Leipzigin julistus: EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuus

Transkriptio

1 Leipzigin julistus: EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuus Me allekirjoittaneet, alue- ja paikalliselinten edustajat kaikkialta Euroopasta pyydämme Euroopan komissiota, EU:n jäsenvaltioiden hallituksia ja Euroopan parlamenttia ottamaan huomioon seuraavaan julistukseen sisältyvät näkökannat. A Uusiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unioni on viime vuosikymmenien aikana auttanut vahvistamaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä yhdistää kasvu ja taloudellinen kilpailukyky solidaarisuuteen. Tuleviksi vuosikymmeniksi Euroopan unioni on ottanut vastaan uuden haasteen rauhan ja hyvinvoinnin varmistamiseksi kaikkialla Euroopassa: Euroopan unioni avautuu uusille maille. Kaikki ovat tietoisia vaarasta, että laajentuminen kasvattaa taloudellisia ja sosiaalisia eroja EU:n sisällä. Tämä tulee olemaan Euroopan unionin koheesiopolitiikan keskeinen haaste vuodesta 2006 lähtien. Talouden kannalta katsottuna kaikki tietävät myös, että maailmankaupan vapautuminen, teknologinen vallankumous ja tietoyhteiskunta edellyttävät unionin liikeyrityksiltä ja kansalaisilta nopeaa sopeutumista jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Nopeasti muuttuvassa maailmantaloudessa kaupungeilla tulee olemaan entistä tärkeämpi rooli yhtäältä alue- ja valtiontalouksien moottoreina ja toisaalta taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjinä. Lisäksi Euroopan rahaliittoon kuuluvat alueet tarvitsevat entistä enemmän joustavuutta pystyäkseen reagoimaan äkillisiin talousvaikeuksiin. Jotta voimme vastata menestyksekkäästi näihin haasteisiin, meidän on mukautettava ja uudistettava jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin harjoittamaa politiikkaa. B Koko Euroopan kattava aluepolitiikka Ensimmäiseksi alue- ja paikallishallinnon edustajat haluavat korostaa pitävänsä laajentumista erittäin myönteisenä asiana. Toiseksi haluamme tässä yhteydessä painokkaasti muistuttaa, että Euroopan historiallista poliittista avautumista on välttämätöntä täydentää koheesiotoimilla, joilla alueiden välisiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja alueellisiin eroihin voidaan vastata ja sopeutua varmistaen samalla Euroopan sosiaalisen mallin edistäminen ja Lissabonin toimintasuunnitelman toteuttaminen. CdR 118/2003 fin2(fr,en fi)tl/at,ij/je,mm,emk.../...

2 - 2 - Ne, jotka tänä päivänä haluavat, että alue- ja koheesiopolitiikka kansallistetaan uudelleen, eivät jaa meidän näkemystämme Euroopasta. Meille Eurooppa on solidaarisuuden periaatteelle pohjautuva todellinen yhteisö, ei pelkkä vapaakauppa-alue. Samaan aikaan Euroopan unionin on varmistettava, että taloudellinen tuki käytetään tehokkaasti ja että toissijaisuusperiaatetta kunnioitetaan ja hallinnointia yksinkertaistetaan. Nämä ovat alue- ja koheesiopolitiikan uudistamisen haasteet, joihin on löydettävä vastaus. C Pääperiaatteet Alue- ja koheesiopolitiikan uudistusta ohjaavina suuntaviivoina tulee olla seuraavat kuusi pääperiaatetta: 1 Tavoitteena on oltava todellinen yhteisön aluekehitys- ja koheesiopolitiikka. 2 On säilytettävä todellinen yhteisöllinen lähestymis- ja menettelytapa, jonka avulla voidaan oikeudenmukaisesti ottaa huomioon kehitystason erot laajentuneessa unionissa yksinkertaisten, vertailukelpoisten ja avointen kriteerien pohjalta. Asianomaisten alue- ja paikallisviranomaisten on osallistuttava kriteerien määrittelyyn aktiivisina kumppaneina. 3 Läheisyysperiaatteen hengessä alue- ja paikallisyhteisöt ovat paitsi sopivin taso alue- ja koheesiopolitiikkaa koskevien päätösten tekemiseen, myös tehokkain taso päätösten toteuttamisen varmistamiseksi. Alue- ja paikallishallinnon osallistumisen vahvistaminen on välttämätöntä, jotta voidaan parantaa unionin toiminnan näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa ja varmistaa yhteisön toimien tehostaminen ja yksinkertaistaminen. 4 Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteeseen on sisällytettävä alueellinen ulottuvuus, jotta voidaan täysipainoisesti vastata alueiden sisäisten ja alueiden välisten kehityserojen huolestuttavaan kasvuun. Tämä merkitsee tasapainoisen ja monikeskuksisen kehityksen suunnittelua, kaupunki- ja maaseutu-ulottuvuuksien integroinnin parantamista sekä aluepolitiikan koordinoimista entistä paremmin tärkeimpien alakohtaisten politiikkojen, erityisesti kilpailupolitiikan ja yleishyödyllisiä palveluja koskevan politiikan kanssa. 5 Kestävän kehityksen ja alueiden tasapainoisen kilpailukyvyn periaatteiden on myös oltava keskeisellä sijalla tässä koordinointipyrkimyksessä. 6 0,45 prosentin rajaa yhteisön BKT:stä on pidettävä pohjana aluepolitiikan budjetille vuoden 2006 jälkeen. Tarvitaan kuitenkin lisäpanostusta, jotta voitaisiin vastata laajentumisesta johtuviin haasteisiin sekä maailmanlaajuistumisen epäoikeudenmukaisesti jakautuviin alueellisiin vaikutuksiin.

