KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4

Transkriptio

1 12 Autionvuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 31 ha Korkeus: 200 mpy Suhteellinen korkeus: 102 m Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 32 km ja Korpilahdelta 7 km lounaaseen, Painaanjärven etelärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisemallisesti hyvin merkittävän Autionvuoren jyrkänteinen koillisrinne rajautuu osittain pohjoispuolella olevaan Painaanjärveen, jonka pohjoisrannalla on Jyväskylä Tampere välinen valtatie. Autionvuori kohoaa järven rannasta noin 100 metriä ja erottuu lähes vaaramaisena harjanteena pohjoispuolella olevaan peltomaisemaan. Lähiympäristössä on muitakin korkeita kallioselänteitä ja Painaanjärven itäpuolella sijaitsee Konttivuori. Koillisrinteen jyrkännepinnat ovat yleensä matalia viistojyrkänteitä, mutta paikoin esiintyy myös alle kymmenmetrisiä pystyseinämäpintoja. Lakiosat ja ylärinteet ovat vedenkoskematonta, moreenin peittämää maastoa. Rinnehakkuilta ja pohjoisosan lakiosista avautuu hyvin edustavia maisemia Painaanjärven takaisille peltoaukeille ja metsäiseen kumpuilevaan maastoon. Hakkuiden heikentämien sisäisten maisemien parhaita puolia ovat luoteisrinteen alapuolinen lehto sekä itäosan jyrkänteen rakoilumuodot. Kivilaji on pääasiassa porfyyrista granodioriittia. Pohjoisrinteen jyrkännepinnoilla esiintyy paikoin emäksistä vulkaniittia sulkeumana. Autionvuoren lakiosat ja rinteet ovat suurelta osin moreenin peittämää heikosti paljastunutta maastoa. Autionvuoren lakiosat ja ylärinteet ovat vedenkoskematonta maastoa. Jääkauden lopulla mannerjäätikön sulamisvaiheessa on kallioalue sijainnut Päijänteen seudulla olleen muinaisen jäätikkölahden alueella, jossa korkein ranta on ollut noin 145 metriä mpy (Ristaniemi 1985). Autiovuoren pohjois- ja koillisrinteessä olevat jyrkäneet ovat muodoltaan yleensä matalia viistoseinämiä. Paikoin jyrkänteissä esiintyy kuitenkin rakoilun lohkomia pystyseinämäpintoja, joiden korkeus parhaimmillaan jää hieman alle 10 metriin. Niissä on pieniä vaakarakoilun synnyttämiä terassimaisia syvennyksiä. Luoteisrinteen keskiosassa on jonkin verran lohkareikkoa. Autionvuori on kasvillisuudeltaan melko merkittävä alue. Suurimmaksi osaksi tavanomaisesta ja oligotrofisesta kalliolajistosta on mainittava aiemmin löydetty harvinaisehko sirohavusammal. Huomionarvoista on myös pohjoisen pohjankorvajäkälän runsaus koillisrinteillä. Alueen läntisessä osassa on säilynyt vanhahkoa metsää ja pieni lehtomainen, saniaisvaltainen metsikkö. Kohteen lehtolajistoon kuuluvat mm. mustakonnanmarja, tesma, näsiä ja koiranheisi. Hakkuuaukon kohdalla kallioseinämän sammalyhteisö on kärsinyt paahteesta ja osin kuivunut. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3

2 12. Autionvuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

3 13 Kattilavuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 14 ha Korkeus: 190 mpy Suhteellinen korkeus: 68 Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 30 km lounaaseen ja Korpilahdelta 10 km länteen, Mustamäen pohjoispuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kattilavuori on harvaan asutussa metsä- ja peltomaastossa sijaitseva maisemallisesti arvokas kalliomäki. Pyöreämuotoinen kallioselänne on jyrkkäpiirteinen ja rajautuu selkeästi kumpuilevasta, soisesta ja lampaireisesta metsämaastosta. Kattilavuori ei erotu kovin kauas metsämaastossa. Pohjoisen suunnalta se näkyy metsäisenä mäkenä, joka sulautuu melko hyvin muutenkin kumpuilevaan ympäristöön. Parhaiten mäki erottuu eteläpuoleisen pienen metsälammen vastarannalta katsottaessa. Länsi- ja lounaisrinteen osittain paljaat jyrkännepinnat erottuvat puuston seasta selvästi lähiympäristössä. Laelta ja ylärinteiltä avautuu heikosti puuston rajoittamia, luontaisia metsävaltaisia maisemia kauas ympäristöön. Lähimaisemassa näkyy luonnontilainen Vuorenalaisen lampi ja kauempana kumpuilevaa varovaisesti käsiteltyä metsämaastoa sekä maatila. Länsi- ja etelärinteen massiiviset porrasjyrkänteet ja harva luonnontilainen, kalliomännikköinen rinnepuusto ovat maisemallisesti melko avaria ja jylhiä. Alueen kallioperä on keski-karkearakeista, heikosti suuntautunutta, vaaleanharmaata granodioriittia. Kattilavuoren lakiosa, itä- ja pohjoisrinteet ovat ohuen irtomaan peittämää männikkömaastoa. Länsi- ja lounaissivuilla kohoavat noin 50 metriä korkeat porrasjyrkänteiset rinteet kohti kapeaa ja pienialaista lakea. Yksittäiset pystyseinämäpinnat ovat jyrkänteisillä rinteillä melko matalia, 3 8 metriä korkeita, säännöllisen kuutiorakoilun mukaisesti porrasmaisten hyllyjen erottamia. Silokalliot ovat jyrkänteisellä länsisivulla pienialaisia ja tavanomaisia. Kattilavuori sijaitsee muinaisen jäätikkölahden alueen luoteispuolella, jossa korkein ranta on ollut 143 mpy. Kattilavuoren korkein lakialue ja ylärinteet ovat vedenkoskematonta kalliomaastoa. Alue kuuluu laajan Petäjäveden ja Uuraisten suuntaan ulottuvan suhteellisen yhtenäisen supra-akvaattisen maaston eteläisiin reunaosiin (Ristaniemi 1985). Kattilavuoren jyrkänteellä kasvaa pääasiassa tavanomaista oligotrofista sammal- ja jäkäläpeitettä, mutta paikalta löydettiin myös Keski-Suomessa harvinainen loukkohohtosammal. Jyrkänteen päällä on harvaa männikköä sekä poronjäkäläisiä kalliopaljastumia. Pohjoisrinteellä kasvaa mustikkatyypin kuusikkoa. Kattilavuori rajautuu pieneen Vuorenalasen lampeen ja osin pieneen sorakuoppaan etelässä. Lännessä ja idässä on tiestöä ja muuten ympärillä on talousmetsää ja kilometrin säteellä pari maatilaa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 3 m

