VIRTASALMEN KAHDEKSAISIENSUON KAOLIINIESIINTYMÄN TUTKIMUKSET VUOSINA

Transkriptio

1

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S M19/3232/-90/2/8 2 VIRTASALMI Kandeksaisiensuo Mauri Niemel ä Jukka Lehtimäk i Jukka Reinikaine n 011i Sarapää VIRTASALMEN KAHDEKSAISIENSUON KAOLIINIESIINTYMÄN TUTKIMUKSET VUOSINA Valtausalue Kandeksaisiensuo 1-2, kaivosrekisteri 4613/1-2

3 TIIVISTELMÄ Kandeksaisiensuon alueelle kairattiin ensimmäiset iskupora - reiät kesällä 1989 aluksi kevyellä kalustolla, myöhemmin ras - kaalla kalustolla, jolla jatkettiin myös vuonna Kaikki - aan Kandeksaisiensuon alueelle on kairattu 64 reikää, yhteis - pituudeltaan 2436 metriä. Kairausten ohella alueella on tehty geofysikaalisia mittauk - sia (painovoima, seismisiä, sähköisiä). Lisäksi on käytett y hyväksi 1960-luvun runsasta ja laaja-alaista geofysikaalist a mittausaineistoa. Maastotutkimuksissa Kandeksaisiensuon alueelta on löydett y noin 500 m pitkä ja m leveä allasmainen kaoliini - esiintymä. Kandeksaisiensuon esiintymän kaoliini on laadul - taan varsin homogeenista ja väriltään vaalean harmaata. Kao - liinikerroksen keskipaksuus on 25 m (10-60 m) ja sitä peit - tävän moreenikerroksen paksuus 25 m (15-32 m). Laboratoriotutkimuksissa kaoliinista on määritetty raekokojakauma, eri fraktioiden mineraloginen ja kemiallinen koostumus sekä vaaleus- ja keltaisuusarvot. Raakakaoliinin kaoliniit - tipitoisuus on korkea, noin 60 % ja siinä on alle 2 mikroni n raekokoa lähes 34 % ja alle 20 mikronin raekokoa noin 70 %. Kaoliinin (<20 gm) vaaleus on 69 % ja keltaisuus 11 %. Kao - liinin hienoaineksen rauta- ja titaanipitoisuudet ovat alhai - set, mutta se sisältää hieman grafiittia ja rikkikiisua, jotka heikentävät vaaleusarvoja. Alustavien kokeiden perus - teella kaoliinin vaaleutta voidaan kalsinoimalla paranta a huomattavasti. Kaoliinista on tehty myös laboratoriomittakaavaisia rikastuskokeita. Niistä saatujen alustavien tulosten mukaan näyttä ä ilmeiseltä, että Kandeksaisiensuon kaoliinista saadaan pape - rin valmistukseen, pääosin täyteaineeksi, osin myös päällys - teaineeksi kelpaavaa tuotetta. Kaoliinin lopulliset laatusel - vitykset vaativat vielä sekä laboratorio- että koetehdasmit - takaavaisia rikastuskokeita ja saadulla kaoliinirikasteell a tehtäviä paperin päällystyskokeita. Käytettävissä olevan kairaus- ja laboratoriotutkimustuloste n perusteella Kandeksaisiensuon esiintymän todennäköiset kao - liinivarannot ovat 5.1 miljoonaa tonnia. Kandeksaisiensuon varsinaisen esiintymän länsipuolelle si - joittuva ns. Montilanpuron rapautuma-alue on noin 20 hehta a- rin laajuinen. Vaaleaa kaoliinia tavattiin kairauksissa vai n kandessa reiässä (yht.9 reikää) ja näyttää siltä, että pääos a rapautumasta on värillistä. Montilanpuron esiintymän mandol - liset kaoliinivarannot ovat 2.8 miljoonaa tonnia. Viereisess ä Itäsuon minimissä mandolliset kaoliinivarannot ovat 1. 2 miljoonaa tonnia. Edellisten lisäksi Kandeksaisiensuon alueella ja lähiympäristössä on kolme muuta painovoimaminimiä, joissa on kaoliinia, mutta sen määrää ei ole tarkemmin inventoitu.

4 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 1. JOHDANTO Tutkimusten tausta ja tavoite Tutkimuskohteen sijainti Kulkuyhteydet ja infrastruktuuri Aikaisemmat tutkimukset 8 2. SUORITETUT TUTKIMUKSET Geofysikaaliset tutkimukset Kairaus Näytteenkäsittely TUTKIMUSKOHTEEN GEOLOGIASTA Alueen kivilajit Kaoliini ja muut rapautumat KAOLIININ OMINAISUUDET JA LAATU Kaoliinin yleiset laatuvaatimukset Raekokojakautuma Vaaleus ja keltaisuus Mineraalikoostumus Kemiallinen koostumus Muut määritykset KAHDEKSAISIENSUON KAOLIINIESIINTYMÄ Esiintymän muoto ja rakenne Kaoliinivarantoarvio MUUT TUTKIMUSKOHTEET Montilanpuro Längelmäenjärvi Itäsuo Hepolanden talo Länsisuo Kannas Hepolahti AIHEEN ARVIOINTI KIRJALLISUUTTA LIITTYY LIITTEET 34

5 4 1. JOHDANTO 1.1 Tutkimusten tausta ja tavoit e Virtasalmen kaoliinitutkimukset aloitettiin syksyllä valtakunnallisen kaoliiniprojektin yhteydessä. Lähtökohtan a tutkimuksille oli alueelle 1960-luvulla kairatuista rei'ist ä havaitut lukuisat, pitkät sydänhukkapätkät ja niihin liitty - vät vähäiset rapautumanäytteet, joiden todettiin sisältävä n kaoliinia. Jo ensimmäisissä tunnustelurei'issä tavattii n kiinnostusta herättävää vaaleaa kaoliinirapautumaa. Kun li - säksi mineralogiset määritykset osoittivat näytteiden sisäl - tävän kaoliniittia % ja alle 2 mikronin raekokofrak - tioiden osuus oli korkea (30 %), pääsivät Virtasalmen ka - oliinitutkimukset todella vauhtiin. Alkuvaiheessa tutkimuksia tehtiin Ukonkankaan, sitten Litma - sen ja Vuorijoen alueella. Vuoden 1988 lopulla todettiin, että Litmasen ja Vuorijoen esiintymissä voisi olla potentiaalia paperikaoliinin tuottamiseen. Tutkimuksia päätettii n tehostaa perustamalla Virtasalmen kaoliiniprojekti. Projektin tavoitteena on kolmen vuoden aikana ( ) tutkia Virtasalmen alueen potentiaaliset kaoliiniesiintymät. Päämääränä on löytää riittävän suuri tai suuria esiintymi ä kaoliinituotannon aloittamiseksi. Ensisijainen tavoite o n päällystekaoliinin laatuvaatimukset täyttävä tuote. Vuode n 1989 aikana saatiin tutkituksi Litmasen ja Vuorijoen esiinty - mät ja niiden raportit luovutettiin KTM :lle tammikuussa Vuoden 1990 aikana oli tarkoitus tutkia Ukonkankaan ja Montolan esiintymät, mutta syksyllä 1990 päätettiin tutkimustu - loksista johtuen raportoida Kandeksaisiensuo Montolan asemes - ta. Sen kenttätutkimukset saatiin valmiiksi vasta marraskuu n loppupuolella.

