Jouni Sillanmäki PANSSARIJUNIA SUOMESSA - SUOMALAISIA PANSSARIJUNISSA

Transkriptio

1 Jouni Sillanmäki PANSSARIJUNIA SUOMESSA - SUOMALAISIA PANSSARIJUNISSA

2 Panssarijunien "kulta-aikaa" oli Venäjän sisällissota ja 1920-luku, jolloin panssarijunien lukumäärä oli maailmassa suurimmillaan. Venäjän sisällissotaan osallistui liki 500 panssarijunaa. Suomessa panssarijunia oli vapaussodan aikana ainakin 24 kappaletta, joista vain yksi oli Suomen hallituksen vakinainen panssarijuna. Tämä "Karjalan pelastajaksi" nimetty juna oli panssaroitu lankuilla ja tiiliskivillä. Se oli kaukana punakaartien Pasilan konepajalla rakentamista kuudesta teräksellä panssaroimasta junasta. Lisäksi Suomessa liikkui useita tilapäisiä panssarijunia. Talvi- ja jatkosotaan Suomi varusti kaksi panssarijunaa, joista toinen on nähtävissä Parolan Panssarimuseossa. Suomalaisia myös palveli ulkomaalaisissa panssarijunissa ainakin Virossa ja Venäjällä.

3 Jouni Sillanmäki PANSSARIJUNIA SUOMESSA - SUOMALAISIA PANSSARIJUNISSA

4 Käsikirjoitus ja kuvitus Jouni Sillanmäki Julkaisija Panssari museo Kustantaja Panssarimuseosäätiö Taitto Reijo Rantala Copyright Panssarimuseo Kansikuvat Etukansi Panssarijuna 2 ampuu Kuva: Olavi Kilpiö Takakansi Panssarijuna Parolassa Panssarimuseon mäellä Kuva: Panssarimuseo ISBN Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä

5 SISÄLLYSLUETTELO Lukijalle 4 Karjala, punakaartin panssarijunien loppu 64 Pääkysymykset 5 Partiotoimintaa rajalla v Käytetyt lähteet 6 Punakaartin panssarijunissa kuriton miehistö 66 Panssarijunien merkitys sotatoimille 70 Panssarijunat maailmalla 7 Panssarikalustosta Venäjän sisällissodassa 11 Panssarijunat rauhan kannalle 74 Osa ensimmäistä maailmansotaa 11 Muutostöitä ja aseistuksen Venäjä romahtaa 13 uusintaa rauhan aikana 76 Useita keskenään riitaisia hallituksia 14 Keskuspanssarineuvosto 16 Suomalaisia ulkomaalaisissa panssarijunissa 77 Panssarijunien tuotanto 17 Viron vapaussota 77 Panssarijunan rakenne 17 Panssarijunat virolaisten strateginen reservi Vallankumous kiskoilla 17 Viron vapaussota ja suomalaiset 82 Junamiehistöllä synkkä jälkimaine 18 Suomalaisten yhteistoimintaa Viron Panssarijunien ja muiden panssarijunien kanssa 82 panssariajoneuvojen nimistä 19 Panssarijunia tukevat suomalaisyksiköt 83 Panssarijunat taistelussa etelässä 21 Suomalaisia virolaisissa panssarijunissa 87 Taistelut Uralilla 22 Suomalaisia neuvostojunissa 88 Arkangelin ja Vienanmeren rintama 25 Muut ulkomaiset panssarijunat 89 Panssarijunat luoteisrintamalla 26 Puolan-Venäjän sota 26 Toinen maailmansota 91 Kehitys maailmansotaan ja Panssarijunat Suomessa vapaussodan aikana 29 Suomen Talvisotaan 91 Autonomia murenee-poliittinen elämä uudistuu 30 Suomen armeijan sotilaallinen valmius ja Vaikea syksy panssarijunat 93 Asejuna sytyttää sodan 32 Panssarijunat sotatoimissa 95 Sotivat osapuolet 33 Välirauhan aika 99 Sotatoimien kulku 34 Panssarijunat välirauhan aikana 100 Sodan katkera hinta 36 Jatkosota 100 Suomen hallituksen panssarijunat 37 Panssarijuna l. sotatoimissa Saksalaisten panssarijunat 37 Panssarijuna 2. Etenee Itä-Karjalaan 102 Suomen punakaartin panssarijunat 38 Rautati ei 1 matorj untapatterit 106 Venäläiset panssarijunat 42 Neuvostoliiton panssarijunat Panssarijunat taisteluissa 45 Suomen rintamalla 108 Suomen hallituksen Panssarijunien merkitys Suomessa panssarijunatoiminnan painopiste idässä 45 toisessa maailmansodassa 108 Punakaarti aloittaa panssarijunien toiminnan Suomessa 48 Panssarijunat museoissa 110 Panssarijunien painopiste Parolan Panssarimuseon panssarijuna 111 Pohjanmaan radalle Panssarijuna ja myytit 112 Punakaartin panssari junat 49 kevennyshyökkäyksessä Karjalassa 54 Lähdeviitteet 113 Panssarijunat Tampereen taistelussa 56 Henkilöhakemista 128 Punakaartin panssarijunat saksalaisia vastaan 60 Käsitteitä ja lyhenteitä 132 Kiivaita taisteluja Lahden seudulla 62 Lähdeluettelo

6 LUKIJALLE Idea tähän kirjaan syntyi, kun Panssarimuseolla talvella 2008 valmisteltiin näyttelyä vapaussodan panssarijunista. Suomen armeijan käyttämistä panssarijunista ei ollut museojulkaisua ja vapaussodan aikana käytetyistä panssarijunista oli hyvin vähän tietoja. Nekin olivat hajanaisia ja ristiriitaisia. Parolan Panssarimuseo on vielä yksi niistä harvoista museoista maailmalla, joissa on näytteillä panssarijuna. Toisin kuin tavanomaisissa panssarijunakirjoissa, joissa esitellään syvällisesti junien tekniikkaa, on tässä tekstissä pyritty kertomaan laajemmin, mihin historian kokonaisuuteen panssarijunien käyttö Suomessa liittyi. Venäjän sisällissota on suomalaiselle yleisölle lähes tuntematon ja Suomen vapaussotaakaan eivät nykykoululaiset enää tunne. Vaikka sodalla itsellään on monta nimeä riippuen näkökulmasta, eivät nykyiset nuoret näytä enää tietävän edes sitä, mitä eroa oli vapaussodan osapuolilla, punaisilla ja valkoisilla. Siksi Venäjän sisällissota ja Suomen ja Viron vapaussodat on suhteellisen laajasti taustoitettu ja kerrottu. Etenkin, koska niihin osallistui useita intresseiltään ristiriitaisia osapuolia. Venäjän sisällissodalla ja Suomen vapaussodalla oli myös harvoin korostettu riippuvaisuussuhde. Viron vapaussodan osalta riippuvaisuussuhde on hyvin selkeä. Venäjän sisällissodan aika oli myös panssarijunien kulta-aikaa, 1920-luvun alussa niiden määrä ja sotilaallinen merkitys oli suurimmillaan. Teoksen rakenne siis korostaa kausaalisuhteita, eli se pyrkii vastaamaan historian pääkysymykseen, miksi jotain tapahtui? Siksi makrotaso eli ylätaso korostuu tekstissä suhteessa mikrotasoon, eli alatasoon. Toinen maailmansota, eli suomalaisten panssarijunien osalta Talvisota ja Jatkosota, ovat vähemmän taustoitettuja, sillä ne ovat nykylukijalle suhteellisen hyvin tiedossa. Vaikka teksti kuvaa laajahkosti Venäjän sisällissotaa ja Suomen vapaussotaa, ei sitä pidä tulkita kontrafaktuaalisesti. Tekstin pääosassa ovat panssarijunat. Sen pohjalta ei siis voi esittää päätelmiä, mitä olisi tapahtunut, jos historian toimijat olisivat menetelleet toisin. Historia on tapahtuessaan avointa. Kaikki mahdollisuudet ovat hetken aikaa olemassa. Kuten Julius Caesar sanoi ylittäessään Rubiconin: "Arpa on heitetty". Hän ei voinut tietää voittavansa ja olevansa tunnettu vielä yli 2000 vuotta kuolemansa jälkeen. Historian toimijat toimivat sen hetkisen tietämyksensä ja oman aikansa arvomaailman mukaisesti. Vaikka lännessä on tapana kirjoittaa vaihtoehtohistorioita, ovat nämä "entäpä jos" tyyppiset kirjat enemmän viihdettä kuin vakavaa tiedettä. Historialla on vaihtoehtonsa sillä hetkellä, kun "arpa pyörii ilmassa". Kaikki vaihtoehdot ovat hetken aikaa olemassa, jos ei muuten niin historian toimijoiden arvioimina uhkina ja mahdollisuuksina. Historia ei siis vastaa mitä olisi tapahtunut, sillä se on tieteenä vahvasti lähdepohjainen. Toki voidaan sanoa, että jos Saksa olisi saanut pitää v hankkimansa etupiirin tai Venäjän valkoiset kenraalit voittaneet Venäjän sisällissodan tai bolshevikkien tukemat punaiset voittaneet Suomessa, ei olisi syntynyt nykyisen kaltaista itsenäistä Suomea. Se ei keisarillisen Saksan, Venäjän valkoisten kenraalien tai bolshevikkien suunnitelmiin kuulunut. Suomen ja muiden Euroopan pikkuvaltioiden asema oli kiinni siinä tasapainossa, joka Eurooppaan Versaillesin rauhansopimuksen ja Venäjän sisällissodan jälkeen muodostui. Historia ei myöskään nimeä ketään hyviksi tai pahoiksi. Historioitsija ei ole tuomari. Historian hahmot toimivat oman aikansa arvomaailman ja lakien mukaan. Heitä ei siis voida syyttää tai tuomita anakronistisesti sen mukaan mitä me tiedämme, mutta historian toimijat eivät tapahtumahetkellä tienneet. Se olisi jälki viisautta. 4

