Äyräitä vai äyräksiä? Suomen kielen s-loppuisten nominien taivutus S2-oppijoilla ja natiiveilla

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Äyräitä vai äyräksiä? Suomen kielen s-loppuisten nominien taivutus S2-oppijoilla ja natiiveilla"

Transkriptio

1 Äyräitä vai äyräksiä? Suomen kielen s-loppuisten nominien taivutus S2-oppijoilla ja natiiveilla Jenni Hakanen Tampereen yliopisto Kieli- ja käännöstieteiden laitos Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Lokakuu 2006

2 Tampereen yliopisto Suomen kieli Kieli- ja käännöstieteiden laitos HAKANEN, JENNI: Äyräitä vai äyräksiä? Suomen kielen s-loppuisten nominien taivutus S2-oppijoilla ja natiiveilla Pro gradu -tutkielma, 130 sivua + 49 liitesivua Syksy Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suomea toisena kielenä ja äidinkielenä puhuvat henkilöt hallitsevat suomen kielen s-loppuisten nominien taivutuksen. Tutkielman aineistona on touko- ja kesäkuun 2005 aikana kerätty kaksiosainen taivutustesti. S2- informantteja oli yhteensä 47. He puhuivat 22:ta eri äidinkieltä ja olivat taivutustestiä tehdessään opiskelleet suomea kymmenestä kuukaudesta useaan vuoteen. Natiiveja informantteja oli 23. Heidän ikänsä ja koulutustasonsa vaihteli. Kaikki natiivit informantit asuivat testin tekemishetkellä Pirkanmaalla. Taivutustestin ensimmäisessä osiossa informanttien tuli taivuttaa kontekstittomia sanoja. Toisessa osiossa informanttien tuli taivuttaa sanoja kontekstissa täydentämällä valmiiksi annetut lauseet suluissa olevalla sanalla. Osa toisen osion testisanoista oli ollut taivutettavana jo testin ensimmäisessä osiossa. Taivutettavien testisanojen joukossa oli nomineita kaikista viidestä s-loppuisten sanojen taivutustyypistä: Vs : VV -tyypistä (kaunis : kauniin), s : kse -tyypistä (tungos : tungoksen), (U)Us : (U)Ude -tyypistä (totuus : totuuden), ordinaalilukusanoista sekä sitaattilainoista. Todellisten sanojen lisäksi vastaajien tuli taivuttaa myös s-loppuisia epäsanoja, jotka oli muodostettu suomen kielen todellisten sanojen mallin mukaisesti. Tutkielman pääpaino on morfologiassa. Tulosten analyysissa tarkastellaan, kuinka hyvin informantit hallitsevat kunkin viidestä eri taivutustyypistä eri sijamuodoissa. Taivutustestin kontekstittomassa osiossa vaadittuja sijamuotoja olivat yksikön genetiivi ja partitiivi sekä monikon genetiivi, partitiivi ja illatiivi. Myös kontekstillisessa osiossa vaadittiin sekä vokaali- että konsonanttivartaloihin liitettäviä sijamuotoja. Tulosten analyysissa tutkitaan, hallitsevatko informantit jonkin taivutustyypin muita paremmin ja onko jonkin taivutustyypin paradigma yleistymässä muihin paradigmaan kuuluviin sanoihin. Lisäksi verrataan sanojen taivutuksen hallintaa niiden frekvenssiin ja tarkastellaan taivutuksen onnistumisen eroja kontekstitta ja kontekstissa. Taivutustestissä parhaiten hallittu sanatyyppi oli s : kse. Etenkin S2-informanteilla oli (U)Us : (U)Ude -sanatyypin yksikkömuotojen hallinta heikkoa. Eroja oli myös eri sijamuotojen sekä sanojen välillä. Epäsanojen taivuttaminen ei S2-informanteilla eronnut todellisten sanojen taivuttamisesta toisin kuin natiiveilla, joiden vastauksissa hajonta epäsanojen taivutuksessa oli selkeästi todellisia sanoja suurempaa. Taivutusvirheiden määrä kasvoi sanojen kompleksisuuden myötä. Samoin monikkomuotojen hallinta oli yksikkömuotojen hallintaa heikompaa. Konteksti helpotti sanojen taivuttamista. Asiasanat: suomi toisena kielenä, morfologia, sijamuodot, genetiivi, partitiivi, illatiivi, analogia, nominityypit

3 SISÄLLYS 1. JOHDANTO Tutkimuksen taustaa Tutkimusaineisto Lomake Informantit TEOREETTISIA LÄHTÖKOHTIA Kielten morfosyntaktinen luokittelu Sanojen taivutuksen mallintamisesta Taivutustyyppimallit Paradigmaverkosto ja analogia Suomen kielen nominityypit s-loppuisten nominien taivutustyypit Vs : VV -tyyppi s : kse -tyyppi (U)Us : (U)Ude -tyyppi Ordinaalilukusanat Sitaattilainat Suomen kielen morfologisesti vaihtelevat sijamuodot Monikon genetiivi Monikon partitiivi Yksikön ja monikon illatiivi AINEISTON MORFOLOGINEN ANALYYSI Vs : VV -tyyppi Yksikön genetiivi Yksikön partitiivi Monikon genetiivi Monikon partitiivi Monikon illatiivi Kontekstissa taivutetut sanat Yhteenveto s : kse -tyyppi Yksikön genetiivi Yksikön partitiivi Monikon genetiivi Monikon partitiivi Monikon illatiivi Kontekstissa taivutetut sanat Yhteenveto (U)Us : (U)Ude -tyyppi Yksikön genetiivi Yksikön partitiivi Monikon genetiivi Monikon partitiivi Monikon illatiivi Kontekstissa taivutetut sanat Yhteenveto... 88

4 3.4. Ordinaalilukusanat Yksikön genetiivi Yksikön partitiivi Monikon genetiivi Monikon partitiivi Monikon illatiivi Kontekstissa taivutettu sana Yhteenveto Sitaattilainat Yksikön genetiivi Yksikön partitiivi Kontekstissa taivutetut sanat Yhteenveto S-LOPPUISTEN NOMINITYYPPIEN TAIVUTUSTENDENSSEJÄ Taivutustyyppien hallinta ja limittyminen Todelliset sanat Epäsanat Taivutuksen hallintaan vaikuttavia tekijöitä Sanojen kompleksisuus, frekvenssi, tuttuus ja lähekkäisyys Sanavartaloiden muodostamisstrategiat ja päätteiden valinta LOPUKSI LÄHTEET LIITTEET 1. Taivutustesti informanteille 2. Informanttien kontekstitta tuottamat taivutusmuodot 3. Informanttien kontekstissa tuottamat taivutusmuodot

5 1. JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen taustaa Kieltä opitaan tavallisesti askel kerrallaan etenemällä yksinkertaisista fraaseista kohti kompleksisempia ilmaisuja. Suomen kielessä kielenoppimisen eteneminen tarkoittaa myös etenemistä kohti morfologisesti yhä monimutkaisempia ja sitä kautta vaativampia muotoja. Suomen kielelle tyypillistä on sanojen taivuttaminen ja johtaminen. Suomea toisena tai vieraana kielenä opiskeleville erilaisten taivutusparadigmojen perusteellinen omaksuminen on todennäköisesti hyvinkin pitkä prosessi. Äidinkielisille puhujille erilaisten pääte- ja vartalovarianttien yhdisteleminen ei välttämättä tuota kovinkaan suurta vaivaa, vaan oikeat muodot onnistutaan usein tuottamaan automaattisesti. Toisaalta virhesanontoja kuitenkin esiintyy myös natiiveilla puhujilla: äidinkieltään opettelevat lapset ja saman kielen aikuiset puhujat saattavat taivuttaa väärin esimerkiksi harvoin esiintyviä tai morfologisesti kompleksisia sanoja. Esimerkiksi muodot sairauksen tai kiuakset saattavat esiintyä myös natiivipuhujien kielessä. Natiivien puheen lipsahduksia on tutkinut ja kielellisen lipsahduksen ja virheen rajaa pohtinut mm. Dufva (1992). Tutkimukseni tavoitteena on selvittää suomen kielen s-loppuisten nominien taivutuksen hallintaa sekä suomea toisena kielenä 1 puhuvilla henkilöillä että natiiveilla suomen kielen puhujilla. S2-oppiaine on kohtalaisen uusi, minkä vuoksi S2-oppijoiden taivutuksen hallintaa ei ole vielä tutkittu kovinkaan runsaasti. Laajimmin S2-oppijoiden taivutusta on tutkinut Martin (1995). Tutkimuksessaan Martin kartoitti suomen nominintaivutusjärjestelmää oppijan näkökulmasta sekä pyrki selvittämään taivutuksen oppimista morfologisesta ja psykolingvistisestä näkökulmasta. Kaivapalu (1999) tutki, kuinka hyvin viron- ja venäjänkieliset suomenoppijat osaavat taivuttaa suomen nomineja monikossa. Kaivapalun tutkimuksessa ilmeni, että saman taivutustyypin sanoja ei välttämättä osata taivuttaa yhtä hyvin tai huonosti ja että suomen monikkomuotojen taivutus on erilaista kontekstissa ja kontekstitta. Kuokka (2003) selvitti pro gradu - tutkielmassaan, kuinka S2-oppijat muodostavat yksikön partitiivin i- ja e-loppuisista sanoista. Myös Kuokka havaitsi eri taivutustyyppien sanojen hallinnan olevan erilaista. 1 Jatkossa käytän suomi toisena ja vieraana kielenä -alasta lyhennettä S2. Suomi toisena ja vieraana kielenä -terminologiasta katso esim. Latomaa & Tuomela 1993.

6 Kuokan tutkimuksessa informanteilta onnistui parhaiten sellaisten nominien taivuttaminen, joiden vartaloissa ei tapahtunut lainkaan muutoksia. Suomen kielessä on runsaasti s-loppuisia nomineja. Nominatiivin s-loppuisuuden perusteella kielenkäyttäjä ei välttämättä kuitenkaan pysty päättelemään, kuinka sanaa tulisi taivuttaa, sillä taivutusmahdollisuuksia on useita. s-päätteiset nominit voidaan jakaa viiteen eri taivutustyyppiin, joilla on erilaiset, toisinaan kuitenkin osittain limittyvät taivutusparadigmat. Tyypit ovat Vs : VV -tyyppi, s : kse -tyyppi, (U)Us : (U)Ude - tyyppi, ordinaalilukusanat sekä sitaattilainat 2. Lisäksi suomen kielen suurifrekvenssinen sana mies lukeutuu s-päätteisten nominien joukkoon, mutta ei kuulu mihinkään edellä mainituista taivutustyypeistä. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin natiivit ja ei-natiivit kielenkäyttäjät hallitsevat kyseiset taivutustyypit. Lisäksi pyrin selvittämään, onko jokin taivutustyyppi produktiivisempi kuin muut tai onko jonkin taivutustyypin sanoja siirtymässä toiseen, produktiivisempaan tyyppiin. Tutkimuskysymyksiäni ovat seuraavat: Hallitaanko jokin sanatyyppi selkeästi muita paremmin? Yleistyykö jonkin s-loppuisen nominiryhmän taivutusparadigma muihin taivutusryhmiin kuuluviin s:ään päättyviin nomineihin? Tehdäänkö suurifrekvenssisten sanojen taivutuksessa vähiten taivutusvirheitä? Tehdäänkö pienifrekvenssisissä tai morfologisesti kompleksisissa sanoissa eniten taivutusvirheitä? Ovatko S2-oppijoiden ja natiivien suomen kielen puhujien tekemät virheet samankaltaisia? Martin (1995c: 186) on todennut taivutuksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä olevan muun muassa sanan morfofonologisen kompleksisuuden, frekvenssin, tuttuuden ja merkityksen. Ennakko-oletukseni onkin, että taivutusvirheitä tehdään eniten harvoin esiintyvissä monivartaloisissa sanoissa. Oletan, että myös suomea äidinkielenään puhuvat henkilöt tekevät virheitä joidenkin s-päätteisten nominien taivutuksessa. Uskon myös, että testihenkilöt hallitsevat ainakin s : kse -taivutustyypin sanojen taivutuksen hyvin, sillä kyseinen taivutustyyppi on nykysuomessa yleinen ja produktiivinen. Muun 2 Palaan s-loppuisten nominien taivutustyyppeihin perusteellisemmin luvussa

