MITSATIHO 1 KEHITTÄMINE1 METSÄOSASTOJ JOHDON SEKÄ MUUN KUIN METSÄLLISEN PERUSKOULUTUKSEN SAA EEN HENKILÖSTÖN KEHITTÄMINEN

Transkriptio

1 MITSATIHO Opastinsilta 8 B HELSINKI 52 Puhelin i Liittyy Metsätehon selosteeseen ~ 1 2/1977 rietsäosaston HENKILÖSTÖN 1 KEHITTÄMINE1 1 METSÄOSASTOJ JOHDON SEKÄ MUUN KUIN METSÄLLISEN PERUSKOULUTUKSEN SAA EEN HENKILÖSTÖN KEHITTÄMINEN Antti Oksnnen [arkku Rauhalahti Antti Renko JOHDON KEHITTÄMINEN Metsäosa3ton johtoon luetaan tässä kuuluviksi ns. ylemmät toimihen-. kilöt, joita pääasi assa ova~ metsänhoitajat. Ryhmään kuuluu eräillä met~äosastoi lla muutama muun korkeakoulutasoisen peruskoulutuksen saanut sekä joitakin metsäteknikoita. Kehittämistarve ja kehittämisen suunnittelu Johdon tehtävät ovat luonteeltaan itsenäisiä ja yksilöllisiä. Samanl aisia toimia on yleensä vain muutama. Johdon kehittäminen riippuu siksi enemmän kuin muun henkilöstön kehittäminen asianomaisen omasta

2 2 aktiivisuudesta. Varsinkin ylempi johtotaso jää helposti systemaattisen kehittämissuunnittelun ulkopuolelle. Kuitenkin henkilös tön kehittämistulokset jäävät osin vaillinaisiksi, ellei johtotasoa tavalla tai toisella kytketä kehittämiseen mukaan. Yrityksen koulutuspolitiikka sekä ylimmän johdon ja kunkin organisaatioyksikön johdon suhtautuminen ja esimerkki ovat tässä suhteessa ratkaisevia. Johdon lisäkoulutus on ennen muuta ulkoisen koulutuksen osalta usein yleisluonteista. Opittu on harvoin sellaisenaan heti siirr ettävissä omaan yritykseen. Tämä korostaa kehitettävinä olevien henkilöiden ja h e idän esimiestensä vastuuta siitä, että koulutuksen anti a sovelletaan yritykseen. Toimikohtaisen ammatillisen lisäkoulutuksen ohella johdon kehittämisessä on kiinnitettävä huomiota yrityksen toimialan yleisen kehityksen seuraamiseen sekä johtamis - ja yhteistyötaitoon. Johdon kehittämistä varten pitäisi olla ylimmän johdon laatima metsäosaston yleistavoitteisiin nivelletty kokonaissuunnitelma. Olennainen osa sitä ovat toimikohtaiset runkosuunnitelmat, jotka johdon kehittämisessä rakentuvat lähinnä ulkoisista koulutustilaisuuksista täydennettynä muulla yksilöllisellä sekä ulkoisella että sisäisellä kehittämisellä. Runkosuunnitelmat r akennetaan asia-alueittain, kuten johtaminen ja yhteistyö, henkilöstöhallinto, talousasiat, tietojenkäsittely ja metsälliset aihealueet. Henkilöittäinen kehittämisen suunnittelu kuuluu asianomaisten linjaesimiesten vastuuseen yhteistyössä koulutuspäällikön k ~ nssa. Yrityksen sisällä tapahtuvan johdon kehittäwisen yksityiskohtaisessa suunnitteluss~ ja toteutuksess3 on linj2 johdon myös oltava kiinteästi mukana. Kehittämismuodot Johdon kehittämisessä käytetään samoja muotoja kuin henkilöstön kehittämisessä yleensä. Ulkoisen koulutuksen merkitys on johdon kehittämisessä suurempi, koska toimien vähälukuisuuden vuoksi si-