4 13. Kattilavuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

5 14 Oravivuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: , 02 Alueen pinta-ala: 126 ha Korkeus: 195 mpy Suhteellinen korkeus: 117 m Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 36 km lounaaseen, Puolakan eteläpuolella, Päijänteen länsirannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisemallisesti hyvin merkittävä Oravivuori on Päijänteen rannalla oleva kallioniemi, jonka lakiosat muodostuvat kolmesta toisiinsa liittyvästä jyrkkäpiirteisestä lakikumpareesta. Jyrkkäpiirteisyyden ja suuren suhteellisen korkeuden ansiosta kallioalueen metsäinen profiili erottuu massiivisena muusta ympäristöstä ja paikoin puuston seasta näkyy myös avokalliopintoja. Lakiosista avautuu näkymiä kauas yli saarisen Päijänteen sekä peltoja metsämaaston. Alueen eteläosia luonnehtii laaja, maisemallisesti hieno, harvapuustoinen ja kumpuileva silokallioselännemaasto. Kukkulankorven ja Oravivuoren välisessä notkelmassa on luontaista maisemaa heikentävä avohakkuu. Oravivuori on yksi Suomen kuudesta Unescon maailmanperintökohteena suojellusta Struven ketjun pisteestä. Struven ketju on Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle ulottuva kolmiomittausketju, jolla 1800-luvulla selvitettiin maapallon muotoa. Alueen kallioperä on pääasiassa keskirakeista graniittia, jossa on gneissisulkeumia. Alueen itäreunalla esiintyy myös porfyyrigraniittia. Jyrkännemuodoiltaan hyvin edustavan ja monipuolisen Oravivuoren laki sijaitsee peräti 122 metriä Päijänteen pintaa korkeammalla. Sen osittain jyrkänteinen länsirinne on noin 80 metriä korkea. Rinteen alaosa on louhikkoinen ja yläosassa on noin 20 metriä korkeita pystyseinämiä. Kukkulankorven mäellä on myös noin 20 metriä korkea pystyjyrkänne. Kallioseinämillä kasvaa pääasiassa oligotrofista sammal- ja jäkäläpeitettä, mutta Oravinvuoren länsijyrkänteeltä on löydetty myös kalliokärpänsammalta (RT) tihkutierasammalta (RT) seuranaan mm. useita mesotrofiaa ilmentäviä sammalia mm. aarnisammalta, isoriippusammalta, kalliopussisammalta, kiilto-omenasammalta, loukkopaanusammalta, pahtaomenasammalta, rotanhäntäsammalta, suikalesammalta ja tummauurnasammalta (Parnela, Hertta). Alueella elelee myös liito-orava (VU) (Hertta). Kallioalueen länsirinteen juurella kasvaa rehevää lehtomaista kuusikkoa ja jyrkänteiden yläosissa on poronjäkälävaltaista kalliomännikköä. Lakien välisessä notkelmassa on rämesoistuma. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 3 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3

6 14. Oravivuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

7 15 Könkkölänvuori-Ruppavuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 88 ha Korkeus: 167 mpy Suhteellinen korkeus: 89 Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 31 km lounaaseen, Korpilahdelta 5 km etelään, Päijänteen Ryhinselän länsirannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Alue kuuluu osittain vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja alueella on yksityinen luonnonsuojelualue, jotka kuuluvat myös Natura verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Päijänteen Ryhinselän rannalta nouseva Ruppavuoren ja Könkkölänvuoren kallioalue on biologisesti ja maisemallisesti hyvin merkittävä kohde. Päijänteen suunnasta metsäisenä muodostumana erottuvat vuoret kohoavat järven pinnasta lähes 90 metriä. Järvelle näkyy myös hieman avokallioita puuston seasta. Ruppavuorelta on luontaisesti puuston hieman rajoittama näkymä pitkälle Päijänteelle. Könkkölänvuorelta maisema on avoin edustan hakkuun takia. Alueen kallioperä on punertavaa, keskirakeista graniittia. Ruppavuoren itä-koillisrinne on jyrkkä ja hyvin louhikkoinen. Könkkölänvuorella on kaksi kapean suojuotin erottamaa avokallioista lakea, joiden päällä on suurehkoja silokallioita. Vuoren rinteessä on 5 10 metriä korkeita viistojyrkänteitä. Kallioalueen pienillä jyrkänteillä on tavanomaista seinä-, kerros- ja kiviturkkisammalvaltaista kasvillisuutta, ja lakiosien silokallioilla vallitsee poronjäkälä- ja kanervavaltainen kasvillisuus. Biologisesti arvokkainta alueella on Könkkölänvuoren puron varrelta Ruppavuoren koillisrinteelle ulottuva vanha metsä. Lakien välisen notkelman korpisuojuottiin kaivettu oja jatkuu pohjoiseen purona, joka on todettu myös pienvetenä arvokkaaksi (Lammi 1993). Alueelta on löydetty myös haapariippusammalta (VU) ja pussikämmekkä (RT) (Hertta). Vanhan metsän arvokkaaseen hyönteislajistoon kuuluu isopehkiäinen (NT/RT) ja pohjanaarnikaskas (Suomen kv-vastuulaji) (Hertta). Alueella elelee myös liito-orava (VU) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 3 m

8 15. Könkkölänvuori-Ruppavuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

9 16 Muuraisvuori-Haukkavuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 260 ha Korkeus: 182 mpy Suhteellinen korkeus: 104 m Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 29 km lounaaseen ja Korpilahdelta 5 km eteläkaakkoon, Päijänteen länsirannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Haukkavuoren kaakkoisrinteessä on Natura verkoston alue. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Päijänteen rannalla sijaitsevan maisemallisesti hyvin merkittävän kallioaluekokonaisuuden muodostavat Muuraisvuori, Haukkavuori, Paskomäki ja Sihverinvuori. Sihverinvuori on tärkeä osa Päijänteen rantamaisemaa ja myös Muuraisvuori näkyy järvelle selkeäpiirteisenä kohoumana, jonka avokallion yläosia erottuu ympäristöön hieman puiden välistä. Haukkavuori kohoaa järven pinnasta yli 100 metriä ja erottuu maisemassa myös korkeana metsäisenä mäkenä. Vuorten jyrkänteiden päältä avautuu lähes esteettömiä näkymiä etäälle Päijänteen länsiosan saarimaisemaan. Mäkien lakiosissa on laajoja lähimaisemiltaan hienoja silokalliopaljastumia ja Kiviönniemen kärjessä, Metsähallituksen retkeily ja nuotiopaikan kohdalla on hyvin hioutuneita rantakallioita, joissa on nähtävissä jäätikön tekemiä uurteita. Pääkivilajina alueella on karkeita maasälpärakeita sisältävä harmaa porfyyrinen granodioriitti ja sivukivilajina tavataan gneissisulkeumia. Muuraisvuorella on rapautumismuodoiltaan monipuolinen länsijyrkänne ja myös Haukkavuoren länsirinteellä on noin 600 metriä pitkä ja metriä korkea jyrkänne, jonka pystypinnat ovat parhaimmillaan noin kymmenmetrisiä. Haukkavuorella on Natura-alue, jonka vanhaan metsään vuoren biologiset arvot liittyvät. Muuraisvuoren jyrkänteellä on etupäässä oligotrofista sammalpeitettä, jonka lisäksi kallion tyvillä tavataan lievää mesotrofiaa ilmentäviä kasveja kuten tumma-uurnasammalta ja häntäsammalia. Lakiosien avokallioilla vallitsevat poronjäkälä sammalyhteisöt. Alueella vallitsevat tavalliset kuivat ja tuoreet kangasmetsätyypit, joita rehevämpiä metsiä tavataan mm. Muuraisvuoren jyrkänteen alla. Aleeun rajoilla elelee myös liito-orava (VU) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2

