TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA, VALTAUSALUEELLA SORETIAJÄRVI 2, KAIV.RN: 4154/1, SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/2734/-95/1/10 KITTILÄ Soretiajärvi Veikko Keinänen, Teuvo Pernu, Erkki Vanhanen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA, VALTAUSALUEELLA SORETIAJÄRVI 2, KAIV.RN: 4154/1, SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

2

3

4

5 2 1. JOHDANTO: Soretiajärven valtausalueen (Soretiajärvi 2, Kaiv.RN: 4154/1) aikaisemmista tutkimuksista on julkaistu raportti M06/2734/-95/2/ (Keinänen 1992). Valtaukselle on saatu kaksi jatkoaikaa, joista jälkimmäinen päättyi Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) möi syksyllä 1995 valtauksen länsipuoliskon tutkimustuloksineen SAXO Oy:lle kromimarmorien jatkotutkimuksia varten. Tämä raportti käsittelee vain valtauksen itäosassa tehtyjä tutkimuksia (karttalehdellä , Kuva 1.). Tutkimusalueelle on tehty lisäkairauksia myönnettyjen jatkoaikojen aikana. Tutkimuksista on vastannut geologi Veikko Keinänen ja ne on tehty toimialapäällikkö Erkki Vanhasen johdolla. Valtausalue Soretiajärvi 2 sijaitsee Kittilän kunnassa Nilivaaran kylässä. Valtausalueelle on hyvät tieyhteydet, sillä kestopäällystetty Kittilä- Inaritie kiertää alueen sen etelä- ja itäpuolitse noin 2km:n etäisyydellä. Valtausalueelle kulkee metsäautotie, joka on kevätaikaa lukuun ottamatta kulkukelpoinen. Valtauksen itäosa on maastoltaan suota lukuun ottamatta laakeata, kuivaa, mäntyä kasvavaa moreenikumparetta, nk. Hirvilavanmaata. Suoalue on kuivattu. Sen vuoksi työvaikeuksia märkyyden ja pehmeyden vuoksi ei liiemmin ole esiintynyt. Valtauksen eteläpuolelta olevasta Soretiajärvestä laskee Soretiaoja valtauksen läpi kohti pohjoista Sotkajokeen. Soretiaoja on toiminut mainiona kairausvesilähteenä koko tutkimusten ajan. Valtauksen itäosassa tutkimuskohteena on ollut Hirvilavanmaan kultaesiintymä, jonka koillisnurkka osui Hirvilavanmaan kohdalle.

6

7 3 2. SUORITETUT TUTKIMUKSET: 2.1 Geologinen tutkimus Hirvilavanmaassa tutkimus on perustunut geofysiikkaan, geokemiaan ja kairaukseen, koska paljastumia ei alueella ole. Montutusta yritettiin, mutta kostean soisen maaston vuoksi montut täyttyivät välittömästi vedellä. 2.2 Geokemialliset tutkimukset Geokemiallisten tutkimusten näytteenottoalueet ja olennaiset tulokset näkyvät valtausalueelta tehdyssä ensimmäisessä raportissa (M06/2734/-92/2/10, V.Keinänen: Tutkimustyöselostus Kittilän kunnassa, valtausalueella Soretiajärvi 2, Kaiv.RN:4154/1, suoritetuista malmitutkimuksista). 2.3 Geofysikaaliset tutkimukset Hirvilavanmaan tutkimuskohde sisältyy Nilivaarassa olevaan Soretiavuoman tutkimusalueeseen, jossa on tehty useissa kohteissa IPR(A10B20M10N), VLF-R- sekä magneettinen kartoitus. Hirvilavanmaassa IPR-, VLF-R- ja magneettiset mittaukset kattavat yhtenäisesti suorakulmionmuotoisen alueen, jonka kulmakoordinaatit ovat: x: , y: x: , y: x: , y: x: , y:

8 4 Magneettisessa ja VLF-R -mittauksissa linjaväli on 20m ja pisteväli 5m. IPR -mittaukset on tehty VLF-R -mittaukset ovat tuoreempia, sillä ne on tehty 1994 (kts. Karttaliitteet "VLF- R Kartta, Ominaisvastus" sekä "IP Kartta"). Mittaustulokset on esitetty yhdistelmäkarttoina. Kiisu-kultamineralisaation sijaintiaseman ja jatkeiden selvittämiseksi on tehty syksyllä 1995 monitaso-ipr-mittauksia (A20B M20N, T=2s; Phoenix V5) mineralisaation yli 7 profiililla, joiden väli on 50m. Mittaustuloksista ja niiden 2D-tulkinnasta on laadittu erillinen raportti (Vanhala & Valli GTK/ESA ). Kartoitustulosten mukaan kvartsi-serisiitti-karbonaattikivessä oleva kultapitoinen kiisumineralisaatio rajautuu ympäristöstään (vuolukivi) jyrkkäkaateisena, selvästi epämagneettisena, resistiivisenä sekä polaroituvana muodostumana. Mallinnusten perusteella kvartsiutuneen kiven ominaisvastus on ympäristöön nähden 2-5 kertainen ja näennäinen polaroituvuus vastaavasti 2-10 kertainen. IPR- mittausten perusteella muodostumaa on voitu seurata ainakin 50-80m:n syvyydelle saakka ja saatu viiteitä myös pintaan puhkeamattomista osista. VLF-R -mittausten syvyysulottuvuus on samaa luokkaa l m ja tulosten perusteella havaitaan myös selvästi vastaavanlaatuinen ominaisvastusero kiisuuntuman ja ympäristön suhteen. Vaihekulma- anomaliassa ei esiinny merkittäviä rajaavia piirteitä. Mittaustulokset osoittavat että kiisuuntuman sijaintiasemaa voidaan tarkentaa syvemmälle lähinnä monitaso IPRmittauksilla. 2.4 Syväkairaukset Hirvilavanmaahan on kairattu viidessä eri vaiheessa (kts. Karttaliite " Hirvilavanmaa, Reikäpaikkojen sijainti"). Syksyllä 1987 työ aloitettiin kairaamalla 2 tunnustelureikää (R325 ja R325B), yhteensä m. Reiästä R325 saatiin 15.5m:n pituinen 2.6 ppm:n lävistys ja reiästä R325B 2.9 ppm:n Au-lävistys. Lisäksi reiän R325 alusta löytyi näkyvää kultaa.

9 5 Kevättalvella 1988 kairattiin 21 reikää (R ), yhteensä m. Tulokseksi saatiin kohtalaisia, joskin hajanaisia Au-lävistyksiä. Näkyvää kultaa havaittiin kahdessa reijässä, R330 ja R346. Kolmannessa kairausvaiheessa käytettiin nk. POKA- (tai PIKA-)näytteenottoa, joka koostui 23 lyhyestä pystysuorasta reijästä, yhteensä m. Kahdessa reijässä näkyi kvartsijuonikultaa. Paras lävistys esiintyy reiässä R355, 2.6 ppm Au:a 3 m:n matkalla. Neljäs kairausvaihe vuonna 1994 käsitti Hirvilavanmaan alueella 5 reikää, yhteensä m. Tulokset olivat todella hyviä, sillä reijässä R396 on kultaa 15 m:n matkalla noin 5ppm:n pitoisuudella. Vasta viidennellä kairauskerralla löydettiin Hirvilavanmaan malmiin sopiva kairausmetodi, nimittäin kierteishuuhtelukairaus l. RC-kairaus. Tällä menetelmällä kairattiin alueelle vielä (oikeastaan vain) 10 kpl 70 metrin syvyistä reikää, joiden yhteispituus on 700 m. Kairasydämet sahattiin keskeltä halki, murskattiin, jauhettiin ja analysoitiin, Huom! katso Au:n analysointimenetelmä kairasydänprofiileista. Tavallisin analyysipituus on 1m. Osa kairasydämistä on valokuvattu (R338, R339, R341, R342, R343, R345 ja R346).Petrofysikaaliset mittaukset on tehty reijistä R330 ja R333 (161 kpl). Kairasydämet on raportoitu viimeistä RCkairausta lukuun ottamatta. Malmimineralogisia tutkimuksia on tehty kiillotetuista ohuthieistä, joista on myös tehty mikroanalysaattoriajoja.