3 3 säistä kurssimuotoista koulutust~ on v~ike~ järjestää. Johdon yksi tärkeä tehtävä onkin j uuri tiedon h~nkint~ ulko~päin ja sen välittäminen ja soveltaminen yritykseen. Ulkoisten kurssi e n~ opintomatkojen ja muiden yhteyks i en ~ntaman tiedon välittämiseen ja hyödyntämiseen yrityksessä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Linjajohdon osallistuminen al~isen a olevan h enkilöstön kehittämis een ja sen suunnitteluun on sinänsä jo o3a johdon kehittämistä. Samalla se edistää h enkilöstön kehittämis e n niveltämistä johdon tavoitteisiin ja pitää johdon tietoisena h enkilöstön kehittämisen sisällöstä. Yrityskoht ~iset sovellutukset Edellä esitettyjen ylei sten peri a~ tt eiden pohj~lt~ muodostetaan yrityskohtaiset, konkreetti set johdon kehittämis en t avoitteet ja kokonaissuunnitelmat. Näistä edelleen johde t 2an toimikohtais et runkosuunnitelmat ja yksilölliset kehittämisohj elmat. MUUN KUIN METSÄLLISEN PERUSKOULUTUKSEN SAANEEN HENKILÖSTÖ KEHITTÄMINEN Mainitut kohderyhmät sijoittuvlt yksil öinä tai pieninä r yhminä organisaatioon, joka on valtaosalt~ln miehitetty metsällisen perus koulutuks e n saaneilla henkilöillä, metsäamm~ttimiebillä. Kohd eryhmään luetaan tässä myös metsällistä peruskoulutusta vailla olevat metsäammattimiesten tehtävissä toimivat henkilöt 1 esimerkiksi pitkän linjan työnjohtajat. - Systemaattinen henkilöstön kehittäminen keskittyy h e lposti liikaa met~äammattimiehiin jq muut ryhmät j a ykailöt jäävät usein vähemmille. Kohderyhmät Otsikossa ma inittuja kehittämisen kohderyhmiä ovat seuraavat metsäosastoon yleensä sisältyvät r yhmät ja siihen l äheisesti liittyvät sidosryhmät.

4 4 Ylemmät toimihenkilöt erikoishenkilöt (ekon., ins., m~ i st.,.. ) konttoripäälliköt 2 Konttoritoimihenkilöt yleishenkilöstö erikoishenkilöstö (esim. 2tk) 3 Erikoisryhmät 3. 1 Uittohenkil östö johto työnjohto ~ työntekijät 3. 2 Te ht ~a n puun v~st~ a nottoh enk ilöstö työnjohto, mittamiehet t yönt ekijät 3.3 Ta imit ~rh~henki l östö konttorihenkilöt työntekijät 4 Pitkän linj ~n työnjoht~j~t 5 Sidosryhmät 5.1 Metsäkone- j~ autoyrittäjät ja näiden koneenkuljettajat 5. 2 Tehd3Spää 5.3 Työt erveyshenkil östö 5. 4 Muut Kehittämistarve ja kehittämisen s uunnittelu Henkil öt, joilla ei ole metsällistä peruskoulutust~, t~rvitsev~t metsäyrityksessä perehdyttämistä metsällisiin perusasioihin. He tarvitsevat tuntuman metsäyrityksen toiminnan peruslähtökohtiin ja toimintamuotoihin sekä ennen muuta heidän pitää ymmärtää yrityksen "kieltä" ja käsitteistöä, jotta yhteistyö metsäammattimiesten kanss~ olisi tehokasta. Tämän lisäksi he t~rvitsev~t oman e rikois~lan sa lisäkoulutusta.