3 - 3 - D Tulevan aluepolitiikan rakenne Tulevan aluepolitiikan rakenteen on pohjauduttava seuraaviin kolmeen perussuuntaviivaan: 1 Tavoitteen 1 kautta on keskityttävä edelleen vähemmän kehittyneisiin alueisiin ja valtioihin. Tavoitteen 1 tukikelpoisuusvaatimuksia ei tule muuttaa. Näihin alueisiin on luettava mukaan myös alueet, jotka ylittävät kriteerit pelkästään tilastollisten vaikutusten vuoksi. Tavoitteeseen tulisi myös sisällyttää siirtymäsäännöksiä (phasing out) sellaisia alueita varten, jotka myönteisen kehityksensä ansiosta ovat ylittäneet 75 %:n rajan (15 jäsenvaltion unioni). Lisäksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota kaupunkien tärkeään rooliin näissä ohjelmissa. Perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti on edelleen kiinnitettävä erityishuomiota myös kaikkein syrjäisimpiin alueisiin ja erityisen harvaan asuttuihin alueisiin. 2 On määriteltävä uusi alueellisen kilpailukyvyn ja alueellisen koheesion tavoite 2 sellaisia Euroopan alueita varten, jotka eivät täytä tavoitteen 1 tukikelpoisuusvaatimuksia. Uuden tavoitteen piirteiden ja päämäärien tulee olla seuraavat: Ensisijaisesti on keskityttävä alueellisen kilpailukyvyn tärkeimpiin osatekijöihin (erityisesti saavutettavuus, tutkimus ja innovointi, koulutus, ammattikoulutus ja työllisyys sekä tietoyhteiskunta) toteuttamalla aitoa monikeskuksista kehitysstrategiaa, joka mahdollistaa entistä tasapainoisemman taloudellisen kehityksen. Aluekehitykseen on lisättävä elintärkeän maaseutu-ulottuvuuden lisäksi myös todellinen kaupunki-ulottuvuus. Tämä mahdollistaisi kasvupotentiaalin ja kehitysmahdollisuuksien lisäämisen Luxemburgissa, Lissabonissa ja Göteborgissa asetettujen Eurooppa-neuvoston tavoitteiden mukaisesti (erityisesti osaamistalouteen perustuva strategia). On otettava huomioon erityisalueiden tilanne (harvaan asutut alueet, saaret, vuoristoalueet, syrjäiset maaseutualueet, rajaseutualueet) pyrkimällä säilyttämään niillä tärkeimmät yleishyödylliset palvelut ja suojelemaan kyseisten alueiden luontoa ja kulttuuriperintöä. Uuteen tavoitteeseen 2 on sisällytettävä nykyisen tavoitteen 3 toimet, joihin sisältyy vahva alueellinen ja paikallinen ulottuvuus, sekä maaseudun kehittämiseen tähtäävät toimet, jotka liittyvät taloudelliseen ja sosiaaliseen monipuolistamiseen. On huolehdittava siitä, että yhteisön varojen alueelliseen jakoon sovelletaan avoimia sääntöjä, jotka perustuvat alueiden objektiiviseen kehitystilanteeseen ja joukkoon yksinkertaisia, vertailukelpoisia ja avoimia, aluetasolla arvioitavia indikaattoreita (esim. BKT henkeä kohden, työttömyysaste, väestötiheys, saavutettavuus).

