Veden laatu ja kuormitus Life Vuoksi -projektin kohdejärvillä

Transkriptio

1 E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 48 Pertti Manninen, Taina Hammar, Antti Kanninen, Juho Kotanen, Paula Mononen, Riitta Niinioja ja Pekka Sojakka Veden laatu ja kuormitus Life Vuoksi -projektin kohdejärvillä Mikkeli 2003

2 E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 48 Pertti Manninen, Taina Hammar, Antti Kanninen, Juho Kotanen, Paula Mononen, Riitta Niinioja, Pekka Sojakka Veden laatu ja kuormitus Life Vuoksi -projektin kohdejärvillä Mikkeli 2003

3 ISBN Kansikuva: Vesa Väisänen 2

4 Sisällys 1 Johdanto Kohdejärvet Kohdejärvien valinta Kohdejärvien kuvaus Veden fysikaalista ja kemiallista laatua koskevat aineistot Vedenlaatuaineistojen koonti ja ryhmittely Vedenlaatutiedon alueellinen kattavuus Vedenlaatutiedon lähteet Vedenlaatutiedon määrä vuodenajoittain ja muuttujittain Klorofyllitiedon määrä Tietojen kattavuus Piirteitä kohdejärvien vedenlaadusta Ravinnekuormituksen arviointi Valuma-alueiden rajaaminen Maankäyttö- ja puustotulkintatiedot SLAM3- ja SLICES -aineistojen antamien peltopinta-alojen vertailu VEPS-ohjelmiston käyttö Kuormituksen arviointi Ravinnekuormituksen laskennan tulokset Fosforin ja typen kuormitus kohdejärviin Kohdejärvien kuormitustekijöiden suhteelliset osuudet Yhteenveto ja arviointi kerätystä tiedosta...54 Kirjallisuutta...55 Liitteet: Liite 1. Kohdejärvien yksityiskohtaisempi vedenlaatutarkastelu Liite 2. Kohdejärvien valuma-alueiden SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkintakartat Liite 3. Esimerkkitaulukko SLAM3-maankäyttöluokkien yleistyksestä ja SLICES-maankäyttöluokista Kuvailulehdet 3

5 4

6 1 Johdanto Tämä raportti on osa Life Vuoksi -projektia, joka on laaja, Etelä-Savon ympäristökeskuksen vetämä yhteistyöhanke. Siihen osallistuvat lisäksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskukset sekä Suomen ympäristökeskus ja Oulun yliopisto. Hankkeen tarkoituksena on arvioida ja testata järvien ekologisen tilan arviointiin ja seurantaan soveltuvia menetelmiä sekä tehdä sen pohjalta ehdotus uudesta seurantajärjestelmästä. Tarkastelun kohteena ovat vesimakrofyytit, pohjaeläimet, perifyton ja kasviplankton. Näiden biologisten tekijöiden seurantamenetelmien testausta on tehty rinnakkain pääosin samoilla kohdejärvillä. Hanke on käynnistynyt keväällä 2001 ja se päättyy maaliskuussa Hanketta rahoittaa osallistujien lisäksi Euroopan unionin Life Ympäristö -rahasto. Tämän selvityksen tarkoituksena on tehdä kuormitus- ja vaikutusarviointi Life Vuoksi -projektin kohdejärvillä sekä kuvata kohdejärvien yleistä tilaa. Selvitys on tarkoitettu taustaksi ja tueksi kohteilla tehdyille biologisten muuttujien tutkimuksille sekä seurantajärjestelmän suunnittelulle. Myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaan in kohdistuvien paineiden tunnistaminen ja määrittely on tärkeä osa vesien ekologisen tilan arviointia ja toimenpiteiden suunnittelua. Tämä selvitys on yksi esimerkki siitä, miten paineiden tunnistamista ja määrittelyä voidaan tehdä. Raportti sisältää myös kohdejärvien vedenlaatutietojen arvioinnin ja kohdejärvien vedenlaadun tarkastelun (luvut 3 ja 4). Raportin kokoamiseen ovat osallistuneet seuraavat tahot ja henkilöt: Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Juho Kotanen: Valuma-aluekartat ja maankäyttö/puustotulkinta/maaperäaineistot Paula Mononen: Kohdejärvien tiedot ja kuormitusarviot Riitta Niinioja: Kohdejärvien tiedot ja vedenlaatu Pohjois-Savon ympäristökeskus Antti Haapala: Kohdejärvien selvitykset sekä kaukovaluma-alueiden kuormitusarviot Taina Hammar: Vedenlaatuaineiston kokoaminen ja raportointi Antti Kanninen: Valuma-aluekartat ja maankäyttö/puustotulkinta/maaperäaineistot Pekka Sojakka: Kohdejärvien tiedot ja kuormitusarviot Etelä-Savon ympäristökeskus Antti Kanninen: Valuma-aluekartat ja maankäyttö/puustotulkinta/maaperäaineistot Pertti Manninen: Kohdejärvien tiedot ja kuormitusarviot, raportin toimitus Vesa Väisänen: Valuma-aluerajaukset Kaakkois-Suomen ympäristökeskus: Marja Kauppi ja Jouni Törrönen: Vedenlaatu-, valuma-alue- ym. -tietoa eteläisestä Saimaasta ja Pien- Saimaasta. 5

7 2 Kohdejärvet 2.1 Kohdejärvien valinta Life Vuoksi -projektin kohdealueiksi on valittu erilaisia, Vuoksen vesistöalueelle tyypillisiä luontaisia järvityyppejä vesistöalueen eri puolilta (taulukko 1, kuva 1). Kohteet on pyritty tyypittelemään vesipuitedirektiivin mukaista järvityypittelyä (Pilke ym. 2002) käyttäen (taulukko 2). Sen mukaisesti kohdejärvet edustavat seuraavia luontaisia järvityyppejä: luonnostaan rehevät järvet (tyyppi 2) pienet ja keskikokoiset, vähähumuksiset järvet (tyyppi 4) suuret, vähähumuksiset järvet (tyyppi 5) keskikokoiset ja suuret, kohtalaisen humuspitoiset järvet (tyypit 7 ja 8) pienet runsashumuksiset järvet (tyyppi 9) keskikokoiset ja suuret runsashumuksiset järvet (tyyppi 10) Lisäksi kohteet on valittu Vuoksen vesistöalueelle tyypillisten kuormituspaineiden vaikutusalueilta (taulukko 2). Kuormitettujen järvien lisäksi mukaan on otettu vertailujärviä, jotka kuvaavat mahdollisimman hyvin kuormitettujen järvien luontaista tilaa ilman ihmistoimia. Kohdejoukko edustaa seuraavia kuormitustilanteita: laaja-alainen maatalous pääasiallinen kuormittaja (Pohjois-Savon kohteet) maatalouden, asutuksen ja metsätalouden hajakuormitusta (Etelä-Savon kohteet) metsätalous ja turvetuotanto pääasiallinen kuormittaja (Pohjois-Karjalan kohteet) selluteollisuus pääasiallinen kuormittaja (Kaakkois-Suomen kohteet) Kohdejoukko kattaa suhteellisen hyvin Vuoksen vesistö-alueelle tyypillisten järvien kirjon. Pohjois- Savossa kohteina on järviä aina kivennäismaavaltaisen valuma-alueen omaavista suhteellisen voimakkaasti maatalouden kuormittamista järvistä turvemaavaltaisiin ja metsätalouden voimakkaammin kuormittamiin järviin. Pohjois-Karjalan kohteet ovat pääosin runsasturpeisten valuma-alueiden järviä. Niiden kuormitus on pääosin peräisin metsätaloudesta sekä jossain määrin myös turvetuotannosta. Mukana on myös kivennäismaavaltaisen valuma-alueen omaavia ja osin runsaahkon peltoviljelyn kuormittamia järviä. Etelä-Savon kohdejärvet ovat kaikki lähivaluma-alueeltaan kivennäismaavaltaisia ja valtaosin kangasmaata. Ne ovat maatalouden, metsätalouden ja asutuksen hajakuormittamia järviä. Kaakkois-Suomen kuormitetussa kohteessa pääasiallisena kuormittajana on paperi- ja selluteollisuus. Taulukko 1. Kohdejärvet ja niiden perustietoja (Ympäristöhallinto 2001a). Järvi Sijaintikunta Pinta-ala km 2 Onkivesi Lapinlahti 114 Luupuvesi Kiuruvesi 7,04 Osmanginjärvi Kiuruvesi 2,78 Niemisjärvi Kiuruvesi 4,18 Lika-Pyöree Sonkajärvi 1,95 Tiilikka Rautavaara 4,2 Ilajanjärvi Ilomantsi 8,2 Mujejärvi Nurmes 3,51 Kuohattijärvi Nurmes 10,81 Viinijärvi 134,91 -itäosa Liperi, Polvijärvi 34 -länsiosa Liperi, Outokumpu, Polvijärvi 101 Suomunjärvi Lieksa 6,63 Kuorinka Liperi 12,92 Syysjärvi Mikkeli 1,75 Ukonvesi Mikkeli 4,9 Suuri-Vahvanen Mikkeli 1,32 Keihäsjärvi Mikkeli 1,39 Keskimmäinen-Alimmainen Mikkeli 0,8 + 0,74 Sylkky Kerimäki 1,06 Pien-Saimaa Lappeenranta, Taipalsaari noin 3,5 Etelä-Saimaa, Haukiselkä Lappeenranta, Taipalsaari noin 26,5 6

8 Kuva 1. Kohdejärvien sijainti. 7

9 Taulukko 2. Kohdejärvien alustava tyypittely ja pääasiallinen kuormituslähde. Tyypittelyssä käytetty VPD:n mukaista tyyppijakoa (Pilke ym. 2002). Pääasiallinen kuormitus Järvityyppi Luonnostaan rehevät järvet tyyppi 2 - savikkoalueilla tai runsasravinteisilla alueilla Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet tyyppi 4 - väriarvo alle 30 mgpt/l - koko alle 40 km 2 Suuret vähähumuksiset järvet Maatalous Maatalous + asutus + metsätalous Luupuvesi Niemisjärvi Osmanginjärvi Onkivesi Syysjärvi Ukonvesi Keihäsjärvi* (lievästi kuormitettu) Keskimmäinen- Alimmainen* *= nykytilan perusteella tyyppi 6 - väriarvo mgpt/l Metsätalous + turvetuotanto Sellu- ja paperiteollisuus Etelä-Saimaa: Haukiselkä Vertailukohde Lika-Pyöree* *=luontainen tyyppi epävarma, voi olla 9 Kuorinka Sylkky Suuri- Vahvanen Viinijärvi (itäosa) Etelä-Saimaa: Pien-Saimaa tyyppi 5 - väriarvo alle 30 mgpt/l - koko yli 40 km 2 Keskikokoiset ja suuret kohtalaisen humuspitoiset järvet tyyppi 7 - väriarvo mgpt/l - koko 5-40 km 2 tyyppi 8 - väriarvo mgpt/l - koko yli 40 km 2 Pienet runsashumuksiset järvet tyyppi 9 - väriarvo yli 90 mgpt/l - koko alle 5 km 2 Keskikokoiset ja suuret runsashumuksiset järvet tyyppi 10 - väriarvo yli 90 mgpt/l - koko yli 5 km 2 Viinijärvi (länsiosa) (myös kaivosteollisuus) (8) Kuohattijärvi (metsätalous) (7) Mujejärvi (metsätalous) Ilajanjärvi Suomunjärvi (7) Tiilikka 8

10 2.2 Kohdejärvien kuvaus Seuraavassa esitetään lyhyet kuvaukset kohdejärvien yleispiirteistä. Kuvauksien laajuus ja yksityiskohdat painottuvat eri kohteilla hieman eri tavoin. Tämä johtuu mm. kohteiden erilaisista ja eri suuruisista vesiensuojeluongelmista, mikä on vaikuttanut saatavilla olevan valmiin pohjatiedon määrään ja laatuun. Vähemmän tutkittujen kohteiden taustatietoja, mm. hydrologis-morfologisia tietoja, on osin laskettu tilastollisiin tarkasteluihin perustuen. Esimerkiksi Etelä-Savon järvien tilavuustiedot perustuvat olemassa oleviin mitattuihin maksimisyvyystietoihin ja niistä johdettuihin keskisyvyystietoihin. Kohteiden valuma-aluetiedot perustuvat Ekholmin (1992) ja ympäristöhallinnon (2001a) tietoihin. Pohjois-Savo Pohjois-Savon kohdejärvet kuuluvat Tiilikkaa lukuun ottamatta Iisalmen reittiin, jonka järvet ovat tyypillisesti matalia, ruskeavetisiä ja ravinteikkaita. Niiden erityispiirteenä on luontainen mataluus ja rehevyys. Alueella on runsaasti soita ja maaperä on ravinteikasta, joten maatalous on ollut ja on voimaperäistä. Intensiivisen maatalouden myötä Iisalmen reitin järviin kohdistuu voimakasta hajakuormitusta, joka heijastuu merkittävästi reitin vesistöjen tilaan. Iisalmen reitin järvet kärsivät rehevöitymisongelmista ja paikoitellen umpeenkasvusta. Tehostuneista vesiensuojelutoimenpiteistä huolimatta näkyviä muutoksia ei ole vielä juurikaan saavutettu. Kaikki Pohjois-Savon kohdejärvet ovat ns. laskettuja järviä eli niiden ranta-alueita on otettu maanviljelyskäyttöön. Eniten järvenlaskuja on toteutettu 1800-luvun jälkipuoliskolla ja sotien jälkeen. Taulukossa 3 esitetään tietoja kohdejärvien hydro-morfologiasta. Taulukko 3. Pohjois-Savon kohdejärvien hydro-morfologisia tunnuslukuja. tilavuus pinta-ala keskisyvyys suurin syvyys viipymä valumaalue virtaama V (x10 3 m 3 ) A (ha) z (m) zmax (m) T (kk) vaa (km 2 ) MQ (m 3 /s) Niemisjärvi ,5 5 1, ,6 Osmanginjärvi ,2 6,5 0, ,2 Luupuvesi ,2 1,7 1, ,5 Onkivesi ,4 15,5 2, Lika-Pyöree ,6 0,9 1,74 24,7 0,3 Tiilikka ,4 8,1 2,14 119,92 1,8 Onkivesi Onkivesi on Iisalmen reitin alin järvi. Onkiveden koko valuma-alueesta lähes 85 % purkaa vetensä ensin Poroveteen. Porovedestä vedet virtaavat kapean Peltosalmen kautta Nerkoonjärveen ja sieltä edelleen Nerohvirran ja Lammasvirran kautta Onkiveteen. Muut Onkiveteen laskevat valuma-alueet ovat pieniä. Pinta-alaltaan Onkivesi lukeutuu suuriin järviin. Onkiveden keskisyvyys on pinta-alaan nähden pieni (taulukko 3). Näin ollen Onkiveden kokonaistilavuudesta huomattavassa osassa tapahtuu perustuotantoa. Tämä ominaisuus tekee järven alttiiksi happikadoille kerrostuneisuuden aikana. Kesällä Onkivesi ei mataluutensa ja avonaisuutensa vuoksi pysyvästi kerrostu, mikä toisaalta estää alusveden happikadot, mutta toisaalta mahdollistaa pohjan lähellä vapautuvien ravinteiden pääsyn valaistuun vesikerrokseen ruokkimaan perustuotantoa. Onkiveden koko valuma-alue on suuri verrattuna järven tilavuuteen, joten veden vaihdunta on varsin tehokasta. Voimakkaan hajakuormituksen lisäksi pistekuormitusta aiheuttaa pääasiassa Lapinlahden kunnan jätevedenpuhdistamo, jossa käsitellään sekä taajaman että maidonjalostusteollisuuden jätevesiä. Onkivettä säännöstellään lievästi. Säännöstelyn tavoitteena on alentaa maataloudelle haitallisia vedenkorkeuksia. Merkittävä muutos luonnontilaan verrattuna on tulvakorkeuksien pieneneminen ja vedenkorkeuden vaihtelun väheneminen avovesikaudella (mm. Hammar ym. 2002). 9

11 Luupuvesi Kiuruveden kunnassa sijaitseva 690 hehtaarin suuruinen Luupuvesi (04.572) on Iisalmen reitin tyypillinen järvenlaskun seurauksena mataloitunut ja erityisesti lahtialueelta voimakkaasti umpeenkasvanut, erittäin rehevä järvi. Luupuveteen laskee lännestä suo- ja peltovaltaisen valuma-alueen vesiä tuova Välijoki ja idästä Kaikonsuon turvetuotantoalueen vesiä Ylä- ja Välijärven kautta tuova Välijärven laskujoki. Edellä mainitut umpeenkasvusta kärsivät ja miltei samassa vedenpinnan tasossa olevat järvet muodostavat yhdessä Luupuveden kanssa noin 10 km²:n vesistön. Itse Luupuvesi purkaa vetensä Luupujoen kautta Kiuruveden Haapajärveen. Luupujoen vesistön valuma-alueen pinta-alasta on metsiä 173 km² ja peltoja 20,5 km² (9 % koko valuma-alueen pinta-alasta). Turvemaata valuma-alueen pinta-alasta on noin puolet. Luupuveteen kohdistuu merkittävää maatalouden hajakuormitusta ja turvetuotannon pistekuormitusta, joista viimeksi mainittua seurataan VAPO Oy:n Kaikonsuon velvoitetarkkailun yhteydessä (mm. Tanskanen 2000). Valuma-alueensa ominaisuuksien takia järven veden väri on poikkeuksellisen tummaa, vuosien vedenlaatutulosten perusteella hieman yli 300 mgpt/l. Luupuvesi on reilun kuukauden viipymällään (taulukko 3) tyypillinen läpivirtausvesistö, jonka ravinteiden pidätyskyky on hyvin vähäinen. Järvi on tunnetusti kärsinyt talviaikaisista happikadoista ja muista rehevyysongelmista. Ongelmia on pyritty lieventämään kunnostustoimin, joista merkittävimpiä ovat olleet vedenpinnan nosto (1997), vuosittaiset vesikasvillisuuden niitot sekä vuonna 2002 alkanut talvinen hapetus. Luupuvesi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Osmanginjärvi Osmanginjärvi (04.562) kuuluu Kiurujoen vesistöön (04.56), joka on Iisalmen reitin ja samalla koko Vuoksen vesistön läntisin haara. Järvi on kolmisen kilometriä pitkä ja metriä leveä, osin umpeenkasvanut järvi. Järvi on matala ja sen veden viipymä on 6 vrk (taulukko 3). Lähivaluma-alueen pinta-ala on 48 km 2, josta peltoa on 10,8 km 2 ja metsää 36,8 km 2. Järven lahdet ovat yleisesti hyvin matalia ja umpeenkasvu edennyt pitkälle. Koko luoteisosa on alle metrin syvyistä. Järvestä löytyy syvänteeksi luokiteltava kohta (6,5 m). Järveä on laskettu kahdesti yhteensä noin metrin verran. Järvi on peltoviljelyn, metsätalouden, karjatalouden sekä turvetuotannon hajakuormittama. Ilmaversoiset kasvit, valtalajeina järvikaisla ja järvikorte, muodostavat tyypillisesti yhtenäisiä kasvustoja rannoilla. Järven keskiosassa on runsaasti kelluslehtisiä. Valuma-alueen vähäjärvisyydestä johtuen Osmanginjärven vedenkorkeuden vaihtelut ovat suuret (noin 2,5 m). Koska järven rannat ovat kauttaaltaan viljeltyjä ja monin paikoin alavia, on ravinteiden huuhtoutuminen ranta-alueilta keväällä yliveden aikaan merkittävää. Niemisjärvi Niemisjärvi sijaitsee Sulkavanjärven vesistöalueen (04.55) luoteisosassa. Valuma-alueen järvisyys on 4 %. Lähivaluma-alue on suurelta osin peltoviljelyssä ja karjatalouden laidunmaina. Järvi on matala ja veden viipymä on hyvin lyhyt (taulukko 3). Lähivaluma-alueen pinta-ala on 44 km 2. Valuma-alueen peltopinta-ala 10 km 2 ja metsäpinta-ala 33,5 km 2. Järven ongelmia ovat mataluus, rehevyys, vähäarvoisen kalan suuri määrä sekä alusveden talviaikaiset happiongelmat. Jo 30 vuoden takaiset vedenlaatutulokset osoittavat Niemisjärven olleen erittäin humuspitoinen ja rehevä, happikadolle altis järvi. Järven vesi on erittäin ravinteikasta ja ruskeaa. Ravinteet ovat peräisin pääasiassa humukseen sitoutuneina valuma-alueen ojitetuilta soilta sekä maatalouden hajakuormituksesta. Vedenlaadussa ei ole havaittavissa selkeitä muutoksia, joskin fosfori- ja rautapitoisuudet ovat olleet 1970-luvun alussa alhaisemmalla tasolla kuin viimeisten kymmenen vuoden aikana. Rehevöityminen on edennyt ja etenkin lahdet ovat paikoin umpeenkasvaneita. Lika-Pyöree Sonkajärven kunnassa sijaitseva Lika-Pyöree (04.586) on varsin matala pikkujärvi, jonka viipymä on alle 2 kk (taulukko 3). Lähivaluma-alueen pinta-ala on 22,6 km 2 ja valuma-alueen peltopinta-ala on lähteestä riippuen 0-0,07 km 2. Järveen ei kohdistu merkittävää ihmisen aiheuttamaa kuormitusta vaan järvi on luonnostaan rehevä. Lähivaluma-alue on monin paikoin suopohjaista. Pientä taustakuormitusta aiheuttavat valuma-alueen kaakkoisosan metsä- ja suo-ojitukset sekä koillisesta Ahveroi- 10

