Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 449/2007 vp Kaikenlaisen työn samanarvoisuus työttömyysturvan työssäoloehdon täyttämisessä Eduskunnan puhemiehelle On monia töitä, jotka on luokiteltu huonompaan kastiin ja jotka eivät kerrytä sosiaaliturvaa samalla tavoin kuin joku toinen työ. Muun muassa kuntouttava työtoiminta ja harjoittelutuella työskentely eivät kerrytä ollenkaan työttömyysturvan työssäoloehtoa. Korkeimmalla palkkatuella (ent. yhdistelmätuki) työnteko kerryttää työssäoloehtoa vain puolella työajasta. Kyseessä ovat kuitenkin henkilöt, jotka muutenkin ovat pitkittyneen työttömyyden vuoksi joutuneet poikkeuksetta taloudellisesti ahtaalle. Kun he sitten lähtevät aktivoitumaan, heitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina. Kuitenkaan mitään loogista perustetta ei löydy sille, miksi kaikki työ ei olisi samanvertaista. Se ei voi olla peruste, onko työ tuettua tai miltä momentilta rahaa työllistämiseen käytetään. Järkevää olisi myös, että pitkäänkin työttömänä ollutta työtöntä hänen työllistymispolullaan kannustettaisiin ja tuettaisiin yhdenvertaisilla etuuksilla kuten muitakin työssä olevia. Siksi mitä pikimmin, mahdollisesti jo vuoden 2008 alusta lukien, työttömyysturvan kerryttämisehdot tulee saattaa kaikissa työnteon muodoissa, kuntouttavassa työtoiminnassa, harjoittelutuella sekä korkeimmalla palkkatuella sellaisiksi, että ne kerryttävät työssäoloehtoa koko ajalta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että kuntouttavan työtoiminnan, harjoittelutuen ja korkeimman palkkatuen työttömyysturvan työssäoloehtoa kerrytetään koko ajalta vuoden 2008 alusta lukien? Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2007 Esa Lahtela /sd Katja Taimela /sd Jyrki Yrttiaho /vas Markus Mustajärvi /vas Jukka Gustafsson /sd Marjaana Koskinen /sd Lauri Kähkönen /sd Pentti Oinonen /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 449/2007 vp: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että kuntouttavan työtoiminnan, harjoittelutuen ja korkeimman palkkatuen työttömyysturvan työssäoloehtoa kerrytetään koko ajalta vuoden 2008 alusta lukien? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työttömyyspäivärahaa maksetaan työnhakijalle, joka on täyttänyt työssäoloehdon. Työssäoloehdon tarkoituksena on osoittaa, että työnhakija on ollut vakiintuneesti työmarkkinoilla. Työssäoloehtoon luetaan vain työsuhteessa tehty työ, josta on maksettu työttömyysvakuutusmaksut. Kuntouttavassa työtoiminnassa tai työharjoittelussa olevalle maksetaan työmarkkinatukea, eikä kyseessä ei ole työsuhteessa tehtävä työ. Sen sijaan korkeimmalla korotetulla työllistämistuella työllistetty on työsuhteessa. Työttömyysturvalain mukaan työssäoloehdon täyttymistä laskettaessa otetaan huomioon puolet niiden kalenteriviikkojen määrästä, joina tehdyn työn palkkauskustannuksiin työnantaja on saanut korkeinta korotettua palkkatukea tai ns. yhdistelmätukea. Säännös on ollut tämänsisältöinen vuodesta 2002 alkaen. Kun yhdistelmätuki otettiin käyttöön vuonna 1998, työssäoloehtoon voitiin tuolloin laskea yhdistelmätuella tuetusta työstä kolmannes, kuitenkin enintään 16 kalenteriviikkoa. Vuonna 2002 tehdyn muutoksen lisäksi yhdistelmätuen kohtelua on lieventänyt se, että työssäoloehtoa lyhennettiin 43 viikosta 34 viikkoon niiltä työttömiltä, jotka ovat aiemmin saaneet ansiopäivärahaa tai peruspäivärahaa. Kun työvoimapoliittista järjestelmää uudistettiin vuonna 1997, oli uudistuksen keskeisenä tavoitteena syrjäytymisen estäminen. Työmarkkinatukea muutettiin aktiivisemmaksi ja sitä alettiin maksaa työnantajille, jotka palkkasivat pitkäaikaistyöttömän palvelukseensa. Tässä yhteydessä säädettiin työttömyysturvalakiin rajoituksia siihen, miten yhdistelmätuella tuettua työtä voidaan ottaa huomioon laskettaessa työssäoloehtoa. Asiaa koskevan hallituksen esityksen (HE 178/1997 vp) perusteluissa todetaan, että tukityöllistämisen ja työssäoloehdon yhteisvaikutuksista saadut kokemukset huomioon ottaen yhdistelmätukeen liitetyllä työssäoloehdon täyttämismahdollisuudella olisi sama passivoiva ohjausvaikutus kuin aikaisemmin työllistämistuella, jota usein käytettiin pelkästään työssäoloehdon täyttämistarkoituksessa. Järjestelmä ohjaisi työtöntä odottamaan työttömyytensä pitkittymistä yli kahteen vuoteen, eli siihen saakka, kunnes hänellä on mahdollisuus päästä työmarkkinatuella työssäoloehdon täyttävään työhön. Lopputuloksena tällainen tuki pidentäisi työttömyysjaksoja. Tällöin aktiiviseksi tarkoitettu toimenpide muuttuisi passiiviseksi tueksi, jonka avulla ensi sijassa palautettaisiin työllistetty takaisin työttömyysturva- ja työmarkkinatukiketjun alkupäähän. Tällainen lopputulos vain jatkaisi työttömän syrjäytymiskehitystä avoimilta työmarkkinoilta ja olisi vastoin koko työvoimapoliittisen järjestelmän uudistamisen perustavoitteita. Vuoden 2006 alusta lukien työllistämistukia uudistettiin ja yhdistelmätuki erillisenä tukimuotona lopetettiin. Tässä yhteydessä keskusteltiin myös siitä, miten yhdistelmätuen korvannutta 2