5 5 Kyseessä olevat kohderyhmät tulee otta~ tasapuolisesti huomioon henkilöstön kehittämisen suunnittelussa. Näide n ryhmien kehittämist~r l ' peen määrittelyä ja kehittämisen suunnittelu~ va rten on usein t~rpeen määritellä org~nisaatioyksikköön oma vastuuhenkilönsä kyseessä olevan funktion pohjalta. Esimerkiksi hankinta- a lueessa sa~ttaa kenttäpäällikkö t a i v~staava olla metsäammattimiesten kehittämisen vastuuhenkilö. Alueen konttorihenkilöiden kehittämisen vastuuhenkilöksi sen sijaan soveltuu paremmin konttoripäällikkö. Linjaesimiesten vastuuta on korost ett~va myös muun kuin metsällisen koulutuksen saaneen henkilöstön kehittämisessä. Kehittämismuodot Metsällisen perustietouden antaminen on lähinnä kytkettävä kyseessä olevien henkilöiden perehdyttämiskoulutukseen. Perehdyttämiseen on syytä sisällyttää työmaakäyntejä j~ tutustumista organ isa~tion eri yksikköihin. Metsäasioista voisi myös järjestää e r äille ryhmille "peruskursseja" joko yrityskohtaisesti tai metsätalouden yhteistyönä. Erikoisryhmille ja pitkän linjan työnjohtajille voidaan järjestää omia erikoiskurssejaan. Yhteisymmärryksen lisäämiseksi tulisi linjan koulutust il~isuuksi in ja neuvottelupäiviin ottaa mukaan muuta henkilöstöä, va ikka esillä olevat ~iheet eivät kaikilta osin sitä koskisikaan. Usein olisi paikallaan näiden henkilöiden osallistuminen tiettyyn, heille parh~iten soveltuvaan osaan tilaisuutta. Suositeltavia kehittämismuotoja ovat myös kyseessä olevien henkilöiden ottaminen ajoittain mukaan metsäammattimiesten työm~akäynneille ja erikoisretkeilyt. Edellä oleva koskee myös sidosryhmien edustaji~. Oman erikoisalan lisäkoulutus on v~rsinkin yksittäisille erikoishenkilöille hankittava valtaosin yrityksen ulkopuolelta. Eri kehittämismuotojen ensisijainen käyttö on kohderyhmitt ~ in seur~ava.

6 6 1 Perehdytt:.iminen 1 -- a. i neis t o'i met-:;d.asioi s t 8. työma3.k~,ynn i t X X V \. X V mets;:iasioiden 11 peruskur.::>s i " X '( X Oma n a l a n erikoi3kurssit 1- si3äiset - ulkoi et X Osallistuminen l injan koul utus ti 1.. isuuloi in X Työma8.retkeilyt me t 3ä~mma tt imiesten ryhmä.retkeilyt mukana X X V -" 1 X x _j x_~ 1

7 1/1978 AUTONIPPUJEN MUODON PARANTAMISESTA Aarne Otso Arno Tuovinen

8 MOSATIHD Opastinsilta 8 B HELSINKI 52 Puhelin SELOSTE 1/1978 1/1978 AUTONIPPUJEN I~ODON PARANTAMISESTA Aarne Otso Arno Tuovinen TIIVISTEIMÄ Elokuussa 1977 Metsäteho suoritti yhdessä Enso-Gutzeit Osakeyhtiön laivasto-osaston kanssa Savonrannalla kokeilun, missä pudotettiin pyöristykseltään erilaisia autonippuja. Pyöristys koski sekä nipun ylä- että alareunaa. Pyöristyksen ansiosta nippujen muoto paran~, mikä hyödyttää nippuhinausta ja nippujen vedessä säilytystä. Pyöristykset eivät olleet mitenkään haitallisia, ne eivät vaatineet lisätyötä eivätkä myöskään pienentäneet liiaksi kuormaa. Alakulmien pyöristys köydellä osoittautui muuten hyväksi, mutta köysi venyi kuorman painosta liikaa. Ilmeni ~ että nipun ympärillä olevaa nippulankaa voidaan lyhentää. Jos lyhennys on esimerkiksi yksi metri eli langan pituus on noin 9 m, säästetään nippulankakustannuksissa noin mk vuodessa, jos nippuja on noin kpl ja jos niissä käytetään keskimäärin 4 lankaa nippua kohti. Tä'Ilä edellyttää, että kertakäyttölangan hinta on 35 penniä/metri.