6 5 1.2 Tutkimuskohteen sijaint i Kandeksaisiensuon valtausalue sijaitsee Virtasalmen kunna n Längelmäen kylässä. Virtasalmen kunta on Mikkelin lääni n pohjoisosassa ja lähimmät kaupungit ovat Pieksämäki luoteessa, Varkaus koillisessa ja Mikkeli etelässä (kuva 1). Virtasalm i on asukasluvultaan läänin pienin kunta, vajaat 1500 henkeä. Aluepoliittisen jaon mukaan kunta kuuluu IIB-tukialueeseen. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti.

7 6 Karttalehtijaotuksen mukaan valtausalue Kandeksaisiensuo 1-2 on lehden B länsiosassa (liite 1). Tutkimusalue o n alavaa, soista maastoa, joskin Kandeksaisiensuon kaoliini - esiintymä on pääosin kuivalla kankaalla. Valtausalueen läp i virtaavat kaksi pientä puroa laskevat Längelmäenjärveen. Kandeksaisiensuo on 107 m metriä merenpinnan yläpuolell a (mpy). Alueen korkein kohta suon pohjoispuolella on vajaa t 120 mpy. Maasto laskeutuu alueen eteläosissa loivasti ja poh - joisosissa jyrkemmin Längelmäenjärveen, jonka vedenpinna n korkeus on 99 m mpy. 1.3 Kulkuyhteydet ja infrastruktuur i Kandeksaisiensuon länsipuolella kulkevasta Virtasalmi-Pieksä - mäki -tiestä erkaantuva Suholanrannan yksityistie kulke e lähes keskeltä tutkimusaluetta (kuva 2). Siitä eroaa muutami a taloihin ja kesämökeille meneviä teitä. Muuten liikkumine n tutkimusalueella tapahtuu traktoriuria pitkin. Seuraavassa on yhteenveto tärkeimmistä maantie-etäisyyksistä : Kandeksaisiensuo - Virtasalmi kk 8 km Pieksämäki 22 km Varkaus 55 km Mikkeli 61 km Loukolampi seisake 11 k m - " - - Litmanen 17 km Vuorijoki 18 km Ukonkangas 19 km Karsikumpu kaivos 18 km

8 7 Tutkimusalue on valtaosin asumatonta. Valtausalueella Kandek - saisiensuo 1 ei ole asutusta (liite 1). Sensijaan valtausalu - een Kandeksaisiensuo 2 reunalla on yksi maatila sekä muutami a kesämökkejä Längelmäenjärven rannassa. Valtausalueen Kandek - saisiensuo 1 halki kulkee 20 kv :n sähkölinja. Kuva 2. Kandeksaisiensuon rapautuma- alueet peruskartalla B (1 : ) : 1 Kandeksaisiensuo, 2 Montilanpuro, 3 Längelmäenjärvi, 4 Itäsuo, 5 Hepolanden talo, 6 Länsisuo, 7 Kannas ja 8 Hepolahti.

9 8 1.4 Aikaisemmat tutkimukse t Geologinen tutkimuslaitos suoritti ja 1970-luvuill a Virtasalmen alueella systemaattisia malmitutkimuksia (Hyväri - nen 1970). Malmitutkimusten yhteydessä tehtiin laaja-alaisi a painovoima-, magneettisia- ja slingram-mittauksia (Siikarl a 1970). Kaoliininetsinnässä nämä mittaustulokset ovat ollee t ensiarvoisen tärkeitä, samoin kuin 1 : mittakaavaise t matalalentokartat ( ), alueellinen painovoimamittauskartta ja Pieksämäen kivilajikartta (Vorma 1971). Kaoliinitutkimukset Virtasalmella aloitettiin vuonna (Sarapää ja Nissinen 1987). Tähän mennessä on saatu tutkituk - si Litmasen esiintymä (Pekkala et al. 1989/1) ja Vuorijoe n esiintymä (Pekkala et al. 1989/2). Kaoliinitutkimukset Kandeksaisiensuolla aloitettiin kesäll ä 1989 kevyellä iskuporauksella. Näytteenotto raskaalla iskupo - rauksella aloitettiin myöhemmin syksyllä ja sitä jatkettii n seuraavana vuonna. Kandeksaisiensuon kaoliinitutkimuksi a käsitellään myös vuoden 1989 yhteenvetoraportissa (Niemel ä 1990). 2. SUORITETUT TUTKIMUKSE T 2.1 Geofysikaaliset tutkimukset Montilanpuron rapautumalla tehtiin v seisminen luotau s ja 1990 syksyllä Sampo-luotauksia. Kandeksaisiensuon kao - liinirapautumalle mitattiin v Sampo-profiili ja tehtii n painovoimamittausta kolmella kairausprofiililla (liite 7). Tulosten tarkastel u Valtaosa Virtasalmen alueen 1960-luvun painovoimamittauksist a on tallennettu tietokoneelle tulkintoja ja kuvankäsittelyä

