OSA I VÄESTÖN HYVINVOINNIN TILA VUONNA 2015

Transkriptio

1 OSA I VÄESTÖN HYVINVOINNIN TILA VUONNA 2015 null Loimaa - Vuosiraportti Hyvinvointitiedon ja tehtyjen toimenpiteiden arviointi, yhteenveto ja johtopäätökset Tilastoihin perustuva yhteenveto on kirjoitettu lyhyen aikavälin näkökulmasta verraten ainoastaan viimeisiä tilastointivuosia toisiinsa. Loimaan väestömäärä on ollut edelleen laskeva viimeisinä vuosina. Vuoden 2014 lopussa Loimaalla oli asukkaita noin Vuonna 2012 lasketun väestöennusteen mukaan vuonna 2030 Loimaan väkiluku olisi noin Huoltosuhde on heikentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2014 Loimaalla oli noin 71 alle 15- vuotiasta ja 65 vuotta täyttänyttä sataa työikäistä vuotiasta kohti. Huoltosuhde on ollut heikompi kuin Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Vertailukunnista Kauhava on ollut samankaltainen Loimaan kanssa. Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä on laskenut vuosien 2013 ja 2014 välillä. Vuonna 2014 loimaalaisista perheistä noin 34 prosenttia oli lapsiperheitä. Osuus on vertailukunnista Forssaan, Kauhavaan ja Uuteenkaupunkiin nähden samanlainen. Ainoastaan Liedossa lapsiperheitä on selvästi enemmän. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä on pysynyt viime vuosina Loimaalla ennallaan. Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien määrä on kasvanut tasaisesti vuosittain. Vuonna 2008 muunkielisen väestön absoluuttinen määrä oli noin 200, kun taas vuonna 2014 jo 405. Eri kansallisuuksia Loimaalla on ollut yhteensä noin 20. Käytännössä muita kuin suomen virallisia kieliä puhuvat ovat muuttaneet Loimaalle työn perässä. Osa työn perässä tulleista henkilöistä ei rekisteröidy millään tavalla, jos he säilyttävät osoitteensa omassa kotimaassaan. Muunkielisen väestön määrä saattaa nousta lähitulevaisuudessa myös Loimaalla meneillään olevan pakolaiskriisin myötä. Koulutustasomittain kertoo koulutustason, joka on mitattu laskemalla perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräinen pituus henkeä kohti. Loimaalla koulutuksen keskimääräinen pituus vuonna 2014 oli 291, joka on jonkin verran vähemmän kuin Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Työllisten osuus väestöstä on pienentynyt edelleen vuonna Loimaalla työllisten osuus (39,7) on vielä pienempi kuin Varsinais-Suomessa (42,1) ja koko maassa (42,2) keskimäärin, mutta suurempi kuin Forssassa (38). Myös työttömien osuus työvoimasta nousi hieman vuonna Loimaan työttömyysaste vuonna 2014 oli 9,8, kun taas Forssassa 14,8, Kauhavalla 7, Liedossa 8,5 ja Uudessakaupungissa 10,2. Vaikeasti työllistyvien osuus vuotiaista eli niin kutsuttu rakennetyöttömyys ei ole ollut Loimaalla merkittävä ongelma verrattuna esimerkiksi Forssaan. Vuonna 2014 vaikeasti työllistyvien osuus Loimaalla oli noin neljä prosenttia, kun taas Forssassa yli seitsemän. Koko maassa vaikeasti työllistyviä oli keskimäärin noin viisi prosenttia vuotiaista. Loimaan ja Forssan välistä eroa selittää esimerkiksi elinkeinorakenne. Forssan teollisuus vaikuttaa rakennetyöttömyyden määrään, kun taas Loimaalla kyse on laajemmasta kokonaisuudesta työttömän elämässä. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden vuotiaiden nuorten osuus samanikäisestä väestöstä on pienentynyt edelleen vuosien 2012 ja 2013 välillä. Vuonna 2013 loimaalaisista nuorista yhdeksän prosentti oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintokoodia eikä myöskään opiskellut kyseisenä vuonna. Vertailukunnista ainoastaan Forssassa tilanne oli huonompi. Vuonna 2011 aloitetulla etsivällä nuorisotyöllä on todennäköisesti vaikutusta siihen, että yhä harvempi nuori jää koulutuksen ulkopuolelle. Nuorisotyöttömyys on kuitenkin edelleen ollut kasvavaa. Vuonna 2014 nuorisotyöttömyysaste oli noin 14 prosenttia Loimaalla. Forssaan (18,8), Lietoon (19,9), Varsinais-Suomen (15,4) ja koko maan (16) keskiarvoon nähden tilanne on kuitenkin parempi. Kunnan yleinen pienituloisuusaste kuvaa, kuinka suuri osa alueen väestöstä kuuluu kotitalouksiin, joiden tulot jäävät suhteellisen pienituloisuusrajan alapuolelle. Vuosien ajan Loimaan Keskeneräinen 1/10

2 pienituloisuusaste pysyi noin 18 prosentissa. Vuosina 2012 ja 2013 se laski noin 16,5 prosenttiin. Vuonna 2013 pienituloisuusaste oli korkeampi Loimaalla ja Forssassa kuin Uudessakaupungissa (13,5), Kauhavalla (13,1), Liedossa (6,8), Varsinais-Suomessa (15,1) ja koko maassa (13,9). Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus on pysynyt ennallaan vuosina 2012 ja Vuonna 2013 toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus kaikista lapsiperheistä oli 7,4 prosenttia. Osuus on pienempi kuin Forssassa, Uudessakaupungissa, Kauhavalla, Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Myös pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden vuotiaiden osuus on pysynyt ennallaan ja pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden työikäisten tasaisesti laskenut vuosi vuodelta. Yleisesti ottaen toimeentulotukimenojen on huomattu laskeneen viime vuosina niin Loimaalla kuin muissakin kunnissa. Yhtenä selityksenä saattaa olla se, että sosiaalityön ohjauksen ja neuvonnan avulla on pystytty ohjaamaan asiakkaita muiden tukien piiriin. Ikävakioidun Kelan sairastavuusindeksin avulla kuvataan väestön sairastavuutta suhteessa koko maan väestön keskiarvoon ikärakenne vakioituna. Sairastavuusindeksi perustuu kolmeen tilastomuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä (16-64-vuotiaat) sekä lääkkeiden ja ravintovalmisteiden korvausoikeuksien haltijoiden osuuteen väestöstä. Vuonna 2014 väestö Loimaalla oli sairaampaa kuin koko maassa keskimäärin. Vertailukunnista Forssassa ja Kauhavalla väestö oli vieläkin sairaampaa, kun taas Liedossa ja Uudessakaupungissa väestö oli terveempää kuin koko maassa. Menetetyt elinvuodet (PYLL-indeksi) ilmaisee ennen 80 ikävuotta tapahtuneiden kuolemien takia menetettyjen elinvuosien lukumäärää väestössä asukasta kohti. PYLL-indeksi on kansainvälisesti laajalti käytetty mittari, ja se mittaa ennenaikaista kuolleisuutta korostaen nuorella iällä tapahtuvien kuolemantapausten merkitystä. (Sotkanet 2015.) Loimaalla indikaattoria on seurattu tarkasti, koska menetettyjen elinvuosien määrä on ollut korkeampi kuin Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Vuonna 2012 vertailualueista ainoastaan Uudessakaupungissa oli hieman enemmän menetettyjä elinvuosia. Tulkintaa? Loimaan hyvinvointikertomuksessa on seurattu useampaa THL:n Kouluterveyskyselyn indikaattoria kuvaamaan lasten ja nuorten subjektiivista hyvinvointia. Kysely toteutettiin viimeksi keväällä 2015, mutta sähköisen tiedonkeruujärjestelmän kapasiteettiongelmien vuoksi lomake jouduttiin sulkemaan kesken tiedonkeruun. Näin ollen indikaattoreista ei ole saatavissa tuloksia vuodelta Kysely toteutetaan seuraavan kerran vuonna Muista lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuvista indikaattoreista esiin nousi kasvatus- ja perheneuvonnan asiakasmäärät, jotka ovat nousseet vuosien 2013 ja 2014 välillä selvästi. Vertailualueilla vastaavaa