att det kompletterar den nuvarande vägvisningen. Bara några alldeles nya föreslag finns i förslaget. När det inte finns ett gemensamt europäiskt system för att planera vägvisningen till reservrutter, var det bäst att grunda vägvisningen av reservrutter på det nuvarande vägvisningssystemet. Aktiveringsprocessen av reservrutter har också studerats. Samarbetsprinciper mellan Vägverkets regionala trafikcentraler, regionala alarmcentraler, räddningstjänst och polisen i sammanhang av en trafikolycka har studerats. Regionala planer av reservrutter och deras vägvisning bör göras. I planerna kan finnas alternativa reservrutter, som är tillämpliga i varierande situationer. Dejouren i Vägverkets trafikcentral väljer vilken av de alternativa reservrutter används och alarmerar underhållsmyndigheter som aktiverar reservrutten. Föreslagen är att Vägverkets regionala underhållsenheter skulle ha aktiveringsansvar för reservrutterna. Speciella vägvisningsvagnar med färdiga skyltar till reservrutterna borde utrustas för att möjliggöra snabb aktivering av reservrutter.

6

7 ALKUSANAT Työssä on selvitetty pääteiden varareittien valintaperusteita ja ohjausjärjestelyjä. Työn päälähtökohtana oli tilanne, jossa päätie on tietyltä osuudeltaan tilapäisesti suljettu. Vaihtoehtoisia reittejä, joita voi käyttää, vaikka päätiekin on käytössä, on käsitelty yleisemmällä tasolla. Työssä etsittiin kahden esimerkkitien (vt 3 Helsinki - Vaasa ja vt 4 Helsinki Oulu) avulla käytännön ongelmatilanteita varareittien määrittelemisessä ja valinnassa. Näille esimerkkiteille on laadittu alustava varareittijärjestelmä, joka sisältää varareittien määrittelyn lisäksi myös ohjaustoimenpiteet reitin eri osuuksilla. Työ on laadittu Tielaitoksen Liikenteen palvelut -yksikön toimeksiannosta. Työtä on ohjannut työryhmä, johon ovat kuuluneet: Mirja Noukka (pj.) TIEL / Liikenteen Palvelut Per-Olof Linsén Martin Johansson Teuvo Kela Antti Rantanen TIEL / Hämeen tiepiiri Työryhmän lisäksi seurantaryhmään ovat kuuluneet Jorma Helín (TIEL / Liikenteen Palvelut), Maritta Polvinen (TIEL / Liikenteen Palvelut) ja Matti Ruonakangas (TIEL / Uudenmaan tiepiiri). Konsulttina työssä on toiminut Viatek Oy, jonka Tapiolan toimistossa työstä on vastannut Tuomas Österman. Selvityksen tekemiseen on saatu Euroopan Unionin liikenteen perusrakenteen kehittämiseen tarkoitettua TEN-T (Trans-European Networks- Transport) rahoitusta. Helsingissä tammikuussa 1999 Tielaitos Keskushallinto Liikenteen palvelut

8 8 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt SISÄLTÖ MÄÄRITELMIÄ 1 JOHDANTO 11 2 VARAREITTIEN VALINTAPERUSTEET 11 3 VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA Ruotsi Saksa 18 4 EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA Perusteita Varareittien merkitseminen moottoriväylillä Perusviitoitus moottoriväylällä ja sen rinnakkaistiellä Varareitin ohjausjärjestelyt moottoriväylillä Liittymien numerointi ja nimeäminen Perusverkon päätiet Perusviitoitus varareiteillä Varareitin ohjausjärjestelyt perusverkolla Taajamien kautta kulkevat varareitit 30 5 VAIHTOEHTOISET REITIT Vaihtoehtoisten reittien valinta Vaihtoehtoisten reittien merkitseminen 31 6 ORGANISAATIOIDEN ROOLIT VARAREITIN AKTIVOINNISSA Tielaitos, liikennekeskukset Aluehälytyskeskukset, pelastuslaitos ja poliisi Tien kunnossapitäjä 34 7 JATKOTOIMENPITEET Varareittien suunnittelu ja ohjausjärjestelyt Toimintatavat varareittien aktivoinnissa Varareittijärjestelmää tukevia toimenpiteitä Vaihtoehtoisten reittien käytön tukeminen 35 8 LIITE: VARAREITTIESIMERKKEJÄ, VALTATIE Liitekuvien esitystapa ja lukuohjeita Huomioita varareittien valinnasta ja merkitsemisestä vt 3:lla Liitekuva Liitekuva Liitekuva Liitekuva Liitekuva 5 39

9 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 9 MÄÄRITELMIÄ Kiinteä viitoitus: Pysyvästi maastoon asennettu viitoitus. Kiertotie: Tilapäinen tai pysyvä, päätiestä poikkeava, keltamustilla opastusmerkeillä osoitettu reitti. Kiertotie viitoitetaan, kun kaikki tai tietyt ajoneuvoryhmät eivät voi käyttää päätietä. Lähtöpiste: Liittymä, josta liikenne ohjataan varareitille Moottoriväylä: Moottori- tai moottoriliikennetie Paluupiste: Liittymä, jossa liikenne palaa varareitiltä takaisin päätielle Perusverkko: Yleinen tieverkko poislukien moottoriväylät Perusviitoitus: Yleisten teiden kiinteä viitoitusjärjestelmä Peitetty viitoitus: Reitin merkitseminen kiinteästi paikoilleen asennetuilla merkeillä, jotka ovat normaalisti peitettynä. Päätie: Valta- tai kantatie Rinnakkaistie (perusverkon tieyhteys): Moottoriväylän liikennekäytävässä samansuuntaisesti kulkeva tie, jonka tehtävänä on palvella moottoriväylän suuntaisen hitaan liikenteen ja kevyen liikenteen yhteytenä sekä koota liikennettä moottoriväylälle. Solmupiste: Varareitin lähtöpiste, paluupiste tai reitin varrella sijaitseva liittymäkohta, jossa tarvitaan liikenteen ohjausta Sulkukohta: Kohta, jossa tie on suljettu päätiellä varareitin lähtö- ja paluupisteen välisellä osuudella Tilapäinen viitoitus: Viitoitus, jonka tienpitäjä asentaa paikoilleen päätien sulkemisen ajaksi. Vaihtoehtoinen reitti: Ainakin lähes päätien tasoinen reitti, jota voi käyttää, vaikka päätiekin on käytettävissä Varareitti: Suunniteltu, ennalta määrätty reitti sulkukohdan ohi. Käyttöön aktivoitu varareitti -> Kiertotie

