SAKKOLAN - PYHA.TANVNN PITAJIEN VEROKIRJAT JA vanstot,uettelot

Transkriptio

1 Kristiina Hopia SAKKOLAN - PYHA.TANVNN PITAJIEN VEROKIRJAT JA vanstot,uettelot Sakkolan pokostan (veropiirin), erottivat muista pokostoista metsiit ja asumattomat viilimaat, kuten eriimaat erottivat kokonaisia heimoja toisistaan. Tiilliiinen alue oli Raudun ja Sakkolan velilla vielii 1700-luvulla. Melko laaja kihlakunnan yhteismaa erotti niinikiiiin ja 1700-luvulla Sakkolan ja Riiisiil?in pokostat Ayriipiiiin ja Jliiisken kihlakunnista. Pokostain alueet pysyiviit vuosisatoja muuttumattomina. Niinp?i jo 1500-luvulla Sakkolan ja pokostain rajat olivat samat, jotka myrihemmin erottivat Riiisiiliin ja KAkisalmen Pyhiij iirvestii. Pyhiijiirvi kuului vuoteen 1589 asti Sakkolan pokostaan, mutta liitettiin sitten Kiikisalmeen, jotta sen kirkkoherra olisi saanut paremmatulot. Suvannon Taipaleessa oli ennen pieni kaupunki, joka 1400-luvulla kuului Valamon luostarille, mutta suuriruhtinas oli ostanut sen ja pannut kuuluvaksi Kiikisalmen kaupunkiin. V Taipaleessa oli 33 kauppiasta. Ruotsin vallattua Kiikisalmen liiiinin Taipale sai 1617 kaupungin oikeudet, jopa pii?isi kaupankiiyntiin ulkomaidenkin kanssa. Ruotsalais-veniiliiisessii sodassa 1656, joka tunnetaan KAARLE X KUSTAAN SOTANA, Taipale poltettiin eikii se eniiii p?iiissyt vaurastumaan. Myohemmin Taipale oli kauppala, ja sen kohta lienee Suvannon laskussa huuhtoutunut Laatokkaan. Sakkola/Pyhiijiirvellii oli v kaikkiaan 556 verotettua miestli ja 282 taloa sekii 214 kylea. Kun tuohon aikaan veroluetteloon merkittiin vain jousenkiiyttcicin kykeneviit miehet, on vaikea arvioida, miten suuri oli todellinen asukasluku. Kaksi vuosikymmentii my<ihemmin laadittiin kuuluisa Vatjan viidenneksen verokirja, jolloin asuttujen talojen miiiirii oli kasvanut 314 kappaleeseen eli savuun. Veroa maksaneiden miesten mii5rii oli viihentynyt 480:een. Ltiiininherroja perheineen oli 5, tilallisia 38, talonpoikia 427, kyytimiehiii 2, vuokralaisia 4 ja kirkollisia virkamiehi?i 4. Asukkaiden kokonaismiiiirii oli n Koko viiestd oli tahan aikaan kreikkalaiskatolisia. Ruotsalaisten ja veniiliiisten vuoroin tekemiit hiivitysretket aiheuttivat varsinkin luvun jiilkipuoliskolla niiillii tienoilla asutuksen melkein tiiydellisen tuhoutumisen. Vuoden 1589 verokirjan mukaan Sakkolassa oli vain 5 talonpoikaa, kaikki luterilaisia. Koko pitajan entinen viiestci oli siis joko tuhoutunut tai mennyt pakosalle. Muuttoliike autiotiloille vilkastui, ja v.1591 Sakkolassa oli 70 luterilaista talonpoikaa. Vuonna 1593 enda 66, sill2i osa luterilaisesta viiestii olikin Sakkolassa vain kiiymiiseltiilin ja palasi takaisin entisille asuinpaikoilleen. Alueluovutuksen j2ilkeen Ruotsin viranomaiset yllyttiviit paluumuuttoon ja mainitaan mm. Muolaan kappalaisen Axel Henrikinpojan liihetetyn liiiiniin muuttaneen siirtoviien luo kehottamaan sitii palaamaan takaisin. Pyhlijiirvellli oli Vatjan viidenneksen verokirjan mukaan 137 savua ja 207 veroa maksavaa miestii. Yhteensii arviolta viihemmiin kuin 1300 asukasta. Vuonna 1627 Pyhiijiirvi liitettiin Kiikisalmeen, ja itseniiiseksi se tuli v Kiikisalmen eteliiisen liiiinin kanta-asukkaat, vanhat karjalaiset, olivat ortodokseja, ja Pontus de la Gardien valloitettua Kiikisalmen v.1582 alkoi viikeii karata rajan yli Veniijiin puolelle Tverin liiiiniin, Volgan varrelle. T,illdin suurin osa Kiikisalmen lliiniii miltei tyhjeni karjalaisista. Vuosina perhettii muutti Veniijelle. Jo aiemmin, edellisen muuttovirran aikana v. 1633, kreikanuskoisten paetessa ruotsalaisia kiiennytfiijia, oli hallitus kiiskenyt rajavahteja hirttiimiiiin jokaisen karkulaisen. Verorasitus oli yhtenii syynii alkuperiiisten karjalaisten poismuuttoon. Toinen syy oli luterilainen pakko-opettaminen. Pitiijiin piti