7 Koska tekstin pitäisi olla lukijalle selkeää, olen käyttänyt valkoisesta armeijasta nimeä Suomen hallituksen joukot ja sen kannattajista yleisesti valkoiset. Punaisia kutsun sotivan osapuolen mukaan punakaartilaisiksi tai punakaartiksi, silloin kun mukana on punaisen kunnallishallinnon jäseniä ja kannattajia, käytän ilmaisua punaiset. Suomen kansanvaltuuskunta on lukijalle, varsinkin nuorelle lukijalle, sekoittava ilmaisu. Etenkin koska sitä ei kukaan tunnustettu hallitus ollut tunnustanut. Vaikka voidaan ajatella, että punaiset ja valkoiset olisi tasa-arvoinen ilmaisu tai että käytettäisiin muotoa Suomen hallitus ja Suomen kansanvaltuuskunta tasa-arvoisina pareina, eivät ne sitä juridisesti olleet. Vain tunnustettua hallitusta kutsutaan hallitukseksi. Venäläisten panssarijunien ja ajoneuvojen nimet on muutettu suomenkielisiksi Venäjän sisällissodan osalta, sillä muuten nimien käsitesisältö ei suomalaiselle lukijalle avaudu. Käännös ei luonnollisesti ole välttämättä sana sanaan, sillä kieli on semioottinen järjestelmä. Tekstissä on lyhyt kuvaus panssarijunien taustasta, eli missä niitä on maailmalla käytetty. Luku panssarikalustosta Venäjän sisällissodassa on erillinen artikkeli, joka junien osalta kertoo panssarijunien käytöstä Venäjällä , sillä Venäjän sisällissota oli käänne panssarijunista panssarivaunuihin. Se myös liittyy oleellisesti Suomen vapaussotaan. Suomessa vapaussota oli panssarijunien "kulta-aika", sillä panssarijunia oli huhtikuussa 1918 Suomen alueella 24 kpl, näistä valtaosa punakaarteilla. On myös muistettava, että Suomen alueella panssarijunissa oli miehistönä suomalaisten lisäksi saksalaisia, venäläisiä, virolaisia ja latvialaisia. Lisäksi suomalaisia palveli panssarijunissa ainakin Virossa ja Venäjällä, joten suomalaisista ulkomaalaisissa panssarijunissa on teoksessa oma lukunsa. Näyttelyesineenä panssarijuna on harvinainen, joten tekstissä on selostus Parolassa olevasta junasta, mitä siitä nyt tiedetään ja mitkä tarinat ovat "myyttejä". Kertomuksia joilla on tosiasiapohja, mutta jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Lisäksi on lyhyt luettelo siitä, missä muualla panssarijunia tai niiden osia on nähtävänä. Koska teos käsittelee panssarijunia, ei siinä käsitellä rautatietykkejä kuin siltä osin, miten ne sivuavat panssarijunia museoissa. Suomen rautatietykistö kuului rannikkotykistöön. Vaikka tekstissä esiintyy käsitteitä, jotka ovat teoreettisia, kuten mikro- ja makrotaso, olen pyrkinyt siihen, että teksti olisi ymmärrettävää 12 ikävuodesta alkaen. Teoksen pitäisi palvella niin koululaista, satunnaista turistia kuin panssarijunaharrastajaa. Pääkysymykset Rakennettaessa panssarijunanäyttelyä tuli tämän tutkimuksen kysymyksiksi, m1ssa panssarijunia on käytetty, paljonko niitä on Suomessa ollut ja mikä oli niiden sotilaallinen merkitys. Panssarijunien suurimpaan määrään ei voida käytetyn aineiston osalta antaa varmaa lukua, sillä Suomen vapaussota oli yhteydessä Venäjän sisällissotaan. Kaikkia venäläisten Suomeen lähettämiä panssarijunia, etenkään tilapäisiä, ei tunneta. Raudun rataosalla toimineet venäläisten ammusjunat ovat myös tuntematon luku. 5

8 Käytetyt lähteet Tässä tutkimuksessa on päälähteistönä käytetty toisen polven lähteitä eli tutkimuskirjallisuutta ja julkaistuja muistelmia. Suomen vapaussotaa koskeva arkistomateriaali on niin valtava, että sen uudelleen läpikäyminen ei ole työergonomisesti järkevää. Etenkin kun Suomen vapaussodasta on julkaistu huomattava määrä tutkimusta ja muistelmia. Arkistomateriaalin osalta poikkeuksen muodostaa Panssarimuseon arkisto panssarijunaa koskevien kansioiden osalta. Niiden ongelmana on aineiston hajanaisuus. Arkistoaineiston osalta on suureksi avuksi ollut loimaalaisen junaharrastajan Olavi Kilpiön Panssarimuseolle lahjoittama materiaali. Museon panssarijunaa koskevista lehtiartikkeleista valtaosa on jäljitettävissä Panssarimuseon omaan tiedotustoimintaan, joka tekee ne problemaattisiksi. Mustelmienkin osalta aineisto on hajanaista ja muistelijoilla ongelmia tulee tapahtuma-ajankohdan ja muisteluajankohdan erosta. Puoli vuosisataa tai ylitse on jo muuttanut muistoja. Historian isot linjat on haettu yleisesityksistä ja tutkimuksista, panssarijunien osalta on lähteinä käytetty mm. professori Jussi T. Lappalaisen Punakaartin sota 1. ja 2. -teoksia ja professori Ohto Mannisen toimittamaa "Itsenäistymisen vuodet" -teossarjaa. Näissäkin on ristiriitaisia tietoja koskien punakaartin panssarijunia. Ristiriidat on jäljitettävissä arkistoaineistoon eli ensimmäisen käden lähteisiin. Panssarijunia koskevat tiedot ovat vapaussodan osalta ristiriitaisia. Hallituksen joukkojen panssarijunista päälähteenä on ollut Kai Donnerin toimittama Suomen vapaussota I-VIII. Heti vapaussodan jälkeen kirjoitettuna sen materiaali on "tuoretta". Yksittäisten panssarijunien aseistuksen osalta ovat vapaussodan aikaiset tiedot puutteellisia ja ristiriitaisia. Siksi joidenkin panssarijunien aseistus on täytynyt päätellä "pois sulkemalla". Parhaimmat Suomen panssarijunia koskevat artikkelit on kirjoittanut Sotamuseon edesmennyt hoitaja, kamarineuvos, kapteeni Paavo Ta lvio ( ). Hänen tutkimuksiinsa tämäkin työ jää paljon velkaa. Ulkomaisista tutkijoista tärkeimmät lähteet ovat olleet ranskalainen Paul Malmassari, saksalainen Wolfgang Savodny ja venäläiset Aleksei Aksenov jaa. Derjabin. Heidän työnsä on vaikuttanut paljon Venäjän sisällissodan panssarijunien ja ajoneuvojen kuvauksiin sekä taistelukuvauksiin. Panssarijunien osalta ongelmallista on, että niistä on vain vähän julkaisuja länsieurooppalaisilla kielillä. Valtaosa panssarijunia koskevasta tutkimus- ja muistelmakirjallisuudesta julkaistaan Venäjällä ja venäjäksi. Internet-julkaisujen ongelmana ovat puuttuvat lähdeviitteet Suomalaisista henkilöistä ulkomaiden panssarijunissa on vain harvoja lähteitä, sillä aihe on ollut marginaalineo ja jäänyt "suurempien" tutkimuskysymysten varjoon. Venäjän sisällissodan alkuvaihe, joka ajoittuu talveen 1918 eli Suomen vapaussodan aikaan, on myös ongelmallinen panssarijunien osalta. Puna-armeija oli vasta perusteilla, eikä kaikista panssarijunista siksi ole säilynyt aineistoa tai jos on, ei sitä ole Venäjälläkään julkaistu. Näin Suomeen lähetetyistä panssarijunista on vain vähän tietoja. Kuvamateriaalin osalta vallitsee epätasapaino suomalaisten panssarijunien yleisimmän käyttöajankohdan ja kuvausajankohdan välillä. Vapaussodan aikana Suomessa liikkuneista panssarijunista ja niiden miehistöistä on vain harvoja kuvia, mutta toisen maailmansodan osalta kuva-aineisto on suhteellisen runsas. Venäjän sisällissodan ajalta on kuvien saatavuus ollut vaikeata, joten kuvituksessa on käytetty muuta, aihetta laajemmin kuvaavaa materiaalia Suomen Kuvalehdestä. Jatkosodan aikaisista Panssarijuna 2 kuvista esitän kiitokset Olavi Kilpiölle. 6

