Nurmeksen Näätävaaran toriumesiintymä

Transkriptio

1 025 :4 Ts GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/4323/-89/1/60 Nurmes Näätävaara Olli Äikäs Koskee : Nurmeksen Näätävaaran toriumesiintymä 11 sivua 14 kuvaa 3 liitettä

2 1 Sisällysluettelo 1 Johdanto 2 2 Tutkimusvaiheet ja -menetelmät 2 3 Havainnot Kulkuyhteydet ; paljastuneisuus Kivilajit ja kallioperän rakenne Graniittigneissi Pegmatiitti ja graniitti ; kvartsijuonet Vihreäkivet Radioaktiiviset mineraaliutumat Muut malmiutumisen merkit Venelamminkankaan lohkareet Näätävaaran koillisrinteen lohkareet 8 4 Tulosten tarkastelu 8 5 Yhteenveto ja arviointi 10 Kirjallisuusluettelo 11 Kuvat Liitteet 1 Näytteiden U- ja Th-pitoisuudet 2 Tutkimuskaivantojen kivilajit ja gammasäteilyprofiilit 3 Luettelo alkuperäisaineistosta

3 2 1 Johdanto Eino Eskelinen Nurmeksesta ja Aimo Otajärvi Lieksasta lähettivät kesällä 79 Geologian tutkimuskeskukseen Kuopioon radioaktiivisia graniittinäytteitä, jotka sisälsivät magnetiittia. Analyysit osoittivat radioaktiivisuuden aiheuttajaksi toriumin, jota oli näytteissä 0,1 ja 0,2 %. Kävin tarkastamassa löytöpaikat maastossa erikseen kummankin lähettäjän kanssa Molemmat näytteet oli otettu samasta paikasta, km etelään Kuohattijärvestä Näätävaaran ja Pienen Näätävaaran välissä sijaitsevalta mäeltä (peruskartan lehdellä ; kuvat 1 ja 2). Löytöpaikka oli metsäteiden risteys, jossa oli näytteiden kaltaista, magnetiittia sisältävää radioaktiivista graniittia lohkareissa ja paikalleen hajotetussa kalliossa (kuva 3). Otajärvi oli löytänyt radioaktiivisen pegmatiittilohkareen myös Venelamminkankaan hakkuuaukolta, noin puoli kilometriä etelään Näätävaaran löytöpaikasta ; tämä lohkare oli pitoisuuksiltaan heikohko, mutta uraanivaltainen (143 ppm U, 18 ppm Th). Näätävaaran alueen kallioperä kuuluu arkeeiseen pohjakompleksiin, ja sen geologiasta on niukasti tietoa (ks. Wilkman 1921). Geologian tutkimuskeskuksen alueellisen järvisedimenttikartoituksen tuloksissa ei Näätävaaran alueella näytä olevan merkittäviä uraanianomalioita ; sen pohjoispuolella, Kuohattijärven takana niitä kyllä on. Tutkimuksiin osallistuivat kanssani työnjohtaja Pertti Huusko ja kenttätutkimusapulainen Ossi Heikkinen vuonna 80 sekä teknikko Pentti Toivanen ja kenttätutkimusapulainen Lasse Hentinen vuonna 81. Vuoden 81 kaivantojen ja paljastumien puhdistamiseen käytettiin lisäksi kahta Nurmeksen kaupungin työllistämää nuorta miestä. 2 Tutkimusvaiheet ja -menetelmät Toukokuussa 80 Huusko ja Heikkinen jäljittivät skintillometrein Eskelisen ja Otajärven löytöjä. Noin 100 metriä metsätien penkasta pohjoisluoteeseen löydettiin kalliosta radioaktiivinen, magnetiittia sisältävä graniittijuoni, ja sen pohjoispuolelta

