Kotkan Kantasataman osayleiskaavan luontoselvitys 2011

Transkriptio

1 Kotkan kaupunki Kotkan Kantasataman osayleiskaavan luontoselvitys 2011 Petri Parkko

2 2 1. Selvityksen taustoja Kotkan Kantasatamassa on vireillä osayleiskaava, jota varten tarvittiin tietoja suunnittelualueen (kartta 1) luontoarvoista. Kotkan kaupunki tilasi luontoselvityksen Luontoselvitys Kotkansiiveltä Kartta 1. Tutkimusalue on väritetty karttaan vihreällä. Luontoarvoiltaan merkittävimmät alueet 1 ja 2 ovat rajattu karttaan sinisellä, mielenkiintoiset kasviesiintymät a c ovat merkitty karttaan vihreällä. 2. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Tämän luontoselvityksen maastotyöt tehtiin ja Työ jouduttiin jakamaan kahteen osaan maastossa olleiden tiiranpoikasten takia: jos kasvillisuus olisi tutkittu 23.6., eivät emot olisi päässeet ruokkimaan pieniä maastopoikasia, lisäksi oli olemassa poikasten tallautumisvaara. Koko alue kierrettiin tutkimuspäivinä jalkaisin läpi havainnoiden alueen

3 3 kasvillisuutta ja eläimistöä. Asfaltoidut alueet tutkittiin pikasilmäyksellä, sillä niillä kasvillisuutta on vain pienillä eristyneillä alueilla. Tarkemmat tutkimukset keskitettiin sorapohjaisille alueille. Maastotöistä ja raportoinnista vastasi luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. Kuva 1. Vanhojen raiteiden ympäristössä on laajoja sorapohjaisia alueita, joilta löytyvät tutkimusalueen merkittävimmät luontoarvot. Kuvassa taustalla näkyy Merikeskus Wellamo Petri Parkko 3. Tutkimusalueen yleiskuvaus (kartta 1) Kotkan Kantasataman alue on hyvin voimakkaasti rakennettu ja suurelta osin asfaltoitu alue, jolla merkittävien luontoarvojen esiintymisen todennäköisyys on muutamia alueita lukuun ottamatta vähäinen. Luontoarvot keskittyvät selvästi sorapohjaisille kentille vanhojen junaraiteiden ympärillä (kuva 1), joissa kasvaa paahdealueiden kasvillisuutta. Kesällä aluetta lähestyessä kiinnittyy huomio heti alueella lenteleviin ja ruokaa kanniskeleviin lokkeihin ja tiiroihin.

4 4 Tutkimusalueen länsireunassa on maisemaa hallitseva Merikeskus Wellamo asfaltoituine pihapiireineen ja pysäköintialueineen, itäpuolelle jää laaja lähes kokonaan asfaltoitu laituri- ja hallialue. Laiturialueilta kasvillisuutta löytyy erittäin vähän, eikä pienillä soraisilla kohdilla havaittu uhanalaisia tai Kymenlaaksossa harvinaisia putkilokasvilajeja. Joidenkin hallien seinustoilla on hieman laajempia asfaltoimattomia kohtia, joissa kasvaa harvinaisemmista tulokaskasvilajeista mm. kyläneidonkieltä Echium vulgare (raportin kansikuva). Kuva 2. Ketomarunakasvustoa Kantasataman pistoraiteen reunassa Petri Parkko Luontoarvoiltaan merkittävimmät kohteet ovat merkitty karttaan 1 ja niistä on laadittu raporttiin tarkemmat kuvaukset. Raportissa käytettyjä lyhenteitä: VU = uhanalainen, vaarantunut ja dir = EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji.