9 PANSSARIJUNAT MAAILMALLA Siitä, kuka ensimmäisenä käytti panssarijunaa tai keksi panssarijunan, on eriäviä mielipiteitä. Ensimmäisen kerran aj atus rautateillä liikkuvasta linnoituksesta on esitetty jo vuonna 1826, mutta vasta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kerrotaan käytetyn panssarijunaa tai panssarijunia Itävallassa. 1 Yleensä panssarijunien käytön katsotaan alkaneen USA:n sisällissodassa ( ). Silloin rautatielinjat osoittautuivat strategisesti tärkeiksi. USA:n sisällissodassa sekä federaation että kenfederaation joukot käyttivät panssarijunia. Myös Pariisin kommuunin kukistamisen yhteydessä v mainitaan panssarijuna. Brittiläis-egyptiläisen sodan aikana v egyptiläiset käyttivät panssarijunaa brittejä vastaan. Britit käyttivät v Niilin radalla panssarijunaa pitääkseen kurissa alueen kapinoivat muslimit ja lisäksi briteillä oli panssarij una Intiassa ja Ugandassa. 2 Etelä-Amerikassa panssarij unia käyttivät Meksiko, Paraguay ja Chile. Meksiko käytti panssarijunaa jo v. 1866, jolloin Ranskan valtaan nostamalla keisari Maximilianilla olisi ollut rakenteilla panssarijuna. Panssarijunaa käytti myös diktaattori, presidentti Porfirio Diaz. Kapinallisjohtaja Paneho Villalla oli useita panssariresiinoita Meksikon sisällissodassa ( ). Kumpikin osapuoli käytti panssaroituja rautatieajoneuvoja. Paraguaylla oli vuosina 1864 ja 1870 Brasiliaa, Uruguayta ja Argentiinaa vastaan käymissään sodissa viisivaunuinen ja tykillä aseistettu panssarijuna. Peru käytti panssarij unaa Chilen armeijaa vastaan käymässään Tyynenmeren sodassa ( ). Brasilialla oli 1930-luvulla viisi panssarijunaa, joita käytettiin sisäisen järjestyksen ylläpitämiseen.3 Espanjalaiset käyttivät v kuubalaisten kapinallisten kukistamiseksi panssarijunaa, joka joutui USA:n joukkoj en sotasaaliiksi espanjalais- amerikkalaisessa sodassa v Myös Espanjan sisällissodassa esiintyi 1930-luvulla panssarijunia ainakin tasavaltalaisten puolella.4 USA:lla oli rajavalvontaan käytettäviä panssarijunia Meksikon sodan aikana Samoin panssariresiinat osallistuivat rajavalvontaan. USA:n panssarijunat osallistuivat myös Venäjän sisällissotaan. Seuraavan kerran USA käytti panssarijunia vasta Korean sodassa , jolloin USA:n joukot käyttivät kommunistisissejä vastaan panssarijunia. Ne olivat joko kiinalaisilta tai japanilaisilta otettua sotasaalista. Pohjois-Korealla oli käytössään kuusi panssarijunaa.5 Britit käyttivät panssarijunia Etelä-Afrikassa Buurisodan aikana Brittien panssarijunia oli 13 kpl, ne olivat avomallisia, teräslevyillä panssaroitujaja niissä oli vahva tykkiaseistus. Buureilla oli asettaa Brittiläistä maailmanvaltaa vastaan ainakin yksi hiekkasäkeillä panssaroitu panssarijuna, jota käytettiin Natalin alueella.6 Kun kansainväliset joukot kukistivat v Kiinassa "Boksarikapinan", oli venäläisten joukkojen käytössä panssarijuna. Venäläiset olivat osa kansainvälisiäjoukkoja, jotka "kansainvälinen yhteisö" lähetti Kiinaan palauttamaan järjestyksen eli suojaamaan siirtomaavaltojen etuja.7 Venäläiset käyttivät panssarijunia myös Venäjän Japanin sodassa ( ). Venäläisillä oli kaksi panssarijunaa ja rautatietykistöä, Port Arthurissa (nykyinen Dalien) Mantshuriassa. Ei ole tietoja siitä, käytettiinkö panssarijunia vuoden 1905 levottomuuksien kukistamiseen Venäjällä. Vuosina 1912 ja 1914 Venäjällä valmistettiin neljä panssarijunaa, joiden aseistus vaihteli 37 mm:n ja 76 mm:n välillä.8 Maaliskuun vallankumoukseen 1917 mennessä Venäjällä oli rakennettu 15 panssarijunaa, joista seitsemän oli käyttökunnossa. Saksalaiset ja itävaltalaiset joukot olivat vallanneet useita venäläisiä panssarijunia vuosien 1915 ja 1916 sotatoimissa. Vuoden 1916 ns. Brusilovin hyökkäykseen panssarijunia osallistui 9 kpl. Panssarijunat olivat Itärintaman (Venäjän länsirintama) liikkuvissa sotatoimissa merkittävä asejärjestelmä. Niiden toimintaa haittasivat lähinnä Venäjän ja keskusvaltojen erilaiset raideleveydet. Venäjän sisällissodasta ( ) muodostui maailman suurin panssarijunasota, sillä sodan eri osapuolilla oli liki 500 panssarijunaa, niin tehdasrakenteista kuin improvisoitua. Venäjän sisällissotaan osallistui myös Ranskan, Britannian ja USA:n panssarijunia.9 Ympärysvalloista Brittiläinen imperium käytti ensimmäisessä maailmansodassa kolmea panssarij u naa, joista kaksi oli rannikkopuolustuksessa Norfolkissa ja Skotlannissa. Irlannin pääsiäiskapinan kukistamiseen v käytettiin kolmatta panssa- 7

10 Virolainen panssarijunavaunu "Onu Tom" 1930-luvulta. Virossa panssarijunia modernisoitiin 1930-luvulla. Va unuun asennetut brittiläiset 152 mm:n haupitsit kertovat virolaisten hyödyntäneen Ve näjän sisällissodan kokemuksia omien sotakokemuksiansa lisäksi. Kuva Eesti Riikiarhiiv. rij unaa ja v Irlantiin sijoitettiin kaksi panssarijunaa irlantilaisten kurissapitämiseksi. Myös Afri kassa britit käyttivät panssarijunia Ugandan radalla Saksan Itä-Afrikan rajan taisteluihin. Britit taistelivat saksalaisen kenraali von Lettow-WorbeckinAshkari- joukkoja vastaan. Brittien Buurisodassa valtaama Etelä-Afrikka osallistui sotaan osana Brittiläi stä imperiumia. Etelä-Afrikan joukot käyttivät panssarij unaa Saksan Länsi-Afrikan (nykyinen Namibia) valtauksessa. Etelä-Afri kan joukoilla oli yhteensä viisi panssarij unaa, jotka huolehtivat sisäisestä järjestyksenpidosta.10 Irlannissa puhkesi levottomuuksia v ja vastamuodostuneella Irlannin valtiolla oli yhdeksän kevyttä panssarij unaa käytössään vuosina Ranskan armeijalla oli vuosina käytössään kolme panssarij unaa, joista ainakin yksi oli improvisoitu eli tilapäinen panssarijuna. Belgian asevoimilla oli kolme panssarij unaa, joista yksi joutui saksalaisten sotasaaliiksi. Yksi panssarij una räjäytettiin, jottei se joutuisi saksalaisten haltuun. Myöhemmin rakennettiin vielä kolme raskasta panssarij unaa brittien tuella Belgian asevoimien käyttöön.12 Italian liityttyä mukaan ensimmäiseen maailmansotaan ympärysvaltojen puolelle, alkoivat italialai set tuottaa rannikkopanssarijunia liikkuvaksi rannikkotykistöksi, joka tuki rannikkopuolustusta. Vuonna 1916 italialaiset joukot valtasivat Tirolissa yhden panssarijunan Itävallan keisarilliselta armeijalta. Kun maail mansota päättyi, oli Italian armeijalla käytössään 12 panssarijunaa. 13 Ensimmäinen saksalai sten käyttämä panssarijuna oli Hererojen kapinan kukistamiseen Saksan Lounais Afrikassa v käytetty juna. Varsinainen panssarijunien tuotanto alkoi Saksassa v osana liikekannallepanoa. Saksassa muodostettiin liikekannallepanossa lähteestä riippuen panssari junaa, jotka uudelleen organisoitiin seitsemäksi juoaksi v Syynä tähän oli, että sota lännessä oli muuttunut asemasodaksi. Panssarijunia käytettiin lähinnä rannikkopuolustuksen tukena. Itärintamalla panssarijunilla oli suurempi rooli johtuen sotatoimien liikkuvasta luonteesta. Lisäksi saksalaiset käyttivät panssaroitua junaa länsi-afrikkalaisessa Dahomeyssä sekäjoitakin panssarijunavaunuja Palestiinassa Ammanin radalla : Suomessa Saksan Itämeren divisioona käytti v viittä panssarij unaa ja Latviassa v vallan kaapannut Rautainen divisioona käytti kahta pans- 8

