OSA II VESISTÖTARKKAILU

Transkriptio

1 AHMA YMPÄRISTÖ OY 10724/2014 OSA II VESISTÖTARKKAILU

2 ii PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2013 Copyright Ahma ympäristö Oy Satu Ojala, FM limnologi Sisällysluettelo 1. TARKKAILUN TOTEUTUS VEDEN LAADUN TARKKAILU INTENSIIVINEN TARKKAILU Yhteenveto intensiivisen tarkkailun vuosien tuloksista ALUEELLINEN TARKKAILU JA ERILLISTARKKAILUT Sivujoet Pyhäjoen pääuoma Kuormittajien lähialueet Pyhäjoen vesistöalueen järvet Pyhäjärvi Haapajärvi Iso Vatjusjärvi Piipsjärvi ja Pirnesjärvi Vihannin Kirkkojärvi Lohvanjärvi Rehevyys ja minimiravinne Veden hygieeninen laatu Lämpötila ja jäätarkkailu YHTEENVETO PYHÄJOEN VEDEN LAADUSTA VEDEN LAADUN KEHITYS AINEVIRTAAMAT ERILLISTARKKAILUT TURVETUOTANTOALUEET JUNTTISELÄN ILMASTUSTARKKAILU YHTEENVETO LAKKAUTETTUJEN KAATOPAIKKOJEN TARKKAILUSTA RAVINNEKUORMITUKSEN VAIKUTUSLASKELMAT SIVUJOET PÄÄUOMA KASVIPLANKTONTARKKAILU POHJAELÄINTARKKAILU... 51

3 iii 7.1 HAAPAJÄRVEN POHJAELÄIMET Käytetyt indeksit Tulokset PYHÄJOEN POHJAELÄIMET Käytetyt indeksit Tulokset KALOJEN METALLIPITOISUUDET PERIFYTONIN PIILEVÄTARKKAILU VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO SELVITYS VESISTÖN TILATAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESTA TARKKAILUOHJELMAN KEHITTÄMINEN VIITTEET... 67

4 iv LIITTEET Liite 1 Pyhäjoen vesistöalue, kuormittajien sijainti sekä vesistötarkkailun ja biologisen tarkkailun pisteet Liite 2 Havaintopaikkaluettelo Liite 3 Käytetyt analyysimenetelmät Liite 4 Intensiivisen tarkkailun tulokset vuonna 2013 Liite 5 Laaja alueellinen veden laadun tarkkailu vuonna 2013, joka sisältää myös vuosittain toistuvan alueellisen tarkkailun Liite 6 Pyhäjärven tarkkailun tulokset vuonna 2013 Liite 7 Haapajärven tarkkailun tulokset vuonna 2013 Liite 8 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset vuonna 2013 Liite 9 Kuntien uimavesiseurannan tulokset vuonna 2013 Liite 10 Tikkalansalmen ja Pyhäjärven luusuan tarkkailun tulokset vuonna 2013 Liite 11 Kanteleen Voima Oy:n Venenevan vesistötarkkailutulokset vuonna 2013 Liite 12 Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen lämpötila- ja jäätarkkailun tulokset Liite 13 Ainevirtaamat Liite 14 Kasviplanktontarkkailun tulokset vuodelta 2013 Liite 15 Perifytonin piilevän tarkkailutulokset vuonna 2013 Liite 16 Pohjaeläintarkkailun tulokset vuonna 2013 Liite 17 Kalojen matallipitoisuudet vuonna 2013

5 1 1. TARKKAILUN TOTEUTUS Vuosi 2013 oli Pyhäjoen vesistötarkkailussa laaja vuosi, joka tarkkailuohjelman (Pöyry Finland Oy 2011) mukaisesti sisältää vuosittaisten tarkkailutoimenpiteiden (veden laadun intensiivinen tarkkailu, Haapajärven ja Pyhäjärven tarkkailu, sivujokien ja Pyhäjoen pääuoman pisteiden alueellinen tarkkailu) lisäksi mm. seuraavat kohdat: laajan alueellisen veden laadun tarkkailun, joka sisältää myös vuosittain toistuvan alueellisen tarkkailun virtavesien perifytonin piilevätarkkailun kasviplanktontarkkailun Haapajärvessä ja Pyhäjärvessä pohjaeläintarkkailun Pyhäjoessa ja Haapajärvessä kalojen metallipitoisuusmäärityksen Pyhäjärvessä selvityksen vesistön tilan kehityksestä selvityksen vesistön tilatavoitteiden saavuttamisesta Yhteistarkkailun yhteydessä toteutettiin lisäksi Kanteleen Voima Oy:n Venenevan ja Ilkannevan turvetuotantoalueiden kuntoonpanon aikaista vesistötarkkailua. Kaikkien tarkkailupaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja havaintopaikkaluettelo liitteessä 2. Tarkkailutulokset on esitetty liitteissä 4 7 ja kuntien uimavesiseurannan tulokset liitteessä 9. Velvoitetarkkailunäytteitä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti intensiivisen tarkkailun pisteiltä (Py161, Py82 ja Pi1) pääosin 13 kertaa vuoden 2013 aikana, paitsi pisteeltä Py161 jäi näyte epähuomiossa ottamatta syyskuun näytekerralla. Lisäksi kyseisen pisteen näytekerran happinäyte otettiin Pyhäjoen alaosalta Hourunkoskesta (Py2) näytteitä otettiin poikkeuksellisesti kuusi kertaa kahden sijasta vuonna Syys- ja lokakuussa näytteet otettiin epähuomiossa, vaikkei tarkkailuohjelmassa niitä vaadita. Lisäksi heinä- ja elokuussa pisteeltä Py2 otettiin kahdesti näytteet, vaikka tarkkailuohjelma vaatii vain yhdet näytteet kuukaudessa. Myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta otettiin näytteitä Hourunkoskesta (Py2) 14 kertaa. Alueellisen tarkkailun jokipisteiltä sekä Haapajärvestä ja Pyhäjärvestä otettiin näytteet maaliskuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa, paitsi Haapajärvestä ei otettu näytteitä elokuussa. Myös laajan alueellisen tarkkailun näytepisteiltä (yhteensä 43) otettiin näytteet maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Kärsämäenjoesta otettiin lisäksi näyte myös toukokuussa tarkkailuohjelman mukaisesti. Pyhäjärven Tikkalansalmesta näytteitä otettiin Pyhäsalmen kaivoksen toimesta huhtitoukokuussa kerran viikossa ja kesä-lokakuussa kerran kuukaudessa (liite 10). Velvoitetarkkailun tulosten lisäksi tässä raportissa käsitellään Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset velvoitetarkkailun havaintopaikoilta sekä Iso- Vatjusjärvestä. Lisäksi ympäristöhallinto on ottanut näytteitä Piipsjärvestä ja Pirnesjärvestä ja ne on käsitelty raportin kohdassa 2.7. Ympäristöhallinnon seurantatulokset on esitetty velvoitetarkkailutulosten yhteydessä sekä liitteessä 8.

