Ohenmäki-Kaiturinvuori

Transkriptio

1 1 Ohenmäki-Kaiturinvuori HANKASALMI KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 69 ha Korkeus: 214 mpy Suhteellinen korkeus: 126 m Kallioalueen sijainti: Hankasalmen kirkokylältä 14 km luoteeseen, Konneveden tien varressa. Maankäytön suunnittelutilanne: Oheloilon solassa on yksityinen luonnonsuojelulalue. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kallioalue muodostuu kahdesta jyrkkäpiirteisestä drumliiniselänteestä, joiden välissä on syvä, rotkomainen Ohenloilo. Ohenmäki näkyy ympäristöön massiivisena selänteenä, jonka kalliopintoja ei kuitenkaan erotu kauemmas. Ohenloilon kautta kulkevan maantien maisemia hallitsevat Ohenmäen jyrkkä metsäinen rinne sekä Kaiturinvuoren massiiviset kallioseinämät. Alueelta avautuu näköaloja useaan suuntaan, Myllykalliolta mm. upeita maisemia länteen Pilkanselälle. Sisäiset maisemat ovat parhaimmillaan jyrkkäreunaisessa solassa ja Myllykallion luonnontilaisilla kalliorinteillä. Alueella on myös kulttuurihistoriallista arvoa Ohenloilossa sijaitsevan kalliokarsikon ja karsikkopaaden vuoksi (Vilkuna 1992). Alue on suurelta osin vedenkoskematonta maastoa ja korkein ranta näkyy Myllykallion länsirinteellä mahdollisesti huuhtoutumisrajana. Kalliota on paljastuneena Ohenloilon jyrkänteisillä sivuilla sekä länsireunan Myllykallion rinteillä. Ohenloilossa, maantien vierellä kohoaa Kaiturinvuoren noin 30 m korkea jyrkänteinen länsiseinämä. Ohenmäen itärinteen alaosassa on lisäksi edustavia jäätikön hiomia viistojyrkänteisiä, noin kymmenmetrisiä kallioseinämiä. Myllykallion länsireunalla on jyrkästi laskeva, jäätikön hioma silokalliorinne. Kallioperä on vaaleanharmaata, selvästi suuntautunutta porfyyrista granodioriittia, jonka rakoilu on harvaa. Kallioalue on kasvillisuudeltaan ja lajistoltaan monipuolinen ja arvokas. Ohenloilon kalliot ovat oligo-mesotrofisia ja niiden itiökasvilajistoon kuuluvat mm. tummauurnasammal, viuhkasammal sekä valurahkaisilla, varjoisilla kalliorinteillä viihtyvä pohjankorvajäkälä. Merkittävin laji on alueellisesti uhanalainen (RT) suoninahkajäkälä. Myllykallion erikoisuus on jyrkästi viettävillä silokallioilla kasvava, harvinainen pikkutervakko. Kallioalueen metsät ovat pääosin kohtalaisen vanhoja tuoreita lehtomaisia kuusikoita sekä kuivia männiköitä. Solassa on myös lehtoinventoinneissa maakunnallisesti merkittäväksi arvioitua lehtokasvillisuutta, jonka lajistoon kuuluvat mm. kotkansiipi, velholehti, korpi- ja kaiheorvokki, lehtomatara ja mustakonnanmarja. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 3 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3

