EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta ALUSTAVA 2001/0000(COS) 17. syyskuuta 2001 MIETINTÖLUONNOS Komission toinen kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta (KOM(2001) 24 C5-0000/ /0000(COS)) Aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta Esittelijä: Francesco Musotto PR\ doc PE

2 PE /13 PR\ doc

3 SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY... 4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO... KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO... PR\ doc 3/13 PE

4 ASIAN KÄSITTELY Komissio välitti 2. helmikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille toisen kertomuksensa neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta (KOM(2001) /0000(COS)). Parlamentin puhemies ilmoitti... pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen kertomuksen asiasta vastaavaan aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokuntaan sekä lausuntoa varten talous- ja raha-asioiden valiokuntaan, teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokuntaan, työllisyys- ja sosiaalivaliokuntaan, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaan ja kalatalousvaliokuntaan (C5-0000/2001). Parlamentin puhemies ilmoitti... pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen kertomuksen lausuntoa varten myös... valiokuntaan. Aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta oli nimittänyt 20. maaliskuuta 2001 pidetyssä kokouksessa esittelijäksi Francesco Musotton. Valiokunta käsitteli komission kertomusta ja mietintöluonnosta pitämässään kokouksessa. Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin puolesta, vastaan ja tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja),... (esittelijä),...,... (puolesta...),... ( puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja.... (Perustelut esitetään suullisesti täysistunnossa.) Talous- ja raha-asioiden valiokunnan, teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteenä. Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunta ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta päättivät 15. maaliskuuta 2001, 11. huhtikuuta 2001 ja olla antamatta lausuntoa. Mietintö jätettiin käsiteltäväksi... Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään. PE /13 PR\ doc

5 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys komission toisesta kertomuksesta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta (KOM(2001) 24 C5-0000/ /0000(COS)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2001) 24 C5-0000/ ), ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklan, ottaa huomioon rakennerahastoista, koheesiorahastosta ja liittymistä edeltävästä rakennerahastosta annetut asetukset, ottaa huomioon 19. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission ensimmäisestä kertomuksesta taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta 2, ottaa huomioon 18. tammikuuta 2000 antamansa päätöslauselman kuudennesta kausikertomuksesta Euroopan unionin alueiden sosiaalisesta ja taloudellista tilanteesta ja kehityksestä 3, ottaa huomioon päätöslauselmansa rakennerahastojen ja koheesiorahaston toteuttamista sekä Agenda 2000 ohjelmaa koskevista komission asiakirjoista, ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean lausunnot, ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä talousja raha-asioiden valiokunnan, teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A5-0000/2001), A. ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut luomaan yhä tiiviimmän liiton kansalaistensa välille, tukemaan taloudellista ja sosiaalista edistystä ja työllisyyden korkeaa tasoa, B. ottaa huomioon, että eräs unionin tavoitteista on edistää koko alueensa tasapainoista kehitystä, vähentää eroja alueiden välisessä kehitystasossa ja erityisesti vahvistaa niiden taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, C. katsoo, että koheesiopolitiikka on unionin ja Euroopan yhdentymisprosessin keskeisiä politiikkoja, 1 Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. 2 EYVL C 371, , s EYVL C 304, , s. 21. PR\ doc 5/13 PE

6 D. katsoo, että alueellisen koheesion käsite on merkittävä osa yhteenkuuluvuutta ja että eurooppalainen aluekehitysmalli voi tarjota merkittävän panoksen unionin alueen tasapainoiselle ja yhdenmukaiselle kehitykselle, E. katsoo, että koheesiopolitiikasta viime vuosina saatujen tulosten ansiosta jäsenvaltioiden välisiä eroja on pystytty vähentämään, mutta EU:n eri alueiden välinen taloudellinen epätasapaino on edelleen olemassa, heikommin menestyvillä alueilla on yhteisön keskiarvoa huomattavasti suurempi työttömyys, puutteellisesti varoja infrastruktuuria varten, heikosti kehittynyt tutkimus- ja innovaatiosektori, johtaviin alueisiin verrattuna alhainen kilpailukyky, F. ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden, saari-, maaseutu- ja vuoristoalueiden sekä harvaan asuttujen alueiden maantieteellisistä ja luonnonoloista johtuvat haittatekijät, jotka heikentävät niiden sosioekonomista ja rakenteellista kehitystä, G. katsoo, kuten komission toisessa kertomuksessa osoitetaan, että Euroopan unionin laajentuminen lisää alueiden välisiä eroja, sillä väestö kasvaa kolmanneksella, mutta yhteisön BKT kasvaa ainoastaan 5 prosenttia, H. katsoo, että laajentumisen seurauksena monet nykyisin tavoitteeseen 1 kuuluvat alueet ylittävät automaattisesti nykyisten kriteerien mukaisen rajan, joka on 75 prosenttia unionin keskimääräisestä bruttokansantuotteesta, ilman että näiden alueiden kehitystaso todellisuudessa nousisi, I. katsoo, että koheesiopolitiikka, joka hyödyttää vähemmän kehittyneiden alueiden lisäksi koko unionia, pitää suunnata ennen kaikkea kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kilpailukyvyn nostamiseen ja ehdokasvaltioiden tarpeisiin vastaamiseen ja samanaikaisesti on varmistettava toimet nykyisten jäsenvaltioiden jälkeenjääneiden ja taloudellista rakenneuudistusta läpikäyvien alueiden hyväksi ja toimenpiteiden laatu, yksinkertaistaminen ja läheisyysperiaatteen noudattaminen, J. katsoo, että Euroopan unionin laajentuminen vaatii rohkeita poliittisia valintoja aluepolitiikan lisäksi myös budjettipolitiikassa ja nykyisten yhteisön politiikkojen välisessä koordinaatiossa, K. katsoo, että koheesiopolitiikan onnistuminen on pitkälti riippuvainen sen rahoitukseen myönnetyistä varoista, ja että rakennerahastoille tällä ohjelmakaudella varattu 0,45 prosenttia yhteisön bruttokansantuotteesta on vähimmäismäärä, jonka alittaminen merkitsisi koheesiotavoitteiden saavuttamisen vaarantumista laajentumisen vuoksi, L. ottaa huomioon alueiden komitean myönteisen roolin alueellisten ja paikallisten toimijoiden vaatimusten tulkitsijana Euroopan unionin koheesiopolitiikan toteuttamisessa (Zaplanan ja Tindemansin mietintö), Nykyinen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion politiikka 1. suhtautuu myönteisesti koheesiossa viime vuosina saavutettuihin tuloksiin ja Euroopan unionin aluepolitiikan positiivisiin vaikutuksiin; PE /13 PR\ doc