9 2 Rasitusmittauksissa todettiin, että nippujen veteenpudotuksessa syntyy kohtalaisen suuria nippusiteisiin vaikuttavia voimia (enintään 39.2 kn = kp). Nippulanka katkeaa jo tuntuvasti aiemmin, mutta sen suuri venymiskyky estää lankoja katkeamasta ja nippuja hajoamasta. Pyöristyksen ja rasituksen suuruudella ei todettu näissä olosuhteissa riippuvuutta. Rasitushuippu saavutetaan nipun ollessa veteen johtavilla teloilla. Vedessä ei näytä syntyvän mitään uutta huippua. Kallistuskorokkeiden käyttö ei näytä lisäävän siteisiin kohdistuvaa rasitusta. JOHDANTO Autoniput ovat pysyneet koko autoniputusajan hyvin samanlaisina. On tapahtunut ainoastaan pieniä muutoksia, jotka keskittyvät alakulmien pyöristämiseen ja ilmeisesti alakulmien pyöristäminenkin on vähitellen hieman pienentynyt. Autoniputus on muodostunut niputustavoista yhä hallitsevammaksi, sillä vesitiekuljetusta varten tapahtuva niin sanottu vesiniputus on jäänyt yhä enemmän taka-alalle. Mainittakoon, että vesiniputusta suoritetaan nykyisin mm. Kemijoen ja Iijoen suulla puutavaran siirtämiseksi nippuina tehtaille ja Metelin erottelulla Pohjois-Karjalassa niin sanotun Venäjän puun niputtamiseksi. Autoniputuksen merkitys näkyy myös niistä tiedoista, joita on vesistön varteen kuljetettujen puumäärien kuljetustavoista vuodelta 1972 (Tuovinen). Kuljetustapa Autolla 70 % Traktorilla 25 % Rautateitse 5 % Autonippuja, jotka muodostetaan alun pitäen autoa kuormattaessa ja lopullisesti kuormaa purettaessa, voidaan parantaa lähinnä pyöristämällä nippua, jolloin se lähestyy poikkileikkaukseltaan ympyrää. Samalla parantuu

10 3 hieman nipun pinotiheys. Autonippujen muodon parantaminen koituu hinauksen ja vedessä säilytyksen eduksi; kaikki etuja, joiden määrää on vaikea mitata ja todistaa. Toisaalta voidaan sanoa, että muodon parantamisen vaikutus näkyy melkein kaikissa vesitiekuljetuksen nipuissa, koska autoniputuksella on niin keskeinen asema puutavaran vesitiekuljetuksessa. Autonippujen muotoa voidaan parantaa lähinnä kahdella tavalla; joko niput pannaan kannatukselle ennen niiden sitomista ja veteen tai jäälle pudottamista tai niput pyöristetään valmiiksi auton lavalla ennen niiden pudottamista veteen tai jäälle. Ensiksi mainittu tapa edellyttää jonkinlaisia joko kiinteitä tai liikutettavia nostureita ja on ainakin perustamiskustannuksiltaan kallis. Viimeksi mainittu tapa on helpompi, mutta edellyttää kuitenkin koko autokalustoon teknisiä pienehköjä muutostöitä Ja menetelmän käytön valvontaa. AINEISTON KERUU Nippujen pyöristämistä auton lavalla kokeiltiin kesällä 1977 Metsätehon ja Enso-Gutzeit Osakeyhtiön laivasto-osaston yhteistyönä Savonrannalla. Tutkimusta varten asetettiin asiantuntijaryhmä, johon kuuluivat uittopäällikkö J. Lounavaara puheenjohtajana, metsänhoitaja E. Sarnila ja metsänhoitajaa. Tuovinen. Kokeiltiin seuraavia neljää vaihtoehtoa. Vaihtoehto Pyöristys ylhäällä Pyöristys alhaalla A Ei Ei B 2.50 m ~ 2.65 m 25 X 17 cm c 2.00 m - -) 2.65 m 20 X 30 cm D 2.00 m m Köysi, 60 X 60 cm Nipun yläosan pyöristäminen aloitettiin joko 2.00 tai 2.50 m:n korkeudelta ja jatkettiin noin 2.65 m:n korkeudelle asti. Nipun alakulmien pyöristämiseen käytettiin vaihtoehdoissa B ja C raudasta tehtyjä pyöristyskolmioita,

