17 Tunturinvuori HIRVENSALMI

Transkriptio

1 17 Tunturinvuori HIRVENSALMI KAO Karttalehti: , 06 Alueen pinta-ala: 191 ha Korkeus: 160 mpy Suhteellinen korkeus: 65 m Kallioalueen sijainti: Hirvesalmelta 28 km luoteeseen, Puulansalmen etelärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Puulan rannalla on yksityinen luonnonsuojelualue. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Tunturinvuori on Puulan Kaiskonselän länsirannalla sijaitseva, melko laaja, osittain moreenin peittämä, korkeiden kallioselänteiden ja syvien metsäisten notkelmien luonnehtima kallioalue. Kallioperän murtumat näkyvät maisemassa luode-kaakkosuuntaisina notkelmina ja suurimmat korkeuserot ovat alueella metriä. Kallioselännejakso erottuu parhaiten järven suunnalta katsottaessa, jossa Tunturivuoren jyrkänteiset metriä korkeat rantajyrkänteet erottuvat silmiinpistävinä läheiselle selälle. Jyrkänteet tipahtavat osittain suoraan veteen ja erottuvat hyvin kauas järvenselälle. Etelässä, lännessä ja pohjoisessa kalliomaasto rajautuu kumpuilevaan metsämaastoon ja alueen hahmottuminen niillä suunnilla on selvästi heikompaa. Länsiosassa Vuorilammen kaakkoisrannalla kohoava jyrkänteinen kalliomäki hallitsee pienen lammen lähimaisemaa. Jyrkänteen päältä avautuu hieman erämaahenkinen suurten korkeuserojen jylhentämä metsälampimaisema. Vuorilammen ja Pienen Vuorilammen rantoja ympäröivät laajat taimikot, silti maisema on erämainen. Maisemat ovat parhaimmillaan rantajyrkänteiden päältä katsottaessa itään Puulan Kaiskonselän suuntaan, josta aukeaa miltei avoimet järvimaisemat. Etelän suunnassa on saaristomaiseman piirteitä. Rannat ovat puustoisia. Siellä täällä kuitenkin vesistömaisemassa pilkottaa muutamia kalliorantoja. Myös Tunturivuoren lakiosista avautuu luontaisen puuston siivilöimiä maisemia itään ja kaakkoon. Runsaat hakkuut, taimikot ja osin hieman sulkeutuneet varttuneet kuusikot kuvastavat parhaiten alueen sisäosien maisemaa. Suurista korkeuseroista huolimatta massiiviset kallioseinämäpinnat erottuvat usein vasta lähimaisemassa tiheän puuston takia. Länsiosassa Vuorilammen ja Pienen Vuorilammen välisessä rotkomaisessa puronotkelmassa on maisemallisesti hieno saniaiskorpi. Puulan rannassa on kalliomaalaus, jossa on erotettavissa pari ihmishahmoa. Mäkien lakiosat ja rinteiden yläosat ovat suurimmaksi osaksi vedenkoskematonta, korkeimman rannan, noin 130 metriä mpy, yläpuolista maastoa. Kallio on paljastuneena lähinnä jyrkänteisillä rinteillä. Alueen korkeimpien kallioselänteiden laet ja ylärinteet ovat vedenkoskematonta maastoa. Lakiosissa kalliopaljastumat ovat matalia porrasmaisia selänteitä tai 5 10 metriä korkeita rikkonaisia harjanteita. Jyrkänteet ovat yleensä runsaan, hieman epäsäännöllisen kuutiorakoilun lohkomia, porrasmaisia tai viistojyrkänteisiä seinämiä. Yksittäiset pystyseinämäpinnat ovat parhaimmillaan noin 10 metrin korkuisia, yleensä kuitenkin 3 5 metrin korkuisia. Edustavimmat jyrkänteet ovat Tunturivuoren korkeimman laen kohdalla oleva metriä korkea, osin pystyseinämä sekä Puulan rantaa reunustava, parhaimmillaan noin 20 metriä korkea, heikosti porrasmainen