10 9 varten. Kandeksaisiensuon rapautumat aiheuttavat painovoima - mittauksissa suurimmillaan 1.5 mgal :n painovoimaminimejä. Anomalioiden voimakas gradientti edellyttää lähellä maanpin - taa sijaitsevia suuria tiheyseroja. Tulkinnoissa irtomaan j a rapautuman tiheyserona ympäröivään kallioon nähden on käytet - ty tai -0.7 tn/m3. Osa rapautumasta eroaa 2-dimensionaa - lisesta tulkintamallista pienuutensa tai monimutkaisen raken - teensa vuoksi. Esimerkiksi rapautumien reunaosissa muodostu - mien pohjan tulkinta on epävarma. Tästä huolimatta rapautu - mien rajat ja kokonaismassat voidaan arvioida hyvällä tark - kuudella gravimetrisin menetelmin. Refraktioseisminen linja sijaitsee Montilanpuron muodostumal - la. Profiili koostuu neljästä 100 m :n vastakkaisluotauksesta. Tulkinnasta saadaan irtomaan paksuudeksi m ja seismi - seksi nopeudeksi m/s. Sen alla olevan rapautuma n seisminen nopeus on rapautumisasteesta riippuen m/s. Välillä m on rapautumattoman, rikkonaisen kive n vyöhyke. Gravimetrisista mittauksista on rapautuman paksuu - deksi tulkittu m. Seisminen luotaus varmisti paino - voimaminimin aiheutuvan paksuista, pehmeistä maalajeista. Sampo-profiili 1 on tehty seismisen luotauksen kanssa samall e linjalle. Kohdassa 300 m mitattiin alhaisimmat näennäise n ominaisvastuksen arvot, hieman yli 100 Ohmm, mistä voidaa n päätellä rapautuman ominaisvastukseksi 100 m :n kelavälill ä noin 30 Ohmm. Samassa kohdassa on myös seismisen luotaukse n alhaisin nopeus (2400 m/s) sekä painovoimaminimi. Sampoprofiili 2 mitattiin Kandeksaisiensuon esiintymällä tiet ä pitkin, kairausprofiilin R R 373 viereen. Ainoastaan yhdessä luotauksessa näennäisen ominaisvastuksen arvot laskevat korkeilla taajuuksilla lähelle 100 Ohmm, tason olless a muuten n. 300 Ohmm. Kandeksaisiensuon kaoliinirapautumat eroavat ympäristöstää n tiheydeltään, sähkönjohtavuudeltaan ja seismiseltä nopeudel - taan, joten geofysikaaliset menetelmät soveltuvat hyvin

11 1 0 niiden etsintään ja tutkimiseen. Pienialaisilla ja geologial - taan monimutkaisilla muodostumilla onnistuneet tulkinnat edellyttävät tiheää ja oikeansuuntaista mittausverkkoa. 2.2 Kairaus Kairanreikien sidonta koordinaatistoo n Kandeksaisiensuon kairausprofiilit on suunniteltu eriksee n kullekin painovoimaminimille. Reiät on kiinnitetty kevääll ä 1990 tehtyyn etelä-pohjoissuuntaiseen linjoitukseen. Kairauspisteet on merkitty maastoon muovisilla putkilla, joiden yläpää on maalattu punaiseksi. Putkeen on kiinnitett y alumiininen kohokirjoitusliuska, jossa on reikätunnus, esim. M52/3232/89/R 340. Iskuporaus vuonna Kesällä ja syksyllä 1989 Kandeksaisiensuon painovoimaminimei - hin porattiin Geologian tutkimuskeskuksen Illernillä 29 tun - nustelureikää (taulukko 1). Kymmenessä reiässä tavattiin vaa - leaa kaoliinia. Samana syksynä tehtiin Kandeksaisiensuolle 9 reikää Suomen Malmi Oy :n Volvo-alustaisella iskuporakoneella. Iskuporaus vuonna Kesän ja syksyn 1990 aikana Kandeksaisiensuolle tehtiin kaikkiaan 26 reikää Maa ja Vesi Oy :n Valmet-alustaisella iskupo - rakoneella (taulukko 1). Näytteenotossa huomio kiinnitty y suhteellisen korkeaan näytehukkaan, keskimäärin 30 %.

12 1 1 Taulukko 1. Kandeksaisiensuon näytteenotto vuosina Laite Yhtiö Näyte- Vuosi Reikä- Kairaus - koko määrä metri t Illern GTK 25 mm Volvo SMOY 50 mm Valmet Maa&Vesi 50 mm Yhteensä Näytteenkäsittel y Kentäll ä Kairasydännäytteiden käsittely on tapahtunut samoin kuin Litmasen ja Vuorijoen esiintymien kohdalla. Kuivauksen ja kuorimisen jälkeen geologi raportoi kairasydä - met ja valitsi näytteet laboratoriotutkimuksiin. Raportoinni n jälkeen kairasydännäytteet valokuvattiin. Noin 200 g painoi - nen näyte-erä kuivattiin 105 C lämpötilassa vähintään kandeksan tuntia. Laboratoriotutkimu s 1. Kahtiointi. Kaikista näytteistä on otettu kahtiointilait - teella 70 g fraktiointiin. 2. Fraktiointi. Laskeuttamalla on erotettu alle 20 mikroni n fraktio, jossa on käytetty dispergenttinä Na-pyrofosfaati n vesiliuosta ja suodattamisessa flokkausaineena Magnafloc - flokkulanttia. 3. Vaaleus- ja keltaisuusmittaus on tehty kaikista alle 2 0 mikronin näytteistä Minolta-värimittauslaitteella. Vaaleus - ja keltaisuusarvot on kalibroitu KCL :n Elrepho-määrityksiä

13 12 vastaaviksi (Litmasen ja Vuorijoen raporteissa keltaisuusar - vot ilmoitettiin suoraan Minolta arvoina). Briketit on tehty Datacolor-puristimella. 4. XRF-silikaattianalyysit on tehty kaikista alle 20 mikronin näytteistä ja joka neljännestä raaka-näytteestä. 5. Sedigraph-raekokoanalyysit on tehty joka neljännest ä raakanäytteestä. 6. XRD-analyysit on tehty joka neljännestä raakanäytteest ä ja vastaavasta alle 20 mikronin näytteestä ja niistä o n määritetty semi-kvantitatiivinen mineraalikoostumus. Taulukko 2. Laboratoriotutkimukset vuosina Määritys Laboratorio Menetelmä Kp l Raekoko < 20 µm GTK, teoll. min. fraktiointi 18 4 Raekoko GTK, maaperä sedigraph 3 3 Vaaleus GTK, teoll. min Minolta 18 4 Silik. anal. GTK, geokemia XRF, Leco 10 3 Min. koost. GTK, kallioperä XRD 8 6 Rikastuskokeet Kemira TUTKIMUSKOHTEEN GEOLOGIASTA 3.1 Alueen kivilaji t Pieksämäen kallioperäkartan (3232) mukaan Kandeksaisiensuo n alueen kallioperä koostuu kiillegneisseistä ja amfiboliiteis - ta (Vorma 1971). Kivilajien kulku on poimutuksesta johtue n vaihteleva ja kaade pysty. Soijanäytteiden perusteell a rapautumien isäntäkivinä ovat kvartsimaasälpä- ja kiille - gneissit. Lisäksi Kandeksaisiensuon kaoliiniesiintymän kaakkoispuolelta on kairauksissa tavattu karbonaattikiveä (R 37 0 ja R 378).

