HYDROGEOLOGISET TUTKIMUKSET OUTOKUMMUN SUKKULANSALOSSA 199 1

Transkriptio

1

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Ydinjätteiden sijoitustutkimukset GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Nuclear Waste Disposal Research Tiedonanto YST-79 Lasse Ahonen ja Veikko Hakkarainen HYDROGEOLOGISET TUTKIMUKSET OUTOKUMMUN SUKKULANSALOSSA Raportti Säteilyturvakeskuksen tilaamasta tutkimuksesta Espoo 1992

3 ABSTRACT Ahonen, L. and H&araiwn, V., Hydmgeological Studies in the Sukku Eansalo area, Outokumpu: Results o f Geological Suwey of Finland. Nuclear Wmte Disposal Research, Report YST- 79, 26 pages, 10 Figures + I Table, 22 Appendices. ISBN ZSSN The present study is a continuation of the deep groundwater research program in the Outokumpu region, Eastern Finland. The aim of the study is to improve the understanding of the factors and processes contributing to the evolution of saline deep bedrock waters. A general target of this work is to produce reference data for the hydrogeologicd and mineralogical investigations involved in the nuclear waste disposal research. Previous results dealing with the groundwater composition were verified by pumping a fracture water sample with a double packer quipment. The Eh and ph values as weil as the concentration of dissolved oxygen in the sample are reported as a function of pumping time. The same equipment was used to carry out 'slug tests' mainly using a packer spacing of 25 metres. Hydraulic conductivities of the test section rocks were estimated using different methods of interpretation. The results obtained by di fferent methods were compared. New graphical methods to evaluate the charactenstics of the flow system were tested. Additional dill holes accessible for water sampling and hydraulic measurernents were searched in the study area. Electrical conductivity of the drill hole waters were measured by resistivity logging. hsse Ahonen and Veikko Hakkarainen Geological Survey of Finland, SF ESPOO, Finland

4 Ahonen, L. ja Hakkarainen, V., Hydrogeologiset tutkimukset Outokummun Sukkulansalossa Geologian tutkimuskeskus, Ydinjdtteiden sijoitustutkimthet, Raponri YST-79, 26 sivua, 10 kuvaa + 1 taulukko, 22 liitebtll. ISBN 951-6W ISSIV Esitettävä tutkimus on jatkoa ai kai semmalle Outokummun alueen syvien kalliopohjavesien tutkimukselle. Tutkimuksen tavoitteena on parantaa kallioperässä esiintyvien suolaisten pohj avesien syntyyn ja kehitykseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämistä. Tavoitteena on myös saada vertailevaa tietoa h ydrogeologiasta ja mineraali-vesivuorovaikutusilmiöistä sellaisissa kivilajiympäristöissä, joista tämänhetkisten ydinjatteiden sijoituspai kkatutkimusten yhteydessä on saatu vain vähän tietoa. Aikaisempia pohjaveden koostumustietoj a varmistettiin pumppaarnalla vesinäyte kalliosta noin 450 metrin syvyydesiä. Raportissa esitetään vesinäytteen Eh, ph ja happipitoisuuden muutokset pumppauksen aikana. Kaksitulppalaitteistolla tehtiin hydraulisia mittauksia kahdesta kaireiästä pääasiassa 25 metrin tulppaväl ia käy ttaen. Hydrauliset testit tehtiin ns. ' st ug '-testeina. Kairareikien lavistämien kivien vedenj ohtavuutta arvioitiin testitulosten perusteella. Tulosten tulkinnan yhteydessii tehtiin selvitys käytetylle testimenetelmälle kehitetyistä tul kintarnenetelmistä, sekä vertailtiin menetelmiä simuloitujen esimerkkitapausten avulla. Simuloinnin gmsia tuloksia käytettiin hyväksi vedenjo h tavuusraken teiden luonteen arvioinnissa. Alueella tehtiin selvitys, onko lähiympäristösta löydettävissä lisää avoimia kairareikia. Selvityksen tarkoituksena oli toisaalta kartoittaa mahdollisuuksia kalliopohjavesityyppien kolmiulotteisen esiin t y mi stavan tarkentamiseen, toi saa) ta saada vertailevaa tietoa kairarei'isb, jotka eivät lavistä Outokumpu-muwdostuman kivilajeja. Loydetyistä avoimista kairarei'istä määritettiin sähkönjohtavuus ominaisvastusmittauksella. Lasse Ahonen ja Veikko Hakkarainen Geologian tutkimuskeskus, ESPOO, Finland