11 4 joiden kateettien pituudet on yllä mainittu. Pyöristyskolmiot muodostuivat suunniteltua pienemmiksi. Vaihtoehdossa D (kuva l) käytetty alakulmien pyöristysköysi oli 24 mm:n vahvuista, hamppukehrättyä palmikoitua polypropeeniköyttä, jonka piti kestää 68.6 kn:n (7 000 kp:n) muotorasitus ; mutta joka antoi myöten rasituksen tultua arvioitua suuremmaksi. Vaihtoehdot A ja B oli koottu yhteen perävaunulliseen autoon? vaihtoehdot C ja D toiseen. Kussakin vaihtoehdossa oli 6 nippua. Tavaralajina oli koko ajan tukin pituinen mäntykuitupuu. Tutkimuksessa selvitettiin nipuittain niputusaika, nipun muoto maalla Ja vedessä sekä pudotuksen vaatima rasitus. Kukin n1ppu sidottiin kahdella langalla j a kettingillä. Lisäksi n1pun keskellä oli pudotuskettinki, johon kiinnitettiin rasitusmittari. Lanka oli 55 mm:n hehkutettua kertakäyttölankaa, kettingin vahvuus oli 9 mm. Pudotuskettinki oli mitoiltaan samanlaista, joskin ehkä paremmin rasitusta kestävää. Ennakkoon laskettiin erilaisten pyöristysten vaikutus nipun ympärillä olevaan lankamäärään ja kuorman kuutioon. RASITUSHITrAUKSET Rasitusmittauksien tarkoituksena oli selvittää nippusiteiden rasitus er1 pyöristysvaihtoehtoja käytettäessä. Mittauslaitteisto oli vuokrattu Vakolasta ja mittaukset suoritti samasta laitoksesta insinööri Aarne Otso. Mittauslaitteistoon kuuluu anturiosa, mittasilta ja piirturi. Anturi on noin 200 mm pitkä teräskappale, johon on kiinnitetty neljä niin sanottua venymämittaliuskaa. Teräksen muuttaessa muotoaan vetovoiman vaikutuksesta mittaliuskojen sähköinen vastus muuttuu melko suoraviivaisesti noin 2.45 N/mm 2 :n (= 25 kp/mm 2 :n) jännitykseen asti.

12 5 Kuva 1. Vaihtoehto D. Nipun alakulmien pyöristämiseen on käytetty 24 mm:n polypropeeniköyttä. Valokuvat L. Tenkamaa Kuva 2. Autonippu putoamassa autosta pudotuspaikan teloille. Nippusiteisiin kohdistuva rasitus on suurin nipun ollessa teloilla. Rasitus on alle 39.2 kn:n (= 4000 kp:n)