4 - 4-3 On säilytettävä yhteistyöohjelmat yhteisöaloitteina ja otettava huomioon rajatylittävät, valtioiden väliset ja alueiden väliset näkökohdat osatekijöinä, jotka edistävät konkreettisesti Euroopan yhdentymistä. Näissä puitteissa yhteistyötä on parannettava ja tiivistettävä laatimalla komission tiedonanto Interreg-yhteisöaloitteesta, joka säilyy riippumattomana rakennerahastoasetuksista jatkamalla Interreg-ohjelman toteuttamista erillisenä pääasiallisista kansallisista integraatiota koskevista ohjelmista myöntämällä varoja ei ainoastaan kansallisten kiintiöiden mukaan, vaan myös tiettyä yhteistä rajaseutua koskien tai ohjelmakohtaisesti antamalla alue- ja paikallisviranomaisille paljon enemmän vastuuta yhteistyöohjelmien kehittämisestä, hallinnoinnista ja valvonnasta kehittämällä käytännöllinen, kokemukseen perustuva yhteisön oikeudellinen väline yksinkertaistamaan eurooppalaisen yhteistyön toteuttamista sekä unionin sisä- että ulkorajoilla parantamalla yhteistyötä EU:n uusilla ulkorajoilla huolellisen suunnittelun avulla sekä toteuttamalla koordinoidusti yhtäältä Interreg-ohjelmaa ja toisaalta sellaisia ohjelmia kuten Tacis, Cards ja Meda (esim. Mustameri, Balkan, Välimeri ja pohjoinen ulottuvuus). E Toteuttaminen Rakennepolitiikan toteuttamisen on edistyttävä asianmukaisesti. Läheisyysperiaatteen kunnioittamisen ja aluekehityksen tavoitteen kannalta on selvää, että alueet ja niiden paikallisviranomaiset ovat paitsi sopivin päätöksentekotaso, myös tehokkain taho toimenpiteiden toteuttamiseksi. Pyrittäessä tasapainoon tehtävien hajauttamisen ja tulosten johdonmukaisuuden välillä alueet ja niiden paikallisviranomaiset vaativat kuitenkin samanaikaisesti rakennerahastojen harmonisoinnin lisäämistä. Tulevaa alue- ja koheesiopolitiikkaa toteutettaessa seuraavat neljä tekijää ovat ratkaisevan tärkeitä: Alueiden on yhteistyössä niillä sijaitsevien kaupunkien ja kuntien kanssa osallistuttava suoraan tavoitteiden määrittelyyn, yhteisön varojen hallinnointiin ja tulosten seurantaan unionin, kansallisen ja alueellisen hallintotason välillä sovittujen kolmikantajärjestelyiden kautta. Tämä merkitsee nykyisen järjestelmän puutteiden korjaamista soveltamalla kumppanuusperiaatetta sekä luomalla kattavia sopimuksia alueiden ja niillä sijaitsevien kaupunkien ja kuntien välille.

5 - 5 - On selkeytettävä entisestään alueiden sekä niiden kumppaneina olevien kaupunkien ja kuntien asemaa tämän tyyppisissä järjestelyissä ja taattava, että alueet tunnustetaan tasavertaisiksi kumppaneiksi, kun otetaan huomioon niiden kasvava rooli yhteisön politiikkojen toimeenpanossa sekä niiden toimivalta aluekehitykseen liittyvissä kysymyksissä. On parannettava koheesiopolitiikan sisäistä johdonmukaisuutta pyrkimällä koordinoimaan rakennerahastoja entistä paremmin yhteisön tasolla. Tämä tulisi toteuttaa hyväksymällä yhdenmukaiset yhteiset säännökset kaikille rakennerahastoille sekä ottamalla käyttöön "yksi rahasto, yksi ohjelma" -periaate. On yksinkertaistettava rakennerahastojen toimeenpanoa välttämällä ylenmääräistä valvontaa, ottamalla käyttöön selkeät ja kiinteät toimenpanosäännökset sekä kehittämällä entistä yhdenmukaisemmat ja joustavammat maksumenettelyt. CdR 118/2003 fin2 (fr,en fi)tl/at,ij/je,mm,emk