Vesistöjen ja juomaveden 137. Cs, 90 Sr ja 3 H sekä pitoisuuksien arviointi valmiustilanteessa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Vesistöjen ja juomaveden 137. Cs, 90 Sr ja 3 H sekä pitoisuuksien arviointi valmiustilanteessa"

Transkriptio

1 / JOULUKUU 2009 A Vesistöjen ja juomaveden Cs, 90 Sr ja 3 H sekä pitoisuuksien arviointi valmiustilanteessa Ritva Saxén, Iisa Outola Säteilyturvakeskus Strålsäkerhetscentralen Radiation and Nuclear Safety Authority

2

3 / JOULUKUU 2009 Vesistöjen ja juomaveden Cs, 90 Sr ja 3 H sekä pitoisuuksien arviointi valmiustilanteessa Ritva Saxén, Iisa Outola STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÅLSÄKERHETSCENTRALEN RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY Osoite / Address Laippatie 4, Helsinki Postiosoite / Postal address PL / P.O. Box 14, FI Helsinki, FINLAND Puh. / Tel Fax

4 Tässä raporttisarjassa esitetyt johtopäätökset ovat tekijöiden johtopäätöksiä, eivätkä ne välttämättä edusta Säteilyturvakeskuksen virallista kantaa. ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN Edita Prima Oy, Helsinki 2009 Myynti: STUK Säteilyturvakeskus PL 14, Helsinki Puh. (09) Faksi (09)

5 Saxén Ritva, OUTOLA Iisa. Vesistöjen ja juomaveden Cs, 90 Sr ja 3 H sekä pitoisuuksien arviointi valmiustilanteessa. STUK-A241. Helsinki 2009, 49 s. Avainsanat: Cs, 90 Sr, 3 H, pintavesi, juomavesi, kala, radioaktiivinen laskeuma Tiivistelmä Tämä raportti on katsaus Suomen vesistöjen järvikohtaisiin, alueellisiin ja ajallisiin Cs-, 90 Sr- ja 3 H-pitoisuuksien vaihteluihin 1960-luvulta 2000-luvulle. Edellä mainittujen radionuklidien pitoisuuksia juomavedessä ja niistä aiheutuneita säteilyannoksia tarkastellaan myös. Raportissa käsitellään myös järvikalojen Cs-pitoisuuksia ja tekijöitä, jotka vaikuttavat Cs:n kulkeutumiseen järviin sekä kalojen Cs:n ottoon sekä sen vähenemiseen kaloista. Järvikalan kulutuksesta aiheutuneita säteilyannoksia eri laskeuma-alueilla arvioidaan. Lisäksi raporttiin on koottu Cs:n siirtokertoimia laskeumasta pintaveteen ja kaloihin sekä järvittäin että alueellisesti eri aikoina laskeuman jälkeen. Ennen vuotta 1986 vesistöissä esiintyneet Cs, 90 Sr ja 3 H olivat peräisin ilmakehässä suoritetuista ydinasekokeista ja kevään 1986 jälkeen Tshernobylin onnettomuutta seuranneesta laskeumasta, josta eniten tuli Cs:ää. Ennen onnettomuutta pintavesien 90 Sr-pitoisuudet olivat selvästi korkeammat kuin Cs-pitoisuudet. Epätasaisesti jakautunut Tshernobyl-laskeuma nosti pintavesien Cs-pitoisuuksia enimmillään lähes tuhatkertaisiksi. Cs väheni onnettomuuden jälkeen aluksi erittäin nopeasti järvivedestä kulkeutumalla järvien pohjasedimenttiin, mutta silti vielä 2000-luvulla järvien väliset Cs-pitoisuuksien vaihtelut olivat kaksi kertaluokkaa. 90 Sr-pitoisuuksien vaihtelu oli vähäisempää. Kymmenen vuoden aikana Tshernobylin onnettomuuden jälkeen vajaa 2 % Suomen alueelle tulleesta Cs:stä oli poistunut jokien mukana Itämereen; suurin osa on edelleen järvissä ja niiden valuma-alueilla. Vesien 3 H-pitoisuudet ovat laskeneet ydinkoekaudelta alkaen ja ovat nyt 1 2 Bq / l. Juomavedestä aiheutuvat säteilyannokset ovat pintavettäkin käytettäessä pienet, enimmilläänkin vain noin puoli μsv vuodessa 2000-luvulla. Laskeuman epätasainen jakautuminen Suomen alueelle näkyy edelleen suurina eroina kalojen Cspitoisuuksissa ja niistä aiheutuvissa säteilyannoksissa. Järvien ja niiden valuma-alueiden ominaisuudet ovat muuttaneet ajan myötä järvien Cs-jakaumaa. Järviveden niukka ravinnetaso, matala ph, alhainen sedimentaationopeus sekä suoperäinen valuma-alue ovat tekijöitä, jotka edesauttavat Cs:n tehokasta siirtymistä kaloihin ja hidasta vähenemistä niistä. Laskeumasta järvi veteen ja kaloihin lasketut Cs:n siirtokertoimet vaihtelivat 12 vuoden kuluttua 3

6 laskeumasta kertoimella 20. Suuria vesistöalueita vertailtaessa Cs:n kulkeutuminen järvivesiin ja kaloihin muutamana laskeumaa seuranneena vuotena oli runsainta Oulujoen vesistöalueella. Tshernobylin onnettomuuden jälkeen tehtyjen tutkimustulosten perusteella arvioidut siirtokertoimet pintaveteen ja kaloihin vaihtelevat paljon sekä ajallisesti että eri järvissä ja vesistöalueilla. Tutkimustulosten tilastolliseen regressioanalyysiin perustuen on johdettu malli, jota myös voidaan soveltaa kalojen Cs-pitoisuuksien arviointiin suurilla vesistöalueilla. Kyseisen mallin sekä taulukoihin koottujen järvikohtaisten ja alueellisten siirtokertoimien soveltaminen muodostaa manuaalisen työkalun, jos on tarpeen arvioida karkeasti järvivesien ja -kalojen sisältämien radionuklidien pitoisuuksia mahdollisessa uudessa laskeumatilanteessa. 4