ja lohkoutunut kalliojyrkänne, joka päättyy suoraan veteen. Tässä seinämässä on kalliomaalaus. Pienen Vuorilammen länsipuolella olevan kalliomäen pohjoissivulla on edustava noin 20 metriä korkea mannerjäätikön hioma silokalliopahta, jonka alaosassa on 10 metriä korkea pystyseinämä. Silokalliot ovat alueella yleensä runsaan rakoilun lohkomia ja pienialaisia. Tunturivuoren luoteisosassa olevan kallioharjanteen koillisseinämässä on pienmaisemallisesti vähän erikoisempi pieni kalliolippa. Alueen kallioperä on hieman suuntautunutta, vaaleanharmaata granodioriittia ja kvartsimonzoniittia. Kivilaji on rakenteeltaan pääasiassa tasa-keskirakeista tyyppiä, mutta paikoin esiintyy seassa porfyyrista muunnosta, jossa keskirakeisen perusaineksen seassa on vaaleanharmaita 1 3 cm:n läpimittaisia maasälpähajarakeita. Paikoin esiintyy myös gabroa ja kiillegneissisulkeumia. Alueen lounaisosassa Vuorilammen kaakkoisrannan jyrkänteessä on nähtävissä mm. graniittisen aineksen breksioimaa gabroa pienellä alueella. Kallioalueen vaateliainta lajistoa löytyy Vuorilampien väliseltä koilliseen avautuvalta jyrkänteeltä. Jyrkänteen tyvellä kasvaa mm. härmäsammalta, isoriippusammalta, kalkkikahtaissammalta, kierrekivisammalta ja haurasloikkoa. Tyvellä ja kapeilla hyllyillä on lehtomaista kasvillisuutta, joilla kasvaa mm sudenmarjaa ja kaiheorvokkia. Vuorilampeen laskevalla rinteellä on laajahkot variksenmarjaa ja suopursua kasvavat valurahkapeitteet. Tunturivuoren jyrkänteet ovat karuja ja vaateliainta lajistoa edustaa haurasloikko. Jäkälävaltaisella Puulan rantajyrkänteellä kasvaa mm. mereistä kuhmujäkälää, karvejäkäliä ja raoissa suhteellisen runsaasti karvakiviyrttiä. Alueen puusto on laajalti hakattu. Puulan rannalle on jätetty leveimmillään noin 100 m hakkaamaton suojavyöhyke. Varttunutta metsää on lisäksi Tunturinvuoren koillisjyrkänteellä ja sen edustan suonotkelmassa (SaK, RhK, MkK, FT) ja Vuorilampien välissä, jossa on myös isoalvejuuri- ja hiirenporrasvaltaista lehtoa (FT). Muuten puusto on enimmäkseen käsitelty. Metsät vaihtelevat notkelmien ja kalliojyrkänteiden tyvilehdoista karuihin pienialaisiin kalliomänniköihin. Suurimmaksi osaksi metsät ovat kuitenkin tuoreita kankaita. Alueen vaateliaimmat metsäkasvit ovat mm. kaiheorvokki, kivikkoalvejuuri, koiranheisi, lehtomatara, lehto-orvokki, mustakonnanmarja, näsiä ja sudenmarja. Alueella elelee pari liito-oravaa (VU) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 2 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 50

2 17 Tunturinvuori, HIRVENSALMI Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura verkosto 51 1:15000 P

3 18 Kalattomanmäki HIRVENSALMI KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 239 ha Korkeus: 207 mpy Suhteellinen korkeus: 112 m Kallioalueen sijainti: Hirvensalmelta 22 km luoteeseen, Pekkalan eteläpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueen keskellä olevat pienet Hyyrlammet ovat valtakunnallisesti arvokkaita pienvesiä. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kalattomanmäen kallioalue sijaitsee kahden laajemman vesistön Suonteen ja Puulan välisellä, ylänköisellä, suurimmaksi osaksi vedenkoskemattomalla kannaksella. Alueen korkein kohta sijaitsee länsiosassa, Katsomakivenvuorella, jonka laki kohoaa 207 metriä mpy. Kohtalaisesti paljastunut kallioalue on voimakkaasti kumpuilevaa metsämaastoa, jossa selänteiden välisissä, syvissä notkelmissa on paikoin pieniä metsälampia. Kallioselänteet ovat suurimmaksi osaksi ohuen moreenin peittämiä ja alarinteet ovat usein paksumman moreenikerroksen peitossa. Kallioalue rajautuu suurelta osin melko epäselvästi kumpuilevasta metsämaastosta eikä hahmotu selkeänä muotona maisemassa. Parhaiten alue erottuu itäosassa, jossa Rysävuoren jyrkänteiset rinteet erottuvat osittain puuston lomitse Suonteenlahteen. Alueen metsät ovat suurelta osin kuusivaltaista, kohtalaisen sulkeutunutta maastoa, jota luonnehtii monin paikoin avohakkuut ja nuoret taimikot. Notkelmissa olevien lammet elävöittävät muuten metsäisen alueen maisemakuvaa. Alueen pohjoisreunalta kallioselänteiden päältä avautuu paikoin luontaisia metsämaisemia, kuusenlatvojen välistä pohjoiseen Kohovuoren rinteille asti. Useimmiten kalliomäkien päältä avautuvat maisemat ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän hakkuiden takia avoimia. Edustavimmat näköalat avautuvat alueen länsiosasta, Kalattomanmäen itäjyrkänteen päältä, josta harvan männikön välistä näkyy metsäiset lievästi kumpuilevat maisemat kauas idän ja kaakon suuntiin. Lähimaisemassa näkyy alapuolella kaunis erämainen ja luonnontilainen suomaisema pienine lampineen. Suolta katsottaessa Kalattomanmäen massiivinen itäjyrkänne hallitsee taas jylhänä seinämänä avosuon itäreunan maisemaa. Alueen korkeimpien mäkien laet ja notkelmat ovat vedenkoskematonta maastoa. Alueen kaakkoisosassa ovat kallioselänteet paremmin paljastuneita ja ne ovat olleet osittain korkeimman rannan (noin 130 metriä mpy) tasossa tai sen alapuolella. Kallioselänteiden ja -harjanteiden itäsivut ovat kallioalueella jyrkänteisiä, kun taas länsirinteet ovat usein viistoja tai porrasmaisia rinteitä. Massiivisin jyrkänne sijaitsee Katsomakiven vuoren itäreunalla, jossa noin 500 metriä pitkä itäjyrkänne rajautuu suoraan avoimeen suohon ja suolampiin metriä korkein pystyseinämin. Jyrkänteen korkeimmalla kohdalla, keskiosassa on seinämässä kapea halkeama, josta pääsee kiipeämään jyrkkää rinnettä laelle. Kallioseinämän ylä- ja alaosassa on pieniä rakoilun synnyttämiä kielekkeitä. Heti jyrkänteen päällä on tavanomaista laaja-alaisempi, tasainen silokallioalue. Alueen pohjoispäässä Puhinlammen kaakkoispuolella kohoaa pohjoinen kalliorinne 15 metriä korkeana jyrkänteenä, jossa yläosassa on yhtenäisen pystyseinämän korkeus parhaimmillaan kuusi metriä. Sen itäpuolella pienen syvän notkelman reunalla on pohjois-eteläsuuntainen, jäätikön hioma, 6 7 metriä korkea länsiseinämä. Alueen koillisosassa Heikintorpan alueella on 300 metriä pitkä ja metriä korkea porrasmainen itäseinämä, joka rajautuu rotkomaiseen metsänotkelmaan. Alueen itäreunalla, Suonteenlahden länsirannalla on 20 metriä korkea, viistopintainen ja porrasmainen Rysävuoren itäjyrkänne. Hopealammen etelärannalla kohoaa Sakastinvuoren