kehitystä ei ole ollut (pl. Kauhava). Asiakasmäärän kasvu paikantuu samaan ajankohtaan kuin kasvatus- ja perheneuvonnan palveluiden myyminen lähikuntiin lopetettiin. Myynti lopetettiin, koska loimaalaisten jono palveluun kasvoi liian suureksi. Tämänhetkinen suuri asiakasmäärä kertoo siis myös siitä, että loimaalaiset saavat tarvitsemaansa palvelua hyvin. Myös lasten- ja nuorisopsykiatrian avohoitokäyntien määrät ovat olleet kasvavia viime vuosina. Tätä selittää ainakin jossain määrin palvelun saatavuus. (Oliko niin, että tätä palvelua saa vai ei saa?) Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut edelleen. Vuonna 2013 Loimaalla tehtiin 357 lastensuojeluilmoitusta. Vertailukunnista Forssassa lastensuojeluilmoituksia tehtiin myös 354. Muissa vertailukunnissa ilmoituksia tehtiin vähemmän. Kun vertaa Loimaan ja Forssan niiden 0-17-vuotiaiden lasten osuutta, joista lastensuojeluilmoitus tehtiin, on tulos hyvin samanlainen. Loimaalla 6,9 prosentista vuotiaita oli tehty lastensuojeluilmoitus ja Forssassa 7,2 prosentista. Osuus on jonkin verran isompi kuin Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä olevien 0-17-vuotiaiden osuus on pysynyt vuosina 2012 ja 2013 ennallaan ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on hieman laskenut, vaikkakin osuus on edelleen korkea. Vuonna 2013 loimaalaisista vuotiaista noin kaksi prosenttia oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Ikäihmisten hyvinvointia seurataan pääasiassa palvelujärjestelmää kuvaavilla indikaattoreilla. Säännöllisen kotihoidon piirissä olleiden 75 vuotta täyttäneiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä oli Keskeneräinen 2/10

3 Loimaalla 16,3. Valtakunnallisesti vuoteen 2017 mennessä tavoitellaan, että säännöllisen kotihoidon piirissä olisi prosenttia yli 75-vuotiaista. Omaishoidon osalta vastaava tavoite on 6-7 prosenttia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013.) Loimaalla omaishoidettavien asiakkaiden osuus oli noin neljä prosenttia vuonna Omaishoidon tuen yli 75-vuotiaiden asiakkaiden osuus vastaavanikäisistä Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin oli 4,5 prosenttia. Forssassa, Liedossa ja Uudessakaupungissa osuus on ollut noin 2-3 prosenttia. Kuntien välillä on vaihtelua palveluihin ja etuuksiin liittyvistä valinnoista johtuen. Tähän tulkintaa omaishoidon tasosta ym.! Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen piirissä olleiden 75 vuotta täyttäneiden osuus on pysytellyt hieman vajaassa kuudessa prosentissa viime vuosina. Valtakunnallinen tavoite on 6-7 prosenttia. Vuonna 2014 vertailukunnista Forssassa vastaava luku oli 9,1 ja Uudessakaupungissa 3,7, kun taas Varsinais- Suomen keskiarvo oli 5,9 eli lähellä valtakunnallista tavoitetta. Vanhainkodeissa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevien 75-vuotiaiden osuutta on pyritty valtakunnallisesti vähentämään viime vuosina. Tavoitteena on, että enää 2-3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä olisi vuonna 2017 kyseisessä laitoshoidossa. Vuonna 2013 Loimaalla oli alle prosentti vanhainkotien tai terveyskeskusten laitoshoidossa, mikä on selvästi vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Huomionarvoinen muutos ikäihmisten hyvinvointiin liittyvissä muissa indikaattoreissa on se, että yli 65- vuotiaiden loimaalaisten depressiolääkkeiden käyttö on vähentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2008 vajaa 12 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä oli saanut Kela-korvausta depressiolääkkeistä, kun taas vuonna 2013 enää alle 10 prosenttia. Lähteet: Loimaa - Vuosiraportti 2015 Sosiaali- ja terveysministeriö, Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11, Helsinki. 