11 sarijunaa. Niistä toinen oli improvisoitu saksalaisten maanomistajien itse rakentama panssarij una. Neljä saksalaista panssarij unaa osallistui Venäjän sisällissotaan Saksan tukemien hallitusten joukoissa, ja ne päätyivät kaikki bolshevikkien sotasaaliiksi.14 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkialla ei maailmansodan alkaessa ollut panssarijunia, mutta se rakensi sodan aikana kaksitoista panssarij unaa. Niistä yksi tuhoutui tykistötulessa Romaniassa v ja yksi joutui samana vuonna italialaisten sotasaaliiksi Tirol issa. Itävallan panssarijunista viisi oli käytössä itärintamalla vuoteen 1918, jolloin ne osallistuivat Ukrainan läpimarssiin yhdessä saksalaisten panssarijunien kanssa. Junat jaettiin kaksoismonarkian seuraajavaltioille v Jugoslavian saadessa yhden panssarij unan, Puolan kaksi, Unkarin neljä ja Tsekkoslovakian kolme panssarij unaa. Maaliskuun vallankumoukseen 1917 mennessä Venäjä, Saksa ja Itävalta-Unkari olivat merkittävimmät panssarijunia käyttävät valtiot. 15 Vi ron vapaussodassa ( ) Vi ron armeijan strategisen reservin muodosti Panssarij unadivisioona. Sillä oli viisi leveäraiteista ja viisi kapearaiteista panssarij unaa. Sodan päätyttyä divisioona demobilisoitiin Panssarij unaprikaatiksi. Viron panssarijunia modernisoitiin 1930-luvulla.16 Puolal la oli v Puolan ja Venäjän sodassa panssarijunaa ja sotien välillä kymmenen panssarijunaa jaettuna kahteen panssarijuna-osastoon. Nämä päätyivät v joko saksalai sten sotasaaliiksi tai Saksan ilmavoimien, Luftwaffen, tuhoamiksi.17 Unkarilla oli neljä panssarijunaa v Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian perintönä. Tsekkoslovakian ja Romanian vaatiessa Unkarilta alueita, rakensi Unkari lisää kymmenen panssarijunaa. Unkarissa puhkesi val lankumous ja bolsevikkipoliitikko Bela Kun perusti neuvostotasavallan. Unkarin puna-armeijalla oli käytössään viisi parissarijunaa. Valtaosa tämän aikakauden panssarijunista oli improvisoituja, tilapäisiä panssarijunia. Unkarin valkoiset ja liittoutuneiden lähettämät romanialaiset joukot kukistivat Bela Kun neuvostotasavallan v Ennen toista maailmansotaa Unkarilla oli kymmenen panssarijunaa. 18 Li ittoutuneiden valvontakomissio huomautti pitkin 1920 luvun alkua, eli vuosina ,jatkuvasti saksalai sten rikkovan Versaillesin rauhansopimusta panssarijunien osalta. Saksassa oli parhaimmillaan 25 panssarij unaa, joita käytettiin sisäiseen järjestyksenpitoon. Saksan asevoimat oli rauhansopimuksessa pakotettu miehen palkka-armeijaksi,joka riitti ylläpitämään sisäistä järjestystä. Maassa oli v puhjennut vallankumous ja sisäisten levottomuuksien kukistamiseen käytetti in panssarijunia. Levottomuuksista suurimmat olivat Baijerin neuvostotasavallassa v 1919 ja Berliinin katutaistelut Maassa erilaiset vapaajoukot ja vasemmistolaiset iskuryhmät kävivät taisteluja pitkin 1920-lukua. Myös Sleesiassa Puola anasti alueita Saksalta v Saksan yhdistäessä Itävallan itseensä se sai haltuunsa v Itävallan panssarij unat sekä Tsekkoslovakian miehityksessä tsekkien panssarij unat. Operaatio Barbarossaa varten rakennettiin 25 panssarijunaa, jotka oli aj ateltu rautatieyhteyksien valvomiseksi partisaaneja vastaan ja kuljetusten suojaamiseksi. Saksan armeijalla oli toisessa maailmansodassa 81 panssarij unaa, joista osa oli neuvostoliittolaista, puolalaista ja tsekkiläistä saalista. Ne joko tuhoutuivat tai päätyivät sodan jäl keen liittoutuneille sotasaaliiksi. Saksalaisia panssarij unia päätyi Neuvostoliitolle, Jugoslavialle, Tsekkoslovakialle, Puolalle ja Ranskalle. Saksan liittolaisista Kroatialla oli vuosina käytössään kaksi panssarijunaa.20 Neuvostoliitolla oli toisessa maailmansodassa satakunta panssarijunaa. Niiden lukumäärästä ei vieläkään ole tarkkoja tietoja. Siksi on vieläkin eri arvioita, kummalla oli enemmän panssarijunia, Saksalla vai Neuvostoliitolla. Neuvostoliiton panssarijunien määräksi on arvioitu , saksalaisten panssarijunien määräksi tiedetään 80. Neuvostoliiton panssarij unat joutuivat operaatio Barbarossan alussa Luftwaffen eli Saksan ilmavoimien saaliiksi, sillä ne olivat rautateihin sidottuina "lihava" ja kömpelö maali. Neuvostoliitto alkoi rakentaa ns. ilmatorjuntapanssarijuniaja tykistöpanssarijunia. Niitä käytettiin kuljetusten ja kohteiden suojaamiseen sekä kiinteinä tulitukiyksikköinä. Niillä myös suojatti in yhteyksiä selustassa ja pidettiin yllä sisäistä järjestystä. Ne myös suojasivat rautatieristeyksiä. Maineikkaimmat neuvostoliittolaiset panssarij unat toisessa maailmansodassa olivat Panssarij una 56, Panssarij una 72, "Ilja Muromets ja Uzbekistan". Neuvostoliiton asevoimilla oli myös vahva rautatietykistö. Asevoimien nimi stä on syytä muistaa, että Neuvostoliiton asevoimat oli vat nimeltään puna-armeija vuodesta 1918 vuoteen 1942, jolloin puna-armeija lakkautettiin. Vuoden 1946 voiton päivästä al kaen Neuvostoliiton asevoimia kutsuttiin Neuvostoarmeijaksi. 21 9

12 Kun diktaattori Josef Stalin saapui v Potsdamin konferenssiin valloitettuun Saksaan, hänen siirtymistään Moskovasta Berliiniin suojasi kahdeksan NKWD:n panssarijunaa ja NKWD:n sotilasta.zz peräti ilma-asemonopolin. Näille sodille ol i ominaista, että ne olivat osa kylmää sotaa. Sodan toinen osapuoli oli Neuvostoliiton tai Kiinan tukema kommunistinen vastarintaliike ja toisena osapuolena oli joko USA:n tukema hallitus tai siirtomaavalta. Toisen maailmansodan aikana britit käyttivät yhtätoi sta modernia panssarij unaa, jotka olivat rannikkopuolustuksen tukena odotettaessa saksalaisten mahdollista maihinnousua. 23 Italialai set käytti vät toisen maailmansodan aikana Balkanilla useita panssarijunia, niin tehdasvalmisteisia kuin tilapäisiä panssarijunia, yhteyksien suojaamiseen ja partisaaneja vastaan. 24 Kiinassa oli 1930-luvulla maan sisällissodan osapuolilla ainakin 28 panssarijunaa, joista hallituksella 9, Kuomintangilla 9 ja muilla sotaherroilla 10. Osa panssarij unista oli peräisin Neuvostoliitosta, osa japanilaisilta, jotka internoivat ne valkoisilta venäläi siltä ja osa oli Kiinassa rakennettuja. Kuuluisimpiin kiinalaisiin sotaherroihin kuulunut Tchang-Tsung Tchang johti 1920-luvulla useita panssarij unia käsittänyttä armeijaa. Mantshurial la, joka rajoittui Neuvostoliittoon ja jonka rautatiet olivat Venäjän Japanin sodan jäl keen japanilai sten valvonnassa, oli 12 panssarij unaa. Kiinan armeijan panssarijunat oli v organisoitu viiteen osastoon, joissa oli 12 panssarijunaa ja lisäksi oli 8 junaa organisaation ulkopuolella "reservinä". Useat junat joutuivat japanilai sten sotasaaliiksi v japanilai sten intervention alkaessa. Silti japanilai set eivät kyenneet tuhoamaan kaikkia kiinalaisia panssarij unia. Mantshurian radan vai vontaan japanilaiset rakensivat v ainakin kaksi modernia panssarijunaa. Lisäksi heillä oli panssariresiinoita, joita käytettiin sekä Kiinassa että muilla miehitetyillä al ueilla rataval vontaan.25 Panssarij unat olivat ennen toista maailmansotaa lähes kaikkien Euroopan valtioiden käytössä. Ilmavoimat teki vät kuitenkin panssarij unien käytön valtioiden välisissä sodissa erittäin vaikeaksi. Ilmaylivoimaiselle osapuolelle panssarijunien torjunta oli helppoa. Toinen maailmansota ei kuitenkaan merkinnyt panssarijunien loppua, sillä panssarijunat osoittautuivat erittäin tehokkaiksi siirtomaaimperiumien hajoamissodissa, aivan kuten ne olivat olleet tehokkaita siirtomaavallan ylläpidossa 1880-luvulta 1930-luvulle. Toki panssarijunat olivat radoista riippuvaisina herkkiä radan katkaisulle ja junan saattoi. väijyttää, mutta pahinta vihollista ei tarvinnut pelätä. Siirtomaavalta omasi vähintään ilmaherruuden ellei Ranskalai set käyttivät Indokiinassa vuosina ainakin viittä panssarij unaa, jotka rakennettiin suojaamaan rautateitä niihin kohdistuneita terrori-iskuja vastaan. Näissä oli saanut surmansa rautateitä käyttäviä siviileitä. Rautatiet oli vat siirtomaissa paitsi matkustajaliikenteen, myös tavaral iikenteen kannalta tärkeitä. Algeriassa ranskalai set käyttivät myös panssarijunia sekä panssariresiinoita. Vietnamissa (Indokiinassa) Ranskalla oli myös improvisoituja panssarijunia. 26 Kuuban hallituksella oli v panssarijuna, jota käytettiin Fidel Castron ja Che Guevaran vasemmistosissejä vastaan suojaamaan rautatiekuljetuksia.27 Kreikan sisällissodassa v hallituksen joukoilla oli panssaroituja rautatievaunuja.28 Kongon kriisin aikana 1961 kansainväliset joukot käyttivät panssarijunaa Belgian Kongossa. Se oli mm. ruotsalaisten YK-joukkoj en käytössä. Katangalaisilla miliiseillä oli kaksi panssarijunaa, joita käyttivät myös eurooppalaiset palkkasoturit ja majuri Bob Denardin komentamat Kongon kansallisen armeijan joukot. 29 Vietnamin sodan aikana Etelä-Vietnamin armeijalla oli panssaroituja junavaunuja ja panssariresiinoita suojaamassa kuljetuksia Vietkongin sisseiltä. Elektroniset miinat olivat kuitenkin immuuneja panssarijunien kontrollivaunulle ja sissit kykenivät useisiin tuhoisiin iskuihin rautateitä vastaan. Amerikkalaisten kuljetuksia suojattiin panssarij unin ja junia ilmavoimin. Myös Pohjois-Vietnamilla oli panssarij unia käytössään. 30 Portugalilaiset käytti vät panssariresiinoita sekä Mosambikissa että Angolassa suoj aamaan rautatiekuljetuksia paikallisilta sissiliikkeiltä. Angolalai nen Benguelan rata oli välttämätön kuljetusreitti niin Kongon Kolwezin kuin Rhodesian (nykyinen Sambiaja Zimbabwe) kaivannaisvarojen kuljettamiseen maailman markkinoille. Angolan itsenäistyttyä 1975 käyttivät Angolan marxilaisen hallituksen joukot panssariresiinoita Angolan sisällissodassa. Myös Mosambi kissa maan marxilainen hallitus suojasi rautateitä ja öljyputkea panssariresiinoilla.3' 10