10

11 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 11 JOHDANTO 1 JOHDANTO Työn tavoitteena on ollut laatia selvitys pääteiden varareittien valintaperusteista ja ohjausjärjestelyistä. Työn taustana ovat useat onnettomuustilanteet, joissa päätie on jouduttu tilapäisesti sulkemaan. Näiden tilanteiden pohjalta on tiedostettu tarve suunnitella ennalta pääteiden varareittejä ja niiden liikenteen ohjausta. Selvityksessä on käsitelty yleisellä tasolla myös pääteiden vaihtoehtoisia reittejä. Päätie saattaa ruuhkautua lievän onnettomuuden tai vilkkaan liikenteen seurauksena. Tällöin ruuhkaa voidaan helpottaa tiedotuksen keinoin, esimerkiksi suosittelemalla vaihtoehtoisia reittejä radion liikennetiedotteilla. Lisäksi esimerkiksi tietyöt, alikulku- ja painorajoitukset sekä yleisötapahtumat saattavat edellyttää kiertotiejärjestelyjä. Näistä Tielaitoksella on valmiita ohjeistoja ja runsaasti käytännön kokemusta, eikä niitä käsitellä tässä selvityksessä. Selvityksessä on käytetty esimerkkitienä valtatietä 3 välillä Helsinki Vaasa. Toisena tarkastelujaksona oli valtatie 4:n välillä Helsinki Oulu, josta etsittiin mahdollisia uusia ongelmatilanteita, joita valtatiellä 3 ei esiintynyt. Valtatie 3:lle on etsitty karttatyönä varareitit. Reitit on esitetty työn liitteenä olevissa kartoissa. Valitut varareitit ovat alustavia, sillä varareittien valinnassa tarvitaan hyvää paikallistuntemusta. Tässä työssä ei ole vielä pyritty luomaan sellaisenaan toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Varareittien soveltuvuuteen eri tienkäyttäjäryhmille tai eri liikennetilanteisiin ei ole yleensä otettu kantaa. Vaikka raporttiin kirjatut reittien valintaperusteet ja ehdotetut ohjausjärjestelyt perustuvat esimerkkiteihin, tavoitteena on ollut laatia järjestelmä, joka on sovellettavissa muillekin pääteille. Varareittien valintaperusteiden ja merkitsemisen lisäksi työssä on hahmoteltu poliisin, pelastuslaitoksen ja tielaitoksen välistä työnjakoa varareittien käyttöönottotilanteissa. Tämän selvityksen perusteella tiepiirit voivat käynnistää varareittien suunnittelun. Selvityksen jälkeen Tielaitoksen keskushallinto laatii ohjeet varareittien merkitsemisestä. Ohjeiden perusteella tiepiirit voivat suunnitella alueensa pääteiden varareittien merkitsemisen. 2 VARAREITTIEN VALINTAPERUSTEET Molemmilla esimerkkiteillä todettiin, että Suomessa moottoriväylillä on yleensä luonteva rinnakkaistie, useimmiten ns. vanha päätie, jolle on liittymismahdollisuuksia tasaisin välein (vt 3 välillä Helsinki Jutikkala). Perusverkon pääteillä varareitin järjestämismahdollisuudet vaihtelevat. Toisinaan varareitiksi voisi valita useamman eri vaihtoehdon, toisinaan on mahdotonta löytää varareittiä, joka palvelisi lyhytaikaista tien katkaisua.

12 12 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt VARAREITTIEN VALINTAPERUSTEET Jos varareittiä ei ole mahdollista lainkaan järjestää, korostuu tiedotuksen tärkeys. Tällöin on myös erityisesti panostettava siihen, että tien sulku jää mahdollisimman lyhytaikaiseksi. Kaupunkien ohitukset ovat oma ongelmakenttänsä, esimerkkiteillä Tampere ja Jyväskylä. Niiden kohdalla katuverkko tarjoaa paljon mahdollisia varareittejä. Silti sellaisia reittejä, joiden kautta valtatien liikenteen voi käytännössä ohjata, on rajallisesti. Myös sellaisia tapauksia esiintyy, joissa sopivaa varareittiä ei ole ollenkaan. Varareitin valinnassa on otettava huomioon seuraavia seikkoja: Liikennemäärä: suurempi liikennemäärä vaatii korkeatasoisemman varareitin Liikenteen koostumus: raskaan liikenteen suuri osuus vaatii korkeatasoisemman varareitin Liikenteen häiriötiheys: kuinka usein varareittiä tarvitaan? Pitkämatkaisen liikenteen osuus Vuorokaudenaika: vaikuttaa varareitin valintaan lähinnä liikennemäärien kautta. Yöaika on yleensä vähäliikenteistä aikaa, jolloin varareitiksi voidaan valita sellainen osuus, jolle ei voi ohjata suuria liikennemääriä. Taajamien läheisyydessä reitin varren asutukselle aiheutettu häiriö voi joissakin tapauksissa vaikuttaa reitin käyttökelpoisuuteen yöaikana. Vuodenaika: reitti, joka kesäaikana kelpaa varareitiksi, saattaa olla talvella siihen kelpaamaton. Vuodenajan vaikutuksia keliolosuhteisiin voidaan lieventää kunnossapidon toimenpitein. Jos varareitti olisi muuten kelvollinen, mutta on kunnossapitoluokaltaan sellainen, ettei sinne huonolla kelillä voi ohjata päätien liikennettä, voidaan joissakin tapauksissa kunnossapitoa tilapäisesti tehostamalla saada reitti käyttöön. Varareitin pituus: Lyhyt varareitti voi kulkea vaatimattomampaakin tietä pitkin, mutta mitä pitempi varareitti on, sitä lähempänä reitin tason on oltava päätien omaa tasoa. Tilapäisohjauksen kestoaika: Jos häiriö on lyhytkestoinen, ei pää-tien liikennettä kannata ohjata kovin kaukaa kiertävälle varareitille tai voi olla syytä jättää varareitti kokonaan aktivoimatta. Liikennerajoitukset: Mahdollisten varareittien varrella saattaa olla liikennerajoituksia, jotka vaikeuttavat reittien käyttöä varareittinä. Esimerkiksi taajamien läpiajossa on usein vaarallisten aineiden kuljetuskielto. Ympäristönäkökohdat: Varareittien valinnassa olisi pyrittävä välttämään tarpeetonta häiriötä ympäristölle. Onnettomuuden luonne: esimerkiksi vaarallisia aineita sisältäneessä onnettomuudessa tuulen suunta ja vaara-alueen laajuus. Joukkoliikenne: linja-autoreitistä tulee selvittää, minne sen voi kierrättää. Tarvittaessa tehtävä erityisjärjestelyjä, jos pysäkkejä jää suljetulle reitille. Liikenneturvallisuusnäkökohdat: tien kunto ja liittymäjärjestelyt suhteessa liikennemääriin ja liikenteen koostumukseen on otettava huomioon myös liikenneturvallisuuden näkökulmasta.