10 16. Muuraisvuori-Haukkavuori, JYVÄSKYLÄ :20 000

11 17 Housuvuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 34 ha Korkeus: 187 mpy Suhteellinen korkeus: 109 m Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 38 km etelään, Putkilahden Ylisjärven itärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Alue kuuluu lähes kokonaan maisema-alueeseen ja Natura verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisema- ja luonnonarvoiltaan merkittävä Housuvuori erottuu maisemassa massiivisena, Ylisjärven itärantaa hallitsevana mäkenä. Rinnepuuston lomitse näkyy paikoin melko laaja-alaisia kalliopintoja järven selälle. Laelta avautuu esteettömiä vesistöjen ja peltoalueiden kirjomia luontaisia maisemia Putkilahden kylän suuntaan. Lähimaisemassa länsirinteen louhikkoiset jyrkännemaisemat ovat kohtalaisen luonnontilaisia ja edustavia. Lakiosassa ja loivalla itärinteellä sisäisiä maisemia heikentävät laajat hakkuut. Mäen pohjoisosaan vie merkitty polku, jonka päässä on ainakin paikallisesti tunnettu näköalapaikka ja autiotupa, Housutorppa. Alueen kallioperä on keskirakeista, hieman suuntautunutta granodioriittia, jota leikkaa paikoin keski-karkearakeinen graniitti. Housuvuoren länsirinteessä on kaksi kaarenmuotoista jyrkännettä, joista eteläisempi on huomattavan korkea, yli 30-metrinen, hieman portaittain laskeva jyrkänne. Pohjoisemman rinteen alla ja eteläisemmällä rinteellä on paljon irtokiviä sekä lohkareita. Paljastumat ovat muuttuneet rinteessä paikoin myös rikkonaiseksi rakkakivikoksi. Ylärinteiden silokalliot ovat viistoja ja hieman tavanomaista laajempia pintoja. Lakiosa ja ylärinteet ovat vedenkoskematonta maastoa. Korkein ranta on ollut alueella noin 153 mpy (Ristaniemi 1985). Jyrkänteillä kasvaa pääasiassa oligotrofiaa ilmentäviä sammalia ja jäkäliä, mutta eteläjyrkänteen tyvellä esiintyy myös vaateliaampaa lajistoa, kuten ketopartasammalta, vuoririippusammalta ja kalkkikiertosammalta. Hakkuiden kohdalla sammalyhteisöt ovat kärsineet paahteesta. Eteläjyrkänteeltä löytyy myös tummaraunioista ja liuskaraunioista. Mäellä kasvaa kuusi- ja mäntykangasta ja jyrkänteiden yläpuolella silokallioilla on poronjäkälävaltaista harvaa männikköä. Mäen lakien välissä on hakattu lehto, jonka rippeinä kasvaa mm. näsiää, mustakonnanmarjaa, lehmusta ja vanhoja haapoja. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 1

12 17. Housuvuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

13 18 Huuvuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 36 ha Korkeus: 140 mpy Suhteellinen korkeus: 62 Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 42 km etelään, Putkilahden kylän eteläpuolella kapean Huujärven pohjoisrannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Pohjoisrinteessä on kaksi luonnonsuojelulailla suojeltua lehmusmetsikköä ja alue kuuluu kokonaan maisema-alueeseen. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisema- ja luonnonarvoiltaan merkittävä Huuvuori sijaitsee Huujärven ja Kasselän välisellä kannaksella. Kallioalue käsittää Huuvuoren ja Hevoskukkulan kallioselänteet. Mäki erottuu metsien ja vesistöjen kirjomassa kulttuurimaisemassa jyhkeänä selänteenä. Lounaaseen suuntautuneen jyrkänteen reunalta avautuu lähes esteettömiä maisemia alapuoliselle Huujärvelle, mutta näköala ei ulotu kauas vastapäisen korkean Seppälänmäen takia. Pohjoispuolelta näkyy sen sijaan kauemmaksi ympäröiville vesialueille, metsiin ja pelloille. Hevosvuorella on kivikautinen löytöpaikka (Museovirasto). Alueen kallioperä on vaaleanharmaata, keskirakeista, selvästi suuntautunutta granodioriittia. Lounaisrinne kohoaa jyrkkänä 40 metriä korkeana kalliorinteenä, jossa on porrasjyrkänteinen, noin 20 metriä korkea osa. Yhtenäiset ja lähes pystyt, runsaan rakoilun lohkomat granodioriittiseinämät ovat kuitenkin matalia. Jyrkänne jatkuu molemmin puolin jyrkkänä rinteenä, jossa on vyömäistä lohkareikkoa. Kalliomäki on kokonaisuudessaan subakvaattista aluetta. Huuvuoren korkein laki on sijainnut kuitenkin lähes korkeimman rannan tasossa mannerjäätikön sulamisvaiheessa (Ristaniemi 1985). Alue on biologisesti melko monipuolinen. Kallioalueen sammallajiston vaateliaanpuoleisia lajeja ovat ketopartasammal, kivikutrisammal sekä harvinaisehkot oravisammal ja pikkuruostesammal. Jäkälistä mainittakoon Huuvuoren lounaisjyrkänteellä kasvavat varjonahkajäkälä (NT/RT) ja kalliokeuhkojäkälä (NT/RT) (Hertta). Jyrkänteillä kasvaa myös isomaksaruohoa ja haisukurjenpolvea. Lakiosassa on poronjäkäläisiä silokallioita sekä mänty- ja kuusikankaita. Jyrkänteen tyvellä on lehtoa, jonka lajistoon kuuluvat mm. näsiä, mustakonnanmarja ja lehto-orvokki. Pussikämmekkä (RT) ja liitoorava (VU) on havaittu luonnonsuojelualueilla (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 3 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 1 m

14 18. Huuvuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

15 19 Kettuvuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 23 ha Korkeus: 146 mpy Suhteellinen korkeus: 68 Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 40 km etelään, Putkilahden kylän itäreunalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Alue kuuluu suurimmaksi osaksi Putkilahden maisema-alueeseen (MAO090073). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kettuvuoren pitkänomainen, lähes itä-länsisuuntainen kallioselänne rajautuu kylän itäreunalla ympäröiviin metsiin. Kettuvuoren maisema- ja luonnonarvot ovat merkittävät. Jyrkkärinteinen kallioselänne näkyy ympäristön avoimista maaston kohdista ympäröivää maastoa korkeampana metsäisenä kumpuna. Ylärinteiden kalliopintoja erottuu lähimaisemassa paikoin puuston seasta. Kettuvuoren lakiosista avautuu hyvin kauniita luontaisia pienten järvien, maatilojen, peltojen ja kumpuilevan metsän kirjomia maisemia etenkin etelään ja länteen. Lakiosia ja rinteitä luonnehtii melko harvapuustoinen ja paikoin hieman kulunut kalliomännikköinen maisema. Etelärinteellä maisemaan kuuluvat porrasmaiset ja jokseenkin massiiviset jyrkännepinnat. Kettuvuori on paikallinen näköalapaikka ja retkeilykohde. Kallioperä on suurelta osin vaaleanharmaata granodioriittia, jossa on paikoin liuskesulkeumia ja leikkaavaa graniittia. Edustavimmat jyrkänteet ovat etelärinteellä, jossa heikosti porrasmainen kallioseinämä kohoaa parhaimmillaan metriä. Jyrkänteissä on aivan pystyjä silokallioseinämiä, koloja, halkeamia, hyllyjä ja alapuolella rinteessä lohkareikkoa. Yksittäiset pystypinnat ovat kuitenkin melko matalia 3 5 metrin korkuisia. Lakiosan tasaiset ja länsi- ja pohjoisrinteiden viistopintaiset silokalliot ovat hieman tavanomaista laajempia. Kettuvuoren pohjoisrinteellä on hajanaista lohkareikkoa ja selännejakson länsipäässä on pieni erillinen rantalohkareikko. Kettuvuoren selänne on suurelta osin subakvaattista maastoa, joka on kuulunut jäätikkölahden alueeseen. Alueen korkein lakialue on ollut ihan korkeimman rannan tuntumassa, joka alueella on ollut noin 153 metriä mpy. Kalliojyrkänteiden kasvillisuus koostuu pääasiassa oligotrofiaa ilmentävistä sammalista ja jäkälistä, ja kalliolla kasvaa myös mm. mäkitervakkoa, mäkiarhoa ja suikeanoidanlukkoa (VU). Mäen lakiosissa kasvaa kuivaa puolukkatyypin männikköä ja jyrkänteiden yläosissa poronjäkälävaltaista silokalliokasvillisuutta. Pohjoisrinteen kuusikko on hieman rehevämpää mustikkatyyppiä. Pohjoisrinteellä on jonkin verran hakkuita ja taimikkoa. Lakiosan kasvillisuus on jonkin verran kulunut parhailla näköalapaikoilla ja polkujen kohdilla. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 1 m