2 Indikaattorien ja muun tiedon osoittama hyvinvointi Tilastoihin perustuva yhteenveto on kirjoitettu lyhyen aikavälin näkökulmasta verraten ainoastaan viimeisiä tilastointivuosia toisiinsa. Loimaan väestömäärä on ollut edelleen laskeva viimeisinä vuosina. Vuoden 2014 lopussa Loimaalla oli asukkaita noin Vuonna 2012 lasketun väestöennusteen mukaan vuonna 2030 Loimaan väkiluku olisi noin Huoltosuhde on heikentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2014 Loimaalla oli noin 71 alle 15- vuotiasta ja 65 vuotta täyttänyttä sataa työikäistä vuotiasta kohti. Huoltosuhde on ollut heikompi kuin Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Vertailukunnista Kauhava on ollut samankaltainen Loimaan kanssa. Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä on laskenut vuosien 2013 ja 2014 välillä. Vuonna 2014 loimaalaisista perheistä noin 34 prosenttia oli lapsiperheitä. Osuus on vertailukunnista Forssaan, Kauhavaan ja Uuteenkaupunkiin nähden samanlainen. Ainoastaan Liedossa lapsiperheitä on selvästi enemmän. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä on pysynyt viime vuosina Loimaalla ennallaan. Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien määrä on kasvanut tasaisesti vuosittain. Vuonna 2008 muunkielisen väestön absoluuttinen määrä oli noin 200, kun taas vuonna 2014 jo 405. Eri kansallisuuksia Loimaalla on ollut yhteensä noin 20. Käytännössä muita kuin suomen virallisia kieliä puhuvat ovat muuttaneet Loimaalle työn perässä. Osa työn perässä tulleista henkilöistä ei rekisteröidy millään tavalla, jos he säilyttävät osoitteensa omassa kotimaassaan. Muunkielisen väestön määrä saattaa nousta lähitulevaisuudessa myös Loimaalla meneillään olevan pakolaiskriisin myötä. Koulutustasomittain kertoo koulutustason, joka on mitattu laskemalla perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräinen pituus henkeä kohti. Loimaalla koulutuksen keskimääräinen pituus vuonna 2014 oli 291, joka on jonkin verran vähemmän kuin Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Työllisten osuus väestöstä on pienentynyt edelleen vuonna Loimaalla työllisten osuus (39,7) on vielä Keskeneräinen 3/10

4 pienempi kuin Varsinais-Suomessa (42,1) ja koko maassa (42,2) keskimäärin, mutta suurempi kuin Forssassa (38). Myös työttömien osuus työvoimasta nousi hieman vuonna Loimaan työttömyysaste vuonna 2014 oli 9,8, kun taas Forssassa 14,8, Kauhavalla 7, Liedossa 8,5 ja Uudessakaupungissa 10,2. Vaikeasti työllistyvien osuus vuotiaista eli niin kutsuttu rakennetyöttömyys ei ole ollut Loimaalla merkittävä ongelma verrattuna esimerkiksi Forssaan. Vuonna 2014 vaikeasti työllistyvien osuus Loimaalla oli noin neljä prosenttia, kun taas Forssassa yli seitsemän. Koko maassa vaikeasti työllistyviä oli keskimäärin noin viisi prosenttia vuotiaista. Loimaan ja Forssan välistä eroa selittää esimerkiksi elinkeinorakenne. Forssan teollisuus vaikuttaa rakennetyöttömyyden määrään, kun taas Loimaalla kyse on laajemmasta kokonaisuudesta työttömän elämässä. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden vuotiaiden nuorten osuus samanikäisestä väestöstä on pienentynyt edelleen vuosien 2012 ja 2013 välillä. Vuonna 2013 loimaalaisista nuorista yhdeksän prosentti oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintokoodia eikä myöskään opiskellut kyseisenä vuonna. Vertailukunnista ainoastaan Forssassa tilanne oli huonompi. Vuonna 2011 aloitetulla etsivällä nuorisotyöllä on todennäköisesti vaikutusta siihen, että yhä harvempi nuori jää koulutuksen ulkopuolelle. Nuorisotyöttömyys on kuitenkin edelleen ollut kasvavaa. Vuonna 2014 nuorisotyöttömyysaste oli noin 14 prosenttia Loimaalla. Forssaan (18,8), Lietoon (19,9), Varsinais-Suomen (15,4) ja koko maan (16) keskiarvoon nähden tilanne on kuitenkin parempi. Kunnan yleinen pienituloisuusaste kuvaa, kuinka suuri osa alueen väestöstä kuuluu kotitalouksiin, joiden tulot jäävät suhteellisen pienituloisuusrajan alapuolelle. Vuosien ajan Loimaan pienituloisuusaste pysyi noin 18 prosentissa. Vuosina 2012 ja 2013 se laski noin 16,5 prosenttiin. Vuonna 2013 pienituloisuusaste oli korkeampi Loimaalla ja Forssassa kuin Uudessakaupungissa (13,5), Kauhavalla (13,1), Liedossa (6,8), Varsinais-Suomessa (15,1) ja koko maassa (13,9). Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus on pysynyt ennallaan vuosina 2012 ja Vuonna 2013 toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus kaikista lapsiperheistä oli 7,4 prosenttia. Osuus on pienempi kuin Forssassa, Uudessakaupungissa, Kauhavalla, Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Myös pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden vuotiaiden osuus on pysynyt ennallaan ja pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden työikäisten tasaisesti laskenut vuosi vuodelta. Yleisesti ottaen toimeentulotukimenojen on huomattu laskeneen viime vuosina niin Loimaalla kuin muissakin kunnissa. Yhtenä selityksenä saattaa olla se, että sosiaalityön ohjauksen ja neuvonnan avulla on pystytty ohjaamaan asiakkaita muiden tukien piiriin. Ikävakioidun Kelan sairastavuusindeksin avulla kuvataan väestön sairastavuutta suhteessa koko maan väestön keskiarvoon ikärakenne vakioituna. Sairastavuusindeksi perustuu kolmeen tilastomuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä (16-64-vuotiaat) sekä lääkkeiden ja ravintovalmisteiden korvausoikeuksien haltijoiden osuuteen väestöstä. Vuonna 2014 väestö Loimaalla oli sairaampaa kuin koko maassa keskimäärin. Vertailukunnista Forssassa ja Kauhavalla väestö oli vieläkin sairaampaa, kun taas Liedossa ja Uudessakaupungissa väestö oli terveempää kuin koko maassa. Menetetyt elinvuodet (PYLL-indeksi) ilmaisee ennen 80 ikävuotta tapahtuneiden kuolemien takia menetettyjen elinvuosien lukumäärää väestössä asukasta kohti. PYLL-indeksi on kansainvälisesti laajalti käytetty mittari, ja se mittaa ennenaikaista kuolleisuutta korostaen nuorella iällä tapahtuvien kuolemantapausten merkitystä. (Sotkanet 2015.) Loimaalla indikaattoria on seurattu tarkasti, koska menetettyjen elinvuosien määrä on ollut korkeampi kuin Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin. Vuonna 2012 vertailualueista ainoastaan Uudessakaupungissa oli hieman enemmän menetettyjä elinvuosia. Ilmiön selittäminen vaatisi oman erillisen selvityksen, johon ei tässä yhteydessä liene mahdollisuuksia. Loimaan hyvinvointikertomuksessa on seurattu useampaa THL:n Kouluterveyskyselyn indikaattoria kuvaamaan lasten ja nuorten subjektiivista hyvinvointia. Kysely toteutettiin viimeksi keväällä 2015, mutta sähköisen tiedonkeruujärjestelmän kapasiteettiongelmien vuoksi lomake jouduttiin sulkemaan kesken tiedonkeruun. Näin ollen indikaattoreista ei ole saatavissa tuloksia vuodelta Kysely toteutetaan seuraavan kerran vuonna Keskeneräinen 4/10