13 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 13 VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA 3 VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA Ruotsi ja Saksa valittiin selvityskohteiksi, koska niiden viitoitusjärjestelmän perusteet muistuttavat varsin paljon Suomen käytäntöä. 3.1 Ruotsi Ruotsalaiseen viitoitusjärjestelmään on tutustuttu Trafiksäkerhetsverketin julkaisujen Vägvisningsplaner för tätorter enligt stam/grenmetoden (Rapport Nr 6, Trafikbyrån 1985) ja Reviderad upplaga, Vägvisning (Rapport Nr 7, Vägverket Sektion Trafik, 1994) avulla. Ruotsissa perusviitoitusta suunniteltaessa otetaan huomioon varareittien/ vaihtoehtoisten reittien tarve. Erityisesti suurempien taajamien ohituksissa, sisääntuloissa ja ulos-viitoituksessa katuverkolta pääteille ohjataan jo normaaliolosuhteissa useampia reittejä. Viitoitusreitit pyritään aina rakentamaan siten, että vaikka varsinainen reitti kiertää keskustat, myös keskustan läpi ajamalla viitoitus takaisin päätielle on järjestetty. Ruotsissa varareittien/ vaihtoehtoisten reittien viitoitus taajamissa ja niiden läheisyydessä perustuu pääosin tienumerotunnusten käyttöön. Niiden yhteydessä voidaan käyttää myös ilmansuuntalyhenteitä (esim. E4S, E4N kuva 1). Ensiapu-, lentoasema- ja muut symbolitunnukset pidetään aina mukana myös vaihtoehtoisten reittien/ varareittien viitoituksessa. Pysyvää kiertotieviitoitusta Ruotsissa käytetään esimerkiksi ylikorkeiden kuljetusten reittejä varten (esimerkki kuvassa 2). Pysyvän varareitin viitoitus tienumerotunnuksella voidaan Ruotsissa toteuttaa omalla viitoitusvärillään, valkopohjaisella tunnuksella, jossa numerot ja katkoreuna ovat siniset. Suomessa vastaavaa käytäntöä ei ole. Tilapäisiä tarpeita varten Ruotsissa käytetään oranssia viitoitusväriä (esimerkkejä kuvassa 3). Tyypillisiä käyttökohteita ovat tietyöt ja muut pysyvämmät tilapäisjärjestelyt, joissa myös osa muista liikennemerkeistä (esim. kaistaopastus) on oranssipohjaista. Kiertotieviitassa voidaan käyttää kohteen nimeä tai mustaa palkkia vastaavasti kuin Suomen kiertotien viitassa. Myös tilapäisiin kiertotien viitoitustarpeisiin voidaan varautua ennalta, mutta tällöin osan viitoituksesta on oltava peitettynä normaalitilanteessa. Osa tällaisista kiertoteihin varautumisista on maastossa pysyvänä, mutta normaalisti peitettynä viitoituksena. Kiertotiejärjestelyissä on otettava huomioon myös sivusuunnilta saapuvan liikenteen ohjaaminen käyttämään kiertoreittiä. Juuri näissä tapauksissa Ruotsissa suositellaan ilmansuuntatunnusten käyttöä tienumeroiden yhteydessä. Tilapäisjärjestelyjä varten Ruotsissa on suurimmissa eritasoliittymissä sulkulaitteita ja opasteita valmiina liittymäalueelle sijoitetussa varustekaapissa, josta laitteet saadaan tarvittaessa nopeasti käyttöön.

14 14 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA Ruotsissa painotetaan, että tilapäisiä kiertotiejärjestelyjä suunniteltaessa on otettava huomioon liikenneturvallisuusnäkökohdat, liikennemäärä, raskaan liikenteen osuus, pitkämatkaisen liikenteen osuus, joukkoliikenne ja ympäristönäkökohdat. Suunnistustauluissa ja muissa sellaisissa viitoissa, joihin lisätään oranssilla värillä tilapäisiä osia, on otettava huomioon, että pysyvää viitoitusta ei saa kokonaan peittää. Viitan virheelliset osat peitetään punaisella vinoristillä ja oranssi osa lisätään tilapäisen suunnan muun viitoituksen yhteyteen. Vinoristiä käytetään erityisesti silloin, kun kaikkea liikennettä ei ohjata kiertoreitille eli kun varareitin lähtöpisteen ja päätien sulkukohdan välissä on liittymiä, joita voi käyttää normaalisti. Tällöin ne kohteet, joihin pääsemiseen tarvitaan varareittiä, peitetään vinoristillä, mutta muu osa liikenteestä voi jatkaa normaalisti.

15 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 15 VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA Kuva 1: Esimerkki pääteiden numerotunnusten viitoitusreittien johtamisesta ulos taajamasta Ruotsissa

16 16 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA Kuva 2: Esimerkki valkosinisen tienumerotunnuksen käytöstä raskaan liikenteen varareitillä Ruotsissa

17 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 17 VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA Kuva 3: Esimerkkejä Ruotsissa käytettävistä kiertotieviitoituksen merkeistä

