Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa - arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. Arvioinnin toteutus ja tulokset

Transkriptio

1 Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa - arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista Arvioinnin toteutus ja tulokset

2 Arvioinnin taustalla oli Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan alaisena toimineen Varhaiskasvatuksen koulutusten arvioinnin valmisteluryhmän esitys varhaiskasvatusalan koulutuksen valtakunnalliseksi arvioimiseksi Arviointi toteutettiin Korkeakoulujen arviointineuvoston (KKA) ja Koulutuksen arviointineuvoston (KAN) yhteisarviointina

3 Arvioinnin tavoitteena oli tuottaa kokonaiskuva ja tietoa varhaiskasvatuksen koulutuksen tilasta, eri tutkintojen vahvuuksista ja kehittämishaasteista suhteessa varhaiskasvatustyön kehittyviin ja muuttuviin osaamisvaatimuksiin ja koulutusjärjestelmän toimivuuteen.

4 Arvioinnin aikataulu Arviointiprosessin vaihe Arviointia sivuavien tutkimusten, selvitysten ja muiden dokumenttien kokoaminen ja analysointi Päätös arvioinnin toteuttamisesta ja suunnitteluryhmän nimeäminen Ajankohta Tammikuu toukokuu 2012 KAN KKA Suunnitteluryhmän työskentely Maaliskuu toukokuu 2012 Sidosryhmien kuulemistilaisuudet arvioinnin rajaukseen liittyen ja Projektisuunnitelman hyväksyminen KAN KKA Arviointiryhmän nimeäminen KAN KKA Arviointiryhmän työskentely Elokuu 2012 elokuu 2013 Opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteiden analysointi Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien suorittama itsearviointi Elokuu - joulukuu Työelämäkysely kunnille Teemahaastattelut valtionhallinnon ja opiskelijajärjestöjen edustajille Arviointiraportin kirjoittaminen Toukokuu - elokuu 2013 Arviointiraportin julkistaminen

5 Arvioinnin suunnitteluryhmä : Professori Hannele Niemi, Helsingin yliopisto (puheenjohtaja) Professori Kirsti Karila, Tampereen yliopisto (varapuheenjohtaja) Kehitysjohtaja Päivi Jaatinen, Satakunnan ammattikorkeakoulu Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, Lapsiasiavaltuutetun toimisto Apulaisrehtori Pirkko Hammarén, Jyväskylän kristillinen opisto Varhaiskasvatusjohtaja Arto Lamberg, Oulun kaupunki Edunvalvontasihteeri Jussi-Pekka Rode, SAKKI ry. Lehtori Tuula Sivén, Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos. Erikoissuunnittelija Kirsi Mustonen, Korkeakoulujen arviointineuvosto Pääsuunnittelija Jani Goman, Koulutuksen arviointineuvosto

6 Arviointiryhmä : Professori Kirsti Karila, Tampereen yliopisto (puheenjohtaja) Erityisasiantuntija Sakari Kainulainen, Diakonia-ammattikorkeakoulu (varapuheenjohtaja) Yliopistonlehtori Heidi Harju-Luukkainen, Helsingin yliopisto Koulutuspäällikkö Armi Juntunen, Oulun seudun ammattiopisto Kouluttaja, tutkintovastaava Kati Kaulio-Kuikka, Jyväskylän aikuisopisto Varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Virpi Mattila, Espoon kaupunki Koulutusvastaava Krister Rantala, Turun kristillisen opiston säätiö Pääsihteeri, opiskelija-asiamies Markus Ropponen, Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry., Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry. Johtaja Tuula Rouhiainen-Valo, Satakunnan ammattikorkeakoulu Administrativ daghemsföreståndare Monica Sirén-Aura, Vasa Centralsjukhus Daghemsförening r.f. Erikoissuunnittelija Kirsi Mustonen, KKA Pääsuunnittelija Jani Goman, KAN Chefsplanerare Ann-Sofie Smeds-Nylund, KAN

7 Arvioinnin yhteiskunnallinen konteksti: julkisen varhaiskasvatuksen yhteiskunnalliset tehtävät, paikka palvelujärjestelmän kokonaisuudessa ja varhaiskasvatuspalveluiden toteuttamisen tavat ja ehdot ovat uudistumassa joulukuussa 2012 aloitti työryhmä, jonka tehtävänä on valmistella varhaiskasvatuslainsäädäntöä ja arvioida esitettyjen ratkaisujen yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Hallituksen esitys eduskunnalle keväällä 2014 hallinnonalamuutos 2013 alusta lukien: varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön

