Teoriaopintojen ja käytännön yhdistyminen kevään harjoittelussa (mm. kasvatustieteen ja monialaisten opintojen osalta)

Transkriptio

1 Kooste perusharjoittelun palautekyselystä KASLOH2 kevät 2016 Teoriaopintojen ja käytännön yhdistyminen kevään harjoittelussa (mm. kasvatustieteen ja monialaisten opintojen osalta) Palautteen perusteella lähes kaikki opiskelijat pitävät monialaisia opintoja hyödyllisinä ja jatkumona harjoittelulle. Kasvatustieteen opintoja vain osa on ilmoittanut tarvinneensa / käyttäneensä harjoittelun tukena. Monialaiset opinnot ovat antaneet paljon eväitä käytännön opetukseen. Materiaalia on kertynyt hyvin kevään aikana opetuksen tueksi ja harjoittelussa on päässyt käyttämään erilaisia harjoitteita ja opetusmenetelmiä. Harjoittelussa on niin kiinni käytännössä, että taustalla olevaa teoriaa ei juuri osaa yhdistää omaan opetukseen. Koen, että monet yliopiston tarjoamista teoriaopinnoista jäävät hyvin irrallisiksi enkä koe niitä kovinkaan hyödyllisiksi itse opettamisen kannalta. Tietenkin joku punainen lanka löytyy joidenkin teorioiden ja käytännön osalta, mutta koen tämän melko vähäiseksi. Monialaiset opinnot ovat olleet hyödyllisempiä ja niistä on saanut materiaalia ja ajatuksia omaan opetukseen. Niihinkin toivoisin kuitenkin vielä paljon lisää didaktista puolta ja opettamisen opettelua. Vaikean ryhmän kanssa tietämys ryhmädynamiikasta, psykologiasta ja lapsen kehityksen vaiheista tulivat tarpeeseen. Kasvatustieteiden teoria antoi välineitä käsitellä ilmiöitä, joihin ryhmässä törmäsi. Monialaiset auttoivat tavoitteiden asettamisessa, tuntien suunnittelussa, opetustilanteissa ja arvioinnissa. Useat menetelmälliset asiat otettiin käyttöön harjoittelun aikana. Kasvatustieteen teoriaopinnot kävivät monesti mielessä, kun suunnittelimme omalle luokallemme soveltuvia tehtäviä ja harjoituksia. Monialaisten harjoitustunneista oli paljon hyötyä niin ikään tunteja suunniteltaessa. Sovelsimme monia harjoituksia opetuksessamme. Oli mielekästä pohtia erityisesti opiskelumotivaatiota ja panostaa opetuksessa sen monipuoliseen toteuttamiseen ja vahvistamaan oppilaan sisäistä motivaatiota koulunkäyntiin. Vasta harjoittelussa aloin ymmärtää erilaisten teorioiden ja menetelmien merkityksen. Teoriaopinnot ja käytäntö yhdistyivät siis tarkoituksenmukaisesti. Itselleni ei ollut vaikeaa soveltaa kasvatustieteen teoriaa ja käytäntöä keskenään. Monialaisten opinnoista oli tavallaan hyötyä monia ongelmia pohtiessa, mutta oma harjaantuneisuus opetettaviin aineisiin oli mielestäni suurempi tekijä tuttuja aineita opettaessa. Musiikin opetuksessa käytimme monialaisissa opinnoissa käytettyjä harjoituksia hyväksemme. Pyrimme myös eriyttämään opetusta niin, että jokainen pystyisi hyödyntämään musiikin tunneilla omia vahvuuksiaan.