18 18 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA 3.2 Saksa Kiertotiejärjestelyiden toteuttamiseen Saksassa on tutustuttu julkaisun Hinweise für das Anbringen von Verkehrszeichen und Verkehrseinrichtungen (Kirschbaum, 1995) avulla. Tämän julkaisun kuudes luku käsittelee liikenteen kiertotiejärjestelyjä ja työmaajärjestelyjä. Saksassa kiertotiejärjestelyille on omat viittatyyppinsä niin moottoritieverkolle kuin perusverkollekin. Tilapäiset ja pysyvämmät kiertoteiden viitoitukset järjestetään samojen perusviittatyyppien pohjalta. (kuva n3, esimerkkejä saksalaisista kiertoteiden viitoista) Tilapäisten kiertotiejärjestelyjen toteuttamisessa saksalaiset ohjeistot korostavat poliisin ja tienpitäjän yhteistyön välttämättömyyttä. Kiertotie voidaan viitoittaa vain tietylle ajoneuvoryhmälle (esim. kuormaautotunnuksella), Umleitung-kohdenimellä (=kiertotie), viitoituskohteella tai kiertoreitin numerolla (lähinnä moottoriväylillä). Kiertoteiden viitoitus on perusverkolla keltapohjaista ja moottoritieverkolla sinipohjaista. Nämä ovat Saksassa muutenkin käytössä olevat viitoitusvärit, joten kiertoteiden viitoitukselle ei käytetä omaa tunnusväriä. Varareittejä on merkitty valmiiksi varsinkin moottoritieverkolla. Joissakin tapauksissa varareittejä merkitään valmiiksi tiekarttoihin. Karttoihin merkitsemisen osalta on annettu ohjeet jopa kartoissa käytettävistä väreistä eri tapauksissa. Moottoriteiden varareitit on yleensä numeroitu. Numeroinnin tulee olla ylöspäin jatkuva ajosuunnassa, jotta reittien seuraaminen helpottuu ja peräkkäisiä reittejä voidaan tarvitaessa myös yhdistää. Sekaannusten välttämiseksi itään ja pohjoiseen johtavat reitit numeroidaan parittomilla numeroilla ja etelään sekä länteen johtavat reitit parillisilla numeroilla. Pysyvämmissä kiertotiejärjestelyissä voidaan Saksassa käyttää punaista vinoristiä peittämään viitan tilapäisesti virheellisiä osia (kuva n4). Tarvittaessa viittoihin lisätään täydentäviä osia, jotka voivat sisältää kohdenimien lisäksi esimerkiksi kieltäviä tai rajoittavia liikennemerkkejä. Moottoritieverkolla niissä kohteissa, joissa varareitteihin joudutaan turvautumaan toistuvasti, voidaan kiertoteiden opastus toteuttaa myös muuttuvin opastein. Kun varareitti aktivoidaan tarpeen pohjalta (ruuhkatilanteet), voidaan käyttää myös valkopohjaista viitoitusväriä ja oranssia kiertotien nuolta. Tällöin autoilijalle tarjotaan vaihtoehtoinen viitoitusreitti. Valkopohjainen viitoitus täydentää sinipohjaista moottoriteiden viitoitusta, joka näissä tilanteissa säilyy entisellään.

19 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 19 VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA Kuva 4: Esimerkkejä kiertoteiden viitoituksessa käytettävistä merkeistä perustieverkolla Saksassa

20 20 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYT RUOTSISSA JA SAKSASSA Kuva 5: Esimerkkejä kiertoteiden viitoitusjärjestelyistä Saksan moottoritieverkolla

21 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 21 EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA 4 EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTE- LYIKSI SUOMESSA 4.1 Perusteita Varareittien ohjaustoimenpiteitä voidaan toteuttaa käyttäen perusviitoitusta, kiinteää varareittiviitoitusta, piilotettua varareittiviitoitusta, tilapäistä viitoitusta tai muuttuvaa viitoitusta. Myös kaikki näiden yhdistelmät voivat tulla kyseeseen. Kiertotiejärjestelyille on Suomessa määritelty valmiiksi oma viitoitusväri (keltainen). Pysyvät kiertotieopasteet meillä noudattavat tätä periaatetta ja tietyille ajoneuvoryhmille tehtyjä kiertoreittijärjestelyjä on toteutettunakin (esim. pääkaupunkiseudun satamien viitoitus). Taajamien ohituksissa ja niiden lähialueilla sekä rinnakkaisteillä perusviitoitus voidaan suunnitella niin, että varareitit otetaan huomioon. Sen sijaan ilmansuuntien viitoittaminen tienumerotunnusten yhteydessä on Suomessa hankalaa, koska osa maasta on kaksikielistä eivätkä ulkomaalaiset ymmärtäisi suomenkielisiä lyhenteitä. Ruotsissa lähinnä tietyille ajoneuvoryhmille kiinteästi viitoitettavalla kiertotiellä käytetään omaa valkosinistä tienumerotunnusta, joka yhdistettynä esimerkiksi ajoneuvoryhmän tunnukseen vähentää muiden ajoneuvoryhmien kuljettajien riskiä tulkita viitoitusta väärin. Suomessa tässä tilanteessa voidaan käyttää tienumerotunnusta katkokehyksin yhdistettynä ajoneuvoryhmän tunnukseen, jolloin sekaannusten vaara on edelleen varsin pieni. Meillä ei ole nähtävissä sellaista ongelmatilannetta, joka edellyttäisi vastaavan erityisvärisen tienumerotunnuksen käyttöönottoa. Muuttuvien viittojen käyttö tulee meillä kyseeseen lähinnä tietyissä erityiskohteissa. Vaihtoehtoisen reitin aloituskohdan havainnollistamiseksi voidaan myös käyttää muuttuvia tai peitettävissä olevia merkkejä.

22 22 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA Kuva 6: Varareittien viitoituksessa käytettäviä merkkejä Suomessa

23 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 23 EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA Kuva 7: Moottoritien sulkujärjestelyt varareitin aktivointitilanteessa

