Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 513/2002 vp Laillistamattomat lääkärit kuntien ostopalvelusopimuksissa Eduskunnan puhemiehelle Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 :n 4 kohdan mukaan terveydenhuollon toimintayksiköitä ovat terveyskeskukset (KtL 66/1972), sairaalat (EshL 1062/1989) sekä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän päättämät muut hoitovastuussa olevat kokonaisuudet, yksityisestä terveydenhuollossa annetussa laissa (152/1990) tarkoitetut terveydenhuollon palveluja tuottavat toimintayksiköt, työterveyslaitos siltä osin kuin se tuottaa työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetussa laissa (159/1978) tarkoitettuja terveyden- ja sairaanhoidon palveluita, valtion mielisairaalat (1292/1987), puolustusvoimien sairaanhoitolaitokset (322/1987) ja vankeinhoitolaitoksen vankimielisairaalat psykiatrisine osastoineen sekä muine laitossairaaloineen, sairasosastoineen ja poliklinikoineen (134/1986). Hallituksen esityksen (HE 33/1994 vp) mukaan yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) terveydenhuollon palvelujen tuottajalla tarkoitetaan yksittäistä henkilöä taikka yhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä tai muuta yhteisöä taikka säätiötä, joka ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä. Lain mukaan palvelujen tuottajalla ei kuitenkaan tarkoiteta terveydenhuoltohenkilöstöön kuuluvaa henkilöä silloin, kun tämä työskentelee itsenäisenä ammatinharjoittajana. Terveydenhuollon ammatinharjoittamislain (559/1994) tarkoituksena on edistää potilasturvallisuutta sekä terveydenhuollon palvelujen laatua mm. varmistamalla, että laissa tarkoitetulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä on ammattitoiminnan edellyttämä koulutus, muu riittävä ammatillinen pätevyys ja ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet. Terveydenhuollon ammattihenkilö on em. ammatinharjoittamislain mukaan henkilö, joka tämän lain nojalla on saanut ammatinharjoittamisoikeuden tai ammatinharjoittamisluvan. Lääketieteen opiskelijat voivat tilapäisesti toimia lääkärin tehtävässä lääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena aiemmin mainituissa terveydenhuollon toimintayksiköissä. (A 564/1994). Lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutus perehdyttää lääkärin perusterveydenhuollossa toimivan lääkärin tehtäviin. Koulutus kestää kokopäiväisenä kaksi vuotta sen jälkeen, kun lääketieteen opiskelija on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon (A 1435/1993). Valtakunnallisenakin ilmenevä lääkäripula on meneillään olevan ideologispohjaisen keskustelun innoittamana (palvelujen kilpailuttaminen, yksityinen vastaan julkinen terveydenhuolto jne.) johtanut ilmiöön, johon Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pitäisi ensi tilassa puuttua. Alalle on jo syntynyt ja todennäköisesti lisääntyvässä määrin syntymässä uusia yksityisiä yrityksiä päätoimialanaan lääkäripalvelujen myynti, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti lääkäreiden työnvälityspalvelua. Perustetut yritykset rekrytoivat palvelukseensa laillistettujen ammattihenkilöiden ohella muun muassa ns. eurolääkä- Versio 2.0

