KLAUKKALAN OHIKULKUTIEN LUONTOSELVITYS 2015

Transkriptio

1 16T-4-2 KLAUKKALAN OHIKULKUTIEN LUONTOSELVITYS 2015 Pekka Routasuo

2 KLAUKKALAN OHIKULKUTIEN LUONTOSELVITYS 2015 Sisällys 1 Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset metriä metriä metriä metriä metriä metriä metriä metriä Arvokkaat luontokohteet ja lajiesiintymät Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Muut luontokohteet Merkittävät lajiesiintymät Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Muut lajit Lähteet ja kirjallisuus Liite 1: Kartta. Klaukkalan ohikulkutien luontokohteet Kansi: Puustoltaan varttunutta sekametsää ohikulkutien linjauksella noin 4700 metrin kohdalla. Ilmakuvat ja pohjakartat Maanmittauslaitos. Valokuvat Pekka Routasuo. 2

3 1 JOHDANTO Klaukkalan ohikulkutien yleissuunnitelman laatiminen käynnistyi vuonna 2005 ja siitä tehtiin hyväksymispäätös Seuraavan vaiheen eli tiesuunnitelman laatiminen aloitettiin helmikuussa Tiesuunnitelman laatiminen keskeytettiin syyskuussa 2007 kohtuuttoman rakentamiskustannusten nousun vuoksi. Yleissuunnitelman 2005 tarkistaminen käynnistyi lokakuussa Työ on valmistunut toukokuussa 2012 ja ollut nähtävillä touko kesäkuussa Liikennevirasto on tehnyt yleissuunnitelman hyväksymispäätöksen joulukuussa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) ja Nurmijärven kunta ovat käynnistäneet Klaukkalan ohikulkutien (maantie 132) tiesuunnitelman laatimisen uuden yleissuunnitelman pohjalta. Tiesuunnitelman laatiminen ja sen vaikutusten arviointi edellyttävät ajantasaisia luontotietoja. ELY-keskus tilasi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä luontoselvityksen suunnitellun tien linjaukselta (jäljempänä selvitysalue). Maastotyöt ja raportoinnin on tehnyt biologi, LuK Pekka Routasuo. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Selvitysalueelta on vuodesta 2003 lähtien tehty useita liito-oravaselvityksiä liittyen Klaukkalan osayleiskaavaan (ks. luku 5). Tiesuunnitelmaa varten päivitettiin alueen liito-oravatilanne keväällä Inventoinnista on valmistunut erillinen raportti (Ympäristösuunnittelu Enviro 2015). Klaukkalan osayleiskaava-alueelta on tehty luontoselvitys (Ympäristösuunnittelu Enviro 2012). Tiesuunnitelman mukaiselta alueelta ei erillistä luontoselvitystä ole aiemmin tehty. Selvitysalueen aiemmat luontotiedot on tarkistettu Uudenmaan ELY-keskuksesta ja Nurmijärven kunnasta. Vantaan kaupungin luontotiedot on tarkistettu kaupungin karttapalvelusta (kartta.vantaa.fi). Suomen ympäristökeskuksesta saatiin Hertta-tietojärjestelmään tallennetut tiedot uhanalaisista ja muista suojeltavista eliölajeista. Lisäksi Uudenmaan ELY-keskus toimitti tiedot alueen liito-oravahavainnoista sekä luonnonsuojelulain nojalla tehdyistä rajaus- ja suojelupäätöksistä. Kesällä 2015 tutkittiin toimitetun tiesuunnitelmaluonnoksen mukainen tielinja sekä muut tarjouspyynnön liitekarttaan vihreällä merkityt tiet ja liittymät noin 100 metriä leveältä vyöhykkeeltä. Maastossa inventoitiin ohikulkutien linjauksen luonnonolojen ja kasvillisuuden yleispiirteet. Näistä kirjoitettiin sanallinen kuvaus käyttäen jaksoja (paaluvälit 1000 metriä). Samalla selvitettiin arvokkaiden luontokohteiden (mm. luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien, vesilain 2 luvun 11 :n mukaisten pienvesikohteiden, metsälain 10 :n mukaisten elinympäristöjen, METSO-ohjelman kriteerit (Ympäristöministeriö 2008) tai LAKU-kriteerit (Salminen & Aalto 2012) täyttävien kohteiden, uhanalaisten tai silmälläpidettävien luontotyyppien sekä mahdollisten muiden arvokkaiden luontokohteiden) esiintyminen. 3