24 24 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA 4.2 Varareittien merkitseminen moottoriväylillä Perusviitoitus moottoriväylällä ja sen rinnakkaistiellä Jotta varareitit voidaan aktivoida tarvittaessa nopeasti ja siitä huolimatta varmistua siitä, että varareitti on heti käyttökelpoinen, täytyy moottoriväylien varareiteillä tarkistaa perusviitoitusta nykyisestä. Varareitin alussa moottoriväylältä poistuvan rampin päästä ehdotetaan rinnakkaistien viitoitus perusviitoituksessa aloitettavaksi katkokehyksisellä tienumerotunnuksella. Työryhmässä on pohdittu myös mahdollisuutta aloittaa viitoitus rinnakkaistien kaukokohteella, joka on yleensä sama kuin moottoriväylänkin kaukokohde. Tämä aiheuttaisi kuitenkin verrattain suuria muutoksia nykyiseen viitoituskäytäntöön. Rinnakkaistiellä perusviitoituksessa esitetään vain rinnakkaistien oma tienumero ja rinnakkaistien kohteet. Rinnakkaistien kaukokohde on aina päätien kauko-, väli- tai lähikohde. Päätien numerotunnuksen, eurooppatien numerotunnuksen ja päätien kaukokohteen viitoitus alkaa aina rinnakkaistieltä takaisin päätielle johtavaa yhteyttä lähestyttäessä Varareitin ohjausjärjestelyt moottoriväylillä Varareitin viitoitus toteutetaan aina erillisellä keltamustalla viitoituksella. Moottoriväylien varareittien viitoitus asennetaan kiinteästi paikalleen, mutta se on normaalisti peitettynä. Peitetyn viitoituksen varteenotettavana vaihtoehtona on järjestelmä, jossa merkkien kiinnikkeet ovat maastossa valmiina, mutta itse merkit kiinnitetään paikalleen vasta tarvittaessa. Liikenne moottoriväylältä varareitille ohjataan aina siten, että perusviitoituksen annetaan olla paikoillaan. Kaikki liikenne pakotetaan varareitille kuvassa nn esitettyjä liikenteenohjausjärjestelyjä käyttäen. Poistuvalle rampille sijoitetaan myös ensimmäinen keltamusta varareitin suunnistustaulu, jossa esitetään nuolikuvio ja päätien numerotunnus katkokehyksin. Rinnakkaistiellä varareitin viitoitus jatkuu perusviitoituksesta erillään keltamustilla suunnistustauluilla, joissa esitetään päätien numerotunnus katkokehyksin. Tarvittaessa käytetään myös kiertotienviittoja. Tauluja sijoitetaan tarvittaessa myös reitin varrelle viitoittamaan edelleen suoraan jatkuvaa varareittiä. Kuvassa 8 on esitetty esimerkki rinnakkaistien käytöstä varareitin runkona. Rinnakkaistiellä ja palattaessa rinnakkaistieltä takaisin moottoriväylälle perusviitoituksessakin esitetään jo nykyisinkin päätien kaukokohteet ja tunnukset. Tällöin voidaan harkinnan mukaan erillinen varareittiviitoitus jättää pois, jos sekaannusten vaaraa ei ole. Perusviitoituksen järjestelyitä moottoritien rinnakkaistiellä on esitetty kuvassa 7.

25 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 25 EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA Kuva 8: Varareitin ohjausjärjestelyt moottoritien rinnakkaistiellä

26 26 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA Kuva 9: Perusviitoitus moottoritien rinnakkaistiellä

27 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 27 EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA Liittymien numerointi ja nimeäminen Esimerkiksi Saksassa varareittejä on toteutettu kiinteillä, numeroiduilla kiertotieopastuksilla, jotka otetaan tarvittaessa käyttöön. Kun numerointi on esitetty myös kartalla, tienkäyttäjä näkee myös kartalta, missä kohdassa kiertotie palaa takaisin päätielle. Suomessa tieverkko poikkeaa saksalaisesta erityisesti siten, että päällekkäisiä tai keskenään risteäviä varareittejä on olennaisesti vähemmän. Niinpä meillä ei ole tarvetta numeroida tai muutenkaan nimetä itse varareittejä, tienumeroiden esittäminen viitoissa on havainnollisempaa ja riittävää. Niillä moottoriväyläjaksoilla, joilla varareitit on muodostettavissa rinnakkaistien kautta, liittymien numerointi helpottaisi sulkukohdan havainnollistamista ja paikallistamista. Liittymien numerointi toteutetaan perusviitoituksen osana juoksevana numerointina siten, että käytettävä numeron esitystapa poikkeaa riittävästi ympäristössä esiintyvistä tienumeroista. Liittymänumeron esitystavasta on ehdotus kuvassa nn. Liittymien numerot tulisi esittää myös tiekartoissa. Tiedotusorganisaatiolle liittymien numeroinnista on hyötyä, koska autoilijoille voidaan jo ennalta kertoa, mistä tietystä liittymästä alkaen päätie on poikki. Liittymien nimeämisen tarve vähenee liittymien numeroinnin myötä. Liittymien nimeämisessä kaksikielisyys on ongelma, koska kaikkia nimiä ei voi pakottaa yksikieliseen muotoon. 4.3 Perusverkon päätiet Perusviitoitus varareiteillä Koska valta- ja kantateillä vain harvoin on luontevaa rinnakkaistietä tai muuta normaalioloissakin vaihtoehtoista reittiä, voidaan varareittien viitoitustarpeita ottaa huomioon vain rajallisesti. Varareitin alkupäässä ei yleensä voida viitoittaa kiinteästi mitään luontaista varareittiä edes tienumerolla, joten perusviitoitus ei tässä kohdin voi tukea varareittien viitoitusta. Varareitiltä paluuta takaisin päätielle voidaan helpottaa lisäämällä päätien numerotunnuksen käyttöä katkokehyksin tärkeimmillä poikittaisyhteyksillä. Myös päätien kaukokohteen käyttöä varareitin varrella voidaan lisätä nykyisestä, varsinkin silloin, kun varareitti kulkee verrattain lähellä päätietä. Perusviitoituksen täydentäminen varareittien tarpeiden mukaan on perusverkon pääteillä kuitenkin aina jossain määrin tapauskohtaista eikä mitään tarkkoja ohjeita voida määritellä. Kuitenkin viitoituskohdeluetteloita tarkistettaessa olisi erikseen mietittävä myös risteävien pääteiden varareittien viitoitustarpeita.

