AIKUISKASVATUSTIETEEN PERUSOPINNOT OPPIMISTEHTÄVÄVASTAUS

Transkriptio

1 Lukuvuosi AIKUISKASVATUSTIETEEN PERUSOPINNOT OPPIMISTEHTÄVÄVASTAUS Opiskelijan nimi Päivämäärä Puhelinnumero Tehtävä Sähköpostiosoite Tehtävän tarkastava opettaja AIK7 Kasvatus ja yhteiskunta Prof. Juha Varila Opiskelijan mahdolliset kommentit tarkastavalle opettajalle Tarkastavan opettajan merkinnät TEHTÄVÄN PALAUTUS Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu toimisto Ratapihantie Helsinki

2 Kasvatus, koulutus ja sosialisaatio Antropologisen määritelmän mukaan kasvun ja kasvatuksen sosiaalinen tarve syntyy ihmisen pyrkimyksestä säilyä elossa mukautumalla ympäristöönsä ja kehittämällä sen hallintaa. Giddensin mukaan taasen sosialisaatiolla tarkoitetaan sitä prosessia, jossa avuton lapsi vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa tulee vähitellen tietoiseksi ja tietäväksi ihmisolennoksi, joka taitaa kulttuurinsa ja ympäristönsä tavat. Kasvattajina eivät toimi yksin henkilöt yksilöinä, vaan myös sosiaalisten rakenteiden ja instituutioiden edustajina. Näin esimerkiksi opettajat ovat paitsi koulun, myös laajemmin yhteiskunnan hyväksyttyjä edustajia. Oheiskasvattajilla tarkoitetaan varsinaisen kasvatusinstituutioiden (perheen, päiväkodin, koulun yms.) ulkopuolisia vaikuttajia, kuten television, sarjakuvien, kaveripiirin tai vaikkapa läheisen valintamyymälän vaikutusta lapseen tai nuoreen. Työ, joukkotiedotus ja vertaiset (muut lapset tai nuoret) ovat nyky-yhteiskunnan tärkeimmät oheiskasvattajatahot. Kaikki kasvatus sosiaalistumisen merkityksessä ei siis ole tahallista ja tarkoituksellista, eikä kasvatusta rajoittaa yhteen kulttuurin ja yhteiskunnan osaan. Yhteiskuntaa ei myöskään voida nähdä pelkkänä ulkoisena kehyksenä vaan elävänä osana meitä itseämme. Kasvatus on Émile Durkheimin mukaan aikuissukupolvien vaikutusvallan harjoittamista niihin, jotka eivät vielä ole valmiita yhteiskuntaelämään. Sen tarkoituksena on synnyttää ja kehittää lapsessa tietyt fyysiset, tiedolliset ja moraaliset tilat, joita edellyttää sekä yhteiskunta kokonaisuutena, että se erityinen sosiaalinen ympäristö, johon hän on joutunut. Mielestäni väite, johon sisältyy valmiuden yhteiskuntaelämään vaatimus, on itsessään epäkypsä rajoittaessaan implisiittisesti yhteiskuntakelpoisuuden vain tietyt ominaisuudet omaaviin yksilöihin. Määritelmä on tietenkin vain aikansa (1956) lapsi, ja kuvaa (toivottavasti) hyvin yleisen humanismin lisääntymistä tuosta ajankohdasta nykyisyyteen kasvatustieteellisessä asenneilmastossa. 1

