Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 389/2002 vp Koulutoimen rahoituksen valtionosuuden vääristyminen Eduskunnan puhemiehelle Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä on paitsi monimutkainen myös jäykkä. Yksi järjestelmän heikkous on sen kyvyttömyys ottaa huomioon kunnan väestön ikärakenne. Valtionosuus kouluille määräytyy oppilasmäärän mukaan, mutta kuitenkin siten, että summasta tehdään kunnan asukaslukuun sidottu vähennys. Muuttotappiot ja alhainen syntyvyys kasvattavat monin paikon muiden asukkaiden kuin koululaisten määrää kunnissa, jolloin koululaista kohden saatava valtionosuus pienenee. Koulujen ylläpidosta aiheutuvat kulut eivät kuitenkaan vähene lähimainkaan samassa suhteessa. Näin väestöään menettäviä alueita tullaan rokottaneeksi kovemmalla kädellä kuin muita. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä koulutoimen saamissa valtionosuuksissa esiin tulleiden epäoikeudenmukaisuuksien (valtionosuus kouluille määräytyy oppilasmäärän mukaan, mutta kuitenkin siten, että summasta tehdään kunnan asukaslukuun sidottu vähennys) poistamiseksi ja muiden opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän puutteiden korjaamiseksi? Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2002 Katri Komi /kesk Inkeri Kerola /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Katri Komin /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 389/2002 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä koulutoimen saamissa valtionosuuksissa esiin tulleiden epäoikeudenmukaisuuksien (valtionosuus kouluille määräytyy oppilasmäärän mukaan, mutta kuitenkin siten, että summasta tehdään kunnan asukaslukuun sidottu vähennys) poistamiseksi ja muiden opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän puutteiden korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa sekä ammattikorkeakouluissa valtion rahoitus määräytyy laskennallisesti opiskelijamäärän ja opiskelijaa kohden määrätyn yksikköhinnan tulon eli valtionosuuden perusteen pohjalta. Rahoitusta myönnetään käyttökustannuksiin ja perustamishankkeisiin myönnettävinä lakisääteisinä osuuksina ja harkinnanvaraisina avustuksina. Kunnille ja muille koulutuksen järjestäjille maksettava osuus määräytyy laskemalla yhteen opiskelijamäärien ja kullekin koulutusmuodolle määriteltyjen yksikköhintojen tulot. Kuntien kohdalla valtionosuuden perusteessa otetaan huomioon opetuksen lisäksi muitakin niiden kuntalaisille järjestämiä palveluja kuten kirjasto- ja kulttuuritoiminta. Kunnan rahoitusosuus opetustoimen kustannuksiin määräytyy asukasta kohden ja se on kaikissa kunnissa yhtä suuri. Valtionosuusjärjestelmän perusajatuksena on, että yksikköhinnoissa huomioidaan koulutusmuotojen erilaiset rahoitustarpeet sekä erilaiset olosuhteet, jotka vaikuttavat kustannuksiin. Kaikille kunnille yhtä suuri asukaskohtainen kunnan rahoitusosuus puolestaan tasaa taloudeltaan erilaisten kuntien opetustoimen menoja. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa, että myös kuntien tulopohjaa tasataan asukaskohtaisesti kuntien valtionosuuslain mukaisella kunnan verotuloihin perustuvalla valtionosuuksien tasauksella. Opiskelijakohtaiset yksikköhinnat lasketaan joka toinen vuosi valtakunnallisten toteutuneiden kokonaiskustannusten perusteella. Porrastettujen yksikköhintojen avulla pyritään toteuttamaan mahdollisimman oikeudenmukainen valtionosuuksien jakauma. Järjestelmää pyritään tässä tarkoituksessa edelleen kehittämään, pitäen samalla tavoitteena käytettävissä olevien resurssien mahdollisimman tehokasta käyttöä. Yksikköhintoja porrastetaan nyt muun muassa kunnan asukastiheyden sekä palvelurakenteen mukaisesti. Huomattava on, että oppilasmäärien vähentyessä oppilaskohtainen yksikköhinta nousee ja kompensoi vähentymisestä aiheutuvaa menetystä. Yksikköhinnan kytkeytyminen oppilasmääriin on toisaalta tärkeää myös tilanteissa, joissa oppilasmäärä nopeasti kasvaa esimerkiksi työvoiman liikkuvuuden seurauksena. Kunnanosuuden määrittäminen oppilasta kohti puolestaan ei olisi nykyisten rahoitusjärjestelmän kehittämislinjausten mukaista ja muodostuisi käytännössä erittäin monimutkaiseksi. Vaikka oppilasmääriin ja opiskelijaa kohden laskettuihin yksikköhintoihin perustuva rahoitusjärjestelmä toimiikin pääasiassa hyvin, on rahoitusjärjestelmässä myös ongelmia. Merkittävin niistä on ollut yksikköhintojen tason alimitoitus 2

3 Ministerin vastaus KK 389/2002 vp Katri Komi /kesk ym. suhteessa todellisiin valtakunnallisiin keskimääräisiin oppilaskohtaisiin kustannuksiin. Tältä osin toteutetut olennaiset tasotarkistukset ovat merkinneet hintojen palautumista lamaa edeltäneelle tasolle. Sen sijaan kuntien rahoitusosuuteen vuosina tehdyt lisäykset ovat edelleen voimassa. Tämä on epäkohta, joka tulee vastaavasti purkaa siinä vaiheessa kun valtiontalouden tilanne sen tekee mahdolliseksi. Järjestelmää on syytä myös kehittää edelleen siten, että se aiempaa paremmin lieventäisi tai kompensoisi muuttotappiokuntien oppilasmäärien nopeasta pienenemisestä aiheutuvaa rahoituksen vähenemistä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) mukaan opetusministeriö voi myös erityisestä syystä korottaa valtionosuuden perustana olevaa opetuksen järjestäjän yksikköhintaa. Esimerkiksi kuluvalle vuodelle 2002 opetusministeriö on korottanut kaikkiaan 47:n kunnan perusopetuksen yksikköhintaa. Kuten eduskunnalle annetussa uusien koululakien vaikutuksista annetussa selonteossa todetaan, valtioneuvosto on käynnistänyt erikseen valmistelun, joka tähtää peruspalveluiden rahoituksen turvaamiseen pitkällä tähtäimellä. Myös opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmää tarkastellaan osana tätä valmistelua. Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2002 Opetusministeri Maija Rask 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Katri Komi /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 389/2002 rd: Vad avser regeringen göra för att undanröja de orättvisor som kommit fram i statsandelarna till skolväsendet (statsandelen till skolorna bestäms enligt elevantalet, men likväl så att summan minskas med ett belopp som är bundet till kommunens invånarantal) och för att upphjälpa andra brister i finansieringssystemet för undervisnings- och kulturverksamheten? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I den grundläggande utbildningen, gymnasiet och yrkesutbildningen samt i yrkeshögskolorna bestäms den statliga finansieringen kalkylmässigt utifrån produkten av antalet studerande och det fastställda priset per enhet per studerande, dvs. grunden för statsandelen. Finansiering beviljas dels som lagstadgade andelar, dels som understöd enligt prövning för driftskostnader och anläggningskostnader. Den andel som betalas till kommuner och andra utbildningsanordnare bestäms så att produkterna av antalet studerande och de för respektive utbildningsform fastställda priserna per enhet adderas. I fråga om kommunerna beaktar man i grunderna för statsandelen inte bara undervisningen, utan även andra tjänster som kommunerna ordnar för kommuninvånarna, såsom biblioteks- och kulturverksamhet. Kommunens andel av finansieringen av kostnaderna för undervisningsväsendet bestäms per invånare och är lika stor i alla kommuner. Grundtanken bakom statsandelsystemet är att priserna per enhet skall beakta skilda utbildningsformers olika finansieringsbehov samt olika förhållanden som inverkar på kostnaderna. Den för alla kommuner lika stora kommunala finansieringsandelen per invånare jämnar för sin del ut utgifterna för undervisningsväsendet i kommuner med ekonomiska skillnader. Detta står i överensstämmelse med att även kommunernas inkomstbas utjämnas per invånare genom en utjämning av statsandelarna på basis av kommunens skatteinkomster såsom anges i lagen om statsandelar till kommunerna. Priserna per enhet per studerande beräknas vartannat år utifrån kostnadsutfallet på riksnivå för de totala kostnaderna. Med hjälp av graderade priser per enhet försöker man få en så rättvis fördelningen som möjligt av statsandelarna. Systemet utvecklas ytterligare i detta hänseende, samtidigt som man eftersträvar en så effektiv användning av de resurser som står till buds som möjligt. Priserna per enhet graderas nu bl.a. enligt invånartätheten i kommunen och enligt servicestrukturen. Det bör observeras att när elevantalet minskar så stiger priset per enhet per elev och kompenserar förlusten av minskningen. Att priserna per enhet är bundna till elevantalet är å andra sidan viktigt också i en sådan situation där elevantalet växer snabbt, t.ex. som en följd av arbetskraftens rörlighet. Att fastställa den kommunala andelen per elev skulle inte motsvara de nuvarande utvecklingsriktlinjerna för finansieringssystemet och i praktiken bli synnerligen invecklat. Trots att finansieringssystemet som bygger på elevantal och per studerande beräknade priser per enhet i huvudsak fungerar bra, finns det också 4

5 Ministerns svar KK 389/2002 vp Katri Komi /kesk ym. problem i systemet. Det största har varit underdimensioneringen av nivån på priserna per enhet i förhållande till de faktiska genomsnittliga kostnaderna per elev på riksnivå. De ansenliga nivåjusteringar som har gjorts till denna del har betytt att priserna igen ligger på nivån före recessionen. Däremot gäller de ökningar av kommunernas finansieringsandel som gjordes åren fortfarande. Detta är ett missförhållande som på motsvarande sätt bör upphjälpas så snart det statsekonomiska läget gör det möjligt. Det är skäl att ytterligare utveckla systemet så att det bättre än tidigare lindrar eller kompenserar den minskade finansieringen när elevantalen i kommuner med flyttningsunderskott snabbt sjunker. Enligt lagen om finansiering av undervisnings- och kulturverksamhet (635/1998) kan undervisningsministeriet av särskilda skäl höja det pris per enhet för en utbildningsanordnare som ligger till grund för statsandelen. Till exempel för i år har undervisningsministeriet höjt priset per enhet i den grundläggande utbildningen i totalt 47 kommuner. Som det konstateras i redogörelsen till riksdagen över verkningarna av de nya skollagarna, har statsrådet satt i gång en separat beredning som syftar till att trygga finansieringen av bastjänsterna på sikt. Även finansieringssystemet för undervisnings- och kulturverksamheten granskas som en del av denna beredning. Helsingfors den 20 maj 2002 Undervisningsminister Maija Rask 5