12 nen-lammen kautta tuleva valuma-alueen pohjoisosassa sijaitsevan turvetuotantoalueen kuormitus. Kuormitusmäärät ovat tosin hyvin pieniä. Tiilikka Tiilikan lähivaluma-alue (04.664) on pinta-alaltaan 20 km 2 ja kokonaisuudessaan metsää ja suota, viljeltyä peltoa ei ole lainkaan. Tiilikka on ruskeavetinen, karu ja matala järvi (taulukko 3). Se tunnetaan hienoista hiekkarannoistaan. Rantaviivan pituus on 36 km. Järvi on yksi Suomen Eurowaternetin eli Euroopan ympäristöviraston seurantaverkon järvi ja tällaisena vertailujärvi, johon ei kohdistu kuormituspaineita (Niemi ym. 2001). Tiilikan pohjoisosassa on vanhoja avo-ojia 1970-luvulta, jotka myöhemmin on täytetty ja nykyisin ne ovat umpeenkasvaneet. Järvi kuuluu Tiilikan kansallispuistoon. Kansallispuisto ja sen läheisyydessä sijaitsevat soidensuojelualueet muodostavat yhdessä laajan ja varsin luonnontilaisen metsä- ja suoalueen, joka kuuluu Natura verkostoon. Pohjois-Karjala Kohdejärvinä olevien Pohjois-Karjalan järvien pinta-ala vaihtelee 3,5 km 2 :stä 135 km 2 :iin (taulukko 4), joten ne ovat Etelä-Savon ja Pohjois-Savon kohdejärviin verrattuna keskimäärin suurempia (taulukko 3, 5). Mujejärven ja Ilajanjärven valuma-alueista kolmannes on turvemaita, kun taas esim. Kuoringan valuma-alue koostuu lähes kokonaan kivennäismaalajeista. Pohjois-Karjalan järvien yhteydessä mainittu laatuluokitus on tehty Suomen ympäristöhallinnon käyttämän vesistöjen käyttökelpoisuuteen perustuvan yleislaatuluokitusjärjestelmän mukaan (Antikainen ym. 1999, Niinioja ym. 1999). Taulukossa 4 esitetään tietoja kohdejärvien hydro-morfologiasta. Taulukko 4. Pohjois-Karjalan kohdejärvien hydro-morfologisia tunnuslukuja. tilavuus pinta-ala keskisyvyys suurin syvyys viipymä valumaalue virtaama V (x10 3 m 3 ) A (ha) z (m) zmax (m) T (kk) vaa (km 2 ) MQ (m 3 /s) Mujejärvi ,0 21,3 7,0 108,8 1,0 Kuohattijärvi ,1 18,0 50,3 56,1 0,5 Suomunjärvi ,5 23,6 13,5 116,7 1,0 Ilajanjärvi ,1 12,6 5,5 195,4 1,8 Viinijärvi ,1 58,3 34, ,4 7,1 Kuorinka ,5 31,6 194,7 29,6 0,3 Mujejärvi Mujejärvi edustaa pientä, runsashumuksista järvityyppiä. Se sijaitsee Nurmeksessa Saramojoen valuma-alueen latvaosissa (04.47, pinta-ala 893,82 km 2 ). Mujejärven valuma-alueen pinta-ala on 108,75 km 2 ja järvisyys 8,5 %. Valuma-alueella on useita pieniä järviä, kuten Tetrijärvi, sekä Iso ja Pieni Parvajärvi, joista vedet virtaavat Mujejärven kautta Palojoen valuma-alueelle. Maankäyttöluokituksen mukaan turvemaita on yli kolmannes valuma-alueesta. Mujejärvi on Pohjois-Karjalan Life Vuoksi -kohdejärvistä pinta-alaltaan pienin, noin 350 ha. Siihen ei kohdistu pistemäistä kuormitusta. VEPS-kuormituksen arviointijärjestelmän mukaan merkittävimmät kuormituslähteet valuma-alueella ovat metsätalous ja laskeuma. Valtaosa ravinnehuuhtoumasta on arvioitu olevan luonnonhuuhtoumaa. Käyttökelpoisuudeltaan Mujejärvi on luokiteltu 1990-luvun lopussa tyydyttäväksi (Niinioja ym. 1999). Järven vesi on melko hapanta, humuspitoista ja ravinteikasta. Kuohattijärvi Myös Kuohattijärvi sijaitsee Nurmeksessa Saramojoen valuma-alueella, kuten Mujejärvikin. Se on Kuohatinjoen valuma-alueen (04.478, pinta-ala 161,96 km 2 ) latvajärvi, josta vedet virtaavat Kuohatinjokea pitkin Saramojoen alajuoksulle. Kuohattijärvi on melko kirkasvetinen ja karuhko, keskikokoinen järvi (taulukko 2, 4). Kuohattijärven keskimääräinen viipymä on 3,9 vuotta (Tossavainen 1997). Valuma-alue on tehokkaassa metsätalouskäytössä, peltoja sen sijaan on vähän, alle 1 %. Valumaalueesta on turvemaita vajaa kolmannes ja valtaosa soista on ojitettu. Järvi kuuluu Eurowaternetseurantaverkkoon kuormitettuna järvenä. 11

13 Tossavaisen (1997) mukaan metsätalous on Kuohattijärven merkittävin fosforikuormittaja. Valumaalueella on tehty runsaasti mm. suometsien fosforilannoituksia, avohakkuita ja metsäojituksia. Pistemäistä kuormitusta järveen ei kohdistu. Vuonna 1995 Kuohattijärven kokonaisfosforikuormitukseksi arvioitiin vedenlaatututkimusten ym. selvitysten perusteella 731 kg, josta metsätalouden osuudeksi 44 %, luonnonhuuhtouman 42 %, laskeuman 10 % sekä maatalouden ja haja-asutuksen yhteensä 4 %. Järven käyttökelpoisuus on luokiteltu hyväksi 1990-luvun lopulla, vesi on lievästi hapanta ja humuspitoista sekä melko niukkaravinteista. Ilajanjärvi Ilajanjärvi edustaa keskikokoisia, runsashumuksisia järviä (taulukko 2, 4). Se sijaitsee Ilomantsissa Ylä-Koitajoen valuma-alueella (04.93). Vedet laskevat Ilajanjärvestä Venäjän puolelle, josta ne virtaavat Koitajokea pitkin takaisin Suomeen. Valuma-alueen maa-alasta on yli puolet turvemaata. Metsämaat ovat tehokkaasti hyödynnettyjä ja metsäojitettuja soita on arviolta 60 % turvemaista. Lisäksi valuma-alueella on turvetuotantoalueita 540 ha, mikä on 9 % valuma-alueesta. Järveen laskeva Ilajanjoki on Eurowaternet-seurantaverkossa mukana kuormitettuna jokena (Niemi ym. 2001). Ilajanjoki ja Ilajanjärvi ovat turvetuotannon vuoksi velvoitetarkkailussa (mm. Heitto 2002). Turvetuotanto on aloitettu vuonna Ilajanjärveen kohdistuva fosforikuormitus 1990-luvulla on ollut keskimäärin 3100 kg/v. Valuma-alueen hyödyntämisen seurauksena fosforihuuhtouman on arvioitu kaksinkertaistuneen luonnontilaiseen verrattuna (Koikkalainen 2000). Ilajanjärveen on myös huuhtoutunut runsaasti eloperäistä kiintoainetta, minkä seurauksena pohjan laatu on muuttunut etenkin järven pohjoisosissa. Vesi on humus-, rauta- ja ravinnepitoista. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella järvi on tuottavuudeltaan rehevä. Veden käyttökelpoisuus on arvioitu järven pohjoisosassa välttäväksi ja muualla tyydyttäväksi. Paleolimnologisten tutkimusten (Simola 1988) perusteella Ilajanjärvi on rehevöitynyt luvulla, millä on selvä ajallinen yhteys suo-ojituksiin, metsälannoituksiin ja turvetuotannon aloittamiseen. Suomunjärvi Suomunjärvi on valittu vertailualueeksi keskikokoisille, lievästi humuspitoisille järville (taulukko 2, 4). Se sijaitsee Lieksassa Koitajoen valuma-alueella, Koitereeseen laskevan Suomunjoen osavalumaalueen (04.96, pinta-ala 144,86 km 2 ) keskiosassa. Suomunjärvi ja osa sen valuma-alueesta kuuluu vuonna 1982 perustettuun Patvinsuon kansallispuistoon. Se on ollut kalastotutkimusten kohteena 1970-luvulla (mm. Holopainen & Viljanen 1976). Järven valuma-alueesta noin kolmannes on turvemaita. Suomunjärveen kohdistuva kuormitus on peräisin lähinnä sadannasta ja luonnonhuuhtoumasta; lisäksi metsätaloustoimista aiheutuu vähän kuormitusta. Ravinnepitoisuudet ovat järvessä alhaiset. Veden laatu on luokiteltu käyttökelpoisuudeltaan hyväksi 1990-luvun lopulla. Viinijärvi Viinijärvi on Pohjois-Karjalan kohdejärvistä suurin: koko Viinijärven pinta-ala on lähes 135 km 2 (taulukko 4). Viinijärvi sijaitsee Outokummun, Polvijärven ja Liperin kuntien alueella. Vedet virtaavat Taipaleenjokea pitkin Oriveden Heposelkään (04.31). Viinijärvessä on erotettavissa kaksi veden laadultaan erilaista vesialuetta, itäinen Venepohjanselkä (pinta-ala noin 34 km 2 ) ja läntinen Kulkevaisenselkä (pinta-ala 101 km 2 ), jotka erottaa toisistaan kapea salmi. Valuma-alue on ominaisuuksiltaan itä- ja länsiosissa erilainen, mikä vaikuttaa myös veden laatuun ja vesistön biologiseen tilaan (esim. Kuntsi 1995, Liljaniemi 1998). Itäosa, Venepohjanselkä on karu ja hyvin kirkas; länsiosa, Kulkevaisenselkä taas on ravinteikkaampi ja humuspitoisempi. Valuma-alueen soisimmat osat sijaitsevat Viinijärven länsipuolella Sukkulanjoen ja Sätösjoen osavaluma-alueilla ja lisäksi Kulkevaisenselän pohjoisosaan laskevat Viinijoen vedet. Viinijärven itä- ja länsiosassa olevat kaksi syvännettä kuuluvat Eurowaternetseurantaverkkoon, itäosa vertailujärvenä ja länsiosa suurena (yli 100 km 2 ) järvenä (Niemi ym. 2001). Viinijärveltä on velvoitetarkkailutietoa melko runsaasti mm. Pohjois-Viinijärven yhteistarkkailusta (mm. Heitto 1995, 2000, 2001, Valkama 1994,1997,2000). Viinijärven länsiosa on selvästi kuormitetumpi kuin itäosa. Kulkevaisenselkään kohdistuu kuormitusta mm. yhdyskuntajätevesistä, kaivannaisteollisuudesta sekä maa- ja metsätaloudesta ja hajaasutuksesta. Alueella on toiminut pitkään myös kalankasvatuslaitos Sukkulanjoen alajuoksulla. Venepohjanselkää kuormittavat lähinnä maa- ja metsätalous sekä vähäisessä määrin myös asumajätevedet. Käyttökelpoisuudeltaan Viinijärven itäosa on luokiteltu pääosin erinomaiseksi ja länsiosa hyväksi muutamia lahtialueita lukuun ottamatta. 12

14 Kuorinka Kuorinka on vertailualue suurille, karuille, kirkasvetisille järville (taulukko 2, 4). Kuorinka sijaitsee Liperissä Oriveden Heposelkään (04.31) laskevalla Kuoringanpuron valuma-alueella, jonka ala on 41,5 km 2 ja järvisyys 33,2 %. Kuoringan valuma-alue (noin 30 km 2 ) on järven pinta-alaan nähden pieni, sillä vesialuetta on peräti 43 % valuma-alueen alasta. Maaperä on lähinnä moreenia, harjuja ja soraa, turvemaita valuma-alueella on hyvin vähän. Kuorinkaan tulee kuormitusta hajapäästöistä sekä laskeumana. Kuormitusselvitysten perusteella maatalouden osuus järveen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta on lähes puolet ja ilmalaskeuman 30 % (Mononen 1996). Keskimääräinen ravinnekuormitus on ollut 1990-luvun puolivälissä noin 370 kg fosforia ja kg typpeä. Kuorinka on Pohjois- Karjalan kirkasvetisimpiä ja karuimpia järviä. Näkösyvyydeksi mitataan usein yli 10 metriä. Veden laatu on käyttökelpoisuudeltaan erinomaista. Kuorinka sisältyy Natura verkostoon, ja se on luontotyyppinsä (niukkaravinteiset järvet, joissa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta) edustavimpia järviä koko Suomessa. Kuoringan vesikasvillisuutta on tutkittu jo 1930-luvulla (Maristo 1941). Kuorinka kuuluu myös Eurowaternet-seurantaverkkoon vertailujärvenä (Niemi ym. 2001) Etelä-Savo Etelä-Savon kohdejärvet ovat kaikki lähivaluma-alueeltaan vähäturpeisia. Niiden valuma-alueesta on turvemaata vain 1,6-6,6 %, siten myös metsäojitukset ovat pinta-alaltaan yleensä suhteellisen vähäisiä. Suurin osa (65-85 %) kaikkien kohteiden lähivaluma-alueen pinta-alasta on mänty- tai kuusivaltaista kangasmaata tai sekametsää. Kokonaisuutena Etelä-Savon järvet ovat muiden ympäristökeskusten kuormitettuihin kohdejärviin verrattuna suhteellisen vähäisen hajakuormituspaineen alaisia ja näin myös mm. vesiensuojeluun liittyvä toiminta on useimmiten suhteellisen vähäistä. Näin myös järvistä saatavilla oleva tieto on, Ukonvettä lukuun ottamatta, suhteellisen vähäistä verrattuna useimpiin muihin Life Vuoksi -kohdejärviin. Viime vuosina lähinnä Keskimmäisen-Alimmaisen ja myös siihen laskevien lähijärvien osalta on tehty vesiensuojelun suunnittelutyötä (Mikkola 2002). Taulukossa 5 esitetään tietoja kohdejärvien hydro-morfologiasta. Taulukko 5. Etelä-Savon kohdejärvien hydro-morfologisia tunnuslukuja. tilavuus pinta-ala keskisyvyys suurin syvyys viipymä valumaalue virtaama V (x10 3 m 3 ) A (ha) z (m)* zmax (m) T (kk) vaa (km 2 ) MQ (m 3 /s) Syysjärvi , ,8 4,8 0,04 Ukonvesi ,7 29 4, ,86 Suuri-Vahvanen , ,4 6,8 0,06 Keihäsjärvi ,3 11 7,8 37,3 0,34 Keskimmäinen- Alimmainen ,2 15/6 4,7 69,1 0,62 Sylkky , ,0 2,2 0,02 * = laskettu Pietiläisen tilastollisella yhtälöllä keskisyvyys = 0,1921 x max. syvyys+1,1518 Ukonvesi Ukonvesi on Ukonveden valuma-alueen (04.15) alaosan keskeinen selkä. Koko valuma-alueen pintaala on 21,8 km 2. Koko Saimaan tasossa oleva Ukonveden alue on asumajätevesien ja suhteellisen runsaan hajakuormituksen kuormittama. Ukonvesi on pieni, melko syvä järvi (taulukko 5). Ukonvesi saa pääosan vedestään sen pohjoispuoliselta, Siikasalmen erottamalta Kyyhkylänselältä. Sen vesi on lähinnä rehevää. Ukonvedellä veden laatu on selvästi parempi kuin sen pohjoisemmilla vesistöalueen altailla. Ukonveden tilaa on seurattu pitkäjänteisesti aina 1960-luvulta asti sekä velvoite- että viranomaisseurannoin. Ukonveden lähimmällä valuma-alueella on suhteellisen runsaasti peltopinta-alaa. Tämän vesialueen valuma-alue on muista Etelä-Savon kohteista poiketen yläpuoliselta valumaalueeltaan suuripinta-alainen verrattuna muihin kohdejärviin eikä lähivaluma-alueella ole täällä suhteellisesti vedenlaatuun niin suurta merkitystä kuin muilla kohteilla. 13

15 Syysjärvi Syysjärvi on Ukonveden valuma-alueen (04.15) latvajärvi. Järvi on pieni ja matalahko, mutta sen suurin syvyys on silti 11 m (taulukko 5). Valuma-alueen maankäyttö on muuten keskimääräistä Etelä- Savon alueisiin nähden, mutta järveen laskee sen pohjoisosasta runsaspeltoisen alueen vesiä. Järvi on keskimäärin vähäravinteinen, mutta veden ravinteikkuus vaihtelee suhteellisen paljon vesioloista riippuen, kokonaisfosfori vaihtelee välillä 4-14 µg/l. A-klorofyllipitoisuudet ovat olleet hajahavaintoina vähäravinteisen järven tasoa. Järven väriarvo on vaihdellut vuodenajan mukaan välillä mgpt/l. Järven fosforipitoisuuden suurehko vaihtelu johtuu osin runsaahkosta maataloudesta valuma-alueella ja sen seurauksena ylivalumakausina voimakkaasti lisääntyvästä huuhtoumasta järveen. Suuri-Vahvanen Koko Keskimmäisen kolmannen jakovaiheen valuma-alueen (04.115) pinta-ala on 71,5 km 2. Suuri- Vahvanen on tämän valuma-alueen vähäravinteinen, karu ja pieni kirkasvetinen latvajärvi (taulukko 5). Sen valuma-alue on pienehkö ja järveen kohdistuu vain vähäistä hajakuormitusta. Se on varsin lähellä luonnontilaa ja soveltuu näin hyvin ominaisuuksiltaan vesistöalueensa muiden kohdejärvien, Keihäsjärven ja Keskimmäisen-Alimmaisen vertailujärveksi. Veden kokonaisfosforin pitoisuus on 5-6 µg/l, ja väriarvo mgpt/l. Järven a-klorofylli on ollut kasvukaudella tasoa 3 µg/l. Järvessä ei ole havaittu käyttöön tai muihin ominaisuuksiin liittyviä ongelmia. Loma-asutus on järvellä paikoin lisääntymässä. Keihäsjärvi Keihäsjärvi on Keskimmäisen valuma-alueen (04.115) vähäravinteista hieman runsasravinteisempi ja suhteellisen kirkasvetinen, hieman Suuri-Vahvasta suuremman hajakuormituksen omaava järvi. Keihäsjärvi saa vetensä Suuri-Vahvasen lisäksi toiselta vastaavankokoiselta valuma-alueelta sekä omalta lähivaluma-alueeltaan. Järvi on pinta-alaltaan pieni, se on melko matala joskin suurin syvyys on 11 m (taulukko 5). Veden väriarvo on vaihdellut välillä mgpt/l, kokonaisfosfori on ollut tasolla 13 µg/l ja a-klorofylli tasoa 8 µg/l. Järven alemmissa vesikerroksissa havaitaan ajoittain selvää hapen vajausta kerrostuneisuuskausina. Lähivaluma-alueella on suhteellisen suuri vaikutus mm. järven veden ravinteikkuuteen verrattuna yläpuolisilta valuma-alueilta tuleviin vesiin. Keskimmäinen-Alimmainen Keskimmäinen-Alimmainen on Keskimmäisen valuma-alueen (04.115) vähäravinteista selvästi runsasravinteisempi ja ruskehtavavetinen, selkeästi hajakuormituksen kuormittama järvi. Järven veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut tasoa 17 µg/l, a-klorofyllipitoisuus hajahavaintoina µg/l ja väriarvo on ollut tasolla 60 mgpt/l. Keskimmäisen-Alimmaisen kautta virtaavat koko valuma-alueen vedet, jotka laskevat edelleen Anttolan Paljaveteen ja täältä edelleen Louhiveteen. Pääosa Keskimmäisen-Alimmaisen vesistä tulee sen itäiseen osaan Keihäsjärvestä ja laskee Keihäsjärven-Saarisen jälkeen suuren, järven tulouomaan suoraan rajoittuvan peltoalueen läpi järvialueen itäosaan, Alimmaiseen. Tämä peltoalue on selvästi ongelmallinen järven kuormituksen kannalta. Alueelta järveen laskeva vesi on sameaa ja runsasravinteista. Järvessä on esiintynyt ajoittain runsaasti Gonyostomum semen -levää eli ns. "limalevää". Vesialueen käyttäjät ovat olleet yleisesti tyytymättömiä järven veden laatuun. Haitat ilmenevät järvessä lähinnä erilaisina veden käyttöön ja kalastuksen liittyvinä ongelmina. Sylkky Sylkky on vesistöalueensa (04.296) selkeästi vähäravinteinen ja kirkasvetinen latvajärvi, jolla on pieni valuma-alue. Pinta-alaltaan järvi on pieni ja keskisyvyydeltään matala, vaikka siitä löytyy 12 m syvänne (taulukko 5). Kokonaisfosforin taso on 9 µgp/l ja a-klorofylli on ollut hajahavaintojen pohjalta tasoa 3 µg/l eli molemmat vähäravinteista tasoa. Vesi on mm. valuma-alueen ominaisuuksista sekä pienestä pinta-alasta johtuen kirkasta. Sen väriarvo on ollut tasoa 11 mgpt/l. Sylkyn tilavuus suhteessa valumaalueen kokoon on keskimääräistä huomattavasti suurempi, joten järven viipymä on huomattavan suuri. Haja- ja loma-asutus on Sylkyn valuma-alueella suhteellisen runsasta, mutta maa- ja metsätalouden aiheuttama kuormitus suhteellisen vähäistä. 14

