KOIVUJÄRVEN JA PYYLEHDON URAANIESIINTYMÄT KIURUVEDELLÄ JA PIELAVEDELLÄ

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/3314/-88/9/60 Pielavesi, Kiuruvesi Koivujärvi ja Pyllähti Olli Iäkäs Koskee : KOIVUJÄRVEN JA PYYLEHDON URAANIESIINTYMÄT KIURUVEDELLÄ JA PIELAVEDELLÄ 11 sivua 1 taulukko 11 kuvaa 4 liitettä

2 1 Sisällysluettelo 1 Johdanto 2 2 Koivujärven uraaniesiintymät Aikaisemmat uraanitutkimukset Tutkimukset Pyylehdon uraaniesiintymä Tutkimukset Tutkimukset Tulosten tarkastelu Uraanimääritykset pölynäytteistä Säteilymittaukset maastossa Uraanin esiintyminen 8 5 Yhteenveto ja arviointi 8 Kirjallisuusluettelo 11 Taulukko 1 Kuvat Liite 1 Pölynäytteet 1979 Liite 2 Moreeninäytteet 1981 Liite 3 Jukka Marmon selostus kesän 79 tutkimuksista Liite 4 Luettelo alkuperäisaineistosta

3 2 1 Johdanto Pyhäjärven mittausalueen (3321) aeroradiometrisia gamma-anomalioita tarkistettaessa 1979 tutkimukset ulotettiin myös viereisten karttalehtien alueille (Äikäs 1988a). Kiuruveden ja Pielaveden rajalla Koivujärven lounaiskulmassa ( ja ; kuva 1) tiedettiin olevan uraanimalmiaiheita, joita Outokumpu Oy oli tutkinut 70-luvun alkupuolella. Näihin aiheisiin tutustuttiin ja niiden läheltä löydettiin lisää uraanimineraaliutumia kalliosta. Maastoautoon asennetulla spektrometrikalustolla löydettiin Pielaveden puolelta ( ) uusi, "Pyylehdoksi" nimetty uraanimalmiaihe. Näitä kohteita tutkittiin 1979 kartoittamalla, säteilymittauksin ja pölynäyttein (ks. liite 3). Pielaveden mittausalueen (3314) aeroradiometristen karttojen valmistuttua 1980 Pyylehdon esiintymän ympäristöä tutkittiin gamma-anomalioiden tarkistuksen ohessa (Äikäs 1988b). Esiintymälle löydettiin jatke lounaaseen ; näiden välisellä peitteisellä alueella havaittiin anomaalinen uraanipitoisuus yhdessä moreeninäytteessä. Pyylehdosta luoteeseen löydettiin uraania ja molybdeenia sisältäviä pegmatiittilohkareita ja vähäinen radioaktiivinen pegmatiittijuoni kalliosta. Pyylehdon ympäristön kallioperää kartoitettiin noin 2 km 2 alalta vuonna 81. Vuoden 79 tutkimuksiin osallistuivat lisäkseni geofyysikko Jalle Tammenmaa, kausiapulainen Jukka Marmo ja malmiosaston vakinaisesta miehistöstä Pertti Huusko, Ossi Heikkinen, Lasse Hentinen, Seppo Kurttila ja Erkki Rimpiläinen. Vuonna 80 olivat mukana Huusko, Heikkinen, Hentinen ja Rimpiläinen ja vuonna 81 Hentinen, Markku Laaksonen, Jarmo Pitkänen, Kari Tiitta ja Antti Vänskä sekä kausiapulaisena Kari Yli-Kyyny. Geologian tutkimuskeskuksella oli 9 km 2 Pyylehdon esiintymän alueella suuruinen valtausvaraus

4 2 Koivujärven uraaniesiintymät 2.1 Aikaisemmat uraanitutkimukset Outokumpu Oy :n Malminetsintä tutki Koivujärven lounaisia rantoja 1973 K. Kainulaisen löytämien lohkareiden perusteella ; näissä oli uraania. Etenkin Teponniemestä (kuva 2) yhtiö löysi useita gneissigraniittipaljastumia ja lohkareita, joiden uraanipitoisuudet olivat kuitenkin alle 1000 (Havainnot /PR/3314, 3323/73). U : Th oli tutkituissa näytteissä 0, siten, että näytteet olivat selvästi uraanivaltaisia. Suurimmat toriumpitoisuudet olivat alle 300 luokkaa. Tutkimuskeskuksen malmiosaston uraanitutkimuksissa 1974 työnjohtaja Matti Huuskonen tiettävästi mittasi säteilyä Koivujärven ja Kolunjärven välisen alueen paljastumista. Tästä työstä ei saatu uusia malmiaiheita, mutta kylläkin havaintoja lievästi radioaktiivisista pegmatiittipesäkkeistä suonigneisseissä. 2.2 Tutkimukset 1979 Pyhäjärven lentoalueen (3321) itäreunasta löydettiin kesän 79 anomaliatarkistuksissa radioaktiivinen pesäke kalliosta Kiuruveden Puutteella (Äikäs 1988a). Lentoalueen ulkopuolelta, peruskartan lehdeltä näitä pesäkkeitä löydettiin lisää Vuohtolahden maastosta (kuva 2), ja ne osoittautuivat samankaltaisiksi kuin Outokumpu Oy :n Teponniemestä löytämät radioaktiiviset kivet. Radioaktiiviset pesäkkeet esiintyvät kiillegneississä, joka on vaihtelevasti migmatiittiutunut suonigneissiksi ja jota leikkaavat pegmatiittijuonet (taulukko 1). Yksittäisten pesäkkeiden läpimitta yltää harvoin metriin ; pesäkkeet noudattavat kuitenkin gneissin liuskeisuutta. Pölynäytteiden perusteella Vuohtolahden radioaktiivisten pesäkkeiden keskimääräiset uraanipitoisuudet ovat Yksittäisissä näytteissä on suurimmillaan noin 1300 U. Toriumia on yleensä niukasti, alle 10. Leppiluodon pesäke on