7 Saxén Ritva, OUTOLA Iisa. Cs, 90 Sr and 3 H in freshwater environment and derived transfer factors for estimations in a radiation emergency situation. STUK- A241. Helsinki 2009, 49 pp. Keywords: Cs, 90 Sr, 3 H, surface water, drinking water, fish, radioactive deposition Abstract This report is a review on lake-specific, regional and temporal changes of activity concentrations of Cs, 90 Sr and 3 H in Finnish water systems since 1960s until 2000s. The same radionuclides in drinking water and radiation doses caused by them are also considered. Activity concentrations of Cs in lake fish and factors affecting its transfer into lakes, uptake by and decrease from fish are discussed. Radiation doses from fish consumption in regions with various levels of Cs deposition are assessed. Time dependent transfer factors for Cs from deposition to lake water and fish, both lake-specifically and regionally, are given. Before 1986 the origin of Cs, 90 Sr and 3 H was the atmospheric nuclear weapon test fallout and after the spring 1986 the deposition from the Chernobyl accident. Before 1986, activity concentrations of 90 Sr in surface water were clearly higher than those of Cs. The unevenly distributed Chernobyl deposition raised activity concentrations of Cs in surface water by a factor of in some areas. After the deposition Cs decreased from water at first quickly by sinking to the bottom sediment of the lake, but even so, the inter-lake differences of Cs were of two orders of magnitude still in the beginning of 2000s. Less variation occurs in the contents of 90 Sr in various lakes. During the first decade after the Chernobyl accident about 2% of the amount of Cs deposited in Finland was transported into the Baltic Sea by rivers, while the main part still remains in lakes and their catchments. Content of 3 H in surface water has decreased steadily since the weapon tests ceased and is now very low, about 1 2 Bq / l. The radiation doses from drinking water, even if surface water is used, have been low in 2000s, less than a half μsv per year. The uneven distribution of the deposited Cs in Finland is still visible as demonstrated by large differences in activity concentrations of Cs in freshwater fish and related radiation doses. In the course of time, characteristics of the lakes and their catchments have affected the distribution of Cs. Oligotrophic nature of the lake water, low ph, low sedimentation rate and peat bog type of soil on the catchment contribute to effective transfer of Cs into fish and slow decrease from them. Lake-specific transfer factors of Cs derived from the deposition to lake water and to fish 5

8 varied by a factor of 20 after 12 years of the deposition. During a few years after the Chernobyl deposition the most effective transfer of Cs to surface water and fish was detected in Oulujoki drainage basin among different drainage basins evaluated. Based on the studies in the aquatic environment, transfer factors of Cs from the deposition to surface water and fish vary substantially both lakespecifically and regionally and are affected by the time since the deposition. A model describing the transfer of Cs on large drainage areas was derived based on the statistical analysis of the determinations. The model and the transfer factors can be used as a manual tool for rough estimation of activity concentrations in surface water and in fish to be applied in case of a new deposition situation. 6

9 Sisällys Tiivistelmä 3 Abstract 5 1 Johdanto 9 2 Joet Cs:n ja 90 Sr:n ajalliset muutokset ydinkoekaudella ja Tshernobyl-laskeuman jälkeen Suomen jokien kautta Itämereen kulkeutuneet Cs- ja 90 Sr-määrät Pintavesien Cs- ja 90 Sr-pitoisuuksien alueelliset vaihtelut Tritium jokivedessä 1960-luvulta alkaen 18 3 Järvet Cs:n ja 90 Sr:n käyttäytyminen Päijänteen vedessä ja sedimentissä Cs:n ja 90 Sr:n esiintyminen muiden järvien vesissä Kalatutkimukset Tshernobylin onnettomuuden jälkeen Cs ja 90 Sr Päijänteen kaloissa Cs:n konsentraatiokertoimet (CF) ja niiden vaihtelut Kalojen Cs-pitoisuuden väheneminen ja siihen vaikuttavat tekijät Cs:n vaihtelut ja käyttäytyminen pienissä metsäjärvissä Järvikalasta aiheutuvat säteilyannokset Tritium järvivesissä 1960-luvulta alkaen 26 4 Juomavesi Juomaveden Cs, 90 Sr ja 3 H Juomaveden Cs:stä, 90 Sr:stä ja 3 H:sta aiheutuvat säteilyannokset 29 7

10 5 Veden ja kalojen radionuklidipitoisuuksien arviointi valmiustilanteessa Altistusreitit ja radionuklidien pitoisuuksien ennustaminen Pinta- / juomavesi, Cs- ja 90 Sr-pitoisuuksien arviointi Yleisarvio, lyhyt aikaväli laskeumasta Korkeimpien järviveden Cs-pitoisuuksien arviointi Arviot eri aikoina laskeuman jälkeen Järvivesien Cs-pitoisuuksien arviointi vesistöalueittain Vesilaitoskäsittelyn vaikutus radionuklidipitoisuuksiin Cs:n kulkeutuminen kaloihin Koko maata koskevat karkeat ennusteet Järvikohtaiset siirtokertoimet laskeumasta kaloihin (TFf) Kalojen Cs-pitoisuuksien arvioiminen vesistöalueittain Lineaariseen regressioanalyysiin perustuva ennustemalli Paljonko on paljon? Juomavettä koskeva EURANOS-käsikirja EU:n onnettomuustilanteiden varalle määrittelemät pitoisuusrajat 43 Kirjallisuusviitteet 44 8