2 Viipurin liiini. Karjalan kannas 1930-luvulla rm 35

3 saada uusia veronmaksajia, ja niinpii Henrik Matinpoika Huggut kirjoitti v.1589 kirjeen, miss?i h?in pyytii2i Viipurin linnan piiiillikiiltii saada ne talonpojat, jotka hiin Piirttyli Eerikinpojan kanssa oli valinnut asuttamaan autiotaloja Kiikisalmen eteliipuolella autioituneisiin pitejiin. Luterilaisia iiyriimoisi?i muutti mm. Jfliiskestii pitajiin, ja mycis Savosta tuli sadoittain perheitii: Savolaiset, Jiiiiskeliiiset, Virolaiset, Hiimiiliiiset, Pohjalaiset, jne., joiden nimet viittaavat entisiin asuinpaikkoihin. Mycis ruotsalaisia nimiii oli tulijoilla: Silvasti, Welling sekii Lamberg, jonka mainitaan tulleen Ahvenanmaalta sotavankina. Tlim?in Lamberg-suvun viimeinen mies kaatui viime sotien aikana. VAN HOI STA VEROTUSOLOI STA Vuotuista ruiskylvoii kiiytettiin verokirjoissa peltojen mittana. Ruista kylvettiin niin ja niin monta koroppaa. Sakkolan pokostassa mainitaan rukiin kylvdn olleen suurimman eli 1720 koroppaa. Hein?iii tuli 7654 rukoa. Laskelmassa on mukana myris Pyhiijiirvi. Jo pakanuuden aikana p?iiitettiin karajilla, millaisia tilapiiisluontoisia veroja oli suoritettava. PiihkinZisaaren rauhanteon jiilkeen Kiikisalmen Karjalassa ryhdyttiin kantamaan vakinaisia veroja. Metsiistyksen tiirkeydestii johtuen ne mliirattiin nahkoina. Kultakin savulta vaadittiin 2hyvnd nahkaa. Lisliksi oli toimitettava liiiininherralle metsiistyshaukkoja. Novgorodilaisten valtakautena kannettiin kruunulle veroa obsjittain. Se merk its i veron m iiiiriiiim i stii m anttaal ittain. Ob sj a tarkoitti sellaista aluetta, jonka mies ja hevonen jaksoivat kyntiiii ja viljellii. Tataarit alkoivat Venejella kantaa veroa talonpoikien tytiviilineestii - atrasta. Siitii kehittyi mutkikas veronkantoyksikkci "auranala" eli aatran maa. I aura = 3 obsjaa, I obsja : 4 desjatiinaa : 4 hehtaaria. Obsjan alalle tarvittiin 8 tsetvertin (4 korobjan) eli 16 hehtolitran siemenmiidrii. Alkujaan auranala tarkoitti 6 tynnyrin kylvcialaa. Sakkolan pokostan kokonaisala oli v yhteensii 436y2 obsjaa. Suuriruhtinaalla siitii 2Yz, lddninherroilla 45Y,, tilallisilla 183, luostareilla l98yz ja kyytimiehillii 7 obsjaa. Varsinaiset maanomistajat olivat suuriruhtinas, tilalliset ja luostarit. Talonpojat, jotka maita viljeliviit, olivat samassa asemassa kuin mydhemmin lahjoitusmaatalonpojat. Heidiin olonsa riippui maanornistajien kanssa tehdyistii viilipuheista ja verosopimuksista. Maata he eiviit saaneet omakseen vaikka raivasivat peltonsa asunnottomaan korpeen. Maaveron lisiiksi novgorodilaiset l?iiininherrat kantoivat alustalaisiltaan ns.viidennen lyhteen veroa (pjatini) viljasadosta ja muista kasveista sekii lisiiksi vaativat piiiviitciitii, olutta ja voita. Veron miiiiriiiiminen tapahtui mielivaltaisesti, vaikka olikin ajoittain perustuvinaan tehtyihin arvioihin. Ruotsin taholta