16 Kaakkois-Suomi Pien-Saimaa Läntinen Pien-Saimaa kuuluu Vuoksen vesistöalueen Ala-Saimaan lähialueeseen (04.112) ja sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa Lappeenrannan kaupungin sekä Lemin, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kuntien alueella. Luonteeltaan vesialue on rikkonainen ja hydrologialtaan verrattain erillisten osaalueiden muodostama. Alue voidaan karkeasti jakaa seuraaviin osiin: Sunisenselän - Riutanselän ja Jokilahden alueen muodostama läntinen osa, pohjoisessa oleva Maavesi sekä Vehkasalonselän - Niemisenselän alueen muodostama kaakkoisosa. Pien-Saimaan alue on yhteydessä Ala-Saimaan (Suur-Saimaan) selkävesille Pappilansalmen - Luukkaansalmen ym. kautta. Pien-Saimaan valuma-aluetta reunustavat Salpausselän päätemoreenit etelässä ja pohjoisessa sekä pitkittäisharjut lännessä ja idässä. Valuma-alueen kallioperä koostuu länsiosissa rapakivimuodostelmista, keskiosissa kiillegneissistä sekä itä- ja pohjoisosissa happamista syväkivilajeista. Pääosin valuma-alueen maaperä on moreenipeitteistä ja erityisesti saarissa irtaimet maalajit puuttuvat kallioperän päältä kokonaan. Hiesu- ja savimaita tavataan paikoin Merenlahden ja Maaveden alueella. Laajimmat turvepeitteiset alueet ovat valuma-alueen pohjoisosassa. Metsät ovat valtaosin puolukkatyypin kankaita, joskin valuma-alueen länsiosassa tavataan myös mustikkatyypin kangasmetsää. Ennen Vehkataipaleen pumppuaseman rakentamista (v. 1936) läntinen Pien-Saimaa sai vetensä lähes täysin lähivaluma-alueelle ja itse järveen tulevasta sadannasta. Alueen luontaista keskivirtaamaa (4 m 3 /s) on lisätty Vehkataipaleen pumppaamon avulla kymmenkertaiseksi (40 m 3 /s). Pien-Saimaalta on ollut aiemmin myös uittotarkoituksiin rakennettu keinotekoinen yhteys länsipuolella olevaan Kymijoen vesistöalueeseen (Kärenlammen kautta). Pien-Saimaan aluerajauksen sisältä, Lauritsalasta, alkaa lisäksi Saimaan kanava, joka yhdistää Saimaan järvialueen Suomenlahteen (Silvo 1989). Ala-Saimaa, Haukiselkä Haukiselkä on lähivaluma-alueeltaan hyvin pienialainen eikä lähivaluma-alueella ole siten merkittävää vaikutusta Haukiselän veden laatuun. Veden laatuun vaikuttavatkin huonontavasti paikallinen puunjalostusteollisuus (UPM-Kymmene Oyj, Kaukas, Metsä-Botnia Oy Joutseno Pulp, Stora Enso Timber Oyj Honkalahti) sekä Joutsenon taajaman Oravaharjun jäteveden puhdistamo. Veden virtaus on ohjattu pohjoisempana sijaitsevan, Pien-Saimaalle vettä pumppaavan Vehkataipaleen pumppuaseman avulla alueelta itään Vuoksen päävirtaaman suuntaan, joten alueella on paraneva vedenlaatugradientti itään päin Ilkonselän suuntaan. 15

17 3 Veden fysikaalista ja kemiallista laatua koskevat aineistot 3.1 Vedenlaatuaineistojen koonti ja ryhmittely Life Vuoksi -hankkeen kohdejärviltä arvioitiin olemassa olevan vedenlaatutiedon määrää ja laatua viimeksi kuluneelta kymmenvuotiskaudelta Kohdejärvet jaettiin vedenlaadun mukaan mahdollisimman yhtenäisiksi alueiksi, siltä osin kuin tietoa oli käytettävissä vedenlaadun alueellisten erojen arviointiin (liite 1). Vedenlaatutiedon alueellista kattavuutta järvillä tai niiden osa-alueilla luonnehdittiin sanallisesti ja tiedon lähteet luokiteltiin Eurowaternet-seurantaverkkoon eli EEA-seurantaan (Niemi ym. 2001), alueellisiin seurantoihin, velvoitetarkkailuihin, tutkimushankkeisiin ja valvontatutkimuksiin. Vedenlaatutiedon määrää ja käyttökelpoisuutta biologisten muuttujien tausta-aineistona tarkasteltiin kohdejärvillä osa-alueittain ja erikseen tuotantokauden alkupuolelta, tuotantokauden loppupuolelta, talvikerrostuneisuuskauden loppupuolelta ja muilta ajanjaksoilta. Tarkasteltaviksi muuttujiksi otettiin sähkönjohtokyky ja ph, alkaliniteetti, väriluku, happi, kokonaistyppi- ja kokonaisfosfori, ammonium- ja nitraattityppi, fosfaattifosfori sekä kemiallinen hapenkulutus. Näkösyvyyttä ei tarkasteltu erikseen, koska käytännössä mittaus tehdään jokaisen näytteenoton yhteydessä. A-klorofylliä koskeva tieto kerättiin kohdealueittain seuraaviin ryhmiin jaoteltuna: 1) ei tuloksia, 2) hajatuloksia, 3) vuosittain yksi tulos tuotantokauden loppupuolelta, 4) vähintään kahdelta vuodelta yli kolme tulosta tuotantokauden ajalta ja 5) vuosittain yli kolme tulosta tuotantokauden ajalta. Lopuksi vedenlaatutiedon määrä ja laatu suhteutettiin kunkin ympäristökeskuksen järvien keskimääräiseen vedenlaatutiedon tasoon. Tämä tehtiin asiantuntija-arviona ottamalla huomioon havaintopaikkojen määrä ja edustavuus sekä tutkittujen vedenlaatumuuttujien ja havaintokertojen määrä. 3.2 Vedenlaatutiedon alueellinen kattavuus Pohjois-Karjalan kohdejärvistä kolmessa - Ilajanjärvi, Kuorinka, Viinijärvi - havaintopaikkoja oli sekä kuormitetulla alueella että ranta- ja ulappa-alueilla. Näissä havaintopaikkojen edustavuus oli aluekeskuksen yleistasoon verrattuna keskimääräistä parempi. Kaikissa näissä järvissä on ollut tarkastelujaksolla käynnissä vesistön velvoitetarkkailu, Kuoringassa tosin vain lyhytaikaisesti tielaitoksen järven rantaan rajoittuvan levähdyspaikan rakentamistöiden vaikutustarkkailuna. Muissa järvissä Suomunjärvi, Mujejärvi ja Kuohattijärvi havainnoitiin vain ulappa-aluetta, mikä vastaa keskimääräistä seurannan tasoa Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Savon kohdejärvissä havaintopaikkojen lukumäärä oli Onkivedellä, Luupuvedellä, Niemisjärvellä ja Tiilikalla suurempi kuin maakunnan järvissä keskimäärin. Parhaiten havainnoituja ovat pistekuormituksen vaikutusalue Onkiveden Koivuselällä ja Onkiveden pohjoisosa. Osmanginjärvessä on havainnoitu vain syvännepistettä, mikä vastaa Pohjois-Savon järvien keskimääräistä tilannetta. Suurikaan havaintopaikkojen määrä ei välttämättä merkitse niiden hyvää edustavuutta: Onkivedellä havaintopaikkoja oli vuosien aikana kaikkiaan 37, mutta ranta- ja lahtialueet eivät silti olleet hyvin edustettuina. Myös Niemisjärvellä on lahtialueita, joiden vedenlaatu voi olennaisesti poiketa tutkittujen alueiden vedenlaadusta. Toisaalta esimerkiksi Lika-Pyöreellä on vain yksi havaintopaikka, mutta se todennäköisesti edustaa varsin hyvin koko järven vedenlaatua. Useimmissa Etelä-Savon kohdejärvissä on havainnoitu vain syvännepistettä, joskin Sylkyssä on kaksi havaintopaikkaa. Kaakkois-Suomeen sijoittuvalla Ala-Saimaan alueella oli tarkastelujaksolla kaikkiaan 35 sellaista havaintopaikkaa, joilta oli otettu näytteitä yli kymmenen kertaa. Vähemmän havainnoituja seurantapaikkoja oli kymmeniä. 16

18 3.3 Vedenlaatutiedon lähteet Merkittävä osa vedenlaatutiedosta tuotetaan velvoitetarkkailussa, joka on pistekuormittajien kustantamaa seurantaa kuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. Velvoitetarkkailut toteutetaan alueellisten ympäristökeskusten erikseen hyväksymien ohjelmien tai ympäristölupakäsittelyn yhteydessä hyväksyttyjen ohjelmien mukaisesti. Muilla kuin pistekuormitetuilla alueilla vedenlaatutietoa tuotetaan laajaalaisempien ympäristömuutosten tunnistamiseksi. Nämä seurannat voivat olla valtakunnallisia - joista osa kuuluu Euroopan ympäristöviraston EEA-ohjelmiin (Niemi ym. 2001) - tai alueellisia (esim. Niinioja 2000). On myös runsaasti lyhytaikaisempia seurantoja ja vedenlaatukartoituksia, joita on tehty vesiensuojelun tai kunnostuksen suunnittelun pohjaksi, tutkimushankkeissa tai erityistilanteissa (esimerkiksi kalakuolemat ja levähaitat). Tämän hankkeen kohdejärvien vedenlaatutieto on suurimmaksi osaksi tuotettu alueellisissa seurannoissa ja tutkimuksissa (kuva 2). Velvoitetarkkailuja, EEA-seurantaa ja valvontatapauksia on ollut noin joka kolmannella järvellä. Osuus kohdejärvistä (%) Velvoitetarkkailut EEA-seuranta Alueellinen seuranta Tutkimus Valvonta Kuva 2. Vedenlaatutiedon lähteet kohdejärvissä. Pohjois-Karjalassa velvoitetarkkailua on enemmän kuin muiden ympäristökeskusten kohdejärvissä ja myös valvontatapauksia on ollut selvästi enemmän (taulukko 6). Myös alueellista ja EEA-seurantaa sekä tutkimushankkeita on ollut runsaasti. Pohjois-Savon kohdejärvissä velvoitetarkkailut ja EEAseuranta ovat olleet ainoita säännöllisesti toistuvan tiedon lähteitä. Alueellinen seuranta on ollut kartoitusluonteista ja tutkimushankkeisiin on luettu kunnostuksen suunnitteluun liittyvät selvitykset. Etelä- Savon järvien vedenlaatutieto on pääosin saatu alueellisesta seurannasta ja tutkimushankkeista. Taulukko 6. Vedenlaatutiedon lähteet eri aluekeskusten kohdejärvillä (samassa järvessä voi olla monta eri hanketta). Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Velvoitetarkkailut 3 järveä 2 järveä 2 järveä EEA-seuranta 3 järveä 2 järveä 1 järvi Alueellinen seuranta 5 järveä 5 järveä 7 järveä Tutkimus 4 järveä 6 järveä 7 järveä Valvonta 5 järveä 2 järveä 1 järvi 17

19 3.4 Vedenlaatutiedon määrä vuodenajoittain ja muuttujittain Vedenlaatutieto jaksotettiin biologisten laatutekijöiden biomassaa ja lajikoostumusta taustoittaviin ajankohtiin: tuotantokauden alkuun ja loppuun, talvikerrostuneisuuskauden loppuun sekä muihin ajankohtiin (taulukko 7). Jaksottaminen olisi ollut biologisesti kuvaavampi, jos toukokuun loppu olisi luettu kesäkerrostuneisuuden alkuun ja syyskuun alku sen loppuun. Vedenlaatuaineiston käsittely osakuukausittain osoittautui kuitenkin työlääksi, minkä vuoksi nämä ajanjaksot jätettiin viimeiseen ryhmään. Havaintojen vuodenaikaisjakauma edustaa varsin hyvin limnologisesti erilaisia ajanjaksoja (taulukko 7). Taulukko 7. Vedenlaatuhavaintojen ajoittuminen muut ajankohdat Pohjois-Karjala Etelä-Savo Ala-Saimaa Pohjois-Savo Pääsääntöisesti Etelä-Savon kaikilta kohdejärviltä löytyy eri vuodenaikojen tuloksia joskin hyvin vähän. Kaakkois-Suomen Ala-Saimaan tulosaineisto on erittäin kattava. Pohjois-Savon kohdejärviltä on runsaasti talviaikaisia havaintoja. Kaikilta järviltä on kuitenkin myös kesähavaintoja, joskaan ei alueellisesti täysin kattavasti; esimerkiksi Luupuveden pohjoisosasta ja Taivallahdesta nämä tulokset puuttuvat. Pohjois-Karjalan kohdejärvistä Muje-, Kuohatti- ja Ilajanjärven sekä Viinijärven länsiosan tulosaineisto edustaa hyvin eri vuodenaikoja. Kuoringasta ja Viinijärven itäosasta on muuten hyvin kattava tulosaineisto, mutta ranta-aluetta koskevia tuloksia ei ole kaikilta vuodenajoilta. Suomunjärvestä puuttuvat alkukesän tulokset. Eri vedenlaatumuuttujia koskeva tiedon määrä Kohdealueilla on eniten vedenlaatutietoa kokonaistypestä ja -fosforista (kuva 3). Tietoa on karttunut erityisesti Ala-Saimaan alueella. Sen sijaan muilla alueilla ravinteista on saman verran tuloksia kuin hapesta, sähkönjohtokyvystä ja ph:sta, jotka ovat koko Life Vuoksi -vedenlaatuaineistossa määrällisesti seuraavalla sijalla. Kemiallisesta hapenkulutuksesta ja väriluvusta on myös paljon tietoa. Tietoa epäorgaanisista ravinnejakeista on alle puolet kokonaisravinnetulosten määrästä. Lisäksi kaikkien epäorgaanisten jakeiden pitoisuudet on määritetty melko harvoin, joten ravinnesuhteiden laskemiseen on rajalliset mahdollisuudet. Esimerkiksi Ala-Saimaan alueella ammoniumtyppi on määritetty noin joka toisella havaintokerralla, fosfaattifosfori noin joka kolmannella havaintokerralla ja nitraattityppi vielä harvemmin. Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan kohdealueilla on puolestaan nitraattityppi- ja fosfaattifosforituloksia enemmän kuin ammoniumtyppituloksia. Kaikkein vähiten tietoa on alkaliniteettiarvoista. Alkaliniteetti on määritetty vain noin joka neljännellä havaintokerralla. Aluekeskusten välisiä eroja tosin on: Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa alkaliniteettia on määritetty havaintokertojen määrään suhteutettuna useammin kuin Kaakkois-Suomessa Ala-Saimaan alueella ja Pohjois-Savossa. 18

20 alkaliniteetti nitraattityppi ja/tai fosfaattifosfori ammoniumtyppi kemiallinen hapenkulutus väriluku sähkönjohtokyky ja ph happi kokonaistyppi ja -fosfori havaintoja, kpl Ala-Saimaa ESA PKA PSA Kuva 3. Havaintojen lukumäärä muuttujittain kohdealueilla vuosina Vedenlaatutiedon määrän vaihtelu eri järvien ja saman järven eri osien välillä Vedenlaatuhavaintojen määrä vaihtelee erittäin paljon eri järvien välillä. Eniten havainnoituja ovat Ala- Saimaa (1123 havaintoa), Onkivesi (615 havaintoa) ja Viinijärvi (374 havaintoa). Alle 10 havaintoa on puolestaan Etelä-Savon Suuri-Vahvasesta, Keihäsjärvestä ja Syysjärvestä Pohjois-Karjalan Mujejärvestä (kuitenkin 9 havaintoa) Pohjois-Savon Lika-Pyöreestä. Myös Pohjois-Savon Niemisjärvestä ja Osmanginjärvestä olisi alle kymmenen havaintoa, mikäli niiden samaa ajanjaksoa edustavien havaintopaikkojen näytteitä ei otettaisi erikseen huomioon. 3.5 Klorofyllitiedon määrä Koko kasvukauden kattavaa jokavuotista a-klorofylliseurantaa on Pohjois-Karjalan alueella Viinijärven länsiosassa, Pohjois-Savossa Onkiveden Koivuselällä, Etelä-Savon kohdejärvistä Ukonvedellä ja Ala- Saimaan kaikilla kolmella osa-alueella. Ala-Saimaan klorofyllisarjat ovat erityisen kattavia, sillä ne sisältävät kahdeksan havaintokertaa. Vähintään kaksi koko kasvukauden kattavaa klorofyllisarjaa on Pohjois-Karjalassa Kuohattijärven ja Kuoringan ulappa-alueilta sekä Viinijärven itäosan muutamilta osa-alueilta. Onkivedeltä tällaisia löytyy kaikilta osa-alueilta. Klorofyllitasoa havainnoidaan vuosittain kerran kasvukauden loppupuolella Pohjois-Karjalassa Ilajanjärven ulappa-alueella ja kuormitetulla alueella, ja Suomunjärven ulappa-alueella havaintoja on tehty tällä taajuudella elokuuhun 1999 saakka. Pohjois-Savon Luupuvedellä klorofylliä seurataan myös vuosittain. Klorofyllitulokset puuttuvat kokonaan Pohjois-Karjalan Mujejärvestä. Klorofyllitulokset puuttuvat myös muutamien järvien osa-alueilta ja varsinkin ranta-alueilta tuloksia on vähän. Etelä-Savon kohdejärvistä 19

21 on Ukonvettä ja Ala-Saimaata lukuun ottamatta vain hajanaisia klorofyllituloksia. Etelä-Savon Syysjärvestä ja Sylkystä on tosin 2-4 klorofyllitulosta, mutta ne edustavat vain tuotantokauden alkupuolta. Myös Pohjois-Savon Niemisjärvestä, Osmanginjärvestä ja Tiilikasta on vain hajatuloksia. 3.6 Tietojen kattavuus Pohjois-Karjalan kohdejärvet ovat pääsääntöisesti keskimääräistä paremmin havainnoituja, kun mittariksi otetaan muuttujien ja havaintokertojen määrä. Poikkeuksena on Mujejärvi, jonka vedenlaatutiedon määrä edustaa korkeintaan keskitasoa alueellaan, sillä sieltä ei ole klorofyllituloksia eikä epäorgaanisten ravinteiden määrityksiä tarkastelujaksolta. Havaintopaikkojen edustavuus on Mujejärvessä, Kuohattijärvessä ja Suomunjärvessä keskimääräinen ja muissa keskimääräistä parempi. Etelä-Savon kohdejärvet ovat valtaosin keskimäärin havainnoituja. Kuitenkin Ukonvedellä on enemmän havaintokertoja ja Haukiveden Niittylahdessa vähemmän havaintokertoja ja havainnoituja muuttujia kuin Etelä-Savon järvissä keskimäärin. Ala-Saimaan kohdealue on Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen puolella ja edustaa kaikilla mittareilla arvioituna seurantojen huippua. Pohjois-Savon kohdealueilla havaintokertojen määrä on keskimääräistä suurempi muualla paitsi Lika- Pyöreessä, jossa se on keskimääräistä tasoa. Myös muuttujien määrä oli useimmissa tapauksissa keskimääräistä suurempi ja havaintopaikkoja oli joko enemmän ja alueellisesti edustavammin kuin Pohjois-Savossa keskimäärin. Missään järvessä seuranta ei ollut keskimääräistä suppeampaa. 20

22 4 Piirteitä kohdejärvien vedenlaadusta Nykytilassa kohdejärvet jakaantuvat humuspitoisuutensa perusteella varsin tasaisesti eri tyyppeihin: Kirkasvetisiä, vähähumuksisia järviä (väriluku alle 30 mg Pt/l) ovat Kuorinka, Suuri-Vahvanen, Sylkky, Syysjärvi ja Viinijärven itäpuoli; lisäksi Ala-Saimaan vertailualue on rajatapaus. Keskiruskeita, kohtalaisen humuspitoisia järviä ovat Alimmainen, Keihäsjärvi, Keskimmäinen, Kuohattijärvi, Suomunjärvi, Ukonvesi, Viinijärven länsipuoli sekä pääosa Ala-Saimaata. Ruskeavetisiä, runsashumuksisia järviä ovat Ilajanjärvi, Lika-Pyöree, Luupuvesi, Mujejärvi, Niemisjärvi, Onkivesi, Osmanginjärvi ja Tiilikka. Väriluvun vaihtelut heijastuvat mitattuihin näkösyvyysarvoihin (kuva 4), joskin niissä on nähtävissä myös levämäärien aiheuttamaa hajontaa. näkösyvyys, m Luupuvesi keskiosa ja Jokilahti Niemisjärvi Onkivesi Lapinlahti Lika-Pyöree Onkivesi pohjoisosa Onkivesi Koivuselkä Onkivesi eteläosa Ilajanjärvi Mujejärvi Tiilikka Ala-Saimaa, kuormitettu Alimmainen Viinijärvi, länsi Keihäsjärvi Ukonvesi Ala-Saimaa, muu alue Suomunjärvi Ala-Saimaa, vertailualue Kuohattijärvi Suuri-Vahvanen Viinijärvi, itä Kuorinka mediaani minimi maksimi keskiarvo Kuva 4. Näkösyvyys loppukesällä. Happamuustaso on humus- ja fulvohappojen seurauksena ruskeavetisten järvien pintavedessä hieman alhaisempi kuin kirkasvetisissä järvissä (kuva 5). Poikkeuksena ovat Iisalmen reitin rehevät järvet, Onkivesi, Niemisjärvi ja Osmanginjärvi, joissa happamuustaso on hyvä. Lisäksi Onkiveden osalta järven suuri valuma-alue ja yläpuoliset järvireitit ehkäisevät happamuuden vaihteluita. Kevät- ja syysvalumien aikaisten happamuuspulssien on havaittu alentavan ph-arvoa selvimmin Ilajanjärvessä ja Tiilikassa; jälkimmäisessä jopa ph-arvo 5,0 on alittunut. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella arvioituna nykytilassa kohdejärvistä Kuorinka on ultraoligotrofinen ja oligotrofisia ovat Suuri-Vahvanen, Viinijärven itäpuoli, Suomunjärvi, Ala-Saimaan vertailualue ja Kuohattijärvi (OECD:n luokitus 1982) (kuva 6). Vastaavasti muut järvet, Iisalmen reitillä sijaitsevia kohdejärviä lukuun ottamatta, ovat nykytilassa mesotrofisia. Onkivesi, Niemisjärvi ja Luupuvesi ovat eutrofisia ja Osmanginjärvi hypertrofinen. 21