2 1. Ohenmäki-Kaiturinvuori, Hankasalmi :15 000

3 2 Hiidenvuori HANKASALMI KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 39 ha Korkeus: 162 mpy Suhteellinen korkeus: 56 Kallioalueen sijainti: Hankasalmelta 9 km koilliseen, Armisveden etelärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Armisveden rannalla sijaitseva jyrkkärinteinen Hiidenvuori on maisemallisesti arvokas kallioniemi. Vuoren jyrkkärinteinen profiili näkyy selvästi järvelle, mutta avoimet kalliopinnat erottuvat vain lähimaisemassa. Hiidenvuoren laelta ja rinteiltä avautuu kauniita järvimaisemia Armisveden suuntaan. Sisäiset maisemat ovat miellyttävät luonnontilaisilla rannoilla ja laen pohjoisosan valoisassa ja laajojen silokallioiden tasoittamassa kalliomännikössä. Hiidenvuoren korkein lakialue ja pohjoisosan ylärinteet ovat hyvin paljastunutta silokalliomaastoa, jonka eteläpuolella jatkuu alue loivapiirteisenä, hiekkavaltaisen moreeniaineksen peittämänä drumliiniselänteenä. Hiidenvuoren drumliiniselänne kuuluu Hankasalmen-Konneveden drumliinikenttään ja sen korkein lakiosa on vedenkoskematonta maastoa kun taas rinteet ovat subakvaattista korkeimman rannan alapuolista maastoa. Ylimmän rannan korkeus on alueella ollut 145 metriä mpy (Tervo ja Rönty 2002). Hiidenvuoren paljastuma-alueen silokalliot ovat hyvin tasaisia ja laaja-alaisia pintoja. Kallioinen itärinne on porrasmainen. Kivilaji on pääasiassa punertavaa, suuntautumatonta, karkearakeista graniittia, jossa on hyvin nähtävissä tasarakeisen graniitin muuttuminen porfyyriseksi muunnokseksi. Hiidenvuoren kalliokasvillisuus on karua ja jokseenkin tavanomaista. Pystypintojen ja kalliorakojen lajistoa löytyy mm. vuoren itäpuoliselta lyhyeltä seinämältä, jolla kasvaa mesotrofiaan viittaavaa kalliokielisammalta. Loivempia kalliopintoja hallitsevat mm. poronjäkälät ja tavalliset metsänpohjan sammalet. Itäpuolella ja lounaisrinteellä on hakkuuaukkoja, mutta vuoren pohjoisosassa on kohtalaisen luonnontilaista männikköä. Alarinteillä metsä on tuoretta ja enimmäkseen kuusivaltaista. Kohteen biologista merkitystä lisää kasvillisuudeltaan luonnontilaiset rannat. Alueelta on vanha maininta pikkutervakosta ja sarjatalvikista. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 m

4 2. Hiidenvuori, HANKASALMI :15 000

5 3 Kukkovuori-Pyykkivuori HANKASALMI, LAUKAA KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 214 ha Korkeus: 206 mpy Suhteellinen korkeus: 116 m Kallioalueen sijainti: Laukaalta 15 km kakkoon, Laukaan ja Hankasalmen rajalla, Simulan kylän itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueen eteläpäässä on lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Pyykkivuoren lehdon luonnonsuojelualue. Se ja länsiosan kalliot kuuluvat osittain Nautura verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kukkovuoren-Pyykkivuoren kallioalue on luonnon- ja maisema-arvoiltaan hyvin monipuolinen ja merkittävä kohde. Kallioalue erottuu maisemassa ympäristön aukeilta paikoilta katsottaessa ylänköisenä metsäalueena, jonka yksittäiset selänteet hahmottuvat vasta kohtalaisen läheltä. Edustavimmat maisemat avautuvat luontaisina Kukkovuoren itäjyrkänteen reunalta Kynsivedelle. Hienoimmat lähimaisemat tapaa niin ikään Kukkovuoren eri jyrkänteillä ja notkelmien kohtalaisen luonnontilaisissa metsissä. Pohjoisosan kalliomaastoa luonnehtivat metsäiset solat, joita reunustavat jyrkänteet ovat melko jylhiä, pääasiassa kuutiorakoilun lohkomia pystyseinämiä. Geomorfologisesti merkittävimmät jyrkänteet ovat Kukkovuorella, jonka itärinteellä on parhaimmillaan lähes 45 metriä korkea heikosti porrasmainen pystyjyrkänne. Jyrkänteen tyveltä alkaa massiivinen louhikko. Silokalliot ovat alueen pohjoisosassa myös paikoin tavanomaista laajempia ja edustavampia viistojyrkkiä kalliopintoja. Alueen eteläosa on peitteisempää metsämaastoa. Kukkovuoren kallioperässä vallitsee keskirakeinen, pyrokseenipitoinen gabro, jolla on alueella kontakti migmatiittisen kiillegneissin kanssa. Muualla alueen kallioperä muodostuu pääasiassa keski-karkearakeisesta granodioriitista. Pyykkivuoren-Kukkovuoren kallioalue on biologisesti hyvin monipuolinen ja arvokas. Kohteen kalliokasvillisuus on edustavimmillaan Kukkovuorella ja sen länsipuolisella massiivisella eteläjyrkänteellä. Kivilajin ravinteisuus näkyy selvästi mesotrofisessa, paikoin jopa eutrofisessa lajistossa. Kukkovuoren eteläjyrkänteen tyvellä on runsaita kalkkikiertosammalkasvustoja, raoissa kasvaa mm. riippusammalia ja härmäsammalta sekä pystypinnalla kivikutrisammalta ja harvinaisehkoa kalliohyytelöjäkälää. Sanikkaisista kasvaa tummaraunioista, jolla on hyvin elinvoimaisia ja runsaita kasvustoja itäjyrkänteellä. Itäjyrkänteen lajistoon kuuluvat lisäksi ketopartasammal, ketohavusammal ja oravisammal. Lajistoon kuuluu myös aiemmin tavattu taljaruostesammal ja vemmelvaskisammal. Alueella on useita reheviä lehtoja, mm. Pyykkivuoren lehdon luonnonsuojelualue. Kukkovuoren itäpuolisella notkolla ja hakkuilta säästyneellä rinteellä on kuolleen ja lahoavan puustonsa ansiosta arvoa vanhana metsänä. Kukkovuoren ja Martinahonvuoren välisessä solassa esiintyy mm. alueellisesti uhanalainen (RT) korpinurmikka. Kallioalueella tavattiin merkittävää petolinnustoa. Kohteen luonnontilaisuus on kärsinyt laajoilla alueilla hakkuista. Muuttuneisuudesta huolimatta kohteella on merkitystä biologisena opetuskohteena, sillä tällä suppealla alueella tavataan runsaasti sekä metsä- että kallioluontoon liittyviä lajistollisesti edustavia kasvillisuustyyppejä. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 4 Lähiympäristön arvot: 3