4 Merkittävien putkilokasvilajien (erityisesti suojeltavat, valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit, silmälläpidettävät sekä muut vaateliaat tai harvinaiset lajit) esiintyminen inventoitiin kesän maastokäynneillä. Muiden merkittävien eliölajien osalta arvioitiin, onko selvitysalueella niille sopivia elinympäristöjä, joissa ko. lajien esiintyminen olisi mahdollista tai todennäköistä. Maastotyöt tehtiin 2. ja TULOKSET Seuraavissa alaluvuissa kuvataan tielinjan luonnonoloja ja kasvillisuutta noin kilometrin jaksoissa pohjoisesta etelään. Kuva 1. Klaukkalan ohikulkutien länsiosa ja tielinjan läheisyydessä olevat luontokohteet. 4

5 metriä Suunniteltu ohikulkutien linjaus alkaa pohjoisessa Lopentieltä ja noudattaa aluksi olemassa olevan tien linjausta. Noin 400 metrin jälkeen tielinja sijoittuu uuteen maastokäytävään; aluksi noin viisimetriseen tiheään kuusitaimikkoon. Ennen peltoa on reheväkasvuista tiheää, nuorta harmaalepikkoa ja haavikkoa. Pensaskerroksessa kasvaa mm. lehtokuusamaa ja taikinamarjaa sekä kenttäkerroksessa mustakonnanmarjaa, jänönsalaattia ja vuohenputkea. Paikoin on tiheää tuomipöheikköä metriä Pellon jälkeen tielinja sijoittuu avohakkuualueelle. Hakkuun jälkeen noin 1200 metrin kohdalla tielinja ylittää purouoman. Uomassa on vähän vettä ja sitä reunustaa harmaaleppä- ja tuomipensaikko. Aluskasvillisuutena on mesiangervoa ja nokkosta. Puron ja voimajohdon välissä on vähän tuoreen kankaan kuusikkoa. Voimajohdon jälkeen kasvaa noin sadan metrin matkalla nuorta, alle 10-metristä kasvatusmetsää: kuusta, koivua ja lehtikuusta. Ylispuustona on harvaa varttunutta männikköä. Kenttäkerroksessa tavataan kieloa, mustikkaa ja metsäkastikkaa sekä paikoin rönsyleinikkiä. Tämän jälkeen tielinja sijoittuu noin 150 metrin matkalla koivutaimikkoon. Ennen seuraavaa peltoa on kapealti tuoreen kankaan sekametsää. Puustona on varttunutta kuusta sekä mäntyä ja kenttäkerroksessa kasvaa mm. mustikkaa ja valkovuokkoa sekä pieni kasvusto mäkilehtolustetta. Tulvatien yksityistien linjaus noudattaa olemassa olevaa tietä ja sijoittuu tuoreen kankaan sekametsään, joka on puustoltaan varttunutta ja kuusivaltaista. Kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa ja metsäkastikkaa. Pellon jälkeen on kosteahko alue, jossa kasvaa nuorta koivua, harmaaleppää ja kuusta. Kenttäkerroksessa esiintyy mm. rönsyleinikkiä, metsäkastikkaa ja metsälauhaa. Tämän jälkeen on noin 100 metriä nuorta ja tiheää kuusikkoa, jossa ei juurikaan ole aluskasvillisuutta. Ennen voimajohtoa tielinja sijoittuu pellolle. Voimajohdon jälkeen ohikulkutien linjauksella on puustoltaan varttunutta tuoreen kankaan kuusivaltaista sekametsää. Alueella on muutamia isoja haapoja ja joitain mäntyjä. Kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, puolukkaa, kieloa ja huopaohdaketta sekä muutaman neliömetrin kasvusto mäkilehtolustetta. Sähköasemalle menevän sivutien linjauksen kohdalla pellon ja voimajohdon välissä kasvaa lehtomaisen kankaan kuusikkoa. Puusto on varttuvaa ja harvennettua. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. jänönsalaatti, rönsyleinikki, metsäkorte, valkovuokko ja käenkaali. Sähkölinjan itäpuolella on tuoreen kankaan ja lehtomaisen kankaan metsää, jonka varttunut puusto on kuusta, mäntyä ja haapaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. metsäkastikkaa, mustikkaa ja kieloa. Pensaskerroksessa on jonkin verran lehtokuusamaa. Aittakalliontielle pohjoiseen suunniteltu tielinja kulkee pellon reunassa. Alueella kasvaa nuorta harmaaleppää ja koivua sekä varttunutta harvaa männikköä ja 5