5 Muista lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuvista indikaattoreista esiin nousi kasvatus- ja perheneuvonnan asiakasmäärät, jotka ovat nousseet vuosien 2013 ja 2014 välillä selvästi. Vertailualueilla vastaavaa kehitystä ei ole ollut (pl. Kauhava). Asiakasmäärän kasvu paikantuu samaan ajankohtaan kuin kasvatus- ja perheneuvonnan palveluiden myyminen lähikuntiin lopetettiin. Myynti lopetettiin, koska loimaalaisten jono palveluun kasvoi liian suureksi. Tämänhetkinen suuri asiakasmäärä kertoo siis myös siitä, että loimaalaiset saavat tarvitsemaansa palvelua hyvin. Myös lasten- ja nuorisopsykiatrian avohoitokäyntien määrät ovat olleet kasvavia viime vuosina. Tätä selittää ainakin jossain määrin palvelun saatavuus. Lastensuojeluilmoitusten määrä laski hieman vuonna Loimaalla tehtiin 331 lastensuojeluilmoitusta (vuonna 2013 määrä oli 357). Vertailukunnista Forssassa lastensuojeluilmoituksia tehtiin 370, Uudessakaupungissa 210, Liedossa 351 ja Kauhavalla 228. Lapsia, joista tehtiin vuoden 2014 aikana lastensuojeluilmoitus oli Loimaalla 187, Forssassa 207, Liedossa 171, Uudessakaupungissa 133 ja Kauhavalla 138. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä olevien 0-17-vuotiaiden osuus laski hieman edellisistä vuosista (8,7 % > 7,9 %). Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on hieman laskenut, vaikkakin osuus on edelleen maan ja maakunnan keskiarvoa korkeammat. Vuonna 2014 loimaalaisista 0-17-vuotiaista 1,8 prosenttia oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle, kun koko maan keskiarvo oli 1,4 prosenttia. Ikäihmisten hyvinvointia seurataan pääasiassa palvelujärjestelmää kuvaavilla indikaattoreilla. Säännöllisen kotihoidon piirissä olleiden 75 vuotta täyttäneiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä oli Loimaalla 16,3. Valtakunnallisesti vuoteen 2017 mennessä tavoitellaan, että säännöllisen kotihoidon piirissä olisi prosenttia yli 75-vuotiaista. Omaishoidon osalta vastaava tavoite on 6-7 prosenttia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013.) Loimaalla omaishoidettavien asiakkaiden osuus oli noin neljä prosenttia vuonna Omaishoidon tuen yli 75-vuotiaiden asiakkaiden osuus vastaavanikäisistä Varsinais-Suomessa ja koko maassa keskimäärin oli 4,5 prosenttia. Forssassa, Liedossa ja Uudessakaupungissa osuus on ollut noin 2-3 prosenttia. Kuntien välillä on vaihtelua palveluihin ja etuuksiin liittyvistä valinnoista johtuen. Vuonna 2013 Loimaa käytti omaishoidontukeen 44,4 /asukas, kun Forssa käytti 19,4 /asukas. Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen piirissä olleiden 75 vuotta täyttäneiden osuus on pysytellyt hieman vajaassa kuudessa prosentissa viime vuosina. Valtakunnallinen tavoite on 6-7 prosenttia. Vuonna 2014 vertailukunnista Forssassa vastaava luku oli 9,1 ja Uudessakaupungissa 3,7, kun taas Varsinais- Suomen keskiarvo oli 5,9 eli lähellä valtakunnallista tavoitetta. Vanhainkodeissa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevien 75-vuotiaiden osuutta on pyritty valtakunnallisesti vähentämään viime vuosina. Tavoitteena on, että enää 2-3 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä olisi vuonna 2017 kyseisessä laitoshoidossa. Vuonna 2013 Loimaalla oli alle prosentti vanhainkotien tai terveyskeskusten laitoshoidossa, mikä on selvästi vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Huomionarvoinen muutos ikäihmisten hyvinvointiin liittyvissä muissa indikaattoreissa on se, että yli 65- vuotiaiden loimaalaisten depressiolääkkeiden käyttö on vähentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2008 vajaa 12 