7 muassa useat slangisanat ovat is-päätteisiä ja taipuvat edellä mainitun tyypin mukaisesti (Lehtinen 1994: 34). Uskon lisäksi, että informantit hallitsevat hyvin sellaisten sanojen taivutuksen, joiden voi olettaa olevan heille tuttuja. Näin on esimerkiksi testissäni olevan yhteenkään viidestä taivutustyypistä kuulumattoman sanan mies kohdalla. Mies on lekseeminä frekventti ja todennäköisesti lähes kaikille informanteille tuttu. Martin tosin muistuttaa, että ei ole varmaa, että frekventti sana on puhujalle tuttu tai että puhujalle tuttu sana olisi frekventti. Suurifrekvenssinen on sana, jota kielenkäyttäjä näkee ja kuulee usein, mutta jota hän ei välttämättä itse käytä. Vastaavasti kielenkäyttäjälle tuttu sana on sana, jonka reseptiivisen ja produktiivisen käytön kielenpuhuja hallitsee, mutta joka ei välttämättä ole frekventti. Frekventeistä sanoista tosin tulee usein kielenkäyttäjille tuttuja. (Martin 1995c: 189.) Vainio (2004: 59) huomauttaa kuitenkin, etteivät kielenpuhujat yleensä itse intuitiivisesti tiedä sanojen yleisyyttä, vaikka esiintymisyleisyys sanojen prosessointia helpottaakin Tutkimusaineisto Lomake Tutkimukseni koostui taustatietolomakkeesta sekä kaksiosaisesta testiosiosta, jonka täyttivät sekä S2-oppijat että natiivipuhujat touko- ja kesäkuussa 2005 (ks. liitettä 1). Ensimmäinen osio sisälsi yksittäisiä mallin mukaan taivutettavia sanoja, joista osa oli keksitty. Epäsanat olivat kuitenkin suomen kielen aitojen sanojen kaltaisia, sillä ne noudattivat vokaalisointua ja osassa vain ensimmäinen äänne erosi todellisista suomen kielen sanoista. Testisanojen pyydettyjä taivutusmuotoja olivat yksikön ja monikon genetiivi ja partitiivi sekä monikon illatiivi, koska näissä sijamuodoissa s-päätteisissä sanoissa esiintyy morfofonologista vaihtelua. Testilomakkeen ensimmäisen osion taivutettavien sanojen joukossa oli myös muita kuin s-loppuisia nomineja, jotta testattavat eivät heti havaitsisi, että tutkimuksen kohteena olivat juuri s-loppuiset sanat. Tuloksia analysoidessani huomioin kuitenkin ainoastaan s-loppuiset nominit sekä s-loppuiset epäsanat. Testin toisessa osassa vastaajia pyydettiin kirjoittamaan annettu sana annettuun lauseyhteyteen oikeassa muodossa. Toisessa osiossa vaadittavia muotoja olivat sija- 3

8 muodot, joiden muodostamiseen tarvitaan niin sanojen vokaali- kuin konsonanttivartaloitakin. Osa kyseisen aukkotehtävän sanoista oli samoja kuin ensimmäisen osion sanat. Jälkimmäistä osiota täyttäessään testattavat eivät kuitenkaan voineet enää palata ensimmäiseen osioon muuttaakseen siinä antamiaan vastauksia. Testilomakkeen sanoja valitessani huomioin sekä sanojen mahdollisen tuttuuden S2-oppijoille että niiden frekvenssin. Otin mukaan sekä suuri- että pienifrekvenssisiä sanoja. Frekvenssin suhteen tulee muistaa, että käyttämäni Suomen kielen taajuussanaston (1979) sanojen frekvenssitiedot perustuvat kaunokirjallisuudesta, radiokielestä, lehtikielestä sekä tietokirjallisuudesta 1960-luvulla kerättyyn aineistoon, joten joidenkin sanojen frekvenssit ovat saattaneet muuttua ja ovat puhutuissa tekstilajeissa erilaiset. Lisäksi pyrin ottamaan mukaan sanoja, joita esiintyy S2-informanttien käyttämissä oppikirjoissa, jotta ainakin osa olisi testattaville varmuudella tuttuja 3. Todellisten suomen kielen sanojen lisäksi testisanojen joukossa oli myös epäsanoja, jotka eivät siis voineet olla tuttuja edes äidinkielisille puhujille. Kuten Martin (1995b: 102) huomauttaa, epäsanoilla 4 ei luonnollisestikaan ole olemassa oikeita taivutusmuotoja, mutta samoin kuin Martin tutkimuksessaan myös minä oletan, että epäsanojen taivutusparadigmat ovat analogisia niiden sanojen paradigmoille, joista ne on muokattu. Esimerkiksi sana kapuus taipuu kuten sana totuus, sillä molempien äännerakenne on lähes sama ja s- äännettä edeltää pitkä vokaali UU. Epäsanojen ja todellisten sanojen välistä yhteyttä puhujan kielitajussa ovat pohtineet esimerkiksi Nikolaev & Niemi (2006) tutkimuksessaan. Palaan epäsanojen muodostamiseen niiden taivutusta analysoidessani luvussa 4. Aineistoa analysoidessani käsittelen epäsanoja niiden sanatyyppien yhteydessä, joihin olen ne testiä laatiessani sijoittanut Informantit Tutkimukseeni osallistui yhteensä 47 S2-informanttia sekä 23 suomea äidinkielenään puhuvaa henkilöä. S2-informantit olivat Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen opiskelijoita. He olivat täysi-ikäisiä henkilöitä, joista vähiten suomea hallinneet olivat opiskelleet kieltä kymmenen kuukautta ja eniten hallinneet useamman vuoden. S2- informanttien kielitaito siis vaihteli. Informantit olivat kolmesta eritasoisesta suomen- 3 S2-informanttieni oppilaitoksessa Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa käytettiin oppikirjoina Kenttälän (2000, 2004) teoksia. 4 Martin (1995b) nimittää tutkimuksessaan epäsanoja tekosanoiksi. 4

9 opetusryhmästä, joista yhdessä oli 23 informanttia ja kahdessa 12. Heistä oli naisia 34 ja miehiä 13, ja he olivat syntyneet vuosien 1947 ja 1985 välillä. S2-informanteista suurin osa (66 %, 31) ilmoitti käyttävänsä suomen kieltä myös oppituntien ulkopuolella esimerkiksi kotona tai asioidessaan kaupoissa tai virastoissa. Yli puolet (55 %) ilmoitti katsovansa suomenkielisiä televisio-ohjelmia päivittäin ja viidennes (21 %) viikoittain. 13 % informanteista ilmoitti katsovansa suomenkielisiä tvohjelmia harvemmin kuin kuukausittain. Radiota ilmoitti kuuntelevansa päivittäin noin joka neljäs (26 %) informantti ja viikoittain lähes yhtä moni (23 %). Kuukausittain radiota ilmoitti kuuntelevansa 15 %, ja harvemmin kuin kuukausittain 23 %. Suomenkielisiä kirjoja tai lehtiä ilmoitti lukevansa päivittäin runsas kolmannes (34 %) ja viikoittain viidennes (21 %). Kuukausittain suomalaisia lehtiä ja kirjoja ilmoitti lukevansa 13 % ja harvemmin kuin kuukausittain 19 %. Runsas kymmenys informanteista (11 13 %) jätti vastaamatta tv:n katselua, radion kuuntelua ja lehtien ja kirjojen lukemista koskeviin kysymyksiin tai vastasi, ettei seuraa niitä lainkaan. S2-informanttini puhuivat 22:ta eri äidinkieltä. Selkein yksittäinen kielienemmistö olivat venäjän kielen puhujat, joita informanteista oli 23 % (11). Muiden yksittäisten kielten puhujia oli yhdestä kolmeen henkilöä (2 6 %). Äidinkielien runsauden johdosta en tuloksia analysoidessani syvenny suuremmin pohtimaan yksittäisten lähtökielten vaikutusta tuotettuihin taivutusmuotoihin, vaan pyrin selvittämään taivutuksen hallintaa S2-oppijoilla yleensä sekä taivutuksen liittyviä mahdollisia tendenssejä. Suomen kieltä vertaan kuitenkin lyhyesti muihin maailman kieliin luvussa 2.1. ja luon samalla katsauksen informanttieni äidinkielien piirteiden samankaltaisuuteen tai erilaisuuteen verrattuna suomeen. Natiivit informantit olivat satunnaisesti tuttavapiiristäni valittuja vuosien 1943 ja 1987 välillä syntyneitä suomalaisia. Testin tekemishetkellä kaikki informantit asuivat Pirkanmaalla, vaikka osa heistä olikin muualta Suomesta kotoisin. Natiiveista informanteista oli naisia yhteensä 16 ja miehiä 7. Informanttien vieraiden kielten taito ja koulutustaso vaihtelivat. Suurin osa oli opiskellut kahta vierasta kieltä, useimmiten ruotsia ja englantia. Aivan kaikki informantit eivät ilmoittaneet yhtäkään vierasta kieltä, jolla he selviäisivät jokapäiväisestä asioinnista. Informanteista kukaan ei ilmoittanut opiskelleensa suomen kieltä tai kielitiedettä yliopistossa. Natiiveista muutamalla (9 %, 2) ei ollut peruskoulun jälkeistä koulutusta. Kolmanneksella (30 %, 7) oli ammatillinen koulutus. Lukion oli suorittanut 26 % (6) informanteista, alemman korkeakoulututkinnon 5

10 22 % (5) ja ylemmän 13 % (3). Osa informanteista oli opiskelijoita, jotka olivat parhaillaan suorittamassa ylempää tai alempaa korkeakoulututkintoa. 6

11 2. TEOREETTISIA LÄHTÖKOHTIA 2.1. Kielten morfosyntaktinen luokittelu Maailman kielet on perinteisesti jaettu morfologisessa typologiassa neljään pääryhmään: isoloiviin, agglutinoiviin, flekteeraaviin sekä polysynteettisiin kieliin. Isoloivien kielten sanoilla ei ole lainkaan tai enintään hyvin niukasti taivutusta. Kieliopillisia suhteita kyseisissä kielissä ilmaistaan apusanoilla, sanajärjestyksellä, painotuksella tai muilla keinoilla. Tyypillisiä isoloivia kieliä ovat kiina ja vietnam. Agglutinoivissa kielissä kieliopillisia suhteita ilmaistaan liittämällä sanavartaloihin päätteitä ja etuliitteitä niin, että vartalon ja morfeemin raja on yleensä selvästi erotettavissa. Agglutinoivissa kielissä samaa merkitystä vastaa järjestelmällisesti samanasuinen pääte. Tyypillisinä agglutinoivina kielinä mainitaan usein mm. turkki ja uralilaiset kielet. (Anhava 1998: 17 18; Karlsson 2004: 116.) Flekteeraavissa eli flektio- tai fuusiokielissä vartalo ja päätteet liittyvät yhteen agglutinoivia kieliä saumattomammin. Flektiokielille on tyypillistä vartalonsisäinen, merkitykseen vaikuttava äännevaihtelu. Tyypillisiä flekteeraavia kieliä ovat germaaniset kielet. Polysynteettisissä kielissä ei juurikaan ole yksittäisiä itsenäisiä sanoja, vaan kokonaisen lauseen informaatio on usein koottu muutamaan pitkään sanaan, jotka koostuvat sanavartalon lisäksi useista kieliopillisista liitemorfeemeista. Polysynteettisten kielten sidonnaisten morfeemien merkitys on usein runsaampi kuin tavallisen taivutuspäätteen tai johtimen, minkä vuoksi sanan ja lauseen ero ei ole ilmeinen. Polysynteettisiä kieliä ovat mm. eskimokielet ja useat Pohjois-Amerikan intiaanikielet. (Anhava 1998: 18 19; Karlsson 2004: 117.) Itkosen (2001) mukaan flekteeraavien kielien tyyppi on tarpeeton, sillä kriteerit, joiden avulla flekteeraavat kielet yleensä määritellään, voivat esiintyä yhtä hyvin yhdessä kuin erilläänkin. Flekteeraavien kielten luokka onkin Itkosen mukaan aikoinaan luotu indoeurooppalaisia kieliä tutkittaessa ja määriteltäessä. Aiemman kieliluokittelun sijaan Itkonen esittelee maailman kielten jaon analyyttisiin, synteettisiin ja polysynteettisiin kieliin, jotka käyttävät erilaisia tekniikoita kieliopillisten merkitysten ilmaisemiseen. Kielten luokittelussa olennaista on myös segmentoitavien ja ei-segmentoitavien elementtien esiintyminen kielessä sekä poikkeamat yksi muoto yksi merkitys - periaatteesta. (Itkonen 2001: 67.) 7