14 Kaoliini ja muut rapautumat Kandeksaisiensuon ympäristössä on rapautumia noin 2.5 km2 alalla. Kolme suurinta rapautuma-aluetta ovat karttanimien mukaisesti Kandeksaisiensuo, Montilanpuro ja Längelmäenjärvi (kuva 2). Näitä on tutkittu raskaalla iskuporauksella. Viis i pienempää rapautumaa ovat Itäsuo, Hepolanden talo, Länsisuo, Kannas ja Hepolahti. Näistä Hepolahteen on tehty yksi reikä raskaalla iskuporauksella. Muista kohteista tieto perustu u muutamiin kevyellä iskuporauksella tehtyihin reikiin. Kandeksaisiensuon esiintymässä (kuva 2) tavattiin vaalean - harmaata kaoliinia 500 metriä pitkältä ja metri ä leveältä alueelta (kuva 3 ja liite 3). Montilanpuron koh - teessa vallitsevina ovat vihreät, harmaan mustat ja puna - ruskeat kaoliniittiset rapautumat (kuva 4). Vaaleaa kaoliini a esiintyy vain suppealla alueella. Kuva 3. Kandeksaisiensuon esiintymän vaaleanharmaata kaoliinia (R 388).

15 1 4 Karttakuvissa ja kairausprofiileilla rapautumalla tarkoite - taan yleensä tummia ja värillisiä kaoliniittisia rapautumia. Toisaalta rapautumaksi on merkitty myös sellaiset painovoima - minimialueet, joista on näytteenotossa saatu kaoliiniviit - teitä, mutta joita ei ole tarkemmin tutkittu. Kuva 4. Montilanpuron vihreää rapautumaa, lopussa harmaat a kaoliinia. 4. KAOLIININ OMINAISUUDET JA LAAT U 4.1 Kaoliinin yleiset laatuvaatimukse t Paperikaoliinin tärkeimmät laatuvaatimukset kohdistuvat se n vaaleuteen (ISO), keltaisuuteen, raekokoon, viskositeettii n sekä kuluttavuuteen. Paperin päällysteaineena käytettävän kaoliinin vaaleusarvo on yleensä %, alimmillaan 81, 5 % (taulukko 3). Päällystekaoliini on hyvin hienorakeista,

16 15 yleensä alle 2 mikronin osuus on % ja yli 10 mikroni n osuus 0,2-6 %. Viskositeettiarvo (Brookfield) on mpas ja kiintoainespitoisuus yli 66 %. Päällystekaoliini n kuluttavuusarvo saa olla korkeintaan g/ m2 (ECC :n SPS 18 g/m 2 ). Taulukko 3. Paperikaoliinin laatuvaatimukset. Viskositeett i Tuote Vaal. Kelt. <2 µm >10 in >53 gm (Brookf.) (kiintoa.) ph (%) (%) min. max. max. mpas. % Engl. päällyst e SPS Superclay Dinkie B Täyt e Grade B Grade C Grade D Filler M Grade E Amer. päällyste Alphatex (kalsin. ) Alphagloss Alphaplate (delamin. ) Betagloss Täyteaineena käytettävän kaoliinin laatuvaatimukset ovat sel - västi lievemmät. Suomessa käytetään pääasiassa englantilaist a (80 %) ja amerikkalaista (15 %) kaoliinia, joten taulukoss a 3 on esitetty niiden tyypillisiä ominaisuuksia. Keraamisen kaoliinin laatuvaatimukset ovat jonkin verran erilaiset kuin paperikaoliinilla. Tärkeimmät laatuun vaikut - tavat ominaisuudet riippuvat kemiallisesta koostumuksesta, mineraalikoostumuksesta ja raekokojakaumasta. Parhaiden posliinikaoliinien F e 2O 3-pitoisuudet ovat 0,39-0,75 % ja

17 1 6 TiO2-pitoisuudet 0,02-0,03 %, alle 2 µm :n fraktion osuus %, murtolujuus 7,5-27,0 kg/c m2, kiintoainepito i suus % ja vaaleus polton jälkeen %. 4.2 Raekokojakauma Kandeksaisiensuon esiintymän kaoliinia luonnehtii hienoaineksen runsaus. Sedigraph-määritysten mukaan kaoliini sisältä ä alle 2 mikronin raekokoa noin 34 % ja alle 20 mikronin rae - kokoa noin 69 %. Karkeiden, yli 62 mikronin fraktioiden osuu s on yleensä alle 30 % (kuva 5, taulukko 4). Taulukko 4. Raekokojakauma, vaaleus- ja keltaisuusarvo t (<20A) prosentteina. N=analysoitujen näytteiden kokonais - pituus, suluissa lukumäärä, <F20 A = fraktioimalla erotetu n alle 20 µ :n %-osuus. Variable Mean Std Dev Minimum Maximum N Pituus (155 ) <0.5k (20 ) <1j <2A <6A <10A <20k <62A <F20A (124 ) VAALEUS KELTAISUUS

18 1 7 Kuva 5. Kandeksaisiensuon esiintymän raakakaoliinin keskimää - räinen raekokojakauma. 4.3 Vaaleus ja keltaisuu s Kandeksaisiensuon kaoliininäytteiden (<20 gm) vaaleus on keski - määrin 69 % ja keltaisuus 11 %. Vaaleusarvot vaihtelevat 54 j a 81 % :n välillä (kuvat 6 ja 7, taulukko 4). Kandeksaisiensuon kaoliininäytteiden alhaiset vaaleusarvo t aiheutuvat pääasiassa grafiitista ja rautasulfideista. Tämä tulee selvästi esille kalsinointikokeen tuloksissa (taulukko 7). Keltaisuusarvot vaihtelevat 5 :stä 20 % :iin ollen keskimäärin 1 1 % (taulukko 4, kuva 8). Tässä raportissa ilmoitetut keltaisuus - arvot on kalibroitu KCL :n Elrehro-määrityksiä vastaaviksi. Minolta-arvoina Kandeksaisiensuon keskimääräinen keltaisuus o n 6 %.

