Liikenneväylien korjausvelkaohjelma : kohteen 58 Mt Toijantie luontoselvitys

Transkriptio

1 Kaakkois-Suomen ELY 2016 Liikenneväylien korjausvelkaohjelma : kohteen 58 Mt Toijantie luontoselvitys Petri Parkko

2 1. Taustoja Tämä luontoselvitys liittyy liikenneväylien korjausvelkaohjelmaan Taipalsaaren Toijantiellä ollaan tekemässä tienparannustoimia nykyiseen maastokäytävään. Hankkeeseen liittyen pidettiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa palaveri, jossa esiteltiin hanke ja käytiin läpi tarvittavat luontoselvitykset. Kaakkois-Suomen ELY-keskus tilasi luontoselvityksen Menetelmät ja aineisto Luontoselvityksen maastotyöt tehtiin Suunnittelualue ajettiin autolla läpi pysähtyen potentiaalisille luontokohteille, jotka tutkittiin kulkemalla maastossa jalkaisin. Tutkimusalueeksi otettiin noin 20 metrin levyinen vyöhyke tien molemmin puolin, mutta tarvittaessa maastoa tutkittiin laajemmalta alueelta. Maastossa jalkaisin tutkittiin varttuneen metsän kuviot, ojittamattomat suot ja mahdolliset puro-/norokohteet. Suunnittelualueelta selvitettiin ajankohdan mahdollistamalla tarkkuudella liito-oravan Dir IV, VU elinalueita ja lajille sopivia metsiä sekä arvokkaita elinympäristöjä (luonnonsuojelulain, vesilain ja soveltaen metsälain suojelemat kohteet, uhanalaiset luontotyypit sekä muut arvokkaat elinympäristöt). Maastossa arvioitiin myös uhanalaislajiston ja direktiivilajien esiintymisen todennäköisyyttä ja tarvittavia jatkoselvityksiä. Maastotöistä vastasi luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. Tuula Tanska Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta toimitti Herttaan tallennetut suunnittelualuetta koskevat uhex-tiedot. Nisäkkäiden uhanalaisuus raportissa on vuoden 2015 arvioinnin (Liukko ym. 2016) mukainen. Muiden eliölajien uhanalaisuus perustuu 2010 arviointiin (Rassi ym. 2010). Raportissa käytettyjä lyhenteitä: Dir IV = EU:n luontodirektiivin IV-liitteen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty, * = luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltava, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä laji 2

3 3. Suunnitteluvälin luonnon yleiskuvaus Toija Toijan kylästä itään on Toijantien eteläpuolella harvennettua koivu- ja mäntyvaltaista metsää, jossa on tiheä alikasvos. Tien pohjoispuolella on varttunutta mäntyvaltaista (myös koivua ja kuusta) kasvatusmetsää. Pientareet ovat reheväkasvuisia ja etenkin sananjalka kasvaa runsaana. Toijan Ukonmäen ja maantien välissä kasvaa varttunutta tasaikäistä kuusivaltaista metsää ravinteisuudeltaan mustikkatyypin kangasta. Samalla kohdalla, maantien eteläpuolella on harvennettua koivikkoa, jossa on hyvin rehevä kenttäkerros. Kuva 1. Toijan mäntyvaltaisia eri-ikäisiä kasvatusmetsiä Petri Parkko 3