3 Annika Takalan mukaan taasen sosialisaatio on se sukupolvien välinen vuorovaikutustapahtuma, jonka tuloksena uusi sukupolvi valmistuu toimimaan yhteiskunnan eri tehtävissä ja kehittämään niitä edelleen sekä tulee osalliseksi yhteisön kulttuurista ja kykeneväksi kehittämään sitä edelleen. Tässä määritelmässä on jo mukana kasvatuksen ja sosialisaation vuorovaikutusluonne. Vuonna 1974 esitetyssä määritelmässä myös edellä kaipaamani suvaitsevampi asenne näkyy jo selvästi luvulla Clausen ja Hurme ovat kehittäneet elämänkulun käsitettä, jotka tuovat yhä lisää inhimillisiä komponentteja (kriisit, harppaukset, elämän katkokset ) tieteellisen analyysin piiriin. Antikaisen mukaan käsitys koulutuksen yhteiskunnallisuudesta vastakohtana kasvatuksen yksilöllisyyteen on virheellinen. Hänen mielestään (yksilöllinen) kasvatus ja (yhteiskunnallinen?) koulutus ovat pikemminkin sisäkkäisiä. Valitettavasti hän ei kuitenkaan täsmennä, onko yksilöllinen kasvatus inherentti osa yhteiskunnallista koulutusta vai päinvastoin. Itse voin mieltää asian kumminkin päin, jolloin kyse ei niinkään ole sisäkkäisyydestä, vaan vuorovaikutuksesta tai limittymisestä. Kasvatuksen hän kuitenkin mieltää yksiselitteisesti yksilön persoonallisuuden kehittymiseksi. Antikainen toteaa, että lapsen syntymästä alkavan sosialisaatioprosessin aikana jokainen lapsi on saatava vakuutetuksi siitä, että ne säännöt, kiellot, vaatimukset, oikeudet ja mahdollisuudet, joita hänelle asetetaan, ovat oikeutettuja ja toimivat sekä hänen itsensä että koko yhteisön parhaaksi. Bergerin mukaan sosiaalisen järjestyksen pätevyys ja lainvoimaisuus täytyisi aina kertoa lapsille selkeästi, jotta he vakuuttuisivat sen pätevyydestä ja heihin kohdistettujen tekojen oikeutuksesta. Sosialisaatioprosessi voidaan jakaa primaari- ja sekundaarisosialisaatioon. Primaarisosialisaatiolla tarkoitetaan varhaisessa kasvuympäristössä eli primaariryhmässä tapahtuvaa arvojen, normien ja vuorovaikutuksen mallien oppimista ja omaksumista. Sekundaarisosialisaatio taasen tarkoittaa sekundaariryhmissä (vertaisryhmät, koulu, työpaikka, tiedotusvälineet, uskonnolliset ryhmät yms.) ta 2

4 pahtuvaa oppimista ja toimintaa. Sekundaarisosialisaation osuus on Antikaisen mukaan jälkimodernissa yhteiskunnassa lisääntynyt. Tämä näkyy etenkin vertaisryhmien vaikutuksessa, jota esimerkiksi kaupalliset toimijat markkinointisyistä pyrkivät tietoisesti lisäämään esimerkiksi lapsiin kohdistuvan mainonnan kautta. Yhteiskunnallinen vastuu jää helposti markkinavoimien alle, mikäli sitä ei lainsäädännöllisin keinoin erityisesti tueta. Lapsiin kohdistuvaa markkinointia valvotaankin Suomessa aktiivisesti. Kiellettyä on esimerkiksi lasten ja nuorten kokemattomuuden ja herkkäuskoisuuden hyväksi käyttäminen (Markkinaoikeus 2003, Markkinatuomioistuin 1987, 1988, 1996a, 1996b, 2000). Sosialisaatioprosessi sisältää kulttuuristen arvojen ja normien opettamisen ja oppimisen, joten se tapahtuu yhteiskunnan sisällä eriytyneesti riippuen lapsen primaariryhmän sitoumuksista ja kulttuurisista, arvoihin ja normeihin liittyvistä eroista. Sukupuolten välisestä tasa-arvoistumisesta ja tasa-arvotietoisuuden lisääntymisestä huolimatta myös eri sukupuolet sosiaalistetaan edelleenkin erilaisiin normeihin, rooleihin, arvoihin ja yhteiskunnallisiin tehtäviin. Liljeströmin mukaan lapsen käyttäytymistä tulkitaan, kiitetään tai moititaan eri tavoin riippuen siitä, onko kyseessä tyttö vai poika. Toisaalta sukupuolten välistä tasa-arvoa edistettäessä tulee helposti ylilyöntejä, kuten Antikaisen, Rinteen ja Kosken kirjassa todettaessa, että muiden instituutioiden tavoin koulutus harjoittaa sosiaalista kontrollia ( ) välittäessään yhdenlaisia tosiasioita ja vaikenemalla toisista. Usein vaietut tosiasiat ovat naisten ( ) tai muiden alistettujen vähemmistöjen tosiasioita (s. 74). Sosialisaatioprosessi jatkuu (luonnollisesti) läpi koko ihmisen eliniän hän joutuu yhä uudelleen pohtimaan suhdettaan toisiin ihmisiin, ympäröivään maailmaan, arvoihinsa ja ajattelutapoihinsa. Jälkimodernin yhteiskunnan epävarmuus ja jatkuva muutos johtavat elinikäisen oppimisen mahdollisuuteen ja välttämättömyyteen. Nuoruusiän sosialisaatiosta rakentuukin siis vain perusta jatkuvalle oppimiselle, joka jatkuu, parantuu tai ainakin muuntuu aikuisiällä. Modernissa yhteiskunnassa perinteisten yhteisöjen ikäkausien väliset selkeät rajat ja niihin liittyvät elämäntehtävät ovat monimutkaistuneet, eivätkä yksilön asema ja sosiaaliset tai taloudelliset suhteet kiinnity pelkästään kronologiseen ikään. Gidden 3