4 3 muutamia metrejä leveä radioaktiivinen vyöhyke kvartsiutuneessa graniitissa ; tätä voitiin ohuen maapeitteen ja hakkuuaukolle kaivettujen ojien ansiosta seurata koilliseen runsaat sata metriä. Vyöhykkeestä otettiin iskuporakoneella pölynäytteitä kohdista, missä kallio oli näkyvissä tai sitä voitiin lapiolla kaivaa esille. Esiintymä ristittiin "Näätävaaraksi". Sen ympäristöstä etsittiin muita radioaktiivisia malmiviitteitä noin 1,5 km2 alueella (kuva 2) ja tällöin löydettiin muutamia radioaktiivisia lohkareita ja kallioita, joista myös otettiin pölynäytteitä. Näytteiden uraani- ja toriumpitoisuudet määritettiin Espoossa malmiosaston gammaspektrometrilla (liite 1). Vuonna 81 radioaktiivisen vyöhykkeen poikki avattiin kaivinkoneella 9 kaivantoa (yhteispituus 180 m ; liite 2). Näiden ympäristössä puhdistettiin ja kartoitettiin paljastumat yksityiskohtaisesti. Paljastumien radioaktiivisuus mitattiin skintillometreilla (Exploranium GR-101A ja Scintrex BGS-3), minkä lisäksi kaivannoista mitattiin säteilyprofiilit 0,5 m pistevälein. Radioaktiivisista kohdista otettiin lisää pölynäytteitä. Työmaalle mitatun kevyen linjoituksen runkolinja kulkee kahden kaivantoon M4 poratun pölynäytereiän kautta. Vuoden 80 etsintäaluetta laajennettiin toiset 1,5 km 2 Näätävaaran itäpuolelle ja länteen Tiaisvaaralle. Näätävaaran koillisrinteeltä (kuva 2) löydettiin joukko heikosti radioaktiivisia lohkareita, joissa havaittiin myös molybdeenihohdetta. 3 Havainnot 3.1 Kulkuyhteydet ; paljastuneisuus Esiintymälle johtaa metsätie Lieksan Egyptinkorvesta ja toinen metsätiereitti Nurmeksesta päin kantatieltä 73 (kuva 1). Näätävaaran esiintymältä ja sen ympäristöstä on metsä hakattu pois laajalti, ja aukot on lisäksi aurattu. Sekä paljastumia että lohkareita on runsaasti kuivilla mailla. Silmiinpistävät kallioperän lineamentit ovat havaittavissa myös maastossa (kuva 4).

5 4 3.2 Kivilajit ja kallioperän rakenne Näätävaaran alueen kallioperää kartoitettiin vain Th-esiintymän kohdalta, missä pyrittiin havaitsemaan kaikki paljastumat radioaktiivisen vyöhykkeen ympärillä (kuva 5). Työ rajattiin kivilajien kenttäkuvaukseen, eikä näytteitä kerätty petrografisia tai geokemiallisisa tutkimuksia varten muista kuin radioaktiivisista kivistä. Näätävaaran esiintymän pääkivilajit ovat graniittigneissi ja graniitti, ja niiden lisäksi esiintyy pegmatiittia ja vihreäkiviä. Kivilajien kulku on lounaasta koilliseen ; sitä noudattaa pystyhkö liuskeisuus (S2?), joka radioaktiivisen vyöhykkeen kaakkoispuolella kaatuu kaakkoon ja luoteispuolella luoteeseen. Gneissin ja vihreäkiven poimutus ja pienoispoimutus osoittavat monifaasista deformaatiota (D3-D5? ; kuva 6). Radioaktiivisesta vyöhykkeestä luoteeseen sijaitsevissa paljastumissa on eräin paikoin voimakasta epidoottiutumista. Esiintymästä itään on kallioperässä mafisia, metadiabaasimaisia kivilajeja. Maaston topografia (kuvat 2 ja 4) osoittaa kallioperässä esiintyvän runsaasti kaakosta luoteeseen ja pohjoisluoteeseen suuntaustuvia murroksia ; yksi näistä rajaa Näätävaaran Th-esiintymän lounaispään. Lähialueen merkittävin murros on kuitenkin Tiaisvaaran länsireunan rajaava pohjois-eteläinen kallioperän lineamentti Graniittigneissi Graniittigneissin yleisin tyyppi on migmatiittinen suonigneissi, jonka paleosomi on keskirakeista, liuskeista maasälpä- -kvartsi-biotiittikiveä ; tämä sisältää paikoin myös sarvivälkettä. Neosomin muodostavat pegmatiitti ja graniitti, jotka esiintyvät yleensä alle 30 cm paksuisina suonina tai linsseinä. Neosomin osuus on < % ; lähellä graniittia sitä on enemmän, ja kivilajit näyttävät vaihettuvan toisikseen. Muutamissa pegmatiittiosueissa on karkearakeista magnetiittipirotetta, ja hienorakeisempaa magnetiittia esiintyy tällöin myös graniittigneississä. Eräissä graniittigneissipaljastumissa paleosomina