12 Analyyttisille kielille tyypillistä on käyttää isoloivaa tekniikkaa, jolloin leksikaalisia yksikköjä liitetään toisiinsa ilman taivutusta tai muita kieliopillisia pikkusanoja. Synteettisille kielille tavanomaista on käyttää affiksoivaa tekniikkaa, jonka alalajit ovat fusionaalinen ja agglutinatiivinen. Agglutinatiivista tekniikkaa käyttävissä kielissä on runsaasti kieliopillisia morfeemeja, jotka ovat tyypillisesti affikseja. Agglutinatiivista tekniikkaa käyttävissä kielissä on eroja sen suhteen, kuinka puhtaasti affiksaalisia ne ovat. Mitä läpinäkyvämpiä affiksin ja sanavartalon saumakohdat ovat, sitä agglutinatiivisempi kieli on. Saman kielen samoilla sanoilla voi tosin olla useita agglutinatiivisuutensa suhteen erilaisia variantteja sanavartaloista ja päätteistä riippuen. (Itkonen 2001: 67, ) Vain harvat kielet kuuluvat puhtaasti yhteen morfologis-typologiseen tyyppiin. Karlsson (2004: 117) toteaa esimerkiksi suomen kielessä olevan agglutinatiivisten piirteiden lisäksi myös fuusiota (esimerkiksi jakamattomia morfeja monikon genetiivissä lasi+en) sekä sisäistä taivutusta (esimerkiksi puhekielen imperfektimuoto anto, jossa ainoastaan vartalovokaali -o (a > o) erottaa imperfektin preesensistä). Esimerkkinä yleensä polysynteettisille kielille tyypillisestä inkorporaatiosta eli leksikaalisten elementtien yhdistämisestä suomen kielessä Karlsson (mts 117.) mainitsee joitakin yhdyssanoja (esim. pysäht+y+mis+merki+n+ant+o+nappi). Itkosen mukaan maailman kielet muodostavat jatkumon analyyttisistä kielistä synteettisten kautta polysynteettisiin. Kielet sijoittuvat jatkumolle sen mukaan, mikä niissä on toisiaan seuraavien yksikköjen kiinteyden aste, mitä eroja näin syntyvien yksiköiden koossa on sekä sen mukaan, millaisia kielen leksikaalisia yksikköjä muodostavien osien merkitykset ovat. Kielet eivät kuitenkaan ole pysähtyneet jatkumolle, vaan ne kiertävät typologista kehää, jolla ne muuttuvat agglutinoivista fusionaalisen kautta isoloivaa tekniikkaa käyttäviksi kieliksi ja edelleen takaisin agglutinoiviksi. Kehitys agglutinoivaa tekniikkaa käyttävästä isoloivaa tekniikkaa käyttäväksi kieleksi paljastaa Itkosen mukaan kielen kulumisen, kehitys isoloivasta agglutinoivaa tekniikkaa käyttäväksi taas kielen uusiutumisen. (Itkonen 2001: ) S2-informanteistani 6 % (3) ei vastannut taustatietolomakkeen kysymykseen äidinkielestä. Muut 44 informanttia puhuivat siis 22:ta äidinkieltä, joista yksikään ei ollut polysynteettiseksi luokiteltava. Isoloivaa tekniikkaa käyttävän analyyttisen kielen (kiina, thai, vietnam) ilmoitti äidinkielekseen 13 % (6) S2-informanteista. Suurin osa informanteista puhui äidinkielenään indoeurooppalaisia kieliä, jotka eroavat toisistaan synteettisyyden asteessaan. Esimerkiksi venäjää (23 %, 11 informanttia) voidaan luonnehtia fuu- 8

13 siota käyttäväksi kieleksi (ks. esim. Karlsson 2004: 118). Muista slaavilaisista kielistä informantit puhuivat ainakin bosniaa (2 %, 1) ja slovakkia (2 %). Bosnian kieli voidaan tosin Anhavan (1998: 82 83) mukaan ymmärtää myös serbokroaatin murteeksi. Indoeurooppalaisen kielikunnan romaanisiin kieliin kuuluvista kielistä informanttini puhuivat espanjaa (2 %, 1), portugalia (2 %, 1) ja romaniaa (6 %, 3). Germaanisiin kieliin kuuluvia englantia ja saksaa ilmoitti molempia puhuvansa 2 % (1) informanteista. Myös armenian ja latvian ilmoitti äidinkielekseen 2 % (1), albanian 4 % (2). Indoeurooppalaisen kielikunnan indoiranilaisia kieliä daria (2 %, 1), kurdia (2 %, 1), pashtua (4 %, 2), persiaa (4 %, 2) ja punjabia (2 %, 1) puhui myös muutama. Seemiläis-haamilaisista kielistä informanttini puhuivat arabiaa (2 %, 1) ja somalia (2 % 1). Seemiläiskieliin kuuluvalle arabialle ovat tyypillisiä konsonanteista koostuvat juurimorfeemit, jotka kantavat sanojen perusmerkityksiä. Arabian sanoissa voidaan vokaalien vaihtelulla yhdessä päätteiden ja etuliitteiden kanssa ilmaista kieliopillisia suhteita tai johdannaismerkityksiä. (Anhava 1998: 18, 113.) Suomen kielen tapaan agglutinoivaa tekniikkaa käyttävän turkin ilmoitti äidinkielekseen 6 % (3) informanteista. Sekä turkin että persian ilmoitti äidinkielekseen 4 % (2). Informanttieni äidinkielet olivat keskenään hyvin heterogeenisiä ja erosivat suomen kielestä eri tavoin, esimerkiksi englanti analyyttisyydellään ja arabia ilman perusmuotoa olevilla sanajuurillaan Sanojen taivutuksen mallintamisesta Taivutustyyppimallit Niin äidinkielen kuin vieraankin kielen oppimisessa on olennaista havaita yhtäläisyyksiä ja suhteita kielen yksiköiden välillä. Runsaasti taivutusmorfologiaa sisältävässä suomen kielessä erilaiset verbi- ja nominityypit ovat puhujille tärkeitä: tietyn taivutusmallin opittuaan henkilö osaa taivuttaa useita eri sanoja, jopa sellaisia, joita hän ei ole koskaan ennen kuullut tai nähnyt. Kielen morfologinen rakenne vaikuttaa luonnollisesti siihen, millä tavoin kielen taivutusta mallinnetaan. Suomen kielen sanatyyppejä voidaan kuvata useilla eri tavoilla. Yksinkertaisin tapa olisi listata jokainen sana kaikkine mahdollisine muotoineen. Menetelmä olisi käytännössä työläs, sillä suomen kielen nomineista voidaan muodostaa noin eri muotoa ja verbeistä Lisäksi sanojen ja niiden muotojen listaaminen ei 9

14 kertoisi mitään kielen rakenteesta eikä siitä, miksi aiemmin tuntemattomiakin sanoja osataan taivuttaa oikein. (Karlsson 1983: 22 24; Martin 1995c: 57.) Edellä kuvattu morfologinen kuvausmalli edustaa IA-morfologiaa (Item-and-Arrangement). Ääritapauksessa IA-morfologiassa siis luetellaan allomorfit (items) distribuutioineen (arrangements). (Karlsson 2004: 99.) Sanojen kuvaamiseen on kehitetty myös erilaisia taivutustyyppimalleja. Taivutustyypeillä tarkoitetaan yhdenmukaisesti taipuvien sanojen muodostamia ryhmiä. Taivutustyyppien eli paradigmojen peruslähtökohtana pidetään yleensä nominatiivia. Karlsson (1983: 197) perustelee nominatiivimuodon valintaa paradigman perusmuodoksi sillä, että esimerkiksi lapset yrittävät perustaa taivutuksen oppimisensa nominatiivin kaltaiseen muotoon. Lisäksi nominatiivi on sijamuodoista tavallisesti selkeästi yleisin. Sanojen luokittelussa taivutustyyppeihin ovat olennaisia sanavartalon tyyppi (vokaalija konsonanttivartalot, tavuluku), taivutusmuodoissa esiintyvä vartalonvaihtelu sekä se, millaisia päätevariantteja sanatyyppiin on mahdollista liittää. (A. Hakulinen ym. 2004: 94.) Samankaltaisten sanojen taivutusparadigmojen assosioitumista toisiinsa on hyödynnetty paradigmaattisessa eli WP-morfologiassa (Word and Paradigm -Morphology). WP-morfologian mukaan kaikki kielen taivutustyypit voidaan esittää malliparadigmoina ja yksittäisiä sanoja voidaan kuvata morfologisesti ilmoittamalla, mihin paradigmaan ne kuuluvat. WP-morfologian perusyksiköitä ovat sananmuodot ja nimetyt taivutustyypit. Esimerkiksi käsi-sanan taivutustyypille on annettu Suomen kielen perussanakirjassa nimi 27, ja sanojen vesi ja uusi taivutusominaisuudet voidaan kuvata ilmoittamalla, että ne taipuvat tyypin 27 mukaisesti. (Karlsson 2004: 112.) Kolmas sanojen morfologinen kuvaustapa on prosessimorfologia eli IPmorfologia (Item-and-Prosess Morphology). IP-morfologiassa allomorfit johdetaan abstraktisemmista representaatioista tai muista allomorfeista. IP-morfologian avulla voidaan kuvata esimerkiksi suomen vokaalisoinnun aiheuttamaa vokaalien pareittaista takaisuusvaihtelua sijapäätteissä -lla ja -ssa. (Karlsson 2004: 95, 99.) Paunonen (1976: 87 90) huomauttaa, että sanojen paradigmat ovat vain harvoin yksiselitteisiä. Taivutustyypit pyrkivät usein limittymään etenkin monikkomuotojen osalta. Esimerkkinä Paunonen mainitsee lammas-paradigman: siinä missä muodot lampaan, lampaita, lampaissa voivat viitata harmaa-tyypin taivutusmalliin, viittaavat muodot lammas, lammasta kannas-tyypin mukaiseen taivutukseen. Ei ole olemassa muotoa, joka olisi yksiselitteisesti ominainen vain lammas-paradigmalle. Muodostaakseen lam- 10

15 mas-sanasta oikeanlaisen taivutusparadigman tulee kielenoppijan osata sekä harmaa- että kannas-tyyppien taivutus Paradigmaverkosto ja analogia Nomini- ja verbityyppikuvauksia tehdään sekä kielitieteilijöiden että kielenoppijoiden tarpeisiin. Kielenopetusta varten tehdyt sanatyyppiluokitukset koskevat nekin lähinnä toisen tai vieraan kielen opiskelijoita. Äidinkielisille kielenpuhujille tarkat taivutustyyppiluokitukset eivät ole tarpeen, sillä äidinkieltä oppivat lapset eivät opettele kieltään yhtä järjestelmällisesti ja tietoisesti kuin esimerkiksi aikuisena vieraan kielen opinnot aloittaneet henkilöt. Silti äidinkielen ja toisen kielen oppimisessa on samankaltaisuutta. Molemmissa tapauksissa kielenoppijan on nimittäin tietoisesti tai tiedostamattaan pyrittävä hahmottamaan kielen rakenne ja sanojen taivutustavat. Paunosen (1976) artikkelissaan Allomorfien dynamiikkaa esittämät ajatukset suomen kielen nominintaivutusjärjestelmästä ja sen verkkomaisuudesta soveltuvat mielestäni sekä S2-oppijoiden että natiivien kielenoppimisen tarkasteluun. Artikkelissaan Paunonen toteaa, että kielenoppijan on pyrittävä hahmottamaan suomen kielelle ominaiset paradigmamallit sekä tunnus- ja pääteainesten muotoryhmittäiset jakaumasuhteet kyseisiin paradigmamalleihin nähden. Uusien sanojen liittämistä oikeaan taivutusparadigmaan vaikeuttaa se, että kielenoppija tapaa sanoja vain harvoin sanakirjanomaisesti tietyssä hakuasussa. Lisäksi vain harvat paradigmamallit ovat täysin yksiselitteisiä: useimmiten ainakin jokin paradigman muodoista saattaisi kuulua myös johonkin toiseen kokonaisuutena erilaiseen paradigmatyyppiin. (Paunonen 1976: ) Laalo (1998: 362) toteaa lasten tuottavan usein analogiamuodosteita ja suosivan kielen produktiivisimpia taivutusluokkia liittämällä niihin sanoja, jotka kuuluvat standardikielessä muihin taivutusluokkiin. Paunosen mukaan yksittäinen kielenoppija liittää etenkin oppimisensa alkuvaiheessa uudet sanat yleensä mahdollisimman yksinkertaiseen paradigmaan, johon ne muodollisesti saattaisivat sopia, ja pyrkii näin yhdenmukaistamaan taivutustyyppejä. Vaiheessa, jossa kielenoppija on vasta hahmottelemassa taivutuksensa perusrunkoa, hänellä ei edes ole edellytyksiä hallita pieniin morfologisesti kompleksisiin taivutustyyppeihin kuuluvien sanojen taivutusta. Sanojen liittäminen oikeisiin paradigmoihin saattaa jäädä myös kesken: kaikkein harvinaisimmat sanat saattavat kielenoppijan kielitajussa siirtyä oikeaan taivutustyyppiin vain osittain. (Paunonen 11