28 28 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA Varareitin ohjausjärjestelyt perusverkolla Perusverkon pääteillä varareittien lähtöpisteet ehdotetaan merkittäväksi tilapäisin keltamustin suunnistustauluin ja viitoin, jotka asennetaan ennalta suunniteltuihin paikkoihinsa varareittiä varten. Lisäksi käytetään muita kyseisessä tilanteessa tarvittavia liikenteenohjauslaitteita. Varareitin alkukohdan järjestelyperiaatteet on esitetty kuvassa nn. Tilapäisen viitoituksen järjestämiseksi tienpitäjällä tulisi olla valmis varasto varareitin merkitsemisessä tarvittavia viittoja, joista voidaan nopeasti ja ennalta laaditun varareittisuunnitelman mukaan koota tarvittavat merkit ja asentaa ne nopeasti maastoon. Varareittien merkitsemistä varten tulisi varustaa alueellisia viitoitusvaunuja, joiden varustus suunniteltaisiin tarkasti alueellisiin tarpeisiin. Merkit voivat olla rakenteeltaan sellaisia, että nuolikuvioita ja tunnuksia voidaan tarvittaessa vaihtaa, jolloin merkit ovat mahdollisimman muuntautumiskykyisiä. Koska tien sulkemisjärjestelyt täytyy perusverkolla aina jossain määrin tehdä kulloisenkin tilanteen mukaan (varareitin lähtöpisteen ja sulkukohdan välissä voi olla alemman tason liittymiä), voidaan varareitin viitoitus asentaa samalla kun muutkin järjestelyt tehdään. Reitin varrella varareitin merkintä jatkuu tilapäisin suunnistustauluin ja viitoin. Taulut ovat keltapohjaisia ja niissä esitetään nuolikuvion lisäksi päätien numerotunnus katkokehyksin (kuva nn). Tarvittaessa käytetään myös päätien kaukokohteita tienviitoissa selventämään varareitin pääsuuntia. Perusviitoituksessa voidaan ottaa huomioon varareittien tarpeita käyttämällä päätien tunnusta katkokehyksin reittiviitoituksena päätielle. Kun perusviitoitus takaisin päätielle on riittävää, voidaan kiertotieviitoitus harkinnan mukaan lopettaa. Riittävä tarkoittaa, että perusviitoituksessa esiintyy sekä päätien numerotunnus katkokehyksin että päätien kaukokohde. Koska perusviitoituksessa vain harvoin on viitoitettu risteävän tien viitoituskohteita, joudutaan käytännössä varareittiviitoitus useimmiten järjestämään koko varareitin pituudelta. Perusverkon pääteillä lyhytmatkaisen liikenteen ohjaaminen aiheuttaa erityisongelman. Varsinkin jos varareitti on pitkä on todennäköistä, että varsinaisen sulkukohdan ja varareitin lähtöpisteen välistäkin täytyy ohjata liikennettä varareitille. Tällöin lyhytmatkaiselle liikenteelle olisi tiedotuksen keinoin kerrottava tarkka sulkukohta, jolloin paikallistuntemusta omaava tienkäyttäjä voi valita itselleen sopivan reitin. Varareitin viitoitus suunnataan aina päätien pitkämatkaiselle liikenteelle ja pyritään turvaamaan kaukoviitoituksen jatkuvuus reitin varrella.

29 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 29 EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA Kuva 10: Varareitin viitoitusjärjestelyt perusverkolla

30 30 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt EHDOTUKSIA VARAREITTIEN OHJAUSJÄRJESTELYIKSI SUOMESSA 4.4 Taajamien kautta kulkevat varareitit Taajamien kautta kulkevia varareittejä ei tule suosia, mutta eräissä tapauksissa ainoat käytännössä mahdolliset varareitit kulkevat kaupunkien läpi. Taajamissa mahdolliset reitit päätielle pyritään merkitsemään valmiiksi maastoon perusviitoitukseen yhdistettynä. Tällöin varareitit on suunniteltava yhtenäisiksi normaalien vaihtoehtoisten reittien osien kanssa. Ruotsissa taajamien läpiajoon ja ulosmenoreitteihin on usein käytännössä tehty enemmän vaihtoehtoisia reittejä kuin meillä. Varareittitarpeiden pohjalta vaihtoehtoisten reittien merkitsemisen laajentamista voidaan meilläkin harkita monilla paikkakunnilla. Kiinteää varareittiviitoitusta tarvitaan vain erityistapauksissa, mutta sitä voidaan tapauskohtaisesti harkita. Varareittiviitoituksen tulee kuitenkin normaalitilanteessa aina olla peitettynä. Pääteiden tunnukset katkokehyksin myös perusviitoituksen yhteydessä parantavat käytännössä osaltaan myös varareittien viitoitusta. Taajamien kautta kulkevat varareitit saattavat kulkea eri kautta eri suuntiin. Tämä aiheuttaa erityisongelman reitin varrelle. Sivusuunnasta saapuvalle pitäisi pystyä kertomaan päätien numeron lisäksi päätien kaukokohde, sillä muualla Euroopassa varsin yleistä ilmansuuntalyhenteiden käyttöä on vaikea soveltaa Suomessa maamme kaksikielisyyden vuoksi. Taajamien kautta ohjattavat varareitit yhdistyvät yleensä jossain vaiheessa normaaliin taajamien ulosmenoviitoitukseen. Tällöin viitoituksessa on mukana valtatien kaukokohde ja tunnus. Kiertotieviitoitus voidaan taajamissakin toteuttaa niin, että keltamusta viitoitus lopetetaan kun perusviitoitus on riittävää. Taajamista ulos viitoitus onkin jo nykyisin varsin usein järjestetty näin, jolloin varareittiviitoitusta ei tarvitse jatkaa koko varareitin pituudelta.

31 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 31 VAIHTOEHTOISET REITIT 5 VAIHTOEHTOISET REITIT 5.1 Vaihtoehtoisten reittien valinta Tässä selvityksessä on varareittien lisäksi tarkasteltu yleisellä tasolla myös vaihtoehtoisia reittejä eli sellaisia reittejä, joita tienkäyttäjä voi halutessaan käyttää vaikka päätie onkin käytettävissä. Vaihtoehtoisiin reitteihin on tässä työssä paneuduttu niiltä osin, kun ne aiheuttavat perusviitoituksen tarkistustarpeita tai ovat luonteeltaan sellaisia, joita liikenteen tiedotus voi tarjota tienkäyttäjille erilaisissa häiriötilanteissa, joissa päätie on käytettävissä mutta sen ajo-olosuhteet ovat tilapäisesti heikentyneet. Moottoriväylät ovat yleensä matkanopeudeltaan niin hyviä, että vaihtoehtoisia reittejä ei kannata tältä pohjalta etsiä. Kuitenkin osa tienkäyttäjistä valitsee käyttämänsä reitin muilla perusteilla, jolloin matka-aika ei ole määräävä reitinvalintaperuste. Perusverkon pääteillä on eräitä hyvin luontevia vaihtoehtoisia reittejä, jotka ovat hyvinkin kilpailukykyisiä varsinaiseen päätiehen verrattuna. Tyypillisiä esimerkkejä ovat mm. Päijänteen kierto Lahden ja Jyväskylän välillä joko valtatien 4 tai valtatien 24 kautta sekä mahdollisuus ajaa Hämeenlinnasta Tampereelle valtatien 3 vaihtoehtona kantatien 57 ja valtatien 12 kautta. 5.2 Vaihtoehtoisten reittien merkitseminen Useimmat vaihtoehtoiset reitit eivät tarvitse erityisiä viitoitusjärjestelyjä maastossa. Vaihtoehtoiset reitit tulisi kartoittaa koko päätieverkolla. Samalla perusviitoitus tulisi täydentää sellaiseksi, että se tukee näiden tieosuuksien käyttöä vaihtoehtoisena reittinä. Päätien tunnuksen esittäminen katkokehyksin ja myös päätien kaukokohteen entistä laajempi käyttö vaihtoehtoisella reitillä ovat ne käytännön toimenpiteet, joilla vaihtoehtoisen reitin sujuvaa käyttöä voidaan haluttaessa lisätä. Kun vaihtoehtoiset reitit on kartoitettu, saadaan parempi käsitys myös niiden viitoitustarpeista.

