SIIKAJOEN KANGASTUU- LEN TUULIVOIMAPUISTO NATURA-ARVIOINTI

Transkriptio

1 Vastaanottaja Element Power / Kangastuuli Oy Asiakirjatyyppi Natura-arviointiselostus Päivämäärä SIIKAJOEN KANGASTUU- LEN TUULIVOIMAPUISTO NATURA-ARVIOINTI

2 NATURA-ARVIOINTI, SIIKAJOEN KANGASTUULEN TUULIVOIMAPUISTO Tarkastus Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Jutta Piispanen, Heikki Tuohimaa Hannu Tikkanen, Erika Kylmänen Natura-arviointiselostus, Siikajoen Kangastuulen tuulivoimapuisto Ramboll Pitkänsillankatu KOKKOLA P F

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. KÄYTETTY AINEISTO 2 3. HANKKEEN KUVAUS 2 4. MUUT LÄHISEUDUN TUULIVOIMAHANKKEET 5 5. SIIKAJOEN LINTUVEDET JA SUOT NATURA ALUE (FI , SCI/SPA) 7 6. VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYDEN LUOKITTELUMENETELMÄT 9 7. VAIKUTUSALUEEN RAJAUS Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin lajit Lintulajit SYNTYVÄT VAIKUTUKSET JA NIIDEN MERKITTÄVYYDEN ARVIOINTI Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Vaikutusmekanismit Arvio vaikutuksista luontodirektiivin luontotyyppeihin Arvio vaikutuksista luontodirektiivin luontotyyppeihin luontodirektiivin liitteen II lajeihin Vaikutukset lintudirektiivin liitteen 1. lajeihin Yleistä tuulivoiman vaikutusmekanismeista linnustoon Arvio vaikutuksista Vaikutukset suojeluperusteena mainituille muuttolintulajeille Vaikutukset muihin tärkeisiin eläin- ja kasvilajeihin Voimalinjojen vaikutukset Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin Vaikutukset linnustoon Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin Vaikutukset linnustoon Vaikutukset Natura-alueen eheyteen EPÄVARMUUSTEKIJÄT VAIKUTUSTEN SEURANTA JA LIEVENTÄMINEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUS 30

4 1. JOHDANTO Taustaa hankkeesta Element Power/Kangastuuli Oy suunnittelee Siikajoen kunnan alueelle vaihtoehdosta riippuen voimalan suuruista tuulipuistoa. Hankealue sijaitsee Siikajoen kunnan länsiosassa, Raahen kuntarajan tuntumassa. Matkaa hankealueen rajalta Siikajoen Revonlahden kirkonkylään on noin 4 kilometriä, Raahen keskustaan noin 13 kilometriä ja Ruukin kuntakeskukseen ja Siikajoenkylään noin 10 kilometriä. Hankealueen pinta-ala on noin 3084 hehtaaria. Tuulivoimayksiköt ovat teholtaan 3-5 MW. Tuulivoimaloiden lisäksi alueelle tullaan rakentamaan tarvittavat rakennus- ja huoltotiet hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan nykyisiä teitä. Tuulipuiston sisäiseen sähkönsiirtoon tarvittavat maakaapelit tullaan sijoittamaan pääsääntöisesti huoltoteiden yhteyteen. Lisäksi hankealueelle rakennetaan yksi tai kaksi sähköasemaa. Tuulipuisto liittyy valtakunnan verkkoon rakenteilla olevalla Fingridin Jussinkankaan sähköasemalla. Tuulipuistolta sähköasemalle rakennetaan noin 13 km pitkä ilmajohto, joka sijoittuu lähes koko matkaltaan olemassa olevien 2x110 kv ilmajohtojen viereen. Viimeinen vajaan kilometrin osuus sijoittuisi uuteen johtokäytävään juuri ennen liittymistä Jussinkankaan sähköasemaan. Hankkeesta toteutetaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen mukainen ympäristövaikutusten arviointi (YVA). Arviointiselostuksessa käsitellään 0-vaihtoehdon lisäksi kahta erillistä hankevaihtoehtoa (VE1, 34 voimalaa ja VE2, 45 voimalaa). Natura-arvion lähtökohdat Kangastuulen hankkeen läheisyyteen, sen pohjoispuolelle, lähimmillään noin 1,1 kilometrin etäisyydelle sijoittuu Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alue (FI , SPA/SCI). Hankkeen vaikutuksista kyseiseen Natura-alueeseen on nähty tarpeelliseksi toteuttaa luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittama Natura-arviointi. Hankkeen yhteysviranomaisena toimiva Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus antamassaan lausunnossa YVA-ohjelmasta ( ) näki menettelyn oikeaksi. ELY-keskus tarkensi myös, että vaikutusten arvioinnissa on tarpeen ottaa huomioon esim. lintujen törmäysriski, mahdolliset valuma-aluemuutokset sekä voimaloiden, teiden, maakaapeleiden, sähköaseman ja muiden rakenteiden sijoittuminen ja niiden vaikutukset. Lähiseudun tuulivoimahankkeet Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen ympäristössä lähimmät tuulivoimahankkeet ovat Kangastuulen hankealueen sisälle sijoittuvat Navettakangas ja Karhukangas. Lisäksi Kangastuulen hankealueeseen ja osin Natura-alueeseen rajoittuvat Isoneva I-II. Raahen puolelle, Naturaalueen lounaispuolelle on suunnitteilla Hummastinvaaran hanke Isoneva I ja Hummastinvaaran tuulivoimapuistoihin liittyen on aiemmin laadittu Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueeseen kohdistuneet Natura-arvioinnit. Lainsäädäntö Natura 2000 verkostoon sisältyviin alueisiin kohdistuvien vaikutuksien arvioinnista säädetään luonnonsuojelulaissa (65 ja 66 ). Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Vaikutukset arvioidaan ns. Natura-arvioinnissa, joka on yksityiskohtainen luontotyyppi- ja lajikohtainen selvitys. Tämän jälkeen pyydetään asiasta lausunto ELYkeskukselta sekä siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen laajuudesta ja sen eri osa-alueiden sijoittumisesta johtuen viranomaisen kanssa on sovittu, että lausuntopyyntö rajataan hankealuetta lähimpiin Natura-alueen kiinteistöihin. Luonnonsuojelulain mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos tämä arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Lupa saadaan myöntää tai suunnitelma hyväksyä / vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossaan päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. 1

5 Natura-alueen suojelun perusteena voi olla joko luontodirektiivin luontotyypit tai lajit (SCI-alue), lintudirektiivin lintulajit (SPA-alue) tai molemmat (SCI/SPA). Natura-luontoarvot, joita SCI ja SPA -perustein Natura verkostoon valitulta alueelta on tarkasteltava, ovat: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit luontodirektiivin liitteen II lajit lintudirektiivin liitteen I lajit sekä lintudirektiivin 4.2 artiklan tarkoittamat muuttolinnut Luontodirektiivin liitteessä I luontotyypillä tarkoitetaan erilaisia maa- ja vesialuetyyppejä ja luontodirektiivin liitteessä II luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisen suojelutoimen alueita. Lintudirektiivin liitteessä I luetellaan erityisiä suojelutoimia vaativat lintulajit. SPA-alueilla arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne Natura-tietolomakkeella olisikin mainittu. Vastaavasti SCI-alueilla ei vaadita arviointia vaikutuksista lintudirektiivin mukaiseen lajistoon. Alueen Natura-tiedot on päivitetty ( /Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus). Näitä tietoja valtioneuvosto ei ole vahvistanut, eikä niillä siten ole vielä lainvoimaista asemaa alueen suojeluperusteina. Natura-arviointi perustuu voimassa oleviin vuoden 2005 tietoihin. Tässä Naturaarvioinnissa kuitenkin huomioitiin hankkeen kannalta olennaisimmat muutokset Natura-tiedoissa. Nämä ovat lajeihin lisätty teeri sekä metsähanhen lisäys levähtelyn lisäksi pesiviin lajeihin. 2. KÄYTETTY AINEISTO Tässä selvityksessä esitetty Natura 2000-arviointi perustuu lähinnä seuraavaan aineistoon: Valtion ympäristöhallinto. Natura-tietolomakkeet. SYKE. Hertta tietojärjestelmä. Paikkatietoikkuna. Kangastuulen tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus (Ramboll 2015) Kangastuulen hankkeen YVA-menettelyn yhteydessä tehdyt luontoselvitykset ja maastokäynnit. Muiden tuulivoimahankkeiden maastokäynnit. Valtion ympäristöhallinto. OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Tutkimustulokset tuulivoiman vaikutuksista tarkasteltuihin lajeihin. Petolintujen ja suojelullisesti merkittävien lajien pesimätiedot Isonevalta (Rengastustoimisto). Isonevan tuulivoimapuiston Natura-arviointi (Ympäristötutkimus Yrjölä 2012). Hummastinvaaran tuulivoimapuiston Natura-arviointi (FCG 2013) 3. HANKKEEN KUVAUS Hankkeena on tuulivoimapuiston rakentaminen Siikajoen kunnan länsiosaan, Raahen kuntarajan tuntumaan (kuva 1). Hankealue (noin 3084 ha) sijoittuu Siikajoen Revonlahden kirkonkylän läheisyyteen, noin 4 km sen länsipuolelle. Tuulivoimapuistoon kuuluu enintään 45 yksikköteholtaan 3-5 MW:n tuulivoimalaitosta, joiden kokonaiskorkeus on enintään 220 metriä. 2

6 Kuva 1. Tarkasteltavan Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen (vihreä viivoitus) ja Kangastuulen hankealueen (harmaa) sijainnit. Vaihtoehto 0 (VE 0) Vaihtoehdossa 0 suunniteltua tuulivoimapuistoa ja sen liityntävoimajohtoa ei toteuteta. Mikäli kyseistä liityntävoimajohtoa tarvitaan jossain muussa hankkeessa, selvitetään se kyseisen hankkeen yhteydessä. Vaihtoehto toimii arvioinnissa vertailuvaihtoehtona, jossa vastaava sähkömäärä tuotetaan jossain muualla, jollain muilla sähköntuotantomenetelmillä. 3