5 5 4. Arvokkaat luontokohteet Kohteet 1 ja 2 (kartta 1) Karttaan 1 rajatuilla alueilla 1 ja 2 pesi n. 70 paria tiiroja kesällä Pesät sijaitsivat aivan pistoraiteiden vieressä soralla. Poikasia (kuva 3) näkyi reunasta kiikaroituna muutamia kymmeniä. Alueella pesi sekä lapintiiroja Sterna paradisaea (dir) (kuva 4) että kalatiiroja Sterna hirundo (dir), mutta lapintiirojen parimäärä oli selvästi suurempi. Tiirakolonia on pesinyt alueella jo useita vuosia. Kuva 3 (vas). Tiiran maastopoikanen ja Kuva 4 (oik). Varoittelevia lapintiiroja Kotkan Kantasatamassa kesäkuussa 2011 Petri Parkko Tiirojen lisäksi alueella pesi kesällä 2011 yksi meriharakan Haematopus ostralegus pari, yksi pikkutyllin Charadrius dubius pari sekä ainakin kaksi harmaalokin Larus argentatus paria ja kalalokkeja Larus canus 20 paria. Alueella pesi myös yksi uhanalaisen (VU) kivitaskun Oenanthe oenanthe pari. Aivan alueen pohjoisimmassa kulmassa kasvoi useita kymmeniä ketotyräruohoja Herniaria glabra (kuva 7). Alueilla 1 ja 2 kasvaa myös varsin paljon ketomarunaa Artemisia campestris ja pietaryrttiä, jotka ovat tärkeitä ravintokasveja uhanalaisille pikkuperhosille ja luteille. Tutkimuspäivänä sää oli hyvin lämmin ja hyönteiset olivat aktiivisesti liikkeellä. Pietaryrteillä ruokailivat mm. ruskokirjokääriäinen Celypha rufana (kuva 5), nokkosviittalude Adelphocoris quadripunctatus ja useita keltamykeröluteita Megalocoleus tanaceti (kuva 6). Havaitut lajit ovat Etelä-Suomessa kuivien ruderaattialueiden tyyppilajeja.

6 6 Kantasataman pietaryrteillä viihtyvää hyönteislajistoa: Kuva 5 (vas). Ruskokirjokääriäinen. Kuva 6 (oik). Keltamykerölude. Kantasatama Petri Parkko 5. Mielenkiintoisia tulokaskasviesiintymiä (kartta 1) Kohde a Ketotyräruohoa Herniaria glabra (kuva 7) kasvaa aarin alalla useita kymmeniä yksilöitä yhtenäiskoordinaateissa (KKJ) : Ketotyräruohoa tavataan laajalla alueella Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Runsaimmillaan laji on Tanskassa ja Etelä- Ruotsissa. Suomessa lajia ei pidetä missään alkuperäisenä lajina (Ryttäri & Kettunen 1997). Laji on Suomessa harvinainen painolastitulokas ja satunnaislaji, jota tavataan satama-alueiden lisäksi mm. ratojen varsilla ja erilaisilla joutomaa-alueilla. Laji on kärsinyt ihmisen lähiympäristöjen siistimisestä, asfaltoinnista ja kaikenlaisesta maankäytön tehostumisesta (Ryttäri & Kettunen 1997). Ketotyräruohoa ei ole luokiteltu uusimmassa uhanalaismietinnössä (2010) uhanalaiseksi. Kohde b Stevecon hallin seinustalla kasvaa 15 fertiiliä kyläneidonkieltä (raportin kansikuva). Laji on maassamme harvinainen vakiintunut uustulokas, jota tavataan tienvarsilla, kyläkedoilla ja lastauspaikoilla (Hämet-Ahti ym. 1998).

7 7 Kuva 7. Ketotyräruoho on maanmyötäisesti kasvava helposti tunnistettava putkilokasvi. Kantasatama Petri Parkko Kohde c Vanhan radan reunoilla on paljon kasvillisuutta. Kuvion mielenkiintoisin putkilokasvilaji on kyläneidonkieli. Sen lisäksi kuviolla kasvaa ketohopeahanhikkia hyvin runsaasti sekä melko paljon etenkin uhanalaisille pikkuperhosille tärkeää ravintokasvia ketomarunaa, keltakannusruohoa, ahosuolaheinää, keltamaksaruohoa, vähän pikkulitteänurmikkaa, maitohorsmaa, kultapiiskua, ketokarvaskallioista, syysmaitiaista ja kurtturuusua. 6. Lähteet Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. 656 s. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.) 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. 335 s. Kirjayhtymä Oy. Helsinki.