8 Kunnat varhaiskasvatuspalveluiden toteuttajina, lapsipolitiikka, sen osana varhaiskasvatuksen painotukset, henkilöstöpolitiikka Koulutetut ammattilaiset koulutuspoliittisten ratkaisujen kontekstissa, nykyinen ja tuleva koulutusjärjestelmä Julkinen varhaiskasvatus ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten koulutus Koulutuksen paikallinen ohjaus, omistajapolitiikka, heijastuu koulutusten toimintaympäristöihin ja opetussuunnitelmiin Varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät kansallisen politiikkaohjauksen kontekstissa Globaali ohjaus esimerkiksi OECD:n kansalliset arvioinnit Varhaiskasvatuksen toimintayksiköiden toimintakulttuurit, johtaminen, työnjako, kehittäminen

9 Arvioinnin kohteena olleet koulutusasteet ja -sektorit: x Arviointi kohdentui yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä toisella asteella ammatillisena koulutuksena toteutettavaan varhaiskasvatuksen koulutukseen. x Arviointiin sisällytettävien koulutusten valinnassa lähtökohtana oli lainsäädäntö sosiaalihuollon ammattihenkilöstön kelpoisuusvaatimuksista.

10 x Arvioinnin piiriin sisällytettiin 9 koulutusta, jotka kattavat valtaosan alle kouluikäisten varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus-, opetus- ja johtamistehtäviin kelpoisuuden tuottavista tutkinnoista. x Arvioinnin kohdejoukkoon kuuluivat ne koulutuksen järjestäjät, jotka toteuttivat kohteena olleita koulutuksia lukuvuonna x Kohdejoukko muodostui 98 koulutuksen järjestäjästä: 7 yliopistoa, 21 ammattikorkeakoulua ja 70 ammatillisen koulutuksen järjestäjää.

11 Arvioinnin kohdejoukkoon kuuluneet korkeakoulututkinnot ja opinnot: Kasvatustieteen maisteri (varhaiskasvatus) Kasvatustieteen maisteri (varhaiserityisopettaja) Kasvatustieteen kandidaatti (lastentarhanopettaja) Erilliset erityislastentarhanopettajan opinnot Sosionomi (AMK) sisältäen varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuvia opintoja vähintään 60 op Sosionomi (ylempi AMK)

12 Arvioinnin kohdejoukkoon kuuluneet ammatillisen koulutuksen tutkinnot: Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto: lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelma / osaamisala (lähihoitaja) Lapsi- ja perhetyön perustutkinto (lastenohjaaja) Perhepäivähoitajan ammattitutkinto (perhepäivähoitaja)

13 Arvioinnin kohteet

14 A. Opiskelijavalinta Valintajärjestelmä Valintaperusteet Valintakokeen järjestäminen Soveltuvuuden määrittely ja varmistaminen B. Opetussuunnitelma ja koulutusprosessi Opetussuunnitelman laadintaprosessi Opetussuunnitelman pedagogiset lähtökohdat Opetussuunnitelman osaamistavoitteet ja koulutussisällöt Oppimisympäristöt Opetus- ja ohjausmenetelmät ja -käytännöt Oppimisen arviointikäytännöt Opettajien pätevyys Koulutuksen laadunvarmistus ja vaikuttavuus

15 C. Työelämälähtöisyys ja -vastaavuus Työelämälähtöisyys opetussuunnitelmassa, opetuksen ja koulutuksen toteutuksessa sekä koulutuksen arvioinnissa ja kehittämisessä Opiskelijoiden työharjoittelu / työssäoppiminen, työhön siirtyminen ja työllistyminen Opettajien ja kouluttajien työelämäyhteydet ja -osaaminen Oppilaitoksen / koulutuksen järjestäjän työelämäyhteistyö ja yhteiskuntasuhteet Oppilaitosten ja työelämän alueellinen yhteistyö ja kehittäminen Koulutusrakenteen ja työelämän tehtävärakenteiden vastaavuus