16 19. Kettuvuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

17 20 Vaarunvuoret JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: , 05 Alueen pinta-ala: 218 ha Korkeus: 199 mpy Suhteellinen korkeus: 121 m Kallioalueen sijainti: Jyväskylästä 35 km etelään, Korospohjassa, Päijänteen itärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueella on viisi yksityistä pientä luonnonsuojelualuetta, länsirinteellä vanhojen metsien suojeluohjelman alue ja pieni lehtojensuojeluohjelman alue. Keskeisin osa kuuluu rantojensuojeluohjelman alueeseen ja alue kokonaisuudessaan maisema-alueeseen sekä Natura verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Vaarunvuorten alue on maisema- ja luonnonarvoiltaan poikkeuksellisen edustava ja arvokas kohde. Ylänköinen ja laaja alue rajautuu Päijänteen Korospohjaan ja idässä moreenipeitteiseen metsämaastoon. Kallioalue erottuu parhaiten länsipuolelta Päijänteen suunnasta katsottaessa, josta erottuvat paikoin Vaarunvuoren jyrkänteiset kallioseinämät puuston yli melko kauas lahdelle. Vaarunvuoren jyrkkäpiirteinen länsirinne erottuu massiivisena läheistä maisemaa hallitsevana profiilina myös etelän suunnasta Korospohjan pelloilta katsottaessa. Itäpuolelta kallioalue rajautuu harkinnanvaraisesti viereiseen metsämaastoon eikä erotu maisemassa. Maisemat alueen metsien hallitsemassa keskiosassa ovat melko tavanomaisen metsäiset eikä näköaloja avaudu juuri ympäristöön. Parhaimmat näköalat ympäristöön aukeavat jyrkänteiseltä länsirinteeltä, josta avautuu paikoin avaria ja luonnontilaisia, korkeiden, metsäisten kallioselänteiden reunustamia vesistömaisemia Päijänteelle ja kaakkoon Koroispohjan peltolaaksoon ja sen takaiselle Ylisjärvelle. Kallioalueen sisäiset maisemat ovat alueen luonnontilaisuuden takia hyvin edustavia etenkin länsiosan lakialueella ja jyrkänteisellä ja jylhällä länsirinteellä. Alueen läpi kulkee vanha maantie. Vuorella kiertää merkitty luontopolku. Alueen kallioperä on Vaarunvuorten länsiosassa pääasiassa emäksistä metavulkaniittia. Itäosassa vallitsee tasakeskirakeinen graniitti ja keskirakeinen granodioriitti. Alueen lakiosat ovat suurelta osin lohkareisen moreenin peittämää vedenkoskematonta maastoa. Jääkauden lopulla mannerjäätikön vetäydyttyä alueelta on korkein ranta ollut Vaaruvuoren rinteillä 153 metrin korkeustasolla merenpinnasta (Ristaniemi 1985). Viisto- ja porrasjyrkänteisen Korospohjaan viettävän lounaisrinteen kokonaiskorkeus on parhaimmillaan noin 80 metriä. Rinteen keskivaiheilla on Vaarunjyrkän luonnonsuojelualue, jonka kohdalla sijaitsevat jyrkimmät ja korkeimmat seinämäpinnat. Tiheärakoisten, lohkoutuneiden kalliopintojen korkeus on metriä ja niiden tyvellä on lohkareikkoa. Erillisiä jyrkännejaksoja on muuallakin rinteellä, jossa on myös hajanaista rantalohkareikkoa vyömäisenä muodostumana. Vaarunvuorten paikoin soistuneessa rauhallisesti kumpuilevassa lakiosassa on Särkijärven ja Hietajärven arvokkaat pienvedet (Lammi 1993). Vaarunvuoret on biologisesti poikkeuksellisen arvokas kallioalue, jonka männikköinen lounaisrinne on pienilmastoltaan erikoinen etelävuori. Alueella on arvokkaita kallioita, lehtoja, vanhaa metsää sekä soita. Lajistoltaan samanvertaista kohdetta ei löydy muualta Keski-Suomesta. Lounaisrinteen tasanteilla tavataan ketomaisia laikkuja, joilla esiintyy mm. mäkitervakkoa, kanervisaraa, vuorimunkkia (RT) ja pahtarikkoa (RT). Alueelta on löydetty myös kalliotummaraunioista, kesämaksaruohoa (RT), liuskaraunioista ja pahtanurmikkaa (RT) (Hertta). Edullisen kivilajin vuoksi myös itiökasviyhteisöt ovat hyvin monipuolisia. Vaarunjyrkältä on vanha havainto etelänlimijäkälästä (RE) (Wainio 1878), mutta sen koommin ei lajia ole havaittu. Lisäksi kallioilla viihtyy mm. isoriippusammal, suippuväkäsammal ja jäkälistä kalliokeuhkojäkälä (NT/RT) (Hertta). Lounaisrinteen pienen luonnonsuojelualueen reunalla on valtakunnallisesti arvokas lehtoalue, jonka lajistoon kuuluvat mm. haisukurjenpolvi, lehtoneidonvaippa ja metsänemä (VU) (Hertta). Järeäpuustoinen lounaisrinteen metsä on erittäin arvokas vanhan metsän lajiston kannalta. Vanhan metsän lajistoa kallioalueella edustavat useat uhanalaiset kääväkkäät kuten rustikka (VU), sirppikääpä (VU) ja valkorihmakääpä (VU). Putkilokasveista metsissä viihtyvät mm. ahokirkiruoho (VU), hajuheinä (NT), huhtakurjenpolvi (NT/RT), lehtopalsami ja soikkokaksikko (Hertta). Alueen metsissä viihtyvät lisäksi seuraavat uhanalaiset hyönteiset karvakukkajäärä (EN), kyrmysepikkä (VU), pitkähukka (VU), sumuvirnayökkönen (VU), takkutiera (VU), täplämustakeiju (EN), virnasinisiipi (VU) (Hertta). Alueella elelee myös liito-orava (VU) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 1 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 1 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 2 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 1