5 4 suurikokoisin, mutta siinäkin rikkaimmat osat ovat läpimitaltaan noin metrin suuruisia ja rajoittuvat kallion pintaan (näytteet analysoitiin erikseen cm ja cm syvyydeltä). Vuohtolahden - Teponniemen malmiaiheiden lisäksi löydettiin sivummalta Huutsaaren pohjoispäästä radioaktiivinen vyöhyke kvartsi-maasälpäliuskekallioista ; tämä osoittautui sittemmin uraani-fosforiesiintymäksi (Äikäs 1988c). 3 Pyylehdon uraaniesiintymä 3.1 Tutkimukset Koivujärven Teponniemellä ja Vuohtolahdella havaittujen radioaktiivisten pesäkkeiden etsintä ulotettiin automittauksin Kolunjärven seudulle Koivujärven kaakkoispuolella ( ) : Pyylehdon autiotilaa sivuavalta metsätieltä löydettiin radioaktiivinen paljastuma, jonka havaittiin kuuluvan suurempaan radioaktiivisten pesäkkeiden ryhmään (kuva 3). Esiintymä sijaitsee Pielaveden kunnan alueella ; se nimettiin "Pyylehdoksi" ja kartoitettiin tarkoin (kuva 4). Samalla tavalla löydettiin radioaktiivinen paljastuma Pyylehdon pohjoispuolelta läheltä Lantereenlahden rantaa, mutta tämä aihe osoittautui vähäiseksi. Pyylehdon kallioista otettiin noin 130 pölynäytettä, joiden uraanipitoisuus määritettiin VTT :n Reaktorilaboratoriossa (Rapiduran ; liite 1). Osasta näytteitä tehtiin rinnakkaismääritykset (U ja Th) malmiosaston gammaspektrometrilla Espoossa. Muutamilla paljastumilla otettiin tavallista syvemmät näytteet, ja ne analysoitiin kahdessa osassa syvyyden mukaan ( cm ja cm). Eräistä Pyylehdon paljastumista tutkittiin radioaktiivisuuden jakautumista kartoittamalla ne säteilymittareiden avulla tarkasti ; samalla vertailtiin silloin käytössä olleita skintillometreja ja spektrometria sekä kokeiltiin lyijysuojuksen käyttöä detaljimittauksessa (kuvat 5...8). Pyylehdon kalliot ovat migmatiittista kiillegneissiä, jossa paleosomina on kiilleliuske ja neosomina graniittiset suonet ; kiven koostumus vaihtelee kiilleliuskemaisesta gneissistä epä-

6 5 määräisesti graniittiutuneeseen gneissiin ja edelleen suonigneissiin. Gneissiä leikkaavat terävin kontaktein pegmatiittijuonet (kuva 9), joiden paksuus on suurimmillaan metrin luokkaa. Pegmatiittijuonissa esiintyy usein kirjomaasälpää. Pegmatiittijuonten kaltaista karkeaa pegmatiittigraniittia esiintyy gneississä rajoiltaan epämääräisinä laikkuina, mikä voi osaksi johtua loiva-asentoisten juonten leikkauksista nykyisessä eroosiotasossa. Suurin näistä pegmatiittigraniittiosueista käsittää paljastuman 14 ja luoteisosan paljastumasta 15 (kuva 4). Paljastumassa 14 esiintyy sulkeumana rautakiisuja sisältävää kalkkisilikaattigneissiä, josta aikaisemmin on ammuttu näytteitä (tiettävästi GTK :n malmitutkimuksissa). Radioaktiivisuus esiintyy pesäkkeinä ja kapeahkoina vyohykkeinä gneississä (kuvat 5 ja 6) ; niille on yhteistä graniittiutuminen ja toisaalta biotiitin runsaus (kuva 10). Radioaktiivisia pegmatiittigraniittiosueita on muutamissa paljastumissa (12 ja 20 ; kuva 4) ; terävärajaiset pegmatiittijuonet eivät ole radioaktiivisia. Pyylehdon migmatiittinen gneissi on vahvasti liuskeista, ja siinä havaittiin poimutusta ja pienoispoimutusta. Kiven raitaisuus noudattaa liuskeisuutta, jonka kaateen suuruus on ja (kaateen) suunta kaakon ja etelän välillä. Poimuakselit osoittavat yleensä etelään kaateella. Kallioperän rakenteen vuoksi radioaktiiviset paljastumat toistuvat kulun suunnassa (=runkolinja K125) noin 100 m välein (kuva 4). Pyylehdon esiintymä on tulkittu migmatiittisen gneissin rakennetta noudattavaksi konformiksi vyöhykkeeksi tai kerrokseksi, joka loiva-akselisen poimutuksen ja loivakaateisen liuskeisuuden vuoksi on nykyisessä kallion pinnan leikkauksessa näkyvissä vain paikoin (ks. liite 3). Pielaveden lentoalue (3314) mitattiin 1979, ja radiometristen gamma-anomalioiden tarkistukset saatiin alulle 1980 (Äikäs 1988b). Pyylehdon esiintymä antaa selkeän gamma-anomalian uraani-ikkunan kartoissa (kuva 3) ; sen lounaispuolelta Vehkamäestä löydettiin uusi radioaktiivisten pesäkkeiden vyöhyke, joka on täysin Pyylehdon esiintymän kaltainen. Pyylehdon itäpuolella Majakankaalla on myös gamma-anomalia, jonka kupeessa on lieväs-