16 D. Koulutusjatkumo Elinikäinen oppiminen ja koulutuspolut Peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen jatkumo Oppilaitosten ja koulutusasteiden välinen yhteistyö oppilaitosten yhteistyörakenteet ja suuntautuminen oppilaitosten yhteistyö, alueellinen / paikallinen taso, hallinnolliset kysymykset Varhaiskasvatusalan ammattilaisten osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen

17 Arvioinnin menetelmät

18 Osallistavan ja kehittävän arvioinnin lähestymistapa Tavoitteena on, että: arviointitieto tukee paikallista, alueellista ja valtakunnallista kehittämistyötä arviointi auttaa koulutuksen järjestäjiä tunnistamaan arvioinnin kohteeseen liittyviä vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan arviointi suoritetaan asiantuntijaverkostona ja eri sidosryhmien näkökulmat huomioon ottaen kokonaisvaltaisen kuvan hahmottaminen arvioitavasta kohteesta

19 Tiedonkeruun menetelmät: 1) Suunnitteluvaiheessa arvioinnin tausta-aineiston kokoaminen, kartoitus varhaiskasvatuksen koulutuksen toteuttajista ja sidosryhmäkuulemiset. 2) Arviointivaiheessa opetussuunnitelmien ja tutkinnon perusteiden keruu ja analysointi. 3) Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien suorittama itsearviointi. 4) Kuntien varhaiskasvatustoimijoille kohdennettu työelämäkysely. 5) Teemahaastattelut valtionhallinnon ja opiskelijajärjestöjen edustajille.

20 Opetussuunnitelmat: Arviointiryhmä sai opetussuunnitelmat kaikilta koulutuksen järjestäjiltä. Yhteensä opetussuunnitelmia saapui 184 kappaletta. Arviointiryhmä analysoi niitä seuraavien teemojen näkökulmasta: Opetussuunnitelman pedagogiset lähtökohdat Opetussuunnitelman osaamistavoitteet ja koulutussisällöt Oppimisympäristöt Opetus- ja ohjausmenetelmät ja -käytännöt Oppimisen arviointikäytännöt

21 Itsearvioinnit: Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät osallistuivat aktiivisesti itsearviointivaiheeseen: - Yliopistoista kaikki palauttivat itsearviointiraportin. - Ammattikorkeakoulujen osalta sosionomi (AMK) koulutuksessa palautusaste oli 100% ja sosionomi (ylempi AMK) koulutuksen osalta 88 %. - Ammatillisen koulutuksen osalta raporttien palautusaste oli 96 %. - Arviointiryhmä ohjeisti toteuttamaan itsearvioinnit siten, että itsearviointiryhmässä olivat edustettuna johto, opetus- ja tutkimushenkilökunta, opintohallinto, opiskelijat ja työelämä. Itsearviointiryhmien työskentelyyn osallistuneiden kokonaismäärä oli 1322.

22 Työelämäkysely: Kysely kohdistettiin kaikkien Suomen kuntien (n=319) varhaiskasvatusjohtajille tai vastaavassa tehtävässä toimiville. Vastaus saatiin 71 kunnasta, joten vastausaste oli 22 %. Kunnan varhaiskasvatusjohtajaa pyydettiin kokomaan kunnastaan asiantuntijaryhmä vastaamaan kyselyyn. Kyselyyn vastaamiseen osallistui kaikkiaan 223 henkilöä. Vastaajat edustivat monipuolisesti asukasluvultaan erikokoisia kuntia: suurimmat olivat yli asukkaan kaupunkeja ja pienimmät alle 5000 asukkaan kuntia. Kokonaisuudessaan kyselyyn vastanneiden kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä oli yli 2,5 miljoonaa asukasta.

23 Teemahaastattelut: Teemahaastatteluihin kutsuttiin valtionhallinnosta opetushallituksen, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön edustajat. Opiskelijajärjestöistä haastateltavaksi pyydettiin SAKKI ry, SAMOK ry, SOOL ry ja SYL ry. Kaikista kutsutuista valtionhallinnon organisaatioista osallistui edustaja/edustajia haastatteluun. Opiskelijajärjestöistä haastatteluun osallistuvat SOOL ry ja SYL ry.