4 Ennen Urholan Ukonmäkeä on pienialainen taimikko, jonka itäpuolella kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsää. Taimikon kohdalla, maantien eteläpuolella, on valtaojan varressa pieni lehtokuvio. Sen itäpuolen rinteessä on varttunutta kuusta kasvavaa mustikkatyypin kangasta. Pienellä kallioleikkauksella kasvaa paljon isomaksaruohoa (Sedum telephium) (kuva 4), joka on kalliosinisiiven (Scolitantides orion) EN* (kuva 6) toukkien ravintokasvi. Kallion itäpuolella kasvaa tiheää nuorta mäntyvaltaista kasvatusmetsää (kuva 1) ja piennaralueella etenkin kanervaa. Maantien eteläpuolella on lähelle Inkilänsuota ulottuva noin 15-vuotias mäntyvaltainen metsä, jossa on rehevä kenttäkerros. Inkilänsuon länsipuolella ja myös ojitetulla turvekankaaksi muuttuneella suolla kasvaa noin 50-vuotiasta mäntyvaltaista metsää. Nieminen Inkilänniitun ja Inkilänsuon välissä on kuusitaimikkoa. Inkilänniitun pieni peltoaukea on edelleen viljelyssä. Maantien pohjoispuolella on länsiosassa varttunutta kuusivaltaista ja tasaikäistä metsää ja itäpuolella varttunutta mäntyvaltaista metsää, jolla esiintyy pienialaisia jäkäläkallioita. Tien läheisyydessä olevalla kalliolla kasvaa paljon isomaksaruohoa. Peltojen ja maantien välissä on runsaasti etenkin hietakastikkaa ja metsälauhaa kasvavaa hakkuuta, jolle on jätetty muutama jättöpuu. Maantien pohjoispuolella on samalla kohdalla nuorta kuusivaltaista kasvatusmetsää. Tien laidalla kasvaa tervaleppää. Nuuvinpellon ja maantien välissä kasvaa tien läheisyydessä varttunutta mäntyä ja koivua, kauempana tiestä nuorta tervaleppää sekä alikasvoksena kuusta. Lähellä Nuuvinpellon eteläosassa virtaavaa valtaojaa kasvaa nuorta kuusta, mäntyä ja koivua sekä tien läheisyydessä pajuja ja harmaaleppää. Inkilänniitun kapean maantien suuntaisen pellon ja tien välissä kasvaa kapeana kaistaleena länsiosassa nuorta kuusta, koivua, haapaa ja mäntyä sekä itäosassa pensaikkoa ja lehtipuiden taimia. Lähelle tietä on jätetty pylväsmäinen kataja (kuva 2). Peltojen itäosassa kulkevan sähkölinjan itäpuolella on pensaikkoa ja lehtipuiden taimia. Ennen Myllymäkeä on pienialaisia peltoja, joista osa on laitumena ja osa kesantona. Kylän kohdalla pientareiden kasvillisuus on rehevää. Tien läheisyydessä kasvaa suuria puita, useita suuria raitoja sekä kuusiaita. Ennen laidunkäytössä ollutta Mökinpeltoa esiintyy pienialaisesti varttunutta kuusivaltaista metsää. Maantien eteläpuolella on varttunutta kuusivaltaista kasvatusmetsää. Mökinpellon itäpuolella kasvaa nuorta koivikkoa ja kuusentaimia sekä lähellä tietä harmaaleppää ja suuri raita. Majaniementien risteyksen jälkeen on molemmilla puolilla maantietä taimikkoa. Rajasuon kohdalla, tien eteläpuolella, taimikko muuttuu varttuneeksi mäntyvaltaiseksi metsäksi ja itään päin 4

5 mentäessä varttuneeksi kuusivaltaiseksi kasvatusmetsäksi. Tien läheisyydessä esiintyy korpisuutta. Piennaralueella kasvaa harmaalepän taimia ja heinäkasvillisuutta. Kuva 2. Pylväsmäinen kataja Inkilänniitun pellon ja maantien välissä Petri Parkko 5

6 Märkälä Ennen Simolaa on molemmille puolille maantietä ulottuva laaja aktiiviviljelyssä oleva peltoaukea (kuva 3). Asutuksen ja pellon väliin jää maantien pohjoispuolella varttunutta mäntyä, ja etenkin pellon reunassa, koivua sekä harvakseltaan kuusta kasvava metsäkuvio, jonka alikasvoksena kasvaa pihlajaa, haapaa, raitaa ja kuusta sekä pensaskerroksessa paikoin katajaa. Maantien eteläpuolella on nuorta lehtipuuta länsiosassa ja nuorta mäntyä sekä harvakseltaan kuusta, koivua ja harmaaleppää sekä pensaskerroksessa katajaa itäosassa. Kuva 3. Märkälän peltoaukeita ja koivuvaltaista metsää Petri Parkko Simolan kohdalla oleva maantien eteläpuolen peltoaukea on edelleen viljelyssä. Pellon ja tien välissä on pieni kuvio varttuneempaa puustoa: mäntyä, koivua, raitaa ja kuusta sekä alikasvoksena pihlajaa. Sen itäpuolella on koivutaimikkoa. Pientareilla kasvaa etenkin vadelmaa ja mesiangervoa. 6