6 2 Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkuvesistön lämpöoloihin ja jäätilanteeseen tarkkailtiin kuukausittain marraskuulta huhtikuulle viidellä havaintopaikalla. Tulokset lämpötila- ja jäätarkkailusta on esitetty liitteenä 12. Perifytontutkimuksen tulokset ovat liitteenä 15. Pyhäjärven ja Haapajärven kasviplanktontutkimuksen tulokset ovat liitteenä 14. Pohjaeläintarkkailun tulokset ovat liitteessä 16 sekä kalojen metallipitoisuudet liitteessä VEDEN LAADUN TARKKAILU 2.1 Intensiivinen tarkkailu Intensiivisen tarkkailun tulokset vuodelta 2013 on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4. Vedenlaadun keski- ja ääriarvot on esitetty taulukossa 1. Pyhäjoen pääuoman happitilanne oli vuonna 2013 pääosin hyvä tai tyydyttävä (kyll. % >70). Pääuoman keskiosalla (Py82) ja Piipsanjoen suualueella (Pi1) happitilanne aleni välttäväksi kevättalvella sekä ajoittain kesällä ja syksyllä. Uoman yläosalla (Py161) puolestaan happitilanne oli tyydyttävä keväällä. Pyhäjoen suualueella (Py2) happitilanne oli läpi vuoden hyvä tai erinomainen. Pyhäjoen pääuoman happitilanne oli hyvin samankaltainen vuonna 2013 kuin vuosina Veden ph-arvot vaihtelivat vuonna 2013 kaikilla tarkkailupaikoilla pääsääntöisesti välillä 6-7. Kaikilla havaintopaikoilla ph-taso laski osittain toukokuussa kevättulvan aikana ja osittain loppuvuoden sateiden aikaan. Alin ph-arvo 6,0 mitattiin lähellä Piipsanjoen suualuetta (Pi1) huhtikuun näytekerralla. Myös vuosina pharvot olivat vuoden 2013 kaltaisia vaihdellen silloin välillä 5,9-7,3. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (Py2) seurantanäytteistä määritettiin myös puskurointikykyä kuvaava alkaliniteetti. Alkaliniteettiarvojen perusteella (Heikkinen & Alasaarela 1988) puskurikyky oli vuoden 2013 näytteissä hyvä tai erinomainen lukuun ottamatta huhtikuun loppua, jolloin puskurikyky laski tyydyttävällä tasolle. Alimmillaan Hourunkoskella mitattiin alkaliniteettiarvo 0,08 mmol/l. Vuosina pisteen Py2 alkaliniteettiarvot vaihtelivat välillä 0,06-0,3 mmol/l. Alimmat arvot mitattiin keväällä kuten vuonna Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen jätevedet. Pyhäjärvestä juoksutetun veden sähkönjohtavuus kohosi tyypillisesti vuosien keväällä ja laski hieman kesällä nousten taas syksyllä (kuva 1 ja 4). Pääuoman alemmilla havaintopaikoilla veden sähkönjohtavuus laimeni vuonna 2013 luusuan tasosta seuraten pääpiirteittäin luusuan sähkönjohtavuuden muutoksia. Kevättulvan aikana sivuvesien kasvanut valunta laimensi sähkönjohtavuutta jokiuomassa alavirran suuntaan. Vuosikeskiarvona sähkönjohtavuus laski vuonna 2013 Pyhäjoen keskiosalla luusuaan verrattuna noin 31 % (taulukko 1). Piipsanjoessa sähkönjohtavuus laski selvästi vuosien kevättulvien aikana lumen sulamisvesien vuoksi, mutta muutoin Piipsanjoen sähkönjohtavuuden vaihtelu oli jokseenkin vähäistä. Piipsanjoen sähkönjohtavuus oli vuosina pääosin Pyhäjokea hieman matalampi. Pyhäjoessa veden väri lisääntyi pääsääntöisesti vuosina alajuoksua kohden johtuen sivujokien tuomasta, pääuomaa tummemmasta vedestä. Näin oli myös vuonna Keskimäärin tumminta väriltään vesi oli vuosina Piipsanjoessa.