32 32 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt ORGANISAATIOIDEN ROOLIT VARAREITIN AKTIVOINNISSA 6 ORGANISAATIOIDEN ROOLIT VARAREITIN AKTI- VOINNISSA 6.1 Tielaitos, liikennekeskukset Tielaitoksen liikennekeskukset ovat poikkeustilanteen hallinnan ja tiedotuksen suhteen avainasemassa. Liikennekeskuksen päivystäjä vastaanottaa varmistetun onnettomuus- tai muun häiriötiedon poliisilta, aluehälytyskeskukselta, pelastuslaitokselta tai koulutetulta liikenneraportoijalta. Päivystäjä tallentaa tiedon häiriöstä liikennekeskuksen tietojärjestelmään ja huolehtii tiedon siirtämisestä edelleen. Pelastuslaitoksilta, aluehälytyskeskuksista ja poliisin hälytyskeskuksista pitkän aikavälin tavoitteena on automaattinen tiedonsiirto Tielaitoksen liikennekeskuksiin, jotka käynnistävät Tielaitoksen toimenpiteet varareitin aktivoimiseksi. Käytännössä tietojärjestelmien erilaisuuksista johtuen täysin automaattinen tiedonsiirto on vasta kehitteillä. Kuitenkin jo tänä päivänä liikennekeskuksen päivystäjä voi saada tiedon onnettomuudesta myös automaattiviestinä aluehälytyskeskuksesta. Onnettomuustilanteen hallintaa johtaa yleensä pelastuslaitoksen palomestari. Nykyisin hän yhdessä poliisin kanssa neuvottelee tarvittavat ohjaustoimenpiteet. Kun varareitit ja niillä tarvittavat ohjaustoimenpiteet on määritelty ja saatu osaksi liikennekeskusten tietojärjestelmää, on tavoitteena muuttaa käytäntöä. Poliisi huolehtisi akuuteista toimenpiteistä entiseen tapaan, mutta jos on tarpeen aktivoida ennalta määritelty varareitti, liikennekeskuksen päivystäjä valitsee varareitin, ilmoittaa siitä tapahtumapaikalle pelastuslaitoksen ja poliisin edustajille ja hälyttää paikallisen kunnossapitäjän tai urakoitsijan tekemään tarvittavat ohjaustoimenpiteet. Jos tarjolla on useita mahdollisia varareittejä, liikennekeskuksen päivystäjä valitsee kulloiseenkin tarkoitukseen sopivimman. Tarvittaessa valinnassa ollaan yhteydessä poliisiin ja pelastuslaitokseen. Tavoitteena on kuitenkin, että liikennekeskus ottaa vastuun muun liikenteen ohjausjärjestelyjen johtamisesta. Liikennekeskuksiin ollaan kehittämässä tietojärjestelmää, jolla on tärkeä rooli varareiteistä tiedottamisessa. Sulkukohdan paikka, varareitin alku- ja loppupisteet sekä varareitin käyttämät tiet ja muut solmupisteet tulisi löytyä tietojärjestelmän paikannustietokannasta. Näin varareitti voidaan tiedotuksessa määritellä käyttäen samaa nimistöä, joka esiintyy tiekartoissa ja viitoituksessa. Kun liikennekeskuksen päivystäjä on hälyttänyt paikalliset kunnossapitoyksiköt käytännön toimiin varareitin aktivoimiseksi käyttöön, hän pitää jatkuvaa yhteyttä toteuttavaan organisaatioon, joka puolestaan pitää keskuksen ajan tasalla järjestelyjen tilanteesta. Näin liikennekeskus voi arvioida, missä vaiheessa ja mitä tietoja voidaan ilmoittaa radion välityksellä.

33 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 33 ORGANISAATIOIDEN ROOLIT VARAREITIN AKTIVOINNISSA Vaikka varareittisuunnitelmassa pyritään ottamaan huomioon kaikki tarvittavat lisämerkit ja muutokset kiinteisiin merkkeihin, häiriötilanne saattaa aiheuttaa myös odottamattomia muutostarpeita. Esimerkiksi jokin merkki on saattanut vaurioitua onnettomuustapahtumassa tai liikennemäärät edellyttävät nopeusrajoitusten tarkistamista tai varareitin varrella olevien liikennevalojen toiminnan tarkistamista. Tämän tyyppisistä toimenpiteistä liikennekeskuksen päivystäjä neuvottelee pelastuslaitoksen ja poliisin kanssa ja hälyttää tarvittaessa kunnossapito-organisaatiot toimintaan. Liikennekeskus on myös alueellinen liikenteen tiedotusyksikkö, josta tieto varareitin käyttöönotosta annetaan alue- ja paikallisradioille ja tarvittaessa myös valtakunnalliseen radioverkkoon. Koska tien sulkemistarve on yleensä akuutti, varareitin lähtö- ja paluupisteen järjestelyt täytyy tehdä heti. Mikäli tämä ei ole mahdollista, poliisi pyrkii huolehtimaan ohjauksesta kunnes varareitti on käytettävissä. Varareitin aktivoinnin nopeuttamiseksi varareittisuunnitelmaan tulisi sisällyttää tarkat suunnitelmat tarvittavista merkeistä ja niiden asennusjärjestyksestä. Tavoitteena on, että sitä mukaa, kun liikennettä ohjataan varareitille, varareittiviitoituskin olisi asennettuna. Kun tilanne on ohi ja liikenne voidaan siirtää takaisin normaalireitilleen, liikennekeskus ilmoittaa tiedon toteutusorganisaatiolle, joka poistaa ohjausjärjestelyt varareitin alkupäästä. Varareitin varrelle sijoitetut ohjausjärjestelytkin puretaan, mutta niiden poistaminen ei ole niin kiireellistä kuin niiden asettaminen. 6.2 Aluehälytyskeskukset, pelastuslaitos ja poliisi Hälytys onnettomuustilanteesta annetaan yleensä joko poliisin hälytyskeskukseen tai pelastusviranomaisten aluehälytyskeskukseen. Hälytyksen saanut taho välittää viestin välittömästi Tielaitoksen liikennekeskukseen. Onnettomuustilanteen johto on yleensä pelastuslaitoksen palomestarilla, joka yhdessä poliisin kanssa huolehtii onnettomuuspaikalla tilanteen selvittämisestä. Hälytyksen vastaanottanut taho pyytää jo hälytyksen tekijältä alustavan arvion siitä, miten vakavasti onnettomuus häiritsee muuta päätien liikennettä. Onnettomuuspaikalla pelastuslaitos ja poliisi ovat yhdessä avainasemassa tilanteen vakavuuden ja häiriötilanteen keston arvioimisessa. Jos heti näyttää siltä, että tie joudutaan sulkemaan, annetaan tämä tieto välittömästi myös Tielaitoksen liikennekeskukselle. Pelastuslaitoksen ja poliisin yhdessä tekemän tilannearvion jälkeen tieto tien katkaisutarpeesta ja katkon arvioidusta kestoajasta toimitetaan Tielaitoksen liikennekeskuksen päivystäjälle, joka ryhtyy välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin varareitin aktivoimiseksi. Poliisi huolehtii akuutista liikenteenohjauksesta onnettomuuspaikalla ja tarpeen mukaan avustaa liikenteenohjauksessa vielä silloinkin, kun liikenne ohjataan varareitille.