7 Vaihtoehto 1 (VE 1) Siikajoen Kangastuulen alueelle rakennetaan enintään 34 tuulivoimalan tuulipuisto. Tuulivoimaloiden yksikköteho on noin 3-5 MW, tornin korkeus noin 150 metriä ja roottorin halkaisija noin 140 metriä. Voimalan kokonaiskorkeus on enintään 220 metriä. Sähkönsiirto on suunniteltu toteutettavaksi n. 13 km pituisen uuden ilmajohtolinjan kautta Siikajoella sijaitsevalle Jussinkankaan sähköasemalle. Vaihtoehto 2 (VE 2) Siikajoen Kangastuulen alueelle rakennetaan enintään 45 tuulivoimalan tuulipuisto. Tuulivoimaloiden yksikköteho, tornin korkeus, roottorin halkaisija sekä sähkönsiirron järjestäminen ovat samoja kuin VE1:ssä. Kuvassa 2 on esitetty alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelma ja sähkönsiirto. Kuva 2. Voimaloiden sijoituspaikat ja sähkönsiirron järjestelyt. Tuulivoimaloiden lisäksi alueelle tullaan rakentamaan tarvittavat rakennus- ja huoltotiet. Rakennettavat huoltotiet tulevat olemaan sorapintaisia ja niiden leveys on keskimäärin noin 6 metriä. Näiden osalta hankkeessa tullaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään nykyisiä teitä. Lisäksi tulee mahdollisesti parannettavia osuuksia myös hankealueen ulkopuolelle. Taulukko 1. Huoltoteiden pituudet hankealueella. VE1 (km) Uudet tiet 10,8 15,3 Kunnostettavat tiet 17,3 21,6 Yhteensä 28,1 36,9 VE2 (km) Tuulipuistoon rakennetaan yksi tai kaksi omaa, tuulipuiston sisäistä sähköasemaa, joihin tuulivoimaloiden tuottama sähkö siirretään maakaapeleilla. Maakaapelit kaivetaan pääasiassa huoltoteiden yhteyteen kaivettavaan kaapeliojaan. Sähköasemilla kaapeleiden jännitetaso (20 45 kv) muunnetaan siirtojännitetasoon (110 kv). Tuulivoimaloilla jännitetason nosto sisäisten kaapeleiden jännitetasoon tapahtuu voimalakohtaisessa muuntajassa. 4

8 Kangastuulen tuulipuiston sähkönsiirto valtakunnan verkkoon toteutetaan rakentamalla uusi 110 kv voimajohto Ruukin kuntakeskuksen luoteispuolella sijaitsevalle Fingridin uudelle Jussinkankaan sähköasemalle. Noin 13 kilometrin pituinen uusi voimajohto alkaa Navettakankaan hankealueen eteläosasta. Rakennettava uusi voimajohto sijoittuu lähes koko matkaltaan olemassa olevien Fingridin kahden 110 kv:n voimajohtojen rinnalle, niiden pohjois- tai eteläpuolelle. Alustavan suunnitelman mukaan kyseinen uusi sähkönsiirtoreitti toimisi sekä Hummastinvaaran, Kangastuulen, Navettakankaan että Karhukankaan tuulipuistojen yhteisenä sähkönsiirtoreittinä. Alustava toteutusaikataulu on seuraava: YVA-menettely v Kaavaprosessi v Tekninen suunnittelu ja luvitus v Alueen rakentaminen ja tuotannon aloitus Voimalamäärät Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueella bufferoituna 1, 2 ja 5 kilometrin vyöhykkeille hankkeen eri toteutusvaihtoehdoissa on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Kangastuulen hankkeen voimalamäärät Natura-alueen läheisyydessä eri vaihtoehdoissa. Etäisyys Naturaalueesta VE1 VE2 0-1 km km km MUUT LÄHISEUDUN TUULIVOIMAHANKKEET Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihekaavassa on tuulivoimavarauksia hankealueen lähiseudulla runsaasti. Muita tuulivoimaloiden alueita on osoitettu Kangastuulen hankealueen sisäpuolelle sekä koillis-, lounais-, luoteis- ja pohjoispuolelle (taulukko 3). Kangastuulen hankealuetta lähimmät tiedossa olevat tuulivoimahankkeet ovat sen sisälle sijoittuvat Navettakangas ja Karhukangas. Muita lähialueen tuulipuistohankkeita ovat Kangastuulen hankealueeseen rajoittuvat Isoneva I-II ja kuuden kilometrin päässä sijaitseva Vartinoja I-II. Raahen puolella lähimmät suunnitteilla olevat hankkeet ovat Hummastinvaara (1,5 km), Someronkangas (5 km) ja Yhteinenkangas (3 km). Näistä alueista tuulipuiston toiminta on käynnistynyt jo Vartinojan I:n alueella. Navettakankaan tuulivoimapuiston 8 tuulivoimalan osayleiskaava on hyväksytty Siikajoen kunnassa ja lainvoimainen. Isoneva I ja Vartinoja II tuulivoimapuistojen osayleiskaavat on hyväksytty kunnassa, mutta ne eivät vielä ole lainvoimaisia. Muiden kuin edellä mainittujen tuulivoimahankkeiden lopulliset sijoitusratkaisut ja voimalamäärät selviävät vasta kaavoitus- ja lupavaiheissa. Tuulivoimalamäärän arvioina käytetään tällä hetkellä hankkeista saatavissa olevaa tietoa. Taulukko 3. Kangastuulen tuulipuistoa lähinnä sijaitsevat suunnitellut muut tuulipuistot ja arvioidut voimalamäärät. Tuulivoima-alue Tietojen lähdeaineisto Voimalamäärä Navettakangas OYK 8 Karhukangas YVA, OYK 16 Isoneva I YVA, OYK 23 Isoneva II YVA-ohjelma 6 Vartinoja I ja II YVA, OYK 15 Hummastinvaara YVA 15 Someronkangas YVA 11 Yhteinenkangas YVA 30 5

9 Kuva 3. Natura-alueen läheisyyteen suunnitteilla olevat tuulivoimapuistot ja niiden suunnitellut voimalapaikat. Lähde: Kangastuulen tuulivoimapuiston YVA-selostus, Ramboll Tarkastelun kohteena olevaan Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueeseen arvioidaan voivan kohdistua vaikutuksia lähimmistä voimala-alueista (Isoneva I-II, Karhukangas, Navettakangas, Kangastuuli ja Hummastinvaara). 6

10 5. SIIKAJOEN LINTUVEDET JA SUOT NATURA ALUE (FI , SCI/SPA) Natura-alue sijaitsee Siikajoen ja Raahen kunnissa. Sen pinta-ala on 2069 hehtaaria. Natura-alue on suojeltu sekä luontodirektiviin (SCI) että lintudirektiivin (SPA) perusteella. Merikylänlahti on avoin merenlahti, joka on hitaasti kuroutumassa umpeen ja kehittymässä kluuviksi. Hiekkainen Ulkonokanhietikko reunustaa Merikylänlahtea lännessä. Itäpuolella on märkiä niittyjä. Säikänlahti ja Hietaniitynlahti ovat vanhoja, merestä kuroutuneita merenlahtia. Säikänlahdella järviruoko muodostaa laajoja kasvustoja. Vesilinnusto on lahdella monipuolinen. Tauvon kasvillisuudessa ovat luonteenomaisia dyynit ja matalakasvuiset rantaniityt, joilla on suolakkokasvejakin. Alueen linnustossa ovat tyypillisiä avointa maastoa suosivat lajit. Hummastinjärven alue edustaa maankohoamisrannikon nuorten soiden kehityssarjaa. Alueelle ovat tyypillisiä loivat rantavallit ja dyynivallit. Suot ovat kehittymässä aapasoiksi. Hummastinjärvellä on tärkeä maakunnallinen merkitys alueella esiintyville uhanalaisille kasveille. Alue on 61 % yksityinen ja 29 % valtion luonnonsuojelualue. Alueen yhteys suojeluohjelmiin ja suojelun toteuttaminen Ulkonokanhietikko on yksityismaiden luonnonsuojelualue. Merikylänlahti, Siikajokisuu, Säikänlahti ja Hietaniitynlahti sisältyvät valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hummastinjärvien alue ei sisälly suojeluohjelmiin. Kohteen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena ja/tai vesilain nojalla. Taulukko 4. Luontodirektiivin luontotyypit (%) Koodi Luontodirektiivin luontotyyppi % 9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät* 1630 Merenrantaniityt* Vedenalaiset hiekkasärkät Rannikon laguunit* < Jokisuistot Vaihettumissuot ja rantasuot Letot Metsäluhdat* <1 91D0 Puustoiset suot* < Laajat matalat lahdet Itämeren hiekkarannat < Luonnonmetsät* < Aapasuot* Lehdot < Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit* < Liikkuvat alkiovaiheen dyynit < Rantavallit <1 *priorisoitu luontotyyppi Taulukko 5. Luontodirektivin liitteen II lajit <1 Laji Isonuijasammal Upossarpio Ruijanesikko Rönsysorsimo Tieteellinen nimi Meesia longiseta Alisma wahlenbergii Primula nutans Puccinellia phryganodes 7

11 Taulukko 6. Natura-tietolomakkeella mainitut lintudirektiivin liitteen 1. lajit. Taulukosta puuttuu 6 salassa pidettävää lajia. Laji Pesimäkanta (paria) Levähtävä kanta (yksilöä) Kaakkuri 5-10 Kuikka 2-5 Mustakurkku-uikku Kaulushaikara 1 Pikkujoutsen 1-3 Laulujoutsen Uivelo Mehiläishaukka 0-1 Ruskosuohaukka Sinisuohaukka Niittysuohaukka 0-3 Ampuhaukka 3-5 Luhtahuitti 0-4 Kurki Kapustarinta Suokukko Liro Etelänsuosirri Vesipääsky Pikkulokki Räyskä Kalatiira Lapintiira Pikkutiira Varpuspöllö 5-15 Viirupöllö 1-2 Suopöllö 2-15 Helmipöllö 0-1 Hiiripöllö 1-2 Palokärki 2-5 Pohjantikka 5-15 Sinirinta Pikkulepinkäinen 1-2 Peltosirkku 2-3 Taulukko 7. Natura-tietolomakkeella mainitut säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit Laji Pesimäkanta (paria) Levähtävä kanta (yksilöä) Härkälintu Harmaahaikara Metsähanhi Ristisorsa Harmaasorsa Jouhisorsa Heinätavi Lapasorsa

12 Lapasotka Mustalintu Pilkkasiipi Tuulihaukka 6-10 Nuolihaukka 6-10 Tundrakurmitsa Isosirri Pulmussirri Lapinsirri Kuovisirri Jänkäsirriäinen Jänkäkurppa Mustapyrstökuiri 2-5 Mustaviklo Punajalkaviklo Karikukko Naurulokki Selkälokki 6-11 Kultasirkku VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYDEN LUOKITTELUME- NETELMÄT Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset ovat heikentäviä, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin arvioidaan olevan ominaispiirteiltään tavanomaista herkempi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos esimerkiksi joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1. Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa. 2. Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista. 3. Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta. 4. Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta. 5. Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan. Arvioitaessa vaikutuksia Natura-alueen eheyteen huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura -verkostoon. Alueen eheyden korostaminen voi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vaikka vaikutukset eivät olisi 9