19 1 8 Kuva 6. Kandeksaisiensuon esiintymän kaoliinin (<20 µm ) vaaleusjakautuma. Kuva 7. Kandeksaisiensuon kaoliinin eri vaaleusluokkien prosentuaalinen osuus kairasydänlävistyksissä. Pylvään sisässä prosen - tuaalinen osuus, oikealla vaaleusluokka (%).

20 19 Kuva 8. Kandeksaisiensuon esiintymän kaoliinin (<20 gm ) keltaisuusjakauma. 4.4 Mineraalikoostumus Raakakaoliin i Kandeksaisiensuon raakakaoliini sisältää XRD-määritysten mukaa n 60 % kaoliniittia (taulukko 5, kuva 9). Kaoliniitin jälkee n raakakaoliinissa on eniten kvartsia, 34 %. Lisäksi se sisältä ä hieman kalimaasälpää, plagioklaasia ja muskoviittia. Kaoliiniss a on toisinaan pieniä määriä grafiittia ja rikkikiisua, mikä ai - heuttaa harmaan värisävyn. Satunnaisesti tavataan myös kloriit - tia ja biotiittia. Alle 20 mikronin frakti o Kandeksaisiensuon kaoliinissa alle 20 mikronin raekoko-osuu s koostuu lähes yksinomaan kaoliniitista (96 %). Kaoliniitin lisäksi se sisältää noin 3 % kvartsia (taulukko 5) ja josku s hieman muskoviittia. Kemiallisten analyysien perusteella kao - liinissa on toisinaan pieniä määriä grafiittia ja rikkikiisua.

21 2 0 Taulukko 5. Kandeksaisiensuon esiintymän mineraalikoostumus, N=analysoitujen kairasydännäytteiden kokonaispituus, HI=Hinck - leyn kiteytymisindeksi. Raakakaoliini : Variable Mean Std Dev Minimum Maximum N Pituus KAOL KVAR MUSK KALI PLAG BIOT Kaoliini alle 20 Am : Variable Mean Std Dev Minimum Maximum N Pituus FRAK KAOL KVAR MUSK BIOT HI Kuva 9. Kandeksaisiensuon raakakaoliinin keskimääräine n mineraalikoostumus.

22 Kemiallinen koostumus ` Raakakaoliin i Puhdas luonnon kaoliniitti sisältää noin 38 % A l2o3, 45 % Si O 2 ja 14 % H2O. Kandeksaisiensuon kaoliinin kemiallisten pääkom - ponenttien (Al ja Si) määrät riippuvat selvästi kaoliniiti n ja kvartsin osuuksista raakakaoliinissa, jossa A l 2O3-pitoisuu s on noin 27 % ja Si O2-pitoisuus noin 58 %. Kemiallisesta koos - tumuksesta laskettuna kaoliniitin määrä on noin 70 %. Kandeksaisiensuon kaoliinin F e 2O3-pitoisuus on vain 0.81 % j a TiO2-pitoisuus 1.5 %. Rauta on sitoutunut silikaatti- (kiil - teet), sulfidi- (rikkikiisu) ja oksidimineraaleihin (ilme - niitti). Hydroksideina sitä ei esiinny, mistä johtuu, ett ä värilliset kaoliinityypit puuttuvat kokonaan Kandeksaisien - suolta. Raakakaoliinin Mg0-pitoisuus on yleensä alhainen, vain 0.1 %. Satunnaisesti kaoliinissa saattaa esiintyä kloriitti- j a montmorilloniittiraitoja, jotka nostavat hieman magnesiumi n määrää. Raakakaoliinin hiilipitoisuus on % ja rikkipitoisuu s %. Todennäköisesti pääosa hiilestä on grafiittina. Määsälpien ja kiilteiden vähäisyydestä johtuen CaO-määrät ovat pieniä. K2O-, Na2O- j a Hienoaine s Tässä yhteydessä hienoaineksella tarkoitetaan alle 100 µm : n raekokofraktioita. Taulukossa 6 ja kuvassa 10 on vertailt u eri kaoliinifraktioiden kemiallisia koostumuksia. Näytteet on valittu reikäprofiililta R ja ne ova t toisinaan vastaavia kairasydännäytteitä. Profiili edusta a pitkittäisleikkausta Kandeksaisiensuon kaoliiniesiintymä n keskeltä.

23 2 2 Piin, raudan ja rikin määrät ovat sitä alhaisempia mitä hie - nompaan raekokoon mennään. Al203-osuus kasvaa hienommiss a fraktioissa johtuen kaoliniitin määrän kasvusta ja kvartsi n määrän laskusta. Sensijaan titaani- ja hiilipitoisuude t pysyvät lähes vakiona. Kemiallisesti ja magneettisesti puh - distetussa lopputuotteessa titaanin, raudan ja rikin määrä on selvästi alhaisempi kuin muissa näytteissä. Kuva 10. Vaaleuteen vaikuttavien kemiallisten komponenttie n keskimääräinen osuus eri kaoliinifraktioissa.

24 2 3 Taulukko 6. Kaoliinin kemiallinen koostumus eri fraktioissa. FRAK SIO2 FE2O3 AL2O3 TIO2 C S raakanäyte Mean StdDev Maximum Minimum alle 20 mikroni a Mean StdDev Maximum Minimum seulan alite (-1O0µ ) Mean StdDev Maximum Minimum syklonin ylite (-2µ ) Mean StdDev Maximum Minimum lopputuote (-2µ ) Mean StdDev Maximum Minimum Muut määritykset Edellä esitettyjen laboratoriotulosten lisäksi Kandeksaisi - ensuon kaoliinista on tehty viskositeetti- ja kiteisyysmääri - tyksiä, otettu SEM-kuvia ja tutkittu kalsinoinnin vaikutust a kaoliinin vaaleuteen. Kaoliinin viskositeettia ei ole voitu kunnolla selvittää, koska häiriintymättömiä näytteitä ei ole ollut käytettäviss ä ja ilmeisesti näytteenotossa tapahtuva kontaminaatio vaikuttaa viskositeettiin. Kandeksaisiensuon kaoliinista on tehty