2 Ympäristötiedossa pääsin käyttämään monialaisten opintojen tehtäviä, soveltaen ne kolmasluokkalaisille. Lisäksi käsityössä pyrimme parini kanssa soveltamaan uutta opetusohjelmaa erityisesti yhteisöllisen oppimisen ja ilmiölähtöisyyden kautta. Kuvataiteen opintoja pystyi hyvin hyödyntämään harjoittelun kuvataiteen opetuksessa; osasi tehdä itse tehtäviä töitä ja tiesi hyviä niksejä töiden tekoon. Kevään harjoittelussa pääsin ohjaajamme avustuksella pohtimaan erilaisia oppimiskäsityksiä ja sitä, millaista pedagogiikkaa haluaisin mahdollisesti itse opetuksessani toteuttaa. Erityisesti liikunnan ja musiikin osalta monialaiset opinnot ovat tarjonneet harjoitteluun konkreettisia vinkkejä ja toimintatapoja oppitunneille. Harjoittelun ohjauksissa pääsimme hieman käsittelemään opettajan roolia yhteiskunnassa, joka on mielestäni tärkeä aihe ja jota kävimme yliopistollakin. Kummastuttaa kuitenkin, ettei harjoittelussa käyty läpi lainkaan kysymystä: mikä on kasvatuksen tärkein tehtävä ja kuka siitä tehtävästä päättää. Kysymys on tärkeä, koska se ohjaa eniten opettajan toimintaa. Olisi tärkeää käydä tarkoin ja pohtien kysymys läpi, jotta voisi seurata, miten kasvatuksen tehtävän toteutumisen tavoite näkyy opetuksessa. Mielestäni harjoittelussa ei oteta tarpeeksi huomioon kriittisten ajattelun taitojen kehittymistä, vaikka se on mielestäni yksi tärkeimmistä opettajan taidoista. Opettajalla on mahdollisuus nähdä koko ikäluokan kasvaminen ja samalla sen ongelmat. Miten ohjaus vastasi odotuksiasi ja tarpeitasi? Mitä puutteita tuli ilmi? Missä onnistuttiin? Ohjaukseen oltiin jälleen hyvin tyytyväisiä. Aika moni opiskelija kuitenkin kaipaisi vielä henkilökohtaista palautetta. Tällä he käsittääkseni viittaavat siihen, että heitä kohdellaan parina eikä yksilöinä. Ohjaus on ollut hyvin työskentelyä ja opettamista tukevaa. Olen saanut paljon apua ja käytännön vinkkejä opetustilanteisiin ja -ratkaisuihin liittyen. Yhteistyö on ollut antoisaa ja tuntuu, ettei missään vaiheessa olisi ollut "yksin" mieltä askarruttavien kysymysten kanssa. En osannut odottaa mitään, mutta yllätyin positiivisesti ohjauksen tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä. Ohjaus oli tosi hyvää ja ohjaava opettaja erittäin asiantunteva ja motivoitunut ohjaamaan. Joissain tilanteissa olisi kuitenkin voinut antaa enemmän kritiikkiä ja parannusehdotuksia, sillä nyt se jäi melko vähäiseksi. Oman luokanopettajan ohjaus herätti ristiriitaisia tunteita, sillä opettajan ohjauksista oli toisinaan hyötyä kun piti saada tietoa esimerkiksi oppilaiden taustoista. Ohjaava opettaja antoi paljon positiivista ja kannustavaa palautetta mikä oli oman kehittymiseni kannalta hyvä asia. Toisaalta erilaiset näkemykset pedagogisissa kysymyksissä ja arvoissa aiheuttivat itselleni huolta ja stressiä. Ohjaavan luokanopettajan omaleimainen tapa kommunikoida vei huomattavan paljon energiaa, kun piti pohtia miten sähköpostiviestejä pitäisi tulkita ja lukea tai miten voin ottaa eri asioita puheeksi ja esille ohjauksessa.