pohjoisrinne edustavasti jäätikön hiomana ja silokallioisena. Alueen kallioperä on vaaleanharmaata, keski- ja tasarakeista granodioriittia tai kvartsimonzoniittia. Hieman suuntautuneessa kivessä on monin paikoin vaihtelevan kokoisia, tummia gabrosulkeumia ja keskirakeista gabroa esiintyy runsaasti mm. alueen itäosassa, Niskalammen puronvarsilehdossa. Graniittia esiintyy siellä täällä kapeina juonina tai epämääräisinä osueina. Kalliojyrkänteet ovat pääosin karuja ja tavanomaisia. Kalattomanmäen itäjyrkänteen eteläosassa on kuitenkin lievää ravinteisuutta. Kalliopinnalla kasvaa hiidensammalta, isoriippusammalta, kalkkikiertosammalta, kalliokutrisammalta, paakku-uurnasammalta, tummauurnasammalta, haurasloikkoa ja kissankelloa. Lievää ravinteisuutta on myös Sakastinvuoren koillisjyrkänteellä, jolla kasvaa myös tummauurnasammalta. Kalattomäen ja Puhinlammen välillä on laajoja hakkuita. Sakastinvuoren metsät ovat säästyneet paremmin hakkuilta ja joissakin notkelmissa on järeitä kuusikoita. Myös maapuita on näillä kohdin jonkin verran. Metsät ovat pääosin tuoreita kankaita (MT), ja kallioiden otsilla on kapealti kalliomännikköjä. Hakatut metsät ovat pääosin mäntytaimikkoina. Useiden kallioiden tyvillä on lehtomaisuutta, joista huomattavimmat lehdot (FT, OMaT) ovat Hyyrlammista ja Niskalammesta laskevan puron varrella. Saniaislehdot ovat joko hiirenporras-, isoalvejuuri tai kotkansiipivaltaisia. Myös Sakstinvuoren länsijyrkänteen tyvellä on lehtokasvillisuutta. Lehtomaisilla kalliotyvillä ja notkelmissa kasvaa mm. kaiheorvokkia, kevätlinnunhernettä, koiranheittä, kotkansiipeä, lehtokuusamaa, lehtomataraa, lehto-orvokkia, mustakonnanmarjaa, nokkosta, sudenmarjaa, tesmaa ja velholehteä. Kalattomanmäen itärinteen alla on luonnontilainen suojuotti (OlSN, OlLkN, IR, TR) ja Hopealammesta laskevan puronvarren raidalla kasvaa raidantuoksukääpä (NT/RT) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 52

4 18 Kalattomanmäki, HIRVENSALMI Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura verkosto 53 1:15000 P

5 19 Töllinmäki HIRVENSALMI KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 20 ha Korkeus: 126 mpy Suhteellinen korkeus: 39 m Kallioalueen sijainti: Hirvensalmelta 5 km länteen, Vahvajärven itärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Vahvajärven rannalla, mantereessa kiinni olevassa saaressa sijaitseva Töllimäen kallioalue on kolmen pienen kallioselänteen muodostama jakso, joka rajautuu ympäröiviin rantametsiin ja länsipuolen vesistöön selvästi. Pohjoisimman selänteen, Hakovuoren poronjäkälikköiset, mutta puustoltaan avoimet kalliopinnat erottuvat selvästi järvelle ja kuuluvat tärkeänä osana läheisen vesialueen maisemaa. Selänteiden lakiosista avautuu kaunis järvimaisema, jossa lähietäisyydellä näkyy saaria. Töllinmäen laelta, harvan männikön välistä aukeaa Hakovuoren ylitse näkymät Metäslahdelle ja sen takaisille vastarannan metsäisille mäille. Hakovuoren avokallioiset ja luonnontilaiset kalliorinteet ovat maisemallisesti rannikkoalueiden kallioille luonteenomaisia, mutta Etelä-Savossa erikoinen ja poikkeuksellinen nähtävyys. Alueen