6 5 on raitamigmatiittia, jossa cm paksuiset biotiittigneissi- ja graniittiraidat vuorottelevat, ja niiden lisäksi esiintyy myös kvartsiraitoja Pegmatiitti ja graniitti ; kvartsijuonet Näätävaaran pegmatiitit ovat karkearakeisia, punertavia maasälpä-kvartsikiviä, joissa voi olla mukana biotiittia. Niissä on usein magnetiittia (kuva 7), joskus myös epidoottia. Suurimpien maasälpäkiteiden halkaisija on 5 cm. Pegmatiitit esiintyvät kivilajien kulun suuntaisina linsseinä tai raitoina, joiden paksuus on yleensä alle 50 cm ; suurin yhtenäinen pegmatiittiosue on 5 m leveä ja 50 m pitkä. Lisäksi graniitissa esiintyy epäsäännöllisiä pegmatiittialueita, joiden läpimitta on alle 50 cm. Pegmatiiteissa on usein kiillettä ja sarvivälkettä sisältäviä sulkeumajuovia. Pegmatiittien säteily on 1,5...2-kertaista muihin kivilajeihin verrattuna ; voimakkaasti säteilevissä kohdissa on yleensä havaittavissa kvartsiutumista. Graniitin rapautumispinta on vaalea, ja kivi on useimmiten suuntautunutta : heikosti liuskeista, juovaista ja jopa raitaista silloin, kun siinä esiintyy gneissisulkeumia (kuva 8). Liuskeisia muunnoksia voi olla vaikea erottaa graniittigneissistä. Magnetiittia on paikoin kohtalaisena pirotteena, ja graniitissa esiintyy myös epidoottia. Erityisesti radioaktiivisen vyöhykkeen lähellä esiintyy voimakkaasti kvartsiutuneita graniittimuunnoksia (kuva 9). Niissä on runsaasti < cm paksuja, vallitsevan liuskeisuuden suuntaisia kvartsijuonia ja lisäksi graniittia leikkaa jyrkästi liuskeisuuden poikki sarja limittäisesti esiintyviä (en echelon) kvartsijuonia. Näillä juonilla - tai linsseillä - voi olla pituutta 5 m. Kvartsiutunut graniitti sisältää anomaalisesti uraania ja toriumia (keskimäärin 11 ppm U ja 34 ppm Th näytteissä M ) Vihreäkivet Näätävaaran esiintymään sisältyy kaksi noin 100 m pitkää vihreäkivisulkeumaa tai -vyöhykettä, joiden paksuus on enintään 10 m (kuva 5). Nämä koostuvat gneissimäisistä amfiboliiteista ja biotiitti-sarvivälkegneisseistä. Kivet ovat vahvasti lius-