3 Ohjaus oli riittävää ja kehittävää. Välillä ohjausta tuntui olevan jopa yli omien käsittelyrajojen, jolloin aiheiden prosessointi ei ollut yhtä jäsenneltyä ja tehokasta. Ohjaus onnistui siitä syystä, että meille asetettiin riittävän haastavia suorituksia, palaute oli rakentavaa ja saimme myös riittävästi vapautta toteuttaa omia ideoitamme. Jaksosuunnitelmien rakentaminen toki vaatisi vielä enemmän ohjausta. Sarakkeet eivät "ilmoita" riittävän tarkasti, mitä niihin tulee täyttää. Odotukset olivat korkealla eikä ohjaus aivan täysin vastannut tarpeitani. Huomattavia eroja ohjauksen suhteen muodostui myös siinä, että esimerkiksi itselläni kaikki opetettavat aineet olivat harjoitteluluokkani opettajan opettamia, joten sain kokemusta vain hänen ohjauksestaan didaktikkojen lisäksi. Muilla taas saattoi olla oman opettajan lisäksi kaksi muuta eri opettajaa opetettavien aineiden ohjaajana, joten he saivat varmasti paljon monipuolisemmin kokemusta ja ohjausta. Lisäksi varsinkin alussa tuntui olevan jonkinasteisia haasteita kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa. Sain kuitenkin myös hyvin palautetta ja ohjauskeskusteluissa kävimme asioita ja eri aihealueita kattavasti läpi. Oli erittäin harmillista, että osalla didaktikoilla on omaa opetusta niin paljon päällekkäin harjoittelun kanssa, eivätkä he pääse seuraamaan kaikkia. Harjoitteluluokan opettajan ohjaukselta olisin toivonut enemmän aitoa vuorovaikutteisuutta ja joustavuutta opiskelijoiden omille aloitteille. Myös jonkinlainen parempi perehdytys luokan asioihin olisi ollut paikallaan. Ohjaus on ollut laadukasta ja tärkeää alusta saakka. Ohjauksia on ollut tarpeeksi ja olen oppinut niistä paljon. Omasta toiminnasta oppii enemmän, kun joku toinenkin on tehnyt havaintoja toiminnasta. Keväällä meillä oli huomattavasti enemmän ohjauksia, kuin syksyllä. Tämä oli mielestäni erittäin positiivinen asia! Pidin siitä, että saimme myös monesti palautteen heti tunnin jälkeen, jolloin tunnin kulku oli vielä tuoreessa muistissa. Ohjausten aiheet olivat myös mielestäni tärkeitä, kun keskityimme mm. arviointiin ja wilman käyttöön. Ohjaus vastasi osittain toiveitani. Sain paljon vinkkejä luokan hallintaan sekä ainedidaktiikkaan liittyen, mutta toisinaan olisin kaivannut myös kannustavaa palautetta enemmän. Ohjaus vastasi hyvin, joissain aineissa ohjausta vain olisi kaivannut enemmän. Toisilta opettajilta tuntui myös saavan enemmän rakentavaa kuin positiivista palautetta, oikein sen enempää selittämättä. Joissain asioissa olisi toivonut myös enemmän ehdotuksia, mitä olisi voinut tehdä toisin ja miten parantaa omaa opetusta. Alussa olisi saanut olla enemmän aikaa yleiseen ohjaukseen (johtuen siitä, että me B5:set olimme vasta ensimmäisessä harjoittelussamme ja kaikki käytännön asiat olivat meille uusia). Myös yleisempää oman opettajuuden pohdintaa olisi voinut olla enemmän, nythän ohjaukset olivat pitkälti ainedidaktisia. Keskustelu opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa avarsi omia näkemyksiä. Olisi ollut mukavaa, että kaikki didaktikot olisivat käyneet seuraamassa tuntejamme. Ohjausaikojen joustavuudesta plussaa.