25 2 4 kolme viskositeettimääritystä (R 340, R 344, R 376) ja niiden mukaan kaoliinin reologiset ominaisuudet eivät ole parhaa t mandolliset (>1000 mpas/100 rpm). Montmorilloniitti ja hal - loysiitti kohottavat viskositeettiarvoja. XRD-rutiinimääri - tyksissä vaaleasta kaoliinista ei ole tavattu montmorilloniittia. Halloysiittia on tunnistettu yhdestä näytteestä. Kandeksaisiensuon kaoliinin kiteisyys eli järjestysaste o n Hinckleyn indeksin mukaan eli melko alhainen, esim. SPS-kaoliinilla se on Epätäydellinen kiteytymine n nähdään myös oheisesta SEM-kuvasta (kuva 11). On kuitenki n huomattava, että määrityksiä ei ole tehty häiriintymättömistä näytteistä, joten tuloksiin on suhtauduttava varauksella. Kuva 11. SEM-kuva (Scanning electron microscope) Kandeksaisiensuon kaoliinista (R 376). Mittatikun pituus 1 µm (10000 x).

26 Taulukko 7. Kalsinointikokeiden tuloksia. Frak 7 = syklonin ylite, Frak 8 = lopputuote, Vaalel = vaaleus% ennen kalsinointia, Vaale 2 = vaaleus% kalsinoinnin jälkeen, kemiallise t analyysit on tehty ennen kalsinointia. Syvyysväli Frak VAALEI KELT1 VAALE2 KELT2 Fe2O3 TiO 2 C S R R R R R R R R R R

27 KAHDERSAISIENSUON KAOLIINIESIINTYM Ä 5.1 Esiintymän muoto ja rakenn e Kandeksaisiensuon esiintymään porattiin kolme luode-kaakko - suuntaista profiilia ja yksi itä-länsi-suuntainen profiil i (liite 3 ja 4). Niiden ja gravimetristen mittaustietoje n perusteella allasmaisen kaoliiniesiintymän pituus on 50 0 metriä ja leveys metriä. Maapeitteen keskipaksuus on 25 metriä, vaihdellen 15 metristä 32 metriin. Maapeite on ohuimmillaan esiintymän reunoilla j a paksuimmillaan sen keskiosassa. Esiintymän pituussuunnassa kaoliinin paksuus on suhteellise n tasainen, mutta vaihtelee melkoisesti leveyssuunnassa. Kaoliinikerroksen keskipaksuus on 25 metriä, vaihdellen 1 0 metristä 60 metriin. Kaoliini on väriltään ja koostumukseltaan suhteellisen ho - mogeenista. Savinaisen kaoliinin väri vaihtelee vaaleanhar - maasta vaalean ruskeanharmaaseen. Tyypillistä sille ova t harmaat raidat, joiden koostumus on sama kuin vaalean kaoliinin. Satunnaisesti kaoliinissa on vihreitä kloriittiraitoj a sekä grafiitti- ja rikkikiisupirotetta. Kellanruskeaa väril - listä kaoliinia ja vihreää kloriitti-biotiittirikasta kaäli - niittista rapautumaa tavataan vain muodostuman pohjaosissa. 5.2 Kaoliinivarantoarvi o Kaoliinivarantoarvio on tehty leikkausmenetelmän lineaarisel - la laskutavalla. Kairausprofiililta määritetyn lohkon vaiku - tusalue ulottuu seuraavan profiilin puoliväliin (liite 4). Esiintymän jatkuvuus lounaaseen ja koilliseen on arvioit u gravimetristen mittaustietojen mukaan ja profiilin (R ) tietoja käyttäen. Luode-kaakkosuuntaisten kairauspro - fiilien väli on 130 m.

28 2 7 Vaikka esiintymä vaikuttaa laadultaan homogeeniselta, raken - teeltaan yksinkertaiselta ja lisäksi gravimetrinen tiet o sopii hyvin yhteen kairaustulosten kanssa, on kaoliinivaran - toarvion luotettavuutta pidettävä vain todennäköisenä johtue n kairauksen reikämäärän ja profiilitiheyden riittämättömyydes - tä. Kaoliinivarantoarviossa on käytetty kaoliinin tiheytenä 1. 9 g/cm3, joka perustuu tuoreen näytteen petrofysikaalisii n määrityksiin. Esiintymän todennäköiset kaoliinivarannot ovat 5.1 miljoona a tonnia (liite 5). Esiintymä sisältää 1.78 Mt kaoliinia, jonka primäärivaaleus (-20 µm) on yli 70 % ; 2.13 Mt kaoliinia, jonka vaaleus on % ; 1.1 Mt kaoliinia, jonka vaaleus o n % ja 0.1 Mt kaoliinia, jonka vaaleus jää alle 60 pro - sentin ( kuva 7). Rikastuskokeiden perusteella pääosast a kaoliinia saadaan hyvälaatuista filleriä ja osasta päällystevaaleutta vastaavia tuotteita. 6. MUUT TUTKIMUSKOHTEE T 6.1 Montilanpuro Kandeksaisiensuon esiintymän länsipuolella sijaitseva Mon - tilanpuron painovoimaminimi on noin 20 hehtaarin laajuine n (kuva 2). Gravimetrisen massa-arvion mukaan minimiin sisälty y noin 8.7 miljoonaa tonnia rapautumaa. Montilanpuron minimii n on porattu Illern-kalustolla 9 tunnustelureikää, joista kol - messa maakerrosta ei onnistuttu lävistämään. Lisäksi porattiin 10 reikää raskaalla iskuporakalustolla (liitteet 3 j a 7). Kairaustulosten perusteella Montilanpuron alue koostuu pääo - sin vihreistä, punaruskeista ja tummanharmaista kaoliniitti - sista rapautumista (kuva 4), joita peittää noin 20 metri n paksuinen moreeni. Rapautumisaste vaihtelee savesta kovii n palarapautumiin. Vallitseva isäntäkivi rapautumisalueella o n ilmeisesti amfiboliitti.