7 6 keisia ; kaivannossa M8 esiintyy vihreäkivien keskellä parin metrin paksuinen, runsaasti kvartsia sisältävä myloniitti (kuva 10). Graniitissa on lisäksi lukuisia pienempiä vihreäkivisulkeumia, joita ei ole esitetty kartalla (kuva 6). 3.3 Radioaktiiviset mineraaliutumat Näätävaaran radioaktiiviset mineraaliutumat ovat jaettavissa eri tyyppeihin : radioaktiiviset, magnetiittia sisältävät pegmatiitit (kuva 7) radioaktiiviset kvartsiutuneet vyöhykkeet pegmatiitissa ja graniitissa (kuva 9) biotiittia tai sarvivälkettä ja paikoin apatiittia sisältävät pesäkkeet pegmatiiteissa (kuva 11) radioaktiiviset pegmatiitti- ja graniittijuonet (kvartsiplagioklaasi-biotiitti) vihreäkivissä tai niiden reunoilla (kuvat 12 ja 13). Mineraaliutumat muodostavat kuitenkin melko yhtenäisen, kivilajien kulun suuntaisen radioaktiivisten paljastumien vyöhykkeen, jossa radioaktiivisuuden esiintymistä näyttäisivät eniten säätelevän kivilajirajat : amfiboliitin reuna, amfiboliittisulkeumat, graniittigneissin ja graniitin kontakti, pegmatiitin ja graniitin kvartsiutuneet osat (kuva 5). Joidenkin radioaktiivisten kivien pinta on ruosteinen, ja niissä on havaittu heikkoa kiisupirotetta. Useimmissa ohuthieissä esiintyy kahdesta kolmeen radioaktiivista mineraalia, osa primäärisiä, osa sekundäärisiä. Lisäksi radioaktiivisuutta on rakotäytteissä. Eräissä näytteissä on runsaasti zirkonia ja ilmeistä monatsiittia. Uraniniittia ei ole havaittu, ei myöskään lyijyhohdetta. Esiintymästä ei ole löydetty molybdeenihohdetta. Radioaktiivisessa vyöhykkeessäkin malmiutuminen on epätasaista, radioaktiiviset mineraalit esiintyvät tyypillisesti pesäkkeittäin. Yksittäisnäytteiden suurimmat uraanipitoisuudet ovat runsaat 600 ppm, ja suurin toriumpitoisuus noin 3000 ppm. Pölynäytemääritysten ja säteilymittausten perusteella tyypilliseksi radioaktiivisen mineraaliutuman keskipitoisuudeksi Näätävaarassa voidaan luonnehtia noin 50 ppm U ja noin 200 ppm Th.

8 7 Tällaisen mineraaliutuman leveys voi olla m ja koko vyöhykkeen pituus 150 m ; pituussuunnassa vyöhyke on epäyhtenäinen, koska mineraaliutumat esiintyvät limittäin toistensa suhteen. 3.4 Muut malmiutumisen merkit Radioaktiivisen vyöhykkeen luoteispuolella on graniitissa voimakkaasti kvartsiutunut vyöhyke, joka on havaittavissa kolmessa paljastumassa 5 x 50 m suuruisella alueella. Kivi sisältää kvartsia ja maasälpää ; tuoreeltaan paljastettuna kallion pinta on jopa "kvartsiittimainen". Kivessä on paikoin runsaasti epidoottia ja kohtalainen pirote magnetiittia ; epidoottitäytteiset raot katkaisevat vyöhykkeen suunnassa 120 0, kutakuinkin samansuuntaisesti maastossa havaittavien kallioperän lineamenttien kanssa (kuvat 4 ja 14). Rakojuonia ympäröivät ruostevyöhykkeet, joissa kvartsiutuneen kiven magnetiitti on osittain hävinnyt. Paljastumat eivät ole radioaktiivisia, eikä niistä otettu näytteitä 1981 ; nykyisestä Kuhmon malmitutkimushankkeesta kertyneiden kokemusten perusteella Näätävaaran kvartsiutuneiden kivien kultapitoisuus olisi syytä määrittää, ja juuri nämä paljastumat ovat tärkeimmät tarkistuskohteet. Näytteenottoon tarvitaan porakone (minikaira). Vihreäkivisulkeumien reunoissa esiintyy ruosteisia vyöhykkeitä. Yhdestä näytteestä tehdyssä pintahieessä on havaittu rikkikiisua, magneettikiisua ja kuparikiisua. 3.5 Venelamminkankaan lohkareet Otajärven toinen löytö Venelamminkankaalla (kuva 2) oli hakkuuaukolle auratun ojan pohjalla sijaitseva pegmatiittilohkare, jossa oli anomaalisesti uraania (143 ppm U, 18 ppm Th). Sen läheltä löydettiin 1980 kaksi muuta pienehköä lohkaretta : radioaktiivinen graniittijuoni biotiittigneississä (163 ppm U, 32 ppm Th ; lisäksi heikko pirote molybdeenihohdetta, rikkikiisua ja kuparikiisua) sekä sarvivälkegneissi (34 ppm U, 198 ppm Th). Näiden lohkareiden lähistöltä löydettiin useita biotiittigneissilohkareita, joissa on vähäinen pirote karkeasuomuista grafiittia.