7 6 ti radioaktiivisia pegmatiittikallioita. Itse anomalia aiheutuu kuitenkin moreenimaasta ja siinä olevista lievästi radioaktiivisista pegmatiitti- ja kiillegneissilohkareista. Pyylehdosta 2 km luoteeseen löydettiin vuonna 80 radioaktiivisia pegmatiittilohkareita, joissa on myös molybdeenihohdetta. Näiden lohkareiden lähtöpaikka löytyi kalliosta samalta alueelta : mineraaliutuma on vähäinen pegmatiittijuoni vulkaniittikalliossa. Parhaasta lohkareesta määritettiin 458 U, 146 Th ja 340 Mo (Äikäs 1988b). 3.2 Tutkimukset 1981 Talvella Pyylehdon esiintymän ympäriltä otettiin Cobra- -kalustolla näytteitä moreenin pohjasta ja kallion pinnasta (kuva 3 ; liite 2). Pisteessä M esiintymän lounaispään jatkeelta saatiin moreenista anomaalinen uraanipitoisuus, 91 PPm. Vehkamäen - Pyylehdon aluetta kartoitettiin 1981 noin 2 km 2 alalta esiintymien ympäristöstä. Radioaktiivisten pesäkkeiden vyöhyke esiintyy konformisti sellaisen lounaasta koilliseen kulkevan rajan tuntumassa, jonka kaakkoispuolella on pegmatiittijuonia ja -pesäkkeitä sisältävää suonigneissiä ja luoteispuolella suonigneissisulkeumia sisältävää pegmatiittigraniittia. Näiden pääyksiköiden raja on vaihettuva ja muodostaa siten kontaktivyöhykkeen. Vähäisessä määrin alueella on havaittu myös vulkaanisia liuskeita, kalkkisilikaattikiviä ja gabroluokan emäksisiä kiviä. Kartoituksen tulos on sopusoinnussa alueen muiden malmitutkimusten yhteydessä tehdyn kartoituksen kanssa (J. Nikander, keskeneräiseen aineistoon perustuva tiedonanto 1988). Matalalentomittauksen magneettisen kartan perusteella kontaktivyöhykkeen kaakkoisreunan kohdalla on hento magneettinen anomaliavyöhyke. Uraanin alhaisten pitoisuuksien ja esiintymien pesäkkeisyyden vuoksi enemmät tutkimukset Koivujärven ja Pyylehdon uraaniesiintymien alueella lykättiin myöhemmäksi ja lopulta niistä luovuttiin kokonaan.

8 7 4 Tulosten tarkastelu 4.1 Uraanimääritykset pölynäytteistä Kaikista vuoden 79 pölynäytteistä (237 kpl ; liite 1) teetettiin uraanimääritys Rapiduran-menetelmällä VTT :n Reaktorilaboratoriossa. Määritystä varten kalliosta iskuporalla otetusta pölystä toimitettiin analyysiin noin gramman erä kustakin näytteestä. Malmiosaston gammaspektrometrilla määritettiin lisäksi U- ja Th-pitoisuudet 141 näytteestä ; tässä analyysissa käytetty näyte-erä painoi runsaat 30 grammaa. Työvaiheiden säästämiseksi näytteitä ei jauhatettu hienoksi. Eri menetelmillä saatujen uraanitulosten jakaumat ovat hyvin samankaltaiset (kuva 11), ja uraanipitoisuudet vastaavat toisiaan kohtuullisesti koko näytejoukossa. Kuitenkin yksittäisissä näytteissä vastaavuus on huonompi, etenkin suurimpien uraanipitoisuuksien kohdalla. VTT :n tulokset näyttäisivät olevan yleensä suurempia kuin GTK :n gammaspektrometrilla määritetyt. Suurin selittäjä uraanitulosten poikkeamiselle toisistaan on ero määrityksiin käytettyjen näyte-erien koossa ; lisäksi tuloksiin vaikuttaa näytteiden epähomogeenisuus, jota olisi voitu poistaa jauhattamalla näytteet ennen analyysia. Tulokset ovat kuitenkin riittävän hyviä aiottuun tarkoitukseen : joukkoanalyyseiksi uraanipitoisuuden suuruusluokan määrittämiseksi malmiaiheen ensimmäistä taloudellista arviointia varten. Toriumpitoisuudet kaikissa vuoden 79 näytteissä ovat yleensä alhaisia, harvoin yli 100 (kuva 11). Tämä ominaisuus Koivujärven ja Pyylehdon uraaniesiintymissä osoittaa nimenomaan uraanin liikkuneen ja mineraaliutuneen alueen kallioperässä. 4.2 Säteilymittaukset maastossa Gammaspektrometrilla maastossa tehtyjen mittausten tulokset vastaavat hyvin pölynäytteistä tehtyjä uraani- ja toriummääri tyksiä (kuvat 7 ja 8). Työssä opittiin, että kunnollinen tulos edellyttää luotettavaa, hyvin kalibroitua laitteistoa ja ta-

9 8 saista, riittävän isoa paljastumaa (jotta mittausgeometria vastaisi kalibrointipaikkaa). Tulokset rohkaisivat gammaspektrometrian kehittämiseen (Ovaskainen 1980). Paljastuman JSM-79-5 detaljikartoituksessa kokeiltiin rinnan kaikkia vuonna 79 käytössä olleita säteilymittareita (skintillometrit Exploranium GR-101A, Wallac RDSC-11 2" anturilla, Victoreen Thyac III ± lyijysuojus ja spektrometri Exploranium DISA 400A). Skintillometrit osoittautuivat toistensa veroisiksi ; Wallacin asteikko ei kuitenkaan riitä kohtuullistenkaan pitoisuuksien mittaamiseen (kuvat 7 ja 8). Lyijysuojuksen käyttö tuikeanturin ympärillä "pienentää" mitattavaa kohdetta ; sen avulla kokeiltiin säteilyn jakautumisen kartoittamista 25 cm verkossa muutamilla paljastumilla (kuvat 5 ja 6). 4.3 Uraanin esiintyminen Huutsaaren esiintymää lukuunottamatta sekä Koivujärven että Pyylehdon esiintymissä uraani on kalliossa pesäkkeisesti, kuitenkin siten, että uraania sisältävät pesäkkeet noudattavat suurin piirtein isäntägneissien raitaisuutta ja liuskeisuutta. Uraania sisältäville kiillegneissipaljastumille on tyypillistä graniittiutuminen, jopa niin, että pegmatiittigraniittinen aines vallitsee kiillegneissipaleosomin sijaan. Radioaktiivisissa paljastumissa on yleensä vähän toriumia, kaikki mineraaliutumat ovat uraanivaltaisia. Yksittäiset uraanipitoisuudet ovat kuitenkin taloudelliselta kannalta vähäisiä, suurimmillaankin noin 1500 ; uraania sisältävien pesäkkeiden keskipitoisuudet ovat (kuva 4 ; taulukko 1). Tästä syystä esiintymien tutkimuksia ei viety pidemmälle, eikä esimerkiksi niiden uraanimineraaleja tutkittu. Yhdessä ohuthieessä Koivujärven Vuohtolahden pesäkkeistä on havaittu kolme radioaktiivista mineraalia, joista zirkonin kaltainen mineraali on yleisin. Yhteenveto ja arviointi Vuosina Geologian tutkimuskeskuksen malmiosasto löysi ja tutki radioaktiivisia kallioita ja lohkareita Kiuruveden ja Pielaveden kuntien rajan tuntumassa Koivujärvellä ja Kolunjärven eteläpuolella, karttalehdillä ja Koivu-