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä oli saanut Kela-korvausta depressiolääkkeistä, kun taas vuonna 2013 enää alle 10 prosenttia. Lähteet: Sosiaali- ja terveysministeriö, Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11, Helsinki. OSA II HYVINVOINTISUUNNITELMA VUODELLE Kuntastrategian painotukset ja linjaukset Loimaan linja Loimaan kaupungin strategia Loimaan kaupungin toiminta-ajatus Loimaa - Vuosiraportti 2015 Järjestämällä yhteisöllisyyttä ja omatoimisuutta tukevia palveluja luomme perustan asukkaittemme sujuvalle Keskeneräinen 5/10

6 elämälle ja yritysten kestävälle kasvulle. Loimaan kaupungin visio Loimaa on sujuvan elämän kotikaupunki ja yrityksille kasvun paikan tarjoava asiointi- ja palvelukeskus keskellä Lounais-Suomea. Loimaa on jyvällä tulevaisuudesta. Toimiva päätöksenteko ja osaava henkilöstö ovat perustana palvelujemme uudistamiselle ja vakaalle taloudelle. Luonto ja ympäristö ovat kestävän kasvumme perustana. Strategiset linjaukset Strategia on keskeinen ohjausväline kaupungin päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmässä. Strategiassa on määritelty toiminta-ajatus, 2020 luvulle ulottuva visio tulevaisuudesta sekä viisi (5) näihin pohjautuvaa strategialinjausta: Strategia-linjaus 1: SUJUVAN ELÄMÄN KOTIKAUPUNKI / ASUKKAAT JA ASIAKKAAT Vetovoimainen palvelutarjonta, sujuvat ja vaikuttavat kuntapalvelut sekä hyvä asiakas-tyytyväisyys Strategia-linjaus 2: KASVUN PAIKKA YRITYKSILLE / ELINKEINOT JA YRITYKSET Loimaa tarjoaa kilpailukykyisen, toimivan ja innostavan toimintaympäristön vireälle, monipuoliselle ja kasvuhakuiselle yritys- ja elinkeinotoiminnalle. Strategia-linjaus 3: KESKELLÄ KASVAVAA LOUNAIS-SUOMEA / LIIKENNE, ALUE- JA YHDYSKUNTARAKENNE Aluerakenteeltaan tasapainoinen kunta, jonka infrastruktuuri tukee kasvun mahdollisuuksia sekä kunnallisteknistä ja ekologista tehokkuutta. Strategia-linjaus 4: YMPÄRISTÖ KESTÄVÄN KASVUN POHJANA / YMPÄRISTÖ JA ENERGIA Aluerakenteeltaan tasapainoinen kunta, jonka infrastruktuuri tukee kasvun mahdollisuuksia sekä kunnallisteknistä ja ekologista tehokkuutta. Strategia-linjaus 5: JYVÄLLÄ TULEVAISUUDESTA / TALOUS, ORGANISAATIO JA HENKILÖSTÖ Tasapainoinen talous sekä oikein mitoitettu, osaava ja työssään viihtyvä henkilöstö tuloksellisen organisaation ja sujuvien palveluprosessien perustana. 4 Hyvinvoinnin edistämistä tukevat ohjelmat ja suunnitelmat Loimaan kaupungin palvelukeskuksissa on valmisteltu ja päätetty monia suunnitelmia hyvinvoinnin edistämiseksi kaupungissa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä: Perusturvalautakunta Osallistuminen Pumppu-hankkeen Tehu-osahankkeeseen Osallistuminen Remontti-juurruttamishankkeeseen Yhteistyökumppanuus Time Out Aikalisä! Elämä raiteilleen toimintamallin käyttöönottamisessa Hyvinvointipoliittisen ohjelman seurantaraportti Loimaan kaupungin ikäihmisten palveluiden strategia Neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten ehkäisevän suun terveydenhuoltoa koskeva toimintaohjelma Varsinais-Suomen terveydenhuollon järjestämissuunnitelma vuosille Sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen suunnitelma laadunhallinnasta ja potilas-/ asiakasturvallisuuden täytäntöönpanosta Osallistuminen Mobiilipajaprojektin jatkokaudelle Keskeneräinen 6/10