5 sin mukaan ihmisen elämästä on tullut projekti, jossa hän joutuu erilaisissa, muuttuvissa ja ennustamattomissa tilanteissa luomaan sosiaalista ja yksilöllistä olemistaan ja identiteettiään yhä uudelleen, mikä johtaa usein entistä tietoisempaan (aikuisiän) sosialisaatioon. Koulutus, sosialisaatio ja yhteiskunta Bourdieu ja Passeron väittävät väkevästi, että koulu on aina ja kaikkialla symbolisen väkivallan instituutio, jossa väkivalloin oikeutetaan yhteiskunnassa vallitsevaa järjestystä. Antikaisen, Rinteen ja Kosken teoksessa ei valitettavasti täsmennetä, millaista koulua he väitteen esittäjät lausunnossaan tarkoittavat, ja kattaako väite kaikki sen esittämisaikaan mennessä toimineet koulut, vai väitetäänkö koululaitoksen jatkossakin kaikissa mahdollisissa toteutusmuodoissaan kulkevan mainittua väkivallan polkua. Joka tapauksessa väitteen paikkansapitävyyttä voidaan analysoida pohtimalla millainen organisaation on oltava, jotta se ei oikeuttaisi yhteiskunnassa vallitsevaa järjestystä. Toisaalta tässä tullaan tienhaaraan tarkoittaako ei oikeuttaminen sitä, että yhteiskunnassa vallitsevaa järjestystä pyritään aktiivisesti järkyttämään vai sitä, että yhteiskuntajärjestykseen nähden otetaan passiivinen tai ainakin välinpitämätön asenne. Jälkimmäisessä tapauksessa voin hyvin kuvitella koulun (tai paremminkin opiskeluryhmän), jossa yhteiskuntajärjestykseen ei oteta konkreettisella, eettisellä tai moraalisella tasolla mitään kantaa, vaan oppiminen tapahtuu esimerkiksi löyhästi sitoutuneen verkkoyhteisön vapaamuotoisen ja yhteisöllisen verkkokeskustelun avulla. Tulevaisuudessa Internetin ja sen seuraajien ansiosta tällaisten yhteiskuntariippumattomien yhteisöjen toiminta tulee arvioni mukaan lisääntymään, elleivät vallanpitäjät eri puolilla maailmaa tule rajoittaneeksi vaarallisen anarkistiseksi muodostuvia yhteisöjen kommunikointimedioita. Aikuisuuden sosialisaatio Sosialisaatiolla tarkoitetaan koko yksilön kehittymisen prosessia, jossa hän vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa hankkii omat sosiaalisesti relevantit 4