13 Rhodesian ja Etelä-Afrikan valkoihoiset vähemmistöhal litukset käyttivät panssari resiinoita 1970-luvulla rautatiekuljetusten suojaamiseen. Mauritanian hallitus taas käytti Länsi-Saharassa panssarij unia ja panssariresiinoita ratojen suojelemiseksi Pol isariosi ssiliikkeeltä. 32 Vaikka panssarij una välineenä tuntuu vanhanaikaiselta, on niitä nykyisin käytössä ainakin Englannissa, Venäjällä ja Pohjois-Koreassa. Englannin kuningashuoneelia on yksityinen Chobham-panssaroitu juna. Panssarointi on samanlainen monikerros- ja keraa IDipanssarointi kuin Chieftain - taistelupanssarivaunussa. Juna on rakennettu 1980-luvulla. Pohjois Korean valtionpäämiehen Kim Jong Ilin kerrotaan matkustavan panssarij unalla. Venäjällä on tietoj a mm. Tsetshenian sodassa käytetyistä panssarijunista. Nämä ovat tehokkaasti aseistettuja käsittäen T-72 tai T-62-panssareita, ilmatorjuntaohjuksia ja tykkejä. Junia käytetään huoltoyhteyksien suojaamiseen, sillä onhan Venäjä pinta-alaltaan neliöki lometriä, maailman laajin valtio. Pelkkä ratayhteys Uralilta Vladivostokiin on 9800 kilometriä?3 PANSSARIKALUSTOSTA VENÄJÄN SISÄLLISSODASSA Suomessa on kirjoitettu vain vähän Venäjän sisällissodan ( ) panssarikalustosta. Näin siitä huolimatta, että kyseessä oli maailmanhistorian suurin panssarij unasota. Puna-armeijalla oli 103 panssarij unaa ja ti lapäistä panssarij unaa. Keisarillisella Venäjällä oli v maailman laajin tai toi seksi laajin panssariautoase. Vai n Isolla Britannialla oli eräiden lähteiden mukaan enemmän panssariautoja käytössään kuin Venäjällä. Panssariautoja Venäjä oli hankkinut 500, joista tammikuussa 1918 oli käytössä 270 kpl, niistä toimintakuntoisia oli noin 150 kpl. Nämä olivat tammikuussa 1918 pääosin bolshevikkien hallussa.34 Venäjällä oli myös aloitettu panssarivaunun suunnittel u, mutta vuoteen 1917 mennessä ei ollut vielä saatu mitään konkreettista aikaan. Englanti ja Ranska olivat Venäjää edellä panssarivaunujen tuotannossa. Näitä lai vattiin Englannista, Ranskasta ja USA:sta Venäjän sisällissodan valkoisille osapuolille. Interventiojoukoilla ja valkoisilla joukoilla oli myös panssarijunia, valkoisilla yli sata. Pelkästään atamaani Semenovilla oli Kaukoidässä 14 panssarij unaa. Briteillä oli kolme panssarij unaa samalla alueella ja Tsekkiläisellä legioonalla oli Uralilla 32 panssarijunaa. USA:n ja Ranskan joukoilla oli muutamia panssarij unia, Donin kasakoilla ainakin 14 junaa ja muilla eteläisen Venäjän vastavallankumouksellisilla liki Venäjän sisällissota oli osa v alkanutta Venäjän keisarikunnan hajoamista, johon kuului myös joukko rinnakkaissotia. Näitä neuvostoliittolainen historiankirjoitus kutsui interventiosodiksi. Rinnakkaissotia olivat Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan vapaussodat sekä Puolan ja Venäjän sota v Puolalla oli sodassa mm. 120 Renault Ft 17-panssaria ja lähteestä riippuen panssarijunaa sekä panssariautoja. Näihin sotatoimiin osallistui yli 400 tai lähes 500 panssarij unaa. Se oli konflikti, johon venäläisten lisäksi osallistui useiden maiden armeijoita ja siinä sai lähteestä riippuen surmansa ellei peräti ihmistä. Se loi perustan maailman suurimman panssariaseen, Neuvosto-armeijan synnylle. Vuodesta 1918 oli armeijan nimi Työväen ja talonpoikien punai nen armeija, RKKA, vuoteen 1942 saakka.36 Osa ensimmäistä maailmansotaa Vuonna 1893 keisarillinen Venäjä liittoutui Ranskan kanssa Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. Myös Brittiläinen imperium liittyi mukaan liittokuntaan v Saksa oli joutunut kahden rintaman sodan uhkaamaksi. Serbiataisen terroristin Gavrilo Pri n cipin murhattua Itävallan arkkiherttuan antoi Itävalta ultimaatumin Serbialle. Venäjä asettui liittolaisensa Serbian tueksi ja ryhtyi liikekannallepanoon vastoin Saksan esittämää ultimaatumia. Saksa asettui liittolaisensa Itävallan tueksi, sillä edessä olisi kahden rintaman sota. Sodanjulistukset seurasivat toinen toistaan ja Britannian asettuminen Ranskan ja Venäjän rinnalle vetoamalla Belgialie annettuihin turvatakuisiin laajensi balkanilaisen kriisin maailmansodaksi. 37 Kumpikin liittokunta haaveili lyhyestä sodasta. Liittoutuneet toivoivat "venäläisen höyryjyrän" vyöryvän viikossa Berliiniin. Saksa pani toivonsa Schlieffenin suunnitelmaan. Ranska lyötäi siin nope- 11