10 9 järveltä tunnettiin aikaisemmin Outokumpu Oy :n Malminetsinnän vuonna 1973 tutkimia radioaktiivisia kallioita ja lohkareita, joihin myös näissä tutkimuksissa tutustuttiin. Löytöjen uraani- ja toriumpitoisuuksia tutkittiin säteilymittauksin ja analysoimalla iskuporalla otettuja pölynäytteitä. Kaikki alueella havaitut uraaniesiintymät osoittautuivat uraanivaltaisiksi, niiden toriumpitoisuudet ovat yleensä alhaiset. Koivujärvellä Vuohtolahden - Teponniemen vyöhykkeessä esiintyvät uraanimalmiaiheet ovat kooltaan vähäisiä ja pitoisuuksiltaan alhaisia ; kaikki ovat migmatiittisessa, graniittiutuneessa kiillegneississä esiintyviä pesäkkeitä. Koivujärven Huutsaaresta löydetty esiintymä kuuluu uraani-fosforityyppiin ; sen isäntäkivi on alkuperältään vulkaaninen kvartsi-maasälpäliuske, mutta Huutsaarenkin esiintymän uraanipitoisuudet ovat taloudellisesti liian alhaisia. Merkittävimmäksi löydöksi osoittautui Pielaveden Pyylehdon esiintymä, joka havaittiin metsätiellä sijaitsevasta paljastumasta maastoautoon asennetun spektrometrin avulla Esiintymästä saatiin lisäviitteitä moreeninäytteenotossa sekä aeroradiometrisen kartoituksen gamma-anomalioiden tarkistuksissa : Pyylehdossa esiintyy radioaktiivisia paljastumia kaikkiaan 100 x 900 m suuruisella alueella. Esiintymän keskiosa on hyvin paljastunut, ja sen tarkka kartoitus osoitti radioaktiivisten paljastumien sisältävän samantyyppisiä uraanivaltaisia pesäkkeitä migmatiittisessa kiillegneississä kuin Vuohtolahden- Teponniemen vyöhykkeessäkin havaittiin. Uraanimineraaliutumat noudattavat gneissin raitaisuutta, liuskeisuutta ja poimutusta. Koko uraania sisältävä vyöhyke saattaa kuitenkin olla ohut : mittavimmat uraania sisältävät vyöhykkeet ovat vain 1,5 m paksuja, ja geologisen rakenteen vuoksi on mahdollista, että esiintymässä sama ohut kerros puhkeaa toistuvasti näkyviin. Pyylehdon esiintymästä säteilymittauksin ja pölynäyttein tutkitut uraanipitoisuudet ovat taloudelliselta kannalta vähäisiä, suurimmillaan noin 1000 ja pesäkkeissä keskimäärin

11 10 Vuohtolahden - Teponniemen ja Pyylehdon uraanimineraaliutumat muodostavat karttakuvassa luoteesta kaakkoon suuntautuvan vyöhykkeen, jossa on myös merkittäviä kallioperän lineamentteja, ilmeisiä ruhjeita. Samankaltainen piirre on havaittu karttalehden 3312 alueella ns. Kinturin ruhjeen lähellä sijaitsevina uraaniesiintyminä sekä karttalehden 3313 lounaisosassa aeroradiometristen gamma-anomalioiden jakautumisessa (Äikäs 1986). Tästä voisi olla kehitettävissä alueellinen uraaninetsintämalli, jos luode-kaakko-suuntaisten ruhjevyöhykkeiden voidaan osoittaa todella kontrolloivan pegmatoideihin ja migmatiittien neosomeihin liittyviä uraanivaltaisia radioaktiivisten mineraalien esiintymiä. Geologi Olli Äikäs

12 11 Kirjallisuusluettelo Marttila, E., Evolution of the Precambrian volcanic complex in the Kiuruvesi area, Finland. Geol. Surv. Finland Bull. 283, 109 s. Marttila, E., 1977, Kallioperäkartta 3323 Kiuruvesi. Suomen geologinen kartta 1 : , Geologinen tutkimuslaitos. Nikander, J., Pielaveden - Koivujärven jakson karsi- ja karbonaattikivien ja vulkaniittien stratigrafiasta. Pro gradu -työ, Turun yliopisto, Geologian laitos. 88 s. Ovaskainen, E., Kalibrointisysteemi spektrometreille. Geologinen tutkimuslaitos, raportti M 20/-80/1/25, 9 s. Salli, I., 1977, Kallioperäkartta 3314 Pielavesi. Suomen geologinen kartta 1 : , Geologinen tutkimuslaitos. Äikäs, 0., Geokemiallisten näytteiden uraanipitoisuuden määritys Kainuun - Ylä-Savon mustaliuske-serpentiniittijakson tutkimuksissa vuonna I Menetelmäkuvaus ja alustavat tulokset. Geologinen tutkimuslaitos, raportti M 19/3432/-80/2/60, 7 s. Äikäs, 0., Aeroradiometristen gamma-anomalioiden maastotarkistukset : 3313 Tervo. Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/3313/-86/1/60, 6 s. Äikäs, 0., 1988a. Aeroradiometristen gamma-anomalioiden maastotarkistukset : 3321 Pyhäjärvi. Geologian tutkimuskeskus, tutkimuskortti M 19/3321/-88/1/60. Äikäs, 0., 1988b. Aeroradiometristen gamma-anomalioiden maastotarkistukset : 3314 Pielavesi. Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/3314/ -88/10/60, 9 s. Äikäs, 0., 1988c. Koivujärven Huutsaaren uraani-fosforiesiintymä Kiuruvedellä. Geologian tutkimuskeskus, raportti M 19/3323/-88/1/60, 6 s.