6 3. Kukkovuori-Pyykkivuori, HANKASALMI, LAUKAA :15 000

7 4 Punainenvuori HANKASALMI, RAUTALAMPI KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 11 ha Korkeus: 175 mpy Suhteellinen korkeus: 52 Kallioalueen sijainti: Hankasalmelta 14 km pohjoiseen, Säkinmäen pohjoispuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Oinasjärven itärannalla sijaitseva Punaisenvuoren ja Jysmänniemen kallioalue on maisema- ja luonnonarvoiltaan merkittävä kohde. Länsirinteen pohjoiskärjen avoimet jyrkännepinnat ja massiiviset lohkareikot erottuvat merkittävänä maisemaelementtinä lähimaisemassa. Rinteiltä avautuu esteettömiä näkymiä luonnontilaiselle järvelle, länsipuolella näkyy lisäksi kumpuilevaa metsämaisemaa sekä vähän peltoja. Alueen kallioperä on vaaleanharmaata, keskirakeista, selvästi suuntautunutta granodioriittia, jossa paikoin esiintyy kookkaita 1,5 3 cm:n pituisia vaaleita maasälpähajarakeita. Granodioriitissa esiintyy runsaasti hienorakeisia, tummia amfiboliittisia fragmentteja sulkeumana. Geomorfologisesti arvokkain osa alue on Punaisenvuoren länsijyrkänteen pohjoispäässä, jossa kallioseinämä on granodioriitin kuutiorakoilun mukaisesti lohkoutunut massiiviseksi louhikoksi. Lähimaisemallisesti hieno ja hyvin erikoinen louhikko jatkuu järven rantaan yhtenäisenä. Luonnonrintauksen irrottamia suuria kalliopaaseja on irronnut länsiseinämästä muodostaen seinämän ja paasien väliin leveitä avorakoja ja syviä halkeamia. Kallioalue on merkittävä erityisesti itiökasvilajistonsa ansiosta. Pohjoiskärjen rantalohkareikon onkaloissa kasvaa isosahasammalta, jota esiintyy vain muutamassa paikassa Keski Suomessa. Valoisat lohkarepinnat ja kallioseinämät ovat yleensä napajäkälien, karpeiden ja rupijäkälien peitossa ja länsirinteellä on myös varjoisille kallioille tyypillistä sammalja jäkäläkasvillisuutta. Vuorilahteen laskeva rinne on kokonaisuudessaan varsin luonnontilainen, mutta eteläosassa on taimikoita ja kohteen länsipuolelta alkaa hakkuuaukko. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