4 Kävimme läpi yleisiä asioita (tarvehierarkioita yms.) ja oli hienoa kun luokanlehtori luotti meihin ja otti meidät osaksi opettajatiimiä. Henkilökohtaista (tai parikohtaista) palautetta emme kuitenkaan juuri saaneet ja en siis tiedä oliko tuntimme onnistuneita, ja jos, niin miltä osin vai menimmekö täysin metsään. Omat vahvuudet ja heikkoudet jäivät siis täysin oman arvuutteluni varaan. Ohjauksia oli kyllä ajallisesti monta, mutta ne toistivat itseään enkä koe hyötyneeni niistä hirveästi. Ohjaajan palautteessa puutteita, ("tämä oli OK"-tyyliin kirjoittanut tuntisuunnitelmaan). Oli mukavaa saada ohjausta monelta taholta, moni niistä oli ihan hyödyllistäkin! Ohjaus vastasi melko hyvin tarpeitani, koska ohjaus oli kannustavaa ja se sai minut yrittämään vielä enemmän. Kävimme hieman opettajan asemaa ja etiikkaa läpi, mutta tätä keskustelua olisin tarvinnut vielä enemmän ja myös pohdintaa siitä, miten oma arvomaailma näkyy opetuksessa. Ohjauksessa tuli hyviä käytännön ohjeita ja kommentteja parannettavista asioista. Olisin kaivannut enemmän tsemppejä opettajalta, en oikein osannut ikinä sanoa menikö tunti hyvin vai ei. Ohjaavan opettajan ohjaus oli erinomaista, palautetta ja kehitysvinkkejä saatiin paljon, ja kaikki keskustelut ja palaverit auttoivat kehittämään opettajaidentiteettiä. Miten kehittäisit harjoittelua edelleen? Enemmän yhteistyötä myös muiden luokkien harjoittelijoiden kanssa, näin saataisiin vertaistukea ja hyvät ideat laajempaan käyttöön. Työtä on niin suunnittelussa kuin tuntien seuraamisessa ja edelleen kaiken tämän reflektoimisessa. Vaikka harjoittelua ei opintopisteiden eteen tehdäkään, työmäärän perusteella pisteitä voisi tulla enemmänkin. Harjoittelun aikana ei tulisi olla mitään muita kursseja, sillä ne vaikeuttavat kovin paljon aikatauluttamista ja esim. jaksosuunnitelmien tekoon jää liian vähän vapaata aikaa. Nopeuttajien osalta aloitus oli hyvin sekava ja koin jääneeni joiltakin osin puutteellisen tiedon varaan jakson alussa. Olisimme tarvinneet siis yksityiskohtaisempaa ohjausta esimerkiksi harjoittelun käytännön asioista, sillä näitä ei käyty infossa riittävästi tai ollenkaan läpi. Olen pohtinut Norssin toimivuutta nykyisenä opetusharjoittelusysteeminä: tuntuu, että jatkuva harjoittelijoiden vaihtuvuus tekee oppilaista levottomia, eikä heidän opetuksessaan ole pysyvyyttä tai tietynlaista turvaa. Joskus myös oppilaiden omat kommentit ovat olleet tämän suuntaisia ("Mä haluun kouluun, jossa ei oo miljoonaa opettajaa"). Jo ihan lasten kannalta mietin, olisiko joskus tulevaisuudessa opetusharjoittelu mahdollista suorittaa useammassa oikeasti "normaalissa" koulussa. Seuraamiseen olisi hyvä kuulua tuntien seuraamisia myös muissa kouluissa, sillä loppupelissä normaalikoulu ei kuitenkaan ole normaali koulu. Ja olisi hyvä avartaa näkemystä siitä, miten eri tavoin eri käytännön asiat ja järjestelyt on järjestetty eri