9 8 Venelamminkankaan luoteispäästä löydettiin vuonna 81 kaksi heikosti säteilevää graniittilohkaretta sekä vähäisiä säteileviä pesäkkeitä graniittigneissikalliossa ja -rakassa. 3.6 Näätävaaran koillisrinteen lohkareet Näätävaaran koillisrinteen hakkuuaukolta löydettiin kymmenkunta heikosti radioaktiivista lohkaretta, joiden halkaisija on yleensä 0,5...1 m ; yksi lohkareista on kuitenkin m 3 :n kokoinen. Kivet ovat runsaasti biotiittia sisältävää graniittia tai pegmatiittia taikka migmatiittia, jossa paleosomi on biotiittigneissiä ja neosomi graniittia tai pegmatiittia. Useissa lohkareissa havaittiin joitakin rikkikiisu- ja molybdeenihohderakeita. Yhden lohkareen palanäytteestä on määritetty 365 ppm U, 50 ppm Th ja <5 ppm Mo. Näätävaaran pohjoispuolelta löydettiin lohkareiden kaltaista kiveä paljastumasta, jossa oli myös muutamia heikosti radioaktiivisia pesäkkeitä (läpimitta alle 0,5 m ; OPÄ kuvassa 2). 4 Tulosten tarkastelu Näätävaaran esiintymän löytämiseen johtaneissa kansannäytteissä on niin paljon magnetiittia, että kivet olisivat herättäneet harrastelijamalminetsijöiden huomion, vaikka ne eivät olisi radioaktiivisiakaan. Löytöpaikka on sellainen, johon kokeneet harrastajat kiinnittävät huomionsa ja johon harrastajia tulisi kannustaa tarttumaan : runsaskivinen usean metsätien leikkaus moreenikumpareessa. Maapeite on itse esiintymän kohdalla niin ohut, että kokeneen kenttäryhmän oli jokseenkin vaivatonta jäljittää lohkarelöydöt kallioon. Esiintymän radioaktiivisista alkuaineista torium on vallitseva, ja myös mineralogisesti esiintymä on luokiteltava toriumaiheeksi : uraanin saanti vaikeasti hyödynnettävistä mineraaleista on kyseenalaista. Muutamia pieniä pesäkkeitä lukuunottamatta esiintymässä havaitut uraanin ja toriumin pitoisuudet ovat alhaisia, eikä sillä ole taloudellista arvoa sellaisenaan. Toisaalta Näätävaaran esiintymässä on muuttuneita - kvartsiutuneita ja epidoottiutuneita - kiviä, joissa saattaa piillä muita