8 4. Punainenvuori, HANKASALMI, RAUTALAMPI :15 000

9 5 Karttuuvuori JOUTSA KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 18 ha Korkeus: 186 mpy Suhteellinen korkeus: 77 Kallioalueen sijainti: Joutsasta 15 km itään, Solkkan kaakkoispuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalue kuuluu kokonaan valtakunnallisesti arvokkaaseen moreenimuodostumaan. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Karttuuvuori on maisemallisesti hyvin merkittävä kallioalue, jonka huippu nousee 77 metriä pohjoispuolista Vuorijärveä korkeammalle. Vuoren länsisivu on jyrkänteinen ja mäen profiili erottuu erittäin hyvin kilometrien päähän pohjoiseen. Karttuuvuori on crag-and-tail-drumliini, joka sijoittuu Toivakan-Joutsan drumliinikentälle. Ylin ranta seudulla on noin 135 metrin tasolla, joten proksimaaliosa muodostaa supra-akvaattisen moreenikalotin (Mäkinen ym. 2007). Karttuuvuoren länsisivun jyrkänne on eteläpäässä massiivisimmillaan jopa 30 metriä korkea ja sen alaosassa on metriä korkea jäätikön hioma pystyseinämä. Silokalliot ovat jyrkännepinnoilla paikoin melko edustavia. Jyrkänteen päältä ylärinteiltä avautuu lähes esteettömiä luontaisia metsämaisemia kauas länsipuolelle. Sisäinen maisema on melko erikoinen ja edustava massiivisen jyrkänteen alueella, jossa puuston luonnontilaisuus korostaa maiseman erämaisuutta. Muissa osissa maisemat ovat muuttuneet metsätalouden vuoksi. Kivilaji on vaaleanharmaata, keskirakeista granodioriittia, jonka sulkeumana esiintyy myös kiillegneissiä. Tavanomaisen kalliokasvillisuuden lisäksi kallioilla tavataan kosteiden rapautumaonkaloiden ja ylikaltevien pintojen mesotrofisia kasviyhteisöjä. Tärkein laji on silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen (NT/RT) pohjanvaskisammal. Karttuuvuoren metsäluonto on kauttaaltaan melko rehevää ja länsijyrkänteen juurella on lehto, jossa kasvaa mm. lehtokuusamaa, mustakonnanmarjaa ja lehtoarhoa. Metsän luonnontilaisuus on parhaimmillaan jyrkännealueella. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

10 5. Karttuuvuori, JOUTSA :15 000

11 6 Isovuori-Matkuksenkolu JOUTSA KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 93 ha Korkeus: 152 mpy Suhteellinen korkeus: 70 Kallioalueen sijainti: Joutsasta 28 km pohjoisluoteeseen, Päijänteen Rutalahden pohjukan itäpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueen itäreunalla on kaksi yksityistä luonnonsuojelualuetta ja alueen pohjoispää ja kaakkoisosa kuuluvat osittain Leivonmäen kansallispuistoon. Alueen itäreuna ja pohjoisosa kuuluvat osittain rantojensuojeluohjelman alueeseen ja koko kallioalue Natura verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisemallisesti hyvin arvokas kallioalue reunustaa Päijänteen Rutalahden kaunista kylämaisemaa. Kaakkoisosan Matkusvuori on alueen korkein mäki, mutta maisemallisesti vaikuttavin osa-alue on Valkeiseen, Rutajokeen ja peltoon rajautuva länsireuna. Erityisesti Isovuoren jyrkät kalliorinteet näkyvät Rutalahden kylälle näyttävästi. Vuori näkyy myös alueen sisällä mm. Matkuksenkolulle selkeäprofiilisena kalliomäkenä. Matkuksenkolun pikkuselänteillä on myös hienoja kallioseinämiä ja Rutajoen rannoilta löytyy edustavia pienmaisemia. Isovuorelta ja Valkeisenvuoren eteläisimmän selänteen laelta avautuu länteen esteettömiä järvimaisemia kauas Päijänteelle sekä lounaaseen läheisen laakson peltoja asutusmaisemaan. Kallioselänteiden välinen ylänköinen metsämaasto on moreenin peittämää. Porfyyrisesta granodioriitista ja graniitista muodostuvan, kallioperän murroslinjojen pirstoman alueen geomorfologisesti edustavimmat ja korkeimmat jyrkänteet löytyvät Isovuoren itärinteeltä sekä Matkuksenkolun keskimmäiseltä pikkuselänteeltä, jossa on lähes kymmenmetristä pystyseinämää. Myös silokalliot ovat selänteiden pohjoispuolisilla rinteillä paikoin tavanomaista laajempia ja edustavia. Kallioalue on kasvillisuudeltaan merkittävä. Kalliokasvillisuus on enimmäkseen tavanomaista, mutta Matkuksenkolun kallioiden tyvellä esiintyy myös meso-eutrofista lajistoa, kuten kalkkikiertosammalta ja kalkkikahtaissammalta. Mäkien väliset notkelmat ovat soistuneet korviksi ja rämeiksi ja Isovuoren itäpuolella on ojittamaton nevaräme. Suuri osa metsistä on taimikko- tai kasvatusvaiheessa olevia kuivia, tuoreita ja lehtomaisia kankaita. Isovuoren länsirinteessä on lisäksi rehevää lehtipuuvaltaista lehtoa. Liito-orava (VU) elelee alueen rajalla (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 1 m