5 ABSTRACT TIIVISTELM Ä SISALLYSLUET~ELO ESIPUHE JOHDANTO HYDRAULISET MITTAUKSET JA NAYIITEENOITO MITTAUSTEN TULKINTAMENETELMAT TULOKSET Hydrauliset mittaukset Vesinay tteenotto OUTOKUMMUN TUTKIMUSALUEEN LAAJENTAMISMAHDOLLJSUUDET Su kkulanj oen - Perttilahden alueen tutkimukset Reikien geoiogiaa Suoritetut mittaukset Vertailualueen tutkimukset Reikien geologiaa Suoritetut mittaukset Jatkotoimenpiteet KIRJALLISUUSLUETTELO LIrnELITY S LIITE

6 ESIPUHE Tämä raportti on osa Säteilyturvakeskuksen Geologian tutkimuskeskukselta tilaamasta tutkimuksesta Kiven ja veden väiisen vuorovaikutuksen tutkiminen kitei sen kallioperän heterogeenisessä kivilajiy mpäri stössä. Tutkimuksen Sateilyturvakesku ksen nimeämiina yhdy shenkilöna on toiminut tarkastaja Kai Jakobson ja Geologian tutkimuskeskuksen yhdy shenkilöna toimi en koistutkij a Runar Blomqvist.

7 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on vuodesta 1985 lähtien tutkinut Säteilyturvakeskuksen rahoi ttaman tutkimusohjelman puitteissa syvien kalliopohj avesien koostumusta ns. Outokumpu-muodostumaa Iavistävistä syvistä kairei'istä Outokummun ja Polvijämen väiisellä alueella ('Blomqvist et al. 1987, Halonen ja Blomqvist 1988, Blomqvist et al. 1989, Ahonen et al ). Tutkimuksen tavoitteena on saada vertailevaa tietoa kalliopohjaveden koostumukseen vaikuttavista tekijöistä alueella, jossa geologinen ympäristö on vaihteleva ja ydinpolttoaineen loppusijoitustutkimuksiin tähän mennessä valituista alueista poikkeava. Tassä raportissa esitettävat tulokset perustuvat pääosin tulppanaytteenottotekniimla (Laaksoharju et al ) saatuihin mittaustuloksiin. Laitteistolla voidaan kahden hydraulisesti täytettavän tulpan avulla eristää haluttu väli kairareiästä hydraulisia mittauksia ja vesinäytteenottoa varten. Laitteistoa sekä tulosten käsittely- ja tulkinta- menetelmiä on kehitetty Geologian tutkimuskeskuksessa. Kehitystyö on perustunut suuressa osin Outokummun alueella tehtyyn tutkimustyöhön. Tulppalaitteistolla tehtävien mittausten ja näytteenoton tarkoituksena on tutkia kalliopohj aveden esiin tymistapaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Hydraulisia testejä ja tulosten tulkintamenetelmia, joilla kallion ominaisuuksia veden käyttäytymisen kannalta tutkitaan, on alunperin kehitetty pääasiassa ölj ynetsinnän ja vesitalouden tarpeisiin. Tällöin tutkittujen muodosturnien hydrogeologiset ominaisuudet poikkeavat yleensä selvästi Eteisen kallioperän ominaisuuksista. Tassä raportissa tarkastellaan ja vertaillaan käytetylle testimenetelmälle soveltuvia tulosten tulkintamenetelmia. Tavoitteena on arvioida eri tulkin tamenetelmien soveltuvuutta hydraulisten parametrien määritykseen heikosti vettä johtavassa rakoilleessa kallioperässä. Lisäksi on pyritty kehittämään menetelmia vedenj ohtavuusrakenteiden luonteen arvioimiseen. Tähänastinen tutkimus Sukkulansalon alueella on pääosin keskittynyt yhdelle Outokumpu-muodostumaa leikkaavalle kairareikäprofiilille, joten tulppanaytteenottimella tarkennettu tieto kalliophjavesity yppien jakautumisesta on kaksiulotteista. On nähty tarpeelliseksi selvittää mahdollisuuksia laajentaa tutkimusaluetta. Lisäksi Outokumpu- rnuodostuman lavistävisiä kairarei'istä tavataan monin paikoin voimakkaasti suolaisia kailiopohjavesia. Kalliopohjavesien suolaisuuden evoluution tarkastelun kannalta on nähty myös tarpeelliseksi kartoittaa mahdollisuuksia löytää lähialueelta tutki muskelpoisia kairareikia, jonka lävistämat kivilaj it poikkeavat Outokumpujakson kivilaj eista.