23 A ,5 7,5 7 7 ph 6,5 6 6,5 6 5,5 5, ,5 4,5 Mujejärvi Ilajanjärvi Luupuvesi Taivallahti Kuohattijärvi Alimmainen Onkivesi pohjoisosa Suuri-Vahvanen Suomunjärvi Onkivesi eteläosa Kuorinka Ala-Saimaa, kuormitettu alue Ala-Saimaa, muu alue Ukonvesi ph-mediaani ph-minimi ph-maksimi B. 8 7,5 ph-arvojen mediaani 7 6,5 6 5,5 5 4,5 Mujejärvi Lika-Pyöree Ilajanjärvi Luupuvesi keskiosa Keskimmäinen Onkivesi Lapinlahti Niemisjärvi Lapinharjunselkä Onkivesi eteläosa Osmanginjärvi Suuri-Vahvanen Ala-Saimaa, vertailualue Ala-Saimaa, kuormitettu alue Viinijärvi, itä Alimmainen lopputalvi loppukesä Kuva 5. Pintaveden ph: A. keväällä ja syksyllä, B. lopputalvella ja loppukesällä. 22

24 P, µg/l Kuorinka Suuri-Vahvanen** Viinijärvi, itä Suomunjärvi Ala-Saimaa, vertailualue Kuohattijärvi Tiilikka Keihäsjärvi** Ala-Saimaa, muu alue Viinijärvi, länsi Mujejärvi** Ukonvesi Alimmainen** Lika-Pyöree Ilajanjärvi Ala-Saimaa, kuormitettu Onkivesi eteläosa Onkivesi pohjoisosa Onkivesi Lapinlahti Onkivesi Koivuselkä Niemisjärvi Lonkilans.* Niemisjärvi eteläosa* Niemisjärvi Lapinharjuns.* Luupuvesi Osmanginjärvi** PO4-P -osuus kok.p Kuva 6. Pintaveden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus loppukesällä. OECD:n rehevyysluokitusta (OECD 1982) käyttäen kohdejärvien rehevyystasot asettuvat kesän keskimääräisen a-klorofyllipitoisuuden perusteella arvioituna yleisesti ottaen korkeammiksi kuin kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna. A-klorofyllipitoisuuksien perusteella oligotrofisia ovat Kuorinka, Viinijärven itäpuoli ja Sylkky, mesotrofisia taas Suuri-Vahvanen, Ala-Saimaa kuormitettua aluetta lukuun ottamatta, Suomunjärvi, Syysjärvi, Kuohattijärvi, Viinijärven länsipuoli ja Tiilikka (kuva 7). Eutrofisiksi luokittuvat Ala-Saimaan kuormitettu alue, Keihäsjärvi, Ilajanjärvi, Ukonvesi, Luupuvesi, Keskimmäinen, Lika-Pyöree, sekä Onkiveden eteläosa ja Lapinlahti. Hypertrofisia ovat Osmanginjärvi, Onkiveden pohjoisosa ja Koivuselkä, Alimmainen sekä Niemisjärvi. Syynä klorofylliin perustuvan rehevyysarvion 'ankaruuteen' on mahdollisesti se, että tässä selvityksessä keskiarvot laskettiin melko lyhyeltä ajanjaksolta, kesä-elokuulta, ja usean järven tulosaineisto painottui elokuulle. Klorofylliaineisto oli myös usean järven osalta varsin suppea. Toisaalta Suomessa onkin perinteisesti käytetty korkeampia raja-arvoja, kun järviä on klorofyllitason perusteella jaettu rehevyysluokkiin (Eloranta 1997, Vuoristo 1998). 23

25 a-klorofylli, µg/l Kuorinka Sylkky Ala-Saimaa, vertailualue Syysjärvi Ala-Saimaa, muu alue Tiilikka Keihäsjärvi Ukonvesi Keskimmäinen Onkivesi eteläosa Osmanginjärvi Onkivesi, Koivuselkä Alimmainen Niemisjärvi eteläosa mediaani minimi maksimi keskiarvo Kuva 7. Kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus kesä-elokuussa. Typpi/fosfori -suhteiden perusteella kohdejärvet ovat pääasiassa molempirajoitteisia, etenkin tuotantokauden loppupuolella. Poikkeuksina ovat Ala-Saimaa ja Ukonvesi, jotka ovat sekä kokonais- että mineraaliravinnesuhteen perusteella fosforirajoitteisia koko kasvukauden ajan. Osasta kohdejärvistä vedenlaatuaineiston puutteiden takia oli mahdollista laskea vain kokonaisravinnesuhde. Nämä järvet osoittautuivat fosforirajoitteisiksi lukuun ottamatta Osmanginjärveä, joka oli alkukesästä alkaen typpirajoitteinen. Alusveden happipitoisuudessa on suuria vaihteluja saman alueen sisällä (kuva 8). Tämä voi johtua paitsi ajankohtien välisestä vaihtelusta myös siitä, että samalla alueella on matalampia alueita, joissa happitilanne voi säilyä kohtalaisena pohjan lähelläkin esimerkiksi hapekkaita vesiä tuovan puron tai niukasti eloperäistä ainesta sisältävän pohjasedimentin ansiosta, mutta mahdollisesti myös hyvinkin pienialaisia syvänteitä, joissa voi esiintyä hapenvajausta. Keskimäärin huonoin happitilanne talviaikaan on Luupuvedessä ja Niemisjärvessä, jotka molemmat ovat keskisyvyydeltään alle 2 metriä. Keskimäärin varsin heikko tilanne (liuenneen hapen pitoisuus alusvedessä 2-4 mg/l) on myös Suomunjärvessä, Keihäsjärvessä, Onkiveden pohjois- ja eteläosassa, Tiilikassa, Kuohattijärvessä, Viinijärven länsiosassa, Ilajanjärvessä ja Keskimmäisessä. Paras talviaikainen happitilanne on Ala-Saimaan kaikilla osa-alueilla ja Viinijärven itäosassa. Loppukesällä alusveden happitilanne on keskimäärin varsin hyvä useimmissa kohdejärvissä. Huono happitilanne on kuitenkin todettu Keihäsjärvessä ja Alimmaisessa, joista kummastakin on vain yksi tulos, sekä ajoittain Ukonvedessä, Onkiveden Koivuselällä, Ala-Saimaan kuormitetulla alueella, Tiilikassa ja Viinijärven länsiosassa. 24

26 A alusveden happi, mg/l Luupuvesi pohjoisosa Luupuvesi Taivallahti Niemisjärvi eteläosa Suomunjärvi Onkivesi eteläosa Kuohattijärvi Onkivesi pohjoisosa Keskimmäinen Kuorinka Osmanginjärvi Onkivesi Koivuselkä Onkivesi Lapinlahti Viinijärvi, itä Ala-Saimaa, vertailualue mediaani minimi maksimi keskiarvo B Keihäsjärvi Ukonvesi Suuri-Vahvanen Luupuvesi keskiosa ja Onkivesi Koivuselkä Kuohattijärvi Ilajanjärvi Viinijärvi, itä Onkivesi pohjoisosa Kuorinka Onkivesi Lapinlahti Niemisjärvi eteläosa alusveden happi, mg/l mediaani minimi maksimi keskiarvo Kuva 8. Alusveden (pohja-1m) happitilanne talvi- (A) ja kesäkerrostuneisuuden (B) loppupuolella. 25

27 5 Ravinnekuormituksen arviointi Kohdejärviin kohdistuvaa ravinnekuormitusta ja ihmistoiminnan osuutta kuormitukseen arvioitiin niiden valuma-alueilta koottujen maankäyttö- ja puustotulkintatietojen (ns. SLAM3- ja SLICES-aineistot) ja ympäristöhallinnon VEPS-laskentaohjelmiston käyttämien kuormitustietojen avulla. Lisäksi käytettiin merkittävimpien kuormittajien osalta tarvittaessa tarkentavia kuormitustietoja, jos tällaista tietoa oli saatavilla kohdealueille aikaisemmin tehdyistä vesiensuojelusuunnitelmista tai muista lähteistä. 5.1 Valuma-alueiden rajaaminen Kuormituksen arvioimiseksi kohdejärville määritettiin järvikohtaiset valuma-alueet. Valuma-alueiden rajauksen pohjana käytettiin Suomen vesistöaluejaon (Ekholm 1992) 3. jakovaiheen rajausta. Järvien valuma-alue digitoitiin näiden 3. jakovaiheen valuma-alueiden sisään. Rajaus tehtiin korkeuskäyrästön, uomaverkoston (joki 250-aineisto) ja peruskartan vesielementin avulla. Pääsääntöisesti kohdejärveen laskevat uomat ja joet on rajattu kohdejärven lähimmän valuma-alueen ulkopuolelle. Kohdejärveen tulevien lasku-uomien tai lasku-uomien yläpuolisten järvien vedenlaatutiedoista on laskettu virtaaman avulla kohdejärveen kauempaa tuleva kuormitus, mikäli tällaista vedenlaatutietoa on ollut käytettävissä. Tietojen ollessa vähäisiä tai niiden puuttuessa kohdejärven valumaalue on rajattu yläpuolisen järven luusuaan. 5.2 Maankäyttö- ja puustotulkintatiedot Kohdejärvien valuma-alueiden maankäyttöä kuvattiin satelliittikuviin perustuvien maankäyttö- ja puustotulkintatietojen avulla (ns. SLAM3-aineisto). Ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmässä (Hertta) esitetty 14-luokkainen maankäyttö- ja puustotulkinnan yleistystaso (taulukko 8) otettiin perustaksi kohdejärvien valuma-alueiden yleiskuvauksessa. SLAM3-aineiston antamia peltopinta-aloja on verrattu ns. SLICES-aineiston (Valtakunnallinen maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineisto) antamiin peltopinta-aloihin. SLICES-aineisto on osin ajantasaisempaa peltojen suhteen. Aineistojen välillä oli paikoin kuitenkin huomattavan suuria eroja eikä näiden tulkinta vaikuttanut yksiselitteiseltä. Laskennassa on käytetty SLAM3-aineiston peltopinta-aloja. Näitä on korjattu vain Pohjois-Savon Lika-Pyöreen ja Tiilikan valuma-alueille joilla ei ole peltoa, mutta SLAM3-aineisto antaa kuitenkin pienehkön peltopinta-alan. Valtakunnallisen maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineiston (SLICES) osalta on Geodeettisen laitoksen testauksessa aineistossa havaittu eroja erilaisten maankäyttöalueiden välillä. Kaiken kaikkiaan SLICES-maankäyttöaineisto täyttää Geodeettisen laitoksen tiedotteen mukaan sille asetetut laatukriteerit kuitenkin olennaisilta osiltaan (Helminen ym. 2001). Taulukko 8. Maankäyttö- ja puustotulkinnan (SLAM3) yleistetyt luokat. Luokka Selite 1 Vesi 2 Pelto 4 Vähäpuustoinen alue kangasmaalla 5 Avosuo 6 Kuusivaltaiset turvemaat 7 Lehtipuuvaltaiset turvemaat 8 Mäntyvaltaiset turvemaat 9 Mäntyvaltaiset kangasmaat 10 Kuusivaltaiset kangasmaat 11 Lehtipuuvaltaiset kangasmaat 12 Sekametsä kangasmaalla 14 Rakennettu alue 15 Vähäpuustoinen alue turvemaalla 16 Sekapuustot turvemaalla 26

28 5.2.1 SLAM3- ja SLICES- aineistojen antamien peltopinta-alojen vertailu SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkinta-aineiston antamia peltopinta-alatietoja on verrattu myös SLI- CES-aineiston (Valtakunnallinen maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineisto) antamiin peltopintaaloihin valuma-alueilla. Nämä ovat SLAM3-aineistossa peruskarttatietoon perustuvia ja osin hyvinkin vanhoja, aina 1960-luvulta. Useimmissa tapauksissa SLAM3-aineiston peltopinta-alat olivat suurempia kuin SLICES-aineiston antamat ja erot olivat osin huomattavan suuria (taulukko 9). Merkittävän osan eroista selittävät metsitetyt pellot, ruohottuneen hakkuuaukeat sekä myös peltojen korvautuminen SLICES-aineistossa monivuotisilla nurmilla ja niityillä. SLICES-aineistoa on käytetty vain peltopinta-alatietojen erojen selvittämiseen SLAM3-aineistoon nähden. Vertailusta tehdään jäljempänä erillinen tarkastelu. Varsinaisessa laskennassa peltopintaalatiedot on korjattu SLICES-aineiston tiedolla vain jos SLAM3-aineisto antaa selvästi väärän kuvan peltopinta-alasta. Korjaus on tehty vain Pohjois-Savon Lika-Pyöreen ja Tiilikan valuma-alueille joilla ei ole peltoa, mutta SLAM3-aineisto antaa kuitenkin pienehkön peltopinta-alan. Peltopinta-alojen erot olivat SLAM3- ja SLICES-aineistojen välillä osin huomattavan suuria. Eroihin vaikuttavia tekijöitä ei ollut kuitenkaan mahdollista tarkastella tämän työn yhteydessä tarkemmin. Taulukko 9. Kohdejärvien valuma-alueiden SLAM3- ja SLICES-aineistojen väliset peltopinta-alaerot. Valuma-alue SLAM3 SLICES Ero % peltoa ha peltoa ha Pohjois-Savo Tiilikan kaukovaluma-alue 45,1 4,15 90,8 Tiilikan lähivaluma-alue 9,3 0 X Lika-Pyöreen va 16,6 0 X Välijoen va 1244,5 1157,87 7,0 Väli- ja Yläjärven va 405,2 401,88 0,8 Luupuveden lähivaluma-alue 402,1 408,20-1,5 Korpijoen va 1453,4 1521,74-4,7 Jylängönjoen va 3295, ,4 Osmanginj. lähivaluma-alue 1077,8 949,28 11,9 Vaaksjoen va 1943,8 1698,81 12,6 Niemisjärven lähivaluma-alue 1011,7 999,43 1,2 Hanhijoen va 372,5 323,57 13,1 Suurijoen va 1509,8 1111,96 26,4 Koivujoen va 303,8 264,06 13,1 Myllyjoen va 169,6 137,19 19,1 Kirjopuron va 597,3 525,41 12,0 Naarvanjoen va 3140,8 2916,36 7,1 Onkiveden la 6765,4 5712,73 15,6 Pohjois-Karjala Kuorinka 284,1 289,3-1,8 Viinijärvi (länsiosa) 3066,6 2376,7 22,5 Viinijärvi (itäosa) 1156,9 842,5 27,2 Viinijärven va ,9 770,8 49,3 Viinijärven va ,6 747,4 48,3 Viinijärven va ,3 1210,8 15,9 Viinijärven va ,2 225,7 34,0 Viinijärven va ,2 217,0 23,9 Viinijärven va ,2 57,2 10,9 Suomunjärvi 0,9 0 X Mäntyjoen va ,0 6,2 84,5 Mujejärvi 4,7 0 X Mujejärven kaukovaluma-alue 52,8 14,7 72,2 Kuohattijärvi 84,4 17,1 79,7 Ilajanjärvi (Suomi) 577,6 195,9 66,1 Ilajanjärvi ,6 20,4 65,7 Etelä-Savo (vain lähivaluma-alueet mukana) Ukonvesi 146,2 94,8 35,2 Syysjärvi 94,1 78,9 16,1 Suuri-Vahvanen 52,3 12,9 75,2 Keihäsjärvi 157,9 55,5 64,9 Keskimmäinen-Alimmainen 254,7 160,0 37,2 Sylkky 8,4 4,6 45,5 Kaakkois-Suomi Pien-Saimaa

29 Pohjois-Savon kohdejärvien kaikkien valuma-alueiden SLAM3- ja SLICES-aineistojen väliset erot olivat keskimäärin 15,0 % ja erojen vaihtelu -4,7-90,8 %. Tiilikan ja Lika-Pyöreen valuma-alueilla SLAM3-aineistossa on peltopinta-alaa, vaikka todellisuudessa peltopinta-alaa ei ole. Pohjois-Karjalan kohdejärvien kaikkien valuma-alueiden SLAM3- ja SLICES-aineistojen väliset erot olivat keskimäärin 42,7 % ja vaihtelu -1,8-84,5 %. Etelä-Savon kohdejärvien lähimmillä valuma-alueilla SLAM3- ja SLICES-aineistojen väliset erot olivat keskimäärin 45,7 % ja vaihtelu 16,1-75,2 %. Kaakkois-Suomessa Pien-Saimaalla suurin osa SLAM3-aineiston pelloista on SLICES-aineistossa monivuotisia nurmia ja niittyjä. 5.3 VEPS-ohjelmiston käyttö Kuormituksen arvioinnissa käytettiin apuna Suomen ympäristökeskuksen kehittämän vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) laskemia ja käyttämiä ominaiskuormituslukuja. Sen perusteella voidaan arvioida tarkasteltavan alueen merkittävimmät kuormittajat ja kuormituksen suuruus. VEPS-järjestelmä arvioi maatalouden, metsätalouden, luonnonhuuhtouman ja laskeuman kuormituksen. Se pystyy ainoastaan tuottamaan suuntaa antavaa tietoa eri hajakuormituslähteistä ja tietoa pitää arvioida kriittisesti paikallisen asiantuntemuksen, olemassa olevan vedenlaatutiedon sekä muun tausta-aineiston avulla. VEPS-ohjelmiston avulla kuormitusta voidaan nykyisellään arvioida ainoastaan ns. 3. jakovaiheen valuma-aluetasolle. Sitä ei voida toistaiseksi käyttää kaikissa tapauksissa yksittäisten järvien kuormitusarviointiin. Kehitteillä on kuitenkin vesistömalleihin ja tarkempaan valuma-aluerajaukseen (Arc View spatial analyst) perustuva sovellus, jolla kuormitusarvioita voidaan tehdä myös yksittäisille järville. Maatalous VEPS arvioi 3. jakovaiheen vesistöalueille ominaiskuormitusluvun matemaattisten kuormitusmallien avulla. Malleilla on arvioitu potentiaalinen fosfori- ja typpihuuhtouma kaikille yleisimmille Suomessa esiintyville kaltevuuksien ja maalajien yhdistelmille. Mainittuja malleja on sovellettu erilaisella ilmastollisella tiedolla, joten mm. lumen sulamisesta, sadannasta ja lämpötilasta johtuvat erot eri puolella Suomea voidaan ottaa huomioon. Maatalouden kuormituksen laskennassa hyödynnetään myös pieniltä maatalousvaltaisilta valuma-alueilta saatua tietoa. VEPS-järjestelmä ei tunnista mm. peltoja, jotka ovat keskimääräistä fosforirikkaampia ja mahdollisesti kuormittavat vesistöjä keskimääräistä enemmän. Mm. vesistöjen lähellä olevien peltojen kasvipeitteisyys, kaltevuus ja eroosioherkkyys, karjatilojen kuormitus, ojitustilanne sekä peltojen ns. P-tila (fosforirikkaus) ovat tarkemmassa tarkastelussa huomioitavia seikkoja. Toisaalta, VEPS-järjestelmässä käytetty SLAM3-aineisto yliarvioi pellon määrää erityisesti Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan kohdealueilla, mikä taas korostaa maatalouden osuutta kokonaiskuormituksessa. Metsätalous Luonnontilaisilta metsämailta ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutuminen on luonnostaan vähäistä. Huuhtoutumisriski kasvaa, kun alueella suoritetaan metsätaloudellisia toimenpiteitä. Metsätalouden aiheuttaman kuormituksen arvioimiseksi tarvitaan tietoa ojituksista, hakkuista sekä metsälannoituksesta. Tärkeimpiä tietolähteitä ovat metsähallituksen, metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten tietolähteet. VEPS-järjestelmä käyttää metsäkuormituksen arvioinnissa metsätilastoja sekä eri tutkimuksista saatuja metsätalouden toimenpiteiden ominaishuuhtouma-arvoja. Järjestelmässä Suomi on jaettu kuuteen päävesistöalueeseen ja metsätoimenpiteiden vaikutukset on arvioitu näiden suhteellisen isojen alueiden perusteella. Yksittäisen kuormittavan tapahtuman vaikutuksen oletetaan kestävän 10 vuotta. Kun tarkastelun kohteena on pienempiä alueita, kuormituksen arvioinnissa kannattaa hyödyntää paikallista tietämystä metsätaloudellisten toimenpiteiden määrästä ja laadusta. 28