12 6. Isovuori-Matkuksenkolu, JOUTSA :15 000

13 7 Myllyvuori-Kaituunvuori JOUTSA, HARTOLA KAO Karttalehti: , Alueen pinta-ala: 42 ha Korkeus: 174 mpy Suhteellinen korkeus: 70 Kallioalueen sijainti: Joutsan keskustasta 12 km kaakkoon, Joutsan ja Hartolan rajalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Myllyvuoren ja Kaituunvuoren muodostama luode-kaakkosuuntainen, maisemallisesti hyvin arvokas selännejakso rajautuu jyrkkärinteisenä kapeaan Kaituun -järveen sekä Laitjärveen. Kallioalue erottuu korkeana selänteenä etenkin Laitjärvelle. Kallioselänteiden lakiosista avautuu vesistöjen kirjomia metsävaltaisia maisemia etenkin lännen suuntaan. Sisäiset maisemat ovat parhaimmillaan Myllyvuoren kalliojyrkänteellä ja varttuneessa männikössä kallion alla Rinteet ja lakiosat ovat suurelta osin moreenin peittämää maastoa, mutta pohjoisosassa on myös hyvin paljastunutta jäkälikköistä ja männikköistä silokalliomaastoa. Myllyvuoren ja Kaituunvuoren länsisivujen heikosti porrasmaiset jyrkänteiset osat ovat parhaimmillaan metriä korkeita kallioseinämiä. Alueen kallioperä on keskirakeista, selvästi suuntautunutta kvartsidioriittia, joka on paikoin pyrokseenipitoista. Alueen kalliokasvillisuus on melko vaatimattomia ja sammallajistossa on vain oligotrofiaa ilmentäviä lajeja. Jyrkänteet ovat paahteisia, myös koillisjyrkänne, jonka taannoinen hakkuu on pahasti kuivattanut. Jyrkänteiden alla on pieniä louhikoita, joiden kasvillisuus ei kuitenkaan poikkea tuoreen kankaan kasvillisuudesta. Myllyvuoren laella on tuoretta ja lehtomaista metsää sekä paikoin poronjäkälävaltaisia kalliopintoja. Kaituunvuoren laki on hieman karumpaa kangasmetsää. Mäkien lakiosissa ja rinteillä on taimikoiden ja tavallisten metsien lisäksi luonnontilaisia metsiköitä. Varsinkin Kaituunjärven rannalla on vanhaa melko luonnontilaista lehtimetsää, jossa tavattiin mm. kuhankeittäjä Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 4 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 m

