Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry Muistutus Arja Pihlaja Ailinkuja Parkano

Transkriptio

1 Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry Muistutus Arja Pihlaja Ailinkuja Parkano arpih@elisanet.fi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL Vaasa kirjaamo.lansi@avi.fi MUISTUTUS VAPO OY:N PARKANON LYLYNEVAN TURVETUOTANTOALUEEN JA SEN LAAJENNUSOSAN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA Dno LSSAVI/200/04.08/2013 Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys esittää, että Vapo Oy:n Lylynevan turvetuotantoalueen ympäristölupaehtoja tarkistetaan ja arvioidaan jäljempänä perustelluilla tavoilla, toiminnan uudelleen käynnistämislupa evätään niillä lohkoilla, joilla toiminta on aiemmin päättynyt eikä laajennukselle ja toiminnalle myönnetä aloittamislupaa. 1. Turpeenottoalueen kuormituksen arviointi Lylynevalla Turpeenoton kuormituksesta syntyy suurin osa rankkasade- ja tulvajaksoina. Ilmastonmuutoksen myötä sateisuus ja kesäisten rankkasadekuurojen esiintyvyys on kasvanut ja tulee edelleen kasvamaan. Jotta kuormituksen tarkkailupisteeltä otettu analyysi voisi kertoa kuormituksen todellisesta määrästä edes suuntaa antavasti, alueella pitäisi olla jatkuvatoiminen virtaamamittaus käynnissä. Runsaiden virtaamien aikana oikovirtausten ja vesiensuojelurakenteiden ohi virtaavan kuormituksen määrä on jäänyt kuormituslaskennan ulkopuolelle ja näin ollen myöskään arviointi tulevien vuosien kuormituksesta ei perustu todelliseen tilanteeseen. Tätä tosiasiaa korostaa se että nyt haetaan ympäristölupaa erittäin pitkälle maatuneen ja herkästi huuhtoutuvan pohjaturpeen louhimiseen vielä noin viidentoista vuoden ajaksi. Tuotannosta aiemmin jo poistuneen ja nyt uudelleen tuotantoon otettavalla alueella joudutaan lisäksi tekemään massansiirto- ja ojitustöitä. Massojen siirrot ja voimakkaat kesäsateet ovat yhdistelmä, jotka saattavat tuottaa valtavia kiintoainehuuhtoutumia. Niitä ei ole lainkaan huomioitu päästötarkkailun ominaiskuormitussoiden tuloksiin perustuvassa Lylyjärven kuormitusarviossa. Eristysojien rakentamisella voidaan pyrkiä estämään turpeenottoaluetta ympäröivien vesien sekaantuminen purkuvesiin. Niin kauan kuin eristysojien mukanaan kuljettamaa kiintoaine/humus ja ravinnekuormaa ei lasketa mukaan kuormitukseen, oleellinen osa eristysojiin turvatuotantoalueilta purkautuvasta kuormasta jää huomiotta. Eristysojien eroosiolla ja turvepölyllä on oma merkittävä kuormitusvaikutuksensa. Tätä ilmiötä havainnollistaa hyvin liitekuva 1, joka on otettu Lylynevan pohjoispuolella sijaitsevan Kirjasnevan turvekentän eristysojasta erittäin kovan ukkossateen jälkeen ( ). Kuvassa voimakkaan lietepulssin kärkiosa etenee kohti alapuolella sijaitsevaa Korpijärveä. Samaa ojaa käytettiin ainakin keväällä 2013 myös lietealtaiden tulvavesien ohijuoksutukseen suoraan vesistöön siltä osin kun pintavalutuskentälle ei pystytty enää pumppaamaan enempää tulvavesiä. Käsityksemme mukaan tällainen menettely on yleistä. Myös vesi itsessään murtaa reunaojituksen penkereitä. Lylynevan nykyinen kuormitus esitetään kuormitustarkkailuraporttien mukaisen ominaiskuormituksen mukaan. Pitkään käytössä olleen turpeenottosuon kuormituksesta tulisi olla käytettävissä sen omiin ominaispiirteisiin liittyvää kuormitustietoa. Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys pitää ympäristöluvan velvoitteiden laiminlyömisenä sitä, että laskuojista 1 ja 3 ei löydy edeltävän ympäristöluvan edellyttämiä tuotantovaiheen tarkkailutietoja toiminnan aloittamista seuranneilta vuosilta eikä lupaehtojen mukaista määrää luvan uusimista varten hankittuja tarkkailutietoja. Yhden yksittäisen vesiensuojelurakenteen ylä- ja alapuolelta otetun näytteen perusteella ( ) ei voida tehdä sen