11 1 Johdanto Keinotekoisia radioaktiivisia aineita on joutunut vesistöihin ja luvuilla ilmakehässä tehtyjen ydinasekokeiden aiheuttamasta laskeumasta sekä vuonna 1986 tapahtuneesta Tshernobylin onnettomuudesta. Aineita kul - keutuu vesistöihin laskeuman jälkeen myös valuma- ja sulamisvesien mukana valuma- alueilta. Ydinkoelaskeumaa tuli maahan ja vesistöihin useiden vuosien aikana, kumulatiivisen laskeuman ollessa suurimmillaan Tshernobyllaskeuma sitä vastoin tuli alas pääosin muutaman viikon aikana keväällä Ydinkokeista tulleen ja Tshernobyl-laskeuman erilaisuus ai heut tivat eroja radio nuklidien ajalliseen käyttäytymiseen ympäristössä. Suomen pinta-alasta 10 % on järviä. Järvisyys on suurin Itä-Suomessa, jossa järviä on paikoitellen 24 % pinta-alasta. Järven vesitase koostuu useasta komponentista, ja näiden keskinäinen merkitys eri järvillä on hyvin erilainen. Lisäksi komponenttien suuruus vaihtelee vuodenajan mukaan ja myös vuodesta toiseen. Lyhyt veden viipymäaika on tyypillistä läpivirtausjärville. Pitkä viipymä merkitsee hitaita muutoksia. Järviä on Suomessa paljon, yli järveä tai lampea, joiden ala on yli viisi aaria. Monet Suomen järvet sisältävät niukasti ravinteita. Vesistöjen hydrologiset ja veden kemialliset laatutekijät sekä ympäröivän valuma-alueen ominaisuudet vaikuttavat radioaktiivisten aineiden käyttäytymiseen vesistöissä pitkällä aikavälillä. Järvitutkimuksen tavoitteena Säteilyturvakeskuksessa on ollut tuottaa tietoa pintaveden ja kalojen radionuklidipitoisuuksista suomalaisten saaman sisäisen säteilyaltistuksen arvioimiseksi. Heti Tshernobylin onnettomuuden jälkeen tarvittiin tietoa myös altistusta vähentävien toimenpiteiden tarpeen arvioimiseksi. Epätasaisesti jakautuneen Tshernobyl-laskeuman jälkitilanteessa on tunnettava, kuinka paljon radionuklidien pitoisuudet vaihtelevat eri paikoissa ja eri aikoina ja kuinka nopeasti järvet toipuvat laskeuman vaikutuksista. Tämä on edellyttänyt suhteellisen laajaa ja pitkäaikaista näytteenotto- ja analysointiohjelmaa. Tutkimushankkeissa on pyritty tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat Cs:n kulkeutumiseen ja kalojen Cs:n ottoon sekä pitoisuuksien vähenemiseen pitkällä aikavälillä. Pitkäaikaistutkimusten perimmäinen tavoite on se, että lopulta pystyttäisiin tunnistamaan ja määrittelemään laskeuman vaikutusten kannalta herkimmät alueet tai järvet jollakin tavalla. Tavoite on vaikeasti saavutettava, koska vaikuttavia tekijöitä on paljon, tekijät ja niiden yhteisvaikutukset ovat vaikeasti selvitettäviä, järviä on paljon eikä kahta samanlaista järveä ole. EU:n komission suosituksen (2003 / 274 / EY) mukaan jäsenmaissa myytävien luonnontuotteiden sisältämän radioaktiivisen cesiumin pitoisuudet eivät saa ylittää 600 Bq / kg. Tutkimustulokset antavat tietoa siitä, minkä verran 9

12 elintarvikekauppaa koskevan EU:n suositteleman enimmäisrajan ylityksiä järvikaloissa esiintyy. Tämä raportti on katsaus Säteilyturvakeskuksessa tehtyihin pääasiassa Cs:n ja 90 Sr:n käyttäytymistä vesistöissä koskeviin tutkimuksiin. Raporttiin on koottu edellä mainitusta aihepiiristä tärkeimmät tutkimustulokset sekä arvioitu kalasta aiheutuvaa säteilyannosta. Raportti sisältää myös pintavesien 3 H-tuloksia 1960-luvulta alkaen. Juomaveden 90 Sr-, Cs- ja 3 H-tulokset esitellään kuten myös edellä mainituista nuklideista juomaveden kautta aiheutuvat sisäisen säteilyn annokset. Raportti sisältää myös tutkimustuloksista johdettuja, pääasiassa Cs:n, siirtokertoimia, joita voidaan käyttää pintavesien ja järvikalojen aktiivisuuspitoisuuksien ja niiden muutosten ennustamiseen laskeumatiedon perusteella mahdollisessa uudessa laskeumatilanteessa. Kalojen Cs-pitoisuuksia ja niiden muutoksia laskeuman jälkeen voidaan arvioida myös käyttäen mallia, mikä on kehitetty tutkimustuloksista tilastollisten analyysien perusteella. Myös tämä malli esitellään. 10

13 2 Joet 2.1 Cs:n ja 90 Sr:n ajalliset muutokset ydinkoekaudella ja Tshernobyl-laskeuman jälkeen Laskeuman radioaktiivisia aineita esiintyy pintavesissä ja pintavedestä tehdyssä juomavedessä. Pohjavesiin, joissa voi esiintyä luonnon radioaktiivisia aineita, laskeuman radionuklidit eivät tritiumia lukuun ottamatta kulkeudu sanottavasti. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden analysointi pintavedestä antaa tietoa myös juomaveden radionuklidipitoisuuksista ja niiden vaihteluista siinä tapauksessa, että pintavettä käytetään juomavetenä. Vesinäytteitä viiden suuren Suomesta Itämereen laskevan joen (Kymijoki, Kokemäenjoki, Oulujoki, Kemijoki ja Tornionjoki) suusta on analysoitu luvulta alkaen. Näytteenotto Kokemäen- ja Tornionjoesta päättyi 1998 (SFL-A4, A8, A12, A17, STL-A21, STL-A26, STL-A34, STL-A40, STUK-A60, STUK-A77, STUK-A94). Pintavesissä 1960-luvulla havaitut radioaktiiviset aineet olivat peräisin ilmakehässä suoritetuista ydinasekokeista, joiden aiheuttama laskeuma oli lähes tasaisesti jakautunut Suomen alueelle. Ydinkoekauden laskeumassa Cs:ää oli noin 1,5-kertainen määrä 90 Sr:een verrattuna. Jokivesissä 90 Sr:tä oli kuitenkin selvästi enemmän kuin Cs:ää. Tämä johtuu siitä, että Cs poistuu vedestä 90 Sr:tä nopeammin sitoutumalla tehokkaasti veden kiintoainekseen ja laskeutumalla sedimentoituvan aineksen mukana järven pohjasedimenttiin. Vuosina molempien radioaktiivisten aineiden pitoisuuksilla oli laskeva trendi, vaikka 1970-luvulla pintavesissä havaittiin merkkejä Kiinan tekemistä ydinkokeista noin vuoden viiveellä (kuva 1) (STUK-A195). Tshernobyl-laskeumasta peräisin olevan Cs:n epätasainen leviäminen Suomeen (kuva 2) näkyi selvästi jokivesien pitoisuuksissa (kuva 1). Sen vaikutuksesta Cs:n aktiivisuuspitoisuudet nousivat Kymi- ja Kokemäenjoessa lähes tuhatkertaisiksi onnettomuutta edeltäneisiin pitoisuuksiin nähden. Pohjois- Suomen joissa nousu oli huomattavasti vähäisempi kuin eteläisen Suomen. Kymi- ja Kokemäenjoessa Cs väheni yli 80 % parin laskeumaa seuranneen vuoden aikana, muissa joissa jonkin verran vähemmän. Jokivesien 90 Sr-pitoisuudet nousivat huomattavasti vähemmän kuin Cs-pitoisuudet eikä 90 Sr-pitoisuuden nousua Kemi- ja Tornionjoessa havaittu lainkaan (kuva 1). Niissä 90 Sr:n aktiivisuuspitoisuus on ollut vuodesta 1994 alkaen jo suurempi kuin Cs:n. Kymi- ja Kokemäenjoessa 90 Sr- pitoisuus väheni parina laskeumaa seuranneena vuotena %. Sen jälkeen väheneminen on ollut hitaampaa (Salo ym. 1984, Saxén 2003). Jokivesien laatu ja valuma-alueiden ominaisuudet vaikuttavat Cs- ja 90 Sr-pitoisuuksien muutoksiin pitkällä aikavälillä. Muutoksia voidaan kuvata 11