6 muutama iso haapa. Kenttäkerroksessa tavataan mm. kieloa, metsäkastikkaa ja mäkilehtolustetta metriä Ohikulkutien linjaus sijoittuu aluksi pellolle. Sen jälkeen on varttuvaa kuusikkoa, jossa on alikasvoksena tiheää pihlajavesakkoa. Seuraavaksi on nuorta koivua, haapaa ja kuusta kasvavaa sekametsää. Polun jälkeen on harvaa varttuvaa koivikkoa, jonka alla kasvaa paikoin tiheää lehtipuuvesakkoa. Kallioalueen reunalla on myös nuorta männikköä. Kasvillisuus on alueella tuoretta lehtomaista kangasmetsää. Kuva 2. Kookas kataja noin 2800 metrin kohdalla metrin jälkeen on harvaa siemenpuumännikköä, jonka alla kasvaa nuorta koivua ja mäntyä. Paikoin on myös kuusta ja joitain nuoria metsälehmuksia. Metsäkastikka on kenttäkerroksessa runsas. Tämän jälkeen puustona on nuorta koivua sekä mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvaa metsäkastikkaa, sananjalkaa, metsä- 6

7 maitikkaa sekä mustikkaa metrin kohdalla on kalliolla (noin 25 metrin etäisyydellä tielinjan keskikohdasta) peruskartallekin merkitty kookas, noin 10 metriä korkea pylväsmäinen kataja (kuva 2). Kallion jälkeen on tuoreen kankaan koivikkoa, joka on puustoltaan varttuvaa ja harvaa. Alueella kasvaa myös nuorta koivua ja mäntyä sekä kookas haapa. Mustikka ja metsäkastikka ovat kenttäkerroksen valtalajit. Tämän jälkeen on nuorta varttuvaa tuoreen kankaan ja kuivahkon kankaan männikköä. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka, puolukka ja kanerva. Kuva 3. Klaukkalan ohikulkutien keskiosa ja tielinjan läheisyydessä olevat luontokohteet metriä Jakson aloittavalla kallioalueella on varttunutta kuivahkon kankaan siemenpuumännikköä, jonka alla kasvaa harvaa lehtipuuvesakkoa. Ennen Kirkkotietä on nuorta varttuvaa tuoreen kankaan sekametsää (kuusi, koivu, mänty) ja paikoin tiheää kuusikkoa. Kenttäkerroksessa vallitsee mustikka. Kirkkotien eritasoliittymä sijoittuu pääosin puustoltaan nuoreen tuoreen kankaan sekametsään. Se on tielinjan pohjoispuolella mäntyvaltaista ja eteläpuolella enimmäkseen lehtipuuvaltaista. Pohjoiseen suuntautuvan tien alueella on nuorta tuoreen kankaan kuusi- ja mäntymetsää sekä lehtipuuvesakkoa. 7