10 metalleja, esimerkiksi kultaa. Edelleen olisi selvitettävä, liittyykö radioaktiivisiin malmiutumiin harvinaisempien alkuaineiden, esimerkiksi lantanidien rikastumia. Toisin kuin yleensä arkeeisen alueen radioaktiivisissa malmiaiheissa, Näätävaarassa ei havaittu molybdeenihohdetta. Toriumesiintymän ympäristöstä havaitut radioaktiiviset lohkareet ja paljastumat osoittavat, että alueen kallioperässä on myös radioaktiivisten mineraalien rikastumia, joissa uraani vallitsee toriumin suhteen ja joissa esiintyy myös molybdeenihohdetta. Näidenkin uraanipitoisuudet ovat niin vähäisiä, ettei jatkotutkimuksiin ole toistaiseksi aihetta. Radioaktiivisten mineraalien ja magnetiitin esiintymistapa Näätävaaran kallioperässä osoittaa malmiutumisen liittyneen varhaisimpiin deformaatiovaiheisiin (D2_3?) ja olevan siten myös arkeeista. Tästä näkökulmasta esiintymä tarjoaa esimerkin aineksesta, jollaisesta voivat olla peräisin proterotsooiset Karjalaisen liuskevyöhykkeen rauta-, torium- ja uraanirikastumat (Äikäs ja Sarikkola 1987). Hematiittia ja toriumia sisältäviä konglomeraatteja ja kvartsiitteja on havaittu Värtsilässä (Räisänen 1975), Kiihtelysvaarassa (Pekkarinen 1979), Kolin alueella (Sarikkola 1974) ja Nilsiässä (Räisänen 1978). Näissä havaitut radioaktiiviset mineraalit ovat brockiittia, toriittia ja zirkonia sekä niiden (ja muiden mineraalien?) metamiktisia muuttumistuloksia. Kolin alueella Jatuliryhmän alin yksikkö, Vesivaara-muodostuma (Marmo ja muut 1988) sisältää hematiitti- -iskoksista radioaktiivista konglomeraattia, josta määritetty näyte OPÄ sisälsi 300 ppm Th, <70 ppm U, 650 ppm Zr, <20 ppm Y, <15 ppm Nb, <50 ppm Sn, <50 ppm Sb, 100 ppm Ba, 250 ppm La ja 440 ppm Ce (EDX-määritys tutkimuskeskuksen Kuopion laboratoriossa). Tulos viittaa sellaisten detritaalisten, toriumia, zirkoniumia ja lantanideja sisältävien mineraalien rikastumiseen, joita Näätävaaran esiintymäkin sisältää. Detritaalisen magnetiitin rikastumisesta jatulisedimentteihin on kuvauksia mm. Kolin alueelta (Äikäs ja Sarikkola 1987) ; magnetiitin lähteenä voivat olla vihreäkiviin liittyvien rautamuodostumien ohella Näätävaaran kaltaiset magnetiittipirotteiset kivet.

11 10 5 Yhteenveto ja arviointi Kansannäytteistä alkaneilla Nurmeksen Näätävaaran tutkimuksilla 1980 ja 1981 löydettiin ja rajattiin arkeeisen kallioperän migmatiitteihin ja graniitteihin liittyvä toriumesiintymä, jossa malmiutuneet kohdat ovat m leveitä kaikkiaan 150 m pitkässä kivilajien kulkua noudattavassa, lounaasta koilliseen suuntautuvassa vyöhykkeessä. Malmiutuneissa kohdissa esiintyy paikoin magnetiittia, ja esiintymässä on havaittu epidoottiutumista, runsasta kvartsiutumista sekä satunnaista, vähäistä kiisupirotetta. Radioaktiivisten alkuaineiden pitoisuudet ovat niin alhaiset (noin 50 ppm U ja noin 200 ppm Th), ettei esiintymällä ole taloudellista arvoa. Esiintymän ympäristöstä löydettiin viitteitä uraanivaltaisista radioaktiivisten alkuaineiden rikastumista, mutta niiden jatkotutkimuksiin ei ryhdytty alhaisten pitoisuuksien vuoksi. Optisessa tarkastelussa ei radioaktiivisista näytteistä havaittu uraniniittia eikä muita primäärejä radioaktiivisia oksidimineraaleja. Säteilevät mineraalit näyttäisivät olevan zirkonia ja muita raskasmineraaleja ; niiden tutkimiseen olisi vielä syytä niissä mahdollisesti esiintyvien lantanidien vuoksi. Radioaktiivisten mineraalien esiintymistä säätelevät kallioperän kivilajit ja rakenteet osoittavat mineraaliutumisen arkeeiseksi, ja Näätävaaran esiintymällä on siten merkitystä arvioitaessa proterotsooisten metasedimenttien rauta-, torium- ja uraanirikastumien alkuperää. Esiintymän kivilajeissa havaittu muuttuminen ja paikoittainen kiisupitoisuus viittaavat mahdollisiin kultarikastumiin, mikä tulisi vielä tarkistaa lisänäytteenotolla. Geologi Olli Äikäs