14 Bq /m 3 Kymijoki Bq /m 3 Kokemäenjoki ,2 y 8,3 y 100 7,9 y 4,2 y 10 6,9 y 12,5 y 10 7,8 y 6,9 y Bq /m 3 Oulujoki Bq /m 3 Kemijoki Sr ( ) : 12,1 y 100 7,6 y 9,8 y (Cs) 10 8,5 y 12,4 y (Sr) ,5 y 10 16,2 y (Sr) 10,4 y 8,3 y (Cs) Bq /m Tornionjoki 90 Sr ( ) : 9,5 y Cs 90 Sr 100 9,1 y 10 11,6 y (Sr) 9,3 y 4,2 y (Cs) Kuva 1. Cs ja 90 Sr viiden suurimman Suomesta Itämereen laskevan joen vedessä Radionuklidien efektiiviset puoliintumisajat ydinkoekaudella ja Tshernobylin onnettomuuden jälkeen on merkitty kuviin. Kemi- ja Tornionjoelle on 90 Sr:n ekologinen puoliintumisaika laskettu myös ajanjaksolle

15 kbq/m² Kuva 2. Cs-laskeuman leviäminen Suomen alueelle Tshernobylin onnettomuudesta keväällä

16 90 Sr / Cs 100,00 10,00 1,00 0,10 0,01 Kymijoki Kokemäenjoki Oulujoki Kemijoki Tornionjoki Kuva Sr / Cs jokivesissä vuodesta 1965 alkaen. efektiivisillä puoliintumisajoilla (= aika, jona radioaktiivinen aine hajoaa kyseisessä ympäristössä puoleen fysikaalisen puoliintumisajan ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta). Ydinkoekaudella sekä Cs että 90 Sr vähenivät hitaimmin Kemija Tornionjoessa. Siellä molempien nuklidien vähentyminen puoleen vei noin 10 vuotta. Etelä-Suomen joissa pitoisuudet vähenivät puoleen 7 8 vuodessa. 90 Sr:n efektiivinen ekologinen puoliintumisaika ydinkoekaudella oli pisin Kemi- ja Tornionjoessa (9 11 vuotta) ja lyhin Oulujoessa (7,6 vuotta). Kemi- ja Tornionjoessa Tshernobylin onnettomuudesta tullut 90 Sr ei juuri nostanut pitoisuuksia, mutta vaikutus näkyi 90 Sr:n aikaisempaa hitaampana vähenemisenä vuoden 1986 jälkeen (kuva 1). 90 Sr:n ja Cs:n erilainen käyttäytyminen näkyy myös tarkasteltaessa näiden nuklidien suhdetta ja sen muutoksia eri joissa. Ydinkoekaudella 90 Sr:n suhde Cs:iin jokivesissä oli suurin Kokemäenjoessa, jossa se oli noin 10 ja pienin Kemijoessa (kuva 3). Tshernobylin onnettomuus muutti täysin näiden nuklidien suhteet. Onnettomuuden jälkeen 90 Sr / Cs vaihteli eri joissa välillä 0,02 0,2 ja suhde on vuosi vuodelta kasvanut. Tämä johtuu Cs:n strontiumiin verrattuna tehokkaammasta poistumisesta vesifaasista sedimentoitumisen kautta eli 90 Sr:n pysymisestä cesiumia paremmin vesifaasissa. Toisaalta Cs pidättyy myös valuma-alueen maaperään tehokkaammin kuin 90 Sr, jolloin valuma vesien mukana Cs:ää kulkeutuu pitkällä aikavälillä vesistöihin vähemmän kuin 90 Sr:tä. 14

17 2.2 Suomen jokien kautta Itämereen kulkeutuneet Cs- ja 90 Sr-määrät Viiden virtaamaltaan suurimman Suomesta Itämereen laskevan joen (Kymi-, Kokemäen-, Oulu-, Kemi- ja Tornionjoet) sekä eri alueille laskevien yhdistettyjen pintavesien pitkän aikavälin tulokset tekivät mahdolliseksi laskea Suomesta Itämereen laskevilta valuma-alueilta jokien mukana kulkeutuneet Cs- ja 90 Sr-määrät. Ne arvioitiin vuosille Hydrologisista tilastoista saatiin tiedot kokonaisvirtaamista Suomen maa-alueilta niitä ympäröiville merialueille ja erikseen suurimpien jokien virtaamat. Vuosille 1986 ja 1987, jolloin vesien radionuklidipitoisuudet muuttuivat eniten ja nopeimmin, määrät laskettiin kuukausittain, vuodesta 1988 alkaen vuosittain. Suomen jokien kautta kulkeutui Itämereen yhdentoista Tshernobylin onnettomuutta seuranneen vuoden aikana 65 TBq Cs:ää ja 10 TBq 90 Sr:tä (taulukko I). Csmäärästä 54 % kulkeutui Pohjanlahdelle, 44 % Suomenlahdelle ja 2 % Saaristomerelle. 90 Sr-määrästä kulkeutui Pohjanlahdelle 67 %, Suomenlahdelle 28 % ja Saaristomerelle 5 %. Vastaavana aikana jokivesien mukana kaikista Itämeren maista on arvioitu kulkeutuneen Itämereen noin 300 TBq Cs:ää, josta Suomen jokien osuus on 22 % (Ilus ja Ilus 2000). Suurin osa Suomeen laskeuman mukana tulleesta Cs:stä jäi kuitenkin vesistöalueille, vain 1,5 2,3 % tulleesta määrästä kulkeutui mereen. Sen sijaan 90 Sr:stä selvästi suurempi osuus kulkeutui mereen. Vaikka Tshernobylin onnettomuuden aiheut tama Cs-laskeuma oli eri alueilla kertainen 90 Sr-laskeumaan verrattuna, Suomen alueelta Itämereen kulkeutuneen Cs:n määrä oli vain noin kuusinkertainen 90 Sr:n määrään verrattuna (Saxén ja Ilus 2001). Tshernobylin onnettomuudesta Suomeen tulleen keskimääräisen Cslaskeuman arvioidaan (Arvela ym. 1990) olleen 10,7 kbq / m 2. Tämän perusteella Suomen alueelle tuli Tshernobylin onnettomuudesta noin TBq Cs:ä. Suomeen tulleesta Tshernobyl-laskeumasta 1,8 % (65 TBq) oli 10 vuo -dessa siirtynyt jokien mukana Itämereen. Taulukko I. Suomenlahdelle, Pohjanlahdelle ja Saaristomerelle Suomesta jokien mukana poistuneet Cs- ja 90 Sr-määrät Cs 90 Sr TBq TBq Suomenlahti 28,3 2,9 Pohjanlahti 1,4 6,9 Saaristomeri 35,2 0,5 Yhteensä 64,9 10,3 15