13 mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Niin ikään vaikutusten ei tarvitse kohdistua suoraan arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi maaperään tai hydrologiaan, tavanomaiseen tai tyypilliseen lajistoon, mikä voi myöhemmin vaikuttaa luontotyyppeihin ja lajeihin. Tässä luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sanamuotojen on tulkittu eroavan toisistaan. Luonnonsuojelulain mukaan Natura-arviointi tulee tehdä vain luontotyyppien ja lajien näkökulmasta, kun taas luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Merkittävyyden arviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on myös suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys (Korpelainen 2013). Taulukko 8. Byronin (2000) esimerkki merkittävyyden arvioimiseksi. Merkittävä vaikutus Kohtuullinen vaikutus Pieni vaikutus Elinympäristön kyky ylläpitää kansainvälisesti arvokasta luontotyyppiä ja sen lajistoa menetetään pysyvästi Haitallinen vaikutus alueen eheyteen, missä alueen eheydellä tarkoitetaan sitä ekologista rakennetta ja toimintaa, joka ylläpitää alueen luontotyyppejä, luontotyyppien muodostamia kokonaisuuksia sekä lajien populaatioita Suojellun tai kansallisesti tärkeän harvinaisen lajin pysyvä menetys sen kasvupaikan menettämisen, hävittämisen tai häirinnän myötä Luonto- tai lintudirektiivissä mainitun luontotyypin tai lajin pysyvä menetys Kansallisesti merkittävän alueen niiden resurssien menetys, joiden perusteella alue on suojeltu. Kansallisesti merkittävän lajin pysyvä menetys elinympäristön, hävittämisen tai häirinnän myötä. Kansainvälisesti tai kansallisesti tärkeän alueen haavoittuminen siten, että se vaarantaa alueen kyvyn ylläpitää niitä luontotyyppejä ja lajeja, joiden perusteella alue on suojeltu. Palautuu osittain tai kokonaan kun vaikutus lakkaa. Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan kansallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien toiminnalle ominaiset avaintoiminnot säilyvät. Pysyvä luontoarvojen menetys muulla alueella, jolla on merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Paikallisesti arvokkaan alueen luonto-tyyppien toiminnan heikkeneminen tai lajien menetys, palautuu nopeasti vaikutuksen päätyttyä Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan paikallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien avaintoiminnot säilyvät Tässä työssä Natura-alueeseen hankkeesta kohdistuvien kielteisen vaikutusten suuruus arvioidaan seuraavia luokkia käyttäen: Merkittävät vaikutukset Kohtalaiset vaikutukset Vähäiset vaikutukset Ei vaikutuksia Merkittäviksi vaikutukset arvioidaan, kun hanke voi muuttaa ekologista rakennetta tai toimintaa siten, että pitkällä aikavälillä laji ei todennäköisesti kykene Natura-alueella säilymään hankkeesta johtuen. Myös voimakas vähennys lajin esiintymisessä Natura-alueella tulkitaan merkittäväksi kielteiseksi vaikutukseksi. Kohtalaisiksi vaikutukset arvioidaan, kun hanke voi vaikuttaa lajin 10

14 esiintymiseen ja heikentää kannan elinvoimaisuutta, mutta ei kuitenkaan todennäköisesti estä sen säilymistä alueella. Vähäisiksi vaikutukset arvioidaan, kun hanke voi muuttaa lajin käyttäytymistä tai esiintymistä, mutta kanta todennäköisesti ei heikkene tai heikkenee vain vähän. Jos hanke ei todennäköisesti vaikuta lajin esiintymiseen arvioidaan, että vaikutuksia ei ole. Vaikutukset voivat olla lajille joissain tapauksissa myös myönteisiä, jolloin vaikutukset arvioidaan myönteisiksi. 7. VAIKUTUSALUEEN RAJAUS Tarkasteltava Natura-alue on pirstaleinen sisältäen hyvin erityyppisiä elinympäristöjä, kuten meren rantaa, merestä kuroutuneita kosteikkoja, avosuota ja metsittynyttä suota. Natura-alueen osista hankkeen läheisyydessä on Isoneva. Isoneva on rimpinen laajalti avonainen suo. Kangastuulen hankkeesta arvioidaan voivan kohdistua vaikutuksia Natura-alueen eri osista lähinnä Isonevan alueelle. Näin ollen myös hankkeen vaikutusalueeksi rajataan karkeasti Isonevan alue (kuva 5). Tuulivoimaloiden vaikutusalueen laajuus vaihtelee huomattavasti tarkasteltavasta vaikutuskohteesta riippuen. 7.1 Luontodirektiivin luontotyypit Luontotyyppeihin kohdistuvia suoria vaikutuksia Natura-alueiden ulkopuolella sijaitsevista voimaloista voi aiheutua lähinnä valuma-alueisiin kohdistuvien vaikutusten kautta. Mikäli voimalarakenteet tai tiet sijaitsevat suojellun järven tai muun kosteikon valuma-alueella, voi hankkeella olla vesitasapainoon kohdistuvien muutosten kautta vaikutuksia luontotyypin kasvillisuuteen ja muuhun lajistoon. Vaikutusalueen laajuus jäänee yleensä enimmilläänkin alle kilometriin. 7.2 Luontodirektiivin lajit Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen luontodirektiivin lajit ovat kasveja. Niiden osalta vaikutukset johtuvat epäsuorasti vesitalouden muutoksista, kuten luontodirektiivin luontotyyppienkin osalta 7.3 Lintulajit Yleisesti ottaen tuulivoimasta lintuihin kohdistuva vaikutusalue voi olla laaja. Osa Natura-alueella esiintyvistä linnuista hyödyntää myös ympäröiviä alueita mm. ruokailuun ja vastaavasti ympäröivillä alueilla pesivät hyödyntävät Natura-aluetta. Vaikutusalueen laajuus vaihtelee lajeille ominaisten käyttäytymispiirteiden ja paikallisten olosuhteiden mukaan. Myös Natura-alueella levähtäviin muuttolintuihin tuulivoimalat voivat vaikuttaa sijoittuessaan Natura-alueelle saapuvien tai sieltä lähtevien lintujen muuttoreitille tai mahdollisten muiden kulkureittien, kuten esimerkiksi ruokailu- ja yöpymisalueiden väliin. 11

15 8. SYNTYVÄT VAIKUTUKSET JA NIIDEN MERKITTÄ- VYYDEN ARVIOINTI 8.1 Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin Vaikutusmekanismit Luontotyyppeihin kohdistuvia suoria vaikutuksia Natura-alueiden ulkopuolella sijaitsevista voimaloista voi aiheutua lähinnä valuma-alueisiin kohdistuvien vaikutusten kautta. Mikäli voimalarakenteet tai tiet sijaitsevat suojellun järven tai muun kosteikon valuma-alueella, voi hankkeella olla vesitasapainoon kohdistuvien muutosten kautta vaikutuksia luontotyypin kasvillisuuteen ja muuhun lajistoon. Luontotyyppeihin kohdistuva vaikutusarviointi toteutettiin valumasuuntien karttatarkasteluna Arvio vaikutuksista luontodirektiivin luontotyyppeihin Suurin osa voimaloista sijoittuu Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen kanssa samalle valuma-alueelle ja lähimmillään 1,1 kilometrin päähän Natura-alueesta vaihtoehdossa 2 ja lähimmillään 2,0 kilometrin päähän vaihtoehdossa 1 (kuva 4). Lähin osa Natura-alueesta on Hummastin osa-alueen Isonevan suoaluetta. Hummastin osa-alue edustaa melko ojittamatonta maankohoamisrannikon nuorten rannikkosoiden kehityssarjaa ja Isoneva sisältyy siihen vanhimpana. Isonevan suo on rannikon soille tyypillisesti ohutturpeinen ja turvekerroksen alla on hiekkamaata. Vesitalouden muutokset vaikuttavat herkästi ohutturpeiseen suohon ja suon läheisyydessä tehdyt muutokset kuivattavat herkästi etenkin reuna-alueita heikentäen suon luontotyyppejä. Tällaisia muutoksia voivat olla esimerkiksi ojitukset, teiden rakentamiset ym. Vaihtoehdossa VE2 Natura-alueelle vesiä keräävälle valuma-alueelle sijoittuu 17 voimalaa 1,1-4,0 km päähän sekä vaihtoehdossa VE1 14 voimalaa 2,0-4,0 km päähän. Näiden voimaloiden alueilta valumavedet virtaavat pienempiä ojia pitkin päävirtaussuuntana luonaaseen lopulta Iso-ojaan ja Isonevan reuna-alueelle (kuva 5). Lylykankaalta ja sen itäpuoliselta hankealueelta valumavedet kulkeutuvat Räpänojaan joutumatta Isonevan alueelle. Räpänoja yhtyy Majavaojaan, joka laskee Merikylänlahteen. Merikylänlahti on osa Siikajoen lintuvedet ja suot Natura 2000 aluetta, mutta etäisyydestä (voimaloista vähintään 9,5 km) johtuen vaikutuksia ko. alueen luontotyyppeihin ei synny. Hankkeessa voimalat, tiet ja muut rakenteet eivät etäisyydestä johtuen muuta Natura-alueelle (Isonevalle) päätyvien valuma-vesien määriä tai valuma-alueen pinta-alaa, mutta voivat vaikuttaa erittäin vähäisessä määrin valumavesien virtaussuuntiin. Hankealueen ja Natura-alueen väliin sijoittuu jo nykyisellään tie. Myös hankealue ja sen ympäristö on merkittävästi ojitettu. Teiden ja voimalakenttien pintamaiden poistot sekä muut maansiirtotyöt voivat aiheuttaa kiintoaine-, humus- ja ravinnepäästöjä pintavesiin. Pieni osa päästöistä voi kulkeutua myös Natura-alueelle. Kuitenkin etäisyydestä johtuen (vähintään 1,1 km) Natura-aluetta kohti kulkeutuvat valumavedet ehtivät puhdistua merkittävästi kulkeutuessaan metsä-/suoalueiden ja ojaverkostojen läpi. Kokonaisuudessaan arvioidaan, ettei merkittäviä vaikutuksia Natura-alueen luontotyyppeihin synny. Tarkastelluilla alueilla (Kangastuulen länsiosan voimalat) riski sulfaattimaiden olemassa oloon on GTK:n aineistojen mukaan pieni tai hyvin pieni (kuva 7). Sulfaattimaiden esiintyminen tulisi selvittää tarkemmin jatkosuunnittelussa lähinnä kohtalaisen/suuren riskin rakentamisalueilta. Käytön aikaisia vaikutuksia ei arvioida olevan eikä huoltotoimilla ole normaalitilanteessa vaikutuksia pintavesiin eikä siten Natura-alueen luontotyyppeihinkään. Toimintavaiheessa lievän pintavesien pilaantumisriskin voi äärimmäisessä poikkeustilanteessa aiheuttaa tuulivoimalan konehuoneen öljyt ja mahdollisesti glykoli, mitkä voivat päästä valumaan ulos koneen rikkoutuessa. Määrät ovat kuitenkin niin pieniä, että toiminta ei aiheuta merkittävää pilaantumisriskiä, koska vahinkotilanteessa öljy kerääntyy keräysastioihin tai tuulivoimalan tornin tiiviille pohjalle. Öljyinä voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää ympäristöystävällisiä öljyjä, joista ei aiheudu ympäris- 12