18 20. Vaarunvuoret, JYVÄSKYLÄ :15 000

19 21 Pajuvuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 93 ha Korkeus: 175 mpy Suhteellinen korkeus: 97 Kallioalueen sijainti: Päijänteen Soukan lahden pohjukassa Vilhuniemen itäpuolella sijaitseva kallioselänne. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Pajuvuori sijaitsee Päijänteen Soukanpohjan rannassa Vilhuniemen arvokkaan kalliomaaston kaakkoispuolella. Vuori nousee Päijänteen pinnasta jyrkkärinteisenä ja osin jyrkänteisenä noin 100 metriä ja muodostaa hyvin näkyvän rantamaiseman elementin. Kallioseinämiä näkyy harvan puuston seasta Soukan lahden vastakkaiselle rannalle laajoina pintoina. Lakiosasta avautuu kauniita järvimaisemia lahdelle ja Vilhuniemen kalliomaastoon. Vuoren lakiosa on komeaa harvan porrasmaisesti laskeutuvaa kalliomännikkömaastoa laaja-alaisine ja maisemallisesti avarine silokallioineen. Varsinkin Pajuvuoren etelään antavan jyrkänneosan korkeat, paljaat seinämät ovat pienmaisemallisesti näyttäviä. Alueen kallioperä on keskirakeista graniittia. Länsireunaltaan jyrkänteisenä kohoavan Pajuvuoren lakiosa on kauttaaltaan karun komeaa, pyöreäpiirteistä ja harvan porrasmaisesti laskeutuvaa kalliomännikkömaastoa, jossa silokalliot ovat tavanomaista edustavampia ja laaja-alaisempia. Länsirinne on porrasmainen ja muodostuu erillisistä jyrkänteisistä rakoilun lohkomista seinämistä, joiden juurilla on runsaasti louhikkoa ja lohkareikkoa. Graniittiseinämät ovat paikon rakoilleet epäsäännöllisen kuutiomaisesti, ja varsinkin etelään antavan jyrkänneosan korkeissa, paljaissa seinämissä on erikoisia rakoilun synnyttämiä muotoja, jossa seinämästä on irronnut lohkareita jättäen jäljelle päällekkäisiä "lovia" ja hyllyjä. Seinämissä on myös halkeamia ja pieniä onkaloita. Alarinteillä on runsaasti rantalohkareikkoa. Pajuvuoren korkein lakiosa on vedenkoskematonta aluetta. Korkein ranta on sijainnut alueella 153 metriä m.p.y. (Ristaniemi 1985). Lakiosassa vallitsee tyypillinen silokalliokasvillisuus ja matala, mutta melko vanha männikkö. Paljastumilla on myös suolajistoa sekä valuvia kangasrahkasammalpatjoja. Jyrkännekasvillisuus on tavanomaista ja lievään mesotrofiaan viittaa ainoastaan tummauurnasammal. Metsät ovat suurelta osin tavallisia tuoreita ja kuivia kankaita, mutta jyrkänteiden alla kasvaa varsin runsaasti myös lehtipuuta ja mm. vanhoja haapoja. Mäen itäosassa on hakkuita ja taimikoita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 m

20 21. Pajuvuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

21 22 Vilhuniemen kallioalue JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 229 ha Korkeus: 180 mpy Suhteellinen korkeus: 102 m Kallioalueen sijainti: Päijänteen Mustanselän itärannalla, Synsiänlahden pohjoispuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Vilhuniemen kallioalue on maisemallisesti hyvin merkittävä Päijänteeseen työntyvä laaja niemi, joka erottuu metsäisenä, korkeana ranta-alueena järvelle. Alueen massiivisimmat jyrkänneosat sijaitsevat niemen pohjoispäässä Pyhävuoren länsisivulla. Pyhävuoren lounaisjyrkänteen pysty- ja viistojyrkänteiset seinämät ovat suurelta osin jäätikön hiomia ja niiden korkeus vaihtelee 5-10 metrin välillä. Vilhuniemen lounaisosassa on länteen antava metriä korkea seinämä, jonka muotoja hallitsee graniitin voimakas vaakarakoilu. Niemen kaakkoisreunalla on lisäksi suoraan Soukanpohjaan rajautuva kymmenmetrinen rantakallio. Pyhävuoren länsirinteen moreenipeitteisellä alarinteellä on hyvin laajoja ja massiivisia rantalohkareikkoja. Vastaavaa rantalohkareikkoa esiintyy myös Vilhuniemen keskiosassa itärannalla. Geomorfologista arvoa on myös kalliolakien ja viistorinteiden tavanomaista laajemmilla ja edustavammilla silokallioilla. Korkeimpien selänteiden lakiosista ja rinteiltä avautuu monin paikoin hyvin kauniita järvimaisemia Mustanselän suuntaan sekä itäpuolelle Soukan lahdelle. Edustavimmillaan maisemat ovat ehkä Pyhävuoren laelta, josta avautuu paikoin esteettömiä, luontaisia maakunnallista luokkaa olevia järvimaisemia. Alueen sisäosien harvapuustoiset silokalliot ja jyrkänteet sekä alarinteiden massiiviset lohkareikot ovat edustavia ja tavanomaista erikoisempia lähimaisemia. Lakiosissa ja rinteillä tehdyt hakkuut ja sulkeutuneet taimikot ovat kuitenkin heikentävät selvästi sisäistä maisemakuvaa. Vilhuniemen alueen pääkivilaji on tasarakeinen graniitti, joka on monin paikoin kohtalaisen säännöllisesti kuutiorakoilutta. Pyhävuoren alueella graniitissa esiintyy monin paikoin harvakseltaan vaaleita kalimaasälpähajarakeita. Vilhuniemen kallioalueella biologisesti merkittävintä on isosahasammalen esiintyminen Pyhävuoren länsirinteen lohkareikossa. Isosahasammalta on löytynyt vain muutamalta paikalta Keski-Suomesta. Lohkareikoissa ja kallioilla vallitsevat muuten oligotrofiset jäkälät sekä yleiset sammalet. Ylärinteillä on laajoja harvapuustoisia kalliokkoja, joiden tyyppi vaihtelee kanervavaltaisesta puolukkavaltaiseen. Kaiken kaikkiaan täysikasvuista metsää on jäljellä varsin rikkonaisesti. Pyhävuoren lakialueella on lapinraunio eli pronssi-varhaisrautakautinen hautaröykkiö (henk. koht. tiedonanto, Timo Sepänmaa, ). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 2 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2