7 2. toteaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden ja erityisesti alueiden väliset erot henkeä kohti lasketussa bruttokansantuotteessa ovat toki pienentyneet, mutta ne ovat edelleen suuria ja joissain tapauksissa jopa kasvussa; 3. korostaa, että on edistettävä koko yhteisön tasapainoista kehitystä ja että eurooppalainen aluekehitysmalli voi osaltaan tukea monen keskuksen mallin kehitystä, jossa voidaan korjata keskus-periferia mallin luomat epätasa-arvoisuudet, joiden vuoksi suuri osa yhteisön alueista on jäänyt jälkeen ja toisaalta keskeisimmillä alueilla vallitsee järjetön ruuhkautuminen; 4. ilmaisee huolensa siitä, että unionin alueiden työttömyysasteessa on vieläkin suuria eroja ja ammatillinen koulutus tietyillä alueilla on puutteellista, on vakuuttunut, että vakavasti otettava aluekehityspolitiikka voisi luoda vähiten kehittyneille alueille uusia investointimahdollisuuksia ja työtilaisuuksia sekä parantaa alueiden voimavarojen hyödyntämistä; 5. katsoo lisäksi, että näiden alueiden kehitystä voitaisiin edistää parantamalla niiden kilpailukykyä, vahvistamalla viestintä- ja liikenneinfrastruktuuria, tarjoamalla yrityksille parempia palveluita, hyödyntämällä henkilöresursseja, investoimalla voimakkaasti tutkimukseen ja innovaatioon sekä kehittämällä hallinnon kykyä käyttää tehokkaasti rahastoja ja yhteisön välineitä; 6. katsoo, että rakennepolitiikan lisäksi muitakin yhteisön politiikoita (maatalous-, liikenne-, tutkimus- ja koulutuspolitiikkaa ) pitäisi käyttää kaikkien unionin alueiden kehityksen edistämiseen, tähän päästään koordinoimalla paremmin aluepolitiikka ja muiden politiikkojen uudelleen suuntaaminen, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon yhteisön eri alueiden sosioekonomiset erityispiirteet; 7. on vakuuttunut, että vakavasti otettavalla aluekehityspolitiikalla pitää luoda kehityksessä jälkeenjääneille alueille tilanne, jossa ne voivat houkutella uusia investointeja sen sijaan että tehdään hetkellisiä ja katoavia varojensiirtoja, joilla ei poisteta jälkeenjääneisyyden aiheuttaneita tekijöitä; 8. tähdentää, että kilpailupolitiikka (erityisesti aluepoliittista valtion tukea) ja veropolitiikka (verohelpotuksia) on yhdistettävä alue- ja koheesiopolitiikkaan, ne ovat elintärkeitä ennen kaikkea syrjäisimpien alueiden kehitykselle, joten niitä pitäisi muotoilla uusiksi näiden alueiden kasvun edistämiseksi, sillä pelkästään rakennerahastoihin perustuva aluepolitiikka ei riitä korjaamaan kertynyttä jälkeenjääneisyyttä; 9. katsoo, että saarialueet kuten muutkin vakavista maantieteellisistä haittatekijöistä kärsivät alueet pitää ottaa etusijalle koheesiopolitiikassa; Koheesiopolitiikka vuoden 2006 jälkeen 10. suhtautuu myönteisesti komission laatimaan toiseen kertomukseen koheesiosta erityisesti unionin laajentumisen näkökulmasta tehtyjen arvioiden ja suunnitelmien vuoksi; 11. katsoo, että laajentuneessa unionissa tarvitaan valtavasti poliittista, taloudellista ja rahoituksellista solidaarisuutta uusia jäsenvaltioita kohtaan, samoin kuin on välttämätöntä PR\ doc 7/13 PE