10 6 2.5 Mineraalivarantoarvio Hirvilavanmaan kultaesiintymä vaatii kullan karkearakeisuuden (Kuva 2.) vuoksi kultapitoisuuden suhteen huomattavasti lisätutkimuksia. Senvuoksi tässä mineraalivarantoarviossa on pyritty tarkastelemaan kultaesiintymän kokoa yhtenä suurempana kokonaisuutena, jolloin esiintymälle on laskettu ainoastaan suuntaa-antava mineraalivarantoarvio. Laskentaa varten kairareikien ja -profiilien välinen konnektointi on tehty ensisijaisesti kultapitoisuuden perusteella. Geologinen konnektointi on jätetty vähemmälle huomiolle. Kuva 2. Kairareiästä R ämpärillisestä RC-murskaa vaskattua kultaa. Millimetriasteikko.

11 7 Mineraalivarantoarviossa kultapitoisten alueiden konnektointi ja laskenta on tehty kahdella eri tavalla: vaaka- ja pystyleikkauksien avulla. Vaakaleikkausarviota varten esiintymä on "siivutettu" 10 m paksuihin vaakaleikkauksiin, joista ylimmän leikkauksen keskikohdan korkeus merenpinnasta on Z= +200 m. Alimman leikkauksen keskikohdan Z= +100 m. Ylimmästä leikkauksesta laskentaan ja tulkintaan on otettu vain keskitason alapuolinen 5 m:n paksuinen puolisko, jonka kultalävistykset on projisioitu keskitasoon. Muissa leikkauksissa kultalävistykset on projisioitu leikkauksen keskitasoon 5 m:n keskitason molemmin puolin. Jokainen 10 m:n paksuinen vaakaleikkaus on suorassa kosketuksessa ylä- ja alapuoliseen leikkaukseen. Keskitasoille projisioidut kultalävistykset on konnektoitu keskenään käyttäen cut off:na 0.5 ppm:n kultapitoisuutta. Lävistyksen keskiosiin osuvia alle 0.5 ppm:n kultapitoisuuksiakin on joissakin tapauksissa otettu mukaan. Tosin ei kuitenkaan yli 4 m:n pituisia pätkiä. Kullan huippuarvoja, joita ei tosin ole monta, ei ole leikattu. Muodostuneille kuvioille on laskettu painotettu keskiarvo kuvioita leikkaavien kultalävistysten mukaan. Ensin jokaiselle kuvioon osuneelle kairauslävistykselle laskettiin pituudella painotettu keskiarvo. Seuraavaksi kultalävistysten arvot laskettiin yhteen ja jaettiin lopuksi lävistysten yhteispituudella. Saatu arvo vastasi kuvion pinta-alan kultapitoisuutta. Tason jokainen kuvio konnektoitiin ylä- ja alapuolisten tasojen kuvioiden kanssa. Tämän jälkeen esiintymälle laskettiin yhteistilavuus ja massa sekä kultapitoisuus tasojen kuvioiden painotettuna keskiarvona. Tiheytenä käytettiin g/cm3, joka vastaa 161 näytteen tiheyden keskiarvoa. Tiheydet mitattiin reikien R330 ja R333 kairasydämistä otetuista näytteistä. Pystyleikkauksilla tehtiin konnektointi ja laskenta samalla periaatteella kuin vaakaleikkauksillakin. Pystytasoiksi valittiin itä-länsisuuntaiset tasot 2N - 8N, joiden x- koordinaatit ovat Pystyleikkausten paksuudet ovat 25 m ja ne ovat aukottomasti kosketuksissa toisiinsa.