18 Edellä esitetyn tutkimuksen tulos vesistöalueille pidättyneiden Cs:n ja 90 Sr:n määristä on yhdenmukainen erilaista menetelmää käyttäen tehtyjen (Cross ym ja Smith ym. 2000) kansainvälisten tutkimustulosten kanssa. Niissä tutkittiin matemaattisten mallien avulla 90 Sr:n ja Cs:n kulkeutumista ydinkoelaskeuman ja Tshernobyl-laskeuman jälkeen suurten valuma-alueiden laskujokiin. Suomen jokiaineisto oli mukana tässä tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, että heti laskeuman jälkeen esiintyy voimakas valuma komponentti, jota ydinkoelaskeuman tapauksessa ei voitu datan vähyyden vuoksi tarkasti arvioida. Tulokset osoittivat, että 25 vuoden aikana 9 30 % eri valuma-alueille tulleesta 90 Sr:stä on kulkeutunut vesistöihin. Vastaavat luvut Cs:lle ovat vain 1 3 %. Ydinkoekaudella tulleesta 90 Sr-laskeumasta poistui eri alueilta 4 13 kertaa enemmän kuin vastaavasta Cs-laskeumasta, mikä osoittaa, että 90 Sr on liikkuvampi vesiympäristössä. Tämä johtuu aineiden erilaisesta kiinnittymisestä maan savimineraaleihin. Cs kiinnittyy tiukasti savipartikkeleiden kidehilaan, kun taas 90 Sr tarttuu niihin ioninvaihtomekanismilla ja on helposti irtoavaa. Valumakomponentti oli molemmilla nuklideilla aluksi samanlainen, mutta kun aikaa kului, niin 90 Sr:n suhteellinen liikkuvuus kasvoi ja 5 8 vuoden kuluttua laskeumasta se oli noin kertaluokkaa suurempi kuin Cs:n (Cross ym. 2002, Smith ym. 2000). 2.3 Pintavesien Cs- ja 90 Sr-pitoisuuksien alueelliset vaihtelut Ydinkoekaudella pintavesien Cs- ja 90 Sr-pitoisuuksia seurattiin edellä mai nittujen suurten jokien lisäksi vuosina myös vesistöalueittain siten, että joki- ja järvivesinäytteitä otettiin noin 180 keräyspisteestä eri puolilta Suomea rannikkoalueet ja Lappi mukaan lukien (STL-A8, STUK-A60). Tshernobylin onnettomuuden jälkeen vuosina sama näytteenotto- ja analysointiohjelma toistettiin. Vuoksen, Kymijoen, Kokemäenjoen ja Oulujoen vesistöalueiden näytteet yhdistettiin kolmeksi osa-alueeksi ennen analysointia alueellisten tasoerojen havaitsemiseksi (SFL-A4, SFL-A8, SFL-A12, SFL-A17, STL-A21, STL-A26, STL-A34, STL-A40, STUK-A60, STUK-A77, STUK-A94). Ydinkoekaudella Cs:n aktiivisuuspitoisuudet olivat suurimmillaan 44 Bq / m 3 (Oulujoen vesistöalueen keskiarvo) vuonna 1965 (SFL-A8). Elokuussa 1986 vastaavan alueen keskipitoisuus oli 290 Bq / m 3 (STUK-A60). Saman vesistöalueen 90 Sr:n aktiivisuuspitoisuus oli 50 Bq / m 3 vuonna 1965 ja elokuussa 1986 se oli 25 Bq / m 3. Tarkasteltaessa pintaveden Cs-pitoisuuksien vuosikeskiarvoja ajan funktiona Tshernobylin onnettomuuden jälkeen Vuoksen, Kymijoen, Kokemäenjoen ja Oulujoen vesistöalueilla näkyy selvästi kaksi komponenttia (kuva 4). 16

19 Eniten muista alueista Cs:n käyttäytyminen poikkeaa Oulujoen vesistöalueella, jossa Cs:n väheneminen on hitainta. Laajat suoalueet alueen itäosissa Kainuussa aiheuttavat muita alueita suuremman valumakomponentin ja sen takia muita alueita hitaamman vähenemisen. Muiden vesistöalueiden välillä ei ole suurta eroa Cs:n vähenemisnopeudessa lyhyellä aikavälillä laskeumasta. Sen sijaan pitemmällä aikavälillä pitoisuuksien vähenemisessä alkaa näkyä Cs:n tiukempi pidättyminen valuma-alueen maaperään Kokemäenjoen vesistö alueella ja siten vähäisempi valuma vesistöihin. Se näkyy Cs-pitoisuuksien muita alueita nopeampana vähenemisenä ja siis lyhyempänä puoliintumisaikana (kuva 4). 10,00 Vuoksen vesistöalue 10,00 Kymijoen vesistöalue Cs Bq /kg 1,00 C w = 0,393 e -1,45 t Cs Bq /kg 1,00 C w = 1,24 e -1,28 t C w = 0,285 e -0,223 t R 2 = 0,89 0,10 C w = 0,087 e -0,233 t R 2 = 0,99 0,10 0, , ,00 Kokemäenjoen vesistöalue 10,00 Oulujoen vesistöalue Cs Bq /kg 1,00 0,10 C w = 1,70 e -1,70 t C w = 0,311 e -0,308 t R 2 = 0,97 Cs Bq /kg 1,00 0,10 C w = 0,236 e -0,582 t R 2 = 1,00 C w = 0,0743 e -0,185 t R 2 = 0,98 0, , Kuva 4. Cs:n pitoisuuksien ajalliset muutokset pintavesissä neljällä suurella vesistöalueella. 17