2 reitä ja lääketieteen kandidaatteja huomattavasti julkista terveydenhuoltoa korkeammin palkkaeduin ja myyvät palvelujaan (so. välittävät lääkäreitä toimeksiantosuhteisina) ns. ostopalveluina kunnille. Kunnat yksittäisinä toimijoina ovat kansanterveyslain velvoitteiden toteuttajia ja joutuvat terveyskeskuslääkäreiden puuttuessa järjestämään akuuttiin tarpeeseen lääkäripalveluita asukkailleen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ostopalvelusopimus solmitaan yrityksen kanssa, joka edelleen suorittaa toimeksiannon rekrytoimalleen työvoimalle. Kilpailuttamisesta ei terveydenhuoltopalveluissa vielä voida puhua, joskaan kunnallisten palvelujen kilpailuttaminen ei ole itsetarkoitus eikä edes sellainen väline, jonka käyttö automaattisesti hyödyttäisi palveluja käyttäviä kansalaisia. Riippuu täysin olosuhteista, tehostaako kilpailun lisääminen palvelutuotantoa vai ei. Myöskään palvelujen tuottaminen kunnallisesti ei toki ole itsetarkoitus. Tapauksissa, joissa kansanterveyslain edellyttämät palvelut joudutaan järjestämään yksityisten lääkäriyritysten avulla, kunnat joutuvat maksamaan ostamistaan palveluista moninkertaisen hinnan verrattuna lääkärien virkatyöhön. Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi on meneillään. Hallinnollisten rakenteiden uudistamiseksi sekä tehokkuuden ja taloudellisuuden lisäämiseksi on eräässä väliraporteista todettu, että palvelujärjestelmän uudistamisen tavoitteena on turvata väestön hyvinvointia edistävien terveyspalvelujen saatavuus väestön tarvetta vastaavasti ja oikeaaikaisesti sekä estää taloudellinen ja alueellinen eriarvoistuminen. Palvelujärjestelmän tulee hoitoprosessin eri vaiheissa turvata asiakkaalle riittävä tiedonsaanti ja osallistumismahdollisuus häntä itseään koskevaan päätöksentekoon ja hoitavan lääkärin valintaan. Mikäli käynnistynyt lääkärityön yksityistämistendenssi jatkuu, ei ole mahdollista päästä kansallisen terveydenhuoltoprojektin asettamiin tavoitteisiin ainakaan harvaan asutuilla seuduilla. Kansallisen terveydenhuollon kehittämisprojektin eräs tavoite on, että terveydenhuollon palveluiden laadun tulee täyttää kansallisesti asetetut vaatimukset, joiden tulee toteutua potilaan asuinpaikasta ja palveluiden järjestämistavasta riippumatta. Laatuvaatimusten tavoitteena on varmistaa tuotettavien palveluiden saatavuus, vaikuttavuus ja kustannustehokkuus kaikkien kansalaisten näkökulmasta tasavertaisesti. Edellä kuvattu lääkärityön yksityistyminen vie pohjaa myös tämän tavoitteen toteutumiselta tulevaisuudessa. Kuntien ostopalveluiden riittävän laatutason, potilasturvallisuuden, hoidon jatkuvuuden ja taloudellisuuden näkökulmasta pelkästään lääkäreiden työnvälitystoimintaan paneutuneet lääkäripalveluja myyvät yritykset edustavat vähintäänkin arveluttavaa toimintafilosofiaa. Voidaanko voimassa olevien säädösten mukaisena toimintana pitää sitä, että työnvälitysyritykseen palvelus- tai toimeksiantosuhteessa oleva lääketieteen kandidaatti työskentelee ko. yrityksen lukuun jonkin kunnan terveyskeskuksessa lääkärin ammatin harjoittajana olematta palvelussuhteessa ko. kuntaan, jolloin sitä kautta ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisuutta ei työsuhteen puuttuessa synny? Työlainsäädäntöön pohjautuva työnantajan direktio-oikeus perustuu työntekijän työsuhteeseen. Kuntatyönantajalla lääkäreiden palvelussuhteen laji on yleisesti virkasuhde. Johdon ja valvonnan alaisuus terveydenhuollon toimintayksiköissä merkitsee näin ollen työntekijätyönantaja- tai esimies-alaissuhdetta laillistamattoman lääkärityövoiman osalta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voidaanko lääkäreiden työnvälitystoimintaa harjoittava yritys, jolla ei ole omaa yksityistä lääkäriasemaa eli fyysistä potilaiden hoitoa varten varustettua toimintayksikköä, katsoa potilaslain (785/1992) 2 :n tarkoittamaksi terveydenhuollon palveluja tuottavaksi 2