13 Kunta Koordin. Nimi x Hav.nro Y Kuvaus Mineraaliutuman Keskipitoisuudet () koko kpl U Th Kiuruvesi Puute JSM Suonigneissimainen KIILLEGNEISSI, sateily 0,5...1 x 2+ m esiintyy pes8kkeisesti <10 Kiuruvesi Vuohtolah ti JSM KIILLEGNEISSI : osin kiilleliuskemaista, osin läpimitta <1 suonigneissimäistä ; säteily pesakkeessa, joka koostuu maasälvista, kvartsista ja biotiitista. m JSM KIILLEGNEISSI ; kiilleliuskemainen tyyppi vallitsee, säteily on ohuessa suonigneissimaisessä kerroksessa, jossa on myös juonikvartsia JSM KIILLEGNEISSI, osa siitä suonigneissimaista. <1 x 7 m Kiuruvesi Leppiluoto JSM KIILLEGNEISSI, graniittiutunut suonigneissimäi- leveys < 5 m seksi, paikoin sitä leikkaa PGGR. Säteily esiintyy ruhjeisessa KVAR-MAAS-linssissa saaren länsiosassa <10 (20 kpl) Kiuruvesi Heinasal mensaari JSM KIILLEGNEISSI, jossa kiilleliuskemaisella ja 0,3 x 1 m suonigneissimäisellä tyypillä on terävä kontakti. Säteilevä pesäke on tässä kontaktissa <10 (2 kpl) JSM Graniittiutunutta, suonigneissimaista KIILLE- GNEISSIÄ, jota leikkaa PPGR. Säteily on kiillegneississä ohuessa kerroksessa <10 (1 kpl) JSM Suonigneissimaista KIILLEGNEISSIÄ ja siinä paikoin PPGR-juonia ja suonia. Säteily esiintyy pienialaisissa pesäkkeissä kiillegneississä JSM KIILLEGNEISSI, kiilleliuskemaista tyyppiä. Säteily esiintyy liuskeisuutta myötäilevassä ohuessa vyöhykkeessä Pielavesi Silasaari JSM Graniittisuonia sisältävä, suonigneissimäinen läpimitta <0,5 KIILLEGNEISSI. Säteily esiintyy KVAR-MAAS- m -BIOT-pesäkkeessä <10 Taulukko 1. Vuohtolahden - Teponniemen vyöhykkeessä sijaitsevat, GTK :n 1979 tutkimat uraaniesiintymät Koivujärvellä Kiuruveden ja Pielaveden kuntien rajalla.

14 0 ero ehtop rå 4 Io la aanr- era sq izresa ämmk Haapamäki Ysr å U an r Arfol~~ Tåyio t tiy 1ysynmä _ - : t., ~ 1b3mla' VQrkkot~p~akr eels, - : Kmvukangas owu;arvr\\ tai Ka wla $ la' 6 aalana a a' Hieaaie Korte y tiullclr.rrr. ~~ SuoOlaua anudehto. * i'Uär `~ anöa~~ Murtopm, Ilk urs6mtantoalue Peura em, - = - Muro y Ia vuori GPO. eponnremi opera Selmen' a n Erakorm la d Manry \ 1.Ma ela v A akvla 1~t r ::~ 3 y'_ Ke(urrpura /, araakamaki oviokyfä J Katamaei IlaAh a` - r. a sr- r i \1 eyomaki i 3 akkala.:n K osxr,, \ 2 - my1rmap monkv WiW Isrå mppna..-korapiskyla y. L-- = _ 110 maipl T rraa Svlkavanlarsi y Tmvetaio -Pekkala leamm 1 atkanraak Korpilahf SuoCeim, Muraoera sala Sail Saarela_ 1 0 Kahila a I Kannas Kuva 1. Koivujärven ja Pyylehdon esiintymien sijainti karttalehdillä ja Mittakaava on 1 :

15 ~, 7aa \ A ~J tq ~A k Kuik,,,,.. i o PP..D, ~ H t s a a' r l N\L\\\\i\uo \\L n~se\ku I ^ ) Kurimu ' ra.n...r I l.vp ( p, S _ n I (T ~ ~ `~~Huutsa n y NU,mil m ~ JSM-79 UU r 0 ~'l,,,. eso, 1 ',v _ hto ~' (~ ria_i i `- 6 \ s r +. - ~ ~! ~~ - ;,~ nmemr sr.e eedae Menrikkesee,e+ Oal,1 ". C7 Hainksalman - \ ~I ej \ "./ A '/ G \ \ \\ Syvanniemi Larrip saa i \. w > 1 a,l ( ~' Muslikkesaeri ~~ Tep. o.o 'X-784# ?+~ ~~ 30" / Sm~m lkose\\u 1.x t, on- e \lnz\\os\a\ t, r. al Mauivla o +ue..., ~ :Y1 ~ 7 n 7039 V h _n 4l2\\i h(1lu\\~(1su\ -~ P\e.hives\ n I \A(1.; ho-pekme.ni.peko.e. LI1 m ~ ( 7 n, "9 ou\,hl, ~. \ a ~~ ~ ~~,+ e ~ o+a,f a,a \\ 1. ~,11 K,L;L, LLlLLlKVlall\L\, - i r\ ö c `~ Q, 7arr. l ' N Valkama 129 e7 ~ ~I-I 4T Q SIUIl :OL\\plLh Petf/Jaiemr Halmenieml _ HakAl,, Y} ula 1 - e -~ \~`~\ k A Y.'.P \\(U1 qas\l\h. 31 r j l.> - \.-~ Korvujärvi..~ j Olilehlo \ C 3hle ` ~ "~ 1 ~ _ 9 A. r ~ j, H a k o s u o \\ `I _ asal ~_, - 3 0,,\0 e - ') I h..~ o7aa - i35`k t S Kuva 2. Outokumpu Oy :n ja Geologian tutkimuskeskuksen löytämät radioaktiiviset paljastumat ( ) ja lohkareet (A) Koivujärven lounaisrannoilla. Kuvaan on rajattu GTK :n maastotöissä 1979 tutkittu alue (JSM-79).