24 ARVIOINNIN TULOKSET

25 Tiivistelmä yliopistokoulutuksen keskeisimmistä vahvuuksista Arvioinnin kohteena olevat yliopistotutkinnot ovat suosittuja hakukohteita ja opiskelijavalinnan käytännöt ovat toimivia. Yliopistotutkintojen sisällöt ja tavoitteet suuntautuvat selkeästi varhaiskasvatuksen alueelle. Yliopistotutkinnot toteuttavat keskeisiä varhaiskasvatuksen asiantuntijuuteen liittyviä osaamisalueita hyvin ja kiitettävästi, erityislastentarhanopettajan kelpoisuuden antavien opintojen osalta erittäin hyvin. Tutkimusperustainen opetus on yliopistotutkintojen vahvuus. Yliopistojen vahvuus työelämäyhteistyössä rakentuu yhteisille tutkimus- ja kehittämishankkeille. Yliopistotutkinnot tuottavat vahvaa osaamista varhaiskasvatuksen pedagogiikan ja lasten kehityksen ja oppimisen alueilla.

26 Yliopistokoulutuksen vahvuudet jatkuu: Koulutuksessa käytettävät opetusmenetelmät ovat monipuolisia ja tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuksia sekä teoreettisen että käytännöllisen tiedon ja osaamisen hankkimiseen ja soveltamiseen. Yliopistotutkinnoilla on vahvat yhteydet muuhun opettajankoulutukseen, mikä mahdollistaa opiskelijoiden yhteistyön muiden opettajiksi valmistuvien kanssa jo opiskeluvaiheessa.

27 Tiivistelmä yliopistokoulutuksen keskeisimmistä kehittämissuosituksista: Opetuksen tutkimusperustaisuutta tulee edelleen vahvistaa ja kehittää. Lasten kehitystä ja oppimista sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa koskevaa opetusta tulee edelleen kehittää ja vahvistaa. Yliopistojen varhaiskasvatuksen koulutuksissa tulee vahvistaa yhteiskunnan, kulttuurin sekä lapsuuden muutoksiin liittyviä sisältöjä. Yliopistojen tulee vahvistaa keskinäistä yhteistyötään tutkimusperustaisen opetuksen järjestämisessä ja luoda yhteisiä virtuaalisia oppimisympäristöjä, joissa mahdollistuu eri yliopistojen tutkimusprofiilien hyödyntäminen.

28 Yliopistokoulutuksen kehittämissuositukset jatkuu: Kasvatustieteen kandidaatin ja kasvatustieteen maisterin tutkinnon keskinäistä suhdetta tulee selkiyttää sekä tutkintojen tavoitteiden että varhaiskasvatuksen sisältöjen osalta. Yliopistojen tulee vahvistaa uraohjaustaan sekä luoda yhteistyössä työelämän kanssa valmistuneiden työelämään siirtymistä tukevia induktiovaiheen toimintakäytäntöjä (esimerkiksi mentorointi). Yliopistojen tulee vahvistaa yhteistyötään työelämän kanssa sekä luoda ja kehittää tähän yhteistyöhön sellaisia toimintamuotoja, joissa mahdollistuu opiskelijoiden, varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja yliopiston henkilöstön yhteinen oppiminen ja käytäntöjen kehittäminen.

29 Tiivistelmä ammattikorkeakoulutuksen keskeisimmistä vahvuuksista Sosionomi (AMK) -koulutus tuottaa opiskelijoille laaja-alaisuutensa johdosta hyvän ymmärryksen yhteiskunnan muutoksista ja niihin vastaamisesta. Ammattikorkeakoulut ovat perinteisesti verkottuneet vahvasti toistensa kanssa ja yhteiskehittäminen on niille luonnollinen toimintatapa. Vahva verkottuminen luo edellytykset myös yhtenäisten varhaiskasvatuksen opintojen linjauksille. Koulutuksessa painotetaan verkostomaista työotetta, joka korostuu tulevaisuuden moniammatillisessa yhteistyössä. Myös yhteistyö perheiden kanssa on keskeistä sosionomien koulutuksessa.

30 Ammattikorkeakoulutuksen vahvuudet jatkuu: Sosionomien (AMK) koulutuksessa painottuu käytännön työtapojen oppiminen ja uudistaminen. Ammattikorkeakouluilla on laajat työelämän yhteistyöpinnat mm. erilaisissa toimintaympäristöissä toteutuvien harjoittelujen kautta. Valmiiden kontaktien olemassaolo mahdollistaa yhteistyön syventämisen.