14 7. Myllyvuori-Kaituunvuori, JOUTSA, HARTOLA :15 000

15 8 Rouvinmäki-Lehtimäki JOUTSA, JYVÄSKYLÄ KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 707 ha Korkeus: 197 mpy Suhteellinen korkeus: 119 m Kallioalueen sijainti: Joutsasta 27 km pohjoisluoteeseen, Päijänteen Rutalahden pohjukan länsipuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen länsiosan Kivijärvenvuoren eteläosa kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja Mäyrämäen notkelmassa oleva lehto lehtojensuojeluohjelmaan. Molemmat alueet kuuluvat hieman laajempina alueina myös Natura verkostoon. Humalalammen länsipuolella on lisäksi pieni yksityinen luonnonsuojelualue. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Korpilahden Kivijärveltä Leivonmäen puolelle Humalalammen rantaan ulottuvalla kallioalueella on hyvin merkittäviä maisema- ja luonnonarvoja. Kohde rajautuu Päijänteen Rutalahteen ja pientä Haapajokea reunustavaan kauniiseen peltolaaksoon. Kallioperän murrosten reunustama ja halkoma selännekokonaisuus on topografialtaan erittäin vaihteleva. Kalliomaasto erottuu maisemassa selvästi Rutalahtea ja viljelyslaaksoa reunustavana jyrkkärinteisenä ja ylänköisenä selännejaksona. Yksittäisten mäkien kalliopintoja näkyy komeasti esim. Rutalahden ja Kivisuon väliselle tielle. Selänteiden lakiosista ja ylärinteiltä avautuu monipuolisia metsien, peltojen ja vesistöjen kirjomia maisemia. Edustavimmat näköalat avautuvat peltolaaksoon ja Päijänteelle. Suurien sisäisten korkeuserojen, jyhkeiden seinämien ja suorantaisten lampien ansiosta lähimaisemat ovat tavanomaista edustavammat, vaikka taimikkoalueet ja hakkuut heikentävätkin maisemakuvaa. Alueen kallioperä on pääasiassa harmaata graniittia, jossa on sulkeumana runsaasti hienorakeista amfiboliittia ja paikoin migmatiittista kiillegneissiä. Laaja ylänköinen kallioalue muodostuu vierekkäisistä, jyrkkäpiirteisistä selänteistä ja niiden välisistä notkelmista. Selänteet ovat jyrkkärinteisiä ja jyrkänteisiä. Maasto on suurelta osin moreenin ohuelti peittämää kalliomaastoa, jossa paljastuma-alueet ovat pieniä ja sijaitsevat lähinnä jyrkänteisillä rinteillä, paikoin selänteiden lakiosissa. Alue on pääasiassa vedenkoskematonta. Mannerjäätikön sulaessa on kallioalue ollut muinaisen jäätikkölahden itäreunalla, jossa korkein ranta on ollut metriä mpy. (Ristaniemi 1985). Jyrkänteet ovat alueella suurelta osin porrasmaisia tai heikosti porrasmaisia pystyseinämiä, joiden korkeus on yleensä metriä. Yksittäisten pystyseinämien ja hieman ylikaltevien seinämien korkeudet ovat alueella 5 15 metriä. Jyrkänteet ovat massiivisimmillaan Haapavuoren koillissivulla, jossa rakoilun lohkomat porrasmaiset seinämäpinnat kohoavat parhaimmillaan noin 50 metriä. Alueen kallioseinämissä on monipuolisia rapautumamuotoja, kuten onkaloita, halkeamia, hyllyjä ja aluslohkareita. Silokalliot ovat alueella tavanomaisia. Paikoin pohjoissivujen viistöjyrkänteisillä kalliopinnoilla on kohtalaisen edustavia jäätikön hiomia kalliopintoja. Alueen kalliokasvillisuus on monipuolista ja varsin edustavaa. Kallioilla on vallalla oligotrofinen pystypintojen, rakojen ja onkaloiden sammal-jäkäläkasvillisuus, mutta ainakin Mäyrämäellä, Pukkivuorella ja Riutanpäällisellä tavataan myös jokseenkin runsaita mesotrofisia yhteisöjä. Seinämien raoissa kasvaa Keski-Suomessa harvinaista tummaraunioista. Vaateliaaseen sammallajistoon kuuluvat kalkkikiertosammal, kivikutrisammal sekä viuhkasammal. Valtakunnallisesti arvokkaan Mäyrämäen lehdon lisäksi alueella on useita muita edustavia lehtoalueita kuten Rouvinmäen kanjonin purolehto sekä Humalalammen rinnelehto, jossa kasvaa runsaana mm. humalaa (Keski-Suomen seutukaavaliitto 1982). Rajauksen luoteisreunalla sijaitsevalla Kivijärvenvuorella on hienoja ja monipuolisia lehtokuvioita, mutta vuoren suurin arvo liittyy rinteen vanhoihin metsiin ja sen lajistoon. Aluuelta on löydetty mm. jänönsalaatti (RT) ja ruostekääpä (NT) (Hertta). Kallioalueen sisään jää pieniä lampia, joiden soistuneet rantavyöhykkeet monipuolistavat kasvillisuutta entisestään. Alueella elelee lisäksi useita liito-oravia (VU) (Hertta). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 2 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 2 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2

16 Rouvinmäki-Lehtimäki, JOUTSA, JYVÄSKYLÄ :25 000

17 9 Haukkavuori JOUTSA, TOIVAKKA KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 32 ha Korkeus: 142 mpy Suhteellinen korkeus: 64 Kallioalueen sijainti: Toivakasta 13 km lounaaseen, Toivakan ja Joutsan rajalla, Päijänteen Rutalahden rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Haukkavuoren keskiosassa on luonnonsuojelualue ja pohjoisosassa luonnonsuojelulailla suojeltu lehmusmetsikkö. Suurin osa alueesta kuuluu lisäksi Natura verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Rutalahden rannalla sijaitsevalla Haukkavuorella on merkittäviä maisema- ja luonnonarvoja. Rantaan laskevat kalliot ja ylärinteen jyrkänteet näkyvät selvästi harvapuustoisina lahden vastarannalle ja kauas luoteispuolisille järvialueille. Kalliorinteiltä avautuu upeita avoimia järvimaisemia jopa 180 asteen sektorilla. Näkyvyys ulottuu useamman kilometrin päähän varsinkin luoteessa. Pohjoiseen, luoteeseen ja koilliseen suuntautuvat rinteet ovat kauttaaltaan silokallioista harvapuustoista kalliomännikkömaastoa. Alueen kallioperä on keski- ja tasarakeista, punertavaa graniittia. Haukkavuoren laki kohoaa 64 metriä järven pinnasta. Länsirinteessä on porrasmaisesti kohoava viistojyrkkä kalliorinne. Yhtenäiset jyrkännepinnat ovat matalia, 2 3 metriä korkeita seinämäpintoja. Haukkavuori on biologisesti ja eriyisesti lajistoltaan arvokas kallioalue. Selänteen eteläosassa on oligo-mesotrofista kallioseinämiä, joiden kasvillisuudessa on eteläisiä piirteitä. Kalliolla on runsaita kivikutrisammalen ja kalliopalmikkosammalen muodostamia peitteitä, joiden lajistoon kuuluvat myös mesotrofiset ketopartasammal ja oravisammal. Kallioilla esiintyy myös runsaasti silmälläpidettävää (NT/RT) kalliokeuhkojäkälää. Mielenkiintoisesta putkilokasvilajistosta mainittakoon kalliokielo, haisukurjenpolvi sekä aiemmin löydetyt pahtanurmikka (RT) ja vahamaksaruoho (Eisto ja Raatikainen 1989). Alueelta on löydetty myös alueellisesti harvinaista tummaraunioista ja pikkutervakkoa (Hertta). Rantakalliolla esiintyy harvinaisehkoa kalliokohokkia. Loivilla kallioilla vallitsevat poronjäkäliköt sekä mustikka-, puolukka- ja kanervavaltaiset mäntykankaat. Haukkavuoren pohjoisrinteen tyvellä on lehmusmetsikkö. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 m