16 1976: ) Paradigmojen voidaan siis ajatella muodostavan keskenään limittyvän verkoston. Taivutustyyppien omaksumiseen vaikuttavat myös niiden produktiivisuus ja laatu. Paunonen hahmottelee keskenään osin limittyvät taivutustyypit produktiivisuushierarkiaksi, joka muodostuu perusparadigmoista ja eriytyneistä paradigmoista. Perusparadigmat ovat yleensä taivutussuhteiltaan yksinkertaisempia ja vetävät puoleensa uusia sanoja, eli ne ovat produktiivisia. Eriytyneet paradigmat ovat taivutussuhteiltaan monimutkaisempia, ja niihin ei yleensä tule enää uusia sanoja. Ne ovat siis epäproduktiivisia. Perusparadigmoja ja eriytyneitä paradigmoja pitää erillään kieliyhteisön traditio. s- loppuisten nominien ryhmästä produktiiviksi Paunonen mainitsee kannas-sanatyypin sanat, epäproduktiiviksi lammas-tyypin. (Paunonen 1976: ) Kielen muutosten Paunonen huomauttaa alkavan yleensä kielen reuna-alueilta, sillä kielen keskusalueelle luokiteltava aines on taajemmassa käytössä. Paunosen mukaan suomen kielen nominintaivutustyypit voidaan karkeasti luokitella suuriin ja pieniin tai vahvoihin ja heikkoihin taivutustyyppeihin. Perusparadigmoja vastaavat suuret taivutustyypit sisältävät yleensä paljon sanoja ja ovat yhä osin produktiivisia ja avoimia, toisin kuin eriytyneitä paradigmoja vastaavat pienet tyypit, joihin uusia lekseemejä ei enää tule. Suurten taivutustyyppien produktiivisuus ilmenee Paunosen mukaan muun muassa siten, että ne pyrkivät vetämään puoleensa jo kielessä olevia mutta muihin taivutustyyppeihin kuuluvia lekseemejä. Esimerkkinä suuresta taivutustyypistä Paunonen mainitsee s : kse -tyypin ja pienestä taivutustyypistä Vs : VV -tyypin. Hän toteaa taivutustyyppien mukautumisen olevan vähittäistä, sanoittain tapahtuvaa. (Paunonen 2003: ; ) Taivutustyyppien limittymisessä toisiinsa ja sanojen liittämisessä sellaisiin taivutustyyppeihin, joihin ne eivät standardikielessä kuulu, on taustalla analogia. Itkosen (1992) mukaan analogiassa on kyse siitä, että on olemassa systeemejä, joiden osat ovat suhteessa toisiinsa. Systeemien osien välinen suhde on Itkosen mukaan vierekkäisyys ja relaatioiden välinen suhde samankaltaisuus. Analogian samankaltaisuuden Itkonen kuitenkin erottaa assosiaatio- ja hahmopsykologiassa tunnetusta samankaltaisuudesta: analoginen samankaltaisuus on assosiaatio- ja hahmopsykologian samankaltaisuutta abstraktimpaa, sillä se voi vallita myös sellaisten systeemien välillä, joiden osat eivät olekaan keskenään vierekkäisyys- vaan samankaltaisuussuhteessa. Esimerkkinä Itkonen mainitsee lämpimän ja kuuman välisen samankaltaisuussuhteen analogian vaaleanpu- 12

17 naisen ja tummanpunaisen välisen samankaltaisuussuhteen kanssa. Analoginen samankaltaisuus on yleensä rakenteellista. (Itkonen 1992: ) Analogian osuudesta kielenoppimisessa on kiistelty. Itkosen (1992: 39, 46 48) mukaan analogian osuus kielenoppimisessa on pyritty sulkemaan pois esimerkiksi universaalikielioppiin liittyvän näkemyksen avulla, jonka mukaan kielitaito on synnynnäinen taito, jota ei voida selittää kognitiivisilla prosesseilla. Itkonen kuitenkin puolustaa analogian osuutta keskeisenä luovana voimavarana kielenoppimisessa ja -muutoksessa. Martinin mukaan analogia on oppijan voimavara. Se on oppijan keino pitää opettelemansa kieli mielekkäänä ja koherenttina. (Martin 1995c: 34 35, 201.) Analogia on lisäksi usein nähty äänteenkehityksen rikkoman muoto-opillisen järjestelmän yhtenäisyyden palauttajana (Paunonen 1974: 33) Suomen kielen nominityypit Suomen kielen nominien jaottelussa on olemassa runsaasti toisistaan poikkeavia käsityksiä. Nomineita ryhmitellään sekä niiden nominatiivimuodon että taivutusmuodoissa esiintyvien vartaloiden mukaan. Nykysuomen sanakirjassa nominit on jaettu 85 taivutustyyppiin ja Suomen kielen perussanakirjassa 51:een. Karlsson (1983: 202) huomauttaa kuitenkin, että sellaisia paradigmoja, joissa on vain yksi tai muutama jäsen, tulisi pitää vain leksikaalistuneina poikkeuksenomaisina erikoisuuksina eikä omina taivutusparadigmoinaan. Esimerkiksi lähes ainutkertaisia ovat sanojen hapsi, veitsi, suksi, ainoa, lämmin, vasen, muuan, seitsemän, mies, tuhat, ori ja kiiru paradigmat. Mikäli lähes ainutkertaisten nominien taivutusparadigmoja ei luokitella omiksi tyypeikseen, suomen nominityyppien määrä supistuu. Esimerkiksi Setälällä ja Sadeniemellä (1976) nominaalisia taivutustyyppejä on 30, Raunilla (1959) 10 ja Cannelinilla (1932) 5. A. Hakulinen ym. (2004) jakavat suomen kielen nominit niiden taivutuksen perusteella neljään pääryhmään, joista kukin jakaantuu lisäksi alaryhmiin sanojen vartaloiden ja päätevaihteluiden mukaan. Vartalo- ja päätevarianttien suhteen vaihtelua esiintyy monikon genetiivissä sekä yksikön ja monikon partitiivissa ja illatiivissa. A. Hakulisen ym. jaottelussa ensimmäiseen ryhmään kuuluvat nominit ovat yksivartaloisia ja päättyvät yhteen vokaaliin (esim. katu, fyysikko, nalle, takki, kivi, silta). Toisen ryhmän nominit ovat kaksivartaloisia sanoja, joiden vokaalivartalo päättyy lyhyeen vokaaliin. Osalla tämän ryhmän sanoista on konsonanttivartalo sekä yksikön partitiivissa että monikon 13

18 genetiivissä, osalla vain yksikön partitiivissa. Vartalon loppuvokaali on e, i : e tai A (esim. jäsen, rikos, kieli, suurin). Kolmanteen nominiryhmään kuuluvat sanat ovat yksivartaloisia, ja niiden vartalon lopussa on pitkä vokaali VV, ia, ea, UA, io, eo tai ea (esim. maa, miniä, saippua, tärkeä). Neljännen ryhmän sanat ovat kaksivartaloisia nomineja. Niiden vokaalivartalo päättyy pitkään vokaaliin AA, ee tai Ue (esim. varas, tuote, kevyt). Neljännen ryhmän nomineilla on konsonanttivartalo vain partitiivin yhteydessä. (A. Hakulinen ym. 2004: ) Suomen äidinkieliset puhujat eivät välttämättä koskaan tiedosta oman kielensä nominien jakaantumista taivutustyyppeihin. Suomea toisena kielenä opiskeleville nominityyppien tuntemus on sen sijaan välttämätöntä. Suomen kielen nominityyppejä on paljon, ja niiden määrästä S2-opetuksessa on keskusteltu. Schot-Saikku (1994) toteaa, että nominien liian pikkutarkka ryhmittely tekee nominityyppien omaksumisen S2- oppijoille ylivoimaisen vaikeaksi. Sen sijaan, että nomineita pirstottaisiin oppikirjoissa taivutustyyppiin, tulisi Schot-Saikun mukaan nominit ryhmitellä neljään luokkaan: 1) vartaloltaan tai perusmuodoltaan yhteen vokaaliin päättyvät nominit, 2) vartaloltaan tai perusmuodoltaan kahteen vokaaliin päättyvät nominit, 3) nominit, joiden perusmuoto on konsonantti- ja vartalo vokaalipäätteinen sekä 4) nominit, joiden perusmuodon lopussa on e, as tai is ja vartalon lopussa vastaavasti ee, aa tai ii. (Schot-Saikku 1994: 254.) S2-informanttieni oppikirjoina Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa olivat Kenttälän (2000, 2004) teokset. Kenttälä esittelee oppikirjoissaan parikymmentä nominityyppiä. Jakoa nominityyppeihin Kenttälä ei erityisemmin selitä. Opettaminen perustuu pitkälti analogiaan: opiskelijoille annetaan mallisana, jota seuraa lista samoin taipuvia sanoja, jotka opiskelijan tulee itse taivuttaa. Tieteellisen tutkimuskirjallisuuden tekemän nominityyppijaon rinnalla on siis olemassa S2-oppikirjoille tyypillinen tapa kuvata nomineita: oppikirjoissa oppijan oletetaan a) muistavan osan sananmuodoista sellaisinaan, b) opettelevan tiettyjä sääntöjä joidenkin sanojen muodostamiseksi sekä c) käyttävän malliparadigmoja joidenkin sanojen taivutuksen hallitsemiseksi. (Martin 1995c: ) S2-oppikirjoissa on siis piirteitä WP- ja IA-morfologiasta, joista etenkin edellinen perustuu pitkälti analogiaan. Martinin mukaan oppikirjojen lähestymistavat eivät yleensä perustu mihinkään tiettyyn tieteelliseen näkemykseen morfologian kuvaamisesta, vaan ennemminkin tekijöidensä käytännön kokemuksiin ja oletuksiin siitä, millä tavoin opiskelijat parhaiten omaksuvat eri nominityyppejä. Vanhemmat oppikirjat pohjaavat uudempia enemmän sääntöihin, uusissa oppikirjoissa taas näkyy tendenssi malliparadigmoja kohtaan. (Martin, mp.) 14

19 2.4. s-loppuisten nominien taivutustyypit Suomen kielen nominatiivissa konsonanttiin päättyvät sanat voivat päättyä vain dentaalisiin äänteisiin l, s, n, r ja t. Poikkeuksen muodostavat sitaattilainat, joiden lopussa voi yksikön nominatiivissa olla jokin muu kuin yksi edellä mainituista konsonanteista. (A. Hakulinen ym. 2004: 47.) Sanan konsonanttiloppuisuus on tunnusmerkkinen piirre, joka implikoi yleensä muutoksia sanan vartalossa (Rissanen 1994: 70). Kaikki suomen nominatiivissa konsonanttiin päättyvät sanat ovatkin kaksivartaloisia (Laaksonen & Lieko 2003: 31). Nominatiivimuodon konsonanttiloppuisuus ei kuitenkaan tarkoita, että sanat taipuisivat keskenään samoin. Esimerkiksi s-loppuiset nominit jakautuvat eri taivutusparadigmoihin, vaikka ne kaikki päättyvätkin nominatiivissa samaan äänteeseen. Jaan tutkielmassani s-loppuiset nominit viiteen ryhmään ja viittaan jatkossa kyseisiin ryhmiin taivutuksessa muuttuvilla äänteillä. Joidenkin taivutustyyppien kohdalla eri sijamuodoissa vaihtelevat eri äänteet vokaali- ja konsonanttivartaloissa: esimerkiksi (U)Us : (U)Ude -tyypissä s vaihtelee yksikössä d:n ja t:n kanssa, monikossa s:n tilalla on nominatiivia lukuun ottamatta ks. Selkeyden vuoksi käytän kuitenkin taivutustyypeistä alla mainitsemiani nimiä kaikkien sijamuotojen ja sanavartaloiden yhteydessä. Käsittelen seuraavissa alaluvuissa kutakin taivutustyyppiä erikseen, kuten myös sanoja, jotka olen valinnut taivutustestiini. Myös epäsanat luokittelen seuraaviin taivutustyyppeihin kuuluviksi: 1) Vs : VV -tyyppi (taivas : taivaan : taivasta : taivaiden; kirves; kaunis; ryväs) 2) s : kse -tyyppi (ajatus : ajatuksen : ajatusta: ajatusten, ajatuksien ; jalas; veljes; tungos; tennis; vätys) 3) (U)Us : (U)Ude -tyyppi (hyvyys : hyvyyden : hyvyyttä : hyvyyksien; halaus) 4) ordinaalilukusanat (kolmas : kolmannen :kolmatta : kolmansien) 5) sitaattilainat (Los Angeles : Los Angelesin) (Vrt. esim. Karlsson 1983: 204; Laaksonen & Lieko 2003: 69 71, ; Lepäsmaa ym. 1996: 33 34; Martin 1995c: ) 15

20 Vs : VV -tyyppi Vs : VV -taivutustyyppiin kuuluvia sanoja ovat esimerkiksi taivas, oppilas, valmis, kangas, ryväs ja kirves. Vs : VV -tyyppi ei ole enää produktiivinen, mutta monet siihen kuuluvista sanoista ovat suurifrekvenssisiä (Martin 1995c: 72). Vs : VV -tyyppiin kuuluu 445 sanaa, joista suurin osa on substantiiveja tai adjektiiveja ja joissa voi esiintyä astevaihtelua. Suuri osa tämän taivutustyypin sanoista on As- tai is-loppuisia. (A. Hakulinen ym. 2004: 100). Jos Vs : VV -taivutustyypin sanoissa esiintyy astevaihtelua, on astevaihtelun alainen konsonantti heikko yksikön nominatiivissa ja partitiivissa ja vahva muissa sijamuodoissa (Lepäsmaa ym. 1996: 33). Testilomakkeen ensimmäisessä osiossa oli viisi Vs : VV -tyyppiin kuuluvaa sanaa (kaunis, kirves, rengas, ruis, äyräs). Valituista sanoista frekventtejä ovat kaunis, kirves ja rengas ja harvinaisia ruis ja äyräs. Lekseemi ruis ei tosin ole kovin harvinainen yhdyssanan alkuosana, jossa se yleensä on aina nominatiivissa. Aineistoni epäsanoista luen sanat leiväs ja upas Vs : VV -tyyppiin kuuluviksi, sillä ne muistuttavat rakenteeltaan esimerkiksi suomen kielen sanoja seiväs ja opas. Koska molemmissa epäsanoja muistuttavissa todellisissa suomen kielen sanoissa on astevaihtelua, oletan myös epäsanoilla olevan sekä heikon että vahvan asteen (upas : uppaan : upasta ja leiväs : leipään : leivästä). Testilomakkeen toiseen osioon sisältyi yhteensä kahdeksan Vs : VV - taivutustyypin sanaa (eräs, kaunis, kiuas, lammas, vieras, vilkas, voimakas, äyräs). Kontekstissa taivutettavista sanoista suurifrekvenssisiä ovat eräs, voimakas, kaunis ja vieras. Niitä hiukan harvemmin esiintyvät vilkas ja lammas. Pienifrekvenssisiä ovat kiuas ja äyräs. Sanoja kaunis ja äyräs informanttien tuli taivuttaa molemmissa testiosioissa s : kse -tyyppi s : kse -taivutustyypin sanat muodostavat s-loppuisten sanojen suurimman ryhmän, johon kuuluu sanaa. s : kse -tyypin sanat ovat yleensä verbikantaisia teonnimiä, mutta samaan ryhmään kuuluu myös monia ei-deverbaalisia substantiiveja kuten jänis, rikos, lihas, aines, neljännes sekä is-johdoksen avulla muodostettuja substantiiveja (esim. depis, fiilis, koris). s : kse -tyypin sanoissa ei ole astevaihtelua. Muista s- 16