20 Tritium joki- ja järvivedessä Inari Kemijoki Päijänne Bq/l Kuva 5. Tritiumpitoisuudet Kemijoen, Päijänteen ja Inarinjärven vedessä Tritium jokivedessä 1960-luvulta alkaen Ilmakehässä suoritetut ydinasekokeet aiheuttivat tritiumlaskeuman, mikä oli suurimmillaan 1960-luvun alkupuolella. Vuonna 1963 tehty ydinsulkusopimus pysäytti ilmakehässä tehdyt kokeet ja sen jälkeen tritiumlaskeumakin väheni. Kemijoen vedestä on analysoitu tritiumin ( 3 H) aktiivisuuspitoisuus 1960-luvulta alkaen. Jokiveden tritiumpitoisuus oli 1970-luvulla hieman matalampi kuin järvivesien (kuva 5). Seuranta pintavedessä lopetettiin 1990-luvulla, jolloin tritiumpitoisuus pintavedessä oli enää noin 1 Bq / l. 18

21 3 Järvet 3.1 Cs:n ja 90 Sr:n käyttäytyminen Päijänteen vedessä ja sedimentissä Noin miljoona suomalaista saa juomavetensä Asikkalanselältä, mikä on noin 53 km 2 :n kokoinen niukkaravinteinen vesiallas Päijänteen eteläosassa. Päijänne on myös tärkeä järvi sisävesikalastuksen kannalta. Asikkalanselkä on aluetta, jolle tuli suhteellisen runsaasti laskeumaa Tshernobylin onnettomuudesta. Tämän vuoksi Päijänne on ollut laajan radioekologisen tutkimuksen kohteena Tshernobylin onnettomuuden jälkeen sekä Helsingin yliopiston radiokemian laboratorion (HYRL) että Säteilyturvakeskuksen (STUK) toimesta. Cs:n ja 90 Sr:n pitoisuuksia järvivedessä, niiden siirtymistä pohjasedimenttiin ja kulkeutumista kaloihin on tutkittu Tshernobylin onnettomuudesta lähtien (Kansanen ym ja 1992, Kansanen ja Seppälä 1992, Kulmala ym ja 1992, Suutarinen ym ja 1991, Saxén ym. 1996a ja 1996b, Moring ym. 1996). Cs-laskeuma Päijänteen eteläosaan oli maa- ja jäkälänäytteiden avulla määritettynä noin 62 kbq / m 2 ja 90 Sr-laskeuma noin 0,4 kbq / m 2 (Saxén ym. 1996a). Cs:n pitoisuudet vedessä olivat suurimmillaan heti laskeuman jälkeen. Vedessä havaittiin myös 131 I:tä noin kuukauden ajan laskeuman jälkeen ja 134 Cs:ää kauemmin (kuva 6). 131 I:n aktiivisuuspitoisuus oli Bq/m 3 toukokuun 1986 puolivälissä ja kuun lopussa enää vain Bq/m 3. Onnettomuusvuoden 1986 aikana Cs-pitoisuudet pienenivät puoleen noin 50 päivässä. Parin seuraavan vuoden ajan väheneminen oli hitaampaa, puoliintumisajan ollessa noin 1 vuosi ja sen jälkeen vielä hitaammin. Sedimenttiin vajoaminen oli merkittävin Cs:ää vedestä vähentävä mekanismi. Cs:n käyttäytymisestä poiketen 90 Sr:n pitoisuuksissa havaittiin lievä nousu ensimmäisinä onnettomuutta seuranneina vuosina. Tämä johtuu maalta tulleiden valumavesien mukanaan järveen tuomasta 90 Sr:stä. Myöhempinä vuosina 90 Sr-pitoisuudet ovat pysyneet lähes samoina. Cs:n suhteellinen jakautuminen veden, veden partikkeliaineksen ja sedimentin kesken muuttui vähitellen. Heti onnettomuuden jälkeen Cs oli lähes kokonaan vesifaasissa, ja vain pieni osa veden partikkeliaineksessa ja pohjasedimentissä. Pohjasedimenttiin kulkeutuneen Cs:n suhteellinen osuus kasvoi 1988 asti ja pysyi melkein samana sen jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1994 Cs:stä oli jo 96 % pohjasedimentissä ja vain 4 % vedessä ja veden kiintoaineessa, kun taas elokuussa 1986 Cs:stä 55 % oli vedessä, 30 % sedimentissä ja loput veden partikkeliaineksessa (kuva 7). 90 Sr:tä esiintyi Cs:ää vähemmän veden kiintoaineksessa (Suutarinen ym. 1988, Kulmala ym. 1992). Pohjasedimentissä molemmat nuklidit kulkeutuivat vähitellen pintakerroksista 19

22 syvemmälle. Tshernobyl-cesiumin huippu oli vuonna 1997 pohjasedimentissä 2 3 cm:n syvyydellä, minkä perusteella sedimentaationopeus Asikkalanselän syvänteessä on noin 3 mm / v. 90 Sr:n suurempi liikkuvuus näkyi vesitulosten lisäksi myös radionuklidien vertikaalisessa jakautumisessa pohjasedimenttiin, jossa se liikkuu alaspäin jonkin verran nopeammin kuin Cs. 90 Sr:n pitoisuushuippu on hieman syvemmällä kuin Cs:n ja lisäksi 90 Sr on tasaisemmin jakautunut eri syvyyksille kuin Cs (Saxén ym. 1996a, Saxén ym. 1998) (kuva 8). Cs:n kulkeutumista pohjasedimentteihin tutkittiin noin kymmenessä muussa Suomen järvessä yli kymmenen vuotta Tshernobylin onnettomuuden jälkeen otettujen näytteiden avulla. Joissakin järvissä Cs:n pitoisuushuippu oli edelleen pinnassa, vain 0 2 cm:n syvyydessä, mutta jossakin järvessä 22 cm:n syvyydessä. Useimmissa järvissä sedimentin sisältämät Cs:n määrät olivat 1,5 2-kertaiset paikalliseen laskeumaan nähden (Ilus ym. 2005). 134 Cs, Cs ja 90 Sr Päijänteen vedessä Cs Bq/m Cs 90 Sr Kuva Cs-, Cs- ja 90 Sr-aktiivisuuspitoisuudet Asikkalanselän vedessä toukokuussa % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Kiintoaine Vesi Sedimentti Kuva 7. Cs:n jakautuminen veden, pohjasedimentin ja veden kiintoaineksen kesken eri aikoina laskeuman jälkeen. 20

Radioaktiivinen laskeuma ja ravinto SÄTEILY- JA YDINTURVALLISUUSKATSAUKSIA

Radioaktiivinen laskeuma ja ravinto SÄTEILY- JA YDINTURVALLISUUSKATSAUKSIA SÄTEILY- JA YDINTURVALLISUUSKATSAUKSIA Radioaktiivinen laskeuma ja ravinto Säteilyturvakeskus Strålsäkerhetscentralen Radiation and Nuclear Safety Authority Radioaktiivinen laskeuma ja ravinto Luonnosta