16 töhaittaa poikkeustilanteissakaan. Käytöstä poiston vaikutusten arvioidaan olevan merkittävästi vähäisempiä kuin rakennusvaiheessa, koska voimaloiden perustuksia ei tulla poistamaan. Kangastuulen tuulivoimahankkeen osalta arvioidaan vaikutusten Natura-alueen vesitalouteen ja luontotyyppeihin jäävän vähäisiksi, sillä rakentamistoimet, tuulivoimaloiden käytönaika tai käytöstä poisto eivät uhkaa luontotyyppien säilymistä pitkällä aikavälillä alueella. Kuva 4. Suojelualueet, valuma-alueet ja pääasialliset valumasuunnat hankealueen ja voimalinjan ympäristössä. 13

17 Kuva 5. Tarkekuva: Natura-alue, valuma-aluerajat ja pääasialliset valumasuunnat hankealueen ympäristössä. 8.2 Arvio vaikutuksista luontodirektiivin luontotyyppeihin luontodirektiivin liitteen II lajeihin Koska Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan jäävän vähäisiksi, myös luontodirektiivin liitteen II lajeihin (Isonuijasammal, Upossarpio Ruijanesikko, Rönsysorsimo) kohdistuvat vaikutukset arvioidaan vähäisiksi. 14

18 8.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen 1. lajeihin Yleistä tuulivoiman vaikutusmekanismeista linnustoon Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voidaan jakaa rakentamisen ja toiminnan aikaisiin sekä purkamisvaiheen vaikutuksiin. Rakennustoiminta aiheuttaa erilaisia häiriövaikutuksia mm. melua ja lisääntyvää ihmistoimintaa sekä muuttaa elinympäristöjä. Toiminta-aikana voimaloista voi aiheutua linnustolle karkottavaa vaikutusta sekä lintujen vahingoittumiseen tai kuolemaan johtavia törmäyksiä. Voimaloiden, rakennus- ja huoltoteiden sekä voimajohtojen rakentaminen pirstoo lintujen elinympäristöä ja voi katkaista ekologisia käytäviä. Linnuille ominaisen liikkuvuuden vuoksi tuulivoimaloiden vaikutukset yltävät rakennuspaikkoja kauemmaksi. Muuttolintujen kohdalla teoriassa vaikutukset voivat yltää kaikkialle pesimä- ja talvehtimisalueille saakka. Pesimälintuihin kohdistuva vaikutusalue vaihtelee lajeittain. Esimerkiksi petolinnut saalistavat kilometrien etäisyydellä pesimäpaikoilta. Yleisesti ottaen vaikutusten esiintyminen yli kahden kilometrin etäisyydellä voimaloiden rakennuspaikoista on lähes kaikkien lintulajien kohdalla kuitenkin harvinaista. Tuulivoimapuiston toteuttaminen vaikuttaa hankealueen linnustoon pääsääntöisesti kolmella eri tavalla: 1. Tuulipuiston rakentamisen aiheuttama elinympäristöjen muuttuminen ja sen vaikutukset alueen linnustoon 2. Tuulipuiston vaikutukset lintujen käyttäytymiseen. Häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä sekä ihmistoiminnasta seuraavat häiriöt 3. Tuulipuiston aiheuttaman törmäyskuolleisuuden vaikutukset lintuihin ja lintupopulaatioihin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä Näistä mekanismeista tarkemmin kaaviossa (Kuva 6). Kuva 6. Kaaviokuva tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista ja niiden vaikutusmekanismeista 15

19 Tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on tutkittu jo rakennetuilla, pääosin avomaa-alueille sijoittuvilla tuulivoima-alueilla (mm. avomeri, maatalousalueet, nummet), kun taas metsäympäristöihin sijoittuvien tuulivoimaloiden ja tuulivoimahankkeiden vaikutuksista seurantatietoa on olemassa vähemmän (mm. Rydell ym. 2011). Yleensä ihmistoiminnan lisääntymisen ja metsäalueiden metsäkuviokoon pieneneminen näkyvät voimakkaimmin nk. erämaalajien esiintymisessä. Metsien reuna-alueita suosivien ja ihmistoimintaa paremmin sietävien lajien osalta vaikutukset jäävät todennäköisesti paikallisemmiksi aiheutuen lähinnä vain suorista elinympäristömuutoksista. Tämänsuuntaisia metsälinnuston muutoksia on havaittu rakennetulla tuulivoima-alueilla Yhdysvalloissa, jossa tuulivoimapuiston toteuttamisen on havaittu vaikuttavan erityisesti yhtenäisiä metsäalueita suosivien lajien esiintymiseen sekä toisaalta lisäävän reunavaikutteisten lajien esiintymistä (Kerlinger 2000). Elinympäristömuutokset ovat tuulivoimapuistoalueelle aiheutuvia suoria vaikutuksia voimaloiden, teiden ja muiden rakenteiden johdosta. Elinympäristömuutosten vaikutus alueen linnuston kannalta voisi korostua, mikäli rakennustoimet kohdistuvat erityisen herkkiin tai harvinaisiin elinympäristöihin. Häiriövaikutuksilla tarkoitetaan mm. tuulivoimaloiden aiheuttamaa karkotevaikutusta, mikä vähentää linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää. Tuulivoimaloiden häiriövaikutukset voivat aiheutua esimerkiksi niiden melusta, välkkeestä tai muista visuaalisista vaikutuksista. Myös ihmistoiminnasta aiheutuu etenkin rakennusvaiheessa ympäristön lintuihin kohdistuvaa häiriötä. Häiriövaikutukset eivät kohdistu pelkästään rakennusalueisiin vaan voivat ulottua useiden satojen metrien tai joskus jopa kilometrien päähän voimala-alueesta. Ihmisten liikkuminen alueella saattaa olla linnuille haitallisin häirinnän muoto, mikä vähenee rakennusvaiheen jälkeen. Yleensä linnut oppivat sietämään kohtalaisesti passiivisten rakenteiden (mm. mastot, voimalinjat) olemassaoloa niiden elinpiirillä, mikä koskee usein myös tuulivoimaloita. Estevaikutus syntyy lintujen taipumuksesta vältellä lentämistä tuulivoimaloiden läheisyydessä, mikä lisää lintujen energiankulutusta, kun lentomatkat pitenevät esimerkiksi yöpymis-, pesimäja ruokailupaikan välillä. Tuulivoimapuistot rajoittavat alueen sisällä ja reuna-alueilla pesivien lintujen ruokailureviirin pinta-alaa ja pidentävät lentoreittejä. Tämä vaikutus kohdistuu etenkin pesimäpaikalta kaukaa ruokaa hakeviin lajeihin, kuten kuikka-, lokki-, varis- ja petolintuihin. Saalistuksen lisäksi petolintujen soidinlentely ja muu lentely ulottuu laajalle. Myös esimerkiksi joutsenet ja kurjet liikkuvat pesimäkauden alku- ja loppuvaiheessa jonkin verran. Monet muutkin lajit siirtyilevät jossakin vaiheessa pesimäkautta peltojen, soiden ja vesistöjen välillä. Törmäyskuolleisuus aiheutuu lintujen törmäämisestä voimaloihin, voimajohtoihin tai muihin rakennelmiin. Sillä voi olla vaikutusta lajin esiintymiseen alueella, mikäli populaatio ei pysty kompensoimaan törmäysten aiheuttamaa kuolleisuutta. Rydell ym. (2012) ovat kirjallisuuskatsauksessaan tarkastelleet eri elinympäristöihin sijoitettujen tuulivoimapuistojen aiheuttamia törmäysvaikutuksia jo rakennetuilla tuulivoima-alueilla. Eri alueilla Euroopassa voimalakohtaiseksi kuolleisuudeksi on tutkimuksissa saatu hyvin suuria vaihteluja esim yks/voimala/vuosi (Rydell ym 2012). Suurimpia törmäysvaikutukset ovat yleensä rannikolle ja suurien vesistöreittien rantavyöhykkeille rakennetuissa tuulivoimapuistoissa (keskimäärin 15,5 lintua/voimala/vuosi), kun taas esimerkiksi avoimilla maatalousalueilla törmäysriskit ovat huomattavasti pienempiä (1,4 lintua/voimala/vuosi) Arvio vaikutuksista Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alue on laaja pirstaleinen alue, jonka elinympäristöt muodostavat hyvin vaihtelevan yhdistelmän merenranta-alueita, kosteikkoja, lintujärviä ja soita. Siten myös linnuston koostumus on hyvin vaihtelevaa eri osissa Natura-aluetta. Tauvon niemen ja Siikajokisuun ranta-alueiden ja kosteikkojen lajien pesimäpaikat (vrt. Suorsa 2002 ja Repo 2002) ja ruokailupaikat sijoittuvat useiden kilometrien etäisyydelle lähimmistäkin Kangastuulen hankkeen voimaloista. Muuttoaikoina Tauvon eri osissa ja Siikajokisuulla levähtävät linnut saapuvat ja läh- 16