8 Kirkkotien eteläpuolella tielinja sijoittuu puustoltaan nuoreen varttuneeseen kallioiseen männikköön. Kasvillisuus on tuoretta ja kuivahkoa kangasta metrin jälkeen on nuorta mäntyä ja koivua kasvava alue ja tämän jälkeen nuorta koivikkoa ja kuusikkoa sekä vähän puustoltaan varttuvaa tuoreen kankaan kuusikkoa. Kenttäkerroksen lajisto on koko alueella tavanomaista. Mäntysalon asuinalueen itäpuolella on nuorta sekametsää, jonka puustona on koivua, mäntyä, haapaa ja harmaaleppää. Kenttäkerroksessa kielo ja metsäkastikka ovat runsaita metriä Jakson alussa on nuorta sekametsää ja harvahkoa nuorta koivikkoa, jossa joitain varttuneita mäntyjä sekä varttuvaa kuusikkoa. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka ja kielo, paikoin on myös metsävirnaa. Ennen peltoa on kosteahkoa nuorta koivikkoa, jossa on runsaasti rönsyleinikkiä. Pellon reunassa on tiheää nuorta haavikkoa. Pellon jälkeen on kuusivaltaista sekametsää. Kenttäkerroksessa on kieloa, metsäkastikkaa, mustikkaa ja metsälauhaa. Aukkopaikoissa kasvaa mm. huopa-ohdaketta ja koiranputkea. Ennen sähkölinjaa on nuorta varttuvaa haavikkoa ja nuorta koivikkoa, paikoin on tiheää lehtipuuvesakkoa. Aukeammilla paikoilla on niukasti mäkilehtolustetta. Sähkölinjan jälkeen on varttuvaa tuoreen kankaan ja lehtomaisen kankaan sekametsää. Puusto on kuusivaltaista, mutta myös haapaa on paljon. Kenttäkerroksessa runsaimpia ovat mustikka, kielo, metsäkastikka ja puolukka. Seuraavaksi on vesakoitunut hakkuualue. Sitten on harvennettua nuorta kuusivaltaista tuoreen kankaan ja lehtomaisen kankaan sekametsää, sekapuuna on koivua ja muutama haapa. Kenttäkerroksen lajistossa on mm. kieloa, metsäkastikkaa, sanajalkaa ja metsämaitikkaa. Lisäksi on tuoreen lehdon lajistoa: käenkaalia, oravanmarjaa ja sinivuokkoa metriä Jakson alussa on heinittynyt hakkuuaukea, jonka jälkeen on nuorta koivuvaltaista sekametsää. Palokallion lounaispuolella on varttuvaa tuoreen kankaan kuusikkoa, joka on puustoltaan harvaa sekä nuorta koivikkoa ja koivutaimikkoa. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka, puolukka ja metsäkastikka. Seuraavaksi kallioalueella on puustoltaan nuorta varttuvaa tuoreen kankaan ja kuivahkon kankaan männikköä. Kallioiden välissä on tuoreen kankaan kuusikkoa, jonka puusto on varttuvaa. Kenttäkerroksessa on mm. mustikkaa, kangasmaitikkaa ja metsäkastikkaa. Luhtajoentien eritasoliittymän pohjoisemman rampin itäosassa on puustoltaan varttunutta lehtomaisen kankaan sekametsää (mäntyä, kuusta ja koivua). Kenttäkerroksessa kasvaa metsämaitikkaa, mustikkaa ja oravanmarjaa. Eteläosassa on 8

9 ojitettua kuivahtanutta korpea, jonka puusto on varttunutta kuusta ja koivua. Alueella on myös pieni kuivahtanut neva, jolla kasvaa pullosaraa, raatetta ja kurjenjalkaa. Suota ympäröi tiheä koivuvesakko. Kuva 4. Klaukkalan ohikulkutien itäosa ja tielinjan läheisyydessä olevat luontokohteet. Luhtajoentien eritasoliittymän eteläisempi ramppi sijoittuu pohjoisosaltaan varttuvaan ja kuusivaltaiseen tuoreen kankaan sekametsään, jossa kasvaa myös mäntyä ja haapaa. Kenttäkerroksessa esiintyy mustikkaa, metsämaitikkaa ja oravanmarjaa. Länsiosassa on kosteaa ojitettua niittyä, jossa ojien varrella on harmaalepikkoa. Niittyalueen reunoilla kasvaa varttuvaa haapaa ja koivua. Lounaisosassa on puustoltaan varttuvaa kuusivaltaista sekametsää sekä haapa- ja koivuvesakkoa. Kallion tyvellä kasvaa muutama nuori metsälehmus. Eteläosassa on mäntytaimikkoa ja nuorta koivikkoa sekä harvaa siemenpuumännikköä. 9