30 5.4 Kuormituksen arviointi Kohdejärviin kohdistuvan kuormituksen arviointia varten on koottu pistekuormitustiedot sekä tiedot tulovirtaamista ja pääkuormitustekijöiden (kokonaisfosforin ja kokonaistypen) tulopitoisuuksista. Kohdejärvien kuormituksen arvioinnissa käytettiin kohdejärvien lähimmän valuma-alueen maankäyttötietoja sekä eri maankäyttöluokkien ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut saatiin VEPSohjelmiston laskemana kunkin kohdejärven lähimmälle 3. jakovaiheen valuma-alueelle (taulukko 10). Jos kohdealueilta oli olemassa tarkempaa tietoa, täydennettiin kuormitusarviota niillä. Korjauksiin oli tarvetta ja perusteita maatalouden osalta vain Pohjois-Savon rehevillä ja runsaan karjankasvatuksen ympäröimillä Osmanginjärvellä, Luupuvedellä ja Niemisjärvellä. Useimpien Life Vuoksi -projektin kohdejärvien valuma-alueet ovat vain osa kolmannen jakovaiheen rajauksesta, joten niiden valuma-alueet oli rajattava ja valuma-alueiden maakäyttö oli määritettävä erikseen ja VEPS-ohjelmiston antama kuormitustieto ei ollut suoraan käytettävissä. SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkinnan 14-luokkainen yleistason kuvaus on kuormituslaskennassa yleistetty seuraaviksi kuormitustekijöiksi: pelto kangas- ja turvemaat (tilastollinen metsätalouden kuormitus) haja-asutus (valmiiksi laskettu kuormitusarvo) laskeuma (suoraan järveen). Ilmoitetut kuormitusluvut ovat kunkin maankäytön kokonaiskuormituslukuja. Haja-asutuksen, turvetuotannon ja pistekuormituksen vuosikuormat on syötetty erikseen käsin kohdevaluma-alueiden kuormituslaskentaan. Hajakuormituksen arvioinnissa käytetyt ominaiskuormitusluvut sekä paikalliset kuormituskorjaukset Metsätalouden ominaiskuormitus on laskettu vuosien keskiarvona VEPS-ohjelman käyttämistä metsätalouden kuormitusluvuista ja ominaiskuormitus on kaikilla kohdealueilla sama, 0,014 kg/ha fosforin osalta ja 0,176 kg/ha typen osalta. Metsätalouden ominaiskuormitukseen on lisätty laskentavaiheessa luonnonhuuhtouma, joten lasketut kuormitusluvut ovat kangas- ja turvemaan kokonaiskuormituslukuja. Metsätalous Luonnonhuuhtouma P kg/ha/v 0,014 0,06 N kg/ha/v 0,176 2,0 Haja- ja loma-asutuksen aiheuttaman kuormituksen laskentatapa vaihtelee ympäristökeskuksittain. Haja-asutuksen fosforikuormana on käytetty 0,25 kg/asukas/vuosi ja typpikuormana 1 kg/as/vuosi. Onkiveden osalta on käytetty alueelta valmiiksi määritettyjä haja-asutuksen kuormituslukuja. Jokaisessa kiinteistössä on oletettu olevan 2,7 asukasta (mm. Bilaletdin ym. 1992). Loma-asutuksen fosforikuorma-arviona on käytetty 0,18 kg P/loma-asunto/vuosi ja typen kuormana 0,66 kg/lomaasunto/vuosi. Pohjois-Karjalan kohdejärvillä haja-asutuksen aiheuttama kuormitus arvioitiin VEPSohjelman laskeman haja-asutuskuorman perusteella suhteuttamalla kunkin järven lähivaluma-alueen maa-ala koko valuma-alueen 3. jakovaiheen valuma-alueen maa-alaan. Tällöin oletettiin asutuksen jakautuvan tasaisesti valuma-alueelle. Tarkastelu on suuntaa-antava. Etelä-Savon Keskimmäisen-Alimmaisen, Keihäsjärven ja Suuri-Vahvasen valuma-alueille hajaasutuksen määrä on laskettu alueella tehdyn vesiensuojelusuunnittelutyön yhteydessä Mikkelin kaupungin rakennusvalvonnan tietojen perusteella (Lähteenmäki, R., Parkkilankosken yläpuolisten vesien kunnostus, julkaisematon). Muille Etelä-Savon kohteille (Syysjärvi, Sylkky) loma- ja haja-asutuksen määrät on arvioitu peruskartalta. Etelä-Savon kohdealueiden metsä- ja maatalouden kuormitus on tulkittu lähinnä keskimääräiseksi eikä kohdejärvien valuma-alueilla ole tehty myöskään poikkeuksellisen laajoja metsätaloustoimenpiteitä. Etelä-Savon kohteiden osalta VEPS-ohjelmiston käyttämiin ominaiskuormituslukuihin ei ole näin tehty paikallisia korjauksia. 29

31 Pohjois-Savon järvien osalta voitiin useimpien kohdejärvien kohdalla käyttää kaukovaluma-alueen kuormituksen laskemiseen kohdejärviin tulevista uomista koottua vedenlaatuaineistoa ja laskennallista virtaamatietoa. Pohjois-Savon järvistä Osmanginjärvi, Luupuvesi ja Niemisjärvi ovat suuren kaukovaluma-alueensa vuoksi suurelta osin kauempaa tulevien valumavesien kuormituksesta riippuvaisia. Fosforin osalta kaukovaluma-alueen kuormitus on % ja typen osalta % järviin tulevasta kuormituksesta. Tiilikallakin kaukovaluma-alueelta Itkonjokea myöten tulisi vuosittain 745 kg fosforia ja kg typpeä, mitkä vastaisivat 80 % järveen tulevasta fosfori- ja 73 % typpikuormasta. Tiilikkaan tuleva Itkonjoki kiertää vain kapean kaistaleen järven kaakkoiskulman kautta (liite 2), jossa pitkä pohjoiseen ulottuva niemikaistale suuntaa todennäköisesti virtauksen takaisin luusuaa kohti. Tiilikan morfologisista ominaisuuksista johtuen sen tulojoen vedet eivät näin merkittävästi vaikuttane pääaltaan veden laatuun. Pohjois-Savon kohteista valuma-alueeltaan maatalous/karjatalousvaltaisten Luupuveden, Osmanginjärven ja Niemisjärven maatalouden VEPS-ominaiskuormituslukuja on korjattu ylöspäin fosforin osalta kertoimella 1,4 perustuen Niemisjärven alueelta tehtyihin tarkempiin hajakuormitusselvityksiin (Jukka Koski-Vähälä, Lapinlahden kunta: Iisalmen reitin valuma-alueen kunnostusprojekti). Typen osalta tällaisia korjauksia ei ole tehty johtuen mm. typen kuormitusarvioiden yleisesti suuremmasta hajonnasta. Onkiveden valuma-alueen haja- ja loma-asutuksen määrät on saatu vesiensuojelutyön yhteydessä tehdyistä hajakuormitusselvityksistä (Litmanen ja Kolehmainen 1992). Pohjois-Savon muilla pienemmillä kohteilla haja- ja loma-asutuksen määrät on laskettu karttatarkasteluna, peruskartan ja SLICESaineiston avulla. Taulukko 10. Kuormituslaskelmissa käytetyt VEPS-kuormitusluvut kohdejärvien valuma-alueille. Maatalous Ominaislaskeuma P kg/ha/a N kg/ha/a P kg/ha/a N kg/ha/a Onkivesi 0,89 14,25 0,14 10,1 Luupuvesi 1,18* 17,00 0,07 3,5 Osmanginjärvi 1,18* 15,73 0,07 3,5 Niemisjärvi 1,18* 15,91 0,07 3,5 Lika-Pyöree 0,81 18,64 0,07 3,5 Tiilikka 0,82 19,61 0,07 5,3 Ilajanjärvi 0,85 15,52 0,13 4,32 Mujejärvi 0,91 18,75 0,07 3,5 Kuohattijärvi 0,89 16,83 0,07 5,3 Viinijärvi 0,93 12,68 0,11 5,16 Suomunjärvi 0,86 15,06 0,13 4,32 Kuorinka 0,88 12,94 0,11 5,16 Syysjärvi 1,01 16,14 0,08 4,27 Ukonvesi 1,01 15,51 0,08 4,27 Suuri-Vahvanen 0,94 15,8 0,13 6,36 Keihäsjärvi 0,94 15,8 0,13 6,36 Keskimmäinen- Alimmainen 0,94 15,8 0,13 6,36 Sylkky 1,02 13,57 0,11 5,04 Pien-Saimaa 1,09 15,25 0,13 6,36 * = VEPS-ominaiskuormitusluku korjattu kertoimella 1,4 Ominaiskuormituslukuihin ja maankäyttöpinta-aloihin perustuvat kuormitusarviot vaihtelevat paljon arvioitavan valuma-alueen ominaisuuksien mukaan. Saatava tieto on sitä tarkempaa, mitä enemmän kohdejärviin laskevista uomista ja kohdejärvistä on olemassa vedenlaatuaineistoja. Ominaiskuormituslukuihin perustuva kuormituslaskenta antaa oikeansuuntaisia kuormitusarvioita lähinnä järven lähimmälle valuma-alueelle. Kaukovaluma-alueilta tulevalle kuormitukselle lasketut arviot poikkeavat enemmän todellisuudesta riippuen mm. valuma-alueen järvisyydestä ja järvialtaiden ominaisuuksista. Vähäinenkin vedenlaatutieto kaukovaluma-alueelta tulevista vesistä antaa yleensä varmemman kuvan kuormitusoloista kuin ominaiskuormituslukuihin perustuva arviointi. Jos mm. vedenlaatutietoa ei ole, olisi arviointiin käytettävä kehittyneempiä, mallinnukseen perustuvia menetelmiä, jotka ottavat huomioon mm. järvien viipymän ja tapahtuvan ravinnesedimentaation, tai hankittava vedenlaatutietoa arvioinnin tueksi. 30

32 Pohjois-Savon kohteiden virtaamatiedot saatiin ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän vesistömallit ja ennusteet -osasta laskemalla keskimääräiset virtaamatiedot kullekin ko. kolmannen jakovaiheen valuma-alueen purkupisteelle vuosilta Onkiveden osalta kaukovaluma-alueiden kuormituslaskennan valuntatiedot on arvioitu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja yhteistyötahojen kanssa tehdyn ja raportoidun vesiensuojelusuunnittelun yhteydessä ja ne on saatu valmiiksi laskettuna tähän raporttiin. Etelä-Savon kohdejärvien osalta kaukovaluma-alueiden valunta perustuu keskimääräiseen vuosivalunta-arvioon 9 l/s/km 2. Pohjois-Karjalassa keskimääräisenä valuntana on käytetty 10 l/s/km 2. Pohjois-Karjalan kohteissa kaukovaluma-alueilta tuleva kuormitus on laskettu pääosin tulevien jokien pitoisuustietojen ja keskimääräisen valunnan (10 l/skm 2 ) perusteella. Tulevien jokien veden laadusta oli yleensä käytettävissä 1990-luvun tuloksia. Suomunjärveen laskevan Mäntyjoen (4.963) ja Ilajanjärveen laskevan Suojoen (4.934) kautta tuleva kuormitus on arvioitu VEPS-ohjelman kuormituslaskelmista olettamalla muiden kohdealueiden tulosten perusteella, että 60 % fosforikuormasta ja 50 % typpikuormasta pidättyy valuma-alueelle. Etelä-Savon kaukovaluma-alueiden kuormituslaskelmat perustuvat laskennallisiin virtaamatietoihin sekä tapauksesta riippuen yläpuolisen järven tai järven laskujoen/puron vesianalyysitietoon. Vain Ukonveden osalta yläpuolisen valuma-alueen vedenlaatutieto on kattavaa. Muiden kaukovalumaalueiden vedenlaatutieto perustuu viidestä kymmeneen havaintoon pääravinteiden pitoisuuksista. 31

33 6 Ravinnekuormituksen laskennan tulokset 6.1 Fosforin ja typen kuormitus kohdejärviin Jäljempänä esitetään taulukkomuodossa (taulukot 11-17) kaikkien kohdejärvien aikaisemmin selostetulla tavalla laskettu fosfori- ja typpikuormitus. Taulukossa 11 esitetään yleistietoa kohdejärvien ominaisuuksista ja kuormitustietoja. Taulukoissa esitetään myös kauempana sijaisevien osavaluma-alueiden kuormituslaskennan tulokset. Nämä lasketut kaukovaluma-aluetulokset eivät ole yhdenmukaisia näiltä vastaavilta alueilta virtaama- ja ravinneanalyysitulosten avulla laskettujen tulosten kanssa johtuen mm. valuma-alueen erilaisesta järvisyydestä. Kokonaiskuormituksen laskennassa kaukovaluma-alueen kuormitusarvona käytettiin pitoisuus/virtaamalaskennan antamaa tulosta. Järvettömien jokivaluma-alueiden maankäytön ja ominaiskuormituslukujen avulla lasketut kuormitustulokset ovat lähimpänä virtaaman ja pitoisuuden avulla laskettuja kuormituslukuja. Kaikista kohteista esitetään myös pylväsdiagrammeina typen ja fosforin kuormituksen suhteelliset osuudet kohdejärviin. Kohteet, joilla on lähimmän rajatun valuma-alueen lisäksi suuripinta-alainen kaukovaluma-alue, kaukovaluma-alueelta tuleva kuormitusosuus kasvaa huomattavan suureksi johtuen suuresta virtaamasta, mutta tämä ei merkitse välttämättä vesiensuojeluongelmaista kaukovalumaaluetta. Näissä tapauksissa on pikemminkin kiinnitettävä huomiota tulevan virtaaman pitoisuustasoihin järven tilan ohella. Kuormitusosuudet kuvaavat näin eri osatekijöiden suhteellista vaikutusta järven tilaan. Taulukko 11. Kohdejärvien valuma-alueen pinta-ala ja kuormitustietoa. Järvien lähimmän valumaalueen pinta-ala on taulukossa ilmoitettu maa-alueena ja kaukovaluma-aluetiedot sisältävät myös alueiden järvipinta-alan. Järvi Valumaalueen veden veden Pelto- Tulevan Tulevan Tulovirtaama kg/a kuorma P-kuorma N- pinta-ala m 3 P-pitoisuus N-pitoisuus % /s kg/a ha µg/l µg/l Onkivesi kaukovaluma-alue (Sisältää pohjoisesta Nerohvirran ja Nerkoon kanavan kautta tulevat vedet) - pistekuormitus Luupuvesi , kaukovaluma-alue ,63+0,54 110/ / Osmanginjärvi , kaukovaluma-alue ,9+1,4 90/ / ,5 Niemisjärvi , kaukovaluma-alue , Lika-Pyöree ,2 0,7 Tiilikka ,18 0,5 - kaukovaluma-alue , ,5 Ilajanjärvi kaukovaluma-alue , Mujejärvi kaukovaluma-alue , Kuohattijärvi Kuorinka Viinijärvi - länsiosa itäosa kaukovaluma-alue - länsiosa , itäosa , Suomunjärvi kaukovaluma-alue , Syysjärvi 479 0, Ukonvesi 829 0, kaukovaluma-alue , Suuri-Vahvanen 677 0, ,7 Keihäsjärvi , kaukovaluma-alue , Keskimmäinen-Alimmainen , ,5 - kaukovaluma-alue , Sylkky 218 0, ,8 Pien-Saimaa ,9 11,9 Ala-Saimaa Haukiselkä, - pistekuormitus

34 Taulukko 12. Pohjois-Savon kohdejärvien laskettu fosforikuormitus. P-kuorma kg/a Tiilikka Tiilikan kaukoval.alue Lika- Pyöree Luupuv. kaukoval.alue Välijoen va Luupuv. kaukoval.alue Väli- ja Yläjärv. va Luupuvesi Osmanginjärven kaukoval.alue Korpijoen va Osmanginjärven kaukoval.alue Jylängönjoen va kaukovaluma-alue pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat yhdyskunnat, pistek. haja-asutus 0 0,2 0, laskeuma kuormitus yhteensä lähin valuma-aluerajaus lähialueen luonnonhuuht P-kuorm. % kaukovaluma-alue pelto turvemaat , ,3 turvetuotanto, nettokuorma , ,0 kangasmaat yhdyskunnat, pistek. haja-asutus 0 0,02 0, , ,3 laskeuma , ,1 1 0, P-kuorma kg/a Osmanginjärvi Niemisjärvi kaukoval.al Vaaksjoen va Niemisjärvi Onkivesi kaukoval.al Hanhijoen va Onkivesi kaukoval.al Suurijoen va Onkivesi kaukoval.al Koivujoen va Onkivesi kaukoval.al Myllyjoen va Onkivesi kaukoval.al Kirjopuron va Onkivesi kaukoval.al Naarvanjoen va Onkivesi kaukovaluma-alue pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma 73 0,44 kangasmaat yhdyskunnat, pistek. 965 haja-asutus laskeuma , kuormitus yhteensä lähin valuma-aluerajaus lähialueen luonnonhuuht P-kuorm. % kaukovaluma-alue pelto turvemaat ,17 turvetuotanto, nettokuorma 2 0,00 kangasmaat yhdyskunnat, pistek. 1 haja-asutus laskeuma 0 0,4 0,2 1 0, Kaukovaluma-alueiden osalta tiedot on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla, mm. sedimentaatiota järvialtaisiin ei ole huomioitu luvuissa. Kohdejärvien lähimmän valuma-alueen laskettuun kuormitukseen kaukoalueilta tuleva kuormitusarvio on tarkempi, koska se on laskettu tulovirtaaman ja vedenlaatutietojen avulla. 33

35 Taulukko 13. Pohjois-Savon kohdejärvien laskettu typpikuormitus. N-kuorma kg/a Tiilikka Tiilikan kaukoval.alue Lika- Pyöree Luupuv. kaukoval.alue Välijoen va Luupuv. kaukoval.alue Väli- ja Yläjärv. va Luupuvesi Osmanginjärven kaukoval.alue Korpijoen va Osmanginjärven kaukoval.alue Jylängönjoen va kaukovaluma-alue pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat yhdyskunnat, pistek. haja-asutus 0 0,7 1, laskeuma kuormitus yhteensä lähin valuma-aluerajaus lähialueen luonnonhuuht N-kuorm. % kaukovaluma-alue pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat yhdyskunnat, pistek. haja-asutus 0 0,003 0, ,1 0,0 0,0 0,1 laskeuma N-kuorma kg/a Osmanginjärvi Niemisjärvi kaukoval.al Vaaksjoen va Niemisjärvi Onkivesi kaukoval.al Hanhijoen va Onkivesi kaukoval.al Suurijoen va Onkivesi kaukoval.al Koivujoen va Onkivesi kaukoval.al Myllyjoen va Onkivesi kaukoval.al Kirjopuron va Onkivesi kaukoval.al Naarvanjoen va Onkivesi kaukovaluma-alue pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat yhdyskunnat, pistek haja-asutus laskeuma kuormitus yhteensä lähin valuma-aluerajaus lähialueen luonnonhuuht N-kuorm.% kaukovaluma-alue pelto turvemaat ,3 turvetuotanto, nettokuorma 4 0,001 kangasmaat yhdyskunnat, pistek. 2 haja-asutus 0,0 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 laskeuma Kaukovaluma-alueiden osalta tiedot on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla, mm. sedimentaatiota järvialtaisiin ei ole huomioitu luvuissa. Kohdejärvien lähimmän valuma-alueen laskettuun kuormitukseen kaukoalueilta tuleva kuormitusarvio on tarkempi, koska se on laskettu tulovirtaaman ja vedenlaatutietojen avulla. 34

36 Taulukko 14. Pohjois-Karjalan kohdejärvien laskettu fosforikuormitus. P-kuorma kg/a Viinijärvi (itäosa) Viinij. va Viinij. va Viinij. va Viinij. va Viinij. va Viinij. va kaukovaluma-alue pistekuormitus 20 pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat haja-asutus laskeuma kuormitus yhteensä luonnonhuuhtoutuma P-kuorm % kaukovaluma-alue 43 5 pistekuormitus 1 pelto turvemaat 0,47 2, ,11 20,22 1,09 3,53 2,12 turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat haja-asutus ,78 9,50 7,01 9,27 laskeuma P-kuorma kg/a Mujejärvi Kuorinka Viinijärvi (länsiosa) Suomunjärvi Suomunj.va Mujejärven kva Kuohattijärvi Ilajanjärvi (Suomi) Ilajanj kaukovaluma-alue pistekuormitus pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma 180 kangasmaat haja-asutus laskeuma kuormitus yhteensä luonnonhuuhtoutuma P-kuorm. % kaukovaluma-alue pistekuormitus pelto turvemaat 16, ,48 39,00 35,85 38,09 54,35 turvetuotanto, nettokuorma 4,90 kangasmaat haja-asutus 0,00 0 0,23 0,61 4,66 1,91 0,84 laskeuma Kaukovaluma-alueiden osalta tiedot on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla, mm. sedimentaatiota järvialtaisiin ei ole huomioitu luvuissa. Kohdejärvien lähimmän valuma-alueen laskettuun kuormitukseen kaukoalueilta tuleva kuormitusarvio on tarkempi, koska se on laskettu tulovirtaaman ja vedenlaatutietojen avulla. 35