21 loppuisista nomineista s : kse -tyypin sanat poikkeavat siinä, että niillä on monikon genetiivissä myös konsonanttivartaloinen muoto. (A. Hakulinen ym. 2004: ; Lepäsmaa ym. 1996: 33.) Konsonanttivartaloisia monikon genetiivejä voi tosin muodostaa myös joistakin Vs : VV -tyypin sanoista. s : kse -tyypin sanojen vartaloissa tapahtuva s:n ja ks:n vaihtelu selittyy sillä, että s-johdin, jolla tämän ryhmän sanoja on muodostettu, on todennäköisesti alun perin ollut muodossa ks. (Ks. L. Hakulinen 1979: 53 54, ) s : kse -tyyppiin kuuluvien is-loppuisten sanojen is-johtimella ei ole mitään omaa merkitystä toisin kuin useilla muilla sanoja muodostavilla johtimilla. is-päätteisiä sanoja esiintyy useilla eri elämänalueilla: kyseiset sanat liittyvät niin lasten leikkeihin (hiekkis, kirkkis), urheiluun (koris, futis), vaatteisiin (sukkikset, pitkikset, toppis, lippis), liikenteeseen (ryysis, huoltis), ihmistyyppeihin (kalkkis, raukkis, kovis), Helsingin kaupunginosiin (Itis Itäkeskus ), huumeiden ja lääkkeiden nimiin kuin armeijan sanastoonkin (hyökkis hyökkäyssota, maastis maastopuku ). is-päätteiset sanat ovat yleensä puhekielisiä sanoja. Niitä muodostetaan ennen muuta yhdyssanoista korvaamalla jälkiosa ja usein alkuosaakin päätteellä -is (esim. lentopallo > lentis), jolloin tavoitteena on esimerkiksi alkuperäisen sanan lyhentäminen. Yhdyssanojen lisäksi -is-loppuisia sanoja syntyy myös pitkistä yksiosaisista (vieras)sanoista (esim. biljardi > bilis, depressio > depis). Kolmanneksi is-päätteisiä sanoja syntyy kahden erillisen sanan liitosta (esim. korkeakorkoiset kengät > korkkikset, moraalinen krapula > morkkis). Myös englannin sanoista voidaan muodostaa suomen kieleen -is-päätteisiä nomineita (esim. fiilis). (Lehtinen 1994: ) Suurin osa is-päätteisistä sanoista on slangisanoja ja sävyltään kevyitä. Suomen kielessä jo varsin pysyvän aseman saaneita is-sanoja ovat esimerkiksi funkkis, julkkis ja roskis. is-pääte on käytössä myös ruotsin kielessä, jossa se on yhä produktiivinen ja josta se on todennäköisesti lainattu suomen kieleen. (Lehtinen 1994: ) Testilomakkeeni ensimmäisessä osiossa oli viisi s : kse -tyypin sanaa (depis, eines, ihmetys, tungos, vanhus). Sanoista suurifrekvenssinen on vanhus, pienifrekvenssisiä ovat ihmetys, tungos ja eines. Sanan depis frekvenssi ei ollut tiedossani testiä laatiessani. Koska depis on slangisana, se ei välttämättä ole ainakaan kaikille S2-informanteille tuttu. Epäsanoista s : kse -taivutustyyppiin luokittelemiani sanoja ovat säpys ja tekis, joiden taivutusmalleina voi käyttää esimerkiksi suomen kielen sanoja vätys ja depis, joista jälkimmäinen on testissänikin mukana. 17

22 Kontekstissa taivutettavia s : kse -tyypin sanoja oli yhteensä kahdeksan (hauis, järjestys, kokous, Koskikeskus, lihas, sarjis, tungos, vihannes). Frekventtejä kontekstillisista sanoista ovat kokous, lihas, vihannes ja järjestys. Myös keskus-sana esiintyy frekvenssisanakirjan mukaan melko taajaan. Koska informantit asuivat taivutustestin tekemisaikaan Tampereella tai Pirkanmaalla, on myös oletettavaa, että Koskikeskus-niminen ostoskeskus on heille sanana tuttu. Harvinaisempia sanoja edusti sana tungos, joka oli taivutettavana jo ensimmäisessä, ilman kontekstia olevassa osiossa. Sanojen sarjis ja hauis frekvenssit eivät olleet tiedossani testin laadintavaiheessa (U)Us : (U)Ude -tyyppi (U)Us : (U)Ude -tyyppiin kuuluu sanaa. (U)Us : (U)Ude -tyypin sanat ovat denominaalijohdoksia, ja suuri osa niistä on ominaisuudennimiä (esim. äitiys, kodikkuus, yksinhuoltajuus, opettajuus). Tähän taivutustyyppiin kuuluu myös leksikaalistuneita tai merkitykseltään erikoistuneita mutta kuitenkin denominaalisia sanoja, jotka eivät ilmaise ominaisuutta (esim. kirjallisuus, lapsuus, oikeus, talous). UUs- ja Usominaisuudennimijohtimet ovat semanttisesti identtisiä. Niiden s-konsonanttiainesta vastaa muissa sijamuodoissa kuin nominatiivissa t tai d. Monikossa (U)Us : (U)Ude - tyypin sanat ovat nominatiivia lukuun ottamatta analogisia s : kse -tyypin sanoille. (A. Hakulinen ym. 2004: 97 98, ) (U)Us : (U)Ude -taivutustyypin nominatiivimuodon sananloppuinen s selittyy ti > si -muutoksella ja loppu-i:n kadolla. Esimerkiksi sana vanhuus on syntynyt seuraavien vaiheiden kautta: *vanhute > *vanhuti > *vanhusi > *vanhus. *vanhus-sanan jälkimmäiseen tavuun on obliikvisijoissa syntynyt pitkä vokaali, kun -uδe-, -yδe-tunnuksen δ- spirantti on äännelaillisesti kadonnut painottoman tavun jäljestä painottoman tavun e:n sulautuessa u:hun. Sivupainollisessa tavussa e on kuitenkin säilynyt. Aikanaan vanhuussanaa on taivutettu seuraavasti: *vanhus : *vanhuun : *vanhuesta : *vanhutta. Obliikvisijojen pitkä vokaali on lopulta yleistynyt analogisesti myös muihin paradigman muotoihin (vanhuus, vanhuutta). Sivupainollisten tavujen jälkeisissä asemissa äännelaillisesti säilyneen t : δ -vaihtelun (oikeutena : *oikeuδen) analogia on vaikuttanut siten, että δ:n jatkaja on siirtynyt takaisin painottomien tavujen jälkeisiin asemiin. Näin ovat syntyneet muodot vanhuuden, vanhuudesta. (L. Hakulinen 1979: 41 42, 53, ) 18

23 Monikossa (U)Us : (U)Ude -taivutustyypin sanat taipuvat samoin kuin s : kse - tyypin sanat (A. Hakulinen ym. 2004: 97 98; Laaksonen & Lieko 2003: 69). Kyseessä on analogia, sillä (U)Us : (U)Ude -tyypin sanat ovat siirtyneet s : kse -johtoisten sanojen mallin mukaiseen taivutukseen (heikkous : heikkoudet : heikkouksien : heikkouksia), vaikka niiden odotettava taivutus olisi heikkous : heikkousien : heikkousia. Nykysuomen sanat vanhus ja pahus ovat merkityksiltään loitontuneet ominaisuudennimistä ja siirtyneet yksikössäkin ks:lliseen taivutussarjaan samalla kun niiden nominatiivissa on säilynyt alkuperäinen lyhyt u. (L. Hakulinen 1979: 145.) s-loppuisten sanojen s : kse- ja (U)Us : (U)Ude -taivutustyyppien taivutusparadigmat limittyvät osittain Us-loppuisten sanojen kohdalla. Sekä (U)Us : (U)Ude- että Us : Ukse -johtimet ovat yhä produktiivisia. (U)Us : (U)Ude -tyypin sanoissa valinnan Us- ja UUs -johtimien välillä määrää nykyisin kantasanan vartalotyyppi. (A. Hakulinen ym. 2004: , ) Karlssonin (1983: 254) mukaan johdin (U)Us on erittäin produktiivinen ja tärkein keino tuottaa adjektiiveista substantiiveja. Useimmat ominaisuudennimet ovat läpinäkyviä sekä semanttisesti että morfologisesti. Karlsson toteaa myös, että on olemassa joitakin sääntöjä, joiden avulla Us-loppuisten sanojen taivutustyypin voi tunnistaa pelkän nominatiivimuodon perusteella. Ensinnäkin, mikäli tiedetään kyseessä olevan ominaisuudennimi (kalleus), taipuu sana automaattisesti (U)Us : (U)Ude -tyypin mukaisesti. Myös s:ää edeltävä kaksoisvokaali (vakuus) riittää vihjeeksi siitä, että sana kuuluu (U)Us : (U)Ude -taivutustyyppiin, sillä ei ole olemassa pitkävokaalisia sanoja, jotka taipuisivat s : kse -tyypin mukaan. Pieni osa ominaisuudennimistä voisi kuitenkin muotonsa perusteella kuulua sekä s : kse- että (U)Us : (U)Ude - taivutustyyppiin (esim. tapaus/vapaus, vitsaus/kitsaus). (Karlsson 1983: ) s-loppuisten nominien s : kse- ja (U)Us : (U)Ude -ryhmiin kuuluvien sanojen taivuttaminen saattaa tuntua suomea vieraana tai toisena kielenä opiskelevasta vaikealta. Esimerkiksi Kenttälän (2000, 2004) oppikirjoissa sanatyyppien taivutuserojen syitä ei selitetä, vaan ainoana oppimiskeinona tuntuu olevan ulkoa opetteleminen. Myös äidinkielenään suomea puhuvien taivutuksen voisi olettaa horjuvan ainakin edellä mainittuihin kahteen ryhmään kuuluvien epäsanojen kohdalla. Toisaalta vaikka äidinkielisten puhujien taivutus ei horjuisikaan, he tuskin ovat täysin tietoisia niistä säännöistä, joiden avulla osan s : kse- ja (U)Us : (U)Ude -tyypin sanojen taivutustapa on mahdollista päätellä. Taivutustestini ensimmäisessä osiossa (U)Us : (U)Ude -taivutustyyppiin kuuluvia sanoja olivat eheys, jäsenyys, rakkaus ja totuus. Mainituista sanoista kaksi jälkimmäistä 19

S2-opiskelijat i- ja e-loppuisten nominien taivuttajina

S2-opiskelijat i- ja e-loppuisten nominien taivuttajina S2-opiskelijat i- ja e-loppuisten nominien taivuttajina Mirka Kulmala Tampereen yliopisto Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2014 Tampereen yliopisto

Lisätiedot

Suomen kielen sijamuodot ja sanatyypit Nominit Sijamuodot Tyyppi 1 Yhteen vokaaliin päättyvät sanat a, ä, o, ö, u, y, i Yksikkö Monikko Muita

Suomen kielen sijamuodot ja sanatyypit Nominit Sijamuodot Tyyppi 1 Yhteen vokaaliin päättyvät sanat a, ä, o, ö, u, y, i Yksikkö Monikko Muita 1 Suomen kielen sijamuodot ja sanatyypit Nominit Sijamuodot nominatiivi kännykkä keitin partitiivi kännykkää keitintä genetiivi kännykän keittimen akkusatiivi kännykän/kännykkä keittimien/keitin illatiivi

Lisätiedot

PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN. lääddas suomeksi

PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN. lääddas suomeksi PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN A) Veeʹrb, koin lij tääʹssmuuttâs Verbit, joissa on astevaihtelu -ad infinitiiv -ad sâjja ǩieʹčč -ai infinitiivin -ad:n tilalle pääte

Lisätiedot

Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa

Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa Tommi Nieminen Jyväskylän yliopisto Anna Lantee Tampereen yliopisto 37. Kielitieteen päivät Helsingissä 20. 22.5.2010 Yhdyssanan ortografian historia yhdyssanan käsite

Lisätiedot

5. MORFOLOGIA l. muotorakenne

5. MORFOLOGIA l. muotorakenne 5. MORFOLOGIA l. muotorakenne Yleisen kielitieteen peruskurssi / UM 5.1 Morfeemianalyysi Sanan käsite Lekseeni on kielen sanaston l. leksikon yksikkö. Samaa tarkoitetaan sanakirjasanalla tai leksikaalisella

Lisätiedot

TURVEEN VAI TURPEEN? KOLMASLUOKKALAISTEN MORFOLOGISESTA TIETOISUUDESTA

TURVEEN VAI TURPEEN? KOLMASLUOKKALAISTEN MORFOLOGISESTA TIETOISUUDESTA TURVEEN VAI TURPEEN? KOLMASLUOKKALAISTEN MORFOLOGISESTA TIETOISUUDESTA Katja Korpela Tampereen yliopisto Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Helmikuu 2014

Lisätiedot

ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA. Muutama havainto

ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA. Muutama havainto ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA Muutama havainto Maisa Martin Alumnipäivä 26.9.2009 KOLME ASIAA Uusia termejä S2-alan näkökulmasta ja muutenkin Hyödyllisiä erotteluja Ope, mitä eroa on Mikä on tavallista?