Lisätiedot

Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto

Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto / MAALISKUU 2013 A Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto P. Vesterbacka, K. Vaaramaa Säteilyturvakeskus Strålsäkerhetscentralen Radiation and Nuclear Safety Authority / MAALISKUU 2013 Porakaivoveden

Lisätiedot

Katumajärven hulevesikuormitus ja sen vähentäminen

Katumajärven hulevesikuormitus ja sen vähentäminen Katumajärven hulevesikuormitus ja sen vähentäminen Heli Jutila & Outi Kesäniemi Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 4 2006 Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi JÄRKI-hanke Kannen kuva:

Lisätiedot

MUUTTUVA SELKÄMERI. Ilmastonmuutos Selkämeren alueella. Anna Hakala (toim.)

MUUTTUVA SELKÄMERI. Ilmastonmuutos Selkämeren alueella. Anna Hakala (toim.) MUUTTUVA SELKÄMERI Ilmastonmuutos Selkämeren alueella Anna Hakala (toim.) MUUTTUVA SELKÄMERI Ilmastonmuutos Selkämeren alueella Anna Hakala (toim.) Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 19 ISBN:

Lisätiedot

Hiidenveden kunnostus- ja hoitosuunnitelma -Osa II ravintoketjukunnostus

Hiidenveden kunnostus- ja hoitosuunnitelma -Osa II ravintoketjukunnostus Hiidenveden kunnostus 2012-2015 -hanke Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Hiidenveden kunnostus- ja hoitosuunnitelma -Osa II ravintoketjukunnostus Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti

Lisätiedot

Liminganjoen valuma-alueen kunnostustoimenpiteiden vaikutus Liminganjärven vedenpinnankorkeuteen sekä Liminganjoen virtaamiin ja vedenlaatuun

Liminganjoen valuma-alueen kunnostustoimenpiteiden vaikutus Liminganjärven vedenpinnankorkeuteen sekä Liminganjoen virtaamiin ja vedenlaatuun Prosessi- ja ympäristötekniikan osasto Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio Diplomityö Liminganjoen valuma-alueen kunnostustoimenpiteiden vaikutus Liminganjärven vedenpinnankorkeuteen sekä Liminganjoen

Lisätiedot

Kuhan kalastuksen ohjaus ja sen ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sisävesillä

Kuhan kalastuksen ohjaus ja sen ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sisävesillä RKTL:n työraportteja 43/214 Kuhan kalastuksen ohjaus ja sen ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sisävesillä Tekijät: Jukka Ruuhijärvi 2), Mikko Olin 1), Tommi Malinen 1), Pasi Ala-Opas

Lisätiedot

Lahden pienten järvien veden laadun tutkimuksia 30 vuotta

Lahden pienten järvien veden laadun tutkimuksia 30 vuotta Lahden kaupunki Tekninen ja ympäristötoimiala Valvonta ja ympäristökeskus Lahden pienten järvien veden laadun tutkimuksia 3 vuotta Juha Keto (toim.) Lahden kaupungin valvonta ja ympäristökeskus Päijät

Lisätiedot

Pro gradu -tutkielma Geofysiikan suuntautumisvaihtoehto. Jyväsjärven hapetus ja sen vaikutus järven lämpötilaan ja happipitoisuuteen.

Pro gradu -tutkielma Geofysiikan suuntautumisvaihtoehto. Jyväsjärven hapetus ja sen vaikutus järven lämpötilaan ja happipitoisuuteen. Pro gradu -tutkielma Geofysiikan suuntautumisvaihtoehto Jyväsjärven hapetus ja sen vaikutus järven lämpötilaan ja happipitoisuuteen Antti Kangas Lokakuu 2005 Ohjaaja: Timo Huttula Tarkastajat: Timo Huttula

Lisätiedot

Raaseporin Karjaan kaupunginosan Myllylammen eli Kvarnträskin kunnostussuunnitelma

Raaseporin Karjaan kaupunginosan Myllylammen eli Kvarnträskin kunnostussuunnitelma Uusimaa Raaseporin Karjaan kaupunginosan Myllylammen eli Kvarnträskin kunnostussuunnitelma 20/2010 Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen julkaisuja UUDENMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUKSEN

Lisätiedot

Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen. Yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta

Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen. Yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? Yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla 62011 Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? - yhteenveto

Lisätiedot

SUOMENJOEN VALUMA-ALUEEN RAVINNEKUORMITUSSELVITYS

SUOMENJOEN VALUMA-ALUEEN RAVINNEKUORMITUSSELVITYS SUOMENJOEN VALUMA-ALUEEN RAVINNEKUORMITUSSELVITYS Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Ympäristöteknologia Hämeenlinna, 12.12.2011 Ville Tanskanen TIIVISTELMÄ HÄMEENLINNA Ympäristöteknologian koulutusohjelma

Lisätiedot

VESISTÖTULOSTEN TULKITSEMISEKSI HAVAINTOESIMERKEIN VA- RUSTETTUNA

VESISTÖTULOSTEN TULKITSEMISEKSI HAVAINTOESIMERKEIN VA- RUSTETTUNA OPASVIHKONEN VESISTÖTULOSTEN TULKITSEMISEKSI HAVAINTOESIMERKEIN VA- RUSTETTUNA Tämä opasvihkonen on laadittu tyydyttämään sitä tarvetta, jota esiintyy eri tahoilla ns. ei asiantuntijoiden keskuudessa velvoitetarkkailuraportteja

Lisätiedot

Työvoiman poistuma vuosina 2007 2025. Alue- ja toimialatarkastelu

Työvoiman poistuma vuosina 2007 2025. Alue- ja toimialatarkastelu Työvoiman poistuma vuosina 2007 2025 Alue- ja toimialatarkastelu Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Alueiden kehittäminen 62/2009 jari järvinen samuli leveälahti työvoimasta vuosina 2007 2025 Alue-

Lisätiedot

Vuokko Kurki VESIHUOLLON YLIKUNNALLINEN SOPIMUSPOHJAINEN YHTEISTYÖ. Diplomityö

Vuokko Kurki VESIHUOLLON YLIKUNNALLINEN SOPIMUSPOHJAINEN YHTEISTYÖ. Diplomityö TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Kemian- ja biotekniikan laitos Bio- ja ympäristötekniikan laboratorio Vuokko Kurki VESIHUOLLON YLIKUNNALLINEN SOPIMUSPOHJAINEN YHTEISTYÖ Diplomityö Tarkastajat dos. Tapio