5 paikoissa. Vertaispalautteen antaminen ja saaminen on ollut todella antoisaa. Sitä on hyödynnetty vain muutamien aineiden kohdalla, minusta sen voisi yhdistää kaikkiin harjoittelussa opetettavien aineiden kohdalle! On todella hyödyllistä seurata toisten harjoittelijoiden opetusta. Samalla opiskelijat kehittyisivät myös palautteen antajina ja vastaanottajina. Raportin kirjoittaminen ei tuntunut tuovan enää omaan osaamiseen juurikaan lisäarvoa. Tuntui, että omia tavoitteita, kehittymistä ja tavoitteiden saavuttamista oli ehtinyt pohtia jo muutenkin harjoittelun kuluessa riittävästi. Raporttia kirjoitetiin enemmän jotakuta muuta varten kuin itselle. Reflektointia tapahtuu muutenkin jatkuvasti harjoittelun puitteissa - suunnitellessa, opetusta arvioidessa, harjoitteluparin ja ohjaajan kansa keskustellessa. Säännölliset ohjausajat ovat mielestäni toimiva osa harjoittelua, joissakin aineissa ohjauksista pidettiin säännöllisesti kiinni, mutta joissakin palaute jäi melko vähäiseksi. Olisi mielestäni hyvä käytäntö sopia säännöllinen ohjausaika kaikkiin oppiaineisiin Välillä tuntui, että itse piti vaatia yhteistä aikaa opettajalta, kun aikataulut menivät ristiin, eikä opettajilta aina saanut vastakaikua. Infoa ja käytännön järjestelyitä erityisesti kolmen harjoitteluparin luokissa. Erityisesti syksyllä oli melko epäselvää ja "kaoottista" Ryhmänhallintataidot osaksi opintoja. Koska kaikki aika ja energia meni niiden opetteluun, en saanut irti mitään ainedidaktiikasta ym. Harjoitteluluokkien ja opetettavien aihekokonaisuuksien saaminen opiskelijoiden tietoon jo aiemmin: nyt tuntui, että kaikki tuli kovin kiireellä (johtuen vielä välissä olevasta pääsiäisestä) Keskittäisin ehkä enemmän tunteja samoille päiville. Nyt tuli aivan liian kiire ja ei ollut aikaa punnita ja pohtia eri vaihtoehtoja, vaan oli tartuttava ensimmäiseen ideaan, koska jaksarin suunnitteluun oli varattu vain muutamia päiviä, jolloin meillä oli muutakin opetusta ja kiireitä. Tuntien seuraamiselle pitäisi myös varata oma aikansa, ja ne pitäisi saada rauhassa suorittaa ennen harjoittelun alkua. Se, että joka tunnille täytyi keksimällä keksiä tavoitteet ja arvioinnit tuntui luonnottomalta ja oli varmasti monelle vain pakollista sanahelinää. Moniko opettaja oikeasti miettii esimerkiksi arviointeja JOKA tunnilla? Palautteen saaminen sekä didaktikoilta että ohjaavilta opettajilta tuntuu riippuvan siitä kenet sattuu tuohon hommaan saamaan. Eikö opettajille voisi saada jotain yhtenäistä lomaketta tms. jonka avulla he voisivat arvioida opetusta? Joustavuudesta iso plussa. Olisi hienoa päästä myös opettamaan pari yläasteen oppituntia, tämä selventäisi ymmärrystä koko peruskoulusta ja hahmottamaan sen paremmin kokonaisuutena. Oli todella mukava ja opettavainen harjoittelu. Paljon tuli opittua uutta ja oli mielestäni toimiva systeemi, että syksyllä aloitettiin reaaliaineilla ja vasta keväällä otettiin käsittelyyn

6 taito-ja taideaineet. Tällöin luokka oli jo valmiiksi tuttu ja oppilaidenkin oli varmasti turvallisempi olo näyttää omia taitojaan ja uskaltaa olla omia itsejään rohkeasti. KASLOH2 kevät 2016 Diagrammit osoittavat, että opiskelijat ovat kokeneet edistyneensä hienosti harjoitteluun liittyvien tavoitteiden mukaisesti. Selkeästi näkyy, että uusi opetussuunnitelma on otettu jo useimmissa luokissa käyttöön ja näin olemme saaneet opiskelijoista tulevan OPS:n soveltajia. Eriyttäminen on aina hiukan hankalampaa ja se näkyy juuri taide- ja taitoaineissa, mutta ei tämäkään huonolta näytä

7 3. 4.

8 5. 6.

9 7. 8.

10 9. 10.

11 11.