Lisätiedot

Kieliohjelma Atalan koulussa

Kieliohjelma Atalan koulussa Kieliohjelma Atalan koulussa Vaihtoehto 1, A1-kieli englanti, B1- kieli ruotsi 6.luokalla 1 lk - 2 lk - 3 lk englanti 2h/vko 4 lk englanti 2h/vko 5 lk englanti 2-3h/vko 6 lk englanti 2-3h/vko, ruotsi 2h/vko

Lisätiedot

LATVIALAISET OPISKELIJAT SUOMEN NOMININTAIVUTUKSEN OPPIJOINA

LATVIALAISET OPISKELIJAT SUOMEN NOMININTAIVUTUKSEN OPPIJOINA LATVIALAISET OPISKELIJAT SUOMEN NOMININTAIVUTUKSEN OPPIJOINA Pro gradu -tutkielma Juliana Haz ne Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos Marraskuu 009 Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion

Lisätiedot

Miten tutkia lähdekielen vaikutusta oppijankielen universaalina piirteenä?

Miten tutkia lähdekielen vaikutusta oppijankielen universaalina piirteenä? Miten tutkia lähdekielen vaikutusta oppijankielen universaalina piirteenä? Esitelmä oppijankielen korpustyöpajassa 17.1.2008 Annekatrin Kaivapalu Tallinnan yliopisto Oppijankielen universaaleja piirteitä

Lisätiedot

Mitä on morfologia? Tommi Jantunen Jyväskylän yliopisto Kielten laitos Suomalainen viittomakieli

Mitä on morfologia? Tommi Jantunen Jyväskylän yliopisto Kielten laitos Suomalainen viittomakieli Mitä on morfologia? Tommi Jantunen Jyväskylän yliopisto Kielten laitos Suomalainen viittomakieli tommi.jantunen@campus.jyu.fi Sisältö: 1. Morfologian käsitteestä... 1 2. Morfologian määritelmiä... 1 3.

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka. 2: Helpot ja monimutkaiset. Luento 2. Monimutkaiset ongelmat. Monimutkaiset ongelmat

Kieli merkitys ja logiikka. 2: Helpot ja monimutkaiset. Luento 2. Monimutkaiset ongelmat. Monimutkaiset ongelmat Luento 2. Kieli merkitys ja logiikka 2: Helpot ja monimutkaiset Helpot ja monimutkaiset ongelmat Tehtävä: etsi säkillinen rahaa talosta, jossa on monta huonetta. Ratkaisu: täydellinen haku käy huoneet

Lisätiedot

- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset.

- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset. MAI FRICK KOMPARAATIO ELI VERTAILU 1. Komparatiivi -mpi -mpa, -mma monikko: -mpi, -mmi - Kumpi on vanhempi, Joni vai Ville? - Joni on vanhempi kuin Ville. - Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on

Lisätiedot

Aamiaiskahvilasta ötökkätarjontaan

Aamiaiskahvilasta ötökkätarjontaan lektiot Aamiaiskahvilasta ötökkätarjontaan Suomen kirjoitetun yleiskielen morfosyntaktisten yhdyssanarakenteiden produktiivisuus Laura Tyysteri Väitöksenalkajaisesitelmä Turun yliopistossa 5. syyskuuta

Lisätiedot

9.2.3. Englanti. 3. luokan keskeiset tavoitteet

9.2.3. Englanti. 3. luokan keskeiset tavoitteet 9.2.3. Englanti Koulussamme aloitetaan A1 kielen (englanti) opiskelu kolmannelta luokalta. Jos oppilas on valinnut omassa koulussaan jonkin toisen kielen, opiskelu tapahtuu oman koulun opetussuunnitelman

Lisätiedot

LUKUSANOJEN TAIVUTUS. Heljä Uusitalo

LUKUSANOJEN TAIVUTUS. Heljä Uusitalo LUKUSANOJEN TAIVUTUS Heljä Uusitalo PERUSLUVUT JA JÄRJESTYSLUVUT Lukusanat ovat numeroita Lukusanat voivat olla peruslukuja tai järjestyslukuja. Perusluvut ja järjestysluvut taipuvat kaikissa sijamuodoissa.

Lisätiedot

Parantuneeko vai huononeeko? Kuinka suomenoppija palauttaa taivutetun verbimuodon infinitiiviin

Parantuneeko vai huononeeko? Kuinka suomenoppija palauttaa taivutetun verbimuodon infinitiiviin Parantuneeko vai huononeeko? Kuinka suomenoppija palauttaa taivutetun verbimuodon infinitiiviin Evelina Liski Suomen kielen pro gradu - tutkielma Kielten laitos Jyväskylän yliopisto Maaliskuu 006 JYVÄSKYLÄN

Lisätiedot

VIERAAT KIELET PERUSOPETUKSESSA. Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyöryhmä 20.1.2010 Anna-Kaisa Mustaparta

VIERAAT KIELET PERUSOPETUKSESSA. Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyöryhmä 20.1.2010 Anna-Kaisa Mustaparta VIERAAT KIELET PERUSOPETUKSESSA Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyöryhmä 20.1.2010 Anna-Kaisa Mustaparta Kieliympäristössä tapahtuneita muutoksia Englannin asema on vahvistunut,

Lisätiedot

Oulun murteessa on käytössä myös nää-pronomini, joka tarkoittaa sinä. Sää on kuitenkin enemmän käytetty.

Oulun murteessa on käytössä myös nää-pronomini, joka tarkoittaa sinä. Sää on kuitenkin enemmän käytetty. Puhekieli Kirjoitettu kieli ja puhuttu kieli eroavat aika paljon suomen kielessä. Katsomme, miten puhekieli toimii. Keskitymme Oulun alueen puhekieleen, mutta osa puhekielen piirteistä on sellaisia, että

Lisätiedot

Allomorfien dynamiikkaa

Allomorfien dynamiikkaa Allomorfien dynamiikkaa Heikki Paunonen Parina viime vuotena on kysymys morfologian asemasta kielen kuvauksessa noussut jälleen keskeisiin kuuluvaksi. Samalla kun luottamus generatiivin kieliopin kehittelemään

Lisätiedot

Sisällys. Esipuhe Aakkoset ja koulussa Torilla 80

Sisällys. Esipuhe Aakkoset ja koulussa Torilla 80 Sisällys Esipuhe.... 6 0. Aakkoset ja koulussa 8 Aakkoset Koulusanat Mikä sinun nimi on? Tavaaminen 4. Torilla 80 Isot numerot Mitä maksaa? Ruokia ja juomia Millainen? Partitiivi Negatiivinen verbi ko/kö-kysymys

Lisätiedot

3b. -a + -a tai -i + a tai -e + -a KALA KALAA KALAN KALAAN KALASSA KALOJA KALOJEN KALOISSA

3b. -a + -a tai -i + a tai -e + -a KALA KALAA KALAN KALAAN KALASSA KALOJA KALOJEN KALOISSA SANATYYPIT 1. TYÖ TYÖTÄ TYÖN TYÖHÖN TYÖSSÄ TÖITÄ TÖIDEN TÖISSÄ 3b. -a + -a tai -i + a tai -e + -a KALA KALAA KALAN KALAAN KALASSA KALOJA KALOJEN KALOISSA 3e. MUSTIKKA MUSTIKKAA MUSTIKAN MUSTIKKAAN MUSTIKASSA

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka. 4: Luovuus, assosiationismi. Luovuus ja assosiationismi. Kielen luovuus. Descartes ja dualismi

Kieli merkitys ja logiikka. 4: Luovuus, assosiationismi. Luovuus ja assosiationismi. Kielen luovuus. Descartes ja dualismi Luovuus ja assosiationismi Kieli merkitys ja logiikka 4: Luovuus, assosiationismi Käsittelemme ensin assosiationismin kokonaan, sen jälkeen siirrymme kombinatoriseen luovuuteen ja konstituenttimalleihin

Lisätiedot

YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian. Minkä osia oksat ovat?

YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian. Minkä osia oksat ovat? GENETIIVI yksikkö -N KENEN? MINKÄ? monikko -DEN, -TTEN, -TEN, -EN YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian Minkä osia oksat ovat? puu

Lisätiedot

Kielten oppiminen ja muuttuva maailma

Kielten oppiminen ja muuttuva maailma Kielten oppiminen ja muuttuva maailma Tarja Nikula (Soveltavan kielentutkimuksen keskus) Anne Pitkänen-Huhta (Kielten laitos) Peppi Taalas (Kielikeskus) Esityksen rakenne Muuttuvan maailman seuraamuksia

Lisätiedot

Lähdekieli kielenoppimisen apuna

Lähdekieli kielenoppimisen apuna lektiot Lähdekieli kielenoppimisen apuna ANNEKATRIN KAIVAPALU Väitöksenalkajaisesitelmä Jyväskylän yliopistossa 17. joulukuuta 2005 Meillä kaikilla on henkilökohtaisia kokemuksia vieraiden kielten opiskelusta.

Lisätiedot

osassa III max-pist pistem pistemäärä osan III maksimista III:N MAX 30 Z Y X (X/Y)xZ=Å Åx0,3 TEHTÄVÄ

osassa III max-pist pistem pistemäärä osan III maksimista III:N MAX 30 Z Y X (X/Y)xZ=Å Åx0,3 TEHTÄVÄ Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta/valintakoe 19.5.2017 Kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelma/suomen kieli ja kulttuuri MALLIKAAVAKE KOKELAAN NIMI Meikäläinen, Maija KOKELAAN TUNNISTE

Lisätiedot

RANSKAN KIELI B2 RANSKAN KIELI B2 8 LUOKKA

RANSKAN KIELI B2 RANSKAN KIELI B2 8 LUOKKA RANSKAN KIELI B2 Opetuksen tavoitteena on totuttaa oppilas viestimään ranskan kielellä suppeasti konkreettisissa arkipäivän tilanteissa erityisesti suullisesti. Opetuksessa korostetaan oikeiden ääntämistottumusten

Lisätiedot

Äidinkielen tukeminen. varhaiskasvatuksessa. Taru Venho. Espoon kaupunki

Äidinkielen tukeminen. varhaiskasvatuksessa. Taru Venho. Espoon kaupunki Äidinkielen tukeminen varhaiskasvatuksessa Taru Venho Suomi toisena kielenä -lastentarhanop. Espoon kaupunki Äidinkieli voidaan Nissilän, Martinin, Vaaralan ja Kuukan (2006) mukaan määritellä neljällä

Lisätiedot

Alkukartoitus Opiskeluvalmiudet

Alkukartoitus Opiskeluvalmiudet Alkukartoitus Opiskeluvalmiudet Päivämäärä.. Oppilaitos.. Nimi.. Tehtävä 1 Millainen kielenoppija sinä olet? Merkitse rastilla (x) lauseet, jotka kertovat sinun tyylistäsi oppia ja käyttää kieltä. 1. Muistan

Lisätiedot

Koko talo/kasvatusyhteisö kasvattaa kielitaitoon

Koko talo/kasvatusyhteisö kasvattaa kielitaitoon Rinnakkaisohjelma Koko talo/kasvatusyhteisö kasvattaa kielitaitoon klo 15.15-16.15 Annamari Kajasto, opetusneuvos, Opetushallitus Tarja Aurell, apulaisrehtori, Helsingin Saksalainen koulu Paasitorni 15.5.2017

Lisätiedot

Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista. Aakkoset ja äänteet

Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista. Aakkoset ja äänteet Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista Sivu 1 / 13 Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista Kolmannen sarakkeen merkit ilmaisevat harjoituksen vaikeustasoa seuraavasti: A = alkeet, K =

Lisätiedot

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Teidän talonne on upouusi. MINKÄ? KENEN? MILLAISEN? = talon, teidän, sinisen huoneen= GENETIIVI Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Genetiivi ilmaisee omistusta Laurin koira, minun

Lisätiedot

Suomen nominien taivutuksesta: rytmi-, sivupainoja agglutinaatiohypoteesien testausta

Suomen nominien taivutuksesta: rytmi-, sivupainoja agglutinaatiohypoteesien testausta ALEXANDRE NIKOLAEV JUSSI NIEMI Suomen nominien taivutuksesta: rytmi-, sivupainoja agglutinaatiohypoteesien testausta uomen kieli sallii tietyissä nominaalisissa sanatyypeissä (erityisesti kolmitavuisissa)

Lisätiedot

Kulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä

Kulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 B2 RANSKA VUOSILUOKKA: 8 VUOSIVIIKKOTUNTEJA: 2 Tavoitteet ymmärtämään erittäin selkeästi puhuttuja tai kirjoitettuja lyhyitä viestejä viestintää tavallisimmissa arkielämän

Lisätiedot

Normaalikoulun kielivalintailta 20.1. Welcome! Willkommen! Bienvenue!