8 HYDRAULISET MITTAUKSET JA NAYTTEENOTTO Outokummun Sukkulansalon alueella tehtiin mittauksia kairarei' issä 737 ja 740 ajalla i Tulppaiaitteiston tarkempi tekninen kuvaus on esitetty aiemmin (Laaksohaju et al 1991). Mittaukset tehtiin käyttäen tulppavälina 25 metriä, joitakin tarkennettuja mittauksia sekä vesinäytteenotto tehtiin 6 metrin tulppaväiia käyttäen, Tulppien täyttöpaine oli MPa. Mittalaitteistossa oleva paineantun mittaa vesipatsaan korkeutta testiletkussa. Mittaustulokset rekisteröivä mikrotietokone tallentaa paineanturilta tulevan tiedon ajan funktiona ASCII-muotoisiksi numerotiedostoiksi myöhempää käsittelyä varten. Käytety ssä hydraulisessa testimenetel mässä aiheu tetaan testattavaile tulppaväii lle äkillinen paineenmuutos poistamalla vetiä testiletkusta mittauslaitteiston toisen letkuhaaran kautta johdetun paineisen kaasun avulla. Painemuutoksen annetaan tämän j alkeen tasaantua ja tasaantumista seurataan ajan funktiona. Englanninkielisessä terminologiassa erotettiin aikaisemmin 'bai1er'-menetelmä ja 's1ug'-menetelmä (esim. Fems et al, 1962). 'Bailer-menetelmäsa painetta testiosuudessa alennetaan poistamalla vettä mittaussy steemista (bailer = esim. ay skäri),' slug-testissä' vettä lisätään. Myöhemmin termi 'slug-test' on vakiintunut tarkoittamaan molempia testijärjestelyja. Oleelliset erot muihin yleisimpiin hydraulisiin yksireikätesteihin ovat: 1) Aiheutettu 'häiriö' on hetkellinen, vakiopainetta tai -virtaamaa ei kehity. 2) Testiväli on 'avoin' eli hydraulisessa yhteydessä ilmakehään. Kuvassa i on esitetty kaavio testijarjestelystä.

9 alkuperäinen hydr. korkeus veden pinta testiletkussa hetkellä t veden pinta testiletkussa testin alussa t0 tulppa testiväli tulppa Kuva 1. Kaavio mittausjärjestelystä slug-testissä. Testijärjestelyn ja tulkintamenetelmiä ovat ensimmäisinä kuvanneet Hvorslev 1951 ja Ferris and Knowles Hvorslevin esittämässä tulkintamenetelmassa oletetaan, että virtaama (Q) testiväliltä mittalaitteeseen on suoraan verrannollinen palautumattomaan painekorkeuseroon (H). Tässä tulkintamenetelmässä ei oteta huomioon virtaaman vaikutusta painej akaumaan kalliossa. Kaavassa K on vedenjohtavuus ja F on geometrinen tekijä, jonka arvo riippuu testijärjestelystä ja testivälin mittasuhteista. Cedergren (1967) on esittänyt yhteenvedon geometrisen tekijän laskukaavoista eri systeemeissä. Kallion vedenjohtavuuden ollessa isotrooppinen käytetään tässä mittausjärjestelyssä kaavaa: Mittausjärjestely ja parametrit ovat kuvan 1 mukaiset. Normalisoidun paine-eron (H/&) logaritmi on suoraan verrannollinen kuluneeseen palautumisaikaan. Kallion vedenjohtavuus voidaan laskea kaavasta Graafisessa ratkaisussa menetelmää sovelletaan kätevimmin sijoittamalla kaavaan H, =H,, H, =O. 37H,, jolloin logaritmilauseke saa arvon 1.