13 6 Mittasilta, joka oli kytketty anturiin no1n 25 m:n pituisella johtimella, havaitsee liuskojen vastuksen muutoksen. Se voidaan lukea sillan galvanometristä j~ siltaan kytketyn sähköisen piirturin paperille piirtämästä viivasta. Hittasilta on asetettu näyttämään haluttua k.n-määrää ~ tässä tapauksessa 39.2 hlf (= kp), joka aiheuttaa 100 mm :n poikkeaman piirturin paperilla. Paperin nopeus oli m/s. Anturi oli mitoitettu 98 k.n:n (= kp:n) voimalle. Tällaisen mittausjärjestelmän tarkkuus on ~ 5 %. Samaa sähköistä rasitusmittausmenetelmää on aikaisemmin käyttänyt Hannelius (1972). Puutavaranippujen ketjuvoimien mittauksessa oli odotettavissa melkoista hajontaa mitatuissa voimissa, koska mm. kettinkien ja lankojen keskinäiset etukiristykset pakostakin vaihtelivat. Vesi tunkeutui joskus johdinliitoskoskettimiin niiden joutuessa veden alle kaatojen epäonnistuessa ~ jolloin mittaukset keskeytyivät noin yhden tunnin ajaksi. Rasituksen kohteeksi joutuva anturi oli kiinnitetty keskellä nippua olevaan pudotuskettinkiin, mikä otti vastaan pääosan pudotuksen yhteydessä syntyvästä rasituksesta. Voi olettaa, että nipun keskiosassa rasitusta on aina, joskaan ei välttämättä eniten verrattuna rasitukseen nipun päissä. Nipun ympärillä olevista kettingeistä toinen ottaa vastaan huippurasituksen, jos nipun päissä on erilaiset rasitukset. TULOKSET Niputusaika Niputuksen tehoaika oli keskimäärin cmin/nippu (x 2 miestä). Lisäksi kului keskeytyksiin (= odotteluun) 205 cm1n (18.8 %). Rasitusmittausten vaatima lisäaika oli 430 ~min/nippu. Eri vaihtoehdoissa aika jakautui taulukon mukaisesti. Eri vaihtoehtojen ajankäytössä ei ole huomionarvoisia eroja. Kysymys on lähinnä työntekijäin ja aikatutkijan työtavasta johtuvista eroista.

14 7 TAULUKKO Eri vaihtoehtojen vaatiman niputusajan jakautuminen Odotus, cmin/ nippu A B c D Siteiden Pudotus- Työn- Auton Vaihto- siiominen kettin- Nippujen tekijän laitto Tehoehto ja kiris- gin pudotus siirty- lähtö- aika~ Yhteensä täminen laitto nunen kuntoon cmin/ nippu % tehoajasta Keskimäärin Langan määrä Nippua ympäröivän langan pituus ilmaisee varsin selvästi nipun muodon ennen niputusta ja osittain myös sen jälkeen. Langan pituus mitattiin ennen sitomista. Lanka kiinnitettiin nipun ympärille, sidottiin ja kiristettiin. Tällöin syntynyt niin sanottu vapaa pätkä mitattiin. Vapaan pätkän pituus oli eri vaihtoehdoissa seuraava. Vaihtoehto A B c D Vapaata lankaa, cm/nippu Tuloksien perusteella pyöristäminen vähentää nipun ympärillä olevaa lankamäärää. Lankaa voitaisiin todennäköisesti lyhentää noin metrin ja silti jäisi riittävä sitomis- ja kiristämisvara (arviolta 0.5 m), JOS nipun suuruus on kuten tällä kertaa raami- ja pinomittana noin 29.5 m 3.

15 8 Jos lankoja on nipun ympäri llä keskimäärin neljä, jos nlppujen lukumääräksi oletetaan noin kpl vuodessa ja jos langan hinta on noin 35 penniä/metri, lankojen lyhentämisellä voidaan säästää noin mk vuodessa. Nipun muoto vedessä Nipun laadun mittana käytetään yleisesti nlpun leveyden ja korkeuden suhdetta. Asetelmassa on esitetty tämän niin sanotun muotosuhteen keskiarvot ja vaihteluvälit. Vaihtoehto A B c D Muotosuhteen keskiarvo Muotosuhteen vaihtelurajat Tulokset paljastavat sen, että pyöristyksen parantaminen B:stä D:hen on pienentänyt veteen joutuneiden autonippujen muotosuhdetta eli niput ovat tulleet kokeilussa jatkuvasti pyöreämmiksi ja poikkileikkaukseltaan aina vain enemmän ympyrää muistuttaviksi. Tulokset osoittavat, että ympyrä on kuitenkin kaukana (muotosuhde tällöin 1.00), koska parhaiten pyöristetyn vaihtoehdon (D) nippujen muotosuhde on ollut vain Tulokset osoittavat samalla, että aineistossa esiintyy melkoista vaihtelua. Rasitukset erl vaihtoehdoissa Voi olettaa mahdolliseksi, että pyöristämättömässä nipussa nippusiteisiin kohdistuva rasitus on suurempi kuin hyvin pyöristetyissä nipuissa. SUoritetuissa rasitusmittauksissa tämä otaksuma ei kuitenkaan vahvistunut, kuten seuraavan asetelman luvuista ilmenee.