Normaalikoulun kielivalintailta 20.1. Welcome! Willkommen! Bienvenue! Normaalikoulun kielivalintailta 20.1. Welcome! Willkommen! Bienvenue! Kielivalinta Tulevaisuuden valinta: pääomaa tulevaa varten. Nykypäivänä englannin osaaminen on lähtökohta mitä kieliä valitaan sen

Lisätiedot

Genetiivi vastaa kysymykseen kenen, minkä. Yksikössä genetiivin tunnus on -n (koulun, opettajan, kirjan). Nyt opiskelemme monikon genetiivin.

Genetiivi vastaa kysymykseen kenen, minkä. Yksikössä genetiivin tunnus on -n (koulun, opettajan, kirjan). Nyt opiskelemme monikon genetiivin. Monikon genetiivi Genetiivi vastaa kysymykseen kenen, minkä. Yksikössä genetiivin tunnus on -n (koulun, opettajan, kirjan). Nyt opiskelemme monikon genetiivin. Monilla sanoilla voi olla useampi erilainen

Lisätiedot

Varhainen leikki ja sen arviointi

Varhainen leikki ja sen arviointi Varhainen leikki ja sen arviointi Paula Lyytinen Jyväskylän yliopisto Psykologian laitos Hyvä Alku messut 2.9.2004 Leikin sisällöt eri ikävaiheissa Esine- ja toimintaleikit (0-3 v) Eksploratiiviset Funktionaalis-relationaaliset

Lisätiedot

Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi

Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi Alberta Language and Development Questionnaire (ALDeQ) A. Varhaiskehitys Lapsen nimi 1. Milloin lapsenne otti ensiaskeleensa? 2. Minkä ikäisenä lapsenne sanoi ensisanansa? Esimerkkejä ensisanoista (käännöksineen):

Lisätiedot

Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys

Lapsen tyypillinen kehitys. -kommunikaatio -kielellinen kehitys Lapsen tyypillinen kehitys -kommunikaatio -kielellinen kehitys Kielellinen kehitys Vauvalla on synnynnäinen kyky vastaanottaa kieltä ja tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa Kielellinen kehitys

Lisätiedot

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista?

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista? Liite Pienten Kielireppuun. Eväspussi Oman äidinkielen vahva hallinta tukee kaikkea oppimista. Tämän vuoksi keskustelemme kielten kehityksestä aina varhaiskasvatuskeskustelun yhteydessä. Kopio Kielirepusta

Lisätiedot

Miten opetan suomea? luento 19.8.2011 CIMO:ssa Comenius-apulaisopettajiksi lähteville Emmi Pollari

Miten opetan suomea? luento 19.8.2011 CIMO:ssa Comenius-apulaisopettajiksi lähteville Emmi Pollari Miten opetan suomea? luento 19.8.2011 CIMO:ssa Comenius-apulaisopettajiksi lähteville Emmi Pollari Suomen kielestä 1/2 erilainen kieli kuinka eroaa indoeurooppalaisista kielistä? o ei sukuja, ei artikkeleita,

Lisätiedot

Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu

Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Tavoitteet Kohderyhmät Käyttö Suomen kielen Osaamispyörän tavoitteena on tehdä näkyväksi maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden suomen kielen osaamista. Osaamispyörä

Lisätiedot

Suomen kielen äärellistilainen morfologinen jäsennin avoimen lähdekoodin resurssein

Suomen kielen äärellistilainen morfologinen jäsennin avoimen lähdekoodin resurssein HELSINGIN YLIOPISTO YLEISEN KIELITIETEEN LAITOS KIELI-, PUHE- JA KÄÄNNÖSTEKNOLOGIAN MAISTERIOHJELMA Pro gradu -tutkielma Suomen kielen äärellistilainen morfologinen jäsennin avoimen lähdekoodin resurssein

Lisätiedot

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI KURDIN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2005

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI KURDIN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2005 MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI KURDIN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2005 Kurdin kielen opetuksen suunnitelma 2005 KURDIN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA Opetuksen lähtökohdat Maahanmuuttajien äidinkielen opetuksella

Lisätiedot

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2)

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2) Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 Valinnainen kieli (B2) B 2 -SAKSA Valinnaisen kielen opiskelun tulee painottua puheviestintään kaikkein tavanomaisimmissa arkipäivän tilanteissa ja toimia samalla johdantona

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka

Kieli merkitys ja logiikka Kielentutkimuksen eri osa-alueet Kieli merkitys ja logiikka Luento 3 Fonetiikka äänteiden (fysikaalinen) tutkimus Fonologia kielen äännejärjestelmän tutkimus Morfologia sananmuodostus, sanojen rakenne,

Lisätiedot

Kielet sähköistävät. Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta

Kielet sähköistävät. Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta Sähköä ilmassa IX valtakunnalliset lukiopäivät 12.- 12.11.2013 Kielet sähköistävät Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta Suomi

Lisätiedot

Kielitaidosta on iloa ja hyötyä

Kielitaidosta on iloa ja hyötyä Kielitaidosta on iloa ja hyötyä Kielivalintamateriaalia Tampereen kaupunki Kielivalinta Tulevaisuuden valinta: pääomaa tulevaa varten Kieli ei ole vain kieli. Oheistuotteena kulttuurien tuntemusta ja yleissivistystä.

Lisätiedot

Lähdeviitteiden merkintä (Kielijelppi)

Lähdeviitteiden merkintä (Kielijelppi) Lähdeviitteiden merkintä (Kielijelppi) Copyright 2004 2010, Kielijelppi Palvelun tekijänoikeuksia suojaa Creative Commons -lisenssi Lähdeviitteiden merkitsemiseksi on olemassa useita tapoja. Viitteet voidaan

Lisätiedot

Suomi toisena kielenä -opettajat ry./ Hallitus 10.3.2010 TUNTIJAKOTYÖRYHMÄLLE

Suomi toisena kielenä -opettajat ry./ Hallitus 10.3.2010 TUNTIJAKOTYÖRYHMÄLLE 1 Suomi toisena kielenä -opettajat ry./ KANNANOTTO Hallitus 10.3.2010 TUNTIJAKOTYÖRYHMÄLLE Suomi toisena kielenä (S2) on perusopetuksessa yksi oppiaineen äidinkieli ja kirjallisuus oppimääristä. Perusopetuksen

Lisätiedot

Verbityypit seitsemäsluokkalaisten suomi toisena kielenä -oppikirjoissa

Verbityypit seitsemäsluokkalaisten suomi toisena kielenä -oppikirjoissa Verbityypit seitsemäsluokkalaisten suomi toisena kielenä -oppikirjoissa Miia Ehrukainen Tampereen yliopisto Kieli- ja käännöstieteiden laitos Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Toukokuu 2008 Tampereen yliopisto

Lisätiedot

Kieliä Jyväskylän yliopistossa

Kieliä Jyväskylän yliopistossa ieliä Jyväskylässä Kieliä Jyväskylän yliopistossa Pääainevalikoimaamme kuuluvat seuraavat kielet: englanti ranska ( romaaninen filologia ) ruotsi saksa suomi suomalainen viittomakieli venäjä Sivuaineena

Lisätiedot

SANATYYPIT PERUSOPINNOT 2 KOULUTUSKESKUS SALPAUS

SANATYYPIT PERUSOPINNOT 2 KOULUTUSKESKUS SALPAUS SANATYYPIT LÄMMIN TAKKI LÄMPIMÄT TAKIT KAUNIS NAINEN KAUNIIT NAISET SANATYYPIT JA VARTALOT nominatiivi Kuka? Mikä? Millainen? t-monikko Ketkä? Mitkä? Millaiset? vartalo genetiivi Kenen? Minkä? Millaisen?

Lisätiedot

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI KURDIN KIELEN OPETUSSUUNNITELMA

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI KURDIN KIELEN OPETUSSUUNNITELMA MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI KURDIN KIELEN OPETUSSUUNNITELMA Kopla 16.6.2005 Opetuksen lähtökohdat Maahanmuuttajien äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan ajattelun ja kielenkäyttötaitojen, itseilmaisun

Lisätiedot

3. luokan kielivalinta

3. luokan kielivalinta 3. luokan kielivalinta A2-kieli Pia Bärlund, suunnittelija Sivistyksen toimiala - Perusopetus 014-266 4889 pia.barlund@jkl.fi 1.2.2016 Yleistietoa Jyväskylässä valittavissa A2-kieleksi saksa, ranska, venäjä

Lisätiedot

Informaatioverkostot, tietojenkäsittelytiede ja tietojärjestelmätiede.

Informaatioverkostot, tietojenkäsittelytiede ja tietojärjestelmätiede. Informaatioverkostot, tietojenkäsittelytiede ja tietojärjestelmätiede. TIETOJENKÄSITTELYTIEDE 2013-15, N = 1860 MATEMATIIKKA JA REAALIAINEET 2013-15 Tietojenkäsittelytieteiden opiskelijavalinnassa pitkän

Lisätiedot

MONIKIELISYYS VAHVUUDEKSI Selvitys kansallisen kielivarannon tilasta ja kehittämistarpeista

MONIKIELISYYS VAHVUUDEKSI Selvitys kansallisen kielivarannon tilasta ja kehittämistarpeista MONIKIELISYYS VAHVUUDEKSI Selvitys kansallisen kielivarannon tilasta ja kehittämistarpeista Riitta Pyykkö Selvityksen julkistustilaisuus Helsinki 13.12.2017 Miksi selvitys on ollut tarpeen? Kouluissa opiskellaan

Lisätiedot

Sinustako tulevaisuuden opettaja?

Sinustako tulevaisuuden opettaja? Sinustako tulevaisuuden opettaja? Esityksen sisältö Sinustako tulevaisuuden opettaja? Aineenopettajaksi Kielten aineenopettajaksi Opettajankoulutuksessa Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisessa

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Aineistoista 11.2.09 IK Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Muotoilussa kehittyneet menetelmät, lähinnä luotaimet Havainnointi:

Lisätiedot

KIELENOPPIJOITA TIEDONHANKINTA KESKIÖSSÄ KUUNTELEMALLA OPPIJA (AUDITIIVINEN) KIELEN KÄYTTÖ, VUOROVAIKUTUS NÄKEMÄLLÄ

KIELENOPPIJOITA TIEDONHANKINTA KESKIÖSSÄ KUUNTELEMALLA OPPIJA (AUDITIIVINEN) KIELEN KÄYTTÖ, VUOROVAIKUTUS NÄKEMÄLLÄ KIELENOPPIJOITA KIELEN KÄYTTÖ, VUOROVAIKUTUS TIEDONHANKINTA KESKIÖSSÄ KUUNTELEMALLA OPPIJA (AUDITIIVINEN) TEKEMÄLLÄ OPPIJA (KINESTEETTINEN) LUOVA KIELENKÄYTTÄJÄ HOLISTINEN OPPIJA (KOKONAISUUDET TÄRKEITÄ)

Lisätiedot

S2-OPPIJOIDEN MYÖNTÖMUOTOISET IMPERFEKTIT KIRJOITELMISSA

S2-OPPIJOIDEN MYÖNTÖMUOTOISET IMPERFEKTIT KIRJOITELMISSA S2-OPPIJOIDEN MYÖNTÖMUOTOISET IMPERFEKTIT KIRJOITELMISSA Inka Hirvonen Tampereen yliopisto Suomen kieli Pro gradu -tutkielma Toukokuussa 2008 Tampereen yliopisto Suomen kieli Kieli- ja käännöstieteiden

Lisätiedot

11.4. Context-free kielet 1 / 17

11.4. Context-free kielet 1 / 17 11.4. Context-free kielet 1 / 17 Määritelmä Tyypin 2 kielioppi (lauseyhteysvapaa, context free): jos jokainenp :n sääntö on muotoa A w, missäa V \V T jaw V. Context-free kielet ja kieliopit ovat tärkeitä

Lisätiedot

Suomesta äidinkielenä ja suomen äidinkielen opetuksesta Ruotsissa

Suomesta äidinkielenä ja suomen äidinkielen opetuksesta Ruotsissa Suomesta äidinkielenä ja suomen äidinkielen opetuksesta Ruotsissa Sari Pesonen Tukholman yliopisto, suomen kielen osasto Slaavilaisten ja balttilaisten kielten, suomen, hollannin ja saksan laitos Stockholms

Lisätiedot

A-venäjän ylioppilaskokeen kehittämishanke

A-venäjän ylioppilaskokeen kehittämishanke A-venäjän ylioppilaskokeen kehittämishanke Tutkimustuloksia Johanna Lähteinen, englannin ja venäjän lehtori Janakkalan lukio ja Turengin yhteiskoulu Miksi aihetta tutkitaan? Pyyntö lukioiden rehtoreilta

