410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op)

Transkriptio

1 410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) KT Veli-Matti Ulvinen - Osa V - Yksilön elämänkulun rakentuminen Yksilön Minän synty perustana vuorovaikutus ja kommunikaatio muiden ihmisten kanssa; kuka minä olen? è minä-objektin synty leikin, eleiden ja roolien avulla; reflektiivinen toimintasuhde sosiaaliseen maailmaan (Me) roolin ottaminen è minä-subjektin synty omakohtaisten toimintakokemusten, elämysten ja tunteiden avulla; yksilöllinen, historiallinen minä sosiaalisessa maailmassa (I) roolin tekeminen

2 è "yleistetyn toisen" synty sääntöjen, arvojen, normien ja moraalin kehittymisen avulla è identiteetin rakentuminen minän kokemuksina eri elämänvaiheissa ja sosiaalisissa suhteissa; identiteetti on minän objektisuhteinen rakenne ja sisältö (esim. Erik Erikson: nuoren identiteetin etsintä ja muodostuminen/roolidiffuusio suhteessa yhteiskuntaan) Yksilön identiteetin synty perustana sosiaalinen side, emotionaalinen kiintymys, "merkityksellisen toisen" läsnäolo è primaarisosialisaatio eli tunnesiteen rakentaminen toiseen ihmiseen; perusturvallisuuden rakentuminen jo olemassa olevan historiallisen maailman sosiaalisissa rakenteissa (esim. vanhemmat luovat ns. aidon todellisuuden) roolin ottaminen è sekundaarisosialisaatio eli institutionaalisten roolimaailmojen sisäistäminen ja luominen (esim. päivähoito tai koulu luovat enemmänkin vaihtoehtoisia tai valinnanvaraisia todellisuuksia) roolin tekeminen

3 Ihmiselämän tarkoituksellisuuden synty perustana kulttuurisesti mahdolliset elämänkulut, roolit, tiedot (totena pidetyt uskomukset) ja aidot sekä institutionaaliset todellisuuskokemukset, "yleistetyn toisen" läsnäolo è yksilön elämän merkityksen, tavoitteiden ja tarjolla olevien keinojen määrittely: mikä on biologisesti annettu? mitkä kehitys- ja sosialisaatioprosessit ovat mahdollisia? mitkä sosiaaliset ja kulttuuriset kontekstit ovat mahdollisia? millaisessa historiallisessa kontekstissa, aikakaudessa ja sen hengessä ihminen elää? è yhden elämänkulun kolme puolta: normatiivinen, yhteiskunnan arvojen ja normien vaikutus eri ikäkausiin (esim. koulutus, työelämä) normatiivinen, yhteiskunnan arvojen ja normien vaikutus eri sukupolviin (esim. sotasukupolvi, kapinasukupolvi) ei-normatiivinen, yksittäisten elämäntapahtumien vaikutus yksilöön (esim. koulumenestys, läheisen kuolema) è elämänkulun (institutionaalisen) etenemisen mallitus: vaiheet (lapsuus, (varhais)nuoruus, (nuori)aikuisuus ) siirtymät (siirtyminen vaiheesta toiseen) sosiaalisten roolien peräkkäisyys eli elämänpolku (lapsi, koululainen, opiskelija ); yksilöön kohdistetut sosiaaliset odotukset suhteessa toisiin ihmisiin ja toimintaan sosiaalistavat erityisesti erilaisiin yhteiskunnan instituutioihin (välineellistä kasvatusta)

4 è sosialisaation perustekijät elämänkulun (esim. ammattiuran) etenemisen taustalla: oppiminen ja opiskelu tuottavat taitoja ja mallintavat aikuisrooleihin siirtymistä sosiaalinen tausta ja status johtavat eri asemiin tavoitteiden saavuttamisen ja resurssien kannalta koulusaavutukset, sosiaaliset taidot ja lahjakkuudet johtavat valikointiprosessien kautta erilaisiin rooleihin lapsuudessa opitut arvot ja tehdyt valinnat johtavat eri rooleihin pääsyyn ja myös pääsyn ajoittumiseen elämänkulussa Yksilön sosiaalisen todellisuuden rakentaminen ja resurssien kohdentuminen (rakenne + toiminta, interaktio = yhteiskunta) Ihmisen dialektiikka ihminen tuottaa, uusintaa yhteiskunnan, joka tuottaa ihmisen Yhteiskunta on olemassa objektiivisesti, ulkoisen läsnäolon merkityksessä (objektiivinen todellisuus) Ihminen sisäistää ulkoisen sosialisaation kautta (subjektiivinen todellisuus) Ihminen ilmaisee sisäistetyn aina ulkoisesti, ulkoistamalla (todellisuuden, merkitysten ilmaiseminen eli todellisuuden rakentaminen, konstruointi)