16 9 Vaihtoehto Rasituksen ylin lukema Keskiarvo, Vaihteluväli, Mitattuja nippuja, kn (kp) kn (kp) kpl A 27.9 (2 850) ( ) 4 B 25.1 (2 560) ( ) 5 c ( 2 707) ( ) 6 D (2 400) ( ) 5 Jos aineistosta otetaan erilleen ne niput (6 kpl), joissa kaato pysähtyi Ja joissa täytyi käyttää apuna kallistuskor oketta, keskiarvo oli 24.6 kn (= kp). Rasitus osoittautui siis tällöin keskimääräistä vähäisemmäksi. Muita havaintoja Lankojen ja kettinki en kiristämisen yhteydessä syntyi nippusiteissä rasituksia7 joiden suuruus vaihteli 4.9:sta 9. 8 kn:iin (500:sta kp:iin). Suuremmatkin rasitukset ovat tosin mahdollisia, vaikkakaan niitä ei tällä kerralla esiintynyt. Kuorman sivupylväiden irrotus nosti heti rasitusta (kuva 2, s. 5). Rasituksen huippu saavutettiin tavallisesti sekuntia sivupylväiden irrotuksen jälkeen nipun ollessa vyörymässä telojen päällä kohti vettä. Mitään uutta ~asitushuippua ei tullut nipun asetuttua vedessä uintiasentoansa (kuva 3). Suurin todettu nippusiteiden rasitus oli 37.2 kn (= kp). Nippulanka (halkaisija 5.5 mm) näyttää kestävän suhteellisen pieniä rasituksia, ennen kuin se alkaa venyä. Suoritetussa erikoismittauksessa murtumispiste saavutettiin yli 12.7 kn:n (= kp:n) rasituksen alaisena ja venymän ollessa lähes 7 %. Jännitys murtumishetkellä oli noin 5.8 N/mm2 (=57 kp/mm 2 ). (Kuva 4, s. 11)

17 10 Vetovoima, kn (kp) ,.... ( T ;.1 T... :..... _..... _ 1. 1\ ~ :. :... _ 19.6 ( 2 000) t -v ;\r.i. - i.vti'0ji ~...::[\r:: : i! i!. : : : : :. :... :... :.. ""i"...,... ~-.. j ; ---.:.-! : : r. - :. :. ~.. ; ; :- -- ( 1 o~ö ~.J L 1 '......,... -~ > ( ~ -: i. - - : ~ r -- --T : =.. :. i. : :. ". ---:......;.... ;...- :...! : ; : ~ : t : ~... : :... : ~... ~ ~th~ict~ö ij\ ;... ::l~~~mtnen ~ -., j~~~;;;i;~~~ -};,).. j 1a~aisu 'J : ~te1oi11e :!J :. veteen ~ ::; ~--~---L------~L---~~~~c:~~' --~----~--J_--~- --~ ~ j Aika, s 8 Kuva 3. Yhden pyöristetyn (vaihtoehto B) nipun pudotuksessa ilmennyt rasitus

18 11 Vetovoima, kn (kp) , , ( 1 500) 9.8 (1 000) -: -:--- : / Lanka ~ murtui 4.9 (500) : ~ ~ ~ ~ Venymä, % Kuva Sattumalta otetun nippulangan katkaisukoe 7 KIRJALLISUUTTA HANNELIUS, SIMO Nippujonolautan kuormitukset. Summary: Wire Tensions in Bundle-Rafts. Helsingin yliopiston metsäteknologian laitos- University of Helsinki, Department of Logging and Utilization of Forest Products, tiedonantoja n:o - Research notes No. 19. Helsinki TUOVINEN, ARNO Metsäteollisuuden raakapuun kuljetukset vuonna Suomen Puutalous n :o 1/1974. Helsinki

19 l