12 8 Hirvilavanmaan kultaesiintymän mineraalivarantoarvio on tehty GEOMODEL-ohjelmalla, joka käyttää hyväkseen PCXPLOR-ohjelmalla talletettuja ja muokattuja tietoja ja tiedostoja. GEOMODEL- ja PCXPLOR-ohjelmat kuuluvat kanadalaiseen GEMCOM-ohjelmistopakettiin, joten niiden yhteistoimivuus on erittäin hyvä. Samaan GEMCOM-ohjelmistopakettiin kuuluu myös erilaisia kolmiulotteisia mallintamisohjelmia, kaivoksen suunnittelu- sekä louhinnan suunnittelu- ja toteuttamisohjelmia, joihin tässä käytetty aineisto on erinomaisen hyvin siirrettävissä. Vaakaleikkauksella lasketun mineraalivarantoarvion mukaan Hirvilavanmaan esiintymä sisältää noin tn kullan suhteen rikastunutta kiveä, jonka kultapitoisuus on noin 1.42 ppm. Pystyleikkauksien avulla laskettu vastaava kivimäärä on noin tn, jossa kullan pitoisuus on 1.47 ppm. Näiden laskelmien perusteella esiintymä sisältää todennäköisesti ainakin tn kullan suhteen huomattavasti rikastunutta kiveä, kun otetaan huomioon, että esiintymää ei ole rajattu syvyys-, pohjois- eikä itäsuunnassakaan. Laskettu kultapitoisuus on selvästikin liian alhainen, sillä kulta esiintyy karkearakeisena, jolloin syväkairauksilla saatu näytemäärä ei ole riittävä luotettavan kuvan saamiseen kultapitoisuudesta. Tästä on osoituksena kultalävistyksen "pituuskasvu" vertailtaessa syväkairausnäytteitä RC-näytteisiin (Kuva 5). Lisäksi näytemäärän ja analyysissä liuotettavan ainesmäärän kasvaessa kultapitoisuudet paranevat huomattavasti. Hirvilavanmaan kultaesiintymä on ainakin 150 m pitkä, pintaosastaan leveimmillään yli 30 m leveä. Syvyyssuunnassa esiintymä ulottuu ainakin 100 m syvyyteen maanpinnalta. Esiintymä ulottuu maapeitteen alla kallion pintaan. Maapeitteen paksuudet esiintymän päällä vaihtelevat 5-10 m. Luotettavan kultapitoisuuden varmistamiseksi esiintymän tutkiminen vaatii koerikastuksen riittävän suuresta kivimäärästä tai mahdollisesti pienimuotoisen koelouhinnan. Jos esiintymän kultapitoisuus osoittautuu tarpeeksi korkeaksi taloudellista hyödyntämistä ajatellen, on esiintymä helposti louhittavissa avolouhoksena.

13 9 3.TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Esiintymän geologia Hirvilavanmaan kultaesiintymä on osa Soretiavuoman suurta vulkaanisperäistä ultramafiittiyksikköä, joka on noin 8 km pitkä ja leveimmillään 1 km:n levyinen. Sen paksuutta ei pysty poimuttumisen vuoksi arvioimaan. Ultramafiitti kuuluu puolestaan kymmenien kilometrien pituiseen ruhjevyöhykkeeseen, jossa on tapahtunut monivaiheista hydrotermistä toimintaa ja jonka seurauksena kivilajit ovat vaihtelevan asteisesti muuttuneet. Muuttumistyyppejä ovat kloriittiutuminen, albiittiutuminen, karbonaattiutuminen, serisiittiytyminen, kvartsiutuminen ja kiisuuntuminen. Soretiavuoman ultramafiitti on voimakkaasti magneettinen yksikkö johtuen hienosta magnetiittipirotteesta. Yksikössä on kuitenkin risteileviä heikommin magneettisia tai aivan epämagneettisiakin osia tai vyöhykkeitä. Epämagneettiset vyöhykkeet ovat hydrotermisen muuttumisen tuloksena syntyneitä kloriitti-karbonaatti- tai harmaita tai vihreitä karbonaattikiviä Kuva 3). Näissä muuttuneissa kivityypeissä magnetiitti on muuttunut hematiitiksi ja pyriitiksi. Hirvilavanmaan kultaesiintymää ympäröivät talkki-kloriittiliuskeet l. vuolukivet. Kultaesiintymä on voimakkaasti karbonatisoitunut. Karbonaattiutuminen on alkanut karbonaattiporfyroblastien sekä karbonaattijuonekkeiden ilmestymisenä. Magnetiitti on hapettunut ensiksi hematiitiksi, joka sitten on pelkistynyt pyriitiksi. Kultapitoisuudet alkavat kivissä nousta juuri tässä hapettumispelkistymiskontaktissa rikin osapaineen kasvaessa. Karbonaatin määrä kasvaa, samoin rutiilin, kloriitin ja rikkikiisun. Myös kultapitoisuus paranee koko ajan.