22 22. Vilhuniemen kallioalue, JYVÄSKYLÄ :15 000

23 23 Kontinvuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: , Alueen pinta-ala: 104 ha Korkeus: 195 mpy Suhteellinen korkeus: 117 m Kallioalueen sijainti: Jyväskylän Muuratsalon pohjoisosassa. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Muuratsalon pohjoisosassa sijaitseva Kontinvuori on biologisesti ja maisemallisesti hyvin arvokas kallioalue. Suurelta osin moreenipeitteisen maaston laajemmat kalliopaljastumat esiintyvät pääasiassa jyrkkien rinteiden keski ja alaosissa sekä eteläselänteen jyrkänteisellä rinteellä. Silokalliot ovat paikoin tavanomaista selvästi laaja alaisempia, kupumaisia, harvan rakoilun lohkomia kalliopintoja. Lounaaseen antava jyrkänne on rakoilun lohkoma ja viistopintainen ja porrasmainen kalliorinne, jonka alaosassa on runsaasti lohkareikkoa. Sen kokonaiskorkeus on noin 35 metriä, mutta pystyseinämäpinnat ovat vaatimattomia. Kontinvuori erottuu hyvin Päijänteelle ja louhikkoinen lounais ja eteläjyrkänne näkyy kauaksi osittain edustan hakkuun takia. Vuorelta avautuu puiden välistä maisemia kauas järvelle ja Säynätsalon asutus ja teollisuusalueelle. Lähiympäristön mäkimaisemat sekä alueen sisäiset maisemat ovat metsänhoitotoimien muuttamia. Eteläisemmän selänteen silokallioinen lakiosa ja louhikkoinen, lounaaseen antava kalliorinne on maisemallisesti edustava ja kohtalaisen luonnontilainen osa alue. Alueen kallioperä on karkearakeista porfyyrista graniittia. Kontinvuoren kallioalue on suurelta osin tavanomaista kangasmetsää, mutta itäisen alarinteen pienellä luonnonsuojelualueella on rehevä puronvarsilehto (Keski Suomen seutukaavaliitto 1982). Kallioseinämillä ja avokallioilla vallitsee enimmäkseen oligotrofinen sammal ja jäkäläkasvillisuus. Tärkein alueelta löydetty laji on purolaakasammal (VU) (Laaka 1989). Putkilokasvilajistosta mainittakoon harvinaisehkot vahamaksaruoho ja haisukurjenpolvi. Kontinvuoren lehdossa kasvaa pussikämmekkää (RT) (Hertta). Kontinvuorella on opastettu luontopolku. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2

24 23. Kontinvuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

25 24 Punavuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 28 ha Korkeus: 175 mpy Suhteellinen korkeus: 80 Kallioalueen sijainti: Alvajärven koillispuolella, Perä-Palokan kylän tuntumassa. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisemallisesti hyvin merkittävä Punavuori on lounaissivustaan jyrkänteinen ja rajautuu melko selväpiirteisesti viereisiin metsämaihin. Osittain kuusikkoon ja osittain hakkuulle laskeva lounaisjyrkänne on parhaimmillaan noin 30 metriä korkea ja väriltään erikoinen punaisen apliittigraniitin vuoksi. Jyrkänne on lähimaisemallisesti hyvin vaikuttava ja sen yläosa näkyy melko jyhkeänä myös länsipuoliselle tielle ja pelloille rinnepuuston yli. Jyrkänteen päällä kulkee maisemapolku, jolta avautuu hienoja pelto, metsä ja järvimaisemia. Puusto rajoittaa näkyvyyttä vain vähän ja jyrkänteen luoteisosassa on myös avoimia näköalakielekkeitä, joilta näköala ei tosin ole yhtä laaja. Punavuoren lakiosat ja rinteet ovat suurelta osin moreenin peittämää heikosti paljastunutta metsämaastoa. Kallio on paljastuneena parhaiten Punavuoren selänteen jyrkänteisillä rakoilun lohkomilla seinämillä. Massiivisin jyrkännealue sijaitsee Punavuoren korkeimman lakialueen lounaissivulla, jossa heikosti porrasmaisen ja silmiinpistävän voimakkaan pystyrakoilun lohkoma kallioseinämä on parhaimmillaan noin 30 metriä korkea. Jyrkänteen pituus on noin 500 metriä. Laajin yhtenäinen pystyseinämä on jyrkänteen länsiosassa ja se nousee tasaiselta maalta pystysuoraan tai hieman ylikaltevana noin 20 metriä korkeammalla olevalle lakialueelle. Jyrkänteen alla on kookasta hieman hajanaista louhikkoa. Punavuoren eteläisellä alarinteellä on kaksi lyhyempää 200 metrin mittaista, matalampaa kallioseinämää. Silokalliot ovat alueella pienialaisia ja heikosti paljastuneita. Alueen korkein lakiosa on supra-akvaattista eli vedenkoskematonta maastoa, joka on sijainnut muinaisen jäätikkölahden länsireunalla. Korkein ranta on sijainnut alueella mpy (Ristaniemi 1985). Kasvillisuudeltaan alue on tavanomainen, karu kalliomäki. Lounaisjyrkänteen kalliot ovat paahteisia ja jäkälävaltaisia. Myös sammallajisto on oligotrofista ja melko yksipuolista. Jyrkänteellä kasvaa harvakseltaan mäntyä ja sen päällä on kapealti kanervatyypin männikköä sekä jonkin verran pieniä poronjäkäläisiä kallioita. Laella on lähinnä tuoretta kuusikkoa ja männikköä. Mäen alarinteillä metsät ovat tuoreita kuusikoita, jyrkänteen luoteispään tyvellä on myös kasvatushakattua lehtomaista kuusikkoa. Punavuoren alue on paikallinen näköalapaikka ja retkeilykohde. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

26 24. Punavuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

27 25 Hyppyriäisenmäki JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 31 ha Korkeus: 190 mpy Suhteellinen korkeus: 107 m Kallioalueen sijainti: Oravasaaren kylältä 4 km etelään Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Hyppyriäisenmäki on laajemman pohjois-eteläsuuntaisen selänteen hyvin jyrkkärinteinen kärki, joka näkyy pohjoiseen melko selvästi. Mäen laki kohoaa peräti 107 metriä luoteispuolisesta Kaukkaanlammesta. Suurelta osin heikosti paljastuneen selänteen länsirinteessä on erikoinen, lähes yhtenäisesti ylikalteva jyrkänne, jonka korkeus on parhaimmillaan noin 6 metriä. Jyrkänteen päältä avautuu laaja metsämaisema, jonka näkyvyyttä etualan taimikko edesauttaa. Luoteessa näkyy myös Kaukkaanlampi. Itärinteeltä näköala rajoittuu lähinnä vastapäiseen Viitasenvuoreen. Sisäisten maisemien parhaita yksityiskohtia ovat ylikalteva länsijyrkänne, rinteiden laajat lohkareikot sekä Hyppyriäisenpuron puuton louhikko. Alueen kallioperä on keskirakeista, suuntautunutta granodioriittia. Hyppyriäisenmäen kalliokasvillisuus rajoittuu lähellä lakea olevalle länsijyrkänteelle. Oligotrofisen sammal- ja jäkälälajiston lisäksi paikalla tavataan lievästi mesotrofisia lajeja. Hyvin jyrkän itärinteen männikössä on esiintyy myös hieman vaateliaampaa lajistoa, kuten mustakonnanmarjaa ja lehmusta. Selänteen pohjoisosassa on lohkareista, melko vanhaa puolukkatyypin männikköä. Lakiosassa ja rinteillä on myös taimikoita. Itäpuolella sijaitseva Hyppyriäisenlampi ja siihen virtaava louhikkoinen puro on todettu suojelun kannalta arvokkaiksi pienvesiksi (Lammi 1993). Alueella elelee liitoorava (VU) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3