jiirjestettiin verotusasiat sodan jzilkeen vasta v. 1628, jolloin Kekisalmen lliiinin verotus muodostui yhii tarkemmin samaksi kuin muun Suomen. Piiiiveroksi miiiiriittiin kruunun kymmenykset, josta papiston piti saada l/3, mutta kiiytiinncissii pysyttiin entisen arvioveron kannalla. Arviolautakunta suoritti paikan pzi?ill2i vuodentulon, talon sekii tavarain, vielepa ihmistenkin hinnoittelun. Keskinkertaisen hevosen hinta oli v ruplaa. Keskinkertainen mies oli saman arvoinen, mutta lehmii valn 75 kopeekkaa, lammas l5 kop., hyvii metsiikoira 50 kop., hein?ikuorma 10 kop., ruistynnyri 1 rupla 20 kop. Niiin saatiin verotettavan omaisuuden ja tulojen yhteissumma, josta veron osuus miiiiriittiin. Muitakin veroeriii oli suoritettava, kuten piiiviit<iitii, statsiejyviii, tuomarinkappoja, teinirahoja ym. Myoskin populeja, loisia ja mctkkiliiisiii verotettiin. Papistolle tuli omat saatavat. KASKEN POLTON JARJESTELY Jo 1600-luvun alkuaikoina oli Ruotsin maapolitiikka edennyt ahtaan veropolitiikan puitteista merkantilistisen elinkeinopolitiikan laajemmille aloille. Hallituksen huolenpito kohdistui silloin ensiksi valtakunnan metsiin, joiden siiilyminen oli tiirkeiin rautateollisuuden ja tervanpolton elinehto. Tervaliike Karjalassa niiytti lupaavalta, ja sikiiliiiset metsiit niiyttiviit vapaan rajattoman kaskiviljelyksen vuoksi olevan suuressa vaarassa hiivitii. Kun lisiiksi riitelevien kaskenpolttajien vuoksi oli tarvetta saada aikaan parempi jiirjestys, koetti maan hallitus luvulla sliiidellii kaskenpolttoa. Niinpii kuulutettiin mainitulla kymmenluvulla kaikilla Kiikisalmen laanin pitejien kiiriijillii kielto, 36

4 ettei kukaan saisi 40 markan sakon uhalla merkite itselleen kaskimaata sitii heti kaatamatta, mikii s?iiintri ei kuitenkaan koskenut honkametsiiiin tehtyii pykel ikkiia. Kyl?imetsien kaskeamisen rajoituksiin kuului mycis kolmivuotinen kaskioikeus. Sekii Viipurin ettii Kiikisalmen Karjalassa tuomittiin 1600-luvulla usein riidanalaisia kaskimaita kiiytettiiviksi vain kolmena vuonna ja sen jiilkeen palautettavaksi takaisin kyliimetsiksi. NAmii tuomiot perustuvat Ruotsin maanlain (Kristoffer-kuninkaan maanlain) rakennuskaaren 32. lukuun, jonka tiitii koskeva kohta herra Martin suomennoksessa kuuluu: "Nyt taita miehille olla perkometzd ja tahtouat sen perghata, nin mahta itzecukin sitii perghata ilman syte paitzi jaghon, ja pitii sen piille kolme siemendii, ja laske sen sitte jallens yhteisexi jos hiin sita Eniimbi pitii peldona eli nijttuna, eli muuxi Tarpexens nijn olkan hukuttanut tyiinsii ja 3 marka piiiilisexi." (Perkometsii, rydhia-skog : kaskimaa.) Ruotsin vallan aikana ehtiviit monet metsamaat Karjalassa muuttua yksityisomistukseksi, joita omistajat kiiyttiviit kaskiviljelykseen tai muulla tavalla. Pitiijien veroa maksavien isiintien nimet on nlhtiivinii vuodesta 1638 alkaen melko siiiinntillisesti maakirjoissa. Ensimmiiinen mikrofilmattu rulla VA/Es2670 ulottuu vuoteen (VAlLt1339). Sen jiilkeen tietoja ei epiivakaiden olojen vuoksi ole siiilynyt, lukuunottamatta tuomiokirjoja, joissa on vuonna I 710 Kiikisalmen kiiriij [pdytiikirj oj a. KUOLONKEVAT Keviit 1697 tullessa mainitaan se todellisena kuolemankevii?inii. Edellisen vuoden kato oli saanut liikkeelle vielii hengissii olleet ihmiset. Tiloja autioitui suurin miiiirin, mutta niill,i