8 jatkaa nykyisten kehityksessä jälkeenjääneiden ja taloudellista rakennemuutosta läpikäyvien alueiden tukemista; 12. katsoo, että laajentumisen yhteydessä koheesiopolitiikkaa pitäisi tarkastella uudelleen, parantaa ja mukauttaa laajentuneen unionin uusiin olosuhteisiin; 13. katsoo, että laajentuminen lisää keskeisten ja syrjäisten alueiden kehityseroja, kuten komissio korosti; 14. painottaa tarvetta edistää Euroopan alueellista koheesiota, jotta väestö ja taloudellinen toiminta eivät keskittyisi Euroopan unionin rikkaimmille ja keskeisimmille alueille; 15. on vakuuttunut siitä, että laajentumisen jälkeen muodostuvassa unionissa koheesiopolitiikasta tulee entistäkin tärkeämpää ja että se on ainoa strategia, jolla voidaan torjua vallitsevaa epätasapainoa ja tavoitella vähiten kehittyneiden alueiden kasvua ja yhdentymistä; 16. panee tyytyväisenä merkille sen, miten ripeästi unioni on käynnistänyt uusia ohjelmia (Ispa, Sapard) ja arvioinut uudelleen nykyisiä ohjelmiaan (Phare, Interreg) uusien jäsenvaltioiden valmistamiseksi osallistumaan yhteisön politiikkaan, ne ovat saaneet tärkeää kokemusta ja rakentaneet poliittisia ja hallinnollisia elimiä, joiden pitää olla täysin toimivia heti liittymisen jälkeen; 17. katsoo, että yhteisöaloitteita (erityisesti Urbania ja Interregiä) pitää vahvistaa, sillä ne ovat merkittävä toimintakeino kaupunkien uudistamiseen ja kansainvälisen sekä valtioiden ja alueiden rajat ylittävään toimintaan liittyvien ongelmien lievittämisessä; 18. katsoo, että tilastollista lähentymistä, joka tapahtuisi uusien maiden liittyessä ei pidä sekoittaa nykyisten tukialueiden todelliseen lähentymiseen, tukea saavat alueet eivät muutu automaattisesti rikkaiksi pelkästään siksi, että niitä köyhemmät alueet liittyvät unioniin; 19. vaikka ei otakaan vielä lopullista kantaa komission esittämiin neljään vaihtoehtoon, koska katsoo, että ne eivät anna tyhjentävää vastausta kysymykseen unionin vähiten kehittyneiden alueiden oikeudesta yhteisön koheesiopolitiikan tukiin, on sitä mieltä, että alueiden, jotka eivät olisi enää tulevaisuudessa oikeutettuja saamaan tavoitteen 1 tukea, pitää voida saada edelleen yhteisön tukea vielä vahvistamattomien kriteerien mukaisesti joko siirtymäaika (phasing out) järjestelmästä tai uudistetun tavoitteen 2 puitteissa; 20. katsoo myös, että rakenneuudistusta läpikäyvien alueiden pitää voida saada uudistetun ja erityisesti alueellisiin kriteereihin perustuvan tavoitteen 2 tukea; 21. katsoo, että "tilastovaikutuksen" välttämiseksi tulevassa koheesiopolitiikassa on otettava henkeä kohti lasketun BKT:n rinnalle muitakin muuttujia, ennen kaikkea työttömyysaste, ja myös vaihtoehtoiset muuttujat kuten syrjäisyys, infrastruktuuri ja liikennetilanne, tutkimus- ja innovaatioaste sekä ihmisten koulutus, pitäisi ottaa huomioon mitattaessa alueiden tuentarvetta ja kehitysvaikeuksia; PE /13 PR\ doc

9 22. pyytää komissiota esittämään yhdessä Eurostatin kanssa mahdollisimman nopeasti uusia tilastollisia indikaattoreita, joita voidaan soveltaa vähiten kehittyneisiin alueisiin ja joissa otetaan huomioon erityisesti niiden kilpailukyky liikenneyhteyksien, infrastruktuurin, tutkimuksen ja innovaation, koulutuksen, tuotantotoiminnan monipuolisuuden sekä työttömyysasteen näkökulmasta; Tulevan koheesiopolitiikan rahoitus 23. korostaa rahoituskysymyksen tärkeyttä, varoja pitää olla riittävästi laajentuneen Euroopan tarpeisiin; 24. korostaa kuitenkin, että nykyinen koheesiopolitiikkaan suunnattujen varojen enimmäismäärä, 0,45 prosenttia yhteisön bruttokansantuotteesta, on raja jota on mahdotonta alittaa vaarantamatta koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja että tulevan koheesiopolitiikan rahoittamiseksi tarvittavan budjetin pitää olla tätä suurempi; 25. toistaa, että täydentävyyden periaate on tärkeää, se on ainoa tapa varmistaa riittävät varat ja yhteistyö jäsenvaltioiden hallitusten kanssa; tässä yhteydessä katsoo, että yhteisön tuki ei saa edelleenkään ylittää 4 prosenttia jäsenvaltion bruttokansantuotteesta; 26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenteille, alueiden komitealle ja talous- ja sosiaalikomitealle. PR\ doc 9/13 PE