28 25. Hyppyriäisenmäki, JYVÄSKYLÄ :15 000

29 26 Mäyrävuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 52 ha Korkeus: 177 mpy Suhteellinen korkeus: 99 Kallioalueen sijainti: Vaajakosken keskusta 6 km etelään, Päijänteen itärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Päijänteen Teerilahden rannassa sijaitseva Mäyrävuori on maisemallisesti hyvin arvokas kallioalue, jonka jyrkkäpiirteinen profiili erottuu kauas järvelle. Kallioalue käsittää jyrkänteisenä länsireunastaan kohoavan Mäyrävuoren kallioselänteen länsirinteen ja lakiosat ja sen eteläiset matalammat jatkeet. Mäyrävuoren lakisa on suurelta osin moreenin peittämää metsämaastoa ja paljastuma-alueet sijaitsevat pääasiassa länsirinteen jyrkänteisillä osilla. Länsirinteessä on kolme hieman porrasmaisesti kohoavaa seinämää, joiden korkeus on metriä. Jyrkänteisen kalliorinteen kokonaiskorkeus on parhaimmillaan noin 40 metriä. Vaakarakoilun mukainen, erityisen voimakas lohkeilu on luonut miltei seinämän yläosiin ulottuvia louhikkoja ja lohkarekasoja. Selänteen pohjoisosan harvapuustoiset jyrkännepinnat erottuvat selvästi Jääskelän kartanon suunnalta avoimesta maastosta katsottaessa. Mäyrävuoren laelta avautuu monin paikoin hieman luontaisen rinnepuuston rajoittamia maakunnallista luokkaa olevia järvimaisemia Päijänteelle. Jyrkänteisen ja lohkareikkoisen länsirinteen lisäksi hienoja lähimaisemia löytyy eteläosan lammen rannoilta. Alueen kallioperä on keskirakeista, selvästi suuntautunutta porfyyristä granodioriittia. Kallioperässä esiintyy paikoin myös emäksisempää dioriittista kiveä. Mäyrävuoren kalliokasvillisuus on lähes kokonaan oligotrofista, mutta mm. laajojen jäkäläseinämien ansiosta edustavaa. Lohkarepintojen lajistosta mainittakoon rannikko ja tunturialueille tyypillinen tuulenrokkojäkälä. Kallioiden ylärinteillä on kuivia mäntykangasvyöhykkeitä, mutta peitteisellä laella vallitsee tuore kangasmetsäkasvillisuus. Länsirinteellä metsien kenttäkerroksessa tavataan siellä täällä lehtolajistoa. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

30 26. Mäyrävuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

31 27 Haukkavuori-Pekonmäki JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 46 ha Korkeus: 150 mpy Suhteellinen korkeus: 72 Kallioalueen sijainti: Vaajakosken keskustasta 4 km etelään, nelostien varressa. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisema- ja luonnonarvoiltaan arvokas Haukkavuoren ja Pekonmäen kallioalue sijaitsee Pohjois-Päijänteen ja Leppäveden välisellä kannaksella. Geomorfologisesti edustavin osa on Haukkavuoren länsireunan jyrkänne, jonka lähes pystyinä kohoavat seinämäpinnat ovat parhaimmillaan noin 25 metriä korkeat. Yksittäiset pystyseinämät ovat parhaimmillaan lähes 15 metriä korkeita. Jäätikön hiomat vaaka-asentoiset uurteet näkyvät monin paikoin hieman ulospäin pullistuneilla kallioseinämillä. Monin kohdin on jyrkänteessä myös ylikaltevia seinämäpintoja. Jyrkänteen alla on sammalikon peittämää lohkareikkoa. Selänteiden länsirinteillä on paikoin viistoja, melko edustavia silokallioita. Pekonmäeltä ja Haukkavuoren lakiosista avautuu edustavia kaukaisia metsämaisemia sekä järvimaisemia etenkin idän suuntaan osittain hakkuiden ansiosta. Hakkuut ja leveä sähkölinja ovat muuttaneet alueen luonnontilaa ja maisemaa, mutta kalliomänniköt ja jyrkänteet ovat edelleen paikoin edustavia pienmaisemia. Kivilaji vaihtelee alueella karkearakeisesta porfyyrisesta granodioriitista tasarakeiseen grano- ja kvartsidioriittiin. Kalliokasvillisuus on enimmäkseen oligotrofista, mutta vaateliaampaakin lajistoa löytyy mm. Pekonmäen pieniltä länsijyrkänteiltä. Haukkavuoren hieman koveran kallioseinämän tyvellä kasvaa isoriippusammalta. Pystyseinämä on muuten valtaosin kuiva ja jäkälävaltainen. Selänteen ylärinteiden harvapuustoiset, poronjäkäläiset kalliomänniköt ovat melko edustavia. Alarinteillä metsät ovat tuoreita tai lehtomaisia kuusikoita. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

32 27. Haukkavuori-Pekonmäki, JYVÄSKYLÄ :15 000

33 28 Kanavuori-Koskenvuori JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 159 ha Korkeus: 197 mpy Suhteellinen korkeus: 116 m Kallioalueen sijainti: Vaajakosken keskustan itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kanavuoren ja Koskenvuoren muodostaman kallioselännejakson maisema- ja luonnonarvot ovat hyvin merkittäviä. Vesistöjen kirjomassa maisemassa sijaitseva kallioselännejakso on hyvin tunnettu maamerkki, jonka massiivinen profiili näkyy kauas. Geomorfologisesti merkittävin osa on Kanavuoren länsirinne, jossa on noin 800 metriä pitkä, jyhkeä kalliojyrkänne. Parhaimmillaan 45 metriä korkean jyrkänteen tyveltä alkaa louhikkoinen vartevaa männikköä kasvava rinne. Kallioseinämät kohoavat monin paikoin 20 metriä pystysuorina ja luovat erittäin vaikuttavia lähimaisemia. Koskenvuoren etelä- ja länsiosat ovat hyvin paljastunutta, porrasmaista kalliomaastoa, jossa on hieman tavanomaista laajempia silokallioita. Harvapuustoiset kalliorinteet erottuvat puuston seasta lounaispuolelta katsottaessa. Kanavuoren lakiosista ja rinteiltä avautuu monipuolisia metsä ja vesimaisemia osittain rakennettuun ympäristöön. Alueen kallioperän pääkivilajit ovat keski karkearakeinen granodioriitti ja keskirakeinen dioriitti. Kanavuoren ja Koskenvuoren alue on kasvillisuudeltaan monipuolinen ja uhanalaislajistonsa vuoksi arvokas kallioalue. Kanavuoren länsirinteen lajistollisesti rikkailla jyrkänteillä tavataan hyvin monipuolisia oligo- ja mesotrofisia kasviyhteisöjä, joiden lajistoon kuuluu mm. kalliokeuhkojäkälä (NT/RT). Kanavuorelta aiemmin löydettyjä lajeja ovat suippuväkäsammal, lenkosammal ja isotuppisammal. Putkilokasveista mainittakoon mäkitervakko ja vahamaksaruoho (Välivaara ym. 1991). Kanavuoren länsirinteen puusto on pääosin vanhaa, mutta muualla vallitsevat tavanomaiset, enimmäkseen mäntyvaltaiset talousmetsät. Koskenvuorella on muinaismuistoalue, joka on lähes tuhottu lapinraunio (Timo Sepänmaa 1996, kirje). Kanavuorella on luontopolku. Alueella elelee liito-orava (VU) ja hyönteisistä keisarikavaltajapistiäinen (NT) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 2 Historialliset arvot: 3 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 2