14

15 10 Kultamalmissa kaikkein tärkein asia on kvartsijuonien määrä. Tällöin kivi on aivan breksioitunutta. Kvartsijuonet ovat usein ankeriittireunuksisia (Fe-Mg-karbonaatti) ja niiden ympärillä on yleensä runsas hienorakeinen pyriittipirote. Isäntäkivi on normaalisti harmaata karbonaattikiveä, mutta myös juonten breksioima serisiitti-karbonaatti-pyriittiliuske tai talkkikloriitti-karbonaattikivi voi olla hyvää kultamalmia. Kvartsibreksioitakin nuorempaa juonifaasia on tavattu itse Hirvilavanmaahan kaivetussa tutkimusmontussa. Nämä nuoret juonet ovat suunnaltaan pohjois-eteläisiä tai pohjoisluode- eteläkaakkoisia. Ne ovat kupari- ja kultarikkaita. 3.2 Hirvilavanmaan kohteen geologisesta rakenteesta: Hirvilavanmaan muuttumisvyöhykkeen rakenne on ruhjeiden katkoma ja kierteinen (Kuva 4). Eteläosassa, jossa IP-polaroituvuusanomalia on pintaosastaan voimakkain ja levein, rakenteet ovat pystyjä. Eniten muuttuneet karbonatisoituneet kivet esiintyvät vähemmän muuttuneiden talkki-kloriittivaltaisten liuskeiden keskellä. Rakenne kääntyy tason R335-R328-R329-R330- R331 pohjoispuolella 50m:n matkalla vaakasuoraksi. Tasolla R342-R343-R344-R345 rakenne muistuttaa länteenpäin kääntynyttä maljaa, ts. voimakkaasti muuttuneet kivet rajautuvat vuolukiviin sekä pohjalla että idässä. Leikkaus on sellainen, että yläpuoliset vuolukivet ovat leikkautuneet pois. Seuraavaksi malja kallistuu vielä lisää länteenpäin, koska tasolle R358-R359- R360 saakka karbonaattivyöhyke on näkyvissä itäreunassa ja länsireunassa vuolukivet ovat ohuena kerroksena niiden päällä. Tämän tason pohjoispuolella pintakivet ovat ainoastaan vuolukiviä.

16 11 Juonibreksiat, jotka edustavat nuorinta geologista tapahtumaa Hirvilavanmaan malmiutuman tapahtumaketjussa, on eri geofysiikan menetelmillä osoitettu pystyiksi (Kuva 4). 3.3 Hirvilavanmaan kairauksesta ja analysoinnista: Suurin osa Hirvilavanmaan kairauksista on tehty ns. normaalina kairauksena T-56 -kalustolla kts. reikäpaikkaliite. Esiintymän pohjoisosa tutkittiin lyhyillä POKA- rei'illä. Vasta viimeisenä tutkimusvuonna käytettiin käänteishuuhtelukairausta l. RC-kairausta. RC-kairaus osoittautui ehdottomasti parhaaksi menetelmäksi tällä tutkimusalueella. RC-kairauksen pätevyys huomataan kun verrataan kairareikiä R396, joka kairattiin normaalikalustolla T-56 -putkikoolla ja R702, jossa käytettiin RC-kalustoa. Malmilävistys, keskipitoisuudeltaan n.5 ppm, kasvoi 15.3m:stä 28 m:iin, kun käytettiin RC-kairausta (kts kuva 5). Hirvilavanmaan kairasydämiä on analysoitu seuraavasti: 131 näytettä analysoitiin Rovaniemellä 519U-menetelmällä, 267 näytettä analysoitiin Gtk:n laboratoriossa Rovaniemellä 521Umentelmällä, 997 näytettä 522U-menetelmällä, niin ikään Rovaniemellä, 663 näytettä Fire Assay menetelmällä, 704A, Otaniemessä, 467 näytettä Fire Assay/GAL- menetelmällä Outokummussa. 47 näytteellä testattiin Na-syanidimenetelmää (225A). Eri analyysimenetelmillä reiän R702 malmilävistys antoi parhaan tuloksen Nasyanidiliuotuksella, 5.2 ppm/28 m. Toiseksi paras menetelmä oli Fire Assay-analyysi, 4.8 ppm/28 m 25g:n punnituksesta. Vaatimattomin tulos saatiin GAAS-menetelmällä 5g:n punnituksesta,