18 9. Haukkavuori, JOUTSA, TOIVAKKA :15 000

19 10 Vällyvuori-Jouhtvuori JOUTSA, TOIVAKKA KAO Karttalehti: , 09 Alueen pinta-ala: 169 ha Korkeus: 200 mpy Suhteellinen korkeus: 63 Kallioalueen sijainti: Toivakasta 8 km lounaaseen, Toivakan ja Joutsan rajalla, Rutalahden kylän pohjoispuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Alue kuuluu osittain arvokkaaseen maisema-aluekokonaisuuteen ja kaakkoisosa Natura 2000-verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Maisema- ja luonnonarvoiltaan hyvin merkittävä kallioalue sijaitsee voimakkaasti kumpuilevassa metsämaastossa. Maisemallisesti ja geomorfologisesti merkittävimmän osan muodostaa Vällyhoilossa sijaitseva koillis-lounaissuuntainen rotkomainen kallioperän murroslaakso, joka jatkuu pitkälle koilliseen ja lounaaseen. Jouhtvuori ja Loppasenvuori erottuvat kumpuilevassa metsämaastossa etenkin luoteispuolelta katsottaessa melko jyrkkäpiirteisinä ympäröivää maastoa korkeampina metsäisinä kohoumina. Selänteiden lakiosista avautuu eri suuntiin kohtalaisen edustavia pienten järvien kirjomia metsämaisemia. Maisemakuvaa heikentävät kuitenkin paikoin laajat hakkuualueet. Alueen kallioperä on grano- ja kvartsidioriittia, jota leikkaa paikoin nuorempi punertava graniitti. Kallioperässä esiintyy sulkeumana kiillegneissiä ja amfiboliittia. Vällyvuoren itärinteellä kohoavat metriä korkeat viistopintaiset kallioseinämät, jotka näkyvät hyvin massiivisina läheiselle maantielle. Jouhtvuoren lounaissivulla on rakoilun lohkoma porrasmainen noin 30 metriä korkea jyrkänne, jonka tyvellä on edustavaa louhikkoa. Selänteiden lakiosat ovat kohtalaisen voimakkaasti kumpuilevaa suurelta osin ohuen moreenin peittämää männikkömaastoa, joka on edustavaa ja melko luonnontilaista. Kallioalue on biologisesti merkittävä. Vällyhoilon jyrkänteiden tyvellä tavataan tavallisten oligotrofisten sammal- ja jäkäläyhteisöjen lisäksi eutrofisia pystyseinämä-, rako- ja onkalosammalistoja, joiden lajistoon kuuluvat kalkkikahtaissammal, kalkkikiertosammal, ketohavusammal, rantasiipisammal ja tummauurnasammal. Vällyhoilosta löytyy myös harvinaisia putkilokasveja kuten haisukurjenpolvea, hietaorvokkia, mäkitervakkoa ja sammalista isotuppisammalta, limisiimasammalta (RT), pahtaomenasammalta, pallosammalta, suippuväkäsammalta ja taljaruostesammalta. Lisäksi alueelta on löydetty munasammalta (NT/RT) ja pohjanvaskisammalta (NT/RT) (Hertta). Jouhtvuorella on myös melko runsaasti mesotrofisia sammalyhteisöjä, joihin kuuluvat mm. vuoririippusammal, siloriippusammal, ketopartasammal ja sinilehväsammal (Kontula 1994). Jyrkänteiden ylärinteillä on valoseinämien jäkäläpintoja sekä loivilla kallioilla pienialaisia poronjäkälälaikkuja ja kapealti kanervatyypin männikköä. Vaikeakulkuisia rinnemaastoja lukuun ottamatta alueen metsät ovat laajalti käsiteltyjä. Vällyhoilossa jyrkänteen tyvimetsässä on kuivan lehdon piirteitä. Muuten rinnemetsät ovat enimmäkseen kuivahkoja kankaita (VT). Tuoreet notkelmametsät ovat usein nuoripuustoisia ja lehtipuuvaltaisia. Alueen viereisillä soilla on myös monipuolista suokasvillisuutta. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 3 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 m