Lisätiedot

417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN

417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN VATT-KESKUSTELUALOITTEITA VATT DISCUSSION PAPERS 417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN Adriaan Perrels Elina Kangas Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Lisätiedot

Vantaanjoen yhteistarkkailu

Vantaanjoen yhteistarkkailu Vantaanjoen yhteistarkkailu Vedenlaatu vuonna 212 Julkaisu 7/213 Heli Vahtera, Jari Männysalo ja Kirs Lah Vantaanjoen yhteistarkkailu Vedenlaatu vuonna 212 Heli Vahtera, Jari Männynsalo ja Kirsti Lahti

Lisätiedot

Elintarvikeketjussa syntyvä ruokahävikki

Elintarvikeketjussa syntyvä ruokahävikki 12 Elintarvikeketjussa syntyvä ruokahävikki Kirjallisuuskatsaus Heta-Kaisa Koivupuro, Lotta Jalkanen, Juha-Matti Katajajuuri, Anu Reinikainen ja Kirsi Silvennoinen 12 Elintarvikeketjussa syntyvä ruokahävikki

Lisätiedot

TAMPEREEN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUYKSIKKÖ Jenna Pihlajamäki. Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitys, osa 2

TAMPEREEN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUYKSIKKÖ Jenna Pihlajamäki. Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitys, osa 2 TAMPEREEN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUYKSIKKÖ Jenna Pihlajamäki Tampereen Aitolahti Teisko alueen pienvesiselvitys, osa 2 Tampereen kaupunki Ympäristönsuojelun julkaisuja 3/2014 Teksti: Kannen kuvat: Jenna

Lisätiedot

Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sekä niiden alapuolisten jokien vedenlaadun tarkkailu v. 2013

Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sekä niiden alapuolisten jokien vedenlaadun tarkkailu v. 2013 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 1778 KEMIJOKI OY Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sekä niiden alapuolisten jokien vedenlaadun tarkkailu v. 213 Vesistötarkkailu vuonna 213 KEMIJOKI OY LOKAN JA PORTTIPAHDAN

Lisätiedot

YHTEENVETO Päästötarkkailu Vesipäästöjen tarkkailu

YHTEENVETO Päästötarkkailu Vesipäästöjen tarkkailu YHTEENVETO Talvivaaran kaivoksen tarkkailu toteutettiin vuonna 2013 tarkkailusuunnitelmien ja valvovan viranomaisen esittämien täydennysten mukaisesti. Tarkkailu koostui vuosittain tehtävästä vesi- ja

Lisätiedot

Vantaanjoen yhteistarkkailu

Vantaanjoen yhteistarkkailu Vantaanjoen yhteistarkkailu Vedenlaatu vuonna 211 Julkaisu 67/212 Heli Vahtera, Jari Männynsalo ja Kirs Lah Vantaanjoen yhteistarkkailu Vedenlaatu vuonna 211 Heli Vahtera, Jari Männynsalo ja Kirsti Lahti

Lisätiedot

9"11$0:&)$09;<09*/-$#(&0:/$%*< 9"$-2-"-6:&$.&,*0=$--*0=;<0>/-(*)&0=*+%*!"#$%&'(&)*("+$**,$"-.*/+$&(0%*0123((4$12 5/&)"##*!"#$67-#($(//($-0%/,1*$#/%*08

911$0:&)$09;<09*/-$#(&0:/$%*< 9$-2--6:&$.&,*0=$--*0=;<0>/-(*)&0=*+%*!#$%&'(&)*(+$**,$-.*/+$&(0%*0123((4$12 5/&)##*!#$67-#($(//($-0%/,1*$#/%*08 Kekki Tomi K., Kaunisto Tuija, Keinänen-Toivola Minna M., Luntamo Marja Vesijohtomateriaalien vauriot ja käyttöikä Suomessa Vesi-Instituutin julkaisuja 3 VESIJOHTOMATERIAALIEN VAURIOT JA KÄYTTÖIKÄ SUOMESSA

Lisätiedot

Luomu 50 mitä tarkoittaisi, jos 50 % Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun

Luomu 50 mitä tarkoittaisi, jos 50 % Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun 36 Luomu 50 mitä tarkoittaisi, jos 50 % Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun Kauko Koikkalainen, Pentti Seuri, Anu Koivisto, Jukka Tauriainen, Terho Hyvönen, Kristiina Regina 36 Luomu 50 mitä tarkoittaisi,

Lisätiedot

Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrä ja laatu vuonna 2007

Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrä ja laatu vuonna 2007 Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrä ja laatu vuonna 2007 Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrä ja laatu vuonna 2007 YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV Pääkaupunkiseudun

Lisätiedot

Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 33/2015. Tutkimuksia metsätalouden vesiensuojelusta. Martti Vuollekoski, Samuli Joensuu, Maija Kauppila

Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 33/2015. Tutkimuksia metsätalouden vesiensuojelusta. Martti Vuollekoski, Samuli Joensuu, Maija Kauppila Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 33/2015 Tutkimuksia metsätalouden vesiensuojelusta Martti Vuollekoski, Samuli Joensuu, Maija Kauppila Tutkimuksia metsätalouden vesiensuojelusta Martti Vuollekoski,

Lisätiedot

Raskaan liikenteen määrän vaikutus kaksikaistaisten teiden liikenteen sujuvuuteen

Raskaan liikenteen määrän vaikutus kaksikaistaisten teiden liikenteen sujuvuuteen Sonja Lehtonen Raskaan liikenteen määrän vaikutus kaksikaistaisten teiden liikenteen Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 10/2009 Sonja Lehtonen Raskaan liikenteen määrän vaikutus kaksikaistaisten teiden

Lisätiedot

ALUKSI. Opetuspaketin kokoaja, Sirkka Hippi

ALUKSI. Opetuspaketin kokoaja, Sirkka Hippi 3 ALUKSI Ähtävänjoen vesistö tutuksi opetuspaketti on laadittu osana EU:n aluekehitysrahaston tukemaa Ympäristöystävällinen Järviseutu hanketta. Idea koulujen käyttöön sopivasta tietopaketista syntyi jo

Lisätiedot

TUHANSIEN ISKUJEN MAA

TUHANSIEN ISKUJEN MAA European institute for crime prevention and control, affiliated with the United Nations Report nro 66 H E U N I TUHANSIEN ISKUJEN MAA Miesten kokema väkivalta Suomessa Markku Heiskanen & Elina Ruuskanen

Lisätiedot