34 34 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt ORGANISAATIOIDEN ROOLIT VARAREITIN AKTIVOINNISSA Pelastuslaitos ja poliisi seuraavat häiriön kehittymistä ja pitävät liikennekeskuksen ajan tasalla tilanteen kehittymisestä. Heti kun liikenne voidaan taas johtaa takaisin normaalille reitilleen, siitä annetaan tieto liikennekeskukselle. 6.3 Tien kunnossapitäjä Varareitin varrella saattaa olla useita vastuullisia kunnossapitäjiä. Useimmiten kunnossapitäjä on Tielaitoksen tuotannon paikallinen kunnossapitoyksikkö, mutta kunnossapitovastuu saattaa olla myös jollain muulla Tiehallinnon valtuuttamalla urakoitsijalla. Taajamissa kuntien omat kunnossapitoorganisaatiot huolehtivat yleensä katuverkosta. Samalla tiejaksolla voi olla useampiakin kunnossapitäjiä, esimerkiksi liikennevalojen ja tievalaistuksen kunnossapito saattaa kuulua eri kunnossapitäjälle kuin liikennemerkkien kunnossapito. Varareittisuunnitelmissa tulee tarkasti määritellä, mikä tai mitkä kunnossapito-organisaatiot ovat vastuussa varareitin aktivoimisessa. Kun liikennekeskuksen päivystäjä valitsee tarvittavan varareitin, hän ottaa välittömästi yhteyttä kunnossapitäjään, jolla puolestaan on tarkat suunnitelmat tarvittavista toimenpiteistä. Tavoitteena on, että kunnossapitäjällä on tukikohdassaan valmiina viitoitusvaunuja, jotka on varustettu varareittien tarpeita varten. Ennalta laadittua merkkien asettelusuunnitelmaa noudattaen merkit saadaan nopeasti paikalleen. Valmis suunnitelma ja viitoitusvaunussa valmiina olevat viitat varmistavat osaltaan myös sen, että varareitin viitoitus on riittävää ja jatkuvaa. Jos on tarvetta huolehtia jostain ennalta arvaamattomasta toimenpiteestä kuten rikkoutuneen merkin korvaamisesta, liikennekeskuksen päivystäjä ilmoittaa tarvittavista toimenpiteistä kunnossapitäjälle. Kunnossapitäjä arvioi toimenpiteiden toteutettavuuden ja aikataulun ja ilmoittaa niistä liikennekeskukseen. Myös onnettomuudesta aiheutuneet suuremmat vauriot tiehen tai sen varusteisiin kuuluvat kunnossapitäjän korjattaviksi. Pelastuslaitos ja poliisi tekevät onnettomuuspaikalla oman arvionsa korjaustarpeista ja kunnossapitäjä tarkastaa tarvittaessa itse erikseen tarvittavat toimenpiteet. Kun liikennekeskuksen päivystäjä antaa yleisen tilanne ohi -ilmoituksen, kunnossapitäjä voi aloittaa varareitin purkamisen. Vaikka varareitin purku ei olekaan niin kiireellistä kuin sen aktivointi, on merkkien poistamisessakin syytä noudattaa ennalta suunniteltua poistamisjärjestystä.

35 Pääteiden varareittien valintaperusteet ja ohjausjärjestelyt 35 JATKOTOIMENPITEET 7 JATKOTOIMENPITEET Tässä selvityksessä esitetyt ratkaisut varareittijärjestelmän luomiseksi edellyttävät useita jatkotoimenpiteitä. Seuraavassa on luetteloitu niistä keskeisimpiä. 7.1 Varareittien suunnittelu ja ohjausjärjestelyt Pääteille (ensi vaiheessa Eurooppatiet ja muut vilkkaimmat päätiet) määritellään varareitit ja laaditaan suunnitelmat niiden aktivoimiseksi. Tämä voidaan tehdä alueittain tai tiejaksoittain. Varareittien ohjausjärjestelyistä laaditaan yleisohjeet ja yksityiskohtaiset merkitsemisohjeet muutamalle esimerkkitielle Selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa varareitin ohjaus: viitoitusvaunut, niiden käyttö- ja sijoitusperiaatteet jne. Varareittien muodostamistarpeesta johtuvat muutokset perusviitoitukseen päivitetään pääteiden viitoituskohdeluetteloihin ja alueellisiin viitoitussuunnitelmiin. 7.2 Toimintatavat varareittien aktivoinnissa Viranomaisten keskinäisestä kommunikoinnista on laadittava kaikkien osapuolten hyväksymät toimintaohjeet, jotka sisältävät myös tiedonkulun varmistustoimenpiteet. Tielaitoksen sisällä ja erityisesti alueellisten liikennekeskusten vastuualueilla suunnitellaan varareittien aktivoinnin käytännön toimenpiteet. 7.3 Varareittijärjestelmää tukevia toimenpiteitä Moottoriväylille suunnitellaan liittymien numerointijärjestelmä Varareittien alku- ja loppupisteissä käytettävä nimistö yhdenmukaistetaan Tielaitoksen paikannustietokannan kanssa Varareitit liitetään liikennekeskusten tietojärjestelmään 7.4 Vaihtoehtoisten reittien käytön tukeminen Kartoitetaan sellaiset vaihtoehtoiset reitit, joille liikennettä halutaan ohjata tietyissä tilanteissa. Tarkastellaan perusviitoituksen muutostarpeita myös vaihtoehtoisten reittien näkökulmasta