37 Taulukko 15. Pohjois-Karjalan kohdejärvien laskettu typpikuormitus. N-kuorma kg/a Viinijärvi (itäosa) Viinij. va Viinij. va Viinij. va Viinij. va Viinij. va Viinij. va kaukovaluma-alue pistekuormitus 150 Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat haja-asutus laskeuma kuormitus yhteensä luonnonhuuhtoutuma N-kuorm.% kaukovaluma-alue pistekuormitus 0,1 Pelto turvemaat 0,27 1, ,54 18,20 0,90 2,91 1,51 turvetuotanto, nettokuorma kangasmaat haja-asutus ,72 4,79 3,53 4,03 laskeuma N-kuorma kg/a Mujejärvi Kuorinka Viinijärvi (länsiosa) Suomunjärvi Suomunj.va Mujejärven kva Kuohattijärvi Ilajanjärvi (Suomi) Ilajanj kaukovaluma-alue pistekuormitus Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma 6021 kangasmaat haja-asutus laskeuma kuormitus yhteensä luonnonhuuhtoutuma N-kuorm. % kaukovaluma-alue pistekuormitus Pelto turvemaat 9, ,52 34,71 23,65 27,42 52,16 turvetuotanto, nettokuorma 10,85 kangasmaat haja-asutus 0,00 0 0,11 0,32 1,88 0,83 0,00 laskeuma Kaukovaluma-alueiden osalta tiedot on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla, mm. sedimen - taatiota järvialtaisiin ei ole huomioitu luvuissa. Kohdejärvien lähimmän valuma-alueen laskettuun kuormitukseen kaukoalueilta tuleva kuormitusarvio on tarkempi, koska se on laskettu tulovirtaaman ja vedenlaatutietojen avulla. 36

38 Taulukko 16. Etelä-Savon kohdejärvien laskettu fosfori- ja typpikuormitus. P-kuorma kg/a Ukonvesi Syysjärvi Suuri- Vahvanen Keihäsjärvi Keihäsjärvi kaukoval.alue Keskim- mäinen- Alimmainen Keskim- Alim. kaukoval.alue kaukovaluma-alue ,6 276,8 0 pelto turvemaat kangasmaat haja-asutus laskeuma kuormitus yhteensä, kg/a lähin valumaaluerajaus kg/a lähialueen luonnonhuuht., kg/a lisäys luonnonhuuhtoumaan, % Sylkky P-kuorm. % kaukovaluma-alue pelto turvemaat kangasmaat haja-asutus laskeuma Kaukovaluma-alueen yksityiskohtainen tieto on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla eikä huomioi mm. sedimentaatiota järvialtaisiin. N-kuorma kg/a Ukonvesi Syysjärvi Suuri- Vahvanen Keihäsjärvi Keihäsjärvi kaukoval.alue Keskim- mäinen- Alimmainen Keskim- Alim. kaukoval.alue Sylkky kaukovaluma-alue pelto turvemaat kangasmaat haja-asutus laskeuma kuormitus yhteensä, kg/a lähin valumaaluerajaus kg/a lähialueen luonnonhuuht., kg/a lisäys luonnonhuuhtoumaan, % N-kuorm. % kaukovaluma-alue pelto turvemaat 0,02 1, ,65 kangasmaat haja-asutus laskeuma Kaukovaluma-alueen yksityiskohtainen tieto on laskettu maankäyttö- ja puustotulkinnan avulla eikä huomioi mm. sedimentaatiota järvialtaisiin. 37

39 Taulukko 17. Kaakkois-Suomi, Pien-Saimaan laskettu fosfori- ja typpikuormitus. P-kuorma N-kuorma P-kuorm. % kg/a kg/a N-kuorm. % kaukovaluma-alue pelto turvemaat kangasmaat haja-asutus laskeuma kuormitus yhteensä lähialueen luonnonhuuht Kohdejärvien kuormitustekijöiden suhteelliset osuudet Kokonaisuutena Pohjois-Savon rehevien ja maatalousvaltaisten järvien, Niemisjärvi, Luupuvesi, Osmanginjärvi ja Onkivesi, tila on niiden suuresta kaukovaluma-alueesta johtuen pääosin riippuvainen kaukovaluma-alueelta tulevan veden määrästä ja laadusta. Lähellä luonnontilaa olevat Tiilikka ja Lika- Pyöree saavat pienehkön kuormituksensa lähinnä turve-kivennäisperäisiltä metsämailta. Pohjois-Karjalan kohdejärvistä Suomunjärvellä ja Mujejärvellä yli puolet ravinnekuormasta on peräisin kaukovaluma-alueelta. Suomunjärven lähialue on lähes kokonaan suojelualuetta, ja kuormitus on pääosin peräisin luonnonhuuhtoumasta. Mujejärven valuma-alueen metsät sen sijaan ovat tehokkaassa metsätalouskäytössä. Metsätalouden aiheuttama fosforikuormitus näyttäisi kuitenkin olevan Mujejärven lähialueella samansuuruinen kuin pinta-alaltaan lähes samankokoisella Suomunjärven lähialueella. Käytetty kuormitustarkastelu antaa näin ollen virheellisen kuvan metsätalouden kuormituksesta lähialueella. Ilajanjärvellä kaukovaluma-alueen (Suojoki) osuus ravinnekuormituksesta on melko pieni, noin 20 %, mikä johtuu osin valuma-aluerajauksista. Lähialueen rajaukseen sisällytettiin laaja Ilajanjoen valuma-alue, jolla sijaitsee mm. Ilajansuon yli 500 ha:n turvetuotantoalue. Ilajanjärveen kohdistuvaksi fosforikuormitukseksi 1990-luvulla on Koikkalainen (2000) arvioinut 3100 kg/v, mikä poikkeaa hieman nyt arvioidusta. Valtaosa Ilajanjärven ravinnekuormituksesta on peräisin metsätaloudesta ja turvetuotannosta. Viinijärven kuormituksessa on nähtävissä valuma-alueen koko ja ominaisuudet. Kirkasvetiseen, karuun itäosaan vedet virtaavat pääosin mineraaliperäisiltä metsämailta, ja peltoa on vähemmän kuin järven länsiosan valuma-alueella. Kaukovaluma-alueen osuus itäosan ravinnekuormassa vähäinen, länsiosassa sen sijaan lähes puolet. Jokien kautta Viinijärven länsiosaan tulee ravinnekuormitusta maa- ja metsätaloudesta sekä asutuksesta. Pistekuormituksen merkitys on hajapäästöihin verrattuna lähialueella vähäinen. Kuoringalle ja Kuohattijärvelle ei ole rajattu kaukovaluma-aluetta. Laskelman mukaan Kuoringalla maa- ja metsätalouden osuus fosforikuormasta on 65 %, typpikuormasta sen sijaan puolet tulee ilman kautta laskeumana. Kuoringan pinta-ala on yli 40 % valuma-alueen alasta, jolloin laskeuman merkitys kuormituksessa korostuu. Tulokset poikkeavat jonkin verran 1990-luvulla tehdyistä kuormitusselvityksistä (Mononen 1996), jolloin järveen laskevien purojen vedenlaadun, keskivalunnan, laskeuman ja valuma-alueen maankäyttötietojen perusteella keskimääräinen kokonaisfosforikuormitus arvioitiin selvästi pienemmäksi (370 kg fosforia) kuin tässä selvityksessä. Myös Kuohattijärven ravinnekuormitus on aiemmissa tutkimuksissa (Tossavainen 1997) arvioitu selvästi pienemmäksi. Kokonaisuutena voidaan arvioida, että kohdejärvillä käytetty VEPS-järjestelmään perustuva kuormituksen arviointitapa voi joissain tapauksissa yliarvioida lähialueelta vesistöön huuhtoutuvaa ravinnekuormitusta. Näin voi tapahtua, mikäli esim. peltojen määrä on maankäyttötulkinnassa liian suuri. Paikallistuntemuksen merkitys kuormitustarkasteluissa korostuu. Etelä-Savon kohdejärvistä vähäravinteiset ja lähempänä luonnontilaa olevat Suuri-Vahvanen ja Sylkky saavat myös vetensä pääosin mineraaliperäisiltä metsämailta, mutta peltopinta-alan lisääntyessä myös sen kuormitusosuus kasvaa selvästi. Sylkyn osalta järven suuri pinta-ala suhteessa valumaalueen pinta-alaan näkyy laskeuman kuormituksen osuuden lisääntymisenä sekä melko taajan hajaasutuksen suhteellisen osuuden lisääntymisenä. Hieman runsaampiravinteiset Keihäsjärvi ja Keskimmäinen-Alimmainen ovat sekä kaukovaluma-alueen että lähimmän valuma-alueen maankäytön vaikutuksille alttiina ja peltoviljelyllä on näissä suhteellisen suuri osuus kokonaiskuormituksesta. Syysjärvi on keskimääräisen peltopinta-alan omaavana latvajärvenä myös lähinnä peltoviljelyn lievähkösti muuttama. Ukonvesi taas on kaukovaluma-alueelta tulevien ravinteikkaiden vesien muuttama eikä suhteel- 38

40 lisen suurella lähimmän valuma-alueen peltopinta-alalla ole kovin ratkaisevaa merkitystä vesialueen tilaan. Kaakkois-Suomen Pien-Saimaan pinta-ala on suhteellisen suuri valuma-alueen pinta-alaan nähden. Näin alueen haja-asutuksen ja suoraan järven pinnalle tulevan laskeuman suhteellinen osuus korostuu. Muuten kuormituksessa näkyy kohtalaisen peltopinta-alan johdosta tyypillisesti pelloilta tulevan kuormituksen suhteellisen suuri osuus. Seuraavassa esitetään pylväsdiagrammeina kohdejärviin kohdistuvan kuormituksen suhteelliset osuudet (kuvat 9 15). 39

41 TIILIKKA laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma LIKA-PYÖREE laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma LUUPUVESI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma Kuva 9a. Pohjois-Savon kohdejärvien fosforikuormitus %. (Tiilikka, Lika-Pyöree, Luupuvesi) 40

42 OSMANGINJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma NIEMISJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma ONKIVESI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma Kuva 9b. Pohjois-Savon kohdejärvien fosforikuormitus %. (Osmanginjärvi, Niemisjärvi, Onkivesi) 41

43 TIILIKKA laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma LIKA-PYÖREE laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma LUUPUVESI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma Kuva 10a. Pohjois-Savon kohdejärvien typpikuormitus %. (Tiilikka, Lika-Pyöree, Luupuvesi) 42

44 OSMANGINJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma NIEMISJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma ONKIVESI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. yhdyskunnat, pistek. haja-asutus laskeuma Kuva 10b. Pohjois-Savon kohdejärvien typpikuormitus %. (Osmanginjärvi, Niemisjärvi, Onkivesi) 43

45 MUJEJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma KUOHATTIJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma SUOMUNJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 11a. Pohjois-Karjalan kohdejärvien fosforikuormitus %. (Mujejärvi, Kuohattijärvi, Suomunjärvi) 44

46 ILAJANJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma VIINIJÄRVI, itäosa laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma VIINIJÄRVI, länsiosa laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 11b. Pohjois-Karjalan kohdejärvien fosforikuormitus %. (Ilajanjärvi, Viinijärvi itäosa, Viinijärvi länsiosa) 45

47 KUORINKA laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotantoal. nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 11c. Pohjois-Karjalan kohdejärvien fosforikuormitus %. (Kuorinka) MUJEJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma KUOHATTIJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 12a. Pohjois-Karjalan kohdejärvien typpikuormitus %. (Mujejärvi, Kuohattijärvi) 46

48 SUOMUNJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma ILAJANJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma VIINIJÄRVI, itäosa laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma Kuva 12b. Pohjois-Karjalan kohdejärvien typpikuormitus %. (Suomunjärvi, Ilajanjärvi, Viinijärvi itäosa) 47

49 VIINIJÄRVI, länsiosa laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma KUORINKA laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovalumaalue Pelto turvemaat turvetuotanto, nettokuorma Kuva 12c. Pohjois-Karjalan kohdejärvien typpikuormitus %. (Viinijärvi länsiosa, Kuorinka) kangasm. pistekuormitus haja-asutus laskeuma 48

50 SUURI-VAHVANEN laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma KEIHÄSJÄRVI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma KESKIMMÄINEN-ALIMMAINEN fosforikuorma % fosforikuorma % kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 13a. Etelä-Savon kohdejärvien fosforikuormitus %. (Suuri-Vahvanen, Keihäsjärvi, Keskimmäinen-Alimmainen) 49

51 SYYSJÄRVI laskettu fosforikuorma % fosforikuorma % kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma UKONVESI laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma SYLKKY laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 13b. Etelä-Savon kohdejärvien fosforikuormitus %. (Syysjärvi, Ukonvesi, Sylkky) 50

52 SUURI-VAHVANEN laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma KEIHÄSJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma KESKIMMÄINEN-ALIMMAINEN laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 14a. Etelä-Savon kohdejärvien typpikuormitus %. (Suuri-Vahvanen, Keihäsjärvi, Keskimmäinen-Alimmainen) 51

53 SYYSJÄRVI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma UKONVESI laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma SYLKKY laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 14b. Etelä-Savon kohdejärvien typpikuormitus %. (Ssyysjärvi, Ukonvesi, Sylkky) 52

54 PIEN-SAIMAA laskettu fosforikuormitus, % fosforikuorma % Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma PIEN-SAIMAA laskettu typpikuormitus, % typpikuorma % Kaukovaluma-alue Pelto turvemaat kangasm. haja-asutus laskeuma Kuva 15. Kaakkois-Suomi, Pien-Saimaan fosfori- ja typpikuormitus %. 53

55 7 Yhteenveto ja arviointi kerätystä tiedosta Tähän raporttiin on koottu tiedot Life Vuoksi -projektin kohdejärvien vedenlaatuaineistoista sekä arvioitu olemassa olevan tiedon kattavuutta. Kohdejärvien valuma-alueiden maankäyttö- ja puustotulkintatiedoista (SLAM3, 14-luokkainen maankäyttö- ja puustotulkinnan yleistystaso), vedenlaatu-, virtaamaja valuntatiedoista sekä ympäristöhallinnon VEPS-laskentaohjelman käyttämistä ominaiskuormitusluvuista on laskettu kohdejärviin tuleva fosfori- ja typpikuormitus. LifeVuoksi -kohdejärvien vedenlaatutiedon kattavuuden osalta Pohjois-Karjalan kohdejärvet ovat pääsääntöisesti keskimääräistä paremmin havainnoituja, kun mittariksi otetaan muuttujien ja havaintokertojen määrä. Havaintopaikkojen edustavuus on Pohjois-Karjalan järvissä myös keskimääräistä parempi. Etelä-Savon kohdejärvet ovat valtaosin keskimäärin havainnoituja. Ala-Saimaan kohdealue on Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen puolella ja edustaa kaikilla mittareilla arvioituna velvoitetarkkailualueena seurantojen huippua. Pohjois-Savon kohdealueilla havaintokertojen määrä on valtaosalla järvistä keskimääräistä suurempi. Myös muuttujien ja havaintopaikkojen määrä oli useimmissa tapauksissa keskimääräistä suurempi. Missään järvessä seuranta ei ollut keskimääräistä suppeampaa. Vedenlaatutietojen osalta tietoa oli kohdejärvistä paria poikkeusta lukuun ottamatta keskimääräisesti tai selvästi keskimääräistä enemmän. Eniten havainnoituja muuttujia ovat typpi ja fosfori kokonaisravinteina. Runsaasti tietoa on kerätty myös kemiallisesta hapenkulutuksesta ja väriarvosta. Vähiten havaintoja on veden puskurikyvystä, alkaliniteettiarvosta. Maankäyttö- ja puustotulkinta-aineistosta on laskettu ominaiskuormituslukujen avulla kuhunkin kohdejärveen niiden lähimmältä valuma-alueelta tuleva kuormitus. Pistekuormitus on lisätty erillisenä laskentaan. Haja-asutuksen ominaiskuormitus on myös laskettu erikseen ja lisätty laskenta-aineistoon. Lasketut kuormitustiedot (kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) esitetään raportissa kullekin järvelle taulukkomuodossa sekä pylväsdiagrammein. SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkintatiedot esitetään liiteaineistossa myös kohteittain värirasterikarttoina. Valuma-aluerajauksen pohjana käytettiin 3. jakovaiheen rajausta. Käsittelyyn otettiin mukaan myös kauempana kohdejärvistä sijaitsevien osavaluma-alueiden maankäyttötieto sekä maankäytön ominaiskuormituslukujen avulla lasketut kuormitukset. Kuormituslaskelmissa käytettiin kauempana sijaitsevien osavaluma-alueiden osalta ensi kädessä näiltä laskevien jokitai purouomien tuomaa kuormitusta. Ominaiskuormitusluvut kuhunkin kohdejärveen tulevan kuormituksen arviointiin koottiin VEPS-järjestelmän kohdealueille antamista ominaiskuormituksista. Koska VEPS-järjestelmä rajoittuu kolmannen jakovaiheen valuma-alueiden kuormituksen arviointiin, rajattiin kolmannen jakovaiheen sisällä olevien yksittäisten kohdejärvien valuma-alueet erikseen Arc Viewspatial analyst -lisäohjelmiston avulla. Arvioluonteestaan huolimatta maankäyttö- ja puustotulkintaan perustuvien kuormituslaskelmien tulokset ovat lähivaluma-alueiden osalta kokonaisuutena käyttökelpoisia yleiseen kuormittajien arviointiin ja antavat kokonaiskuvan kuormitustekijöistä. Lähivaluma-alueen ulkopuolisilta, kauempana sijaitsevilta valuma-alueilta tulevan kuormituksen arviointi ominaiskuormituslukujen avulla järvisillä valuma-alueilla on sitä vastoin epämääräisempää eikä anna kokonaiskuvaa alempana valuma-alueella sijaitsevaan kohdejärveen tulevasta kuormituksesta. Tällaisten valuma-alueiden kuormituksesta saadaan selkeästi parempi ja melko luotettava kuva suhteellisen vähäiselläkin vedenlaatutiedolla ja virtaamatiedolla laskettuna, jos niitä verrataan maankäytön ominaiskuormituslukuarvioihin. Järvettömillä jokivalumaalueilla, missä ei ole sedimentaatioaltaina toimivia järviä, maankäyttö- ja ominaiskuormituslukuihin pohjautuva laskenta antaa kuitenkin suhteellisen lähellä totuutta olevaa tietoa. Maankäyttö- ja puustotulkintatietojen osalta SLAM3- maankäyttö- ja puustotulkinta-aineiston antamia peltopinta-alatietoja verrattiin SLICES-aineiston (Valtakunnallinen maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineisto) antamaan peltopinta-alaan valuma-alueilla. Nämä ovat SLAM3-aineistossa peruskarttatietoon perustuvia ja osin hyvinkin vanhoja, aina 1960-luvulta peräisin olevia tietoja. SLAM3- ja SLICES - aineistojen antamat peltopinta-alat poikkesivat paikoin huomattavan paljon toisistaan. SLAM3- aineiston peltopinta-alat olivat selkeästi suurempia kuin SLICES-aineiston antamat. Pohjois-Savossa ero oli keskimäärin 15 %, mutta Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa keskimäärin yli 40 % ja vaihtelu oli suurta keskiarvojen molemmin puolin. Tämä voi aiheuttaa kuormitusarviointeihin merkittäviä virheitä, sillä käytetyssä kuormituksenlaskentatavassa maatalouden aiheuttaman ravinnekuormituksen suuruus riippuu olennaisesti pellon määrästä. 54

56 Kirjallisuutta Pohjois-Savo Ahola, S Kaikonsuon turvetuotantoalueen kuormitus- ja vesistötarkkailu Pohjois-Savon ympäristökeskus. Yhteenvetoraportti. 33 s. Hallikainen, V Järvenlaskuista ja niissä syntyneiden vesijättöjen kiinteistöteknillisestä asemasta Iisalmen maanmittauspiirin alueella. Teknillisen korkeakoulun rakennus- ja maanmittaustekniikan laitoksella tehty diplomityö. Kuopio. 118 s. Hartikainen, J Onkiveden kalataloudellinen velvoitetarkkailu Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Kuopio. 30 s. Hartikainen, M Maatalouden päästöt ja Iisalmen reitin vesien laatu. Ylä-Savon instituutin moniste 2/ s. Kanninen, A., Ihantola, M. & Tanskanen, H Onki- ja Poroveden säännöstelyn kehittäminen - Rantavyöhykkeen kasvillisuuden muutokset luvulta 1990-luvulle. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste s liitettä. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri Iisalmen reitin yläosan vesiensuojelun yleissuunnitelma. 257 s. Litmanen, J. & Kolehmainen, A Onkiveden ravinnekuormitusselvitys. Raportti. Lapinlahden kunta. 29 s. Miettinen, T Onki- ja Poroveden säännöstelyn kehittäminen. Vedenkorkeuksien analyysi. Raporttiluonnos. Pohjois-Savon ympäristökeskus. Miettinen, J., Hämäläinen, H. & Simola, H Onkiveden paleolimnologinen tutkimus. Tutkimusraportti. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 5 s. + 7 liitettä. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry Iisalmen reitin vuoden 2000 yhteistarkkailu- ja biologisten selvitysten raportti sekä pitemmän aikavälin yhteenveto. Ronkainen, J. (toim.). 25 s. Hammar, T., Sojakka, P. & Taipalinen, I Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon testaus Onkivedellä - paineiden tunnistus ja vaikutusten arviointi. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste s. Tanskanen, H., Liikanen, A. & Väisänen, T Sisäkuormituksen arviointimenetelmien vertailu esimerkkinä Luupuvesi (Kiuruvesi) ja Kevätön (Siilinjärvi). Pohjois-Savon ympäristökeskus. Tutkimusraportti. Moniste. Tanskanen, H Luupuveden kunnostuksen tutkimusohjelma. Väliraportti. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste s. Voutilainen, V Luupujoen vesistön kunnostus. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri. Työryhmäselvitys. Pohjois-Karjala Heitto, L Pohjois-Viinijärven vuosiyhteenveto Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. Heitto, L Mekrijärvensuon, Puohtiinsuon ja Ilajansuon kuormitus- ja vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. 15 s. + 7 liitettä. Heitto, L Pohjois-Viinijärven vuosiyhteenveto Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. 10 s. + 3 liitettä. 55