7 Kiviharjuun johtavan tien länsipuolella on harvennettua nuorta koivua ja itäpuolella varttunutta kuusivaltaista metsää mustikkatyypin kankaalla. Hakalan kohdalla on maantien pohjoispuolella lehtipuuvaltainen kosteapohjainen kuvio koivua, harmaaleppää, vähän haapaa sekä alikasvoksena metsävaahteraa. Tien eteläpuolella kasvaa paljon pihlajaa sekä joitakin suurempia haapoja. Tien tuntumassa on pieni kallioleikkaus, jolla kasvaa paljon isomaksaruohoa. Ojissa kasvaa leveäosmankäämiä (Typha latifolia). Alueen pellot ovat olleet aktiiviviljelyssä. Peltojen jälkeen on varttunutta kuusivaltaista kasvatusmetsää, joka muuttuu idässä koivuvaltaiseksi varttuneeksi kasvatusmetsäksi ja jälleen varttuneeksi kuusivaltaiseksi kasvatusmetsäksi. Maantien eteläpuolella on noin vuotiasta mäntyä ja koivua kasvavaa metsää, jonka kenttäkerroksessa kasvaa paljon sananjalkaa. Tien pohjoispuolella on pieni turvekankaaksi muuttunut suo, jonka latvuskerroksessa kasvaa koivua, vähän kuusta ja mäntyä sekä kuusta tiheänä alikasvoksena. Sen itäpuolella on mustikkatyypin kangasta, jonka latvuskerroksessa kasvaa suuria mäntyjä, koivua, haapaa ja kuusta sekä kenttäkerroksessa etenkin mustikkaa ja sananjalkaa. Tien eteläpuolella on varttunutta mäntyvaltaista kasvatusmetsää, jossa on tiheä alikasvos. Sen itäpuolella on varttunutta kuusimäntyvaltaista metsää kapeana kaistaleena taimikon ja maantien välissä. Viskarila Viskarilan pellot ovat aktiiviviljelyssä. Koivulan kohdalla peltojen ja maantien väliin jää nuorta lehtipuuta kasvava pieni kuvio sekä pieni karukkokallio, jolla on hyvin pienialaisia jäkälikköjä. Puusto on vanhoja mäntyjä sekä alikasvoksena pihlajaa ja pensaskerroksessa katajaa. Kauempana tiestä kasvaa isomaksaruohoa ja kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense). Viimeksi mainittu laji on kirjoverkkoperhosen (Euphydryas maturna) Dir IV toukkien ravintokasvi. Tien pohjoispuolella, sähkölinjan ja tien välissä, on länsiosassa kitukasvuista mäntyä ja koivua sekä pienialaisia isomaksaruohoa kasvavia jäkäläkallioita. Siitä itään kasvaa varttunutta mäntyä, koivua ja kuusta sekä alikasvoksena pihlajaa mustikkatyypin kankaalla. Kenttäkerroksessa kasvaa sananjalkaa ja metsäkastikkaa sekä ojissa hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos). Maantien molemmille puolille ulottuvan pellon itäpuolella on varttunutta mäntyä, koivua ja kuusta sekä alikasvoksena pihlajaa mustikkatyypin kankaalla. Pohjoiseen johtavan metsäautotien itäpuolella kasvaa noin 40-vuotiasta mäntyvaltaista metsää. Viskarissa on kosteapohjainen istutuskoivikko, jossa on hyvin rehevä aluskasvillisuus. 7

8 Kuva 4. Toijassa kasvaa kallioleikkauksen päällä huomattavan paljon isomaksaruohoa Petri Parkko 4. Uhanalaislajiston esiintymät Täpläkukkajäärä (Leptura maculata) VU Täpläkukkajäärää on löydetty Inkilänniitun (kartta 1, kohde 4) tuntumasta kaksi yksilöä ja Märkälästä (kartta 2, kohde 1) karhunputken kukilta yksi yksilö (Hertta/ Seppo Karjalainen). 8

9 Lajin ydinalue maassamme on Saimaan ympäristössä ja laji on tunnettu hyvin pitkään Taipalsaarelta. Märkälästä täpläkukkajäärä on ilmoitettu vuodelta 1959 (Hertta/ G. Blomquist). Kartta 1. Toijan ja Niemisen luontokohteita Arvokkaat elinympäristöt Toijan lehtolaikku (kartta 1, kohde 1) Maantien eteläpuolella sijaitseva kohde ei ole erityisen edustava. Kuvion harvennettu puusto on koivua, harmaaleppää ja eteläosassa myös haapaa ja pihlajaa. Pensaskerroksessa kasvaa mustaherukkaa, vadelmaa, koiranheittä (Viburnum opulus) ja paatsamaa (Rhamnus frangula). Kenttäkerroksen muodostavat sananjalka, hiirenporras, metsäalvejuuri, käenkaali, metsäorvokki ja 9

10 korpi-imarre (Phegopteris connectilis). Kaikki lehtotyypit on arvioitu Etelä-Suomessa uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Inkilänniitun pylväskataja (kartta 1, kohde 4) Pellon ja maantien välissä kasvaa pylväsmäinen kataja (kuva 2). Vuoden 2006 jälkeen pylväsmäinen kataja ei ole ollut rauhoitettu. Kartta 2. Viskarilan alueen luontokohteita 1 4. Viskarilan kallio (kartta 2, kohde 3) Pienen kallioalueen puusto on vanhoja mäntyjä ja pihlajaa. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kallioalueen poronjäkäliköt ovat pienialaisia. Kenttäkerroksessa kasvaa kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense), joka on kirjoverkkoperhosen (Euphydryas maturna) Dir IV toukkien ravintokasvi, metsälauhaa, puolukkaa, paikoin mustikkaa, ahomansikkaa, kanervaa, vähän lampaannataa sekä kallioimarretta. Kalliosinisiiven (Scolitantides orion) EN* toukkien ravintokasvia 10