10 Outokummun alueella aikaisemmin tehdyissä hydraulisissa testeissä on käytetty samaan perusoletukseen perustuvaa yksinkertaistettua tulkintamenetelmää (Ahonen et al ). Siinä vedenjohtavuuden arvo laskettiin seuraavasti: K = QI (HL) (4) Laskukaavoja vertaamalla havaitaan, että Hvorslevin menetelmällä saadaan samoilla Iäh töarvoilla 10 % suurempi vedenj o h tavuusarvo kuin kaavasta (4) laskemalla. Skibitzke (1958) esitti tulkintamenetelmän, joka pohjautuu Theisin yhiälöön. Hydraulisen korkeuden palau tuminen alkutilan teeseen voidaan sen mukaan kuvata yhtälölla: Yhiäiössä T on akviferin vedenjohtokyky, S on varastokerroin. Ferrisin et al. (1962) ratkaisussa pumppauskaivo oletettiin viivamaiseksi (r =0), jolloin eksponenttitermi häviää, ja HIH, on kääntäen verrannollinen palautumisaikaan. Cooper et ai. (1 967) ja Papadopulos et al. (1973) kehittivät slug-testin tulkintamenetelmän, jossa kairareikä ja sen varastovai ku tus huomioidaan, samoin akviferin varastovaikutus. Paine korkeuden palautuminen perustuu seka akviferin vedenlapäisyvy yteen että varastokyky y n. Normalisoidut (H/&} painekorkeusarvot on taulukoitu dimensiottornan, logaritmisen aikatekijän (Ttl?) funktiona. Taulukoiduista arvoista on laadittu tyyppikäyrastö, jossa eri varastokertoimen arvoja vastaa muodoltaan erilainen käyrä. Varastokertoimen arvon määrittäminen perustuu muodoltaan tutkittavaa käyrää vastaavan käyrän vaiitsemiseen tyyppikäy rastöltä, jolloin vedenjohtavuus voidaan laskea päällekkäinasetettujen tulkittavan káyrän ja tyyppikäyrastön sivuttaissiirty man perusteella. Tiissa tulkintamenetelmässä oletetaan virtauksen testivälille olevan säteettaisyrnetri- nen, virtaaman reikään oletetaan olevan akvi ferin ominaisuuksien (vedenjohtokyky, varastokyky) määräämä, ja akvi ferin ja reiän välisen yhteyden olevan ideaalinen. Slug-testin vaikutussade on pieni, erityisesti häiriön jakautuessa tasan koko testivalille. Rakoilleessa kiteisessa kallioperässa veden virtaus tapahtuu noissa, joissa se edelleen saattaa olla selvästi kanavoitunutta. Täilöin tullaan tilanteeseen, jossa virtaus reikään voi olla pelkästään virtausvastuksen määräämä, eli yksinkertaisimmassa muodossa päiidytaan Hvorslevin (195 1) tulkintaan. Ramey et al. (1975) huomioi reiän ja akviferin valistä yhteyttä kuvaavan skin-tekijän slug- testin tulosten tulkintamenetelmassään. Skin- tekijän lukuarvot ovat positiivisia kairareiän seinämävyöhykkeen ollessa huonommin vetta johtava kuin itse kallio,