kalliomaisemapiirteitä monipuolistavat rakoilun lohkomat, paikoin hieman erikoiset jyrkännemuodot. Alue on kesämökkiläisten retkeilymaastoa ja paikallinen näköalapaikka. Tien eteläpuolelta Töllinmäen kupeesta on otettu kalliomoroa jonkin verran. Kallioalueen eteläosassa on muinaisjäännöksenä pyyntikuoppia. Kallioalue on sijainnut korkeimman rannan (noin 120 metriä mpy) tasossa. Hakovuoren ja Punavuoren lakialueet ovat olleet kokonaisuudessaan veden huuhtomaa maastoa, ainoastaan Töllinvuoren peitteinen lakialue on ollut korkeimman rannan yläpuolella. Töllinmäen länsireunalla on metriä korkea jyrkänne, jossa on metriä korkea pystyseinämää. Seinämässä on säännöllisen, harvan kuutiorakoilun pystyrakosuunnat selvästi nähtävissä. Länsiseinämästä on irronnut mm. noin 8 metriä korkea kalliolohko. Sen ja seinämän väliin on muodostunut 1,5 metriä leveä halkeama. Hakovuoren länsirinne muodostuu kahdesta silokallioisen terassin erottamasta, noin 10 metriä korkeasta viistojyrkänteisestä silokallioseinämästä, joka rajautuu suoraan järveen. Pinnat ovat rinteessä kauniisti kuperia, mannerjäätikön muovaamia pintoja. Yhtenäiset silokalliopinnat jyrkänteessä ovat 40 x 20 metrin laajuisia. Alueen kivilajit vaihtelevat pohjois- ja keskiosan porfyyrisesta graniittista eteläosan granodioriittiin ja kiillegneissiin. Hakovuoren ja Töllinvuoren selänteet ovat punaista, karkearakeista, kalimaasälpäporfyyrista graniittia, jossa runsaana esiintyvät hajarakeet ovat 1 4 cm:n läpimittaisia. Kaakkoisosassa, Punavuoren laella kivilaji on kiillegneissiä ja vähemmässä määrin keskirakeista granodioriittia. Alueen porfyyrigraniitti on ehjimmillä kalliolohkojen osilla hyvin harvarakoista ja kuutiorakoilu on melko säännöllistä. Töllinmäen länsiseinämä on pinnaltaan voimakkaasti rapautunutta. Töllinmäen murenevalla jyrkännepinnalla kasvaa laajalti isoriippusammalta ja muista harvinaisista tai vaateliaista lajeista norkkusammalta (RT), kalkkikahtaissammalta, kalliokutrisammalta, ketohavusammalta, ketopartasammalta, liuskasammalta, taljaruostesammalta, tummauurnasammalta, siloriippusammalta ja valkohankajäkälää. Tavanomaisista sammalista runsaita ovat kalliopalmikkosammal ja kiviturkkisammal. Kallionraoissa kasvaa runsaasti haurasloikkoa ja lohkareiden päällä kallioimarretta. Jyrkänteen otsalla on poronjäkäläpeitteitä. Alueen muut jyrkännepinnat ovat tavanomaisempia. Mäkien laeilla kasvaa varttunutta mäntytaimikkoa. Töllinmäen jyrkänteen tyvellä on lehtomaisuutta ja joitakin lehmuksia, joista järein yksilö oli rinnankorkeudelta 35 cm paksuinen. Tyvilehdon -lehtomaisen kankaan tai lehdon vaateliaampia lajeja edustavat mm. kaiheorvokki, lehtomatara, mustakonnanmarja, nokkonen ja sudenmarja. Kenttäkerroksessa kasvaa myös runsaasti oravanmarjaa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 54

6 19 Töllinmäki, HIRVENSALMI Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura verkosto 55 1:15000 P

