Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 94/2002 vp Väkivaltaiset televisio-ohjelmat Eduskunnan puhemiehelle Kansalaiset ovat heränneet keskustelemaan televisio-ohjelmien tasosta. Uusmaalaisen lehden yleisönosastossa todettiin jokin aika sitten, ettei ole ihme, että nuoriso on väkivaltaista ja raakaa, kun televisiosta tulee toistuvasti kauhuelokuvia ikään kuin opetuselokuvina. Esimerkkinä mainittiin itävaltalainen Funny Games, joka sisälsi kaksi tuntia pelkkää väkivaltaa ja murhia. Televisiossa lähetettävien kuvaohjelmien lähettämisaikaa ja ilmoitus- sekä tarkastamisvelvollisuutta säädellään määräyksillä, jotka ovat käytännössä lähinnä suositusluonteisia. Valitettavasti käytännön ohjelmatoiminnassa näyttää pääsevän läpi väkivaltaa, raakuutta ja seksiä eli lapsille haitallisia ohjelmia. Laissa kuvaohjelmien tarkastamisesta todetaan (tarkastuksesta vapautetut kuvaohjelmat) 4 :n 4 momentissa: Televisiossa lähetettävän kuvaohjelman saa esittää sitä ennakolta tarkastuttamatta. Televisiossa lähetettävästä ohjelmasta säädetään televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa (744/1998). Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 3 luvun 19 :ssä säädetään otsikolla Lasten kehitykselle haitalliset ohjelmat seuraavasti: Televisiotoiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että televisio-ohjelmat, jotka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai kauhua herättämällä taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla ovat omiaan vaikuttamaan haitallisesti lasten kehitykseen, lähetetään sellaiseen aikaan, jolloin lapset eivät tavallisesti katso televisio-ohjelmia. Jos televisiotoiminnan harjoittaja lähettää 1 momentissa tarkoitetun ohjelman, sen haitallisuudesta lasten kehitykselle on ilmoitettava ennen ohjelman lähettämistä. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos lähetyksessä on koko ohjelman lähetysajan näkyvissä tunnus, josta ilmenee ohjelman haitallisuus lasten kehitykselle. Käytännössä laki on niin väljä, että raakuus, väkivalta ja seksuaaliset vääristymät ovat videoitavissa ja pienellä kekseliäisyydellä suoraankin katsottavissa. Epäsiveellisten ja väkivaltaisten ohjelmien näyttämisen kriteereiden tulee olla nykyistä tiukemmat. Televisiossa lähetettävien ohjelmien oheiskasvattajan vahva rooli on otettava huomioon myös kuvaohjelmia lähetettäessä. Mm. Helsingin Sanomissa käyty keskustelu koulun ongelmista kertoo siitä, että mm. rehtoreiden mielestä vanhempien olisi hoidettava vastuunsa. Kuitenkin vanhempien kasvatusvastuu on nykyaikana tehty kovin vaikeaksi ja raskaaksi. Molempien vanhempien työssäolo ja yhteiskunnan vaatimukset työmarkkinoilla imevät vanhempien voimavaroja. Oheiskasvattajien tai korvikekasvattajien rooli suurenee entisestään. Oppilaiden häiriköinti on koko ajan lisääntynyt. Opettajilla ei ole juuri keinoja, joilla saataisiin häirikköoppilaat järjestykseen. Törkeä kielenkäyttö on arkipäivää uhkailuja myöten. Korvikekasvattajan vahvassa roolissa ovat televisio, videot ja nettipelit, joita lapset ja nuoret yksinäisinä iltoinaan katselevat ja viettävät suuren osan ajastaan niiden seurassa. Monet huolestuneet Versio 2.0

2 vanhemmat ovat viestittäneet, että tarjonta on useimmiten ala-arvoista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen tiedonvälityksen eettistä tasoa säätelevien lakien väljyydestä sekä siitä, että television ohjelmatarjonta on aivan liian usein lasten kehitykselle haitallista ja että sisällöltään sopimatonta ohjelmistoa voi katsella voimassa olevasta laista huolimatta sekä mitä hallitus aikoo tehdä, että kyseiset lainkohdat saadaan tiukemmiksi ja ohjelmatarjonta kauttaaltaan tervettä kasvatusta tukevaksi? Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2002 Jouko Jääskeläinen /kd Toimi Kankaanniemi /kd 2