11 negatiiviset arvot merh tsevat reiän seinamävyöhy kkeen olevan parem rnin vettä johtava kuin kallio. Rameyn menetelmässä vedenjohtavuus määritetaan ty yppikäyränsovi tuksen avulla, kuten Cooperin menetel rnasal8n. Menetelmäi on sovellettu Outokummun alueella tehtyjen mittausten tulkinnassa (Ahonen et al. 1991). Tyyppikäyrän sovituksen todettiin olevan menetelmänä hankala, koska monissa tapauksissa 'sopivimman ' käy rän valitseminen on subjektiivinen prosessi. Hvorslevin menetelmäila saadaan ainakin näennäisesti y ksikäsitteinen tulos. Seuraavassa vertaillaan eri tulkintamenetelmiä simuloitujen graafnten esitysten avulla. Hvorslevin menetelmässä oletettu paineen palautumiskäyrä saadaan kaavasta (4) ratkaisemalla se HI&: n suhteen, jolloin simuloidussa ideaalitapauksessa saadaan luonnollisesti täysin lineaarinen log(h/&) vs. t - kuvaaja. Arvot Cooperin tulkintamenetelmää vastaavalle simuloinnille on arvioitu Papadopouloksen et al. (1973) esittämästä mallikäy rastöstä. Vastaavasti skin-tekijän huomioivaa paineenpalautumista simuloitiin Alménin et al. (1986) esittamän Earlougherin (1977) modifioiman tyyppikäyrästön perusteella. Vedenjoh tavuusmona sim uloinnissa käytettiin 2E-9mls. Käytettyjen pararnetrien arvot perustuvat kuvaan 1. Kairareiän varastokertoimen arvona käytettiin 2E-8m3/Pa. Kuvassa 2 on simuloitu CooperinlPapadopouloksen menetelmän mukaista mukaista hydraulisen korkeuden palautumista kolmella eri ominaisvarastokertoimen arvolla. Hvorslevin tulkintamenetelmä ei ota huomioon kallion varastovaikutusta, joten Hvorslevin menetelmän oletuksilla simuloidun käy- vastine Cooperin menetelmässä on ääretto män pientä varas tovaikutusta kuvaava käyrä. Sama ilmenee kääntäen soveltamalla Cooperin oletusten mukaisesti simuloituja palauturniskäyria Hvorslevin tulkintamenetelmään. Tdlöin oletettu Mlion varastovai kutus "käy ri staa " iogl Iin-diagrammilla esitettyä palautumiskäyrää (kuva 3).

12 1 0 x \ x 0.o t [sec) Kuva 2. Kolmella eri ominaisvarastokertoimen arvolla simuloidut normdisoidun painekorkeuden palautumiskäyrat logaritmisellaaikaskaalalla.palautumiskäyttäytyminen on simuloitu Cooperin et ai. (1967) esittämän tulkintamenetelmän oletusten mukaisena. Vedenjohtavuusarvona on käytetty 2E-9mIs. Ominaisvarastokertoimen arvot (llm) ilmenevät kuvasta. Muut oletukset kuvan 1 mukaiset. Kuva 3. Kolmella eri ominaisvarastokertoimen arvolla simuloidut normaiisoidun painekorkeuden logaritmiset palautumiskäyrat lineaarisella aikaskaalalla. Oletukset kuvan 2 mukaiset.