14 Ve näläinen haavekartta vuodelta I9I4. Ensimmäisen maailmansodan aikana tuotettiin propagandatarkoituksessa "haavekarttoja ". Ne kertoivat yleisölle sodan tavoitteista. Venäjä on asettanut Ve näjän länsirajan linjalle Oder-Neisse, lukuun ottamatta Sleesiaa, joka on jätetty Saksalle. Raja olisi seurannut Oder-jokea. Saksan nykyinen itäraja on Oder-Neisse, josta jälkimmäinen kulkee läpi Sleesian. Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia on hajotettu ja Ts ekki, Unkari ja Itävalta muodostavat omat valtionsa. asti kahdessa viikossa ja sitten Saksa tulisi liittolaisensa Itävalta-Unkarin tueksi ja murskaisi Venäjän. Saksan hyökkäys lännessä pysähtyi Marnelle vain kivenheiton päähän Pariisista ja sota muuttui asemasodaksi. Idässä saksalaiset saivat Masurian järvien alueella Tannenbergin toisessa taistelussa murskavoiton venäläisistä. Venäjä oli silti vahva ja vaikka itävaltalaiset ja saksalaiset etenivät idässä, kykeni Venäjä vastarintaan. Saksa pyrki Venäjän kanssa erillisrauhaan, josta Venäjä uskollisena liittolaisilleen kieltäytyi. Saksa asetti toivonsa kansallisiin vapautusliikkeisiin liittoutuneiden alueella tukien niin Irlannin, Suomen, Puolan kuin Ukrainan kansallisia vähemmistöjä. Venäjällä asui yli 100 kansallisuutta ja sitä pidettiin kansallisuussorron takia "kansojen vankilana". Venäjän juutalaisvainot, "pogromit", olivat maailmankuuluja. Venäjän hajoaminen avaisi tien rauhalle idässä ja loisi Saksasta ri ippuvaisten pikkuvaltioiden vyöhykkeen. Tämä olisi Saksan turvallisuus vyöhyke, "etupiiri" ja markkina-alue, "elintila", kuten asia myöhemmin esitetti in geopolitiikan kielellä.38 12

15 Saksalainen haavekartta vuodelta Saksaan on liitetty Baltian maat, jolloin keskiajalla Pyhään Saksalais-Roomalaiseen keisarikuntaan kuulunut saksalaisen ritarikunnan alue on yhdistetty Saksan keisarikuntaan. Pietarin kaupunki on liitetty Saksaan, sillä raja on Neva-joessa. Ve näjästä on myös erotettu "Tynkä-Puola " Saksan osavaltioksi ja koko Etelä- Ve näjä liitetty Itävalta- Unkariin. Ranska on Saksan valtakunnanmaa " eli saksalainen vapaakauppa-alue. Belgia on liitetty Saksaan. Englannin ja Skotlannin unioni on hajotettu ja Englannista on tehty Saksan suojelualue. Skotlanti on itsenäinen Saksan suojeluksessa. Suomeen ja sen luonnonvaroihin saksalaiset eivät vielä ole osoittaneet kiinnostusta, sillä Suomi on jätetty osaksi Venäjää. Venäjä romahtaa Vaikka Venäjä kykeni käymään sotaa sekä Saksaa, Itävalta-Unkaria että näiden rinnalle liittynyttä Turkkia vastaan, merkitsi sota Venäjälle kasvavaa tappioiden kierrettä. Kuten professori Niall Ferguson on teoksessaan "Julma sota" osoittanut, ei Venäjän sotatalous ollut alkuunkaan niin heikko kuinjälkimaailma on sen kuvannut. Silti kasvavat tappiot, elintarvikepula, ylemmän aatelin korruptio ja bolshevikkien agitaatio alkoivat vaikuttaa. Maal iskuussa 1917 Pietarissa puhkesi mielenosoituksia, jotka muuttuivat vallankumoukseksi. Keisari Nikolai II luopui kruunusta ja valtaan nousi väliaikainen hallitus. Saksa tunnusteli jälleen rauhaa, mutta Venäjän väliaikainen hallitus kieltäytyi erillisrauhasta pysyen uskollisena liittolaisilleen Englannille, Ranskalle, Serbialle, Japanille ja Italialle. Myös USA oli liittynyt sotaan huhtikuussa 1917 liittoutuneiden puolelle. Tuotantovoimat ol ivat siten murskaavasti Saksaa vastaan, mutta kai ki ssa sotaa käyvissä maissa oli bolshevistisia liikkeitä, jotka vastustivat sotaa. Ranskan armeija oli liki kapinan partaalla ja Venäjän armeija oli agitaation ja tappioiden takia hajoamistilassa.39 Saksan tiedustelupalvelu lähetti Sveitsistä rautatievaunullisen maanpaossa olevia venäläisiä bolshevikkeja Saksan ja Ruotsin kautta Venäjälle. Kuuluisin heistä oli bolshevikkijohtaja ja filosofi V. 1. Lenin (Vladimir Uljanov). Hän oli luvannut sotilaille rauhaa, työläisille leipää ja talonpojille maata. Koska väliaikainen hallitus ei tehnyt rauhaa, saksalaiset ol ivat päättäneet nostaa Venäjällä valtaan hallituksia, jotka tekevät rauhan. Winston Churchill, silloinen Britannian sotavarusteministeri, muistelikin katkerasti saksalaisten käyttäneen myrkkykaasuakin pahempaa asetta, "basillia", joka rautatievaunussa vietiin Venäjälle. Kuudessa kuukaudessa maa aj autui anarkiaan ja 13

16 bolshevikit ottivat vallan, sillä väliaikainen hallitus pakeni maasta, pääministeri Kerenski ensin Ranskaan ja myöhemmin USA:han. Saksa alkoi painostaa nyt vastentahtoisia bolshevikkeja rauhansopimukseen. Nämä kieltäytyivät odottaen teoriansa mukaista maailmanvallankumousta. Kymmenkunta kansakuntaa mm. Suomi, Puola, Ukraina, Tsetshenia ja Viro julistautuivat itsenäisiksi.40 Koska bol shevikit eivät suostuneet rauhaan, pakotti Saksa bolshevikkien johtamat neuvostot, Neuvosto-Venäjän, solmimaan rauhan Brest-Litovskissa Bolshevikit joutuivat myöntymään kun Väinä-j oen ylitse hyökänneet saksalaiset saapuivat Narva-joelle vain 160 km Pietarista. Keisarillinen armeija oli hajoamistilassa ja uusi puna-armeija vasta punakaarteista perusteilla. Koko Venäjä natisi liitoksistaan. Saksa oli jo tehnyt rauhan Ukrainan anarkistien johtajan Mahnon kanssa. Suomi solmi rauhan Saksan kanssa Liittoutuneet katsoivat Venäjän rauhansopimuksella siirtyneen Saksan leiriin ja pyrkivät tukemaan bolshevikkeja vastustavia aluehallituksia, joita Venäjälle syntyi. Niin kauan kuin maailmansota jatkui Länsi Euroopassa, olivat länsivaltojen kädet sidotut. Venäjän asioista päättivät saksalai set ja bolshevikit. Suomi ja Ukraina olivat Saksan vaikutuspiirissä, Kaukasuksen al ue ja Bakun öljykentät olivat turkkilaisten hallussa. Puola ja Baltian alue olivat saksalaisten miehittämiä.42 Useita keskenään riitaisia hallituksia Lenin piti keisarillista armeijaa jopa saksalaisia pahempana uhkana, sillä upseereista 75 % oli valkoisia ja miehistöstä 75 % punaisia. Miehistö halusi kotiin ja saada sekä leipää että maata. Lenin piti vain punakaarteja luotettavina, sillä hänen mielestään muut yhteiskuntaluokat paitsi proletariaatti kuului tuhota. Val koisista kenraaleista nousikin monia bolshevikki en vastustajia, jotka vuoronperään olivat Venäjän bolshevismin vastaisen taistelun kärjessä. Tammikuussa bolshevikit sotivat Ukrainassa ja Etelä-Venäjällä kasakoita vastaan ja pyrkivät levittämään vallankumouksensa itsenäistyvään Suomeen. Etelä-Uralilla oli heitä vastassa "Antibolshevistinen arrneija".43 Tal vesta 1919, jolloin virolaiset tai stelivat maahansa tunkeutuvaa puna-armeijaa vastaan, toimi Virosta myös valkoinen venäläinen kenraali Judenitsh. Hänen Ranskan ja Englannin aseistama Luoteis-armeijansa käsitti jopa miestä. Latviasta piti loka- kuussa 1919 Judenitshin ri nnalla hyökätä kreivi Bermond-Avalovin saksalai s-venäläinen armeija, mutta tämä ei katkai ssutkaan Moskovan rataa, vaan yritti kaapata vallan Latviassa. Muurmannilla ja Arkangelissa nousi maihin jo maaliskuussa 1918 brittiläisiä, serbialaisia, amerikkalaisia ja ranskalai sia joukkoja. Nämä joutuivat taisteluun mm. suomalaisen Petsamon retkikunnan kanssa. Joukkojen tehtävä oli estää brittien rahoituksella rakennetun Muurmannin radan ja Murmanskissa olevien sotamateriaalivarastojen joutuminen suomalaisten ja saksalaisten haltuun sekä estää saksalaisia saamasta sukellusvene- ja lai vastotukikohtia Kuolan niemimaalla. Toivottiin myös bolshevikkien vaihtavan puolta, mutta koska nämä kieltäytyivät osallistumasta "imperialistiseen sotaan", tuli vähälukuisten Vienanmeren suunnalla toimivien liittoutuneiden tavoitteeksi tukea Pohjois Venäjän heikkoa kenraali Millerin hallitusta, joka toimi Arkangelissa. 44 Uralin takana otti "Antibolshevistisen armeijan" kukistuttua vallan Omskissa Siperian väliaikainen hallitus. Uralilla ja Siperiassa toimi valkoi sten venäläi sten johtaja amiraali Koltshak, jonka komennossa oli mm. ''Tsekkiläinen legioona", miehinen tsekkiläisistä ja slovakialaisista sotavangeista koottu joukko. Keisarillinen Venäjä oli luvannut tukea tsekkien ja slovakien vapautumista Itävallan alaisuudesta. Koltshakilla oli hallussaan valkoisten kenraalien rahavarat, junailineo kultaa. Pelkästään liittoutuneiden asetoimituksista Koltshak maksoi 147 tonnia kultaa. Hänen rahallinen tukensa oli muille osapuolille hyvin tärkeä. Valkoisista kenraaleista mm. Mannerheim oli kirjeenvaihdossa Koltshakin kanssa. Kuten valkoiset kenraalit ylipäänsä, ei Koltshak voinut hyväksyä Suomen tai muidenkaan pikkuvaltioiden itsenäisyyttä Venäjästä. Mannerheimin tunnustelut jäi vät kirjeenvaihdon tasolle. Suomi ei sisä- eikä ulkopoliittisista syistä v osallistunut hyökkäykseen Pietaria vastaan. Koltshakin kohtaloksi koitui tsekkien petos. Nämä myivät hänet bolshevikeille saaden vapaan kauttakulun kotimaahansa läpi punaisen Venäjän. Koltshak teloitettiin.45 Saksalai set lähtivät Venäjältä liittoutuneiden kanssa sovittujen aselepoehtojen mukaisesti. Krimillä toimivat sen jälkeen kenraalit Wrangel ja Denikin, joilla oli Ranskan, Romanian ja Britannian tuki. Trans-Kaukasiassa turkkilaisten roolin ottivat britit. Näidenkin tukemat paikalliset hallitukset ja työväenliikkeet kärsivät tappion bolshevikeille. Venäjän Kaukoidässä Vladivostokista Lena-joelle saakka toimivat japanilaiset ja USA:n joukot, jotka poistuivat Venäjältä vuoteen 14