16 - \\1 ^ 1 i1 - a ~-, A km - =. 1_~, n LI Petäjämemi \,, ' 11 h1n kk A- u n, - -_ - O Lanrereenniemet " ~I p{\te\ P Pnlul\\\ _ i, Louhusaari _ -l) _ (-d ~ A Hå, mssaan - -` Akånlieju_ \ 1-5\ SUc\h1i -` Raatoniemi Kämp å ~- ~ - O y - Luveaho A Kolun e n Cl~ 'ho '\. - E ä M kenlgs ` - n - Lå-,' - -'~ v a kangas T ' - - -lc _ I lehtn P IÄ V h amä i :- - {n A- A A Karankasa - t e / R \ \ Y.,rnitkngt.'1kl E `4 La Kuva 3. Radioaktiiviset paljastumat ( ) ja lohkareet (A) Pielaveden Pyylehdon esiintymässä ja sen ympäristössä. Kuvaan on merkitty talven moreeninäytteiden paikat (M ) sekä aeroradiometrisen kartoituksen uraani-ikkunan anomaliat eu > 2.

17 Pielavesi, Pyylehto K125 Pölynäytteet U yn N L525 JsM-79-1 keskiarvo maksknl kpl L Kuva 4. Pielaveden Pyylehdon esiintymän keskiosan paljastumakartta sekä radioaktiivisista paljastumista otettujen pölynäytteiden keskimääräiset uraanipitoisuudet.

18 118 u 128 a irtt rt m JSM X Y UVTT x JSM C Pp- U0SP Kuva 5. Uraanin ja toriumin esiintyminen paljastumassa JSM Pielaveden Pyylehdossa. a) säteilykartta, käyrät x 10 3 cpm sekä pölynäytteiden sijainti ; b) uraanipitoisuuden jakautuminen (UVTT, ) pölynäytteissä ; c) uraani- ja toriumpitoisuuksien keskinäinen jakautuminen sekä eri menetelmillä määritettyjen uraanipitoisuuksien vastaavuus paljastuman pölynäytteissä.

19 53 b \ \ ` I t t t '4 f ' t t t t 't' rt. 47 \ \ J \. 46 I \ 1 1 I % I ' \ i 1 \ 1 1 i 'g' 1 1\ ,9O QQO \ ~~O UVTT 77 JSM c Th0SP X X Kuva 6. Uraanin ja toriumin esiintyminen paijastuman JSM-79-5 lounaisosassa Pielaveden Pyylehdossa. a) säteilykartta, käyrät x 10 3 cpm sekä pölynäytteiden sijainti ; b) uraanipitoisuuden jakautuminen (UVTT, ) pölynäytteissä ; c) uraanija toriumpitoisuuksien keskinäinen jakautuminen sekä eri menetelmillä määritettyjen uraanipitoisuuksien vastaavuus paljastuman pölynäytteissä. Radioaktiiviset vyöhykkeet sisältävät keskimäärin 200 uraania, niiden paksuus on noin 1,5 m ja ne kaatuvat kaakkoon. 300 I 400 S00 Upgp

20 2500- cps - GR-101A 300- PPM VTT 20( MOO Sao cpm Wallac 2' I 1 I 1 0 i I so- 0 cpm- Thyac, too - GO lypysuo)us m 6 0 m 5 Kuva 7. Poikkileikkaus paljastumasta JSM-79-5 pölynäytteiden kohdalta (ks. kuva 6). Leikkauksessa on verrattu näytepisteistä mitattuja säteilyarvoja eri skintillometreilla (Thyac lyijysuojuksen kanssa ja ilman sitä ; Wallac ; GR-101A), spektrometrilla (DISA) näytepisteistä määritettyjä uraani- ja toriumpitoisuuksia sekä pölynäytteistä eri menetelmillä (VTT :n Reaktorilaboratorio ja malmiosaston gammaspektrometri) määritettyjä uraanija toriumpitoisuuksia. Pölynäytteille on kussakin näytepisteessä laskettu painottamaton keskiarvo cm ja cm syvyyksistä otetuille näytteille ; näin on otettu huomioon säteilyn vaimeneminen kivessä ja saatu pölynäytteiden pitoisuudet paremmin vertailukelpoisiksi säteilymittausten kanssa.

21 Kuva 8. Kuvaa 7 vastaava leikkaus paljastumasta JSM-79-5 pölynäytteiden kohdalta (ks. kuva 6).

22

23 X d 9ö UGSP 1S UGSP U VTT PPM VTT 1000 C 40 WE 100 IC 10 GSP A5 14 'D && 8 z 8 8 p loco Q <P ~p 8 8 CP (p,p <P C~ o U UGSP Kuva 11. Koivujärven ja Pyylehdon kaikkien vuonna 79 otettujen pölynäytteiden uraani- ja toriumpitoisuuksien vertailua (ks. liite 1). a) VTT :n Reaktorilaboratoriossa Rapiduran-menetelmällä (VTT) ja malmiosaston gammaspektrometrilla (GSP) määritettyjen uraanipitoisuuksien histogrammit ; b) eri menetelmillä määritettyjen uraanipitoisuuksien keskinäinen vastaavuus ; c) sama logaritmisella asteikolla ; d) malmiosaston gammaspektrometrilla määritettyjen uraani- ja toriumpitoisuuksien jakautuminen (diagrammista puuttuvat näytteet, joissa Th-pitoisuus on alle määritysrajan 10 ).

24 Liite 1 Vuoden 79 pölynäytteet ja niiden uraani- ja toriumpitoisuudet Koivujärven ja Pyylehdon esiintymistä. Kaikista näytteistä on määritetty uraanipitoisuus VTT :n Reaktorilaboratoriossa (UVTT ; Rapiduran), osasta on määritetty uraani ja torium GTK :n malmiosaston gammaspektrometrilla (UGSp ja ThGSp). JSM = Jukka Marmo.