13

14 TULOKSET Hydrauliset mittaukset Paineen palautumiskäyrien perusteella laskettiin vedenjohtavuusarvot mittausväleille käyttäen yksinkertaistettua laskutapaa (kaava 4), joka on automatisoitu siten, että palautumiskäyrän kulmakertoimesta laskettu vedenjohtavuus saadaan palautumisajan funktiona. Tämän lisäksi tehtiin puolilogaritmiset graafiset esitykset, joissa normalisoitu jäännösalipaine (HIH,) on esitetty palautumisajan funktiona. Vedenjohtavuuden määritys tehtiin kaavan 3 mukaisesti ensimmäiseltä luonnollisen logaritmin sykliltä (H =0.37HJ. Mittaustulokset ja tulkintakäyrät reiän 740 tuloksista on esitetty liitteessä 1. Graafinen vertailu kahdella käytetyllä mittausmenetelmällä saaduista tuloksista on esitetty kuvassa 5. Kuvasta ilmenee, että Hvorslevin menetelmällä arvioidut vedenjohtavuudet ovat keskimäärin hieman suurempia kuin palautumiskäyrältä kaavan 4 mukaan lasketut. Alhaisilla vedenjohtavuuksilla ero selittyy pääasiassa edellämainitulla lasku- menetelmien systemaattisella erolla. Korkeammilla vedenjohtavuusarvoilla eroon on vaikuttanut lisäksi se, että kaavan 4 mukaan lasketun vedenjohtavuusarvon pienentyessä ajan funktiona (esim. liitteet 1.4, 1.5) vedenjohtavuus on arvioitu aikavälin loppupäästä. Kuva 5. Kahdella eri tulkintamenetelmällä laskettujen vedenjohtavuusarvojen vertailu. K1 = Hvorslevin (195 1) tulkintamenetelmän perusteella lasketut arvot, K2 = tekstissä esitetyn kaavan 4 mukaan lasketut arvot.

15

16 voitiin nyt kuitenkin todeta suhteellisen selkeä alipaine lyhytaikaisessa mittauksessa. Hydraulinen korkeus tulpatulla välillä näytti olevan noin metrin alempi, kuin reikäve- denpinnan taso (liite 1.15). Merkittävää on, että suolaisen ja makean veden rajapinta reiässä on useimmiten ollut likimain tällä syvyydellä (Halonen ja Blomqvist 1988, Blomqvist et al. 1989). Reiän 737 osalta mittauksia täydennettiin reikäpituusvälillä m 25 metrin tulppaväliä käyttäen. Osaa mittauksista häiritsi tulppien huono täyttyminen. Reiän yläosan mittauksia on tehty ja raportoitu jo aiemmin (Blomqvist et al. 1989, Ahonen et al. 1991). Reikäpituuden 200 metriä alapuolella oli myös tehty aikaisempia mittauksia, jotka viittasivat hyvään kallion vedenjohtavuuteen. Uudistetut mittaukset antoivat huomattavasti alempia vedenjohtavuusarvoja. Yhteenveto tehdyistä mittauksista arvioiduista vedenjohtavuuksista on esitetty taulukossa 1. Kuvassa 6 on vastaavasti graafinen esitys vedenjohtavuuksista tutkituissa rei'issä. DOLOM ITE AND SKARN Kuva 6.Pääkivilajiyksiköt ja kallion vedenjohtavuuden vaihtelu tutkituissa kairarei'issä Outokummun Sukkulansalon kairareikäprofiilissa. Vedenjohtavuutta kuvaavat pylväät ovat logaritmisella asteikolla siten, että nollatasona on arvo 10-1, pisimmät pylväät vastaavat arvoja 1*10-7 mls (R-551) ja 3*10-7 mls (R-737). Nämä arvot vastaavat laitteiston määritysalueen minimi- ja maksimirajoja, eivätkä siis ole välttämättä k.0. vyöhykkeiden todelliset vedenjohtavuudet.