7 3 Piipsanjoen väriarvot vaihtelivat myös eniten tarkkailuvuoden aikana. Vuonna 2013 kevättulvan runsaiden valumien aikaan Piipsanjoen väriarvot olivat likimain samaa luokkaa kuin Pyhäjoen keski- ja alaosalla. Pyhäjärven luusuaan verrattuna veden keskimääräinen väriarvo oli vuonna 2013 jokisuussa yli kaksinkertainen. Vuosina vesi oli keskimäärin väriltään tumminta pisteillä vuonna Veden humuspitoisuutta kuvaavan COD Mn -arvon ajallinen ja alueellinen vaihtelu oli vuosina hyvin samankaltaista kuin väriarvon vaihtelu. Myös veden humuspitoisuus kasvoi tarkkailuvuosina jokisuuta kohden. Ajoittain vuonna 2013 sateet kasvattivat huuhtoumaa valuma-alueelta, mistä johtuen väriarvot ja COD Mn -arvot olivat koholla erityisesti Pyhäjoen keski- ja alaosalla. Vuosina vesi oli keskimäärin humuspitoisinta pisteillä vuonna Kiintoainepitoisuuden ajallinen vaihtelu oli melko suurta vuosina (kuva 1 ja 4). Enimmillään vuonna 2013 vedessä mitattiin kiintoainetta keväällä Pyhäjoen yläosalla 19 mg/l, keskiosalla 29 mg/l ja Pyhäjoen alaosalla 30 mg/l. Myös vuoden 2013 keskimääräiset pitoisuudet kasvoivat pääuomassa alajuoksua kohden. Vuosina vesi oli kiintoainepitoisinta (65 mg/l) vuoden 2011 marraskuussa pisteellä Py2. Ympäristöhallinnon näytteistä kiintoainemääritys tehdään erityyppisellä suodattimella, jolloin tulokseen tulee mukaan enemmän hienoa kiintoainesta, mikä voi selittää osittain jokisuun keskimäärin korkeampia kiintoainepitoisuuksia. Piipsanjoen kiintoainepitoisuudet olivat pääosan vuosia samaa tasoa kuin pääuomassa, mutta ajallinen vaihtelu oli siellä selvästi vähäisempää. Kiintoainepitoisuuden vuosikeskiarvo oli Pyhäjoen alaosan luokkaa vuonna 2013.

8 4 30 Sähkönjohtavuus (ms/m) Väriluku (mgpt/l) COD Mn (mg/l) Kiintoaine (mg/l) Py161 Py82 Pi1 Py2 Kuva 1. Veden sähkönjohtavuus, väriluku, COD Mn - ja kiintoainepitoisuus Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2013.

9 5 Pyhäjärvestä lähtevän veden fosforipitoisuudet olivat vuosina tavallisen tapaan keskimäärin pienempiä kuin muilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla (taulukko 1 ja kuva 5). Vuosikeskiarvona laskettuna kokonaisfosforipitoisuus kasvoi vuonna 2013 Pyhäjärvestä Haapakoskelle noin kaksinkertaisesti. Fosfaattifosforin pitoisuuksissa alueelliset erot olivat suhteellisesti vielä selvemmät, ja luusuan vuosikeskiarvo oli vuonna 2013 noin kolmasosa alempien tarkkailupaikkojen tasosta. Haapakosken ja Hourunkosken näytteiden fosforitasossa ei ollut vuonna 2013 keskimäärin merkittävää eroa. Piipsanjoen fosforipitoisuus oli keskimäärin Pyhäjoen pääuomaa korkeampi vuosina Fosforin vuodenaikaiset maksimipitoisuudet mitattiin vuosina lähes kaikilla pisteillä huhtikuussa (kuva 3 ja 5). Vuoden 2013 kesän keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus ilmensi kaikilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla rehevyyttä. Fosfaattipitoisuus laski luusuassa heinäkuussa melko alhaiseksi vuonna 2013, mutta alempana pääuomassa sekä Piipsanjoella fosfaattia oli vedessä jonkin verran myös kesäaikana (kuva 3). Vuoden 2013 heinäkuussa mitattiin fosforipitoisuuden nousua ylintä pistettä lukuun ottamatta, joka oli kuitenkin kevättulvaa alhaisempi. Typpipitoisuudet olivat vuosina fosforin tavoin keskimäärin alimmat Pyhäjärven luusuassa (taulukko 1 ja kuva 5). Suhteelliset erot Pyhäjärven ja Haapakosken välillä olivat vuonna 2013 keskimäärin hieman pienempiä kuin fosforin kohdalla, mutta Pyhäjärvestä Hourunkoskelle pitoisuus kasvoi selvästi. Typpipitoisuudet olivat lähes kaikilla tarkkailupaikoilla korkeimmillaan keväällä tulvan aikaan (kuva 3 ja 5). Vuoden 2013 kesällä typpipitoisuudet ensin laskivat, mutta kohosivat sitten ajoittain valumien ja huuhtoumien kasvaessa. Samaa suuntausta oli havaittavissa myös vuosina Liukoisten epäorgaanisten typpiyhdisteiden (NO 23 -N + NH 4 -N) pitoisuudet olivat vuosina koholla vuodenajalle tyypillisesti keväällä, mutta kesällä mitattiin ajoittain lähellä määritysrajaa olevia pitoisuuksia etenkin nitraatti-nitriittypen osalta (kuva 3 ja 5). Vuoden 2013 kesän keskimääräiset typpipitoisuudet kuvastivat kaikilla muilla pisteillä rehevyyttä, paitsi Pyhäjärven luusuan pisteellä, jossa pitoisuudet kuvastivat lievää rehevyyttä. Piipsanjoen typpipitoisuudet olivat vuosina keskimäärin korkeampia kuin Pyhäjoessa. Taulukko 1. Veden laadun keski- ja ääriarvot Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna (n= havaintokertojen määrä) Väri O 2 O 2 ph Sähkö KA COD Mn Kok.N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Lämpök. NO 23 -N kolif. mgpt/l mg/l kyll% ms/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml µg/l Py161 ka , (n=13) min , max , Py82 ka , (n=13) min , max , Pi1 ka , (n=13) min , max , Py2 ka , (n=20) min , max , Vuonna 2013 Pyhäjärven luusuassa (Py161) tuotantoa rajoittava ravinne vaihteli kevään ja alkukesän fosforirajoitteisuudesta loppukesän typpirajoitteisuuteen (kuva 2).