25 Lab.nro Pöly- Havaintonäyte nro Koordinaatit Syy. UVTT Y dm x UGSP ThGSP 1(5) Pielavesi, Pyylehto Mx JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM

26 Lab.nro Pöly- Havaintonäyte nro Koordinaatit Syv. UVTT x Y dm UGSP ThGSP 2(5) Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM

27 Lab.nro Pöly- Havaintonäyte nro Koordinaatit Syv. UVTT Y dm x UGSP ThGSP 3(5) Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM Kiuruvesi, Huutsaari 132 JSM JSM JSM JSM JSM JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM < JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 10 Mx JSM <10

28 Lab.nro Pöly- Havaintonäyte nro Koordinaatit Syv. UVTT x Y dm UGSP ThGSP 4(5) 165 JSM JSM JSM JSM JSM JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM < Kiuruvesi, Leppiluoto Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM < JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM <10 Mx JSM < JSM JSM JSM JSM JSM Kiuruvesi, Vuohtolahti 206 JSM JSM JSM JSM JSM Mx JSM Mx JSM Mx JSM

29 i Lab.nro Pöly- Havaintonäyte nro Koordinaatit X Y Syv. dm UVTT UGSP ThGSP 5(5) Kiuruvesi, Heinäsalmensaari i Mx JSM JSM JSM JSM JSM JSM JSM Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM < JSM JSM JSM JSM JSM JSM i Pielavesi, Silasaari Mx JSM < ( ) Kiuruvesi, Puute Mx JSM <10 Mx JSM Mx JSM <10 Mx JSM <10 <10 Mx JSM <10 Mx JSM < Pielavesi, Lantereenlahti Mx JSM

30 Liite 2 Talven moreeninäytteet ja niiden uraanipitoisuudet (VTT :n Reaktorilaboratorio, Rapiduran). Näytteiden säteily on mitattu kuivatuksen ja jauhatuksen välillä kemian laboratorion esikäsittelytiloissa (ks. Äikäs 1980).

31 Pistenro Koordinaatit Syvyys Maalaji X Y dm U säteily pulssia Kallionapin kivilaji 1(3) RP MR GR MR MR PG (KVAR) HU MR KIILGN+GR MR SI KIILGN MR SI SI SARVGN MR BIOTGN MR BIOTGN HK HK PG HK MR PG SI KIILGN+GR SI MR AFB RP KIILGN RP MR BIOTGN MR MR KIILGN MR MR MR KIILGN MR MR MR MR KIILGN+MAGN MR PG MR MR MR MR BIOTGN+PG MR BIOTGN+PG MR BIOTGN+PG MR SARVGN MR KIILGN+PG MR PG MR KIILGN+MAGN MR KIILGN MR KIILGN MR "SY" MR KIILGN MR KIILGN MR KIILGN+PG MR PG MR KIILGN MR MR MR KIILGN MR KIILGN MR KIILGN MR KIILGN RP 5 160

32 Pistenro Koordinaatit Syvyys Maalaji X Y dm U säteily pulssia Kallionapin kivilaji 2(3) MR KIILGN+PG MR MR KIILGN+MAGN RP MR PG+MAGN MR KIILGN+MAGN MR KIILGN+MAGN MR KIILGN+MAGN MR KIILGN+MAGN MR KIILGN MR PG+KIILGN+MAGN MR KIILGN MR PG+BIOT RP KIILGN+PG MR MR SARVGN+MAGN+SKII MR KIILGN MR MR KIILGN MR KIILGN MR MR PG+BIOT MR KIILGN MR PG+BIOT SI MR PG SI MR MR KIILGN+MAGN+SKII SI MR MR MR PG MR PG MR KIILGN+MAGN MR MR MR KIILGN RP PG+BIOT MR MR PG+BIOT MR BIOTGN MR KIILGN MR KIILGN MR KIILGN+PG MR KIILGN+MAGN MR PG MR MR KIILGN+PG MR KIILGN MR KIILGN+PG MR MR KIILGN+MAGN MR KIILGN+PG RP KIILGN+PG+MAGN MR KIILGN+PG+MAGN MR MR KIILGN+PG+MAGN

33 Pistenro Koordinaatit Syvyys Maalaji X Y dm U säteily pulssia Kallionapin kivilaji 3(3) MR KIILGN MR PG MR KVAR MR TU MR MR KIILGN MR KIILGN+PG

34 Liite 3 Jukka Marmon selostus Koivujärven ja Pyylehdon uraanitutkimuksista kesällä 1979.

35 Tutkimusselostus Koskee C A B, C, D Kiuruvesi, Pielavesi SELOSTUS KOIVUJÄRVELLÅ SUORITETUISTA URAANITUTKIMUKSISTA 1979

36 - 1 - TUTKIMUSTEN TAUSTA Koivujärven aluetta on tutkittu varsin perusteellisesti 1960-luvulla Outokumpu Oy :n toimesta, jolloin yhtiö etsi sieltä sulfidimalmeja - alue tulkittiin osaksi nk. Ruotasen liuskealuetta, jossa sijaitsee Pyhäsalmen malmi. Tutkimukset huipentuivat syväkairauksiin mm. Koivujärven Huutsaaressa ja Vuohensaaressa. Koivujärvi sijoittuu Kiuruveden lehden (kallioperäkartta 1 : , E.MIarttila 1977) Sw-osaan ja Pielaveden lehden ( kp kartta 1 : , I. Salli 1977) NW-osaan. J. Nikander (1976) on pro gradu-työssään käsitellyt Koivujärven alueen kivilajien keskinäistä stratigrafiaa ja tektoniikkaa. Näinollen alueesta on käytettävissä uutta geologista perustutkimusmateriaalia. Uraania alueelta tavattiin ensi kerran Tällöin Outokumpu Oy tutki lähinnä järven S-osassa olevaa Teponniemeä ja sen lähiympäristöä. Töiden tuloksena oli joitakin kymmeniä säteileviä lohkareita ja muutamia pesäkkeitä kallioissakin. Uraanipitoisuudet näytteissä vaihtelivat parista sadasta -yksiköstä 0,1% :iin. GTL :n tutkimusryhmä "heitettiin" Pyhäjärvelle selvittämään karttalehtien 3321, 3312 ja 3313 matalalentojen tuloksena havaittuja gammasäteilyanomalioita. Ryhmään kuului heinäkuun alkuun asti "Niva-porukka. Koivujärven alue sijoittuu varsinaisen tutkimuskohteen itåpuolelle, ja näinollen tutkimuksia tehtiin osittain "sivutoimisesta".