10 Ohikulkutien linjauksella 5500 metrin kohdalla on tiheää koivuvesakkoa. Kalliolla kasvaa koivu- ja mäntytaimikkoa sekä muutama kookas mänty. Kenttäkerroksessa tavataan mm. kanervaa ja mustikkaa ja pohjakerroksessa hieman poronjäkäliä. Tämän jälkeen on puustoltaan varttuvaa ja mäntyvaltaista tuoreen kankaan sekametsää, jonka kenttäkerros on pääosin mustikkaa. Seuraavaksi on siemenpuumännikköä, jossa kasvaa myös muutamia koivuja ja koivutaimikkoa. Kenttäkerros on metsälauhavaltainen. Tämän jälkeen on puustoltaan varttuvaa tuoreen kankaan kuusivaltaista sekametsää. Sekapuuna kasvaa koivua ja haapaa sekä muutama mänty. Kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, sananjalkaa ja oravanmarjaa. Metsäautotien jälkeen on varttunutta männikköä, jonka alla kasvaa tiheää koivuja pihlajavesakkoa sekä nuorta koivikkoa. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka ja metsäkastikka metriä Jakson alussa kallioalueella kasvaa pihlajaa, mäntyä ja katajaa. Tämän jälkeen on avohakattu alue, jossa kasvaa parimetristä vesakkoa ja taimikkoa. Hakkuulla on Uudenmaan ympäristökeskuksen vuonna 2006 päätöksellään rajaama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, joka sijoittuu ohikulkutien linjauksen alueelle. Rajatulla alueella kasvaa iso kolohaapa, muutama pienempi haapa, koivuja, mänty sekä nuoria kuusia. Hakkuualueen jälkeen on harvaa siemenpuumännikköä, jonka alla on tiheä lehtipuuvesakko. Sen itäpuolella on nuorta koivuvaltaista sekametsää, jossa kasvaa myös muutama varttunut mänty sekä kenttäkerroksessa metsäkastikkaa ja mustikkaa. Ennen Metsäkyläntietä on piha-alueita. Metsäkyläntien jälkeen on nuorta koivuvaltaista sekametsää, jonka kenttäkerroksessa tavataan mm. jänönsalaattia, metsäalvejuurta, hiirenporrasta ja vadelmaa. Kallioalueen reunalla on varttuvaa kuivahkon kankaan männikköä sekä nuorta kuusikkoa (kuva 5). Kenttäkerroksessa esiintyy kanervaa ja puolukkaa. Kallion jälkeen on puustoltaan varttunutta tuoreen kankaan männikköä, jossa on alikasvoksena nuorta kuusikkoa. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka ja puolukka. Pienen jäkälä- ja sammalpeitteisen kallion jälkeen on puustoltaan nuorta varttuvaa tuoreen kankaan kuusikkoa. Ennen Hämeenlinnantietä on entistä peltoa, jonka aukkoisen puuston muodostavat varttuvat kuuset ja koivut. Puuttomilla aukeilla kasvaa mm. koiranputkea, nokkosta, mesiangervoa ja maitohorsmaa. Läheisen talon tuntumassa on pieni lammikko, jossa kasvaa runsaasti pikkulimaskaa ja leveäosmankäämiä. Maantien varrella on puustoltaan varttuvaa ja kuusivaltaista tuoreen sekä lehtomaisen kankaan sekametsää. 10