17

18

19 ppm/28 m. Malmilävistys on kvartsi-karbonaattijuonten breksioimaa talkki-karbonaattirikkikiisuliusketta sekä vaaleata rikkikiisurikasta serisiitti-kvartsi-karbonaattikiveä (Kuva 6). Kultahippuja on juonibreksiassa runsaasti. Kuvassa 2 on reiän R702 kultaa, joka on vaskattu 10 ämpärillisestä RC-mursketta. Kuvan näyte painaa 0.18g. Kuva 6. Hirvilavanmaan kultarikasta kvartsijuonten breksioimaa karbonaattikiveä.

20 13 4. SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Kairauksella saatu tieto Hirvilavanmaan pyriittirikkaasta kultaesiintymästä on kovin puutteellista. Suurimpana ongelmana on kvartsi-karbonaattibreksiavyöhykkeiden hippukulta. Esiintymän eteläosa on kairattu läpi itään ja länteen kaatuvilla reijillä (R326-R346). Reiät paikantavat hyvin pohjois-eteläiset breksiavyöhykkeet, mutteivat kerro juuri mitään näiden malmipitoisuuksista. Esimerkkinä mainittakoon reikä R346, jossa noin 123 m:n syvyydessä karbonaattijuonessa esiintyy jokunen silminähtävä kultahippu, mutta analyysitaso on kuitenkin vain 0.5 ppm:n luokkaa. RC- kairausta tulisi jatkaa koko esiintymän kattavaksi samalla 20 m:n verkolla, kairaussuunta kohti etelää (vrt. R701- R710). Parhaimman kuvan esiintymän kultapitoisuuksista antaisi kuitenkin pienimuotoinen koelouhinta. 4.1 Raporttiviitteet Keinänen V.(1992), Tutkimustyöselostus Kittilän kunnassa, valtausalueella Soretiajärvi 2, Kaiv.RN:4154/1, suoritetuista malmitutkimuksista (M06/2734/-92/2/10). Vanhala H. ja Valli T. (1995), DC/IP-luotaus ja SIP-mittaus Hirvilavanmaan kulta-aiheella Kittilässä, Turunen P. (1990), Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeen kultaprojektin geofysikaaliset tutkimukset vuosina (Q19/2743/1990/1, Koskee: 2734, 2744, 3712,3721,3722).

21 14 LIITTEET: LIITE 1. LIITE 2. LIITE 3. LIITE 4. TAULUKKO HIRVILAVANMAAN KAIRAREI ISTÄ HIRVILAVANMAA, REIKÄPAIKKOJEN SIJAINTI KITTILÄ, HIRVILAVANMAA, VLF-R KARTTA, OMINAISVASTUS KITTILÄ, HIRVILAVANMAA, IP KARTTA LIITTYY: Kairasydänprofiilit: M52.7/2734/R326-R327 M52.7/2734/R346-R341-R340-R339-R338 M52.7/2734/R335-R328-R329-R330-R331 M52.7/2734/R337-R336-R334-R333-R332 M52.7/2734/R342-R343-R344-R345 M52.7/2734/R348-R349-R350-R351 M52.7/2734/R358-R359-R360 M52.7/2734/R361-R362-R363-R364 M52.7/2734/R365-R366-R367 M52.7/2734/R325 M52.7/2734/R325B M52.7/2734/R353-R368-R369-R355-R395 M52.7/2734/R347-R352 M52.7/2734/R399-R398 M52.7/2734/R354-R357-R397-R396 M52.7/2734/R701-R702-R703-R704-R705 M52.7/2734/R706-R707-R708-R709-R710

22 15 Kairasydänraportit: M52.5/2734/R325-R369 M52.5/2734/R395-R399 Moreeni- ja rapallionäytteiden analyysituloksien tilausnumerot: 37383, 37412, 39853, 39914, 39965, 37871, Kairasydänanalyysien tilausnumerot: 47390, 44387, 37623, 39821, 39974, 48439, 48438, 48437, 48436, 48460, 38278, 37656, 37659, 37658, 37676, 37624, 39986, 47388, PCXPLOR- ja GEOMODEL tietokannat

23

24

25

26

27

28

29