57 Heitto, L Pohjois-Viinijärven vuosiyhteenveto Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. 11 s. + 3 liitettä. Heitto, L Vapo Oy:n Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden yhteistarkkailuraportti vuodelta Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry.46 s. + 4 liitettä. Holopainen, I. & Viljanen, M Kalastotutkimus Suomunjärvellä (Lieksa) vuosina Joensuun korkeakoulun Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja no 15/ s. Koikkalainen, A Asiantuntijalausunto katselmustoimituksessa, joka koskee Iljansuon, Ruosmesuon ja Koivusuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamista Koitajoen vesistöön. Lausunto s. + liitteet. Kuntsi, J Kasviplankton Viinijärven tilan ilmentäjänä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita nro s. Liljaniemi, P Viinijärven pohjaeläimistö ympäristön tilan indikaattorina. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita nro s. Maristo, L Die Seetypen Finnlands auf floristischer und vegetationsphysiognomischer Grundlage. Ann. Bot. Soc. Vanamo 15: Mononen, P Kuoringan vesiensuojelusuunnitelma. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita nro s. Niinioja R. (toim.) Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ympäristönseurannan ohjelma vuosille Alueelliset ympäristöjulkaisut s. ( Niinioja, R., Mononen, P. & Rämö, A Vesistöt Pohjois-Karjalassa 1990-luvun lopulla. Pohjois- Karjalan ympäristökeskus. Joensuu. Esite 4 s. ( Simola, H Ilomantsin Ilajanjärven viimeaikainen kehitys: Raportti paleolimnologisesta tutkimuksesta. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita N:o 1/ s. Tossavainen, T Nurmeksen Kuohattijärven ympäristönhoitosuunnitelma. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen monisteita s. Valkama, J Viinijärven pohjoisosan ja Polvijärven pohjaeläintarkkailu s. + 3 liitettä. Valkama, J Viinijärven pohjoisosan ja Polvijärven pohjaeläintarkkailu Julkaisija: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 6 s. + 3 liitettä. Valkama, J Viinijärven pohjoisosan ja Polvijärven pohjaeläintarkkailu Julkaisija: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 6 s. + 4 liitettä. Etelä-Savo ja Kaakkois-Suomi Laine, P Kohti vesiensuojelun aikaa; veden laadun muutokset eteläisimmällä Saimaalla Väitöskirja. Lappenrannan teknillinen korkeakoulu. Leka, J Järvien vesikasvillisuusseurantojen maastotyömenetelmien kehittäminen Etelä-Savossa. Väliraportti Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste 35. Etelä-Savon ympäristökeskus. Lähteenmäki, R. Vesivälskäri - vesistöjen omaehtoisen kunnostamisen hankeasiakirjat. Etelä-Savon ympäristökeskus. ( Mikkola, T Parkkilankosken yläpuolisten vesistöjen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Etelä-Savon ympäristökeskuksen monistesarja 39. Etelä-Savon ympäristökeskus. 56

58 Virtanen, M. & Manninen, P Haukiveden virtaus- ja vedenlaatumalli. Alueelliset ympäristöjulkaisut 136. Etelä- Savon ympäristökeskus. 75 s. Vuori, K-M., Kotanen, J., Hammar, T., Heinonen, P., Herve, S., Kanninen, A., Kauppi, M., Koskinen, M., Manninen, P., Niinioja, R., Pietiläinen, O-P., Törrönen, J. & Vaskinen, E Vesistöjen ekologisen tilan arviointi ja seuranta. Vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon testaus Vuoksen vesistöalueella. Suomen ympäristö s. Saimaan Vesiensuojeluyhdistys. Mikkelin kaupungin jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailut vuosilta Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Saimaan Vesiensuojeluyhdistys. Eteläisimmän Saimaan velvoitetarkkailujen yhteenvedot Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Silvo, K Läntisen Pien-Saimaan veden laadun perusselvitys Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen julkaisu 63.rap. no 203/89/. Paikkatietoaineistot, veden laatu ja kuormituslaskelmat Antikainen, S., Joukola, M. & Vuoristo, H Suomen en laatu 1990-luvun puolivälissä. Vesitalous 2/2000: Bilaletdin, Ä., Frisk, T., Koskinen, K. & Wirola, H Längelmäveden reitin vesiensuojelusuunnitelma Vesi- ja ympäristöhallinnon monistesarja nro 348. Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Tilasto. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A s. Eloranta, P Limnologian perusteet. Luentorunko. Helsingin yliopisto. Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos. Helsinki. 161 s. Helminen,V., Jaakkola, O. & Sarjakoski, T SLICES-maankäyttöluokituksen laadun tarkastus. Geodeettinen laitos, tiedote 23. ( Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, Maanmittauslaitos, Metsäntutkimuslaitos, Suomenympäristökeskus ja Väestörekisterikeskus SLICES-aineistot. Alueiden käyttöä, peitteisyyttä, maaperää sekä erityiskäyttö- ja käyttörajoitusalueita kuvaavat paikkatietoaineistot koko valtakunnan alueelta. ( Maanmittauslaitos ja Ympäristöhallinto Paikkatietoaineistot Maankäyttö- ja puustotulkinta (SLAM3). Mikkola, A., Jaakkola, O. & Sucksdorff, Y Valtakunnallisten maankäyttö-, peitteisyys- ja maaperäaineistojen muodostaminen. Suomen ympäristö 342. Niemi, J., Heinonen, P., Mitikka, S., Vuoristo, H., Pietiläinen, O-P., Puupponen, M. & Rönkä, E The Finnish Eurowaternet. European Water Management vol 4 (4): Niemi, J., Heinonen, P., Mitikka, S., Vuoristo, H., Pietiläinen, O-P., Puupponen, M. & Rönkä, E The Finnish Eurowaternet. Suomen ympäristö s. ( OECD Eutrophication of waters. Monitoring, assessment and control. OECD, Paris. 154 s Pilke, A., Heinonen, P., Karttunen, K., Koskenniemi, E., Lepistö, L., Pietiläinen, O-P., Rissanen, J. & Vuoristo, H Finnish draft for typology of lakes and rivers. Julkaisussa Ruoppa, M. & Karttunen, K. (toim.): Typology and ecological classification of lakes and rivers. TemaNord 2002:566. Helsinki, Nordic Council of Ministers. 136 s. Vuoristo, H Water quality classification of Finnish inland waters. European Water Management Vol.1(6):

59 Ympäristöhallinto 2001a. Ympäristötiedon hallintajärjestelmä (Hertta). ( Ympäristöhallinto 2001b. Vesistökuormituksen arviointi ja hallintajärjestelmä, VEPS. ( 58

60 Vedenlaatutarkastelun kohdejärvien osa-alueiden määrittely LIITE 1/1 Alue Havaintopaikat Ala-Saimaa, kuormitettu alue Ala-Saimaa, vertailualue Ala-Saimaa, muu alue Onkivesi pohjoisosa Onkivesi Koivuselkä Saimaa Honkalahti 035 (7,1m) Saimaa Keskisenselkä 015 (10,2m) Saimaa Lamposaari 129 (6m) Saimaa Luukkaansalmi 003 (11,8) Saimaa Omenasaari 158 (10m) Saimaa Puikkosaari 008 (11,3m) Saimaa Pulpinselkä 032 (10,9m) Saimaa Sikosalo 136 (12,9m) Saimaa Tuosa-Manner 006 (10,6m) Saimaa Mikonsaari 001 (12m) Saimaa Saunasaari 508 (?) Saimaa Vehkasalo 101 (11,2m) Saimaa Vehkasalons 092 (16,1m) Saimaa Vehkasalons 099 (10,1m) Saimaa Vehkataipale 012 (4,1m) Saimaa Arposenniemi 038 (8,2m) Saimaa Haukiselkä 017 (12,9 m) Saimaa Haukiselkä (12,1m) Saimaa Kaupunginl 535 (5m) Saimaa Kolarinlahti 036 (3,7m) Saimaa Kolarinlahti 037 (6,4m) Saimaa Kuhaluoto 016 (14,6m) Saimaa Kätkytsaari 018 (17,2m) Saimaa Mertaniemi 087 (2,6m) Saimaa Mertaniemi 089 (5,1m) Saimaa Mertaniemi 090 (5,7m) Saimaa Muukonsaari 194 (12,2m) Saimaa Niemisenselkä 541 (?) Saimaa Pappilansalmi 002 (6,6m) Saimaa Päihäniemi 019 (17,5m) Saimaa Raappi 029 (14,3m) Saimaa Suomensalo 181 (6,8m) Saimaa Suomensalo 200 (17,2m) Saimaa Suomensalo 202 (14,7m) Saimaa Tullisalmi 119 (4,7m) Onkivesi 2 (9,3m) Onkivesi 9.11 (9,2m) Onkivesi 9.12 (11,5m) Onkivesi Heikinniemi (10,2m) Onkivesi Hiirensaari 11,5m) Onkivesi K (7m) Onkivesi Lipons.etelä 8 (2m) Onkivesi Paasiselkä 1 (7m) Onkivesi Paasiselkä T1 (?) Onkivesi Liponselkä T2 (?) Onkivesi Liponselkä T3 (5,5m) Onkivesi ranta-alue (1,5m) Onkivesi 18 (12m) Onkivesi 3 (9,1m) Onkivesi A (1m) Onkivesi B (1m) Onkivesi C (4m) Onkivesi Hujalanlahti (1,4m) Onkivesi Hujalanlahti 2 (1,5m) Onkivesi Koivuselkä 1 (9,2m) Onkivesi Niittys. pohj.pu (1,7m) Onkivesi P2 (2m) Onkivesi P3 (2,5m)

61 LIITE 1/2 Vedenlaatutarkastelun kohdejärvien osa-alueiden määrittely (jatkuu) Alue Havaintopaikat Onkivesi Lapinlahti Onkivesi eteläosa Viinijärvi itä Viinijärvi länsi Onkivesi Honkalahti 1 (1,3m) Onkivesi Lapinlahti (1,4m) Onkivesi Linnansalmi 6A (2m) Onkivesi 10 (4m) Onkivesi 5 (14,5m) Onkivesi Häikänsalmi 1A (10m) Onkivesi Käänninniemi (10,8m) Onkivesi Käännin. ranta (1,6m) Onkivesi Lampsinsaar.itä (7,5m) Onkivesi Leppälahti 9 (4,5m) Onkivesi Niskaselkä 2A (13m) Onkivesi P4 (11,6m) Onkivesi Tuura länsip. (9,5m) Viinijärvi 1 Venepohja(38,9m) Viinijärvi 106 (2,5m) Viinijärvi 107 (3,8m) Viinijärvi 166 (1m) Viinijärvi 279 (21m) Viinijärvi 288 (1,8m) Viinijärvi 289 (7,4m) Viinijärvi 4 Myhkyrä (26m) Viinijärvi 9 (23m) Viinijärvi 94 (1,6m) Viinijärvi 95 (3,5m) Viinijärvi 97 (6m) Viinijärvi 115 (1m) Viinijärvi 118 (2m) Viinijärvi 119 (9,8m) Viinijärvi 120 (10m) Viinijärvi 121 (23m) Viinijärvi 122 (15m) Viinijärvi 168 (2,4m) Viinijärvi 176 (1,6m) Viinijärvi 177 (2m) Viinijärvi 181 (0,9m) Viinijärvi 214 (9,7m) Viinijärvi 216 (8,2m) Viinijärvi 217 (8,6m) Viinijärvi 218 (8m) Viinijärvi 222 (0,9m) Viinijärvi 287 (3m) Viinijärvi 2 Haninniemi (28,7m) Viinijärvi 213 Porosaari (8,5m) Viinijärvi 5 Kiiluinen (6,1m) Viinijärvi 7 Kuusisaari (8,3m) Viinijärvi 80 (17,8m)

62 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta ( ) vuosilta Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Viinijärvi, länsi keskiarvo 460 7,7 11,9 17,7 2,6 2,1 P / P (N tai P) 6,1 7,9 mediaani ,5 2 7,19 6,81 5,3 8,2 minimi , ,5 6,2 6,33 1,8 2,9 maksimi ,5 7,62 7, ,5 N Viinijärvi, itä keskiarvo ,36 2,09 4,93 P/N 2,1 9,09 mediaani ,5 5 7,57 6,89 1,57 9,46 minimi ,46 6,59 0,9 6,5 maksimi ,7 7,65 7,1 5,5 10,4 N Suomunjärvi keskiarvo mediaani minimi maksimi N Ilajanjärvi keskiarvo , ,9 8,5 1,15 P/N tai P 9,2 7,47 mediaani ,28 6,22 8,3 7,55 minimi ,7 5,9 5,8 2,9 4,3 maksimi ,63 6, N Mujejärvi keskiarvo ,45 N tai P/ - 8,9 mediaani 5,57 5,54 minimi maksimi N Kuohattijärvi keskiarvo ,5 16,1 2,3 2,73 P/N tai P 3,57 7,85 mediaani ,5 12,8 1 2,75 6,3 5,93 3,6 7,39 minimi ,3 6,07 5,72 2,2 6,3 maksimi ,9 5 3,1 6, ,9 N LIITE 1/3

63 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/4 Kuorinka keskiarvo ,4 4,24 1,28 7,42 P/N tai P 1,63 10,6 mediaani ,25 6,7 1,45 10,5 minimi 180 2, ,88 6,21 0,83 3,7 maksimi ,9 7,4 6, ,6 N Lika-Pyöree keskiarvo mediaani minimi maksimi N Luupuvesi keskiosa ja Jokilahti keskiarvo ,7 19,5 0,65 N tai P / N 9,05 5,7 (ei muista osista havaintoja) mediaani ,5 0,65 6,2 6,2 9,05 5,7 minimi ,6 6,1 6,1 6,9 4,5 maksimi ,7 6,9 6,2 11,2 6,9 N Niemisjärvi eteläosa keskiarvo , ,65 N tai P / N 41,5 5,2 mediaani ,65 6,9 41,5 5,2 minimi ,4 6,8 27 3,5 maksimi , ,9 N Niemisjärvi, Lapinharjunselkä keskiarvo ,67 67,5 72,5 18 0,65 N tai P / N 28 6,3 mediaani ,5 72,5 18 0,65 6,9 28 6,3 minimi ,4 6, maksimi , ,6 N

64 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Niemisjärvi Lonkilanselkä keskiarvo ,67 0,65 N tai P / N tai P 33,5 6,3 mediaani ,65 6,95 33,5 6,3 minimi ,4 6,9 30 6,1 maksimi , ,4 N Onkivesi, pohjoisosa keskiarvo 692,53 28,30 64,96 50,20 6,35 1,08 N tai P / N tai P - P 25,23 6,7 mediaani ,5 49, ,9 6,7 25 7,2 minimi ,7 6,6 6,4 8,1 1 maksimi ,2 7,2 51,3 10,5 N Onkivesi, Koivuselkä keskiarvo 723,15 24,18 51,56 54,06 9,02 0,95 N tai P / N tai P 24,64 6,80 mediaani , ,8 23,9 7,8 minimi ,5 6,6 6,5 7,8 1,1 maksimi ,2 8 7,3 58 9,6 N Onkivesi,eteläosa keskiarvo ,75 126,33 40,2 4,69 1,14 P / P 18,84 6,2 mediaani ,5 4 1,2 7 6,6 17,45 5,6 minimi ,9 6,5 6,4 10 2,1 maksimi ,4 7,3 6,9 33,3 10,2 N Onkivesi, Lapinlahti keskiarvo 817,31 22,37 26,23 56,92 9,05 0,82 N tai P / N tai P -N 22,24 7,8 mediaani ,8 6,9 6,8 22 7,7 minimi ,6 6,3 6,3 7,2 6,4 maksimi ,5 7,2 45 9,7 N LIITE 1/5

65 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/6 Osmanginjärvi keskiarvo ,75 0,7 N / N 32,25 5,6 mediaani ,5 102,5 35 0,75 6,65 6,5 25,75 6,15 minimi ,4 6,4 6,3 21 2,1 maksimi ,9 6,8 6,8 51 8,1 N Tiilikka keskiarvo ,5 1 1,8 P / N tai P 4,2 5,8 mediaani ,5 1 1,8 6,25 3,9 4,2 minimi ,8 6 4,2 maksimi ,8 6,5 4,2 N Ala-Saimaa, keskiarvo ,3 1,96 P / P 8,74 6,45 kuormitettu alue mediaani ,95 6,8 7,4 6,1 minimi ,9 6,6 6,5 2,1 1,3 maksimi ,2 7,6 7, ,7 N Ala-Saimaa, vertailualue keskiarvo 393 9, ,2 1,3 3,1 P / P 3,6 11 mediaani ,1 7,2 7,1 3,5 10,8 minimi ,3 6,8 6,8 1,6 8,3 maksimi ,6 7,4 7,4 7,1 13,2 N Ala-Saimaa, keskiarvo ,4 88,6 14,8 1,4 2,6 P / P 5,6 9,7 muu alue mediaani ,6 7,2 7 4,75 9,95 minimi ,3 6,9 6,5 1,2 5,8 maksimi ,1 7,5 7, ,9 N Alimmainen keskiarvo P /? 13 2,4 mediaani 6,9 6,3 minimi maksimi N

66 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden alkupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Keihäsjärvi keskiarvo ,2 P /? 8,2 5,5 mediaani 6,9 6,2 minimi maksimi N Keskimmäinen keskiarvo ,8 P /? 15 5 mediaani 7,1 6,2 minimi maksimi N Suuri-Vahvanen keskiarvo ,1 P /? 2,6 9,4 mediaani 7 6,4 minimi maksimi N Sylkky keskiarvo ,5 5,3 P /? 2,3 9,2 mediaani ,4 7,4 6,9 2,4 9,2 minimi ,9 7,3 6,5 1,6 6,6 maksimi ,4 7,2 2,7 11,8 N Syysjärvi keskiarvo P /? 3,7 6,4 mediaani ,1 6,4 3,7 6,4 minimi ,8 7 6,4 3,4 5,4 maksimi ,1 7,1 6,4 4 7,4 N Ukonvesi keskiarvo , ,5 1,4 2,3 P / P 9,1 mediaani ,5 1 2,3 7,6 9,5 minimi ,8 7,5 3,8 maksimi ,8 7,7 16,4 N LIITE 1/7

67 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta ( ) vuosilta Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/8 Viinijärvi, länsi keskiarvo 430 4,2 5,4 17,7 1,7 2 P / N tai P 5,7 6,5 mediaani , ,2 7 5,1 8,4 minimi , ,5 6,4 6,35 1,4 1,7 maksimi , ,6 7,68 7,4 20 9,8 N Viinijärvi, itä keskiarvo 224 3,18 3,13 5,6 1,05 5,51 P/N tai P 1,86 8,35 mediaani ,5 5, ,41 6,71 1,9 8,3 minimi ,5 2 0,5 2 6,71 6,6 0,76 7,3 maksimi ,5 9,5 7,6 7,5 3,5 10 N Suomunjärvi keskiarvo ,67 7,75 1,06 3,07 P/N tai P 3,52 5,97 mediaani ,5 1 2,9 6,74 5,91 3,7 5,9 minimi ,5 5 0,5 2,4 6,28 5,72 2,4 5 maksimi ,5 4,3 6,87 5,98 5 7,4 N Ilajanjärvi keskiarvo ,9 23,2 31,1 9,3 1,1 P/N 11,1 8,12 mediaani ,5 1,1 6,3 6,3 11 8,1 minimi ,9 5,8 5,7 6,5 7,6 maksimi ,3 6,4 6,4 18 8,7 N Mujejärvi keskiarvo ,8 P 4,5 mediaani ,8 5,9 5,46 4,5 minimi ,5 5,85 5,45 4,1 maksimi ,1 5,95 5,47 4,89 N

68 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Kuohattijärvi keskiarvo 271 2,3 3,13 11,2 1,7 3,48 P/N 4,78 7,63 mediaani , ,4 6,26 6,15 4,4 7,5 minimi , ,6 6,23 5,71 3,8 6,6 maksimi ,4 6,48 6,46 6,5 8,7 N Kuorinka keskiarvo ,5 3,45 0,72 8,56 P/N 0,92 8,36 mediaani ,5 3 0,5 8,3 7,1 6,42 0,98 8,65 minimi ,5 3 0,5 6 6,7 6,32 0,6 5,78 maksimi , ,38 7,3 1,64 9,8 N Lika-Pyöree keskiarvo ,9 P/N 17 mediaani 6,6 minimi maksimi N Luupuvesi keskiosa ja keskiarvo ,5 31,75 97,5 31,8 0,65 N tai P / N 16,8 6,1 Jokilahti mediaani ,5 96,5 33,5 0,65 6,45 6, ,9 (ei muista osista minimi ,6 6,3 6,3 6,9 4,9 havaintoja) maksimi ,7 6,6 6,6 27 7,6 N Niemisjärvi eteläosa keskiarvo ,8 P /? ilmeisesti typpi) 97 9,3 mediaani 7,3 7,3 minimi maksimi N LIITE 1/9