11 Kuva 5. Ohikulkutien linjaus sivuaa Metsäkyläntien itäpuolista kallioaluetta. Metsäkylän liittymän pohjoisempi ramppi sijoittuu nuoreen varttuvaan koivuvaltaiseen sekametsään. Kasvillisuus on lehtomaista kangasta ja kenttäkerroksessa tavataan mm. metsäkastikkaa, kieloa, mustikkaa ja käenkaalia. Pellon reunassa kasvaa varttuvaa kuusta ja haapaa. Pellon ja Hämeenlinnantien välissä kasvaa puolestaan varttuvaa koivua ja mäntyä. Muuta kasvistoa ovat mm. pihlaja, kataja, metsäkastikka, kangasmaitikka, mustikka ja puolukka. Liittymän eteläisemmän rampin alueella on nuorta kuusivaltaista sekametsää. Kallioiden välisessä kosteassa notkelmassa kasvaa nuorta ja harvaa sekametsää (kuusta, koivua ja harmaaleppää). Kenttäkerroksessa tavataan suo-ohdaketta, ranta-alpia, metsäkortetta ja rentukkaa. Kallion reunalla on harvennettua, puustoltaan varttuvaa kuusikkoa. Laella on tuoreen ja kuivahkon kankaan männikköä, joka on puustoltaan nuorta varttunutta. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka, puolukka ja kanerva. Kallion ja Hämeenlinnantien välissä on nuorta koivikkoa metriä Hämeenlinnantien itäpuolisen pellon jälkeen kasvaa Mäyränkallion eteläpuolella nuorta kuusta ja koivua. Ennen moottoritietä on nuorta sekametsää, jossa kasvaa paljon varttuvaa raitaa. Muuhun lajistoon kuuluvat mm. näsiä, mustakonnanmarja, vuohenputki ja sananjalka. Lamminsuon liittymän pohjoinen ramppi on pääasiassa nuoressa sekametsässä. Paikoin alueella on varttuvaa koivikkoa. Eteläinen ramppi on osin nuoressa lehtimetsässä. Lamminsuon luonnonsuojelualueen pohjoispuolella tielinja sijoittuu nuoreen koivikkoon, jossa kasvaa myös kymmenisen varttuvaa haapaa. Liittymän eteläisin osa on heinikkoa ja nuorta sekametsää. 11

12 Moottoritien itäpuolella tielinja on nuoressa sekametsässä. Sen puusto on mäntyä, kuusta ja koivua sekä paikoin tiheää lehtipuuvesakkoa. Pellon itäpuolella on nuorta haavikkoa, jossa kasvaa mm. kieloa ja kurjenkelloa. Pohjoinen ramppi on nuoressa koivikossa entisellä pellolla. Ylempänä rinteessä kasvaa nuorta mäntyä ja koivua. Riista-aidan sisäpuolella on nuorta sekapuustoa. Pellon pohjoispuolella kasvaa nuorta tiheää sekametsää (kuusta, koivua ja mäntyä). Pellon reunalla tavataan mm. metsänätkelmää. Paikallistien linjauksen kohdalla on nuorta koivikkoa ja kuusikkoa/kuusitaimikkoa sekä nuorta männikköä. Kenttäkerroksessa on mm. melko paljon metsävirnaa. 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJIESIINTYMÄT 4.1 Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet Suunnitellulla tielinjalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole Natura 2000-alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Maastoselvityksessä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Luonnonsuojelualueita selvitysalueella on yksi: Lamminsuon luonnonsuojelualue (YSA014153) rauhoitetun alueen pinta-ala on 28,6 hehtaaria. Rajausta on muutettu Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksellä UUDELY/429/07.01/2012. Tällä päätöksellä rauhoitus lakkautettiin tiealueen alle jäävältä alueelta. Lamminsuo sijaitsee Hämeenlinnantien ja Hämeenlinnanväylän välissä (kuva 6). Suojelualueen pohjoisraja on noin 150 metrin päässä tielinjasta. Lamminsuon eritasoliittymän eteläinen ramppi kulkee noin 20 metrin päässä luonnonsuojelualueen pohjoisnurkasta (kuva 6). Lamminsuon merkittävin kasvi on uhanalainen suopunakämmekkä. Alueen omistaa Vantaan kaupunki. 12