34 28. Kanavuori-Koskenvuori, JYVÄSKYLÄ :15 000

35 29 Halsvuori JYVÄSKYLÄ, LAUKAA KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 107 ha Korkeus: 210 mpy Suhteellinen korkeus: 70 Kallioalueen sijainti: Laukaan keskustasta 8 km lounaaseen, Iso-Kuukkasen eteläpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Halsvuori ja sen itäpuolella oleva jyrkkäpiirteinen kallioselännemaasto muodostavat maisemiltaan ja luonnonarvoiltaan merkittävän kokonaisuuden. Se muodostuu vierekkäisistä jyrkkäpiirteisistä selänteistä ja niiden välisistä kapeista suolaikkuisista metsänotkelmista. Vuoren eteläsivulla on pitkä ja korkea kallioseinämä, jolla on noin 5000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia (Kivikäs 1995). Eteläseinämää käytetään kalliokiipeilyyn ja osa kiipeilyreiteistä kulkee huolestuttavan läheltä kalliomaalauksia. Seinämällä on lohkareiden irtoamisen vuoksi syntyneitä pienmaisemallisesti erikoisia jyrkännemuotoja. Paljas lounaisjyrkänne näkyy komeasti eteläpuoliselle tielle, mutta kokonaisuutena kallioalue hahmottuu ympäristöstä heikommin. Vuorelta avautuu maisemia enimmäkseen lähiympäristön metsiin, mutta länsipuolella pilkottaa myös vesistöjä ja kaukaista metsämaisemaa. Kivilaji on pääasiassa porfyyrista granodioriittia, mutta alueella esiintyy myös tasarakeista granodioriittia ja nuorempaa graniittia. Kallioselännejaksoa luonnehtii useat jyrkänteiset kallioseinämät, joita kontroloi voimakkaimmin luode-kaakkosuuntaiset kallioperän murtumalinjat. Selänteiden lakiosat ovat vedenkoskemattomalle maastolle tyypillisesti moreenin peittämiä ja heikosti paljastuneita. Massiivisin jyrkänne sijaitsee Halsvuoren lounaissivulla. Noin 500 metriä pitkällä seinämällä on korkeutta metriä ja se on paikoin varsin sileäpintainen ja harvarakoinen. Voimakkaan pystyrakoilun muovaamasta kallioseinämästä on paikoitellen irronnut suuria lohkareita ja seinämään on muodostunut hyllyjä, kielekkeitä ja tornimaisia kalliolohkoja. Jyrkänteen keskikohdalla on melko massiivista kookasta jyrkänteen aluslouhikkoa. Halsvuoren pohjoispäädyssä koillissivulla on myös hieno metriä korkea porrasjyrkänne, joka muodostuu kahdesta pystyseinämien välissä olevista porrasmaisista hyllystä, joilla on leveyttä 5-10 metriä. Jyrkänteen tyvellä on kohtalaisen runsaasti lohkareikkoa. Halsvuoren itäpuolella olevien selänteiden jyrkänteet ovat selvästi matalampia. Silokallioita on alueella vähän runsaan peitteisyyden takia. Selänteiden lakialueet ja ylärinteet ovat suurelta osin vedenkoskematonta, korkeimman rannan yläpuolista maastoa. Halsvuoren kallioalue sijaitsee jäätikkölahden länsireunalla, jossa korkein ranta on sijainnut mpy (Ristaniemi 1985). Kalliokasvillisuus on enimmäkseen oligotrofista, mutta lajistoltaan mielenkiintoista. Koillisrinteen tyven lohkareikossa esiintyy isosahasammal, jota on löytynyt vain muutamalta paikalta Keski Suomesta. Massiivisemman lounaisjyrkänteen tyveltä löytyi hohkasammalta, jota ei aiemmin ole löydetty lainkaan Keski Suomen alueelta. Lounaisjyrkänteellä on edustavia paahteisten pintojen jäkäläkasvustoja. Kallioalueen metsät ovat tavallisia, osittain käsiteltyjä tuoreita ja kuivia kankaita. Selänteiden välillä on soistuneita notkoja ja Halsvuoren lounaispuolella on pieni suorantainen lampi. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 2 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

36 29. Halsvuori, JYVÄSKYLÄ, LAUKAA :15 000

37 30 Nokkosenmäki-Tuohivuori JYVÄSKYLÄ, LUHANKA KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 59 ha Korkeus: 170 mpy Suhteellinen korkeus: 92 Kallioalueen sijainti: Putkilahden kylältä 2 km kaakkoon, Tammijärven tien varrella. Maankäytön suunnittelutilanne: Luoteisosassa oleva Norkkosenmäki kuuluu osittain Putkilahden arvokkaaseen maisema-alueeseen (MAO090073). Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kahdesta erillisestä selänteestä muodostunut Nokkosenmäen-Tuohivuoren kallioalue sijaitsee osittain valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, jonka ydinosan muodostaa Putkilahden kylä vesistöjen värittämässä kulttuurimaisemassa (Haapanen & Heikkilä 1992). Kalliopaljastumia ja muodoiltaan vaatimattomia matalia pystypintoja on lähinnä Nokkosenmäen länsirinteellä sekä Tuohivuoren korkeimmalla laella ja ylärinteillä, joilla on paikoin myös runsasta lohkareikkoa. Nokkosenmäki erottuu pohjoisesta metsäisenä, melko selkeäpiirteisenä, kupumaisena selänteenä. Mäeltä avautuu hakkuun edesauttamia metsäja osittain järvimaisemia. Myös Tuohivuorelta näkyy melko kauas peltolaikkujen ja järvien kirjavoimaa metsämaisemaa. Nokkosenmäen länsijyrkänteiden ja lakiosan sekä Tuohivuoren itäpuolen kalliopaljastumat ovat kivilajiltaan hienorakeista metavulkaniittia. Selänteiden lakiosat ja rinteet ovat suurelta osin moreenin peittämää metsämaastoa. Kalliopaljastumia on runsaammin lähinnä Nokkosenmäen länsirinteellä ja Tuohivuoren korkeimmalla laella ja jyrkänteisillä ylärinteillä. Rinteet ovat viistojyrkänteisiä ja porrasmaisia. Yksittäiset pystyseinämät ovat matalia 2-4 metrin korkuisia pintoja. Selänteiden korkeimmat lakiosat ja ylärinteet ovat vedenkoskematonta maastoa. Keskimääräistä ravinteisemman kivilajin vaikutus näkyy alueen kalliokasvillisuudessa, jonka muodostavat yleisten oligotrofisten lajien lisäksi meso-eutrofiset kasviyhteisöt. Lajistosta mainittakoon Nokkosenmäellä tavattu harvinainen isotuppisammal sekä Tuohinvuorella kasvava tummaraunioinen, mäkitervakko ja norkkusammal (RT). Länsijyrkänteiden tyvellä on rehevää tuoretta lehtoa, jossa kasvaa mm. lehmusta. Kosteita lehtokuvioita on Nokkoslampeen laskevan puron varressa sekä Tuohivuoren itäpuolisessa lehtonotkossa. Vuoren rinteillä on tuoreita ja lehtomaisia kuusikoita, jotka vaihettuvat ylempänä kuiviksi männiköiksi. Ylärinteiden poronjäkäliköt ovat pienialaisia. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 1 m