20 10. Vällyvuori-Jouhtvuori, JOUTSA, TOIVAKKA :15 000

21 11 Huuvuori-Kuivavuori-Kylkisvuori JOUTSA, TOIVAKKA KAO Karttalehti: Alueen pinta-ala: 519 ha Korkeus: 210 mpy Suhteellinen korkeus: 119 m Kallioalueen sijainti: Toivakasta 6 km lounaaseen, Toivakan ja Joutsan rajalla, Viisarinmäen eteläpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueen halkaisee Viisarinmäki - Rutalahden maisema-alue ja alueen eteläosa kuuluu osittain Natura verkostoon. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Rajaukseen kuuluvat selännejaksot sijaitsevat syvänä peltolaaksona näkyvän murtumalaakson reunalla. Mäkien lakiosista avautuu monipuolisia ja vaihtelevia viljelys-, vesistö- ja metsämaisemia peltolaaksoon ja viereisille lohkareisen moreenin peittämille mäille osin luontaisesti ja osin hakkuiden takia. Huuvuorelta avautuvat sisäiset maisemat ovat kärsineet jonkin verran vuoren tyven avohakkuusta. Kuivavuoressa on parasta metsän sisäinen pienmaisema, johon kuuluu aarniometsän piirteitä. Laakson länsipuolen selännejakson pohjoisreunassa sijaitseva Kylkisvuori on hyvin jyrkkärinteinen, enimmäkseen peitteinen selänne, jonka hakatut rinteet näkyvät selvästi laaksossa kulkevalle maantielle. Alueen kallioperä on harmaata, keskirakeista ja selvästi suuntautunutta granodioriittia, jossa esiintyy paikoin terävärajaisia amfiboliittisulkeumia. Lisäksi kallioperässä on leikkaavaa tasarakeista graniittia. Selännealueen geomorfologisesti merkittävin osa on laakson itäpuolisen Huuvuoren länsirinteellä oleva massiivinen vuorenaluslouhikko. Selänteiden lakiosat ja rinteet ovat supra akvaattista maastoa ja suurelta osin lohkareisen moreenin peittämiä. Jyrkänteisten osien seinämät ovat noin 5 metriä korkeita. Selännekokonaisuus on biologisesti melko merkittävä kohde. Matalilla jyrkännepinnoilla tavataan oligo- ja mesotrofista sammallajistoa sekä paahteisilla pinnoilla jäkälävaltaisia yhteisöjä. Huuvuoren länsi-lounaisrinteellä hieman vaateliaammista lajeista kasvaa kivikutrisammalta, rauniopaasisammalta, kalliotöppösammalta sekä siloriippusammalta. Rinteen alaosasta on löydetty myös harvinaista purotierasammalta (Hertta) ja alueellisesti uhanalaista pahtanurmikkaa (RT). Kallioalueen pohjoisosan kallioselänteiden kasvillisuus ja lajisto on tyypillistä karulle alustalle, mutta Levälampien luoteispuoliselta kalliolta on löydetty myös mesotrofista tummauurnasammalta sekä hieman harvinaisempaa pikkupalmikkosammalta. Peitteisillä rinteillä on enimmäkseen mustikkatyypin männikköä, joka on säilynyt Kuivavuorella osittain melko luonnontilaisena. Rinteillä on myös maisemassa selvästi näkyviä hakkuuaukkoja. Alueen vanhan metsän lajistoa edustaa riekonkääpä (NT) ja alueella elelee myös useita liito-oravia (VU). Tärkeimpien tekijöiden arviointi: GEOLOGINEN ARVO: 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 MAISEMA ARVO: 2 Muut arvot: KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 Historialliset arvot: 4 Monikäyttöarvot: 4 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 1

22 11. Huuvuori-Kuivavuori-Kylkisvuori, JOUTSA, TOIVAKKA :20 000