7 20 Kynsikaivonvuori - Haukkavuori HIRVENSALMI KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 23 ha Korkeus: 140 mpy Suhteellinen korkeus: 45 m Kallioalueen sijainti: Hirvensalmelta 10 km koilliseen, Puulan Eteläselkää reunustava niemi. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kallioalue käsittää Puulan Haukkalahtea ja Kantturalahtea reunustavat kallioset ja jyrkänteisenä kohoavat niemen kärjet. Alueen itäosassa Kynsikaivonvuoren luoteiskärjessä ja itäjyrkänteessä on oloissamme harvinaisia veden synnyttämiä kallion rapautumismuotoja raukkeja. Kallioalue on maisemallisesti näyttävä. Sen jyrkänteiset, korkeat rantakalliot erottuvat kauas Puulan selkävesille. Etenkin Haukkavuoren länsijyrkänteen massiivinen, avoin kallioseinämä näkyy silmiinpistävästi lännen ja luoteen suuntiin halliten lähivesien maisemakuvaa. Myös Kynsikaivonvuoren itäjyrkänteen pinnat erottuvat hyvin itäpuolella olevalle Kantturanlahdelle ja sen itärannalle. Niemen kärkien rantakallioilta avautuu avara järvimaisema luoteeseen ja pohjoiseen. Koillisen suunnalla erottuu noin reilun puolen kilometrin päässä oleva kallioinen Karhunpäänsaari ja sen takana oleva Eteläselän ylittävä maantiesilta. Haukkavuoren laen länsireunalta avautuu jylhä ja kaunis luonnontilaisen oloinen järvimaisema luoteeseen. Rantoja reunustavien kallioseinämien jyrkännemuodot vedenmuovaamine raukkeineen ovat monin kohdin pienmaisemallisesti edustavia ja paikallisia nähtävyyksiä. Kynsikaivonvuoren länsirannalla on kesämökki, ja kauempana alueesta, paikkallistien varressa on laajahko soran ja hiekanottoalue pitkällä ja katkonaisella harjujaksolla. Näyttävin jyrkänne sijaitsee alueen länsireunalla olevan Haukkavuoren länsi- ja lounaissivulla. Se kohoaa metriä korkeana ala- ja keskiosastaan pystysuorana melko ehjänä kallioseinämänä suoraan järven pinnasta. Eteläpäästään seinämä muuttuu matalammaksi mannerjäätikön hiomaksi viistojyrkänteisiksi pinnaksi. Toinen maisemallisesti hieno jyrkännejakso sijaitsee Kynsikaivonvuoren itäreunalla, jossa noin 250 metriä pitkän jyrkännejakson pystyt seinämäpinnat ovat monin paikoin metriä korkeita ja säännöllisesti kuutiorakoilleita. Paikoin ne ovat lohkoutuneet seinämien alle pieneksi isokoiseksi louhikoksi ja paikoin on seinämille syntynyt lieviä ylikaltevia pintoja ja pieniä näyttäviä seinämästä ulkonevia kalliokielekkeitä. Rikkonaisimpien seinämien kohdille on muodostunut pieniä onkaloita ja koloja. Itäjyrkänne jatkuu etelämmäs hieman epäyhtenäisempänä jyrkkänä ja paikoin jyrkänteisenä kuutiorakoilleena kalliorinteenä. Selänteiden lakialueet ovat paksuhkon kasvillisuuden peittämää loivasti kumpuilevaa kalliomännikköä. Rinteet ovat jyrkkiä ja porrasmaisina tasanteina kohoavia pintoja. Silokalliot ovat kuitenkin laajuudeltaan melko tavanomaisia. Alueen kallioperä on kalimaasälpäporfyyrista granodioriittia, jossa kalimaasälpähajarakeet ovat kivessä 2 3 cm kokoisina vaaleina rakeina. Kynsikaivonvuoren kalliopaljastumissa esiintyy myös granodioriittista tai kvartsimontsoniittista porfyyrista kiveä, jossa hajarakeina on vaalean kalimaasälvän lisäksi vihertävät plagioklaasirakeet. Etenkin Kynsikaivonvuoren kalliopinnat ovat paikoin voimakkaasti moroutuneita. Kivi on yleisesti ottaen harvarakoista ja kuutiorakoilu on kalliopinnoilla monin kohdin melko säännöllistä. Kynsikaivonvuoren