17 Taulukko 1. Yhteenveto eri menetelrnilla Lasketuista kallion vedenjohtavuusarvoista (rn/s) eri testivaleilla (pituuslukemat metreina). OKU OKU-737 OKU-737 (-91) OKU R-PIT. K1 K2 R-PIT. K1 K2 R-PIT. K1 R-PIT. K *10-l0 5 * 10-l0 6x10-l1 3 * 10-l0 2 * 10-l0 l*lo-lo 1*10-l0 2 * 10-l0 7*10-' l*10-~ 2*l0-' 2*l0-' 3*10" l*lo-' 2 *10-l0 8*10'1 2*lom9 2*10-l0 3*10-l0 1*10+ 1*10'~O 2*10-l0 1*10-' 1*10-~ 2x10-l0 2*l0'~ 8*10-l0 1*10-l0 1*10'~O 1*10'~O 3 * 10-l0 6*10"O l*lo-lo 9*10-~ 6*10-l0 1*10-' 3*10-~ 1*10-~ 6*10'~O *10'~ 4*10-l0 8*10m8 l*lo-' 2*l0-' l*lo-' 7*10-l0 3*10-~ 5*10-~ 3*10-~ 6*l0-' l*lo-' 1*10-~ 1*10-~ 1*10-~ 1*10-~ 1*10-~ 1* x10-l0 9x10-l0 l*l~-~ 3*10-' 9*10-l0 3*10-~ 8*10-l0 1*10-~ 2*10m8 2* *10-' 3*10-' 2*l0-' 4*10" 3*10-' 1*10-~ 2*10'~ 7*10-l0 1*10-~ *10'~O 8*10-l0 3*10-' 7*10-l0 1*10'~ 9*10-' 7*10-' 1*10-~ 5*10-l0 3*10-l0 3*10-l0 4*10-l0 4*10-' 3*10-l0 6*l0-' 3*10-'

18 Vesinäytteenotto Reiän 740 alaosassa korkeimmat vedenjohtavuudet olivat väleilla m ja m. Ensinmainittu sijaitsi juuri veden suolaisuuden vaihettumisvyöhykkeessä. Kuten aikaisemmin todettiin, vyöhyke on ilmeisesti alipaineinen, joten sekoittuneen reikäveden virtaus kallioon on todennäköistä. Väliltä m korkein vedenjohtavuus kalliossa paikallistettiin reikäpituusvälille m. Tällä välillä suoritettiin aluksi noin 50 litran esipumppaus laitteistossa olleen sekoittuneen veden poistamiseksi sekä seuraavana päivänä 2 tuntia kestänyt pumppaus, jonka aikana vettä saatiin noin 70 litraa. Pumppauksen aikana seurattiin veden Eh-, ph-, sähkönjohtokykyarvoja sekä liuenneen hapen pitoisuutta. Veden sähkönjohtokyvyn arvo säilyi pumppauksen ajan käytännöllisesti katsoen vakiona (n ms/m. Liuenneen hapen pitoisuus oli likimain mittarin havaintorajalla, ph-arvo likimain vakio (9. l), Eh-arvo laski pumppauksen aikana hitaasti noin -100 mv: iin (kuva 7). Kemialliselta koostumukseltaan vesi oli hieman suolaisempaa kuin aikaisemmissa näytteenotoissa tästä reiästä likimain iältä syvyydeltä oli saatu (vrt. Blomqvist et al 1989). Pumppauksen lopussa otetusta naytteestä analysoitiin pitoisuudet: Ca 1620 mgll, Na 1250, Sr Kuva 7. Kairareiästä 740 pumpatun vesinäytteen pumppauksen aikana mitattujen Ehja ph-arvojen sekä liuenneen hapen pitoisuuden muutokset pumppauksen aikana. Mittauskennosto on kytketty pumppauslinjaan n s kohdalla.

19

20 Kuva 8. Tutkimusalueetja kairareiat. A: Perttilahti, B: Mökkösenlampi.

21

22 sähkönjohtavuus (ms/m) sähkönjohtavuus (ms/m) sähkönjohtavuus (ms/m) Kuva 9. Perttiiahden alueen kairareikien OKU-740, OKU-751 ja OKU-755 sähkönjohtavuudet

23

24 sahkönjohtavuus (ms/m) sahkönjohtavuus (ms/m) Kuva 2. Mökkösenlammen alueen reikien OKU-771 ja OKU-773 sähkönj ohtavuudet.

25

26

27

28

29 LIITE time time 1 1

30 LIITE ,.-,,,,,,, 1, I " ~ ' " " ' I " " " ' ~ ' l J 1 " ~ " " 0 DO r N - O ~ I l l l l 1, i l l l l l i l l l 1 1 l I l l l i l l i l l L i l l l l l l I I I I I time time 3 I i i i i l i i. ~ ~ ' ' i i ~ ' " i ~ i i i ' i ' i ' I tirne

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51