3 yksiköksi, ts. palvelujen tuottajaksi (vrt. hallituksen esitys HE 33/1994 vp)? Kun kunta ostaa lääkäripalveluja edellä kuvatun kaltaiselta työnvälitysyritykseltä, syntyy toimeksiantosuhde, jonka sisältö määritellään yrityksen ja kunnan välisessä sopimuksessa. Toimeksiantosuhteista lääkäriä ei sido kuntalain nojalla määräytyvä virkavastuu, koska virkasuhdetta ei ole. Miten vastuukysymykset yksiselitteisesti määritellään vahingonkorvaustapauksissa tai potilaan oikeuksista annetun lain puitteissa, jos ammatinharjoittajan asemassa oleva ei ole laillistettu ammattihenkilö? Ammatinharjoittamista koskeva lainsäädäntö edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilöltä erikseen säädettyä koulutusta. Voiko lääkäreiden työnvälitystoimintaa harjoittava yritys osoittaa kunnan terveyskeskuslääkärin työhön ammatinharjoittajana laillistamattoman lääkärin, joita eurolääkärit ja lääketieteen kandidaatit ovat? Jos kuntaan osoitettu lääkäri saa palkkaa palvelujen myyjäyritykseltä, hänen työnantajansa, jolla on häneen työnjohto- ja valvontaoikeus, on ko. myyjäyritys. Jos taas kuntaan osoitettu lääkäri toimii myyjäyrityksen välittämänä ammatinharjoittajana, ts. itsenäisenä yrittäjänä myyjäyrityksen lukuun, käy tilanne työnjohdon ja valvonnan näkökulmasta kompleksiseksi. Kun varsinaista esimies-alaissuhdetta ei ole, ei synny myöskään työnantajan direktio-oikeutta siinä merkityksessä kuin työlainsäädäntö tarkoittaa. Kenellä on vastuu laillistamattoman lääkärin tai lääketieteen kandidaatin valvonnasta ja ohjauksesta, kun työ- tai virkasuhdetta ei ole eikä kollegoja ole käytännön tilanteissa toimintayksikössä läsnä? Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 2002 Antti Rantakangas /kesk 3

4 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Antti Rantakankaan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 513/2002 vp: Voidaanko lääkäreiden työnvälitystoimintaa harjoittava yritys, jolla ei ole omaa yksityistä lääkäriasemaa eli fyysistä potilaiden hoitoa varten varustettua toimintayksikköä, katsoa potilaslain (785/1992) 2 :n tarkoittamaksi terveydenhuollon palveluja tuottavaksi yksiköksi, ts. palvelujen tuottajaksi (vrt. hallituksen esitys HE 33/1994 vp)? Kun kunta ostaa lääkäripalveluja edellä kuvatun kaltaiselta työnvälitysyritykseltä, syntyy toimeksiantosuhde, jonka sisältö määritellään yrityksen ja kunnan välisessä sopimuksessa. Toimeksiantosuhteista lääkäriä ei sido kuntalain nojalla määräytyvä virkavastuu, koska virkasuhdetta ei ole. Miten vastuukysymykset yksiselitteisesti määritellään vahingonkorvaustapauksissa tai potilaan oikeuksista annetun lain puitteissa, jos ammatinharjoittajan asemassa oleva ei ole laillistettu ammattihenkilö? Ammatinharjoittamista koskeva lainsäädäntö edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilöltä erikseen säädettyä koulutusta. Voiko lääkäreiden työnvälitystoimintaa harjoittava yritys osoittaa kunnan terveyskeskuslääkärin työhön ammatinharjoittajana laillistamattoman lääkärin, joita eurolääkärit ja lääketieteen kandidaatit ovat? Jos kuntaan osoitettu lääkäri saa palkkaa palvelujen myyjäyritykseltä, hänen työnantajansa, jolla on häneen työnjohto- ja valvontaoikeus, on ko. myyjäyritys. Jos taas kuntaan osoitettu lääkäri toimii myyjäyrityksen välittämänä ammatinharjoittajana, ts. itsenäisenä yrittäjänä myyjäyrityksen lukuun, käy tilanne työnjohdon ja valvonnan näkökulmasta kompleksiseksi. Kun varsinaista esimies-alaissuhdetta ei ole, ei synny myöskään työnantajan direktio-oikeutta siinä merkityksessä kuin työlainsäädäntö tarkoittaa. Kenellä on vastuu laillistamattoman lääkärin tai lääketieteen kandidaatin valvonnasta ja ohjauksesta, kun työ- tai virkasuhdetta ei ole eikä kollegoja ole käytännön tilanteissa toimintayksikössä läsnä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Viime aikoina on enenevässä määrin ryhdytty käyttämään yksityisten yritysten tarjoamaa työvoimaa terveyskeskuksien ja sairaaloiden lääkärin tehtävissä. Osalle näistä yrityksistä on myönnetty yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (152/1990) mukainen lupa terveydenhuollon palvelujen antamiseen. Osalla tällaista lupaa ei ole. Saadakseen lääninhallituksen luvan palvelun tuottajan tulee täyttää lain tarkoittamat toimintaedellytykset, joita ovat asianmukaiset tilat ja laitteet sekä toiminnan edellyttämä henkilökunta. Tämän lisäksi toiminnan on oltava lääke- 4