29 2 8 Kaoliinia on tavattu rei'issä R 338 ja R 339, jotka porattii n 40 m välein itä-länsisuuntaiselle profiilille painovoima - minimin keskiosaan (liite 4). Molemmissa rei'issä kaoliini - lävistyksen pituus on noin 20 metriä. Kaoliinikerros jatkuu todennäköisesti koilliseen ja yhtyy Kandeksaisiensuon esiin - tymään. Laboratoriotulosten perusteella Montilanpuron kaolii - ni on laadultaan rinnastettavissa Kandeksaisiensuon kaolii - niin (liite 6). Kaoliinin vaaleus on %. Montilanpuron rapautuma-alue on laaja-alainen ja tämän hetkinen kairaustieto painovoimaminimin sisäosasta on puutteellista. Kartalla rapautumaksi merkityllä alueella voi olla mer - kittäviäkin kaoliinimääriä (liitteet 3 ja 5). Montilanpuron mandolliset kaoliinivarannot on kairaus- j a gravimetristen tietojen perusteella arvioitu 2.8 miljoonaks i tonniksi. 6.2 Längelmäenjärv i Längelmäenjärven rannassa olevaan suureen painovoimaminimii n (kuva 2) porattiin Illern-kalustolla kaksi profiilia. Kum - mallekin profiilille tehtiin reikiä myös raskaalla iskupo - rauskalustolla. Pohjoisempi profiili (R ) sijoittuu järven rantaa n minimin keskiosaan (liite 7). Kummallakaan pisteellä e i päästy maapeitteiden läpi. Raskaalla iskuporauksella tehtii n kaksi reikää (R ) noin 50 metriä etelämmäksi, mutt a sielläkään ei 40 ja 60 metrin re i t illä saatu lävistetyks i maapeitteitä. Eteläisempi Illern-profiili (R ) porattiin 50 0 metriä em. profiilista etelään (liite 7). Keskimmäisess ä reiässä (R 167) tavattiin vaaleaa kaoliinia 35 metriä paksu n maapeitteen alta. Sen kaoliniittipitoisuus on 40 % ja vaaleus 75 %. Profiilille porattiin raskaalla iskuporakoneella kaks i reikää (R ). R 368 tehtiin R 167 :n kohdalle ja kao - liinipitoinen kerros todettiin ohueksi, sillä 40 metrin sy - vyydessä tavattiin kovahko kvartsimaasälpägneissikallio.

30 2 9 Toisella reiällä (R369) tavattiin vain heikosti rapautunutt a kalliota. 6.3 Itäsuo Kandeksaisiensuon tutkimusalueen keskellä olevaan minimii n (kuva 2) tehtiin Illern-kalustolla kolme reikää (R ) (liite 7). Läntisimmässä reiässä (R161) tavattiin kalli o vajaan 10 metrin syvyydestä. Keskimmäisessä reiässä (R 162 ) oli värillistä kaoliinia 16 metrin syvyydessä. Itäisimmäss ä reiässä (R 163) tavattiin vaaleaa kaoliinia 20 metrin syvyy - dessä. Sen kaoliniittipitoisuus on 75 % ja vaaleus alle 2 0 mikronin fraktiossa 70 % (liite 6). Itäsuon mandolliset kaoliinivarannot ovat gravimetrisen massa-arvion perusteella 1.2 miljoonaa tonnia. 6.4 Hepolanden talo Hepolanden talon lähellä olevaan pieneen painovoimaminimii n (kuva 2) porattiin Illern-kalustolla kaksi reikää (R , liite 7), joista kummallakaan ei läpäisty maapeitteitä. 6.5 Länsisuo Eteläisen painovoimaminimijakson läntisintä minimiä (kuva 2 ) tutkittiin kolmella Illern-reiällä (R , liite 7). Eteläisin reikä (R158) tavoitti kallion vajaan 10 metrin sy - vyydessä. Kandessa muussa tavattiin vaaleahkoa rapautumaa 15 metriä paksujen maapeitteiden alta. Sen kaoliniittipitoisuu s on 65 % (liite 6). 6.6 Kannas Eteläisen painovoimaminimijakson keskimmäiseen minimiin (kuva 2) tehtiin Illern-kalustolla kaksi reikää (R , liit e 7). Reiässä (R 159) ei päästy maapeitteiden läpi. Reiässä ( R 160) tavattiin vaaleaa rapautumaa 20 metrin syvyydessä. Sen

31 3 0 kaoliniittipitoisuus on 85 % ja vaaleus alle 20 mikroni n fraktiossa 71 % (liite 6). 6.7 Hepolaht i Längelmäenjärven rannassa olevaan painovoimaminimiin (kuva 2 ) tehtiin kaksi Illern-profiilia. Toinen profiili (R ) porattiin järven rantaan (liite 7). Kandessa reiässä (R 17 2 ja 173) tavattiin noin 20 metriä paksun maapeitteen alt a vaaleaa kaoliinirapautumaa, joka sisälsi noin 50 % kaoli - niittia, jonka (<20gm) vaaleus on % (liite 6). Profiili (R ) porattiin edellisestä noin 350 metri ä länteen lähelle Suholanrannan tietä. Rei'issä ei tavatt u vaaleaa kaoliinia. Syksyllä 1990 reiän R 172 lähelle tehtiin raskaalla iskupo - rakoneella yksi reikä (R 392). Reiässä lävistettiin reilut 1 0 metriä vaaleaa kaoliinia ( m). Muuten reiässä oli tummaa, grafiittipitoista rapautumaa (liite 7). 7. AIHEEN ARVIOINT I Tutkimusalueelta on paikallistettu neljä kaoliiniesiintymää : Kandeksaisiensuo, Montilanpuro, Itäsuo ja Hepolahti. Lisäks i viitteitä kaoliinin esiintymisestä on saatu Längelmäenjärven, Länsisuon ja Kannaksen painovoimaminimeistä. Kandeksaisiensuon esiintymän kaoliini on laadultaan melk o homogeenista. Sen kaoliniittipitoisuus on 60 % ja savifrak - tion (-2 µm) osuus lähes 34 %. Kaoliinin (-20 gm) primäärivaaleus on keskimäärin 69 %. Laboratoriotutkimusten ja alustavien rikastuskokeiden pe - rusteella Kandeksaisiensuon kaoliinista on mandollista saad a paperikaoliiniksi kelpaavaa tuotetta.