11 isomaksaruohoa (Sedum telephium) kasvaa kallion itäosassa. Osa kalliosta saattaa täyttää metsälain 10 vaatimukset. 6. Potentiaaliset kalliosinisiiven (Scolitantides orion) EN* elinalueet Kalliosinisiiven esiintymiä tunnetaan Taipalsaaren Vehkataipaleelta, joka on lähellä suunnittelualuetta. Tästä syystä lajin esiintyminen on hyvin mahdollista. Lajin toukat elävät isomaksaruoholla (Sedum telephium), jota kasvaa seuraavilla paikoilla: Kohde 1. (kartta 1, kohde 2) Pienen jäkäläkallion kallioleikkaus sijaitsee Toijan Urholan Ukonmäellä. Isomaksaruohoa kasvaa eniten aivan leikkauksen päällä. Kalliolla kasvaa myös melko paljon päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), joka on monen uhanalaisen hyönteislajin ravintokasvi. Kohde 2. (kartta 1, kohde 3) Inkilänniitun kohdalla, tien pohjoispuolella sijaitseva pieni lähes tiehen asti ulottuva jäkäläkallio, jolla kasvaa paljon isomaksaruohoa, mutta myös ahomansikkaa ja päivänkakkaraa. Kohde 3. (kartta 2, kohde 1) Märkälässä, maantien eteläpuolella sijaitseva pienen jäkäläkallion kallioleikkaus, jonka päällä kasvaa runsaasti isomaksaruohoa. Kohde 4. (kartta 2, kohde 4) Viskarilassa, maantien eteläpuolella, aivan tien tuntumassa sijaitsevan kallion itäosassa kasvaa isomaksaruohoa. 11

12 Kuva 5 (vas). Kalliosinisiiven munat erottuvat hyvin isomaksaruohon lehdillä. Kuva 6 (oik). Kalliosinisiiven aikuinen yksilö kuvattuna Kouvolassa Petri Parkko 7. Päätelmät ja suositukset Natura alueet ja luonnonsuojelualueet Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei ole Natura-alueita tai luonnonsuojelualueita. Liito-orava (Pteromys volans) Dir IV, NT Maantien läheisyydessä ei ole hyvää habitaattia liito-oravalle ja lajin esiintyminen suunnittelualueella on melko epätodennäköistä. Muut IV-liitteen lajit Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä elää todennäköisesti kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna), jonka ravintokasveja ovat kangasmetsissä yleisinä kasvavat kangasmaitikka 12

13 (Melampyrum pratense) ja metsämaitikka (M. sylvaticum). Kangasmaitikkaa kasvoi etenkin pienellä kallioalueella (kartta 2, kohde 4). Nykyisen tien parantamisella ei ole vaikutusta elinvoimaisen LC lajin kantaan, eikä lisäselvityksiä tarvita. Uhanalaislajisto Täpläkukkajäärää (Leptura maculata) VU on tavattu Inkilänniitun tuntumasta ja Märkälästä viimeksi vuonna 2001, mutta havainnot ovat koskeneet kukissa käyviä aikuisia. Lajin lisääntyminen tapahtuu valkolahonneissa puissa, mutta lahopuuta on maantien läheisyydessä hyvin vähän. Lajin isäntäpuiksi Suomessa on arveltu koivuja tai leppiä (Heliövaara ym. 2004). Tienparannushankkeella tuskin on vaikutusta lajin kantaan, eikä lajiin liittyviä lisäselvityksiä tarvita. Kalliosinisiivelle (Scolitantides orion) EN* sopivia isomaksaruohoa (Sedum telephium) kasvavia kallioita löytyi suunnittelualueelta neljä. Koska kyseessä on luonnonsuojeluasetuksella erityisesti suojeltava laji, joka esiintyy Taipalsaarella, tulisi nuo potentiaaliset kalliosinisiipikohteet tarkistaa kesäkuussa Arvokkaat elinympäristöt ja muut luontokohteet Suunnittelualueella ei ole erityisen edustavia luontokohteita; raportissa esitellyt kohteet voidaan luokitella paikallisesti arvokkaiksi. Hankkeessa ne pyritään huomioimaan mahdollisuuksien mukaan. 8. Lähteet Heliövaara, K., Mannerkoski, I. & Siitonen, J. 2004: Suomen sarvijäärät. Tremex Press, Helsinki. 374 s. 13

14 Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E. M. & Pikänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 685 s. 14