5 Ministerin vastaus KK 513/2002 vp Antti Rantakangas /kesk tieteellisesti asianmukaista ja siinä tulee ottaa huomioon potilasturvallisuus. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 4 :n mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää laillistetulle lääkärille peruskoulutuksen (lääketieteen lisensiaatin tutkinto) jälkeen hakemuksesta oikeuden toimia laillistettuna lääkärinä toisen asianomaista ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun lääkärin johdon ja valvonnan alaisena potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki 785/1992) 2 :n 4 kohdassa tarkoitetussa terveydenhuollon toimintayksikössä tai sosiaalihuoltolain (710/1982) 24 :ssä tarkoitetussa toimintayksikössä. Tällöin on kyseessä ns. perusterveydenhuollon lisäkoulutusta suorittava lääkäri. Potilaslain tarkoittama yksikkö voi myös olla lääninhallitukselta luvan saanut palvelujen tuottaja. Lääketieteen opiskelija (lääketieteen kandidaatti), joka on suorittanut vähintään neljään ensimmäiseen opintovuoteen kuuluvat opinnot ja jolla on suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset sen tehtävän hoitamiseen, johon hänet otetaan, voi tilapäisesti toimia lääkärin tehtävissä samoin edellytyksin, jotka on mainittu edellä perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaiheessa olevan lääkärin kohdalla (terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 3 ). Työnantajan on tapauskohtaisesti arvioitava opiskelijan palkatessaan, mitkä ovat hänen valmiutensa ja minkä potilasryhmien hoitamiseen hänellä on edellä mainitut edellytykset. Opiskelija tai perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaiheen lääkäri ei voi harjoittaa itsenäisesti lääkärin ammattia. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on puuttunut perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaiheessa olevien lääkärien ammatinharjoittamisoikeuteen valvontaratkaisuissaan. Oikeusturvakeskus on myös kiinnittänyt kolmen lääkärityövoimaa eri tavoin "välittävän" yrityksen huomiota perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaiheen lääkäreiden ja lääketieteen opiskelijoiden ammatinharjoittamisen rajoituksiin. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan potilasturvallisuuden sekä hoidon laadun ja jatkuvuuden kannalta kysymyksessä olevaan toimintaan liittyy ongelmia riippumatta siitä, onko yrityksellä yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukainen toimilupa vai ei. Kummassakin tapauksessa lääkärin pätevyyden ja valmiuksien arvioiminen ja tarkistaminen sekä ohjauksen, valvonnan ja johdon toteuttaminen jäävät tosiasiassa terveyskeskuksen ja sairaalan vastuulle. Johto ja valvonta ovat osoittautuneet käytännössä puutteelliseksi ja vaikeaksi toteuttaa. Ministeriö katsoo, että toiminta edellyttää erittäin tarkkaa ja yksityiskohtaista palvelujen tarjoajan ja ostajan välistä sopimusmenettelyä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on ilmoittanut, että saatujen tietojen mukaan työvoimaa vuokraavan yrityksen terveyskeskuksen/sairaalan väliset sopimukset ovat erityisesti vastuiden määrittelyn työnjohto- ja valvontakysymysten sekä potilasasiakirjahallintoon liittyvien vastuiden osalta puutteellisia ja sopimukset tehdään yleisellä tasolla. Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen on tämän vuoden aikana tullut jo muutama ko. lääkäreiden toimintaan liittyvä ilmoitus ja kantelu. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain uudistamistyön. Sen yhteydessä tehdään yhdessä lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen kanssa selvitystä muun muassa ns. keikkalääkäreiden käytöstä (päätökset, käytön laajuus, ongelmat, kantelut ym). Lääkäreiden työnvälitystoimintaa koskevasta asiasta ministeriön käyttöön laadittava muistio valmistuu elo/syyskuussa Muistiossa käsitellään myös asiaan liittyvät oikeudelliset ja vastuukysymykset. Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2002 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 5

6 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Antti Rantakangas /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 513/2002 rd: Kan ett företag som utövar arbetsförmedlingsverksamhet för läkare, som inte har en egen privat läkarstation d.v.s. en fysisk verksamhetsenhet utrustad för vård av patienter, anses vara en enhet som producerar hälso- och sjukvårdstjänster enligt 2 lagen om patientens ställning och rättigheter (785/1992), med andra ord en serviceproducent (jfr. regeringens proposition RP 33/1994 rd)? Då kommunen köper läkartjänster av ett sådant arbetsförmedlingsföretag som beskrivits ovan, bildas ett sysslomannaförhållande, vars innehåll definieras i avtalet mellan företaget och kommunen. En läkare i sysslomannaförhållande är inte bunden av ämbetsansvaret som bestäms med stöd av kommunallagen, eftersom inget ämbetsförhållande finns. Hur definieras ansvarsfrågor entydigt i skadeståndsfall eller inom ramen för lagen om patientens ställning och rättigheter, om den som utövar yrket inte är en legitimerad yrkesutbildad person? Av en yrkesutbildad person inom hälsooch sjukvården förutsätter lagstiftningen gällande yrkesutövning en särskilt stadgad utbildning. Kan ett företag som utövar arbetsförmedlingsverksamhet för läkare hänvisa en ickelegitimerad läkare, såsom en euroläkare och medicine kandidat, till en hälsovårdscentralläkares arbete som yrkesutövare? Om en läkare som hänvisats till kommunen får lön av företaget som säljer tjänster är försäljarföretaget i fråga hans/hennes arbetsgivare och har arbetslednings- och tillsynsrätt över honom/henne. Å andra sidan, ifall en läkare som hänvisats till kommunen fungerar som en yrkesutövare som förmedlats av ett försäljarföretag, med andra ord en självständig företagare för försäljarföretagets räkning, blir situationen från arbetsledningens och tillsynens synpunkt sett komplex. Då det inte finns något egentligt arbetsgivar-arbetstagarförhållande, uppkommer inte heller någon arbetsgivardirektionsrätt i den betydelse som avses i arbetslagstiftningen. Vem har ansvar över tillsynen över och styrningen av en ickelegitimerad läkare eller medicine kandidat, då det inte finns något arbets- eller ämbetsförhållande och kolleger inte i praktiken finns tillstädes i verksamhetsenheterna? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: På senaste tiden har man i tilltagande mån börjat använda den arbetskraft som erbjuds av privata företag i hälsovårdscentral- och sjukhusläkaruppgifter. Till en del av dessa företag har man beviljat tillstånd att tillhandahålla hälso- och sjukvårdstjänster enligt lagen om privat hälso- och sjukvård (152/1990). En del har inte detta tillstånd. För att få tillstånd av länsstyrelsen skall serviceproducenten uppfylla de verksamhetsförutsättningar som avses i lagen. Dessa är lämpliga utrymmen och anordningar samt den personal 6