37 KOIVUJÄRVEN ALUEEN GEOLOGIASTA Alue kuuluu osana Ruotasen liuskejaksoon, joka luetaan puolestaan svekofennialaiseen systeemiin. Lisäksi alue sijaitsee nk. Laatokka- Perämeri-vyöhykkeessä, jota monet tutkijat luonnehtivat erittäin malmikriittiseksi. Koivujärveltä ei tavata varsinaista pohjagneissiä, vaan vulkaniittien ja niihin liittyvien osin sedimenttisten kivilajien alustan muodostaa eri asteisesti graniittiutunut kiillegneissi. Kiillegneissin päälle on aluksi laskeutunut happamia tuffeja, jotka sisälsivät vaihtelevin määrin myös rapautumismateriaalia. Tuffeja ja tuffiitteja seurasivat karsi- ja karbonaattikivet. Näiden päällä on sitten kaksi sarjaa emäksisiä tuffeja, laavoja ja agglomeraatteja. Enäksisiä sarjoja erottaa toisistaan hapan vulkaniitti.(nikander, 1976). Marttilan (1976) mukaan Kiuruveden alue oli osa eugeosynkliinistä systeemiä, johon liittyi o- lennaisesti merenpinnanalainen vulkaaninen aktiivisuus. Eugeosynkliinivaihetta seurasi orogeniafaasi, jonka aikana maankuoren liikunnot synnyttivät "riftin" - Laatokka-Perämeri-vyöhykkeen. Muodostuneissa depressioissa vallitsivat osittain anatektiset olosuhteet, jolloin alueen sedimenttisvulkaanisista assosiaatioista syntyi magmoja, jotka sitten kiteytyivät hypersteenipitoisiksi kvartsidioriiteiksi ja dioriiteiksi pyrokseenigabro-granuliittifasieksen olosuhteissa. Näiden syväkivien kontaktivyöhykkeissä sedimenttisiä ja vulkaanisia kivilajeja vasten on sitten erityyppisiä kordieriittikiviä. Nikanderin (1976) alueella on kahden ikäisiä ruhjesuuntia. (1) Vanhemmat ruhjesuunnat on aiheuttanut karkeasti E-W-suuntainenpuristus, joka poimutti myös järvialueen kivilajit. Nuorempi NE-SW-suuntainen puris-

38 -3- tus poimutta manneralueen synnyttäen samalla N 10 W- ja N-S-suuntaisia ruhjeita. Kiuruveden alueen orogeniafaasit (Marttila, 1976) niihin liittyvine siirros- ja hierrosvyöhykkeineen samoin kuin metamorfiset prosessitkin konsentroivat alunperin vulkaniitteihin assosioituneita malmiliuoksia sopiviin paikkoihin. Erityisen mielenkiintoisia ovat Marttilan mukaan Fe- y Cu- s Zn- ja Pb-sulfidit. KOIVUJÅRVEN ALUEEN TUTKIMUKSET 1979 Pyhäjärven karttalehden anomalia N :o III katkesi karttalehden itärajaan. Gammasäteilyanomalia aiheitui kiillegneississä olevista kms-kv-bio-pesäkkeistä, jotka Gr-101 As1la mitattuna säteilivät ops. Koska säteily tuntui liittyvän jollakin lailla paikallisiin siirros- ja hierrosvyöhykkeisiin, ulotettiin etsinnät ao. vyöhykkeille. Varsin nopeasti löytyi Kokkopuro-Vuohtolahti-linjalta (kulku n. 330) useita vastaavanlaisia säteilypesäkkeitä. Näytti ilmeiseltä, että Outokumpu Oy :n tutkima Teponniemi kuului samaan vyöhykkeeseen. jo poislähdössä ollut "Niva-porukka" lähetettiin vielä haravoimaan Koivujärven itä- ja kaakkoispuolta, jolloin Kolunjärven länsipuolelta löytyi metsäautotien pohjista pistävis*ä paljastumista vielä pari uutta säteilypesäkettä. Näistä toisen lähistöltä aivan Pyylehdon autioti- C lan pohjoispuolella sijaitsevasta 300m pitkästä ja karkeasti Sw-Nt_ suuntaisesta kallioselänteestä tavattiin runsaasti säteilypesäkkeitä. Nämä Nivalla löydetyt paikat kuulunevat samaan ruhjevyöhykkeeseen kuin aikaisemmatkin löydöt. Ruhjevyöhyke tutkittiin tarkasti välillä Kokkopuro-Pyylehto, joten alueelta ei ole todennäköisesti odotettavissa uusia löytöjä.

39 Aivan kesän alussa löytyi Huutsaaren pohjoispäässä olevasta niemestä happamassa vulkaniitissa oleva kerros (kerroksia?), jo4ka säteili cps. Kivi on FeK- ja tremoliittipitoista, hienorakeista ja homogeenista. Mainittakoon uraanipitoisen kerroksen jääneen aikoinaan Outokumpu Oy :ltä huomaamatta huolimatta saaressa aikoinaan suoritetuista hyvin yksityiskohtaisista malmitutkimuksista. Geofyysikko Tammanmaa kävi heinäkuun loppupuolella toteamassa, että alueen säteily aiheutui pääasiassa uraanista. Tämän jälkeen "cobrattiin soijanäytteet lähes jokaiselta paljastumalta, mistä vain oli tavattu yli 1000 cps ylittäviä säteilyarvoja. Pyylehdon alueesta Pyylehdon alue tutkittiin yksityiskohtaisesti. Linjoitettu alue detaljikartoitettiin (paljastumat 1-24/JSM/79) sekä otettiin soijanäytteitä (Koivujärvi 1-131). Lisäksi kahdesta säteilevästä paljastumasta tehtiin lyijysuojamittauksia 25 cm :n verkolla. Pyylehdossa vallitsee kolme pääkivilajityyppiä : (1) pegmatiittigraniitti, (2) suonigneissi ja (3) kiilleliuskesulkeumainen graniitti. Kartoitustyötä vaikeutti, että tyypit 2 ja 3 edustavat vain graniittiutumisen eri asteita ja että tyyppien väliset kontaktit ovat vaiheittaiset. Lisäksi kiillegneissiin liittyy mahdollisesti kolmekin eri deformaatiovaihetta. Alueesta on piirretty kolme kuultoelementtiä : (1) paljastumat, joista säteilevät on väritetty punaisella, (2) tektoninen elementti ja (3) geologinen kartta. Mainittakoon vielä, että paikoin kallioselänteellä vallitsi erittäin loivia liuskeisuuden kaateita, joita ei kuitenkaan pystynyt suuntimaan.