3 Ministerin vastaus KK 94/2002 vp Jouko Jääskeläinen /kd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 94/2002 vp: Onko hallitus tietoinen tiedonvälityksen eettistä tasoa säätelevien lakien väljyydestä sekä siitä, että television ohjelmatarjonta on aivan liian usein lasten kehitykselle haitallista ja että sisällöltään sopimatonta ohjelmistoa voi katsella voimassa olevasta laista huolimatta sekä mitä hallitus aikoo tehdä, että kyseiset lainkohdat saadaan tiukemmiksi ja ohjelmatarjonta kauttaaltaan tervettä kasvatusta tukevaksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Perustuslain 12 :ssä säädetään sananvapaudesta. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Nykyisen lainsäädännön mukaan televisio-ohjelmien ennakkotarkastus ei ole mahdollista, vaan sisällön valvonta perustuu jälkikäteisvalvontaan. Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) 19 :n mukaan lasten kehitykselle haitalliset ohjelmat on lähetettävä sellaiseen aikaan, jolloin lapset eivät tavallisesti katso televisio-ohjelmia. Käytännössä tällaiseksi ajankohdaksi on määritelty kello Ohjelman haitallisuudesta alaikäisille on ilmoitettava ennen ohjelman lähettämistä. Lainkohdan noudattamista valvoo Viestintävirasto. Yleisradio Oy:n toiminnasta vastaavat Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) mukaiset hallintoelimet. Yleisradio Oy:n ohjelmapolitiikkaa koskevat kysymykset kuuluvat eduskunnan valitsemalle hallintoneuvostolle. MTV Oy ja Oy Ruutunelonen Ab toimivat lainsäädännön ja niille myönnettyjen toimilupien nojalla. Toimiluvan mukaan ohjelmat on ennen niiden lähettämistä tarkastettava ja hyväksyttävä yhtiön johdon määräämällä tavalla ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö. Yhtiöt ovat erikseen vahvistaneet ohjelmatoimintaansa varten säännöstön, johon on kirjattu yhtiön ohjelmatoiminnan periaatteet. Yhtenäisen käytännön luominen alan toimijoiden kesken on tärkeää. Valtakunnallisen televisiotoiminnan harjoittajat ovatkin allekirjoittaneet sopimuksen, jossa on sovittu alaikäisille haitallisten ohjelmien lähettämisen periaatteista. Lapsille sopimattomat ohjelmat sijoitetaan alkaviksi kello 21 jälkeen. Sopimuksen mukaan yhtiöt luokittelevat itse ohjelmansa lapsille sallittuihin ja lapsille sopimattomiin ohjelmiin. Ohjelmista, joita ei suositella alle 16-vuotiaille kerrotaan ohjelmatiedoissa sekä ennen lähetyksen alkamista. Lisäksi yhtiöt kiinnittävät huomiota em. ohjelmia koskeviin ennakkomainoksiin ja mainosten soveltuvuuteen lapsille. Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan televisioväkivallan rajoittamisen tulisi ensisijaisesti perustua televisiotoiminnan harjoittajien itsesääntelyyn lainsäädännön luodessa rajat toiminnalle. Televisiotoiminnan harjoittajien vastuullinen toiminta korostuu entisestään televisiotoiminnan digitalisoinnin myötä. Ministeriö pyrkii omalta osaltaan edistämään erilaisten itsesääntelyjärjestelmien kehittymistä. Television ohjelmistotarjonnan kansainvälisyyden vuoksi 3

4 Ministerin vastaus on myös tärkeää ottaa tämä näkökulma huomioon työssä. Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2002 Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi 4

5 Ministerns svar KK 94/2002 vp Jouko Jääskeläinen /kd ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jouko Jääskeläinen /kd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 94/2002 rd: Är regeringen medveten om att de lagar som reglerar informationsförmedlingens etiska nivå är vaga och att televisionsprogramutbudet alltför ofta är skadligt för barns utveckling och att program som är olämpliga till innehållet kan ses oberoende av gällande lag, samt vad ämnar regeringen göra för att lagrummen i fråga skall skärpas och programutbudet genomgående skall stöda en sund fostran? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I 12 i grundlagen bestäms om yttrandefrihet. Bestämmelser om sådana begränsningar i fråga om bildprogram som är nödvändiga för att skydda barn kan utfärdas genom lag. Enligt gällande lagstiftning är förhandsgranskning av televisionsprogram inte möjlig, utan övervakningen av innehållet sker i efterhand. Enligt 19 lagen om televisions- och radioverksamhet (744/1998) skall program som är skadliga för barns utveckling sändas på en tid då barn i allmänhet inte ser televisionsprogram. I praktiken har det ansetts vara fråga om tiden mellan 21 och 6. Det skall meddelas innan programmet sänds att programmet är skadligt för minderåriga. Kommunikationsverket övervakar att lagrummet i fråga iakttas. De i lagen om Rundradion Ab (1380/1993) nämnda förvaltningsorganen ansvarar för Rundradion Ab:s verksamhet. Handläggningen av frågor som gäller Rundradion Ab:s programpolitik ankommer på det av riksdagen valda förvaltningsrådet. MTV Ab och Oy Ruutunelonen Ab bedriver verksamhet med stöd av lagstiftningen och de koncessioner som beviljats dem. Enligt koncessionen skall programmen före sändningen granskas och godkännas på det sätt som bolagets ledning bestämt med beaktande av gällande lagstiftning. Bolagen har särskilt fastställt regler för sin programverksamhet, i vilka principerna för bolagets programverksamhet finns nedskrivna. Det är viktigt att det skapas en enhetlig praxis mellan aktörerna i branschen. Utövarna av riksomfattande televisionsverksamhet har även undertecknat en överenskommelse om principerna för sändning av program som är skadliga för minderåriga. Program som inte lämpar sig för barn sänds efter klockan 21. Enligt överenskommelsen klassificerar bolagen själva sina program som antingen barntillåtna program eller program som är olämpliga för barn. De program som inte rekommenderas för barn under 16 år finns omnämnda i programtablåerna och programannonsören säger också till om programmet inte lämpar sig för barn. Dessutom följer bolagen med förhandsreklamen om sådana program och reklamens lämplighet för barn. Enligt kommunikationsministeriets uppfattning borde begränsningen av TV-våldet i första hand utgå från självreglering hos dem som bedriver televisionsverksamhet, medan lagstiftningen anger gränserna för verksamheten. Det blir allt viktigare att aktörerna känner sitt ansvar i verksamheten i och med att televisionsverksamheten digitaliseras. Ministeriet försöker för egen del 5

6 Ministerns svar främja utvecklandet av olika självregleringssystem. Eftersom televisionens programutbud är internationellt är det också viktigt att iaktta den här synpunkten på arbetet. Helsingfors den 14 mars 2002 Kommunikationsminister Kimmo Sasi 6