13 Kuva 6. Lamminsuon eritasoliittymän tiejärjestelyt Lamminsuon luonnonsuojelualueen läheisyydessä. 4.2 Muut luontokohteet Suunnitellulla tielinjalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät metsälain 10 :n mukaisten metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen tai vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittamien pienvesikohteiden kriteerit. Selvitysalueella ei tavattu myöskään muita arvokkaita elinympäristöjä tai luontotyyppejä. Nurmijärven kunnan alueelta on aiemmin tehty selvitys arvokkaista kallioalueista (Ympäristötutkimus Metsätähti Oy 1992). Selvityksessä tehtiin maisemallinen, geologinen ja geomorfologinen, biologinen, kulttuurihistoriallinen sekä maankäytöllinen arviointi. Klaukkalan ohikulkutien linjauksen alueella on neljä em. selvityksessä mainittua kallioaluetta: Ripatin kalliomaasto, paaluväli Palokallio, paaluväli Lintumäen kalliomaasto, paaluväli Mäyränkallio, paaluväli Ohikulkutien linjauksen kohdalla ei todettu näillä alueilla erityisiä luontoarvoja. 13

14 4.3 Merkittävät lajiesiintymät Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suunnitellun ohikulkutien linjauksen alueelta on selvitetty liito-oravan ja lepakoiden esiintyminen. Kirjoverkkoperhoselle tyypillisiä elinympäristöjä ovat tuorepohjaiset reheväkasvuiset metsäniityt ja avokallioiden reunamat, joilla kasvaa kangasmaitikkaa. Lajia tavataan myös hakkuuaukioilla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleisiä Etelä-Suomessa ja niitä on myös ohikulkutien linjauksen alueella ja sen ympäristössä. Muiden EY:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV(a) lajien esiintymistä selvitysalueella ei arvioitu todennäköiseksi, sillä alueella ei ole niille tyypillisiä tai hyvin sopivia elinympäristöjä. Liito-orava Liito-oravista on tehty erillinen selvitys (Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2015). Liitteessä 1 sekä kuvissa 1, 3 ja 4 näkyvät ohikulkutien lähistöllä olevat liito-oravaalueet. Lepakot Muut lajit Klaukkalan osayleiskaavan alueelta on tehty lepakkoselvityksiä vuosina 2010 ja 2012 (Hagner-Wahlsten & Karlsson 2010, 2012). Liitteessä 1 sekä kuvissa 1, 3 ja 4 näkyvät ohikulkutien lähistöllä olevat lepakoille tärkeät alueet. Luontoselvityksessä ei todettu merkittävien eliölajien (ks. luku 2 ja Rassi ym. 2010) esiintymiä. Selvitysalueella ei arvioitu olevan luonnonsuojelulain 46 :n tarkoittamien uhanalaisten lajien, 47 :n mukaisten erityisesti suojeltavien lajien tai muiden merkittävien eliölajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä, joissa niiden esiintyminen olisi todennäköistä. Alueella ei arvioitu olevan sellaisia luontokohteita, elinympäristöjä tai lajistoa, jotka edellyttäisivät tarkempia lisäselvityksiä. 14

15 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Hagner-Wahlsten, N. & Karlsson, R. 2010: Klaukkalan osayleiskaava-alueen lepakkoselvitys Nurmijärven kunta. Hagner-Wahlsten, N. & Karlsson, R. 2012: Klaukkalan osayleiskaava-alueen lepakkoselvitys Nurmijärven kunta. MMM & YM 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö, Helsinki. 7 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008: Salminen, J. & Aalto, S. 2012: Luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellemaalle (LAKU). Loppuraportti. Uudenmaan liiton julkaisuja E 119:1 54. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Siitonen, M. 2001: Kaavan luontovaikutusselvitys. Nurmijärven Klaukkalan osayleiskaava Nurmijärven kunta. Suomen ympäristökeskus 2015: Uhanalaisten eliölajien tiedot Nurmijärven kunnan alueelta Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2012: Klaukkalan ohikulkutie. Nurmijärvi ja Vantaa. Yleissuunnitelman 2005 tarkistaminen. Uudenmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus 2015: Liito-oravatiedot Nurmijärven kunnan alueelta Ympäristöministeriö 2008: METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008:1 75. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2012 (päivitetty ): Nurmijärven Klaukkalan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Nurmijärven kunta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2015: Klaukkalan ohikulkutien liito-oravaselvitys. Uudenmaan ELY-keskus. Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1992: Nurmijärven kallioselvitys. Nurmijärven kunta. 15

16 16