tiloilla, joilla riitti tydvoimaa metsiistykseen ja kalastukseen, niihtiiviisti selvittiin paremmin. Suomen kansasta kerrotaan kolmanneksen kuolleen niilkaan ja sen aiheuttamiin tauteihin. Ravinnon puute ja turmiollinen h?itiiravinto heikensi viiestdii tehden hirvittaviie jalkee. Maata hallitsi KAARLE XI, joka mainitaan itsevaltiaaksi, Hiinen hallituksensa periaate oli, ettei kruunu saanut menettdd?iyriiikiiiin rahaa, eikii viljakappaa niiliinhiidiin torjumiseen. Vasta katastrofin hirvittiivvvden todettuaan kruunu oli valmis viihiiisiin lievennyksiin, mutta jo kuolemankeviittii seuranneena kesiinii voudit taas kiersiviit ahnaasti talosta taloon velkomassa kruunun saatavia. Sakkolassa mm. mainitaan Arrendator (maanvuokraaja) Erich Pirhoin, ja Pyhiijiirvellii kolleega Albrecht Johan Orbinski. Vuokramailla isiinniit olivat vuoteen , jolloin vasta saivat lunastaa maatilat omikseen. VUOSISATA VAIHTUI.. Ruotsin kuningatar Kristiina, joka jakeli suosikeilleen lahjoitusmaita, oli lahjoittanut Petiijiiveden hovin Johan Klcifverbladille (aateloituna Kldfverskdld), joka puolestaan oli v.1705 maakirjaan merkityn tiedon mukaan vuokrannut sen K: Freeselle. Sakkolan hovin kuningatar oli lahjoittanut R. Gusterille ja Haparaisten hovin sekii Kiviniemen ja Taipaleen kalapaikat J. Boismanille. Suuren Pohjan sodan sytyttyii ja veniiliiisten vallattua Kannaksen v.1710 poistuivat kruununvoudit asemapaikoiltaan, ja sodan viime vaihe, jota myds isovihaksi kutsutaan ( ), toi uudeksi isiinniiksi Kiikisalmen Karjalaan Pietari Suuren. Isoviha pii?ittyi Uudenkaupungin rauhaan Tiissii rauhassa Ruotsi luovutti Veniijiille Kiikisalmen l?iiinin, Inkerinmaan ja suuren osan Viipurin liiiiniii Virolahtea mydten. Pyh?ijiirvellii. Monet olivat paenneet alueelta ja tiloja autioitui. Pyhfljnrven Hassinmiiell?i oli mm. kappalainen Jaerpenius saanut surmansa paetessaan ven?iliiisiii joukkoja. Pietari Suuri jakeli tiloja suosikeilleen vielii sodan kestiiessii, ja n?iin ruotsalaisten omistukset mitetoityivet. Esimerkiksi kreivi Ivan MuSin Pu5kin sai Viipurin-Kiikisalmen maantien eteliipuolelta Sakkolasta 9l taloa (67 aateria) kiisittiiviin lahjoitusmaan, jonka keskuspaikaksi tuli Petiijiirven hovi. Valtatien pohjoispuoli kuului vuodesta 1732 lehlien Valamon ja Konevitsan luostareille. Talouseliim?in kannalta oli tarkeee, ettd autiot saataisiin nopeasti viljelyyn. Verotusta uudistettaessa huomattiin, etteiv[t verot tuottaneet kruunun toivomia mii?irie. Riistiytymistii ilmeni. Verokaavaa muutettiin v.1720 jotta talolliset kykenisivdt paremmin suoriutumaan rasituksistaan, mutta tiimiikiiiin ei tuonut parannusta. Katovuosien tiihden JI

5 viljaveron saattoi korvata muina luonnontuotteina, mutta siitii huolimatta riistit vuosina l I isiiiintyiviit j a veronmaksukyvyttdmyys autioitti tiloja. Sakkolassa v.1706 tiloja oli 173 " v.1724 " 159 " v.1728 " 167 " v.1723 alutioita 17Yo " v.1728 " 28 Pyhzijiirvelln v.1706 tiloja oli 150 " v.1724 " 164 " v.1728 " 174 " v.1723 avtioita8-g%o " v.7728" II Pietari Suuren lahjoitukset kasittivat tietyn vero-osuuden, jonka suuruus tiismennettiin v.1726 julkaistussa asetuksessa. Luostarien mailla talonpojat muuttuivat kruununtalonpojiksi. Muilla lahjoituksensaajilla oli Veniijalle ja muualla Itiimerenmaissa toisia tiluksia, jotka tunnustettiin maineen ja