20 tevät pääsääntöisesti rannikkolinjaa seuraten. Siten lähtökohtaisesti monien Natura-alueella suojeluperusteena mainittujen lajien kannalta useiden kilometrien päähän sisämaahan metsäalueelle rakennettavalla tuulivoimapuistolla ei ole odotettavissa vaikutuksia. Tarkempi tarkastelu on tarpeen kohdentaa niihin lajeihin, jotka käyttävät Kangastuulen hankkeen läheisyyteen sijoittuvaa Isonevan aluetta pesintään tai ruokailuun tai jollain muulla tavoin. Isoneva on laaja rimpinen avosuo. Suon pinta-ala on noin 142 hehtaaria. Vuoden 2012 kartoituksessa (Ahma Ympäristö Oy 2015) tavattiin pesivänä viisi Natura-alueella suojeluperusteena mainittua lintudirektiivin liitteen 1. lajia ja 3-4 muuttolintulajia (taulukot 9 ja 10). Lintukantojen vuosittaisesta vaihtelusta johtuen mahdollisesti Isonevalla pesii joinain vuosina muitakin suojeluperusteena mainittuja lajeja. Tämä on arvioinnissa huomioitu. Kuitenkin vuoden 2002 linjalaskennassa ainoa Isonevalla havaittu direktiivilaji, jota ei havaittu kymmenen vuotta myöhemmin, oli suopöllö (Repo 2002). Isonevalla levähtäviä ja ruokailevia lintuja ei ole maastossa laajasti havainnoitu muuttoaikoina tai talviaikana. Elinympäristöjen perusteella aluetta mahdollisesti käyttävät Natura-alueen suojeluperusteena mainitut lajit ovat kuitenkin varsin luotettavasti tunnistettavissa. Taulukossa 9 on esitetty Hummastinvaaran tuulipuiston (FCG 2013) ja Isonevan tuulipuiston (Yrjölä 2012) yhteydessä arvioidut vaikutukset Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen suojeluperusteena mainittuun lintudirektiiviin liitteen 1. lintulajistoon. Taulukosta puuttuvat salatut vain viranomaisille esitetyt lajit. Molemmissa hankkeissa voimaloita suunnitellaan lähemmäs Naturaaluetta kuin Kangastuulen hankkeessa. Tässä Natura-arvioinnissa tarkempaan tarkasteluun valittiin ne lajit, joihin on katsottu joko 1) voivan muodostua jonkinasteisia vaikutuksia mainituissa aikaisemmissa Natura-arvioissa, 2) pesivät Isonevalla tai 3) muutoin katsotaan huomionarvoiksi. Esimerkiksi kosteikkojen ja merenranta-alueiden kahlaajille, vesilinnuille ja kuikkalinnuille vaikutuksia Kangastuulen hankkeesta lähtökohtaisesti ei tule aiheutumaan. Natura-tietolomakkeilla on mainittu 5 salassa pidettävää lintulajia, nämä lajit on tarkasteltu erikseen viranomaisliitteessä. Taulukko 9. Vaikutusten luokittelu suojeluperusteena mainituille lintudirektiivin liitteen 1. lajeille Hummastinvaaran ja Isonevan tuulipuistojen Natura-arviointien mukaan sekä pesimäkanta Isonevalla vuoden 2012 kartoituksessa. Tarkemmin tarkasteltavat lajit on merkitty raksilla. Laji Hummastinvaaran tuulipuiston Naturaarvio Pesimäkanta Isonevalla Tarkemmin tarkasteltavat laji (X) Kaakkuri Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Kuikka Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Isonevan tuulipuiston Naturaarvio Mustakurkkuuikku Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Kaulushaikara Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Pikkujoutsen Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Laulujoutsen Vähäinen Jonkin verran 1 X Uivelo Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Mehiläishaukka Enintään vähäinen Jonkin verran - X Ruskosuohaukka Enintään vähäinen Ei vaikutuksia - X Sinisuohaukka Enintään vähäinen Jonkin verran - X Niittysuohaukka Ei vaikutuksia Jonkin verran - Ei vaikutuksia Ampuhaukka Ei vaikutuksia Jonkin verran - X Luhtahuitti Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Kurki Vähäinen Jonkin verran 2-3 X Kapustarinta Ei vaikutuksia Jonkin verran - X Suokukko Ei vaikutuksia Jonkin verran - X 17

21 Liro Ei vaikutuksia Jonkin verran 6-9 X Etelänsuosirri Ei vaikutuksia? - Ei vaikutuksia Vesipääsky Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Pikkulokki Ei vaikutuksia? - Ei vaikutuksia Räyskä Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Kalatiira Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Lapintiira Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Pikkutiira Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Varpuspöllö Ei vaikutuksia Jonkin verran 1 X Viirupöllö Ei vaikutuksia Jonkin verran - X Suopöllö Ei vaikutuksia Jonkin verran - X Helmipöllö Ei vaikutuksia Jonkin verran - X Hiiripöllö Ei vaikutuksia Jonkin verran - X Palokärki Ei vaikutuksia Jonkin verran - X Pohjantikka Ei vaikutuksia Jonkin verran - X Sinirinta Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Pikkulepinkäinen Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia 1 X Peltosirkku Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia - Ei vaikutuksia Seuraavassa on esitetty tarkempi tarkastelu niihin suojeluperusteena mainittuihin lintudirektiivin lajeihin, joihin lähinnä vaikutusten muodostuminen Kangastuulen hankkeesta on mahdollista. Laulujoutsen Laulujoutsenta pidetään tuulivoiman vaikutuksille melko herkkänä lajina. Laulujoutsenten törmäyksiä tuulivoimaloihin on myös jonkin verran todettu. Joutsenten alttius törmätä tuulivoimaloihin ei tutkimuksissa kuitenkaan ole korostunut samalla tavalla kuin alttius törmätä sähkölinjoihin verrattuna muihin lintulajeihin. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin 46 Eurooppalaisen tuulivoimapuistoalueen aiheuttamaa kuolleisuutta hanhille ja joutsenille. Näillä alueilla todettiin 34 joutsenlajin ja 37 hanhen kuolemaa. Näistä tunnistettuja laulujoutsenia oli tosin vain kaksi (Gove ym. 2013). Laulujoutsenen törmäysriskiä pienentää lajin suosima alhainen lentokorkeus. Soilla pesivät ja yöpyvät joutsenet ruokailevat usein pelloilla ja kosteikoilla. Pesivät joutsenet lentelevät runsaasti reviirillään pesimäkauden alkuvaiheessa, mutta poikasten kuoriuduttua lentely on vähäistä syksyyn asti. Pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet liikkuvat enemmän. Myös muuttomatkalla olevat joutsenet yöpyvät usein soilla ja ruokailevat päivisin pelloilla. Tavanomainen etäisyys joutsenten ruokailu- ja yöpymispaikkojen välillä on joitakin kilometrejä. Tällä seudulla muutonaikaiset ruokailu-, levähdys-, ja yöpymisalueet sijoittuvat kuitenkin pääasiallisesti rannikolle tai sen tuntumaan. Vaikutusten merkittävyyttä vähentää lajin nykyinen runsaus ja voimakkaana usean vuosikymmenen ajan jatkunut kannankasvu. Kesällä 2012 yksi joutsenpari pesi Isonevalla. Pesiville joutsenille potentiaalisia vaikutusmuotoja voisivat olla, mikäli tuulivoimalat estäisivät joutsenten siirtymisiä ruokailu-, yöpymis- tai pesimäpaikkojen välillä tai aiheuttaen näiden siirtymisien yhteydessä törmäyskuolemia. Tätä riskiä arvioitiin karttatarkasteluna. Isonevalla pesivälle joutsenelle todennäköisimmät ruokailupellot sijoittuvat pohjois-, länsi-, ja lounaispuolelle. Siten ruokailulentoreittien estyminen tai törmääminen tuulivoimalaan ei ole erityisen todennäköistä Kangastuulen hankkeen johdosta. Siikajoen rannikkoseudulla muuttoaikaan levähtävien joutsenten yöpymispaikat sijoittuvat pääasia merialueelle. Näin ollen muuttoaikaan levähtävät joutsenet eivät altistu juuri vaikutuksille. Kokonaisuutena vaikutukset arvioidaan lajiin vähäisiksi. 18

22 Ruskosuohaukka Ruskosuohaukka on hyvin aktiivisesti lennossa läpi pesimäkauden. Keskikokoisena ilmavirtauksissa kaartelevana petolintulajina ruskosuohaukka voi olla kohtalaisen törmäysaltis. Ruskosuohaukka voi muiden päiväpetolintujen tavoin hakea saalista useiden kilometrien etäisyydellä pesimäpaikasta. Metsien yllä ruskosuohaukka kohoaa usein ilmavirtauksiin kaartelemaan, jolloin se erityisesti saattaa olla vaarassa törmätä voimaloihin. Varsinainen saalistus suuntautuu pääosin avomaille, joilla se lentää yleensä matalalla. Tässä tapauksessa potentiaalisia vaikutusmuotoja voisivat olla, mikäli tuulivoimalat estäisivät siirtymisiä ruokailu- ja pesimäpaikkojen välillä tai aiheuttaen näiden siirtymisien yhteydessä törmäyskuolemia. Natura-alueella ruskosuohaukkojen pesimäpaikat sijoittuvat ruovikkoihin rannikon läheisyyteen. Lajia tavattiin saalistamassa useita kertoja myös Isonevalla tai sen läheisyydessä. Pääasiassa Natura-alueella pesivät ja levähtävät ruskosuohaukat saalistavat kuitenkin meren rannikon tuntumassa. Hanke ei estä ruskosuohaukkoja jatkossakin saalistamasta Isonevan tai viereisen Hummastinjärvien alueella. Kangastuulen hankkeen aiheuttama törmäysriski tai estevaikutus koko Natura-alueen kantaan nähden on pieni. Näin ollen vaikutukset lajiin arvioidaan vähäisiksi. Sinisuohaukka Sinisuohaukka ei pesinyt Isonevalla kesällä 2012, mutta laji pesi Isonevan läheisyydessä. Todennäköisesti joinakin vuosina laji pesii Isonevalla. Sinisuohaukka on Raahen ja Siikajoen rajaseudulla valtakunnallisesti ajateltuna huomattavan runsaslukuinen, jolle avosoiden, rämeiden, nuorten metsien ja syrjäisten peltoaukeiden kirjavoima alue on optimaalista. Natura-alueen sisällä lajin pesimäaikainen esiintyminen painottuu todennäköisesti itäosiin. Kuitenkin reviirejä on säännöllisesti myös mm. Tauvon niemen kohteilla. Sinisuohaukka on hyvin aktiivinen lentäjä läpi pesimäkauden saalistusmatkoillaan. Saalistusmatkat ulottuvat useiden kilometrien etäisyydelle pesäpaikalta. Saalistukseen sinisuohaukka käyttää erilaisia avomaita, joiden yllä se lentää yleensä matalalla. Potentiaalisia vaikutusmuotoja voisivat olla, jos tuulivoimalat estäisivät siirtymisiä ruokailu- ja pesimäpaikkojen välillä tai aiheuttaen näiden siirtymisien yhteydessä törmäyskuolemia. Mikäli sinisuohaukka pesisi Isonevalla, hanke saattaisi pienentää saalistusreviiriä itäpuolelta. Samaan tapaan nykyisin hankealueella tai sen läheisyydessä pesivien sinisuohaukkojen saalistaminen Isonevalla ja Hummastinjärvien alueella saattaisi hankkeen seurauksena vaikeutua. Sinisuohaukalla tuulivoimaloiden häiriön vaikutusetäisyydeksi on esitetty n m riippuen pesimäkauden vaiheesta (Ruddock & Whitfield 2007). Pohjois-Amerikassa tehtyjen tutkimusten perusteella on suositeltu sinisuohaukalla käytettäväksi 99 % väistökerrointa törmäysmallinnuksissa (Whitfield & Madders 2006). Sinisuohaukan ilmeisen pientä törmäysriskiä selittää pitkälti lajin tyypillinen tapa saalistella matalalla roottoreiden alapuolella. Edelleen vaikutusten riskiä vähentää, että sinisuohaukan on katsottu voivan vaihtaa pesimäpaikkaansa vuosien välillä mm. ravintotilanteesta johtuen (mm.väisänen ym. 1998). Ainakin jotkin reviirit näyttävät kuitenkin olevan varsin pysyviä vuodesta toiseen (Heikki Tuohimaa, omat havainnot). Kangastuulen hankkeen suunnitelmissa ei rakennettaisi yhtään voimalaa alle kilometrin säteelle Natura-alueesta. Vaihtoehdossa (VE 2) rakennettaisiin seitsemän voimalaa alle kahden kilometrin säteelle ja VE 1:ssa yksi. Vaihtoehtojen välillä on todennäköisesti eroa sinisuohaukkaan kohdistuvissa vaikutuksista. Muuttoaikaan ruokaileville sinisuohaukoille vaikutuksia ei juuri aiheudu, sillä Natura-alueelle muutolta saapuvat ja muutolle lähtevät sinisuohaukat eivät pääsääntöisesti kulje hankealueen kautta. Kokonaisuutena vaikutukset sinisuohaukkaan arvioidaan riippuen toteutusvaihtoehdosta vähäisiksi (VE 1) tai enintään kohtalaisiksi (VE2). Isonevan läheisyydessä sinisuohaukkojen kohdalla on pidettävä mahdollisena esiintymän taantumista, mikä voisi heijastua Isonevalla ruokailevien lintujen määrään. Vaikutuksen suuruutta lisää, että Isonevan asema Natura-alueen sisällä on todennäköisesti sinisuohaukalle keskimääräistä aluetta suurempi esimerkiksi ravinnonhaussa. Hanke ei kuitenkaan vaaranna sinisuohaukan esiintymistä valtaosalla Natura-aluetta ja myös Isonevan alueella sinisuohaukkoja tulisi lähes varmasti edelleen esiintymään. 19