17 ( Kansalaissodan kartta (Euroopan Venäjän osa). lllhihilil' iillli Saksalaisten michittäm äi' alueen rajat v Vastavallankumoukselliset keskukset muilla suunnilla vuoden alussa Suomen rintama maalisk Itärintama elok. l91i. Puna-armeijan rintama 1 p. jouluk Rintamalinja idässä elokuulla AAI4AAA Rintama:inja etefässä 15 p. Jokak J udenilshin rintama 21 p. ' lokak Vastavallank. joukkojen eteneminen Litin ja Vuon suunnilla 1919-vuoden alussa. Valkoisten antautumispalkat pohjoisella rintamalla ' ' ' '' ' Puolan rintama 15.p. toukok. U&JII.L''! A+ )A-+,4A -4-c Puna-armeijan saavuttama linja Vrangelin armeijan eteneminen.lokakuulla Hyö..fkäyssuunnat. Venäjän sisällissodan kartta To ivo Antikaisen mukaan v Va lkoisten venäläisten kenraalien tukikohdat on merkitty hakaristillä, sillä se oli valkoisten kenraalien tunnus v Myös saksalaisten demarkaatiolinja vuonna 1918 on merkitty hakaristillä, sillä nämä tukivat bolshevikkeja vastustavia aluehallituksia. Ukrainan kansantasavaltaa vuosina johtanut ja bolshevikkeja, Denikiniä ja puolalaisia vastaan taistellut Petljura käytti samankaltaista kantansa varaan asetettua hakaristiä kuin Saksan kansallissosialistit. Hän oli myös antisemitisti. Silti Petljuran tunnusta ei Antikaisen kartassa näy. Hakaristi ei kartassa mitenkään liity saksalaiseen kansallissosialismiin, jonka puoluetunnukseksi se valittiin v Antikainen ei v voinut tietää, että Hitler voittaisi vaalit v ja että Saksa hyökkäisi Neuvostoliittoon v

18 Kans inväliseri vasfåvallankumo ksen tukikohdat Neuvosto-Veniijällä v K 1 1 N A!:f1 Vastavallankumouksellisten kenraalien tukikohdat. -@- Siperian väliaikaisen hallituksen tukikohdat :1:.. Väliaikaiset hallitukset, keskushallinnot, U direkt oriot - Å Jaroslavin, Tjumenin ja Kornilovin kapinat tl'imr;; \. Sandiittiryhmien tuki- ja toimialueita. Siperian,,kansanarmeijan'' joukkoja Japaniiaisten valtaama alue ja heidän joukkojensa liikkeet Punaisten partisaanien iskut Koltshakin selkäpuolella Venäjän sisällissota. Kartta To ivo Antikainen Antikainen oli vakaumuksellinen bolshevikki, joka toimi mm. Pietarin suomalaisessa punakaartissa. Antikainen lukee Euroopan puoleisen Ve näjän kartassaan Suomen rintaman v osaksi Venäjän kansalaissotaa, jolla nimellä hän bolshevikkina kyseistä sotaa kutsui. Antikainen selitti niin maailmansodan kuin Ve näjän sisällissodan johtuvan "luokkasuhteiden muutoksista ", joka on puhdasoppinen marxilaisleniniläinen historianäkemys. Marxismileninismi selitti kansallisvaltion ja nationalismin porvarillisen luokkaintressin heijastumaksi. Maailmanvallankumous siis hävittäisi myös valtiot ja korvaisi ne työväenluokkaa edustavilla neuvostoilla mennessä. Bolshevikkien etuna oli, että heillä oli hallussaan Venäjän ydinalueet Pietari sta Moskovaan ja Volgan varsi ai na Tsaritsyniin ja Astrakaniin saakka. Näillä alueilla oli pääosa Venäjän teollisuudesta. Suuri osa insinööreistä oli "valkoisia". Heitä pakeni suurin määrin pois Venäjältä, osan joutuessa bolshevikkien murhaamiksi. Tästä huolimatta kykenivät bolshevikit hyödyntämään Venäjän ydinalueen teollisuutta ja sen tiheää rautatieverkkoa. Venäjän heikon tiestön ja laaj ojen rautatieyhteyksien vuoksi panssarij unista ja ratsuväestä tuli Venäjän sisällissodan myyttisiä aseita. Panssarij unista tuli jopa vallankumouksen symboli.46 Keskuspanssarineuvosto Venäjän keisarillinen armeija oli käyttänyt panssarij unaa Kiinassa boksarikapinan kukistamiseen ja Venäjän Japanin sodassa. Varsinaisia panssarij unia Venäjä tuotti vuodesta 1915 alkaen 15, joista ai nakin seitsemän oli käytössä maaliskuussa Bolshevikit aloittivat heti valtaan noustuaan panssarij unien tuotannon, sillä kyseessä oli vall ankumouksen "superase". Ensimmäinen yleisvenäläinen panssarikongressi pidettiin jo tavoitteena organisoida panssariyksiköt. Ensimmäiset punaiset panssarijunat rakennettiin Pietarissa marraskuussa 1917 "Panssaritoimiston" käskystä. Lisäksi bol shevikit valtasivat keisarillisen armeijan panssarij unia. Tammikuussa 1918 punaisilla oli 23 panssarij unaa ja useita ra- 16