31 Tiivistelmä ammattikorkeakoulutuksen keskeisimmistä kehittämissuosituksista Ammattikorkeakoulujen tulee varmistaa ammattikorkeakouluverkoston yhteisesti laatimien sosiaalialan koulutusohjelman ammatillisen osaamisen kompetenssien näkyminen opetussuunnitelmadokumenteissa ja yhtenäistää opetussisältöjä varhaiskasvatuksen osalta. Ammattikorkeakoulututkinnoissa tulee edelleen kehittää ja vahvistaa yhteiskunnan, kulttuurin sekä lapsuuden muutoksiin liittyviä sisältöjä. Varhaiskasvatusta koskevia opetussisältöjä tulee vahvistaa erityisesti lasten kehitystä ja oppimista sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa koskevien sisältöjen osalta. Varhaiskasvatukseen suuntautuvien sosionomi (AMK) -opiskelijoiden valinnoissa tulee huolehtia opiskelijoiden alalle soveltuvuudesta. Päätös varhaiskasvatukseen suuntautumisesta tulee tehdä opintojen alussa.

32 Ammattikorkeakoulutuksen kehittämissuositukset jatkuu: Ammattikorkeakoulujen ja varhaiskasvatuksen kentän työelämäyhteistyötä tulee tiivistää ja monipuolistaa. Tämän tulee tapahtua sekä opettajien että opiskelijoiden ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden osalta. Sosionomi (AMK) -koulutuksen ja sosionomi (ylempi AMK) - koulutuksen välisiä suhteita varhaiskasvatuksen koulutuksen osalta tulee selkiyttää. Ammattikorkeakoulujen tulee vahvistaa sosionomi (AMK) -koulutuksen ja sosionomi (ylempi AMK) -koulutuksen suorittaneiden opiskelijoiden uraohjausta. Sosiaalialan koulutusohjelmassa suoritetun sosionomi (ylempi AMK) - koulutuksen suhde varhaiskasvatuksen tehtäviin tulee määritellä.

33 Tiivistelmä ammatillisen koulutuksen keskeisimmistä vahvuuksista Tutkinnon perusteiden vahva ohjaava rooli yhtenäistää koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmien sisällöllisiä tulkintoja, painotuksia ja laatua. Arvioinnin piiriin kuuluneet ammatilliset koulutukset toteuttavat tarkasteltavana olleita varhaiskasvatuksen osaamisalueita keskimäärin hyvin. Oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien osalta ammatillisten koulutusten vahvuudeksi nousee hyvä työelämäyhteistyö, erityisesti työssäoppimiseen, näyttöihin ja tutkintotilaisuuksiin liittyvät yhteistyön muodot.

34 Ammatillisen koulutuksen vahvuudet jatkuu: Oppimisen ja osaamisen arvioinnin vahvuuksia ovat arvioinnin perusteiden ja arviointikäytäntöjen yhdenmukaisuus sekä ammatillisen koulutuksen opettajien arviointiosaaminen ja arviointiin liittyvä keskinäinen yhteistyö. Lapsi- ja perhetyön- sekä sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutusta järjestävien panostus soveltuvuusarviointiin osana opiskelijavalintaa on selkeä vahvuustekijä.

35 Tiivistelmä ammatillisen koulutuksen keskeisimmistä kehittämissuosituksista Toiseen asteen koulutuksia tulee kehittää siten, että varmistetaan opiskelijoille kyseiselle koulutusasteelle riittävän monipuolisen ja syvällisen varhaispedagogisen osaamisen saavuttaminen. Koulutuksissa on edelleen vahvistettava ymmärrystä lapsen kehityksen ja oppimisen prosesseista sekä hoivan pedagogisesta toteutuksesta. Lisäksi, nykyistä vahvempaa sisällöllistä huomiota vaativia osaamisalueita ovat monikulttuurisuus, moniammatillisuus, tuen tarpeiden huomiointi ja ennalta ehkäisevä tuki, kasvatuskumppanuus ja muu varhaiskasvatukseen kytkeytyvä perhetyö sekä myös mm. tieto- ja viestintätekninen osaaminen. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa varhaispedagogiseen osaamiseen kohdennetun koulutuksen osuutta tulee vahvistaa ja selkiyttää.