5 è Yhteiskunnan uusintamisen peruspiirteet sosiaalisten suhteitten jatkuvuuden ylläpitäminen kielen, kulttuurin ja laajempien sosiaalisten järjestelmien tuottaminen tuottamisen kohteena myös eri minät ja identiteetit päivittäisessä arkielämässä koettu on tärkein, mutta yhä laajenevien elämänalueiden ja eri kokemustasojen merkitys on kasvanut (välittyneen kokemusmaailman merkitys!) sosiaalinen toiminta on tarkoituksenmukaista (perustuu intersubjektiiviseen tyypittelyyn, esim. ideaalityyppeihin), mutta toiminnan rakenteelliset seuraukset eivät välttämättä, ainakaan ehkä aikalaisten itsensä mielestä (nk. objektivoituneiden rakenteiden funktionaalinen ymmärtäminen) legitimaatio, sosiaalisen järjestelmän olemassaolon peruste, oikeutus, ilmeinen hyväksyttävyys sosiaalisten kerrostumien ja erojen syntyminen; vallan ja vallanalaisuuden syntyminen sosiaalisissa prosesseissa ja ympäristöissä (instituutiot, yhteisöt ja/tai rooliodotukset) vaikuttaa resurssien allokaatio, kohdentaminen ja kohdentuminen, mikä ohjaa sekä ihmisen yhteiskunnallista toimintaa ja kehitystä että yhteiskunnan toimintaa ja kehitystä

6 Ihmisenä kasvaminen ikäkaudet, kasvatus ja oppiminen kulttuuriset arvot ja normit määrittävät eri ikäkausien tyypillisiä piirteitä; siirtyminen ikärooleista toiseen, initiaatio, kuten lapsuudesta aikuisuuteen lapsuus ja nuoruus omina kulttuureinaan, ikään liittyvine elämänalueineen on keksitty kuitenkin vasta teollistumisen ja modernien yhteiskuntien myötä (ajan tarkemman osittamisen myötä) à aikuistumisen prosessi osittuu ja institutionaalistuu yhä enemmän? à prosessi pitkittyy yhä enemmän? à prosessi monimutkaistuu yhä enemmän? Onko oppimisen (mielenkiinnon kohteiden) elinikäisyys koulutusjärjestelmien (oppimaan oppimisten) elinikäisyys postmodernin markkinatalouden ja teollisuuden vaatimus? Kasvatus kulttuuritoimintona Olennaista on ymmärtää, että initiaatio merkitsee aina toiseksi tulemisen prosessia, tiettyä kieltä kantavan kulttuurin ymmärrykseen (seremoniaalista vihkiytymistä) sosiaalistumista kasvatuksessa ja ihmisen sosiaaliluonteen eläväksi tulemista niissä väljissä rajoissa mitkä ihmisen oma aikalaisten maailma ja kulttuuri hänen kokemuksissaan ja elämänhistoriassaan asettaa: persoonallisuuksien, minän roolien ja yksilöllisen identiteetin (I) vaihdettavuus hauraus sosiaalisen identiteetin (Me) laajentumat sosiaalisen kontrollin muodot hämärtyminen kasvatuksen ja koulutuksen erityisyys yleisyys professionaalisuus asiantuntijavalta

7 è Erilaiset koulutusjärjestelmät? kvalifikaatiot, pätevyydet, koulutettavuuden odotukset è Erilaiset työmarkkinat? kvalifikaatiot, pätevyydet, kompetenssit, kyvykkyyden odotukset è Erilaiset syrjäytymisen ja selviytymisen mahdollisuudet?