69 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/10 Niemisjärvi Lapinharjunselkä keskiarvo ,8 P /? ilmeisesti typpi) 120 6,9 mediaani 7,2 6,9 minimi maksimi N Niemisjärvi keskiarvo ,8 P /? ilmeisesti typpi) 66 8,2 Lonkilanselkä mediaani 7 7,1 minimi maksimi N Onkivesi pohjoisosa keskiarvo ,94 19,65 59,39 8,24 0,91 N tai P / N tai P 37,91 8,40 mediaani ,5 8 0,9 7,1 6,8 41 8,5 minimi ,8 6,7 6,8 14 8,2 maksimi ,1 7,4 6,9 65 8,6 N Onkivesi Koivuselkä keskiarvo ,62 63,40 9,85 0,96 N tai P / N tai P - N 47,93 7,00 mediaani ,5 0,9 7,2 6,9 42,5 7,3 minimi ,5 6,9 6,6 27 1,3 maksimi ,4 8 7, ,7 N Onkivesi Lapinlahti keskiarvo ,4 21, ,8 0,84 N tai P / N tai P 28,2 8,7 mediaani , ,7 minimi , ,6 maksimi , ,8 N

70 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Onkivesi eteläosa keskiarvo ,6 50,6 6,8 1,04 N tai P / N tai P 34,8 7,9 mediaani ,9 6,9 35 8,7 minimi ,8 6,8 11 6,4 maksimi ,3 7,4 6,9 53 8,8 N Osmanginjärvi keskiarvo N /? mediaani 6,9 minimi maksimi N Tiilikka keskiarvo ,36 1,50 1,80 P / N 7,17 5,7 mediaani ,5 1,8 6,2 6,1 6,8 7,6 minimi ,2 5,8 5,6 4,4 0,6 maksimi ,5 6,8 6,4 12 8,6 N Ala-Saimaa, keskiarvo ,8 49,1 33,5 18,4 1,73 P / P (N tai P) 9,04 6,51 kuormitettu mediaani , ,8 7,1 7 8,4 7,3 minimi ,4 6,7 6,5 2,8 0,2 maksimi ,8 7,6 7,4 23 9,3 N Ala-Saimaa, vertailualue keskiarvo ,2 2,3 2,9 P / P 4,18 8,1 mediaani ,9 7,2 7 3,8 8,6 minimi ,2 5,9 6,1 1,5 3,9 maksimi ,5 7,5 7,3 7,4 9,6 N LIITE 1/11

71 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ a- mineraaliravinnesuhde) klorofylli alusveden happipitoisuus LIITE 1/12 Ala-Saimaa, muu alue keskiarvo ,1 74,5 16,1 4,1 2,5 P / P 7,9 8,5 mediaani ,5 7,2 7,2 5,95 8,65 minimi ,5 6,4 1,7 4,9 maksimi ,8 7,6 7,6 61,3 10 N Alimmainen keskiarvo ,8 P /? 58 1 mediaani 7,1 6,3 minimi maksimi N Keihäsjärvi keskiarvo ,3 P /? 8,8 0 mediaani 7,1 6,3 minimi maksimi N Keskimmäinen keskiarvo mediaani minimi maksimi N Suuri-Vahvanen keskiarvo ,1 P /? 3,2 5,2 mediaani 7,1 6,1 minimi maksimi N

72 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja tuotantokauden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P näkösyvyys ph ph alusvesi minimitekijä (kok.ravinnesuhde/ mineraaliravinnesuhde) a- klorofylli alusveden happipitoisuus Sylkky Syysjärvi keskiarvo mediaani minimi maksimi N keskiarvo mediaani minimi maksimi N Ukonvesi keskiarvo ,4 P / P 8,9 3,1 mediaani ,3 7,4 6,6 8,4 3,4 minimi ,9 7,1 6,3 6,3 1,6 maksimi ,6 7,8 6,6 13,8 4,4 N LIITE 1/13

73 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta ( ) vuosilta Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi LIITE 1/14 Viinijärvi, länsi keskiarvo ,2 16,9 11,1 3,21 mediaani ,5 11 3,15 6,8 6,4 minimi ,7 0,5 6,19 6,18 maksimi ,5 7,1 6,84 N Viinijärvi, itä keskiarvo 296 2, ,28 3,11 7,33 8,28 mediaani ,3 7,8 7,07 6,67 minimi ,5 1 6,6 2,1 6,7 6,4 maksimi ,9 13,7 7,3 7,2 N Suomunjärvi keskiarvo ,17 86,8 24,5 7,83 2,52 2,7 mediaani ,6 2 6,36 5,94 minimi ,1 0,7 5,56 5,83 maksimi ,1 6,4 7,12 6,47 N Ilajanjärvi keskiarvo , ,6 24 3,84 4,25 mediaani ,5 3,8 3,75 6,05 5,85 minimi ,2 1,7 5,5 5,3 maksimi ,2 7,1 6,9 6,1 N Mujejärvi keskiarvo ,05 mediaani ,56 5,54 minimi ,35 5,52 5,54 maksimi ,8 5,58 5,55 N

74 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi Kuohattijärvi keskiarvo , ,6 2,6 3,17 mediaani , ,6 2,8 5,93 5,71 minimi ,3 0,7 5,65 5,55 maksimi ,1 5,8 6,17 5,86 N Kuorinka keskiarvo ,18 1,13 5,44 5,09 mediaani ,4 4,66 6,81 6,22 minimi ,1 0,9 6,75 6,15 maksimi ,5 6,4 11,7 7,13 6,59 N Lika-Pyöree keskiarvo ,6 6,4 (mataluuden vuoksi 1 näytesyv.) mediaani minimi maksimi N Luupuvesi pohjoisosa keskiarvo ,2 0,05 6,1 6,1 (mataluuden vuoksi 1 näytesyv.) mediaani 0,05 minimi 0 maksimi 0,1 N Luupuvesi keskiosa keskiarvo 1279,2 303,8 288,8 127,3 80,4 9,6 2,9 mediaani ,25 1,5 6,3 6,25 minimi ,9 0 6,1 6,1 maksimi ,6 6,5 6,5 N LIITE 1/15

75 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi LIITE 1/16 Luupuvesi Taivallahti keskiarvo 0,5 (mataluuden vuoksi 1 näytesyv.) mediaani minimi maksimi N 1 0 Niemisjärvi eteläosa keskiarvo 1473,3 43,0 93, ,6 1,4 mediaani ,9 1,4 6,45 6,4 minimi ,3 0,5 6,4 6,28 maksimi ,7 2,2 6,5 6,4 N Niemisjärvi Lapinharjunselkä keskiarvo ,65 0,05 mediaani ,65 0,05 6,4 6,31 minimi ,29 6,22 maksimi ,3 0,1 6,5 6,4 N Niemisjärvi keskiarvo ,3 1 Lonkilanselkä mediaani ,3 1 6,32 6,355 minimi ,9 0,6 6,24 6,31 maksimi ,7 1,4 6,4 6,4 N Onkivesi pohjoisosa keskiarvo 1117,3 216,4 373,2 69,2 49,8 8,9 3,6 mediaani ,65 3,4 6,4 6,5 minimi ,3 0 6,2 6,1 maksimi ,6 6,6 6,8 N

76 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi Onkivesi Koivuselkä keskiarvo 1957,6 340,4 921,1 140,8 97,4 33,9 5,6 mediaani , ,5 39,5 18,75 5,35 6,4 6,6 minimi ,3 0 6,1 6,1 maksimi ,5 6,9 7,6 N Onkivesi Lapinlahti keskiarvo 1242,3 29,3 358,8 68,9 36,4 8,2 6,8 mediaani ,1 6,2 6,4 6,4 minimi ,7 3,8 5,4 5,4 maksimi ,3 6,6 6,6 N Onkivesi eteläosa keskiarvo 998,5 166,5 203,75 61, ,9 3,2 mediaani , ,5 6,55 2,15 6,45 6,4 minimi ,4 0,3 6,2 6,2 maksimi ,7 6,7 N Osmanginjärvi keskiarvo , ,3 4,2 mediaani ,5 5,2 6,5 6,3 minimi ,2 0,5 6,1 6,1 maksimi ,6 10,1 6,6 6,5 N Tiilikka keskiarvo ,5 58,25 13,6 5 2,1 2,7 mediaani ,5 50,5 13,5 5 2,05 2,25 5,8 5,6 minimi ,7 0,3 5 5,4 maksimi ,3 6,2 5,9 N LIITE 1/17

77 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi LIITE 1/18 Ala-Saimaa, kuormitettu alue keskiarvo ,9 4 13,8 9,7 mediaani ,4 10,2 6,9 6,85 minimi ,8 6,6 6,6 maksimi ,8 7,2 7,3 N Ala-Saimaa, vertailualue keskiarvo 457 9,8 6,4 10,9 mediaani ,9 11,4 6,8 6,8 minimi ,1 4,8 6,7 6 maksimi ,6 14,9 7,2 7,2 N Ala-Saimaa, muu alue keskiarvo , ,3 7,9 9,6 10,9 mediaani ,9 11,6 6,9 6,8 minimi ,7 6 6,5 maksimi ,6 7,2 7,1 N Alimmainen keskiarvo mediaani minimi maksimi N Keihäsjärvi keskiarvo ,5 6,2 mediaani minimi maksimi N

78 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja talvikerrostuneisuuden loppupuolelta ( ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn alusvesi NH 4-N alusvesi NO 23-N alusvesi kokp alusvesi PO 4-P alusvesi sähkönjohtokyky, alusvesi alusveden happipitoisuus ph ph alusvesi Keskimmäinen keskiarvo ,5 6,5 3,9 mediaani ,5 6,5 3,9 6,35 6,2 minimi ,4 3,6 6,3 6,2 maksimi ,6 4,2 6,4 6,2 N Suuri-Vahvanen keskiarvo ,2 6 mediaani 6,6 6,2 minimi maksimi N Sylkky keskiarvo ,5 7,3 6,8 5,3 mediaani ,4 5 6,4 minimi ,1 1,1 6,2 maksimi ,1 11,8 6,8 N Syysjärvi keskiarvo mediaani minimi maksimi N Ukonvesi keskiarvo ,7 13,9 5,2 mediaani ,2 7,1 6,7 minimi ,6 1,7 6,7 6,3 maksimi ,7 7,2 6,8 N LIITE 1/19

79 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta ( ja ) vuosilta Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph LIITE 1/20 Viinijärvi, länsi keskiarvo ,5 23,3 1,1 1,83 0,2 6, ,4 mediaani ,7 0,201 6, ,4 6,8 minimi ,2 0,194 4,7 30 5,9 6,1 maksimi ,5 5 0, ,4 N Viinijärvi, itä keskiarvo ,5 1 4,66 0,244 6,67 9 2,3 mediaani ,95 6, ,6 7,21 minimi ,5 6,3 5 0,5 6,9 maksimi ,5 7,3 10 3,1 7,7 N Suomunjärvi keskiarvo ,37 0, ,7 mediaani , ,7 6,8 minimi , ,7 6,8 maksimi ,7 6,8 N Ilajanjärvi keskiarvo ,4 36,7 31,5 0,78 0,08 2, mediaani ,5 0,8 0,07 2, ,1 minimi ,5 0,005 2, ,1 maksimi ,2 0,2 4, ,8 N Mujejärvi keskiarvo ,57 17,3 mediaani ,4 18 5,9 minimi ,1 15 5,43 maksimi ,2 19 6,25 N

80 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta ( ja ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph Kuohattijärvi keskiarvo ,5 9,4 2,94 0,04 1, ,9 mediaani ,5 9 2,73 0,038 1, ,6 6,32 minimi ,6 2,4 0,03 1,7 50 8,2 6 maksimi ,8 0,047 2, ,65 N Kuorinka keskiarvo ,9 4,6 0,71 6,51 0,11 4,83 5 1,6 mediaani ,5 7,65 0,112 4,8 5 1,6 6,91 minimi 164 2,5 3 0,5 2,2 0,1025 4,6 0 1,3 6,5 maksimi ,5 13,2 0,122 5, ,24 N , Luupuvesi keskiarvo ,5 68, ,8 0, ,3 pohjoisosa mediaani ,5 11,5 119,5 52 0, ,95 minimi , ,8 maksimi , ,1 N Luupuvesi keskiarvo ,70 113,9 91,9 45,8 0,60 0,16 7, ,4 keskiosa mediaani ,5 44 0,6 0,19 8, ,1 minimi ,5 0,07 4, ,8 maksimi ,7 0,21 9, ,5 N Luupuvesi keskiarvo ,5 113,5 80,8 0, ,8 Taivallahti mediaani , ,5 82,5 0, ,1 minimi , ,9 maksimi , ,2 N LIITE 1/21

81 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta ( ja ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph LIITE 1/22 Onkivesi keskiarvo ,6 0,79 4, ,2 pohjoisosa mediaani ,8 4, ,7 minimi ,3 3, ,4 maksimi ,2 6, ,9 N Onkivesi keskiarvo ,79 224,5 65,7 24,3 0,83 0,19 5, ,4 Koivuselkä mediaani ,8 0,188 5, ,65 minimi ,2 0,17 4, ,2 maksimi ,3 0, ,2 N Onkivesi keskiarvo 688 1,00 64,0 0,67 4, ,7 eteläosa mediaani ,5 0,6 4, ,9 minimi ,1 4, ,3 maksimi ,3 6, N Onkivesi keskiarvo ,69 189,5 62,1 18,31 0,8 5, ,6 Lapinlahti mediaani ,8 5, ,6 minimi ,6 3, ,4 maksimi ,2 6, N Tiilikka keskiarvo ,5 14,2 1,5 1,79 0,03 1, ,3 mediaani ,5 13 1,5 1,7 0,03 1, ,5 6,15 minimi ,8-0,021 1,3 80 9,9 4,8 maksimi ,8 0,06 2, ,6 N

82 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta ( ja ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph Ala-Saimaa keskiarvo ,3 5,8 1,93 0,37 12, ,2 kuormitettu alue mediaani ,9 0,37 12, ,3 7,1 minimi ,6 0,33 6,1 25 5,9 6,1 maksimi ,7 0,43 21, ,2 7,7 N Ala-Saimaa keskiarvo ,8 78,8 9,8 2,9 3 5,6 28 6,2 vertailualue mediaani , ,6 30 6,1 7,1 minimi ,2 4,9 15 3,7 5,6 maksimi ,5 8,8 40 7,4 7,9 N Ala-Saimaa keskiarvo , ,5 3,4 2,7 0,3 7,8 37 7,7 muu alue mediaani ,7 0,23 7,6 35 7,6 7,2 minimi ,8 0, ,1 maksimi ,5 0,66 18, ,6 N Alimmainen keskiarvo ,2 0,2 6,4 55 9,8 mediaani ,2 0,2 6, ,6 minimi ,2 6,3 35 7,5 6,4 maksimi ,4 0,21 6, ,7 N Keihäsjärvi keskiarvo ,3 11 2,6 0,19 5,5 40 8,8 mediaani ,7 0,19 5,5 40 8,8 6,7 minimi ,2 0,19 5,3 30 7,6 6,6 maksimi ,8 0,19 5, ,7 N LIITE 1/23

83 Vedenlaatua koskevia tunnuslukuja muilta ajankohdilta ( ja ) vuosilta (jatkuu) Alue kokn NH 4-N NO 23-N kokp PO 4-P alkaliniteetti näkösyvyys sähkönjohtokyky väriluku kemiallinen hapenkul. ph LIITE 1/24 Keskimmäinen keskiarvo ,7 2,5 0,205 5, ,0 mediaani ,5 0,205 5, ,0 6,9 minimi ,4 0,2 5,7 50 4,9 6,6 maksimi ,7 0,21 6, ,1 N Suuri-Vahvanen keskiarvo ,5 5, ,13 3,9 13 5,1 mediaani ,5 5,5 5,1 0,13 3,9 15 5,1 6,7 minimi ,4 0,122 3,8 10 4,6 6,6 maksimi ,4 0,14 4,1 15 5,5 6,8 N Sylkky keskiarvo ,1 7,1 6 0,24 6,3 6 2,9 mediaani ,7 0,24 6,3 5 2,9 7 minimi ,9 0,2 5,6 3 2,3 6,9 maksimi ,8 0,29 6,8 10 3,6 7,3 N Syysjärvi keskiarvo ,7 4,1 0,205 6,1 15 6,8 mediaani ,8 0,205 6,1 15 6,8 6,8 minimi ,4 0,2 6,1 5 5,4 6,7 maksimi ,21 6,1 25 8,2 6,8 N Ukonvesi keskiarvo ,3 0,37 13,1 40 7,6 mediaani ,1 0,37 13,1 40 7,6 7,3 minimi ,7 0,36 11,9 20 6,3 6,8 maksimi ,37 14,4 60 9,4 7,9 N

84 A-klorofyllipitoisuutta kuvaavia tunnuslukuja koko tuotantokaudelta LIITE 1/25 Alue a-klorofylli kesä-elokuussa Viinijärvi, länsi keskiarvo 5,9 mediaani 5,2 minimi 1,4 maksimi 29 N 199 Viinijärvi, itä keskiarvo 2 mediaani 1,7 minimi 0.76 maksimi 5,5 N 25 Suomunjärvi keskiarvo 3,5 mediaani 3,7 minimi 2,4 maksimi 5 N 9 Ilajanjärvi keskiarvo 9,8 mediaani 8,9 minimi 2,9 maksimi 23 N 27 Mujejärvi keskiarvo mediaani minimi maksimi N 0 Kuohattijärvi keskiarvo 4,1 mediaani 4,35 minimi 2,2 maksimi 6,5 N 12 Kuorinka keskiarvo 1,3 mediaani 1,1 minimi 0,6 maksimi 3 N 25 Tiilikka keskiarvo 6,9 mediaani 6,3 minimi 4,2 maksimi 12 N 11

85 LIITE 1/26 A-klorofyllipitoisuutta kuvaavia tunnuslukuja koko tuotantokaudelta (jatkuu) Alue a-klorofylli kesä-elokuussa Lika-Pyöree keskiarvo 17 mediaani minimi maksimi N 1 Osmanginjärvi keskiarvo 32 mediaani 26 minimi 21 maksimi 51 N 6 Niemisjärvi eteläosa keskiarvo 60 mediaani 56 minimi 27 maksimi 97 N 3 Niemisjärvi Lapinharjunselkä keskiarvo 59 mediaani 33 minimi 23 maksimi 120 N 3 Niemisjärvi Lonkilanselkä keskiarvo 44 mediaani 37 minimi 30 maksimi 66 N 3 Luupuvesi, keskiosa keskiarvo 15 mediaani 14,6 minimi 6,9 maksimi 27 N 8 Onkivesi, Koivuselkä keskiarvo 32 mediaani 28 minimi 7,8 maksimi 110 N 77 Onkivesi, pohjoisosa keskiarvo 28 mediaani 26 minimi 8,1 maksimi 65 N 96

86 A-klorofyllipitoisuutta kuvaavia tunnuslukuja koko tuotantokaudelta (jatkuu) LIITE 1/27 Alue a-klorofylli kesä-elokuussa Onkivesi eteläosa keskiarvo 23 mediaani 21 minimi 10 maksimi 53 N 21 Onkivesi, Lapinlahti keskiarvo 24 mediaani 22 minimi 7,2 maksimi 51 N 27 Ala-Saimaa, kuormitettu alue keskiarvo 8,8 mediaani 7,65 minimi 2,1 maksimi 31 N 174 Ala-Saimaa, vertailualue keskiarvo 3,8 mediaani 3,6 minimi 1,5 maksimi 7,4 N 101 Ala-Saimaa, muu alue keskiarvo 6,3 mediaani 4,95 minimi 1,2 maksimi 61,3 N 300 Alimmainen keskiarvo 36 mediaani 35,5 minimi 13 maksimi 58 N 2 Keihäsjärvi keskiarvo 8,5 mediaani 8,5 minimi 8,2 maksimi 8,8 N 2 Keskimmäinen keskiarvo 15 mediaani minimi maksimi N 1

87 LIITE 1/28 A-klorofyllipitoisuutta kuvaavia tunnuslukuja koko tuotantokaudelta (jatkuu) Alue a-klorofylli kesä-elokuussa Suuri-Vahvanen keskiarvo 2,9 mediaani 2,9 minimi 2,6 maksimi 3,2 N 2 Sylkky keskiarvo 2,3 mediaani 2,4 minimi 1,6 maksimi 2,7 N 4 Syysjärvi keskiarvo 3,7 mediaani 3,7 minimi 3,4 maksimi 4 N 2 Ukonvesi keskiarvo 9 mediaani 9 minimi 3,8 maksimi 16,4 N 33

88 LIITE 2/1

89 LIITE 2/2

90 LIITE 2/3

91 LIITE 2/4

92 LIITE 2/5

93 LIITE 2/6

94 LIITE 2/7

95 LIITE 2/8

96 LIITE 2/9

97 LIITE 2/10

98 LIITE 2/11

99 LIITE 2/12

100 LIITE 2/13

101 LIITE 2/14

102 LIITE 2/15