7 Ministerns svar KK 513/2002 vp Antti Rantakangas /kesk som verksamheten förutsätter. Utöver detta skall verksamheten vara medicinskt tillbörlig och patientsäkerheten skall tas i beaktande. Enligt 4 lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994) beviljar rättskyddscentralen för hälsovården åt en legitimerad läkare på basis av ansökan efter grundutbildningen (medicine licentiat) rätten att verka som legitimerad läkare under ledning och tillsyn av en annan legitimerad läkare som självständigt utövar det ifrågavarande yrket i en verksamhetsenhet för hälsovård som avses i 2 4 punkt lagen om patientens ställning och rättigheter (785/1992) eller i en verksamhetsenhet som avses i 24 socialvårdslagen (710/1982). I ett sådant fall är det frågan om en läkare som utför tillläggsutbildning inom primärvården. En enhet som avses i lagen om patientens ställning och rättigheter kan också vara en serviceproducent som erhållit tillstånd av länsstyrelsen. En medicine studerande (medicine kandidat), som har utfört minst de studier som hör till de första fyra studieåren och som på basis av de genomförda studierna har tillräckliga förutsättningar för att sköta uppgiften för vilken han/hon anlitas, kan tillfälligt verka som läkare enligt samma förutsättningar som nämnts ovan vad gäller en läkare som genomför tilläggsutbildning inom primärvården (3 förordningen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården). Då en studerande anställs skall arbetsgivaren i varje enskilt fall utvärdera vilka hans/hennes färdigheter är och vilka patientgrupper han/hon har de ovannämnda förutsättningarna för att sköta. En studerande eller läkare som genomför tilläggsutbildning inom primärvården kan inte självständigt utöva läkaryrket. Rättsskyddscentralen för hälsovården har i sina lösningar gällande tillsyn befattat sig med rätten att utöva yrke för läkare som genomför tillläggsundervisning inom primärvården. Rättsskyddscentralen för hälsovården har också fäst tre olika företags, som på olika sätt "förmedlar" läkararbetskraft, uppmärksamhet vid begränsningarna gällande yrkesutövning bland läkare som genomför tilläggsutbildning eller bland medicine studerande. Enligt social- och hälsovårdsministeriets uppfattning hör det samman problem med verksamheten i fråga om patientsäkerhetens vårds kvalitet och kontinuitet oberoende om företaget har tillstånd enligt lagen om privat hälso- och sjukvård eller inte. I båda fallen faller ansvaret för utvärderingen och granskningen av läkarens färdigheter samt förverkligandet av styrningen, tillsynen och ledningen de facto på hälsovårdscentralerna och sjukhusen. Ledningen och tillsynen har i praktiken visat sig vara bristfälliga och svåra att förverkliga. Ministeriet anser att verksamheten förutsätter ett mycket noggrant och detaljerat avtalsförfarande mellan de som erbjuder och de som köper tjänsterna. Rättsskyddscentralen för hälsovården har meddelat att avtalen mellan företagen som hyr ut arbetskraft och hälsovårdscentralerna/sjukhusen enligt de uppgifter som inkommit är bristfälliga speciellt vad gäller definieringen av ansvar i arbetslednings- och tillsynsfrågor och vad gäller ansvaret i samband med journalhandlingsförvaltningen samt att avtalen görs på allmän nivå. Till rättsskyddscentralen för hälsovården har det under det pågående året redan inkommit några anmälningar och besvär i samband med de ifrågavarande läkarnas verksamhet. Social- och hälsovårdsministeriet har startat revideringen av lagen om privat hälso- och sjukvård. I samband med den görs en utredning tillsammans med länsstyrelsernas social- och hälsoavdelningar gällande bland annat användningen av s.k. hyrda läkare (beslut, användningens omfattning, problem, klagomål mm.). Vad gäller arbetsförmedlingsverksamhet för läkare blir promemorian för ministeriets bruk klar i augusti/september år I promemorian behandlas också till saken hörande rättsliga frågor och frågor gällande ansvar. Helsingfors den 17 juni 2002 Omsorgsminister Eva Biaudet 7