10 6 Luusuassa molempien epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat vuoden 2013 kesällä ajoittain pieniä, jolloin todennäköisesti molemmat pääravinteet rajoittivat perustuotantoa. Pyhäjoen keskiosalla (Py82) tuotantoa rajoittava ravinne vaihteli kevään ja alkukesän fosforirajoitteisuudesta keskikesän yhteisrajoitteisuudesta loppukesän typpirajoitteisuuteen. Pyhäjoen alaosalla (Py2) myös kevät ja alkukesä olivat fosforirajoitteisia, mutta keskikesällä molemmat ravinteet olivat mahdollisia minimiravinteita. Piipsanjoen (Pi1) minimiravinne oli keväällä fosfori ja kesän ajan typpi tai fosfori. Pyhäjoen keski- ja alaosalla sekä Piipsanjoessa molempia ravinteita oli kuitenkin ajoittain runsaasti, joten tuotantoa todennäköisesti rajoittivat muut tekijät kuin ravinteiden saatavuus, mikä todettiin myös vuosina 2011 ja DIN (µg/l) P rajoittaa P ja/tai N rajoittaa N rajoittaa Pi1 Py161 Py82 Py2 Kuva DIP (µg/l) Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisten havaintopaikkojen minimiravinne kesällä Vuonna 2013 ei määritetty klorofylli-a:n pitoisuuksia pääuomasta. Vuonna 2008 tuli voimaan uusi EU-direktiivin pohjalta laadittu Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetus 177/2008 koskien ns. EU-uimarantoja sekä pieniä yleisiä uimarantoja koskien asetus 354/2008. Hyvässä uimavedessä suolistoperäisten enterokokkien määrä on alle 400 pmy/100 ml ja Escherichia coli-bakteerin määrä on alle 1000 pmy/100 ml. Veden hygieenistä laatua kuvaavien fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet alittivat kaikissa yhteistarkkailunäytteissä sosiaali- ja terveysministeriön sisävesille asettaman erinomaisen uimaveden laatuun (STMa 177/2008) liittyvän raja-arvon. Pyhäjoen alaosalla koliformiset bakteerit määritettiin ainoastaan konsultin ottamista näytteistä (5 kpl), joissa bakteeritiheydet vaihtelivat välillä pmy/100 ml. Runsaimmin fekaalisia koliformisia bakteereja todettiin Pyhäjoen alimmalla pisteellä heinäkuun alussa. Vuoden 2013 heinäkuun alun näytteen bakteeripitoisuus oli korkein, kun tarkasteltiin vuosien suolistoperäisten indikaattoribakteerien määriä. Pyhäjärvestä lähtevästä vedestä määritetään lisäksi raudan, mangaanin, kuparin ja sinkin sekä sulfaatin pitoisuus vuonna 2013 kolme kertaa velvoitetarkkailunäytteistä (liite 4). Vuonna 2013 mitatut kuparin ja sinkin pitoisuudet olivat luusuassa alhaisia, paitsi sinkkipitoisuus oli lievästi koholla heinäkuun näytekerralla (16 µg/l). Heinäkuun näytekerrallakin sinkkipitoisuus oli tasolla, josta ei kuitenkaan aiheudu vesieliöille haitallisia vaikutuksia. Myös mangaanipitoisuus oli heinäkuun näytekerralla (287 µg/l) muita näytekertoja (38 82 µg/l) selvästi korkeampi.

11 7 Sinkin osalta vastaavia pitoisuuksia esiintyi ajoittain myös vuonna Mangaanin osalta vastaavanlainen pitoisuus havaittiin myös vuoden 2011 heinäkuussa. Rautapitoisuudet vaihtelivat vuonna 2013 välillä µg/l. Sulfaattia vedessä vuonna 2013 oli mg/l. Pienimmät pitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti vuosina talvella ja suurimmat kesällä. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (11400) näytteistä määritetään mm. EU:n prioriteettiainelistalla olevien metallien (kadmium, lyijy ja nikkeli) pitoisuuksia (liite 8). Em. metallien pitoisuudet olivat vuosina alhaisia, eivätkä ylittäneet ympäristölaatunormeja. Rautaa oli vuosina Pyhäjoen alaosalla runsaasti ja etenkin kevään tulva-aikoina myös alumiinipitoisuudet olivat suuria Kok.P (µg/l) PO 4 -P (µg/l) Kok.N (µg/l) Epäorgaaninen typpi (µg/l) Kuva 3. Py161 Py82 Pi1 Py2 Ravinnepitoisuudet Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2013.

12 8 Sähkönjohtavuus (ms/m) Väriluku (mgpt/l) COD Mn (mg/l) Kiintoaine (mg/l) Py161 Py82 Pi1 Py2 Kuva 4. Veden sähkönjohtavuus, väriluku, COD Mn - ja kiintoainepitoisuus Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuosina

13 9 Kok.P (µg/l) PO 4 -P (µg/l) Kok.N (µg/l) Epäorgaaninen typpi (µg/l) Py161 Py82 Pi1 Py2 Kuva 5. Ravinnepitoisuudet Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuosina

14 Yhteenveto intensiivisen tarkkailun vuosien tuloksista Pyhäjärvestä lähtevä vesi oli tarkkailujaksolla aiempaan tapaan väriltään kirkkaampaa sekä vähähumuksisempaa ja niukkaravinteisempaa kuin alempana joessa. Pyhäjoen keskiosalla, Haapajärven kohdalla, vesi oli jo selvästi tummempaa, humuspitoisempaa ja ravinteikkaampaa kuin Pyhäjärven luusuassa. Pyhäjokisuulle tultaessa veden väriluku ja humuspitoisuus edelleen lisääntyvät, mutta ravinnepitoisuuksissa lisäys Haapajärvestä jokisuulle oli vähäisempi kuin yläosalla. Sivujoista tuleva kuormitus heikentää näin ollen veden laatua Pyhäjoen keski- ja alaosalla. Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuus tarkkailujaksolla oli Pyhäjoen keski- ja alaosaa sekä Piipsanjokea korkeampi. Yläosan sähkönjohtavuudessa ja typpipitoisuudessa oli nähtävillä lievää laskevaa suuntausta vuosina Pyhäjoen alaosalla oli havaittavissa myös typpipitoisuuden lievästi laskeva suuntaus, mutta sähkönjohtavuus oli hyvin samankaltainen vuosina Veden laadun vaihtelut vuosijaksolla olivat yleensä ottaen melko vähäisiä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Pyhäjärven luusuassa veden ph-arvot olivat laskeneet toistuvasti kevättulvan aikaan liittyen Junttiselän keväisiin happamuusongelmiin. Alimmillaan veden ph-arvo oli vuoden 2011 keväällä, jolloin ph laski 6,0. Syksyn 2006 ja alkuvuoden 2007 kaltaisia, poikkeuksellisista sääoloista ja sitä kautta alunamaiden luontaisesti tuottamasta happamuudesta aiheutuneita happamuusongelmia (Pöyry Environment Oy 2008) ei tarkkailujaksolla havaittu. Alkaliniteetti oli vuosina Pyhäjoen yläosalla pääosin erinomainen tai hyvä. Poikkeuksena vuoden 2012 keväällä alkaliniteetti oli välttävällä tasolla. Vuonna 2012 kesän ja vuoden 2013 alkukeäsn runsaat sateet heikensivät veden laatua lähinnä Pyhäjoen keski- ja alaosalla sekä Piipsanjoessa. Kiintoainepitoisuudet nousivat selvästi vuosina kevättulvien aikaan. Ravinne- tai a-klorofyllipitoisuuksissa ei havaittu suuria erovaisuuksia vuosijaksolla , mutta Pyhäjoen ylä- ja alaosassa oli havaittavissa lievää typpipitoisuuden laskua. Kokonaisuutena tarkastellen ravinteiden ja a-klorofyllin pitoisuudet olivat viime vuosina pääosin rehevien vesien tasoa. Piipsanjoen vesi oli vuosina tummempaa ja fosforipitoisempaa sekä ajoittain humuspitoisempaa ja typpipitoisempaa kuin Pyhäjoen pääuoman vesi. Veden laadun vaihtelut vuodenaikojen välillä olivat Piipsanjoessa vähäisempiä kuin Pyhäjoen pääuomassa. 2.2 Alueellinen tarkkailu ja erillistarkkailut Alueellisen tarkkailun jokipisteiltä sekä Haapajärvestä ja Pyhäjärvestä otettiin näytteet vuonna 2013 maaliskuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa, paitsi Haapajärvestä ei otettu näytteitä elokuussa. Myös laajan alueellisen tarkkailun näytepisteiltä (yhteensä 43) otettiin näytteet maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa seuraavia poikkeuksia lukuun ottamatta. Sammaljoesta ei otettu näytettä elokuussa. Kärsämäenjoesta otettiin lisäksi näyte myös toukokuussa tarkkailuohjelman mukaisesti.

15 Sivujoet Taulukossa 2 on esitetty Pyhäjoen sivujokien vedenlaatu maaliskuussa sekä heinäelokuun keskiarvona. Tulokset ovat kokonaisuudessaan liitteessä 5. Vuonna 2013 Pyhäjoen alueella ei ollut yhtään turvetuotantoalueiden kuntoonpanokohdetta, joten vuonna 2013 ei myöskään toteutettu turvetuotantoalueiden tarkkailuihin liittyviä kuntoonpanovaiheen erillistarkkailuja Haapapurosta, Lohvanjärvestä, Luonuanojasta ja Piipsanjoesta. Venetojaa tarkkailtiin Venetojan turvetuotantoalueen tarkkailun yhteydessä ja vesistötarkkailun tulokset on käsitelty Venetojan yhteydessä. Sammaljoki Sammaljoki laskee Pyhäjärven Kirkkoselälle Pyhäsalmen taajaman eteläpuolella. Vittouvennevan turvetuotantoalue sijaitsee Sammaljoen yläosalla. Sammaljoen veden happitilanne oli maaliskuussa huono, mutta hapettomuutta ei esiintynyt. Heinäkuussa happea oli hieman enemmän, mutta happitilanne oli edelleenkin välttävä. Sähkönjohtavuus oli maaliskuussa hieman pintavesien yleistä tasoa korkeampi, mutta kesällä alhaisempi. Vesi oli vuonna 2013 ja erityisesti heinäkuussa sameaa, väriltään tummaa, humuspitoista ja ajoittain hyvin kiintoainepitoista. Joen vesi oli maaliskuussa lievästi hapanta ja kesällä suhteellisen hapanta. Jokivesi oli vuonna 2013 ravinteiden osalta erittäin rehevää. Talvella valtaosa typestä oli veden heikosta happitilanteesta johtuen ammoniumtyppenä. Jokiveden hygieeninen laatu oli maaliskuussa hyvä, mutta kesällä vain välttävä. Haapapuro-Lohvanjärvi Puntarisuon turvetuotantoalue sijaitsee Pyhäjoen yläosalla Lohvanjoen valumaalueella. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta Haapapuroon, joka laskee Lohvanjärveen ja edelleen Lohvanjoen kautta n. 8 km matkan jälkeen Pyhäjoen yläosalle Jokikylän kohdalla. Puntarisuon kuormitusta ja vaikutuksia alapuoliseen vesistöön tarkkaillaan erillisen tarkkailuohjelman mukaisesti (Vapo Oy 2009). Näytteitä otetaan Puntarisuon alapuolelta Haapapurosta ja Lohvanjärvestä. Puron happitilanne oli talvella tyydyttävä, mutta laski hieman ollen kesällä välttävä. Vesi oli purossa tummaa väriltään, rautapitoista ja humuspitoista sekä ajoittain sameaa ja kiintoainepitoista. Vesi oli maaliskuussa lievästi hapanta ja kesällä edelleen hieman happamempaa. Purovesi oli ravinnepitoisuuden perusteella hyvin rehevää ja erityisesti kesällä ravinteita oli vedessä paljon. Veden hygieeninen laatu oli maaliskuussa hyvä, mutta kesällä huono. Lohvanjärven tulokset on käsitelty tarkemmin kappaleessa Iso-Peurapuro Iso-Peurapuro laskee Pyhäjokeen n. 10 km Kärsämäen taajamasta ylöspäin. Nurmesnevan turvetuotantoalue sijaitsee Iso-Peurapuron yläosalla. Iso-Peurapurossa happitilanne oli vuonna 2013 hyvä kaikilla näytekerroilla. Iso-Peurapuron vesi oli väriltään tummaa, sameaa ja rautapitoista sekä ajoittain kiintoainepitoista. Puroveden ph-arvo oli talvella lievästi emäksinen ja kesällä vesi oli lievästi hapanta. Ravinnepitoisuudet olivat Iso-Peurapurossa myös korkeita ja vesi voitiin ravinnepitoisuuksien perusteella luokitella lähinnä hyvin reheväksi.