2 kaltaisia yleistyksiä purkautuvan veden laadusta kuin ympäristöhakemuksen liitteen 5 kohdassa 1.2. esitetään. (Lähde: Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu 2011 Pirkanmaa s.71) Toimintapäivien lukumäärät vuoden 2011 aikana 14 ja 2012 aikana 10 ovat sen verran vähäisiä, että lisäksi tarkkailunäytteistä suurin osa on ajoittunut aktiivisen toiminnan ulkopuolelle näyte edustanee aktiivisen toiminnan jälkeistä näytteenottoa. Siinä huomio kiinnittyy kiintoaineen suureen määrään ja siihen että sekä ravinteet fosfori ja typpi sekä liukoisen humuksen arvot ovat korkeat ja reduktiot kaikilta osin jäävät negatiivisiksi -111%, -75%, -63 %ja -49%. Kaiken kaikkiaan puhdistustehot sekä kiintoaineen, että ravinteiden osalta ovat heikot ja kuten myös liukoisen humuksen osalta niin pintavalutuksessa kuin kosteikossakin. Rankkasadenäytteiden otossa on otettava huomioon sadeajankohdan jälkeinen virtausviive eli näyte tulisi ottaa sinä aikana kun suspendoitunut ja pintaveden mukana kulkeutuva kiintoaine on kulkeutumassa mittauspisteen ohi. Tällöin ei näytteenotossa tulisi pyrkiä pelkästään mahdollisimman puhtaaseen keskivesinäytteeseen, vaan näytteen tulisi edustaa myös pintavirtauksessa liikkuvaa sakeampaa kiintoainepitoisuutta. Ympäristölupahakemuksessa esitetään purkuveden enimmäispitoisuusraja-arvojen asettamista. Enimmäispitoisuusraja-arvojen asettaminen ei rajaa kokonaiskuorman syntymistä, vaan mahdollistaa vesiensuojelurakenteen suuren ja arvaamattoman vaihtelun. Vesiensuojelurakenteen tulee toimia kaikissa olosuhteissa ja kaikilla virtaamilla siten, että kuormitus on hallittua, ennakoitavaa ja rakenteen puutteisiin voidaan reagoida nopeasti. Turpeenottosuon kuormittavuuden arviointi täytyy pystyä tekemään paremmin todelliseen kuormittavuuteen perustuen. 2. Vesistöjen tila ja tilatavoitteet Lylyjärvi on luonteeltaan karu metsäjärvi. Sen valuma-alue on paikkatietoaineistojen perusteella suuremmassa määrin moreenimaata, soraa ja kalliorantaa kuin suo-ja kosteikkomaata. (Kuva ja selite) Lylyjärven ympäristöä leimaa mäntykankaat. Linnustossa on edustettuna karujen vesien lintuja. Lylyjärven rannat ovat alunperin kovapohjaisia ja järvellä on ollut myös hiekkarantoja. Turpeenoton haitat näkyvät järvellä lisääntyvinä kiintoainehaittoina. Laskuoja 3 laskee Majalahteen, joka on käytännössä umpeutumassa (liitekuvassa 2 Majalahti vuosina 1948 ja 2013). Lähdesyöttöisen järven syvänne on täyttynyt, rannat liettyvät ja kiintoaine sekä hienojakoinen humus nuhraa vettä.