asukkaineen heidlin omaisuudekseen. Heistii tuntui mahdottomalta kuvitella, ettei iisken vallatussa Viipurin liiiinissii heill?i olisi samoja oikeuksia. Veroja korotettiin ja piiiviitd'itii lisiittiin siellii. Sakkolan pokostan lahjoitusmaalla kreivi Ivan Olexewitz Musin Pu5kin kuittasi osakseen veroina talonpojilta, jotka viljelivat maitaan: Rahaa 85 ruplaa 2 alltusta (kop.?), ruista 85 tynnyriiija l2 kappaa, ohraa 46 tynnyriii 8 kappaa, kauraa 47 tynnyrid l6 kappaa, voita 8 puutaa ja heiniii 240 kuormaa. Asukkaita oli merkitty 372 mies- ja 345 naispuolista, eli yhteensii 717. Taloja mainitaan yhteensii 27, kruunun osuudella 2. Pyhiijiirven pokostan lahjoitusmaa v.1724 oli kreivi Andre Actimanowitz Matseifsin hallussa ja taloja verotettiin seuraavasti: Rahaa 200 ruplaa, kauraa 100 tynnyriii, heiniiii 300 puutaa. Lisiiksi hiirkii ja jokaiselta kymmenelte talolta 1 lammas, 3 naulaa voita, 20 kpl munia ja vielii kana jokaiselta tilalta. Vuoden 1724 verokirjassa mainitaan Pyhiijiirvellzi 4 hovileiri?i, Pyhiijiirven, Riiskan, Illiliin ja Kiimajiirven hovileirit. Pyhiijiirvel16 oli verokirjan mukaan miehiii 455 ja naisia 411, eli asukkaita yhteensii 866. Taloja mainitaan yhteensii 151, joista kruunun mailla 52. Autioita oli yhteensii 13. Kruunun mailla ei ollut autioita. Seuraavista henkikirjoista puuttuukin tilaton v?iest6, joten v.1754 viiestdluettelot ovat sisiilliiltii?in tarkemmat ja niissii mainitaan kaikki asukkaat. Esimerkki l: Sakkolan seurakunta nro 9, kirjattu 12. marraskuuta Asukkaat luetteloitu kylittiiin ja talottain. Kyliit ovat mydhemmin muuttuneet ja mm. Revonlahti niikyy vielii tiissii mukana. Asukkaita yhteensa 2617 henkeii. Valkjervi kuului vielii Sakkolaan, Sen suurin talo asukasmiiiiriiltiiiin oli Pekka Pitkiisen talo. Talon asukkaina mainitaan periiti 39 henkeii. Haparaisissa asui Lauri Kekin talossa 28 henkeii. PyhAjiirveltii tiinne muutti osa Naskalin sukua, josta sitten tuli Sakkolan suurin suku. Myds Aijdt olivat tulleet tulleet Pyhiijiirveltii. Muutettuaan sitten avioliiton solmimisen kautta pitiijiiste toiseen, niimii suvut levisiviit ympiiriinsii. Muualtakin muutettiin ja siirryttiin pois entisiltii asuinsijoilta. Esimerkki 2: Pyhiijiirven seurakunta nro 5, kirjattu Wiipurin Tuomiokapitulissa 24. marraskuuta Asukkaita pitiijiissii yhteensa 3225 henkeii, joista miehiii 1662 ja naisia P<jlhitliin kyliistii alkaen mainitaan seuraava teksti:"tiihiin asti Hiinen Ylhiiisyytensii Herra Kenraali YlipAAllikkii Gdrfr Solticowin osuus." Sen j?ilkeen "Hiinen Korkeutensa Kenraali Prokuristi Prinssi Trubeskoin osuus." Kenraali Solticowille yhteensli l9l7 asukasta ja prinssi Trubeskoille yhteensit 1308 asukasta. Laskutavasta ei ole tietoa, mutta loppusumma on 2248 henkeii, kruunun nimismiehen Johan Ursinuksen ilmoittamana. Kirkonkirjan otteessa Pyhiijiirven seurakunnassa asuvista mainitaan sekii vanhat etta nuoret, terveet ettii heikot, mukaanlukien vastasyntyneet lapset. Lisiitietoja verotu ksesta : E.Jutikkala: Suomen talonpojan historia V.Voionmaa: Suomen karjalaisen heimon historia V.Kaasalainen: Sakkolan historia J.T.Lappalainen: Kaarle X Kustaan Venajan sota E.Jdske: Rautu ja rautulaiset M.Juva: Suomen kansan historia R. Ranta: Viipurin komendanttiku nta v LWiika: Kappale kannakselaisvaiheita, eli Pyhiijiirven pitiijiin historia.