16 12 Myös epäorgaanisia ravinteita esiintyi Iso-Peurapurossa kesälläkin jonkin verran. Veden hygieeninen laatu oli talvella erinomainen ja kesällä välttävä. Venetoja Venetoja laskee Pyhäjokeen Kärsämäellä Venetpalon kylän kohdalla. Venetojaan laskevat vuonna 2010 kuntoonpanossa olleen Iso-Lamminnevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet. Venetojan happitilanne oli pääosin välttävä sekä talven että kesän näytteissä. Veden laatu oli tasaisen heikko korkeiden sameus- ja väriarvojen sekä rehevien ravinnepitoisuuksien osalta. Veden tumma väri johtui sekä suurista rautapitoisuuksista että erityisesti kesällä myös korkeista humuspitoisuuksista (COD Mn ). Veden hygieeninen laatu oli talvella hyvä, mutta kesällä vain välttävä. Vuohtojoki-Kärsämäenjoki Vuohtojoki laskee Kärsämäenjokeen havaintopaikan Kä8 alapuolella. Vuohtojoessa sijaitsee kaksi havaintopaikkaa, toinen aivan joen yläosalla Saviselässä (Vu16) ja toinen Vuohtojoen alaosalla (Vu0). Kärsämäenjoessa on havaintopaikan Kä8 lisäksi toinen havaintopaikka jokisuulla (Kä0). Vuohtojokeen laskee kaikkiaan neljän (Vapo Oy:n Lehtoneva, Turveruukki Oy:n Lehtoneva, Luomaneva ja Pihlajaneva) ja koko Kärsämäenjoen valuma-alueelle seitsemän (em. lisäksi Kärsämäenneva, Onkineva ja Siloneva) turvetuotantoalueen valumavedet. Kärsämäenjoessa happitilanne oli välttävää tasoa vuonna Vuohtojoen yläosalla happitilanne oli vain välttävä tai huono, mutta alempana Vuohtojoessa happitilanne parani ollen talvella ja kesällä tyydyttävä. Sähkönjohtavuus oli kummassakin joessa pääosin pintavesien tasoa, paitsi Vuohtojoessa maaliskuussa hieman koholla. Vuohtojoessa sekä Kärsämäenjoessa vesi oli sekä talvella että kesällä väriltään hyvin tummaa, johon vaikutti melko suuri humuksen määrä (CODMn) ja suuret rautapitoisuudet. Molemmissa joissa vesi oli lisäksi sameaa ja kiintoainetta oli ajoittain runsaasti. Kaikilla havaintopaikoilla vesi oli sameimmillaan talvella. Ravinnepitoisuudet olivat korkeita ja erityisesti fosforia oli Vuohtojoen ja Kärsämäenjoen vedessä runsaasti. Epäorgaanista fosfaattifosforia oli vedessä kesälläkin runsaasti, jolloin suurin osa fosforista oli epäorgaanisessa muodossa. Myös epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli myös kesällä vedessä suhteellisen runsaasti. Molemmissa joissa ravinnepitoisuuksissa oli etenkin maaliskuussa ja osin myös kesällä havaittavissa ravinteiden pitoisuuskasvua alavirran suuntaan. Vesi oli ravinnepitoisuuksien suhteen pääosin heikompilaatuisempaa Vuohtojoen alaosalla (Vu0) kuin Kärsämäenjoen alaosalla (Kä8). Siten Vuohtojoen hieman heikkolaatuisempi vesi nostaa jonkin verran alapuolisen Kärsämäenjoen ravinnepitoisuuksia. Vuohtojoessa ja Kärsämäenjoessa veden hygieeninen laatu oli pääosin hyvä, paitsi ajoittain kesällä kummassakin joessa vain välttävä. Kärsämäenjoen keskimääräisen ph-arvon perusteella jokivesi oli suhteellisen happanta (ka. 6,1). Vuohtojoessa vastaavasti keskimääräinen ph-arvo oli 6,4. Luonuanoja Luonuanoja laskee Pyhäjokeen Kärsämäen taajaman alapuolella. Hankilannevan turvetuotantoalueen valumavedet laskevat osin Luonuanojan yläosalle.