10 PERUSTELUT 1. Johdanto Komission toisen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion politiikkaa koskevan kertomuksen pohjalta aloitettu keskustelu yhteenkuuluvuuspolitiikasta osoitti heti, kuinka vaikeaa on arvioiden rajaaminen. Tämä mietintö pyrkii antamaan pohdinnan aiheita ja sitä voidaan pitää alustuksena käytäville keskusteluille. Hiljattain Brysselissä pidetty foorumi osoitti selvästi, kuinka vaikeaa on sovittaa yhteen kiinnostuksen aiheita ja tarpeita, joita unioni joutuu käsittelemään ja joihin tarvitaan konkreettisia vastauksia. Moniarvoisuuden mukaisesti tulisi ottaa huomioon laaja valikoima eri aiheita. Parlamentissa enemmän kuin missään muualla pyritään tähän tavoitteeseen. 2. Suurta menestystä Ensimmäinen huomio, josta tulee lähteä liikkeelle: yhteenkuuluvuuspolitiikka on yksi suurimmista menestystarinoista Euroopan yhdentymisessä. Se on Euroopan yhdentymisen kulmakiviä. Kertomuksen tiedot ja indikaattorit tarjoavat yleiskatsauksen tilanteesta: vuosina tavoitteen 1 alueiden asukaskohtainen BKT nousi 63 prosentista 70 prosenttiin yhteisön keskiarvosta, mikä on myös yhteisön rahastoista myönnetyn tuen ansiota. Sen myötä on saatu liikkeelle huomattavia määriä kansallisia varoja ja yksityisiä investointeja. Yhteenkuuluvuus ei hyödytä ainoastaan rahastoista suoraan hyötyviä, vaan myös "nettomaksajavaltioita" tavaroiden ja palveluiden vientinä.... ja joitakin heikompia kohtia Kiistattomilla menestyksen aiheilla ei voida, eikä niillä tule peitellä vaikeuksia, kuten sitä, että eräillä tavoitteen 1 alueilla ja rakenneuudistusta läpikäyvillä alueilla työttömyysaste ei ole pienentynyt. Tulee myös huomata, että vaikka yhteisössä on tapahtunut lähentymistä henkeä kohti lasketun BKT:n osalta, valtioiden sisällä erot vauraiden ja vähemmän kehittyneiden alueiden välillä ovat suuria. Tämä saattaa johtua kansallisista politiikoista, joita toteutettaessa ei ehkä ole tavoiteltu samoja päämääriä kuin yhteisön tason rakennepolitiikassa. Tulee pohtia myös sitä seikkaa, että maantiekuljetusten prosenttiosuudet ovat nousseet kaikkialla unionin alueella, kun taas ympäristöalalla, joka on tärkein "luonnonvara" monen koheesioalan kehityksen kannalta, rakenteellisia toimenpiteitä (jätteiden, vesivarojen ja esimerkiksi energian käsittelyssä) näyttää olevan vähemmän kuin tarvittaisiin kestävän kehityksen turvaamiseksi jokapäiväistä elämää haittaamatta. PE /13 PR\ doc

11 3. Vuosien välinen kausi Tarkasteltaessa lähemmin rakenneohjelmien täytäntöönpanoa voidaan havaita, että vuosien talousarvion toteuttamisesta saadut tulokset ovat myönteisiä huolimatta joistain alun epävarmuustekijöistä. Tuloksista käy ilmi myös selkeä parannus aikaisempaan kauteen verrattuna. Myönteisiä tuloksia on saatu investoinneissa infrastruktuurihankkeisiin. Merkittävä osa investoinneista on suunnattu liikenteen alalle. Liikenteen infrastruktuurien tila on usein heikko tai jopa käyttökelvoton. On selvää, että kulkuyhteydet ovat tärkeä tekijä kilpailukyvyn kannalta etenkin syrjäisillä alueilla ja saaristoissa. Voidaan kuitenkin sanoa, että kyseiset toimenpiteet ovat