36 Ammatillisen koulutuksen kehittämissuositukset jatkuu: Lapsi- ja perhetyön koulutuksen järjestäjien tulee edelleen suunnata voimavaroja opetussuunnitelmien jatkuvaan kehittämiseen. Tässä kehitystyössä tulee erityisesti huomioida uusimman tutkimustiedon ja aineistojen hyödyntäminen läpäisevästi koko koulutuksen järjestäjien kentällä. Perhepäivähoitajan ammattitutkinnon kehittämisen lähtökohtana tulee ensisijaisesti huomioida varhaiskasvatustyön toimintamuotojen muutokset. Ammatillisia tutkintoja tulee kehittää siten, että tutkintojen perusteet vastaavat ammatillisille perustutkinnoille ja ammattitutkinnoille asetettuja osaamistavoitteita. Koulutusten laajuuksien ja rakenteiden tulee mahdollistaa osaamistavoitteiden saavuttaminen.

37 Ammatillisen koulutuksen kehittämissuositukset jatkuu: Arviointiryhmä kannustaa koulutuksen järjestäjiä ja työelämän edustajia osallistumaan tulevaisuudessa tutkinnon perusteiden ja opetussuunnitelmien valtakunnalliseen kehittämistyöhön. Koulutuksen järjestäjien on huolehdittava siitä, että tutkinnon suorittajien osaaminen varmistetaan ja osaamisen hankintatarpeet kartoitetaan perusteellisesti suoritettaessa tutkintoa niin ammatillisena peruskoulutuksena kuin näyttötutkintona. Näyttötutkintoperustaisessa koulutuksessa valmistavan koulutuksen tarjonnan sekä sisällöllisen laadun tulee vastata kaikilta osin tutkinnon ammattitaitovaatimuksia.

38 Ammatillisen koulutuksen kehittämissuositukset jatkuu: Työpaikkaohjauksen ja työelämälähtöisen koulutuksen ja arvioinnin laatuun sekä opettajien ja ohjaajien osaamiseen tulee jatkossa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Varhaiskasvatuksen koulutusten opiskelijavalinnoissa tulee aina arvioida hakijan psykologinen soveltuvuus sekä huomioida alaa koskevat terveydentilavaatimukset. Koulutuksen järjestäjien uraohjauksen toimintamalleja koskien ohjausta koulutuksesta työelämään tulee kehittää. Koulutuksen järjestäjien tulee vahvistaa koulutuksen laadun arviointia ja kehittämistä.

39 VARHAISKASVATUKSEN KOULUTUSTA KOSKEVAT KEHITTÄMISSUOSITUKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET

40 Varhaiskasvatuksen koulutuksen sisällöllinen kehittäminen: Suositus 1: Varhaiskasvatuksen koulutusten opetussuunnitelmia uudistettava sisällöllisesti Suositus 2: Opetussuunnitelmadokumenttien läpinäkyvyyttä ja viestivyyttä parannettava Suositus 3: Koulutuksen järjestäjien tiivistettävä opetussuunnitelmayhteistyötään Suositus 4: Uudenlainen yhteistyömuoto luotava koulutushenkilöstölle

41 Varhaiskasvatuksen koulutuksen opiskelijavalinnan ja pedagogisten prosessien kehittäminen: Suositus 5: Alalle soveltuvuuden arviointi sisällytettävä opiskelijavalintoihin Suositus 6: Koulutuksen järjestäjien ja työelämän kehitettävä uusia yhteistyömuotoja

42 Varhaiskasvatuksen koulutusrakenteen toimivuuden ja koulutusjatkumoiden kehittäminen: Suositus 7: Ammatti- ja koulutusrakennetta selkiytettävä Suositus 8: Koulutusten aloituspaikkojen määrää ja keskinäisiä suhteita tarkasteltava kokonaisvaltaisesti Suositus 9: Valtakunnallinen varhaiskasvatuksen koulutuksen yhteistyöryhmä perustettava

43 Suositus 10: Perus- ja täydennyskoulutuksen välille luotava toimivia jatkumoita Suositus 11: Joustavia väyliä kehitettävä lisäpätevyyksien hankkimiseksi Suositus 12: Seuranta-arviointi toteutettava viiden vuoden kuluttua

44 Arviointiraportti on ladattavissa arviointineuvostojen internetsivuilta: Korkeakoulujen arviointineuvosto: Koulutuksen arviointineuvosto: Kiitos!