19 kenteilla. Panssarijunien ja muiden panssariaseiden tuotantoa varten perustettiin Keskuspanssarineuvosto ja se aloitti toimintansa maaliskuussa Tällöin puna-armeijalla oli virallisesti 23 panssarijunaa, mutta käytännössä jo 46. Näistä ainakin kahdeksan lähetettiin Suomeen osallistumaan kansalaissotaan, kuten bolshevikit käynnistämäänsä vallankumousyritystä kutsuivat. Samanaikaisesti Suomen punakaarti rakensi itse kuusi panssarijunaa ja kahdeksan tilapäistä panssarijunaa. Käytännössä keskuspanssarineuvosto merkitsi huomattavaa panssarijunien tuotannon tehostumista Neuvosto-Venäjällä. Valkoisten puolella tilanne oli heikompi, sillä heidän täytyi tukeutuajoko punaisilta vallattuihin tai liittoutuneiden heille toimittamiin juniin tai rakentaa itse tilapäismateriaalista improvisoituja junia.47 Panssarijunien tuotanto Panssarijunan rakentaminen vaati huomattavan määrän raaka-aineita ja teknistä osaamista. Keskimäärin junaan tarvittiin 67 tonnia terästä ja 640 tonnia raakaöljyä. Junan rakentaminen sitoi siis huomattavan määrän energiaa. Myös panssarilevyjä oli vaikea saada, sillä neuvostohallinto oli kansainvälisesti lainsuojaton, eikä kukaan halunnut käydä sen kanssa kauppaa. Erikoismateriaalejaja tarvikkeita ei siten ollut saatavana haluttuja määriä. Junat voitiin aseistaa venäläisillä aseilla, joita mm. Putilovin ja Obuhovin tehtaat Pietarissa valmistivat. Lisäksi Venäjällä valmistettiin aseita länsimaisilla lisensseillä. Panssarijuniin asetettiinkin mm mm kanuunoita mallia 1902 ja venäläisiä Maxim-konekivääreitä. Val koisten junissa oli englantilaisia, amerikkalaisia ja japanilaisia aseita saksalaisten ja venäläisten lisäksi. Venäjän teollisuuden, etenkin aseteollisuuden, keskusten joutuminen bolshevikkien haltuun antoi heille kilpailuedun suhteessa valkoisiin ja interventiojoukkoihin, jotka toimivat Venäjän reuna-a! ueilla. Puna-armeijan panssarijunien päätuotantokeskuksia olivat Pietari, Moskova, Nizni Novgorod, Kolomna ja Brjansk. Pienempiä tuotantokeskuksia olivat Jekaterinodar, Jekaterinoslav, Gorlovka, Kamensk, Harkova, Kiev, Kramatorsk, Lugansk, Melitopol, Odessa, Nijkolajev, Omsk, Perm, Saratov, Sevastopol, Sinelnikov, Taganrog, Tambov, Tsaritsyn ja Voronetsh. Kolme neljännestä junista valmistettiin viidessä ensimmäiseksi mainitussa keskuksessa.48 Panssarijunan rakenne Panssarijunia oli Venäjällä periaatteessa kahta tyyppiä, kevyt ja raskas. Tämä jaottelu tapahtui vasta Kevyeen junaan kuului kaksi tykkivaunua, joissa oli 76,2 mm tai 75 mm:n tykit ja kaksitoista konekivääriä panssaroiduissa vaunuissa sekä panssaroitu veturi. Suomen punakaarti kutsui tätä mallia raskaaksi panssarijunaksi erotukseksi omista kevyemmistä junistaan. Kyseistä kevyttä mallia edustaa Parolan Panssarimuseossa oleva panssarijunan tykkivaunu, joka on junan idänpuoleisessa päässä. Raskaassa panssarijunassa oli kaksi tykkivaunua, joissa oli 106,7 mm:n tai 122 mm:n kanuunat tai haupitsit sekä panssaroitu veturi. Raskaimmissa junissa haupitsi saattoi olla 152 mm. Jälkimmäistä kaliiperia oli etenkin valkoisten junissa ja myöhemmissä rannikkopanssarijunissa. Joissakin junissa tykkejä saattoi olla neljä ja konekivääreitä 16 kpl Valkoisten panssarijunissa oli jopa 20 konekivääriä. Valkoisten junat olivat usein paremmin aseistettuja, mutta heikommin panssaroitu ja kevyitä junia. 49 Sivuprofiileiltaan puna-armeijan junia vmtnn luokitella 26 eri mallia. Junan kummassakin päässä oli vielä vähintään yksi "kontrollivaunu" lastattuna hiekalla, kiskoilla ja hirsillä. Sen tehtävä oli tippua radalta, mikäli kiskot olivat irti tai rata poikki. Tarvikkeet mahdollistivat myös radan korjaamisen. Junavaunujen paino oli n. 20 tonnia ja panssarointi mm terästä, mutta raskaimmat junavaunut oli panssaroitu teräksen lisäksi betonilla. Tämä Krasnovo-Sormovo -luokan vaunu painoi 60 tonnia. Siinä betoni vaiettiin mm:n teräslevyjen väliin. Näin raskaiden junien liikettä haittasi jo ratojen kantavuus. Lisäksi oli huolto juna, jossa junamiehet nukkuivat, söivät ja saivat täydennysmiehiä. Viestitys tapahtui joko puhelimella sekä sisäisesti että ulkoisesti tai käsimerkein. Eräissä venäläisissä junissa oli myös tykistökäyttöä varten tähystyspalloja. Panssarijunia käytettiin liikkuvina tykistöpattereina tai läpimurtokohdissa luomaan "shokkivaikutus" massiivisen tulivoimansa avulla. Punaisetjunat toimivat myös pareittain raskas ja kevyt juna toistaan tukien huoltojunan seuratessa perässä. 50 Vallankumous kiskoilla Oman erikoisen poikkeuksen muodosti sotakomissaari Leo Trotskin (Leiba Davidovits Bronstein) komentojuna. Se oli käytännössä vallankumous rautateillä. Trotski loi puna-armeijan ja hänen junansa kiiti pitkin punaista Venäjää agitoimassa vallankumoukseen, komentamassa joukkoja hyökkäykseen ja levittämässä terroria. Trotski teki vuosina yhteensä 36 junamatkaa rintamille. Junaan kuului 2 panssaroitua veturia, 12 vaunua, joista osa panssaroi- 17

20 Atamaani Semenov hallitsi osaa Ve näjän Kaukoidästä. Hänellä oli 14 panssarijunaa. Kuva Suomen Kuvalehti tuja konekiväärivaunuja, kuljetusalustaja panssariautoille, kaksi lentokonetta, polttoöljyvaunu, sähkövoima-asema, sihteeristön vaunu, useita huoltovaunuja, kylpylävaunu, kirjapaino, kirjasto, lennätin ja radiovaunu, keittiövaunu ja soittokunta. Junassa oli myös viisi keisarilta anastettua autoa mm. Trotskin konekivääreillä aseistettu Rols Royce sekä kuormaautoja ja 40-miehinen latvialaisista tarkka-ampujista koottu henkivartiosto, joka toimi myös teloituskomennuskuntana. Nämä noudattivat Leninin ohjetta: Hallitkaa terrorilla! Junaa suojasi 300 ratsumiestä sekä 250 miehinen henkilöstö, johon kuului erillinen sadan miehen vartiosto. Henkilökunta voitiin tarvittaessa kaksinkertaistaa tai juna jakaa kahteen erilliseen itsenäisesti toimivaan osaan. Miehistö koostui intellektuelleista, merimiehistä, agitaattoreista, viestiliikenne- ja rautatieteknikoista sekä kokista. Lisäksi oli kaksi sihteeriä, elokuvaaj a ja kirjapainohenkilöstö. Kaikilla oli automaattiaseet Pukuna oli punainen nahkapuku varustettuna "budjonnovkalla" eli "piippalakilla". Henkivartijoilla oli vielä valko-puna-hopeinen hihamerkki vasemmassa aikapäässä kertoen heidän kuuluvan "Vallankumouksellisen sotamiesneuvoston puheenjohtajan" alaisuuteen.51 Junan miehistö oli siten kaksinkertainen tavallisen panssarij unan miehiseen henkilöstöön nähden. Trotskin juna myös liikkui 70 km tunnissa eli yli kaksinkertaisesti normaali panssari junaa nopeammin. Panssarijunien liikettä rajasi hiilien täydennystarve ja veden saanti km:n välein. Trotskin junaa vastaan tehtiin useita hyökkäyksiä, mutta vain 15 punaista kaatui ja saman verran katosi. Junaa ei saatu tuhottua ilmavoimien tai tykistön tulella. Se palkittiin punalipun kunniamerkillä Pietarin puolustustaistelusta lokakuutta Leo Trotski ( ) oli Ve näjän vallankumouksen suunnittelija ja punaarmeijan luoja. Trotski oli Venäjän vallankumouksessa alkujaan Josef Stalinia merkittävämpi hahmo. Lahjakkaana ja vauraasta tehtailijan perheestä olevana hän edusti lähes kaikkea, mitä Stalin inhosi. Leninin kuoltua Stalin alkoi raivata tieltään potentiaalisia kilpailijoitaan. Trotski pakeni Neuvostoliitosta 1928, mutta päätyi Stalinin salamurhaajien uhriksi Meksikossa v Kuva: Suomen Kuvalehti Junamiehistöllä synkkä jälkimaine Puna-armeijan panssarijunamiehistöistä olivat sisällissodan aikana matruusit ja teknillinen henkilökunta yliedustettuina, sillä valtaosa puna-armeijalaisista oli luku- ja ki rjoitustaidottomia, joten teknisen koulutuksen saaneet sijoitettiin panssarijuniin. Bolshevikkihallintoa ei v ollut kukaan tunnustanut, vaikka Saksa pakotti bolshevikit avaamaan ensimmäisen ulkomaan edustustoosa Berliiniin Brest-Litovskin rauhansopimuksen nojalla. Silti Venäjällä toimi keisarikuntaan akreditoituja diplomaatteja, jotka pyrkivät epävirallisesti diplomaattistatuksella aj amaan edustamiensa maiden alamai sten etuja. Yksi heistä oli tanskalainen Henning Kehler, joka onnistui pääsemään punaisen panssarijunan nro 5 "Karl Marx" kyytiin välillä Simbirsk-Sviagorod heinäkuussa Junassa oli pyöriväliä tykkitornilla varustettu tykkivaunu, panssaroitu konekivääri vaunu, panssariveturi ja kolme tavaravaunua. Väriltään juna oli harmaa ja konekiväärit kimaltelivat sen kyljissä. Junaan kuului myös lentokone ja henkilöauto. Junassa oli punainen lippu, johon oli kultakirjasiroin kirjottu junan nimi. Kehler kuvasi junan miehistöä "luonnontieteelliseksi kokoelmaksi ihmiskunnan pohjasakkaa". Junan päällikkö, bal ttilainen merimies, teki häneen kuitenkin vaikutuksen. Tämä muistutti poikakirjojen seikkailijaa. Muu henkilöstö oli diplomaatille syvästi vastenmiel istä. Junien henkilökunta valittiin paitsi teknisen pätevyyden, ennen kaikkea poliittisen luotettavuuden perusteella. Vähintään puolet miehistöstä piti kuulua kommunistiseen puolueeseen