23 Ampuhaukka Pienikokoisena ketteränä lentäjänä ampuhaukka ei ole todennäköisesti altis törmäyksille. On kuitenkin viitteitä siitä, että ampuhaukan sukulaislaji, tuulihaukka, ei selkeästi välttele lentämistä voimala-alueilla (Gove ym. 2013). Tämä saattaa lisätä riskiä törmäyksille. Natura-tietolomakkeen mukaan laji esiintyy Natura-alueella levähtävänä. Natura-alueelle muutolta saapuvat ja muutolle lähtevät ampuhaukat eivät pääsääntöisesti kulje hankealueen kautta. Olennaisempaa onkin mahdollinen vaikutus lähistöllä pesiviin ampuhaukkoihin. Ampuhaukat ruokailevat säännöllisesti soilla ja epäilemättä myös Isonevalla. Maastotutkimusten perusteella ampuhaukkareviirejä sijoittuu myös hankealueelle, mutta on kyseenalaista käyttävätkö hankealueella reviiriä pitävät ampuhaukat Isonevaa ruokailualueena pitkän etäisyyden vuoksi (useita kilometrejä). Todennäköisesti Isonevan ympäristössä on myös lähempänä ampuhaukkareviirejä. Kesällä 2012 todettiinkin reviirin olevan mm. Hummastinjärvien alueella. Kokonaisuutena olennaisia muutoksia ampuhaukkojen esiintymisessä Natura-alueella ei ole odotettavissa ja hankkeen vaikutus ampuhaukkaan arvioidaan vähäiseksi. Mehiläishaukka Mehiläishaukkoja pesii Etelä- ja Länsi-Suomen tiheän kannan alueella noin 3-4 paria 100 neliökilometriä kohden (Väisänen ym. 1998). Tämän perusteella mehiläishaukan reviirin laajuus lienee noin 30 neliökilometriä. Mehiläishaukka on keskikokoisena petolintuna kohtalaisen törmäysaltis laji. Mehiläishaukka on läpi pesimäkauden hyvin runsaasti lennossa ja monien muiden haukkojen tavoin laji lentää ja kaartelee yleisesti roottoreiden korkeudella metsien yllä. Naturatietolomakkeen mukaan laji esiintyy Natura-alueella levähtävänä. Maastotutkimusten perusteella mehiläishaukkareviirejä sijoittuu myös hankealueen läheisyyteen. On mahdollista, että hankealueen läheisyydessä reviiriä pitävät mehiläishaukat käyttävät Isonevaa tai jotakin muuta Natura-alueen osaa ruokailualueena. Mikäli hankealueen läheisten reviirien oletettaisiin autioituvan (mikä on epätodennäköistä), tällöinkin Natura-alueen läheisyydessä on edelleen mehiläishaukkoja, jotka todennäköisesti ruokailevat Natura-alueella. Mehiläishaukka pesii yleensä kookkaissa rehevissä metsissä, joten lajin esiintymän painopiste Natura-alueella on todennäköisesti lähempänä rannikkoa. Näin ollen kokonaisuutena olennaisia muutoksia mehiläishaukkojen esiintymisessä Natura-alueella ei ole odotettavissa ja hankkeen vaikutus lajiin arvioidaan vähäiseksi. Kurki Kurki pesii Isonevalla 2-3 parin voimin, lisäksi alueella ruokailevaa muualla pesiviä kurkia. Maastohavaintoina Isoneva ei ole varmistunut erityiseksi kurkiparvien yöpymisalueeksi. Sen sijaan Isonevan tuulivoimapuiston maastotutkimuksissa todettiin Pahanevan olevan yöpymisalue (Yrjölä 2012). Yöpymisalueet saattavat vaihdella. Todennäköisesti myös Isonevan alueella yöpyy ajoittain suurempi määrä kurkia. Suurikokoisena ilmavirtauksissa kaartelevana lajina kurjen on arvioitu olevan törmäysaltis laji tuulivoimaloihin. Sen tiedetään lentävän toisinaan sähkölinjoihin. Toisaalta ainakin muuttolennossa olevien kurkien on todettu väistävän tuulivoima-alueita tehokkaasti (Graner ym. 2011). Kurjen lentoaktiivisuus on pesimäalueellakin melko suuri. Kurjet ruokailevat usein pelloilla ja erilaisilla kosteikoilla useammankin kilometrin säteellä pesimäpaikalta. Lentoaktiivisuus voi olla suuri etenkin pesimäkauden alkuvaiheessa, kun taas poikasten kuoriuduttua lentely on vähäistä. Lentoaktiivisuus jälleen kasvaa loppukesällä poikasten saavutettua lentokyvyn. Pesimättömät ja pesinnässä epäonnistuneet ovat lennossa vielä enemmän. Ne muodostavat usein muutaman yksilön tai muutaman kymmenen yksilön parvia, jotka liikehtivät alueilta toisille. Kielteisten vaikutusten todennäköisyyttä vähentää lajin nykyinen runsaus ja pari vuosikymmentä jatkunut kannankasvu. Pesiville kurjille potentiaalisia vaikutusmuotoja voisivat olla, mikäli tuulivoimalat estäisivät kurkien siirtymisiä ruokailu-, yöpymis- ja pesimäpaikkojen välillä tai aiheuttaen näiden siirtymisien yh- 20

24 teydessä törmäyskuolemia. Tätä riskiä arvioitiin karttatarkasteluna. Isonevalla pesivälle kurjille todennäköisimmät ruokailupellot sijoittuvat pohjois-, länsi-, ja lounaispuolelle. Myös hankealueen suunnassa on mahdollisia ruokailupeltoja. Samoin Hummastinjärvien rantaniityt voivat olla Isonevalla pesivien kurkien ruokailualuetta. Kokonaisuutena hankealueen suuntaan tapahtuvat ruokailulennot ovat epätodennäköisempiä kuin useimpiin muihin ilman suuntiin. Näin ollen olennaisten ruokailulentoreittien estyminen tai ainakaan useiden yksilöiden törmääminen tuulivoimaloihin ei ole todennäköistä. Vastaavasti Isonevaa lähellä olevilla alueilla pesivät kurjet todennäköisesti ruokailevat ajoittain Isonevalla. Myös Kangastuulen hankealueella pesii kurkipareja, jotka voivat ruokailla Isonevalla. Pesivien lisäksi alueella liikkuu pesimätöntä kantaa. Mikäli kaikkien hankealueen sisällä olevien reviirien oletettaisiin autioituvan (mikä on epätodennäköistä), tällöinkin Isonevalla itsessään ja muualla lähialueella olisi edelleen kurkipareja, jotka käyttäisivät Isonevaa ruokailualueena. Kangastuulen hanke ei juuri rajoita kurkiparvien siirtymisiä Isonevan ja Pahanevan (todetun yöpymispaikan) välillä. Kokonaisuutena vaikutukset kurkeen arvioidaan enintään kohtalaisiksi VE2:ssa tai vähäisiksi VE1:ssa. Hanke ei vaaranna kurjen esiintymistä valtaosalla Natura-aluetta ja lajin esiintyminen Isonevalla hankkeen toteutuessakin on lähes varmaa. Suurempi välimatka Natura-alueen ja voimaloiden välillä vähentää riskiä vaikutuksille. Kapustarinta, suokukko ja liro Lajeista liro pesii Isonevalla, mutta muut lajit eivät pesineet kesän 2012 kartoituksen perusteella. Suokukkoja pesi läheisen Hummastinjärven rantaniityllä. Nopeina ja ketterinä lentäjinä kyseiset kahlaajat eivät todennäköisesti ole alttiita törmäyksille tuulivoimaloihin. Pesimäkauden alkuvaiheessa kahlaajat ovat varsin liikkuvia, siirtyillen mm. peltojen, soiden ja kosteikkojen välillä. Haudonta- ja poikasaikana kahlaajat liikkuvat vähän. Kahlaajien oleskeluaika pesimäalueella on kokonaisuutena lyhyt, yleensä vain 1-3 kuukautta. Naturaalueella levähtävät kahlaajat muuttavat pääasiassa rannikkolinjaa seuraten. Tärkeimmät levähdysalueet näiden lajien suhteen ovat rannikolla, mutta pienissä määrin ne levähtävät myös Isonevalla. Kuitenkaan nämäkään yksilöt eivät kohtaa Kangastuulen hanketta. Kangastuulen hankkeesta (VE2:ssa) aiheutuu Isonevan alueella hyvin pieniltä osin 40 db:n ylitys. Tuulivoimalan aiheuttama ääni on tieliikenteen melun kaltaista tasaista ääntä, joten se ei aiheuta impulssimaiselle melulle tyypillisiä pelästymisreaktioita. Desibelirajoja on tutkittu mm. kosteikkojen lintulajeille Hollannissa, joille pesimätiheyttä alentavan äänenvoimakkuuden rajaksi määritettiin db, lajista riippuen (Reijnen ym. 1995). Tuulivoimaloiden aiheuttamalle visuaaliselle häiriölle avosuolla ja yleisemminkin avoimilla alueilla pesivät ja lepäilevät lintulajit ovat tutkimusten mukaan metsäympäristössä pesiviä lajeja herkempiä. Tutkimusten mukaan häiriövaikutus voi herkimmillä lajeilla yltää noin 600 metriin asti ja isokuovilla 800 metrin päähän (esim. Gove ym. 2013, Pearce-Higgins ym. 2009). Etäisyyden vuoksi (noin kilometri lähimmästä voimalasta) olennaisia häiriövaikutuksia kuitenkaan ei ole odotettavissa hankkeen johdosta. Kokonaisuutena vaikutusten arvioidaan jäävän kyseisiin lajeihin vähäisiksi. Varpuspöllö, viirupöllö, suopöllö, helmipöllö ja hiiripöllö Lajeista usein soilla pesivät hiiripöllö ja suopöllö ovat huomionarvoisimmat, jotka voisivat pesiä myös Isonevan alueella tai sen läheisyydessä. Muutkin lajit voivat käyttää aluetta saalistamiseen, mutta niiden pesimäpaikkaympäristöt ovat yleensä kookkaampia metsiä. Tosin hiukan yllättävästi kesällä 2012 havaittiin varpuspöllöreviiri Isonevan laidalla. Pöllöjen pesimäkannan koko vaihtelee huomattavasti eri vuosina pikkunisäkästilanteesta riippuen (Valkama ym. 2011). Lajit ovat Natura-alueella suojeluperusteena levähtävinä lajeina, ainoastaan helmipöllö myös pesivänä. Pöllöjen sietokyvystä tuulivoimapuistoja kohtaan ei ole juuri saatavilla tietoa. Suuret pöllölajit, etenkin huuhkaja, törmäävät suhteellisen usein sähkölinjoihin. Yleisesti ottaen lajien törmäysriski tuulivoimaloihin lienee kuitenkin alhainen, sillä lajit lentävät harvoin roottorien tasolla pysyttäy- 21