3 Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun annetun ohjeen (SYKEn ohje vuosille ) perusteella ja Lylyjärven fysikaalis-kemiallisten vedenlaatutietojen mukaan Lylyjärvi on hyvässä tilassa. Ravinteiden määrä kasvukaudella vähenee selvästi samanaikaisesti turpeenoton tehon ja määrän vähentyessä. Myös kasvukauden a-klorofyllipitoisuus alittaa ekologisen luokitteluohjeen mukaan hyvän ja tyydyttävän raja-arvon 20. Biologiset laatutekijät kuvastavat vesistön tilaa pitkältä aikaväliltä, joita harvaan otetut vesinäytteet eivät pysty kuvaamaan. Lylyjärveä kuormittavat turpeenoton erittäin happamat purkuvedet kiintoaineen lisäksi. Tämä näkyy kalaston huonona tilana. Liukoisen humuksen määrässä on kasvava trendi. Maa-alueelta tuleva humus jatkaa hajoamistaan vesistöissä ja vaikuttaa siten enemmän vesistöjen tilaan. Lylyjärveä kuormittavat lisäksi yläpuoliset turpeenottoalueet. Lylyjärven valuma-alueen pinta-alasta turvetuotannon osuus on huomattavat 16 %. Turvetuotanto on järven suurin kuormittaja % osuudella. Turpeenotto kuormittaa myös Saaresjärveä ja purkujokia. (Kuormitusselvitys Ramboll ) Vapo on pyrkinyt korjaamaan Lylyjärven eteläpään ja laskujoen suun liettymishaittoja imuruoppauksella. Tästä toimenpiteestä ei ole kirjallista lähdettä. Ruoppauksen jälkeen lummekasvustot ovat voimakkaasti lisääntyneet ja täyttävät avointa vesitilaa. VHO on päätöksellään velvoittanut Vapo Oy:tä selvittämään Lylyjärven kunnostustarpeen. Ympäristöyhdistyksen käsityksen mukaan kunnostustarpeen kartoituksen sisällön oikeellisuuden arvioiminen ja jatkotoimenpiteitten suunnittelun tulisi kuulua itsestään selvästi valvontaviranomaisille ja päätöksistä tulisi tiedottaa muita asianosaisia. Kiinteistöjen ja vesialueen omistajille tulee varata mahdollisuus tulla osallisiksi prosessissa. Kun edellisen ympäristöluvan voimassaoloaikana kunnostustarvetta tai johtopäätösten oikeellisuutta ei ole valvontaviranomaisen taholta arvioitu tulee kunnostustarvearviointi päivittää uudelleen. Päivittämisessä tulee ottaa huomioon ekologinen hyvän tilan tavoite ja uusin tutkimustieto (mm. Biotar-hanke). Käsityksemme mukaan kunnostustarve on ilmeinen järven kasvustossa tapahtuneiden muutosten, liettymisen lisääntymisen ja kalaston huonon tilan vuoksi. Vesienhoidon tulevan suunnittelukauden painopistealue pohjoisella Pirkanmaalla tulee olemaan turpeenoton ja turvemetsätalouden haittojen ehkäisemisessä. 3. Vesiensuojelurakenteet Saarinevan lohkon lieteallas on liian matala ja lietetilavuus vähäinen. Altaaseen kertyvän vedenpinnan tasoa on vaikea nostaa ilman että haitataan jo matalaksi jyrsityn vanhan tuotantokentän kuivatusta. Altaan syventäminen puolestaan lienee ongelmallista vastaan tulevan kalliopohjan vuoksi (liitekuva 3). Näistä syistä johtuen altaaseen ei nykyisellään saada riittävää lietetilavuutta, jotta vesien jäämäaika altaassa olisi riittävä. Tällöin vedet virtaavat lähes selkeyttämättöminä suoraan vajaasti toimivalle pintavalutukselle. Altaassa ei ole vedenpinnan säätelyä ja nostamista mahdollistavaa patojärjestelyä, sillä vedet johdetaan suoraan hyvin syvälle asennetun betonirumpuputken läpi (liitekuva 4). Saarinevan lohkon pintavalutuskenttä ei toimi lainkaan todellisena pintavalutuskenttänä. Koko sen olemassaolon ajan vedet ovat juosseet suoraan vanhoja metsäojia myöten ja näistäkin valtaosin yhtä metsäojaa myöten pintavalutuskentän alajuoksun purkupadolle (liitekuva 5). Sama koskee Lylyjärven pohjoispuolella olevan ja niin ikään Lylyjärveen vetensä laskevan Iso-Hakonevan turvekentän pintavalutusta (liitekuva 6). Saarinevan lohkon pintavalutuskentästä Vapo ilmoittaa hakemuksessaan että kentän loppuosalla vedet levittäytyvät tasaisemmin ja tästä johtuen myös puusto on kuollut. Tämä ei pidä kokonaan paikkansa, sillä vedet nousevat vain suurten ylivalumien aikana osittain myös saroille, mistä johtuen puusto on kentän alaosissa kuollut lähinnä kesäaikaisten ylivalumien vaikutuksesta. Pääosa virtaamasta kulkeutuu ylivalumatilanteissakin ojauomia myöten. Niiden mukana lietteet pääsevät suoraan purkupadolle, jossa jo Lylyjärveen päässeiden lietteiden rippeet näkyvät padon yläpuolella sekä Saarinevan että Hakonevan pintavalutuskentillä (Hakonevan pato liitekuvassa 7). Vapon mainostamat maapadot, joita on rakennettu kentän kapeimmalle kohdalle, ovat toimineet huonosti alusta lähtien. Niiden tarkoituksena on ollut saada vesi ojauomasta leviämään sivummalle ojien välisillä saroilla. Vesi kuitenkin vain kiertää muutamien metrien matkan saran puolelle maapatojen ohi palatakseen taas ojauomaan. Näitä kiertoja Vapo kutsuu oikovirtauksiksi vaikka todellisuudessa juuri nuo pintavalutuskentän kaltevuuden suuntaiset vanhat metsäojat ovat koko kentän läpi johtavia suuria oikovirtauksia.