17 13 Lisäksi Kivinevan turvetuotantoalueen valumavedet laskevat Luonuanjokeen. Luonuanojasta otettiin vesinäytteitä 3 pisteeltä tarkkailuohjelman mukaisesti maalis-, heinä- ja elokuussa. Luonuanojan happitilanne oli hyvää tai tyydyttävää tasoa ja alimmillaan maaliskuussa alapuolisella pisteellä Luo4. Veden ph-arvot olivat alimmillaan kesällä, jolloin ph-arvot vaihtelivat välillä 5,5-6,9, mikä oli samaa luokkaa kuin Pyhäjoen pääuomassa. Luonuanojan vesi oli väriltään tummaa sekä erittäin ravinne- ja rautapitoista sekä sameaa. Vesi oli maaliskuussa sameinta, fosfori- ja rautapitoisinta, kun taas kesällä vesi oli typpipitoisempaa, humuspitoisempaa, kiintoainepitoisempaa ja väriltään tummempaa. Sähkönjohtavuudet olivat talvella koholla, mutta laskivat kesällä pintavesien yleiselle tasolle. Veden hygieeninen laatu oli välttävä kesällä ja hyvä talvella. Piipsanoja Piipsanoja laskee Pyhäjokeen Haapajärven yläpuolelle. Piipsannevan turvetuotantoalue sijaitsee Piipsanojan yläosalla. Piipsanojan happitilanne oli talvella hieman huonompi ollen kuitenkin välttävällä tasolla kuten kesälläkin. Veden ph vaihteli välillä 5,9 6,8. Vesi oli Piipsanojassa useiden muiden Pyhäjoen sivujokien tavoin väriltään tummaa, sameaa sekä rauta- ja fosforipitoista. Veden hygieeninen laatu oli keskimäärin välttävä ja fekaalisia koliformisia bakteereja oli eniten kesällä. Vesi oli talvella keskimäärin rautapitoisempaa ja väriltään tummempaa, kun taas kesällä ojavesi oli kiintoainepitoisempaa ja typpipitoisempaa. Humaloja Humaloja laskee Pyhäjokeen Haapajärven alapuolelle. Humalojan yläosalla sijaitsee Haaponevan turvetuotantoalue. Humalojan happitilanne oli talvella keskimäärin tyydyttävä ja kesällä hyvä. Vesi oli ajoittain kesällä hyvin sameaa, kiintoainepitoista ja rautapitoista sekä väriltään tummaa. Vesi oli kesällä myös ravinnepitoisempaa, mutta keskimääräiset ravinnepitoisuudet olivat monia muita sivuojia alhaisempia. Ravinnepitoisuudet kesällä viittasivat selvään rehevyyteen. Talvella vesi oli edelleen rehevää, vaikka pitoisuudet olivat kesään selvästi alhaisempia. Veden hygieeninen laatu oli keskimäärin talvella erinomainen ja kesällä välttävä. Mäyränoja Mäyränoja laskee Pyhäjokeen Mäyränperän kohdalla Haapaveden ja Oulaisten välissä. Puutionevan turvetuotantoalueen valumavedet laskevat Mäyränojan yläosalle. Mäyräojaan laskee myös Äijönnevan turvetuotantoalueen vedet. Veden happitilanne oli keskimäärin hyvä talvella ja erinomainen kesällä. Veden ph-arvot olivat keskimäärin lievästi happamia ja vaihtelivat välillä 5,7-7,3. Pitoisuudet olivat yleisesti selvästi korkeammat kesällä ja vesi oli parempi laatuista talvella. Mäyränojan vesi oli muiden sivuojien tapaan väriltään tummaa johtuen korkeista rauta- ja humuspitoisuuksista. Myös ravinteita oli Mäyräojassa ajoittain runsaasti ja erityisesti kesällä. Talvella ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatu ja talvella erittäin rehevään vedenlaatuun. Kiintoainepitoisuudet olivat Mäyränojassa suhteellisen pieniä talvella, mutta korkeita kesällä. Erityisesti heinäkuun näytekerralla vesin oli hyvin kiintoainepitoista (27 mg/l) ja näin ollen sameaa (16 FTU). Talvella hygieeninen laatu oli erinomainen, mutta talvella vain keskimäärin välttävä johtuen kesäkuun näytekerran runsaista bakteerimääristä (720 pmy/100 ml).

18 14 Paraslaatuisinta Mäyränojan vesi oli maaliskuussa, jolloin pitoisuustaso oli samaa luokkaa kuin Pyhäjoen pääuoman alaosalla. Ahmaoja Vihanninjoki Kilpuanoja Piipsanjoki Vihanninjoki saa alkunsa Vihannin taajaman pohjoispuolelta. Ahmaoja laskee Vihanninjokeen Vihannin alapuolella. Piipsanjoki puolestaan lähtee Ainalin alueen järvistä. Vihanninjoki yhtyy Piipsanjokeen Piipsjärven yläpuolella. Vihanninjoen ja Piipsjärven välillä Piipsanjokeen laskee Kilpuanoja. Vihannin Vesi Oy:n Vihannin kirkonkylän puhdistamolta jätevedet johdetaan Vihanninjokeen. Vihanninjokeen laskee lisäksi Märsynevan ja Palanevan sekä Ahmaojaa pitkin Ahmanevan turvetuotantoalueiden valumavedet. Piipsanjokeen Vihanninjoen yläpuolelle laskee Kuuhkamonnevan turvetuotantoalueen valumavedet ja Kilpuanojaan Ojanevan turvetuotantoalueen valumavedet. Tarkkailupaikkoja Vihanninjoessa oli kaikkiaan neljä, joista kuitenkin Kirkkojärvi on tarkasteltu raportin kohdassa, jossa käsitellään Pyhäjoen vesistöalueen järviä. Ahmaojassa ja Kilpuanojassa oli yksi näytepiste sekä Piipsanjoessa neljä. Vihanninjoen kaikilla havaintopaikoilla happitilanne oli talvella melko heikko hapen kyllästysasteen vaihdellessa välillä 1 35%. Vesi oli käytännössä hapetonta talvella pisteellä Vi17. Piipsanjoessa talven happitilanne oli selvästi parempi kuin Vihanninjoessa ja alimmillaankin joessa happitilanne oli välttävä. Ahmaojan ja talvinen happitilanne oli tyydyttävä ja Kilpuanojan hyvä. Vihanninjoessa happitilanne oli heikentynyt myös kesällä ja etenkin sen pisteillä happea oli vedessä vain välttävästi. Myös Ahmaojan happitilanne oli kesällä jonkin verran heikentynyt. Piipsanjoessa happitilanne oli kesälläkin hyvä tai välttävä, kun taas Kilpuanojassa happitilanne oli hyvä. Sähkönjohtavuus oli selvästi koholla Vihanninjoen alaosalla sekä talvella, mutta myös ajoittain kesällä. Vihanninjoen suurehko sähkönjohtavuus näkyi myös ajoittain Piipsanjoessa Piipsjärven yläpuolella. Tarkasteltavat virtavedet olivat humuspitoisia ja väriltään tummia. Kesällä Piipsanjoessa väriluku ja CODMn-arvo olivat ajoittain pienempiä kuin Vihanninjoessa, Ahmaojassa tai Kilpuanojassa. Piipsanjoen myös fosforipitoisuudet olivat ajoittain pienempiä kuin Vihanninjoessa ja samalla myös pienempiä kuin keskimäärin muissa Pyhäjoen sivujoissa. Typpipitoisuudet sen sijaan olivat, etenkin talvisin, ajoittain korkeampia PIipsanjoessa kuin Vihanninjoessa. Ahmaojan ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2013 pääosin pienimpiä. Suurimmat ravinnepitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti Vihanninjoessa. Veden hygieeninen laatu oli alueella heikoimmillaan välttävää tasoa fekaalisten kolibakteerien tiheyksien ollessa enimmillään 1000 pmy /100 ml Vihanninjoen pisteellä Vi10 heinäkuun näytekerralla. Rautapitoisuudet olivat Vihanninjoessa ja Kilpuanojassa hyvin korkeita, mutta myös muissa virtavesissä korkeita pitoisuuksia todettiin. Vuonna 2013 ajoittain veden laatu heikkeni monilta osin Piipsanjoessa havaintopaikkojen Pi20 ja Pi9 välillä Vihanninjoesta ja Kilpuanojasta tulevien vesien takia. Piipsanjoen alaosalla sijaitsevan Piipsjärven vaikutus Piipsanjoen veden laatuun oli pääasiassa positiivinen.