25 tyen pääasiassa metsien sisällä. Muista poiketen suopöllö saalistaa jatkuvasti lentäen. Se lentää säännöllisesti myös korkealla (mm. soidinlennollaan) ja saattaisi siksi olla muita törmäysalttiimpi laji. Toisaalta saalistuslennoillaan sekin yleensä lentää matalalla törmäyskorkeuden alapuolella. Vaikutusten merkittävyyttä todennäköisesti vähentää, että jotkin pöllölajit vaihtavat pesimäpaikkaansa vuosien välillä myyräesiintymien perässä (Väisänen ym. 1998). Tämä koskee näistä lajeista erityisesti suopöllöä ja hiiripöllöä. Kokonaisuutena olennaisia muutoksia pöllöjen esiintymisessä Natura-alueella ei ole odotettavissa edes Isonevan osalta ja hankkeen vaikutus lajeihin arvioidaan enintäänkin vähäiseksi. Palokärki ja pohjantikka Palokärki ja pohjantikka ovat pääsääntöisesti paikkalintuja, jotka reviirin vallattuaan elävät samalla alueella vuodesta toiseen. Etenkin talviaikaiset reviirit voivat olla laajoja. Tapauskohtaisesti tuulivoimapuistolla voi olla lieviä vaikutuksia tikkojen ruokailuelinympäristöihin, jos Naturaalueella pesivät tikat käyttävät suunniteltua tuulivoima-aluetta ruokailuun. Tikat lentävät harvoin tuulivoimaloiden roottorien korkeudella ja riski törmätä voimaloihin arvioidaan tästä syystä matalaksi. Lajit ovat Natura-alueella suojeluperusteena levähtävinä lajeina. Pohjantikkaa ei tavattu hankealueen kartoituksissa lainkaan. Laji on aiemmin pesinyt Naturaalueen läheisyydessä Isonevan länsipuolella (Repo 2002) olevassa vanhassa kuusikossa. Myös Natura-aluetta ruokailuun käyttävät palokärjet tulevat etupäässä muualta kuin Kangastuulen hankealueelta. Kokonaisuutena olennaisia muutoksia tikkojen esiintymisessä Natura-alueella ei ole odotettavissa edes Isonevan osalta. Näin ollen arvioidaan, että hankkeesta ei aiheudu lajeille vaikutuksia. Pikkulepinkäinen Joidenkin tutkimusten mukaan pesiville varpuslinnuille ei tuulivoimaloista ole yleensä aiheutunut vaikutuksia kuin korkeintaan 200 metrin etäisyydelle voimaloista (Gove ym. 2013). Tuulivoimahanke ei myöskään vähennä pikkulepinkäisen tyypillistä elinympäristöä (puoliavoimet ympäristöt). Näin ollen arvioidaan, että suunnitelluilla tuulivoimapuistoilla ei ole vaikutuksia pikkulepinkäiseen. Taulukossa on esitetty yhteenveto arvioidusta enimmäisvaikutuksista lintudirektiivin lajeihin. Taulukosta puuttuvat salassa pidettävät lajit. Teeri (ei suojeluperusteena) Päivitetyssä Natura-tietolomakkeessa ( ), jota valtioneuvosto ei ole vahvistanut eikä sillä ole vielä siten lainvoimaista asemaa, teeri on mainittu Natura-alueella esiintyvä lajina. Isoneva on teerien käyttämä soidinalue ja ruokailualue lähes ympäri vuoden. Hankkeen ympäristövaikutusarvioinnissa teeri on katsottu lajiksi, joka saattaa kärsiä tuulivoimarakentamisesta. Mahdolliset vaikutukset kohdistuvat lähinnä tuulivoima-alueen kantaan. Isonevalle kerääntyvä teerikanta voi osittain olla lähtöisin Kangastuulen hankealueelta, mutta todennäköisesti suurin osa teerikannasta on lähtöisin muualta ympäröiviltä alueilta. Siten hankkeen vaikutukset teeren esiintymiseen Isonevalla ovat oletettavasti suhteellisen vähäisiä. Teeri esiintyy myös Natura-alueiden muilla osilla, joiden teerikannoille hankkeesta ei kohdistu vaikutuksia. Taulukko 10. Yhteenveto arvioidusta enimmäisvaikutuksista lintudirektiivin lajeihin. Taulukosta puuttuvat salassa pidettävät lajit. Laji VE1 VE2 Kurki Vähäiset Enintään kohtalaiset Sinisuohaukka Vähäiset Enintään kohtalaiset Ampuhaukka Vähäiset Vähäiset Kapustarinta Vähäiset Vähäiset Laulujoutsen Vähäiset Vähäiset Liro Vähäiset Vähäiset Mehiläishaukka Vähäiset Vähäiset 22

26 Palokärki Vähäiset Vähäiset Ruskosuohaukka Vähäiset Vähäiset Suokukko Vähäiset Vähäiset Suopöllö Vähäiset Vähäiset Etelänsuosirri Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Helmipöllö Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Hiiripöllö Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Kaakkuri Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Kalatiira Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Kaulushaikara Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Kuikka Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Lapintiira Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Luhtahuitti Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Mustakurkku-uikku Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Niittysuohaukka Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Peltosirkku Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Pikkujoutsen Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Pikkulepinkäinen Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Pikkulokki Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Pikkutiira Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Pohjantikka Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Räyskä Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Sinirinta Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Uivelo Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Varpuspöllö Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Vesipääsky Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Viirupöllö Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia 8.4 Vaikutukset suojeluperusteena mainituille muuttolintulajeille Vaikutukset arvioidaan samoja menetelmiä käyttäen kuin edellä lintudirektiivin liitteen 1.lajeille. Tarkempaan tarkasteluun valittujen lajien valittiin ne lajit, joihin on katsottu joko 1) voivan muodostua jonkinasteisia vaikutuksia tai 2) pesivät Isonevalla. Metsähanhi Metsähanhi katsotaan tuulivoiman vaikutuksille melko herkäksi lajiksi. Suurikokoisena lajina se voi olla törmäysaltis, joskin toisaalta talvehtivien hanhien väistökyvyksi on arvioitu jopa yli 99 %. Lentoaktiivisuutta kasvattaa, että soilla pesivät ja yöpyvät metsähanhet ruokailevat usein pelloilla ja kosteikoilla pesimäkauden alkuvaiheessa. Tähän aikaan metsähanhet siirtyilevät tyypillisesti myös soiden välillä, jotka voivat olla melko kaukanakin toisistaan. Haudonta- ja poikasvaiheessa metsähanhet liikkuvat kuitenkin hyvin vähän. Metsähanhi on ollut viimeiset vuosikymmenet taantuva laji, minkä vuoksi kanta ei todennäköisesti kestäisi lisääntyvää kuolleisuutta yhtä hyvin kuin esim. joutsenella ja kurjella. Metsähanhi havaittiin ruokailemassa Isonevalla toukokuussa 2012 kevätmuuttokauden jälkeen, mutta todennäköisesti se ei siellä pesinyt. Päivitetyssä Naturatietolomakkeessa ( ), jota valtioneuvosto ei ole vahvistanut eikä sillä siten ole vielä siten lainvoimaista asemaa, metsähanhi on mainittu Natura-alueella pesivänä. Isoneva on pesimäalueena Natura-alueen todennäköisin alueosa lajille. Hanke saattaa jonkin verran heikentää Isonevan soveltuvuutta pesimäalueena lajille. Metsähanhi hakee ravinnon samankaltaisilta alueilta kuin joutsen, joten samanlaisin perustein hanke ei juuri rajoita metsähanhien ruokailulentoja. Yleisesti ottaen Natura-alueella on metsähanhelle merkitystä lähinnä muutonaikaisena ruokailuja levähdysalueena. Varsinaiset metsähanhien muutonaikaiset ruokailu- ja levähdysalueet sijoittuvat rannikon tuntumaan ja Isonevan merkitys verrattuna muuhun Natura-alueeseen on tässä suhteessa vähäinen. Näin ollen Kangastuulen hankkeella on korkeintaan vähäinen vaikutus metsähanhen levähtelyyn Natura-alueella. Vaikutus kohdistuu lähinnä alkukesän pesimättömiin kiertelijöihin tai mahdollisiin pesintää yrittäviin pareihin. 23