12 11 Kirjallisuusluettelo Marino, J., Kohonen, J., Sarapää, 0. & Äikäs, 0., Sedimentology and stratigraphy of the lower Proterozoic Sariola and Jatuli Groups in the Koli-Kaltimo Area, eastern Finland. Geol. Surv. Finland Spec. Pap. 5, Pekkarinen, L., Selostus malmitutkimuksista Kiihtelysvaaran Viistolan-Raatevaaran alueella vuosina Geologian tutkimuskeskus, raportti M 60/4241/-79/1/60, 6 s. Räisänen, E., Selostus Geologisen tutkimuslaitoksen U-Th-malmitutkimuksista Värtsilässä vuosina Geologian tutkimuskeskus, raportti M 60/4232/-75/1, 7 s. Räisänen, E., Uraanimalmitutkimuksista Nilsiän Tahkomäessä v Geologian tutkimuskeskus, raportti M 60/3334/ -78/1, 2 s. Sarikkola, R., Suomen uraanimalmeista. Geologi 26, Wilkman, W.W., Vuorilajikartan selitys. Suomen geologinen yleiskartta, lehti D 4 Nurmes. Geologinen komissioni, Helsinki. 126 s. Äikäs, 0. & Sarikkola, R., Uranium in Lower Proterozoic conglomerates of the Koli Area, Eastern Finland. Sivut teoksessa "Uranium deposits in Proterozoic quartz- -pebble conglomerates", IAEA-TecDoc-427, 459 s.

13 Kuva 1. Näätävaaran toriumesiintymän sijainti ( ) Nurmeksesta itään, karttalehdellä Lieksan Egyptinkorvesta ja Nurmeksen suunnasta kantatieltä 73 Ran k - iffa inipni %,Jj ~o w uva - MW a i~ L ' Serv ~ ~ 162 \.~ t:"'f.'rurhrzf6/hr i. t C Knhige e. IAinoMMi :~ - Kurajan r~~._ L ukka o S r ~, ra kr.1 `J åiv ~ ~olk drvavkara I prpi pe - ~.' t k lhk~hnvaara `, ' e 1,,i ~~ ~-- S S, -tlo J\ (8. o.. i,1~1 c.. ti. ~~' ~.-«;; iprant 'NURMES Sampsan ö.yfi~n emi -: da a Keinlemi in S a 4U r-- S åjokl -- r ; - wåar ndao u r. 1 ~,I~~~ M t N KS i wt ih mr~~ S 11Padveår t ~ \ ~~ E~ ptj Ge ~%~/~aa,eet ~ t Alava.- ren - ~ in ~i ol. _.' filljpdyl:bf~ e-' uuk~p ftapa o ~ Y I~ Olaf It, la e ju S se s Q Q ` SI tale. Kmalahri I Y'. 1 1 ~~ kttinen w'.~. ' ' VEI, IjVF n ~~ P a sva9ra 1 rp, ou, esiintymälle johtavat metsätiereitit on vahvennettu kuvaan. Mittakaava on 1 :

14 Kuva 2. Radioaktiiviset paljastumat (0) ja lohkareet (A) Näätävaaran tutkimusalueella. Itse toriumesiintymä on koordinaattilinjojen risteyksen kohdalla Näätävaaran ja Pienen Näätävaaran välillä. Katkoviivoin on merkitty vuosien 80 ja 81 etsintäalueet.

15

16 4 N Nurmes, Näätävaara ~ ^»onmoou/ M nmnmn radioaktiivisuutta xoowuua x ' ". 25m ~a 5. Näätävaaran t ori m eoi geologinen kartta.