19 15 Oulaistenoja Oulaistenoja laskee Pyhäjokeen Oulaisten taajaman alapuolelle. Oulaistenojaan on aikaisemmin johdettu nykyisin toimintansa lopettaneen Oulaisten jäähdyttämön jätevedet. Oulaistenojan happitilanne oli keskimäärin sekä talvella että kesällä tyydyttävä. Sähkönjohtavuus oli kesällä alhainen, mutta talvella hieman kohonnut. Vesi oli, erityisesti talvella, väriltään tummaa ja sameaa. Myös ravinnepitoisuudet olivat melko korkeat ja viittasivat rehevään tai erittäin rehevään vedenlaatuun. Veden hygieeninen laatu oli heikompi kesällä ja vuonna 2013 välttävä. Vaikonoja Vaikonoja laskee Pyhäjokeen Merijärven ja Oulaisten puolivälissä. Vaikonojan valumaalueella ei sijaitse pistekuormittajia. Vaikonojan happitilanne oli sekä talvella että kesällä välttävää tasoa. Veden ph vaihteli keskimäärin kesän lievästi happamasta talven lähes neutraaliin. Sähkönjohtavuus oli koholla talvella (22 ms/m), mutta oli kesällä pintavesien yleistä tasoa. Vaikonojan vesi oli hyvin tummaa, humus- ja rautapitoista sekä sameaa ja kiintoainepitoista kaikilla näytekerroilla. Muiden sivujokien tapaan ravinnepitoisuudet olivat Vaikonojassakin rehevällä tasolla. Fosforipitoisuus oli suurimmillaan talvella laskien kesällä hieman. Epäorgaanista fosfaattifosforia oli Vaikonojan vedessä kesälläkin suhteellisen runsaasti. Veden hygieeninen laatu oli talvella tyydyttävä ja kesällä välttävä. Yleisesti Vaikonojan veden laatu oli kesällä talvea parempi. Tähjänjoki Tähjänjoki laskee Pyhäjokeen Pyhänkosken alapuolelle. Merijärven taajaman jätevedet johdetaan Tähjänjokeen. Lisäksi Tähjänjoen valuma-alueella sijaitsee Jahtavisnevan turvetuotantoalue. Tähjänjoen happitilanne oli tyydyttävä talvella ja hyvä kesällä. Tähjänjoen sähkönjohtavuus oli selvästi koholla, erityisesti talvella, mikä viittaa jätevesien vaikutukseen. Veden väriluku ja CODMn-arvo olivat talvella selvästi pienempiä kuin Pyhäjoen sivujoissa keskimäärin, mutta kesällä samaa tasoa. Rautapitoisuudet sen sijaan olivat keskimäärin erityisesti talvella hyvin korkeita. Veden hygieeninen laatu oli välttävä.

20 16 Taulukko 2. Veden laatu Pyhäjoen sivujoissa maaliskuussa ja kesä-elokuun keskiarvona vuonna MAALISKUU Väri COD Mn Kok.P PO 4 - P Kok. N NO 23 - N NH 4 - N Fe Joki Piste n Happi ph Sähkönjohtok. Sameus Kiintoaine Fek. kolit kyll% ms/m mgpt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU mg/l pmy/100 ml Tähjänjoki Tä , Vaikonoja Vai , ,6 86 Oulaistenoja Oul , ,4 180 Piipsanjoki Pi , Pi ,8 9, ,8 170 Pi ,9 9, ,8 20 Pi Kilpuanoja Ki2 1 6, Ahmaoja Ah ,7 8, ,2 8 Vihanninjoki Vi2 1 6, Vi , Vi , Mäyränoja Mä , ,9 4,4 1 Humaloja Hu , ,7 1 2 Piipsanoja Pio , Luonuanoja Luo , Luo , Luo Kärsämäenjoki Kä , Kä , Vuohtojoki Vu , Iso-Peurapuro Peu , Sammaljoki Sa , Haapapuro Ha , ,1 29 Venetoja Ve