4 Hakemuksensa täydennysosassa Vapo kertoo rakentavansa maapadon pintavalutuskentän kapeimman kohdan poikki. Sen tarkoituksena olisi settipadon kautta ohjata vedet kentän koillislaidalle siten että vedet virtaisivat ojalinjojen ja sarkojen poikki aitona pintavalutuksena. Tässä suunnitelmassa ei oteta huomioon sitä että kaltevuusgradienttia ei tule olemaan pelkästään ojien poikkisuuntaan, vaan Vapon vaaitustulostenkin mukaan hieman myös ojien suuntaisesti. Niin kauan kuin ojat ovat olemassa, ei niiden suuntaisia oikovirtauksia pystytä välttämään. Vedet varmasti leviävät heti settipadolta osittain kentän koillislaidan saralle mutta siirtyvät pian tämän jälkeen ojauomiin. Tällöin pintavalutuskentästä edelleenkin on vain osa käytössä. Ojat pitäisi luoda kokonaan umpeen ja silti kävisi samoin kuin monilla metsäojitusalueiden ennallistamiskohteilla. Suon turve on ojien molemmin puolin painunut enemmän kuin saran keskeltä, jolloin umpeen luotujenkin ojien linjat toimivat vedenvirtauskanavina. Koko kenttä pitäisi jyrsiä tasaiseksi, jotta pintavalutus voisi toimia tasaisesti. Pintavalutukselle on tällä kohteella vaikea kuvitella toimivaa tulevaisuutta. Penkereet ja purkupadon nielu pitäisi nostaa niin ylös että koko pintavalutuskenttä voitaisiin muuttaa kokonaan veden peittämäksi kosteikoksi. Sitä ennen kaikki puusto pitää poistaa. Tässä yhteydessä voisi mainita että Vapon pitäisi ymmärtää puuston poiston merkitys myös kaikilla muillakin pintavalutuskentillä, joihin puusto on systemaattisesti jätetty kuolemaan pystyyn. Metsätalouden vesiensuojelussa pintavalutuskentän puuston poisto on normitoimenpide, jolla estetään kuolevasta puustosta vapautuvien ravinteiden huuhtoutuminen vesistöön. Edellä mainitusta näkökohdista johtuen edellytämme että mahdollinen ympäristölupa myönnetään vasta kun jo olemassa oleva pintavalutus on ensin korjattu ja sen toiminta voidaan käytännössä osoittaa toimivaksi. Tämä on tärkeää jo sen vuoksi että Lylyjärveen tulee edelleen voimakas kuormitus myös Hakonevan turvetuotantoalueelta, jonka vedet ainakin vielä keväällä 2013 kulkeutuvat täysin puhdistamattomina kelvottomasti toteutetun pintavalutuskentän läpi. 4. Pölyhaitat Turpeenoton pölyhaittojen ehkäisyyn tulee suhtautua vakavasti. Edellä esitetyin perusteluin Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys edellyttää, että lupaehdoissa tulee vaatia: toimivia vesiensuojelurakenteita jatkuvatoimisin mittarein suoritettavaa kuormituksen säännöllistä ja lupaehtojen mukaista seurantaa mittareiden säännöllistä huoltoa ja toimintakunnon ylläpitoa rankkasade- ja tulva-aikojen kuormituksen oikea-aikaista ja määräistä arviointia humus- ravinne ja kiintoainekuormituksen virtaamatietoihin perustuvaa ja paikallista olosuhteitten mukaista arviointia ja raportointia maatuneisuuden lisääntymisen vuoksi aiheutuvaa riskien hallintaa syvempiin kerroksiin etenevässä turpeenotossa kivennäismaahan ulottuvien ojitusten kieltämistä vesien tilan biologista seurantaa pölyhaittojen merkittävää ehkäisyä jätteenkäsittelyn tehostamista ja ongelmajätteiden oikeaa käsittelyä Vapo Oy:n osallistumista järvien tilan kunnostamiseen sekä hoitoon Parkanossa Arja Pihlaja Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys, pj Susanna Haapala Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry, sihteeri

5 Liitekuva 1

6 Liitekuva 2 Majalahti 1948 Majalahti 2013

7 Liitekuva 3 Liitekuva 4

8 Liitekuva 5 Liitekuva 6

9 Liitekuva 7