Lisätiedot

OPISKELE KIELIÄ AIKUISLUKIOSSA

OPISKELE KIELIÄ AIKUISLUKIOSSA VALKEAKOSKEN TIETOTIEN AIKUISLUKIO Tietotie 3, PL 43 37601 Valkeakoski Opinto-ohjaaja p. 040 335 6253 aikuislukio@valkeakoski.fi www.valkeakoski.fi/aikuislukio OPISKELE KIELIÄ AIKUISLUKIOSSA Ilmoittaudu

Lisätiedot

Virolaisten suomen kielen oppijoiden myönteisen imperfektin muodostus ja -si-tunnuksen käyttö

Virolaisten suomen kielen oppijoiden myönteisen imperfektin muodostus ja -si-tunnuksen käyttö Virolaisten suomen kielen oppijoiden myönteisen imperfektin muodostus ja -si-tunnuksen käyttö Niina Suominen Tampereen yliopisto Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö Suomen kieli Pro gradu

Lisätiedot

SANATYYPIT JA VARTALOT

SANATYYPIT JA VARTALOT SANATYYPIT JA VARTALOT nominatiivi Kuka? Mikä? Millainen? t-monikko Ketkä? Mitkä? Millaiset? vartalo genetiivi Kenen? Minkä? Millaisen? opiskelija opiskelijat opiskelija- opiskelijan pöytä pöydät pöydä-

Lisätiedot

Kielioppi Harjoituskirja - suomi 3 - harjoituslista

Kielioppi Harjoituskirja - suomi 3 - harjoituslista Kielioppi Harjoituskirja - suomi 3 - harjoituslista Päätaso Alataso Harjoituksen nimi Tyyppi Taso 1 Aakkoset ja äänteet Aakkoset 1 Aakkosjärjestys 1 Aukko A 2 Aakkosjärjestys 2 Aukko A 3 Aakkosjärjestys

Lisätiedot

Käyttöliittymä. Ihmisen ja tuotteen välinen rajapinta. ei rajoitu pelkästään tietokoneisiin

Käyttöliittymä. Ihmisen ja tuotteen välinen rajapinta. ei rajoitu pelkästään tietokoneisiin Käyttöliittymä Ihmisen ja tuotteen välinen rajapinta ei rajoitu pelkästään tietokoneisiin Tasot: 1. Teknis-fysiologis-ergonimen 2. Käsitteellis-havainnoillinen 3. Toiminnallis-kontekstuaalinen, käyttötilanne

Lisätiedot

Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina

Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina Ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa, perusmuoto ja translatiivi. Perusmuodossa on pelkkä ensimmäisen infinitiivin tunnus,

Lisätiedot

Lukumummit ja -vaarit Sanavaraston kartuttamista kaunokirjallisuuden avulla

Lukumummit ja -vaarit Sanavaraston kartuttamista kaunokirjallisuuden avulla Kuka lukisi minut seminaari, Tampere 10.11.2017 Hanna Pöyliö, Niilo Mäki Instituutti Lukumummit ja -vaarit Sanavaraston kartuttamista kaunokirjallisuuden avulla @lukumummit 1 Hyvä sanastoharjoitus Sanasto

Lisätiedot

7.LUOKKA. Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet. Laaja-alainen osaaminen. Opetuksen tavoitteet

7.LUOKKA. Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet. Laaja-alainen osaaminen. Opetuksen tavoitteet 7.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 edistää oppilaan taitoa pohtia englannin asemaan ja variantteihin liittyviä ilmiöitä ja arvoja antaa oppilaalle

Lisätiedot

5.10.2008. Jorma Joutsenlahti Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos

5.10.2008. Jorma Joutsenlahti Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos Jorma Joutsenlahti Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos 1 4.10.2008 Lahti JoJo / TaY 2 2 Mitä tarkoittaa "=" merkki? Peruskoulun 2. lk 4.10.2008 Lahti JoJo / TaY 3 3 MOT-projekti Matematiikan Oppimateriaalin

Lisätiedot

Suomen kielen variaatio 1. Puhuttu ja kirjoitettu kieli Suomen puhekielen vaihtelu

Suomen kielen variaatio 1. Puhuttu ja kirjoitettu kieli Suomen puhekielen vaihtelu Suomen kielen variaatio 1 Puhuttu ja kirjoitettu kieli Suomen puhekielen vaihtelu Puhuttu ja kirjoitettu kieli Puhuttu kieli on ensisijaista. Lapsi oppii (omaksuu) puhutun kielen luonnollisesti siinä ympäristössä,

Lisätiedot

Normaalikoulun kielivalintailta Welcome! Willkommen! Bienvenue!

Normaalikoulun kielivalintailta Welcome! Willkommen! Bienvenue! Normaalikoulun kielivalintailta 17.1. Welcome! Willkommen! Bienvenue! Kielivalinta Tulevaisuuden valinta: pääomaa tulevaa varten. Kieli ei ole vain kieli. Oheistuotteena kulttuurien tuntemusta ja yleissivistystä.

Lisätiedot

K3 1. DEKL. FEM. (luonnos)

K3 1. DEKL. FEM. (luonnos) K3 1. DEKL. FEM. (luonnos) K KREIKKA, https://genfibeta.weebly.com/k.html (genfibeta.weebly.com/ muuttuu myöhemmin gen.fi/-osoitteeksi) K3 NOMINIT JA PARTIKKELIT, https://genfibeta.weebly.com/k3.html K3

Lisätiedot

Mauno Rahikainen 2009-09-29

Mauno Rahikainen 2009-09-29 SISÄLTÖ - Alustus - Tutustutaan toisiimme - Omat odotukset (mitä minä haluan tietää) - Vaalivaliokunnan tehtävät (sääntöjen vaatimat) - Miksi vaalivaliokunta on tärkein vaikuttaja järjestöissä? - Järjestön

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille.

Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille. Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan musiikkia (PWR1) Valitaan värejä, kuvia tai symboleja erilaisille äänille. Musiikkipäiväkirjani: Maalataan, kirjoitetaan ja luetaan (PWR1) Valitaan

Lisätiedot

1. luokan kielivalinta. A1-kieli Pia Bärlund Palvelupäällikkö

1. luokan kielivalinta. A1-kieli Pia Bärlund Palvelupäällikkö 1. luokan kielivalinta A1-kieli Pia Bärlund Palvelupäällikkö 014-266 4889 pia.barlund@jkl.fi 21.3.2017 21.3.2017 2 Yleistietoa Jyväskylässä valittavissa A1-kieleksi saksa, ruotsi, venäjä ja englanti. Opetuksen

Lisätiedot

Maahanmuuttajataustaiset nuoret Eiran aikuislukion peruskoulussa. Yhdessä koulutustakuuseen 27.10.2015 Uudenmaan liitto

Maahanmuuttajataustaiset nuoret Eiran aikuislukion peruskoulussa. Yhdessä koulutustakuuseen 27.10.2015 Uudenmaan liitto Maahanmuuttajataustaiset nuoret Eiran aikuislukion peruskoulussa Yhdessä koulutustakuuseen 27.10.2015 Uudenmaan liitto Peruskoulu osana Eiran aikuislukiota Peruskoulu toimii yleissivistävässä ympäristössä.

Lisätiedot

Suomen kielioppia edistyneille

Suomen kielioppia edistyneille Suomen kielioppia edistyneille Numeraalit ja lyhenteet Päätteiden ja tunnusten liittäminen Tuula Marila Hanna Tarkki Numeraalit: Perusluvut 1/3 ovat nomineja ja taipuvat sijamuodoissa. ilmaisevat määrää

Lisätiedot

Sijoista ja kieliopillisista funktioista

Sijoista ja kieliopillisista funktioista Sijoista ja kieliopillisista funktioista Sijajärjestelmästä Suomessa 15 sijaa kieliopilliset ja muut, semanttiset, obliikvisijat tjs. kieliopilliset sijat : nominatiivi (pallo, hattu) genetiivi (pallon,

Lisätiedot

RANSKA Perusopetuksen vuosiluokilla 7-9 alkanut oppimäärä (B2) Valtakunnalliset syventävät kurssit, B2

RANSKA Perusopetuksen vuosiluokilla 7-9 alkanut oppimäärä (B2) Valtakunnalliset syventävät kurssit, B2 RANSKA Perusopetuksen vuosiluokilla 7-9 alkanut oppimäärä (B2) Valtakunnalliset syventävät kurssit, B2 RAB21 Vapaa-aika ja harrastukset Aihepiirit ja tilanteet liittyvät nuorten jokapäiväiseen elämään,

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Toisluokkalaisen. opas. Lukuvuosi 2014 2015. Tietoa kielten opiskelusta ja painotetusta opetuksesta

Toisluokkalaisen. opas. Lukuvuosi 2014 2015. Tietoa kielten opiskelusta ja painotetusta opetuksesta Toisluokkalaisen opas Lukuvuosi 2014 2015 Tietoa kielten opiskelusta ja painotetusta opetuksesta Nyt on aika valita ensimmäinen vieras kieli! 1. 6. luokilla opiskellaan yhtä tai kahta kieltä äidinkielen

Lisätiedot

Saksan sanastopainotteinen kurssi. Helsingin yliopiston kielikeskus, syksy 2007, Seppo Sainio

Saksan sanastopainotteinen kurssi. Helsingin yliopiston kielikeskus, syksy 2007, Seppo Sainio Oppimispäiväkirja. Nimi: Saksan sanastopainotteinen kurssi. Helsingin yliopiston kielikeskus, syksy 2007, Seppo Sainio Huomaa että oppimispäiväkirjan tekeminen on huomioitu kurssin mitoituksessa osaksi

Lisätiedot

Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen

Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen Hei kuka puhuu? lapsen kohtaaminen ja tukeminen Maarit Engberg vt. Perhekonsultti 16.03.2015 Tampere Esityksen rakenne: 1) Ensi kieli ja kehittyvä minuus 2) Kuulon merkitys ja huomioiminen arjessa 3) Tukea

Lisätiedot

Suomalais-ugrilaisten kielten morfosyntaktisesta tutkimuksesta FT Arja Hamari Nuorten Akatemiaklubi 20.2.2012

Suomalais-ugrilaisten kielten morfosyntaktisesta tutkimuksesta FT Arja Hamari Nuorten Akatemiaklubi 20.2.2012 Suomalais-ugrilaisten kielten morfosyntaktisesta tutkimuksesta FT Arja Hamari Nuorten Akatemiaklubi 20.2.2012 Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos 1

Lisätiedot

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI THAIKIELEN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI THAIKIELEN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006 MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI THAIKIELEN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006 THAIKIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA Opetuksen lähtökohdat Maahanmuuttajien äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan ajattelun ja kielenkäyttötaitojen,

Lisätiedot

Suomen puherytmi typologisessa katsannossa

Suomen puherytmi typologisessa katsannossa Suomen puherytmi typologisessa katsannossa Tommi Nieminen Jyväskylän yliopisto Michael O Dell Tampereen yliopisto 36. Kielitieteen päivät Jyväskylässä 14. 16.5.2009 Lopputulemat heti kärkeen suomen tavuajoitteisuus

Lisätiedot

Kielitaidon tasot ja aihekokonaisuudet

Kielitaidon tasot ja aihekokonaisuudet Kielitaidon tasot ja aihekokonaisdet Yksikön päällikkö, opetsnevos Leena Nissilä Osaamisen ja sivistyksen asialla ARVIOINTI JA VIITEKEHYS Eroopan nevosto jlkaisi vonna 2001 asiakirjan Common Eropean Framework

Lisätiedot

Lausuminen kertoo sanojen määrän

Lausuminen kertoo sanojen määrän Sivu 1/5 Lausuminen kertoo sanojen määrän Monta osaa Miten selvä ero Rinnasteiset ilmaisut Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sana sisältää osinaan kaksi sanaa tai enemmän. Puhutussa kielessä tätä vastaa

Lisätiedot

Hallintotieteellisen alan kieliopinnot

Hallintotieteellisen alan kieliopinnot Hallintotieteellisen alan kieliopinnot 26.8.2015 Susanna Mäenpää Kielipalvelutkielten opetusta kaikille tiedekunnille Suunnittelee ja toteuttaa tutkintoon vaadittavat kotimaisten ja vieraiden kielten opinnot

Lisätiedot

Humanistiset tieteet

Humanistiset tieteet Humanistiset tieteet 2013-15 Kielet kuuluvat humanistisiin tieteisiin, joten aluksi tarkastellaan humanistisia tieteitä yleensä. Kielissä on todistusvalinnan kannalta peräti 17 vaihtoehtoa, joista monet

Lisätiedot

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Helsingin terveyskeskus poliklinikka Puheterapeutit: K. Laaksonen, E. Nykänen, R. Osara, L. Piirto, K. Pirkola, A. Suvela, T. Tauriainen ja T. Vaara PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Lapsi oppii puheen tavallisissa

Lisätiedot

Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma

Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma Ulkomailla toimivien peruskoulujen ja Suomi-koulujen opettajat 4.8.2011 Pirjo Sinko, opetusneuvos Millainen on kielellisesti lahjakas

Lisätiedot

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen

Lisätiedot

Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä.

Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä käyttämällä (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja kielen ääniä. Musiikkipäiväkirjani: Soitetaan rytmissä omaa ääntä... (RV1) Juhlitaan kaikkia tunnettuja

Lisätiedot