olleet onnistuneita, sillä syrjäisimmät alueet ovat nykyään vähemmän syrjäytyneitä. Kaikkia tarpeita ei ole kuitenkaan vielä tyydytetty ja syrjäisyys on edelleen suhteellinen käsite: infrastruktuurierojen vähentäminen ei lisää välttämättä kilpailukykyä, kun otetaan huomioon, että liikenteen infrastruktuureihin myönnetty tuki kasvaa myös keskemmällä sijaitsevilla alueilla, jotka siten säilyttävät alun huomattavan etulyöntiasemansa. Tulee myös huomioida liikennettä koskeviin hankkeisiin liittyvät "kustannukset" ympäristölle: tarve luoda nopeasti liikenneyhteyksiä kasvavalle taloudelle on johtanut viime aikoina siihen, että suositaan maantiekuljetuksia muiden, ympäristövaikutuksiltaan kevyempien kuljetusmuotojen kustannuksella. 4. Kohti laajempaa ja monimuotoisempaa Eurooppaa Perustamissopimuksen mukaan yhteenkuuluvuuspolitiikka on tärkeä osa Euroopan yhdentymisprosessia. Se pitää kuitenkin tulevaisuudessa muotoilla uudelleen laajentumisen aiheuttaman uuden tilanteen vuoksi. On myös tärkeää perustaa tuleva aluepolitiikka nykyistä ohjelmakautta koskevien arvioiden tuloksiin. 4.1 Haasteen laajuus Toisessa kertomuksessa taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta esitetään laajentuneen unionin erityispiirteet ja siihen liittyvät ongelmat. Ero "rikkaiden" ja "köyhien" välillä näyttää kasvavan huomattavasti, sillä yhteisön väestön kuudesosan tulot ovat vain 40 prosenttia keskiarvosta. Selviytyäkseen uudesta tilanteesta ja ennakoidakseen sen unioni on omaksunut strategian, jonka tärkeimmät suuntaviivat on esitetty Agenda 2000:ssa. Haasteen laajuus on vaatinut liittymistä edeltävien ohjelmien ja toimintavälineiden luomista. Niiden avulla ehdokasvaltiot voivat saattaa yhteisön säännöstön osaksi omaa lainsäädäntöään ja uudistaa hallinnollisia rakenteitaan voidakseen osallistua yhteisön politiikkaan ja aluepolitiikkaan. Koheesiorahaston mallin mukaan laadittu liittymistä edeltävä rakennepolitiikan väline (Ispa) ja Sapard-ohjelma ovat kaksi konkreettista esimerkkiä ehdokasvaltioiden auttamisesta. PR\ doc 11/13 PE

12 4.2 Käytännön ongelmat Vaikein käsiteltävä asia koskee hakijamaiden kykyä hallinnoida rakenneohjelmia. Asia koskee yksittäisten valtioiden lisäksi koko unionia. Tällä hetkellä on tunnustettava, että alalla on tapahtunut paljon kehitystä. Monia vaikeuksia on silti jäljellä. Eräistä hakijamaista puuttuvat yhä hallintorakenteet, toisissa yhteistyön toimivaltaa ja menettelyjä ei ole selkeästi rajattu horisontaalisesti ja vertikaalisesti. 5. Suuntaukset ja näkymät 5.1. Alueellinen ulottuvuus Euroopan varallisuuden keskittyminen ydinalueelle (se käsittää maantieteellisesti Pohjois- Yorkshiren, France-Comtén ja Hampurin muodostaman kolmion, joka on noin seitsemäsosa yhteisön pinta-alasta) voi olla vahingollista pitkällä aikavälillä, sillä se merkitsisi suurimman osan Euroopan alueesta eli syrjäisten alueiden varojen alikäyttöä (tämä on merkittävä ero Yhdysvaltoihin verrattuna, mikä käy ilmi kertomuksesta). Siksi todellisen aluekehityspolitiikan edistäminen on tärkeää. Alueellisista asioista vastaavien ministerien toukokuussa 1999 Potsdamissa unionin puheenjohtajavaltio Saksan johdolla hyväksymä tutkimus Eurooppalainen aluekehitysmalli muodostaa tärkeän teknisen tietolähteen ja on tukiväline Euroopan alueen organisoinnin, erityisesti aineellisten ja aineettomien verkostojen käsittelyssä. Tässä valossa monikeskuksisten mallien kehittäminen (ei enää keskusta-reuna-alue -mallien) pitää