3 Ministerin vastaus KK 449/2007 vp Esa Lahtela /sd ym. korkeinta korotettua palkkatukea pitäisi käsitellä työttömyysturvassa. Eduskunta säilytti entisen käytännön, eli vain puolet työssäoloajasta voidaan edelleenkin lukea työssäoloehtoon. Hallitus asetti sosiaaliturvan uudistamiskomitean, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa laatia ehdotus perusturvan uudistamisesta sekä työttömyysturvan kehittämisestä siten, että sosiaaliturva tukee aktiivivaihtoehtoja. Kysymyksessä esitetyt asiat tulevat käsiteltäviksi komiteassa osana sosiaaliturvan uudistustyötä. Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2007 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 449/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.: Vilka åtgärder vidtar regeringen omedelbart för att arbetsvillkoret i samband med arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte, praktikstöd och utkomstskydd för arbetslösa med den högsta lönesubventionen ska intjänas för hela tiden fr.o.m. ingången av 2008? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Arbetslöshetsdagpenning betalas till en arbetssökande som har uppfyllt arbetsvillkoret. Syftet med arbetsvillkoret är att visa att arbetssökanden har varit etablerad på arbetsmarknaden. I arbetsvillkoret inräknas endast sådant arbete som har utförts i anställningsförhållande och för vilket betalts arbetslöshetsförsäkringsavgifter. Till en person som deltar i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte eller i arbetspraktik betalas arbetsmarknadsstöd, och det är då inte fråga om arbete som utförs i anställningsförhållande. Däremot är en sådan person som är sysselsatt genom det högsta förhöjda sysselsättningsstödet i anställningsförhållande. Med stöd av lagen om utkomstskydd för arbetslösa ska vid beräkningen av om arbetsvillkoret har uppfyllts beaktas hälften av antalet kalenderveckor under vilka sådant arbete utförts i fråga om vilket arbetsgivaren för lönekostnaderna har fått högsta förhöjda lönesubvention eller s.k. sammansatt stöd. Bestämmelsen har haft detta innehåll fr.o.m. ingången av När sammansatt stöd infördes 1998, kunde i arbetsvillkoret på den tiden inräknas en tredjedel av det arbete som subventionerats genom det sammansatta stödet, dock högst 16 kalenderveckor. Behandlingen av det sammansatta stödet har förutom genom den ändring som gjordes 2002 blivit lindrigare även till följd av att arbetsvillkoret förkortades från 43 till 34 veckor för sådana arbetslösa som tidigare fått inkomstrelaterad dagpenning eller grunddagpenning. När det arbetskraftspolitiska systemet reformerades 1997 var det centrala målet att förhindra utslagning. Arbetsmarknadsstödet ändrades till att vara mer aktivt och det började betalas till arbetsgivare som anställde långtidsarbetslösa. I detta sammanhang intogs i lagen om utkomstskydd för arbetslösa begränsningar för det sätt på vilket arbete som subventionerats genom sammansatt stöd kan beaktas vid beräkningen av arbetsvillkoret. I motiveringen till regeringens proposition i ärendet (RP 178/1997 rd) konstateras att med hänsyn till erfarenheterna av den totaleffekt som stödsysselsättningen och arbetsvillkoret har skulle en sådan möjlighet att uppfylla arbetsvillkoret som kopplats till det sammansatta stödet ha samma passiverande verkan som det tidigare sysselsättningsstödet, vilket ofta användes enbart i avsikt att uppfylla arbetsvillkoret. Systemet skulle leda den arbetslösa in i en situation där han väntar på att arbetslösheten går över tvåårsgränsen, dvs. pågår så länge att han har möjlighet att med arbetsmarknadsstöd få ett arbete som uppfyller arbetsvillkoret. Slutresultatet är att ett sådant stöd skulle förlänga arbetslöshetstiderna. Då skulle en åtgärd som avsetts vara aktiv bli ett passivt stöd med vilket man i första hand återbördar den sysselsatta till första etappen i den kedja som består av utkomstskydd för arbetslösa och arbets- 4

5 Ministerns svar KK 449/2007 vp Esa Lahtela /sd ym. marknadsstöd. Ett sådant slutresultat skulle bara utgöra ett vidare steg i den process där den arbetslösa slås ut på den öppna arbetsmarknaden, och det strider mot de grundläggande syftena med hela reformen av det arbetskraftspolitiska systemet. Fr.o.m. ingången av 2006 reviderades sysselsättningsstöden, och det sammansatta stödet så som en skild stödform slopades. I detta sammanhang diskuterades även hur den högsta förhöjda lönesubventionen, som ersatte det sammansatta stödet, borde behandlas i utkomstskyddet för arbetslösa. Riksdagen behöll den tidigare praxisen, dvs. fortsättningsvis kan endast hälften av anställningstiden inräknas i arbetsvillkoret. Regeringen tillsatte en kommitté för att reformera den sociala tryggheten. Till kommitténs uppgifter hör bl.a. att göra upp ett förslag till en revidering av grundskyddet och en utveckling av utkomstskyddet för arbetslösa så att den sociala tryggheten stöder de aktiva alternativen. De angelägenheter som förts fram i spörsmålet kommer att behandlas i kommittén som en del av arbetet för att reformera den sociala tryggheten. Helsingfors den 21 december 2007 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5