32 3 1 Kairaus- ja laboratoriotutkimustulosten mukaan Kandeksaisiensuon esiintymän todennäköisiksi kaoliinivarannoiksi on arvi - oitu 5.1 Mt. Montilanpuron esiintymän mandolliset kaoliinivarannot on 2. 8 ja Itäsuon 1.2 miljoonaa tonnia. Lisäksi muihin toistaiseks i lähes tutkimattomiin painovoimaminimeihin saattaa sisälty ä noin kaksi miljoonaa tonnia kaoliinia. Espoossa 31. päivänä joulukuuta Geologi Mauri Niemel ä Geofyysiikko Jukka Lehtimäki Tutkimusassistentti Jaka Reini ainen Geologi 011i Sara>Eiää

33 KIRJALLISUUTT A Hyvärinen, Lauri, Selostus Juvan - Virtasalmen alueen malmitutkimuksista v I x= pohjoispuoli. 42 s. M19/3232/70/1/1. Niemelä, Mauri, Uusien kaoliinikohteiden tutkimukse t karttalehdillä 3231 ja 3232 vuonna s. M19/ /-90/1/82. Pekkala, Yrjö, Kuivasaari, Tapio, Lehtimäki, Jukka j a Sarapää, 011i, Virtasalmen Litmasen kaoliini - esiintymän tutkimukset vuosina s. M19/3231/-89/1/82. Pekkala, Yrjö, Kuivasaari, Tapio, Lehtimäki, Jukka j a Sarapää, 011i, Virtasalmen Vuorijoen kaolii - niesiintymän tutkimukset vuosina s. M19/3231/-89/2/82. Sarapää, 011i ja Nissinen, Ahti, Väliraportti Virtasalmen kaoliinitutkimuksista. 16 s. M19/3231/-89/2/82. Siikarla, Toivo, Selostus geofysikaalisista tutki - muksista Virtasalmen - Juvan tutkimusaluee n pohjoisosassa vuosina s. M19/3232/70/3/10. Vorma, Atso, Kallioperäkartta, lehti 3232, Pieksämä - ki. Suomen geologinen kartta 1 :

34 LIITTYY (Säilytetään GTK :n arkistossa ) Kairausraportit M19/52/3232/-89/R R 34 4 M19/52/3232/ -90/R R 39 8 Kairausprofiilit M 52.7/3232/-90/R 33 6 M 52.7/3232/-90/R R 339,R M 52.7/3232/-90/R R 34 4 M 52.7/3232/-90/R R 36 9 M 52.7/3232/-90/R R 37 3 M 52.7/3232/-90/R R 37 8 M 52.7/3232/-90/R 379, R R 39 0 M 52.7/3232/-90/R 39 1 M 52.7/3232/-90/R 39 2 M 52.7/3232/-90/R 39 6 M 52.7/3232/-90/R R39 8 Sampo-profiilit Q 24.16/ /-90/28-NO V Q 24.16/ /-90/12-DEC

35 LIITTEE T 1. Kandeksaisiensuon valtausaluekartt a 2. Längelmäen kallioperäkartt a 3. Kandeksaisiensuon kaoliiniesiintymän kartta, 1 : Kairausprofiilit, 1 : M 52.7/3232/-90/R R 34 4 M 52.7/3232/-90/R R 37 3 M 52.7/3232/-90/R R 37 8 M 52.7/3232/-90/R 379, R R 39 0 M 52.7/3232/-90/R R 339, R R Kaoliinivarantokartta, 1 : Analyysituloksia 7. Tunnustelunäytteenoton kairaustulokset j a sijaintikartt a 8. Tutkimuskustannukset

36 Liite 1

37

38

39 Liite 4

40

41

42

43

44

45

46 LIITE 6. ANALYYSITULOKSI A KAHDEKSAISIENSUON ESIINTYMA PROFIILIEN VAALEUS (<20 µ ) PROF VAALEUS KELTE R343, Mean StdDev Maximum Minimum N R Mean StdDev Maximum Minimum N R379, Mean StdDev Maximum Minimum N R Mean StdDev Maximum Minimum N

47 MONTILANPURON KAOLIINIESIINTYM A Variable Mean Std Dev Minimum Maximum N RAAKAKAOLIINI : PITUUS <0.5µ < < < < < < <F KAOL KVAR MUSK KALI SIO FE AL MGO NA K TIO CAO MNO P SUM C H S ALLE 20 MIKRONIN FRAKTIO : VAALE KELTE KAOL KVAR KALI SIO FE AL MGO NA K TIO CAO MNO P SUM C H S

48 KAHDEKSAISIENSUON ALUEEN KAOLIININ MINERAALIKOOSTUMUKSI A FRAK=l raakanäyte, 2 alle 20 µm :n raekok o tunnustelureiät : REI SYV PIT FRAK KAOL KVAR MUSK KALI PLAG BIOT MONT KLOR KAMF

49 KAHDEKSAISIENSUON ALUEEN KAOLIININ KEMIALLISIA KOOSTUMUKSI A Frakl=raakakaoliin i Frak2=kaoliini <20 µm Syv=alasyvyy s Tunnustelureiät : REI SYV PIT FRAK SIO2 TIO2 AL2O3 FE2O 3 MGO CAO NA2O K2O SUM C S H

50 LIITE 7. Yhteenveto painovoimaminimeillä tehdystä tunnustelunäytteenotosta. Reiät R114- R175 on tehty Illerillä ja reiät R366 - R369 ja R392 on tehty Maa ja Vesi Oy :n Valmet-alustaisella porakoneella. Kohde Koko Reikä Syvyys Kuvau s Mt n :o (m ) Längelmäenjärvi R MAATA (ei päästy läpi ) R MAATA (ei päästy läpi ) R MAATA (ei päästy läpi ) R MAATA KAOLIINI, vaale a R MAATA (ei päästy läpi ) R MAATA (ei päästy läpi ) R MAATA (ei päästy läpi ) R MAATA KVARMAASG N RAPAUTUMA, must a KVARMAASGN R MAATA KVARMAASGN Itäsuo R MAATA AMFIBOLIITT I R MAATA KAOLIINI, värilline n R KAOLIINI, vaale a Hepolanden talo R MAATA RAPAUTUMA Länsisuo R MAATA KAOLIINI, vaale a R MAATA KAOLIINI, värilline n R MAATA KALLIO? Kannas R MAATA (ei päästy läpi ) R MAATA KAOLIINI, värilline n Hepolahti R MAATA KALLIO (ei näytettä ) R MAATA RAPAUTUMA KAOLIINI, vaale a R MAATA KAOLIINI, harma a R MAATA RAPAUTUMA, vihre ä R MAATA (ei päästy läpi ) R MAATA KAOLIINI, vaaleanruskeanharma a RAPAUTUMA, harmaa - musta

51 Liite 7