olla keskeinen osa unionin strategiaa koko unionin alueen tasapainoiseksi kehittämiseksi. Alueellisen ulottuvuuden pitää kuulua keskeisenä osana perustamissopimuksen mukaisiin koheesiotavoitteisiin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös syrjäisimpiin alueisiin, saaristoihin, vuoristoihin ja harvaan asuttuihin seutuihin, jotta ne eivät jäisi pysyvästi syrjään yhdentymisprosessista Solidaarinen uudistaminen Aluepolitiikan tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa pitää tarkastella kahta perusedellytystä: solidaarisuutta uusia jäsenvaltioita kohtaan ja yhteenkuuluvuuspolitiikan nykyisten edunsaajien suojelemista. Jos halutaan saada aikaan yhtenäinen ja vahva unioni, huomattava solidaarisuus uusia jäsenvaltioita kohtaan politiikan, talouden ja rahoituksen alalla on välttämätöntä. On välttämätöntä jatkaa myös nykyisen Euroopan kehityksessä jälkeen jääneiden ja rakennemuutosta läpikäyvien alueiden tukemista. "Tilastollista lähentymistä", joka toteutuu heikommin kehittyneiden maiden liittyessä, ei pidä sotkea nykyisten edunsaajien "todelliseen lähentymiseen". Ne eivät rikastu automaattisesti niitä köyhempien alueiden liittyessä Tehokkuus ja yksinkertaistaminen Noudatettavassa strategiassa pitää keskittyä poistamaan lukuiset tekijät, jotka jarruttavat heikommin kehittyneiden alueiden kehitystä. Tässä mielessä on keskityttävä PE /13 PR\ doc

13 hallintomenettelyihin, joilla voidaan parantaa toimenpiteiden toimivuutta. Etenkin pitää pyrkiä: selkeämpään työnjakoon komission ja muiden hallintotasojen (kansallinen ja alueellinen) välillä menettelytapojen yksinkertaistamiseen toissijaisuuden ja hallinnon hajauttamisen lisäämiseen toimenpidevälineiden järkeistämiseen (vähemmän rahastoja; niitä on nykyään liikaa ja ne ovat liian eriytyneitä) yhteisön politiikkojen (maatalous- liikenne, tutkimus- ja innovaatio-, koulutus-, kilpailuja verotuspolitiikan) ja koheesiopolitiikan väliseen parempaan koordinointiin, jotta ne edistävät koko unionin alueen kehitystä. 6. Vuoden 2006 jälkeen Yhteenkuuluvuuspolitiikan yhtenäisyys tulee säilyttää, jotta vältetään sen kansallistaminen toissijaisuusperiaatteen hengessä, sillä 27 kansallista koheesiopolitiikkaa eivät parhaimmillaankaan voi toimia yhden ainoan sosioekonomisen järjestelmän, kuten sisämarkkinoiden, puitteissa. Lisäksi vuoden 2006 jälkeisen koheesiopolitiikan pitää perustua sekä yksinkertaisiin että tehokkaisiin periaatteisiin: tavoite 1 pitää säilyttää alueille, jotka ovat edelleen huomattavasti jäljessä kehityksestä mitattuna ensisijaisesti tuloina henkeä kohti, uusi tavoite 2 muille alueille, erityisesti taloudellisesta rakennemuutoksesta kärsiville alueille. Sen pitää perustua uusiin kriteereihin ja alueellisiin indikaattoreihin (syrjäisyys, liikenneyhteydet, infrastruktuuri, tutkimus ja innovaatio, koulutus, tuotantotoiminnan monipuolisuus sekä työttömyysaste) ja rakenneongelmien vakavuuteen suhteutettuun rahoitusjärjestelmään. Tulevassa koheesiopolitiikassa pitää ottaa huomioon myös alueellinen yhteistyö (valtioiden rajat ylittävä, kansainvälinen, alueiden välinen) ja kaupunkikysymykset. Lopuksi tulevalle koheesiopolitiikalle pitää varata riittävästi määrärahoja. Nykyinen 0,45 prosenttia yhteisön bruttokansantuotteesta on raja, jota on mahdotonta alittaa vaarantamatta koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Tulevan koheesiopolitiikan rahoittamiseksi tarvittavan budjetin pitää olla tätä suurempi. PR\ doc 13/13 PE