itäjyrkänteessä ja luoteiskärjessä on oloissamme harvinaisia raukkeja. Itäjyrkänteessä raukeista eteläisin, kymmenmetrinen Saarnastuoli, on maamme komein raukki. Hieman pohjoisempana on Karhu-niminen raukki. Lähettyvillä on useita heikosti kehittyneitä, pienempiä raukkeja. Saarnastuolin vieressä on sokkeloinen luolaverkosto. Kynsikaivonniemen luoteiskärjessä on Alttarikallioksi kutsuttu paikka, jossa on vierekkäin useita raukkeja. Niiden välissä on neljä luolamaista tilaa. Raukilla tarkoitetaan rantakalliossa olevaa kivistä pilaria, joka on syntynyt sekä kemiallisen että fysikaalisen rapautumisen ja rantavoimien yhteisvaikutuksesta. Puulan raukit ovat syntyneet karkearakeiseen, hajarakeita sisältävään granodioriittiseen tai kvartsimontsoniittiseen kiveen ja ne ovat muodoltaan usein hyvin erikoisia. Puulan raukkien syntyyn on vaikuttanut rapautumisherkän kivilajin lisäksi noin vuotta samalla tasolla pysynyt veden pinta. Järven veden pinnan laskun myötä noin 150 vuotta sitten raukit tulivat esille (Kananoja 2005). Kallioalueen jyrkänteet ovat enimmäkseen karuja ja jäkälävaltaisia. Kynsikaivonvuoren sisämaan länsijyrkänteellä on kuitenkin mesotrofista kasvillisuutta, jota tapaa myös pienialaisesti läheisen mökin rantajyrkänteen kaakkoisosassa. Jyrkänteillä mesotrofiaa ilmentävät mm. tumma-uurnasammal, paakku-uurnasammal, oravisammal, kivikutrisammal, ketopartasammal, kalliotöppösammal, kissakello ja haurasloikko. Alimmilla hyllyillä on myös lehtomaista kasvillisuutta kuten kallioilla harvemmin viihtyvää velholehteä ja louhikkolehdossa kasvaa lisäksi riukumaisen lehtipuuston alla lehtokuusamaa, mustakonnanmarjaa, lehto-orvokkia, nuokkuhelmikkää, sormisaraa ja ahomansikkaa. Heikohkoa mesotrofiaa on myös paikoin rantajyrkänteiden suojaisten tyvilippojen alla tai raoissa kuten Kynsikalliovuoren itäjyrkänteellä ja Haukkavuoren länsijyrkänteen puuston suojaamalla kaakkoishännällä. Näillä kohdin kasvaa uurnasammalia tai haurasloikkoa. Kallioiden lakikasvillisuus on karua ja vain jyrkänteiden otsat ja kallioiden lakinokat ovat lähinnä poronjäkälien, parhaimmillaan palleroporonjäkälien peittämiä. Muuten kalliot ovat sammalten ja etenkin pohjoisrinteillä kuntan ja varvikon peittämiä. Rantakallioiden puusto on luonnontilaisenkaltaista varttunutta männikköä (VT), jossa sekapuina on joitakin koivuja ja haapoja. Kuusta on lähinnä aluskasvustossa Aivan rannassa on myös tervaleppää. Osan haavoista ovat majavat kaataneet. Kauempana rannasta varttunut männikkö muuttuu sekametsä- tai mäntytaimikoiksi. Pohjoiseen ja itään viettävillä rantarinteillä on paikoin paksua kunttaa ja variksenmarja sekä mustikkavarvikkoa. Kosteimmissa kohdissa on rahkasammalrinteitä ja suopursuvarvikkoa. Paisteisemmalla länsirannoilla poronjäkälävaltainen lakikasvillisuus on leveämpää ja siellä täällä on sianpuolalaikkuja. Rannalla kasvaa suomyrttiä. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 2 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 56

8 20 Kynsikaivonvuori - Haukkavuori, HIRVENSALMI Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura verkosto 57 1:15000 P