6 käyttäytymismallinsa. Sosialisaatiotutkimus on perinteisesti keskittynyt lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuvaan sosialisaatioon, mutta aikuisiän sosialisaatiota tutkitaan nykyisin yhä enemmän mm. teollistuneiden maiden ikäjakauman painottuessa ikääntyvien osalle. Erityisesti on tutkittu aikuisuuden aikaisten kriisien yhteydessä tapahtuvaa resosialisaatiota. Puolison kuolema on traumaattinen tapahtuma. Yksin elämiseen ei useinkaan ole pystytty varautumaan. Elämänkumppanin poistuminen saattaa tuoda uusia velvollisuuksia tehtäviä, jotka puoliso on aiemmin hoitanut. Kuitenkin ympäristö painostaa joskus voimakkaastikin leskeä olemaan aktiivinen ja jatkamaan elämäänsä. Entisiin aktiviteetteihin palaavia kunnioitetaan, kun taas syrjään vetäytyviä säälitään tai jopa paheksutaan. Suurin osa kuitenkin sopeutuu tähänkin tilanteeseen yllättävän hyvin. Atchleyn (1999) kehittämän jatkuvuusteorian (continuity theory) mukaan ikääntyvät pitävät elämässään yllä jatkuvuutta pitäytymällä esimerkiksi eettisissä arvoissaan, säilyttämällä vanhat norminsa ja tapansa sekä ylläpitämällä sosiaaliset suhteensa. Muutos ja jatkuvuus eivät sulje toisiaan pois, joten vaikka elämässä olisi edellä kuvattua jatkuvuutta, tahtoo ikääntyneillä esimerkiksi puolison kuollessa jäädä joitakin aktiviteetteja pois, joitakin taasen voi tulla tilalle sosiaalisen verkoston merkityksen ehkä kasvaessa. Resosialisaatio ilmenee tässä lesken roolin ottamisena. Ennen on totuttu käymään vierailuilla tai matkoilla puolison kanssa, nyt pitää pohtia suhde ympäristöön täysin omana itsenä, ilman puolison ehkä symbioottistakin läsnäoloa. 5

7 Lähteet Atchley, Robert C., Continuity and Adaptation in Aging. Creating Positive Experiences. Baltimore, Maryland, USA: The Johns Hopkins University Press, Markkinaoikeus, Päätös 80/03, annettu Kuluttaja-asiamies vastaan Oy Radiolinja Ab. Lapsiin kohdistuva mainonta, suoramarkkinointi. Markkinatuomioistuin Päätös 1987:13, annettu Kuluttaja-asiamies vastaan McDonald s Oy. Sopimaton menettely, lapsiin kohdistuva markkinointi, lasten käyttö markkinoinnissa, tuotepakkaus. Markkinatuomioistuin, Päätös 1988:11, annettu Kuluttaja-asiamies vastaan Rautakirja Oy. Hyvän tavan vastaisuus, väkivalta, lapsiin kohdistuva markkinointi. Markkinatuomioistuin 1996a. Päätös 1996:009, annettu Kuluttajaasiamies vastaan Oy Sunco Ab ja MTV Oy. Lapsiin kohdistuva mainonta, EY:n direktiivi, lasten ohjelmien keskeyttäminen mainoksilla. Markkinatuomioistuin, 1996b. Päätös 1996:012, annettu Kuluttajaasiamies vastaan Coca-Cola Finland Oy. Lapsiin kohdistuva mainonta, arvonnat, sattumanvarainen etu, maksullinen palvelunumero. Markkinatuomioistuin Päätös 2000:12, annettu Kuluttaja-asiamies vastaan Mainostoimisto DVF-Finland Oy, Family 2000 ry ja Jorma Kari Leppäniemi. Hyvän tavan vastaisuus, mainonnan tunnistettavuus, lapsiin kohdistuva markkinointi. 6