27 Nuolihaukka ja tuulihaukka Nuolihaukka ja tuulihaukka ovat aktiivisia lentäjiä saalistaen jatkuvasti lentäen. Tuulihaukan osalta on havaittu, että laji ei erityisesti välttele lentämistä voimala-alueella (Gove ym. 2013) päinvastoin kuin monet muut petolinnut. Sukulaislajina nuolihaukan voisi olettaa käyttäytyvän samoin. Tämä saattaa lisätä tuulivoimaloista aiheutuvaa törmäysriskiä. Nuolihaukka ja tuulihaukka ovat Natura-alueella suojeluperusteena levähtävinä lajeina. Molemmat lajit myös pesivät Isonevalla kesällä Natura-alueelle muutolta saapuvat ja muutolle lähtevät nuolihaukat ja tuulihaukat eivät pääsääntöisesti kulje hankealueen kautta. Huomioitavampaa onkin mahdollinen vaikutus lähistöllä pesiviin. Lajit ruokailevat säännöllisesti soilla mm. korentoja saalistaen. Maastotutkimusten perusteella ainakin yksi tuulihaukkareviiri sijoittuu myös hankealueelle, mutta on kyseenalaista käyttävätkö hankealueella reviiriä pitävät tuulihaukat Isonevaa ruokailualueena pitkän välimatkan vuoksi. Isonevan ympäristössä hankealueen ulkopuolella on myös lähempänä tuulihaukkareviirejä. Nuolihaukka pesii yleensä vesistöjen tai avosoiden laiteilla. Tällä alueella todennäköisimmin Isonevan tai Hummastinjärvien tuntumassa. Hankealueen sisällä ei todettu nuolihaukkareviirejä. Kokonaisuutena olennaisia muutoksia tuulihaukkojen ja nuolihaukkojen esiintymisessä Naturaalueella ei ole odotettavissa ja hankkeen vaikutus lajeihin arvioidaan vähäiseksi. Jänkäsirriäinen, jänkäkurppa ja mustaviklo Vuoden 2012 kartoituksissa jänkäkurppa pesii Isonevalla. Jänkäsirriäisen osalta se on myös mahdollista, mutta reviiristä ei kuitenkaan saatu varmuutta. Molemmat lajit pesivät Naturaalueella Natura-tietolomakkeen mukaan. Koska kyse on suolajeista, lajien pesintä Natura-alueen sisällä on todennäköisintä juuri Isonevan alueella. Mustaviklo ei pesi alueella. Kaikki kolme lajia on mainittu suojeluperusteena levähtäjinä. Nopeina ja ketterinä lentäjinä kyseiset kahlaajat eivät todennäköisesti ole alttiita törmäyksille tuulivoimaloihin. Haudonta- ja poikasaikana kahlaajat liikkuvat vähän. Kahlaajien oleskeluaika pesimäalueella on kokonaisuutena lyhyt, yleensä vain 1-3 kuukautta. Natura-alueella levähtävät linnut muuttavat pääasiassa rannikkolinjaa seuraten. Tärkeimmät levähdysalueet näiden lajien suhteen ovat rannikolla, mutta pienissä määrin ne levähtävät myös Isonevalla. Kuitenkaan nämäkään yksilöt eivät muuttomatkallaan kohtaa Kangastuulen hanketta. Joidenkin tutkimusten mukaan pesiviin kahlaajiin tuulivoimaloista vaikutuksia on ilmennyt korkeintaan 500 metrin etäisyydelle, joskin kuovin kohdalla vaikutuksia on havaittu vielä 800 metrin etäisyydelle (Gove ym. 2013). Natura-alueen ja tuulivoimaloiden välillä on yli 1000 m. Vaikutukset arvioidaan jäävän kyseisiin lajeihin vähäisiksi. Huomioitava kuitenkin on jänkäkurpan ja jänkäsirriäisen pesimäaikaisen esiintymän todennäköinen painottuminen Natura-alueen sisällä juuri Isonevalle. Taulukko 11. Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeiden mukaan ja yhteenveto arvioiduista lajeihin kohdistuvista vaikutuksista. Laji Pesimäkanta Arvio vaikutuksista Laji Pesimäkanta Arvio vaikutuk- Isonevalla Isonevalla sista Härkälintu - Ei vaikutuksia Isosirri - Ei vaikutuksia Harmaahaikara - Ei vaikutuksia Pulmussirri - Ei vaikutuksia Metsähanhi Ruokaileva Vähäinen Lapinsirri - Ei vaikutuksia Ristisorsa - Ei vaikutuksia Kuovisirri - Ei vaikutuksia Harmaasorsa - Ei vaikutuksia Jänkäsirriäinen 0-1 Vähäinen Jouhisorsa - Ei vaikutuksia Jänkäkurppa 1 Vähäinen Heinätavi - Ei vaikutuksia Mustapyrstökuiri - Ei vaikutuksia Lapasorsa - Ei vaikutuksia Mustaviklo - Ei vaikutuksia Lapasotka - Ei vaikutuksia Punajalkaviklo - Ei vaikutuksia 24

28 Mustalintu - Ei vaikutuksia Karikukko - Ei vaikutuksia Pilkkasiipi - Ei vaikutuksia Naurulokki - Ei vaikutuksia Tuulihaukka 1 Vähäinen Selkälokki - Ei vaikutuksia Nuolihaukka 1 Vähäinen Kultasirkku - Ei vaikutuksia Tundrakurmitsa - Ei vaikutuksia 8.5 Vaikutukset muihin tärkeisiin eläin- ja kasvilajeihin Natura-alueen tietolomakkeella on mainittu 7 putkilokasvilajia, 3 sammallajia, 1 nisäkäslaji, 1 kalalaji ja 49 lintulajia. Kasvilajeihin tuulivoimahankkeilla ei ole vaikutusta samoin perustein kuin on katsottu, etteivät tuulivoimahankkeet tulisi uhkaamaan Natura-alueen luontotyyppejä. Linnuista muina tärkeinä alueella esiintyvinä eläinlajeina on esitetty 49 lintulajia. Lajit eivät varsinaisesti ole Natura-alueiden suojeluperusteina. Mainitut muut lajit edustavat monipuolisesti kosteikkojen, rantojen lajeja ja metsien varpuslintuja. Ehkäpä huomionarvoisin on merihanhi, joita ruokailee ja mahdollisesti pesii Isonevan alueella. Kangastuulen hanke ei rajoita merihanhien liikehdintää rannikon kohteiden ja Isonevan-Hummastinjärvien välillä. Siten vaikutus merihanheen voidaan katsoa vähäiseksi. 8.6 Voimalinjojen vaikutukset Vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin Tuulivoimahankkeen liityntävoimajohto sijoittuu osin samoille valuma-alueille kuin varsinainen hankealue (kuva 4). Itäosan pintavedet valuvat ojien ja kokoojauomien kautta Siikajokeen Kallilanojan ja Vuolunojan purkupisteistä, joista matkaa Siikajokisuun suistoalueelle ja samalla Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen osa-alueelle on runsas 20 kilometriä. Liityntävoimajohdon itäisin osa sijoittuu Siikajokilaaksoon, jossa riski happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyydelle on suuri (GTK Happamat sulfaattimaat palvelu). Tutkimus- ja kartoituspisteiden perusteella sulfidikerroksien syvyys maanpinnasta on voimajohdon ympäristössä vähimmillään noin >1,0-1,5 m. Liityntävoimajohdon itäosassa todennäköisesti noin viitisentoista voimajohtopylvästä sijoitetaan suuren riskin sulfaattimaa-alueelle (kuva 7). Perustamistyypistä riippuen perustukset joudutaan todennäköisesti kaivamaan syvyydelle, jolla sulfidisavia paljastuu. Vastaanottaviin uomiin ja vesistöön kohdistuvat mahdollisista happamista valumista aiheutuvat vaikutukset arvioidaan paikallisella tasolla enintään kohtalaisiksi. Pitkästä etäisyydestä (yli 20 kilometriä), sekä jokiveden laimenemisesta ennen purkautumistaan Perämereen, vaikutuksia Siikajoen vedenlaatuun ja jokisuun suiston luontodirektiivin I luontotyyppeihin tai luontodirektiivin liitteen II lajeihin ei arvioida muodostuvan. Rakentamistoimilla ei myöskään arvioida olevan heikentäviä vaikutuksia Siikajoen vesistön vesimuodostumien nykyiseen tilaan tai tavoitteeseen saavuttaa hyvä tai hyvä saavutettavissa oleva tila. Tuulivoimahankkeen jatkosuunnittelussa mahdollisten happamien sulfaattimaiden esiintyminen tutkitaan riskialueelle sijoittuvien voimajohtopylväiden ja muiden rakennuspaikkojen alueilta. Jos pylväitä joudutaan rakentamaan sulfaattimaa-alueelle, huomioidaan rakentamisvaiheessa happamuuden torjuntakeinot. Happamuushaittoja voidaan torjua esimerkiksi erilaisilla vesiensuojelurakenteilla, virtaamien säätelyllä, kalkkisuodinojilla, vesien kalkituksella ja kaivumassojen käsittelyllä. Maanpinnan kalkitus vaikuttaa muokkauskerrokseen ja sillä ei saada juuri hyötyä valumavesien laatuun. Vesistöjen kalkitusta käytetään paikoin, mutta niiden vaikutukset jäävät paikallisiksi ja lyhytkestoisiksi aiheuttaen muita ongelmia. Haitallisten vaikutusten lieventämistoimilla uuden liityntävoimajohdon rakentamisen vaikutukset pintavesiin arvioidaan paikallisella tasolla vähäisiksi. 25

29 Kuva 7. Happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys hankealueella ja suunnitellun voimalinjan ympäristössä (GTK 2015) Vaikutukset linnustoon Tarvittavat uudet voimalinjat sijoitetaan pääosin olemassa olevien viereen. Lähin Jussinkankaan sähköasemaa sijoittuva vajaan kilometrin osuus tulisi uuteen voimalinjakäytävään. Voimalinjakäytävien levennykset tapahtuvat Natura-alueen ulkopuolella lähimmilläänkin useiden kilometrin etäisyydellä. Yksittäiset voimalat puolestaan kytketään sähköverkkoon maakaapeleilla. Maakaapelointi ei yleensä aiheuta vaikutuksia linnuston osalta kuin välittömään sijoitusympäristöönsä. Kokonaisuutena pitkästä etäisyydestä ja vaikutusten paikallisuudesta johtuen, uusista sähkönsiirtoreiteistä ei aiheudu vaikutuksia Natura-alueen linnustoon. 8.7 Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin Mahdollisia yhteisvaikutuksia luontodirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin arvioidaan syntyvän Kangastuulen hankkeen kanssa lähinnä Isoneva I ja II hankkeiden osalta. Kolme Isonevan hankkeiden läntisintä voimalapaikkaa sijoittuu Kangastuulen hankealueen ja Siikajoen lintuvedet ja suot Natura-alueen väliselle alueelle (kuva 3), noin 0,6-2,2 km päähän Natura-alueesta. Voimalapaikoilta valumavedet kulkeutuvat koilliseen ojaverkostoja pitkin ja lopulta Isonevalle menevään Iso-ojaan. Välimatkasta johtuen valumavedet ehtivät puhdistua kulkeutuessaan Iso-ojaan etenkin kahden läntisimmän voimalan osalta. Yhteisvaikutusten luontotyyppeihin ja liitteen II la- 26