17

18

19

20

21

22 Liite 1 Uraani- ja toriumpitoisuudet (gammaspektrometri, malmiosasto) Näätävaaran esi in tymän pöly- ja palanäytteissä Havaintoj a näytenro Anal. nro (GSP) Koordinaatit Y x U PPM Th PPM U :Th Paikka 0PÄ Mx Erillinen pesäke 0,5 0PÄ Mx km NW esiintymästä 0PÄ Mx PÄ Mx PÄ-80-L12.1 Mx Venelamminkankaan 0PÄ-80-L13.1 Mx lohkareet 0PÄ-80-1,13.2 Mx PÄ-80-1,14.1 Mx PÄ Mx M3 0PÄ Mx M5 ja M6 välillä 0PÄ M3r M7 0PÄ Mx M8 0PÄ Mx PÄ x s Pöly- Anal. Koordinaatit Havainto- U näytteen nro X Y numero ppm numero (GSP ) Th ppm U :Th Paikka M Mx OPÄ M8 M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx Opi, M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ pf Mx OPÄ M Mx OPÄ M7 M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M6 M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ

23 1981 Pölynäytteen numero Anal. nro (GSP) Koordinaatit Havaintox Y numero U ppm Th ppm U :Th Paikka M Mx OPÄ M5 M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ Mx OPÄ M Mx OPÄ M4 M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPA M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ Mx OPÄ , M Mx OPÄ M3 M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M Mx OPÄ M2 M Mx OPÄ M Mx OPÄ Ml Mx OPÄ M Mx OPÄ-81-L OPÄ-81-L53 M Mx OPÄ-81-L M Mx OPÄ-81-L U Th U :Th keskiarvo 46 ppm 129 ppm 0,8 keskihajonta 85 ppm 288 ppm 1,0 minimi maksimi lukumäärä 3 ppm 640 ppm 60 0 ppm 1540 ppm 60 0,1 5,5 58 Th ppm Pölynäytteet 1980 Th ppm Pölynäytteet x x x x X X x x x x X x X X X X x X 1 I I I U ppm 1 I I I I U ppm

24 Liite 2 Näätävaaran toriumesiintymän tutkimuskaivantojen kivilajit ja gammasäteilypro iilit. KARTOITUS 0. Äikäs 1981 HAVAINNOT Ml- M9 = OPA KIVILAJ IT Graniitti Pegmatiitti SOIJANÄYTTEET OPA ; 17.1 ; M Kvartsijuoni Amfiboliittiset kivet (BIOT/SARVL-GN ) "Metagabro" 161 Kiillegneissi Y 473, Mytoniitti (hapan gneissi? ) Graniittigneissi.M5 M4 %M3 % M6 M7 M1 X 7052,5 SATEILYMITTAUS totaalisäteily, cps (Exploranium GR-101A M9 M8 no ) profiilimittauksen pisteväli 0.5m 1 : cps säteilevä pesäke

25 afto * 5 m Y MS M4 V3 Ml X 7052,5 D~M6 Q M7 M9 M8 I : 4000

26 Y 473, 0 60C m 5 m M9 1 : 4000

27 Liite 3 Luettelo alkuperäisaineistosta Kansannäytteet Havainnot Päiväkirjat K/23128 ja K/ Äikäs : OPÄ OPÄ-81- L44...L53, , OPÄ-86-2 L. Hentinen : LJH-81-L5 P. Toivanen : PAT-81-L1 P. Huusko 1980 Pälynäyteanalyysit 1980 : Mx (anal.tilaus 435) 1981 : M , Mx (anal.tilaus Palanäyteanalyysit Ra4277/ (anal.tilaus 34009) Kiillotetut ohuthieet Ku Pintahie Ku6413 Kartat M11.21/4323/-81/1 1 : 100 tutkimuskaivannot M11.1/4323/-81/3 1 : 500 paljastumakartta M11.2/4323/-81/3 1 : 500 havaintonumerokartta M11.3/4323/-81/3 1 : 500 tektoninen kartta M11.7/4323/-81/3 1 : 500 kivilajikartta M25.1/4323/-81/2 1 : 500 gammasäteilykartta M06.4/4323/-81/1/60 1 : pohjakartta M11.21/4323/-81/2 1 : lohkare- ja paljastumahavainnot M25.10/4323/-81/1 1 : tutkimuskaivantojen sijainti M25.10/4323/-81/3 1 : tutkitun alueen sijaintikartta