7 Osallistuminen Poistaripaja-projektiin Yhteistyösopimus Loimaan Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n kanssa Hyvinvointikertomus Kehitysvammaisten asumispalvelujen kehittäminen Loimaalla v emedic-hankkeen loppuraportti Osallistavan sosiaaliturvan pilotointi Loimaalla Loimaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma Kotihoidon kehittämissuunnitelma Aktiivisesti ikääntyen-hankkeen loppuraportti Tilanne haltuun-esr työllisyyshanke Nuorisotakuu-työryhmän ehdotukset Lipake, liikuntapalveluketju tyypin 2 diabeetikoille-hanke Koulutuslautakunta Perusopetuksen laatukriteereihin liittyvä kehittämistoiminta (Laatu-hanke) Perusopetuksen laatukriteereiden käyttöönottoon kohdennetun valtionavustuksen hakeminen Opetusryhmien pienentämiseen kohdennetun valtionerityisavustuksen hakeminen Valtionavustus lasten ja nuorten paikalliseen harrastustoimintaan Kelpo-hanke Valtionavustuksen hakeminen koulun kerhotoiminnan kehittämiseen Valtionavustuksen hakeminen esi- ja perusopetuksen sekä lukikoulutuksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön sekä laite- ja tietoverkkohankintoihin Valtionavustuksen hakeminen yleissivistävän koulutuksen kansainvälistymiseen Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön haku yleissivistävien koulujen ja niiden toimintaa tukevien tahojen kehityshankkeisiin Vapaa-aikalautakunta Jatkorahoituksen hakeminen elo- ja ura-hankkeisiin Seutukunnallisen lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaatiotyöryhmän perustaminen Avustukset hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toimeenpanoon Laatu- ja kehittämisavustuksen hakeminen yhteistyössä Auranlaakson kansalaisopiston kanssa Urapolku-hankkeen rahoitushakemus Jatkorahoituksen hakeminen Verkot-hankkeeseen Avustushakemus kirjastotoiminnan kehittämishankkeisiin Keskeneräinen 7/10

8 Ympäristölautakunta Loimaan kaupungin ilmasto- ja energiastrategian esiselvitys 2013 Hyvinvointisuunnitelma null Painopistealue ja kehittämiskohde/kohteet 1) Sujuvan elämän kotikaupunki - vetovoimainen palvelutarjonta, sujuvat ja vaikuttavat kuntapalvelut sekä hyvä asiakastyytyväisyys Tavoite Toimenpiteet ja vastuutahot Resurssit Arviointimittarit Sujuvat ja vaikuttavat palvelut Asukkaat pitävät kaupungin tarjoamia palveluja tärkeinä ja ovat tyytyväisiä palvelujen saavutettavuuteen, laatuun ja vaikuttavuuteen. Palvelutarjontaa tukevat kaavoitusratkaisut ja toimenpiteet. Asukas- ja asiakastyytyväisyysarviointi ja -mittaukset Kaupallinen palvelutarjonta / alueellinen kilpailukyky - vertailut Palvelutasovertailu / julkiset palvelut Asukkaiden omatoimisuus ja yhteisöllisyys Ikääntyvän väestön omatoimista asumista tukevilla kaavoitus-, asumis- ja palveluratkaisuilla vähennetään julkisten palvelujen tarvetta. Innostamalla ja tukemalla yhdistysten ja järjestöjen kanssa asukkaita liikunta-, kulttuuri- ja muuhun paikalliseen harrastustoimintaan lisätään yhteisöllisyyttä ja vähennetään julkisten palvelujen tarvetta. Asukas- ja asiakastyytyväisyysarviointi ja -mittaukset. Asukkaiden hyvinvoinnin ennakoiva edistäminen Hyvä työllisyystilanne vähentää toimeentuloturvan tarvetta. Liikunta, painonhallinta sekä päihteiden käytön vähentäminen. Asukkaiden ikävakioidun sairastavuusindeksinalentaminen vuosien aikana. Kotona asumisen tukeminen sekä tarkoituksenmukaiset hoito- ja hoivapalvelusijoitukset. Työttömyys (määrä ja %- osuus, 12/2011 = 634 työtöntä = 8,2 %) Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet, % lapsiperheistä (v = 7,9%) Asukkaiden ikävakioitu sairastavuusindeksi (v = 101,7) Keskeneräinen 8/10

9 Ikäihmisten palvelustrategian ja siinä määriteltyjen toimenpiteiden toteuttaminen. Ikäihmisten omatoimisuutta tukevien harrastepalvelujen ja virkistystoiminnan järjestäminen yhteistyössä järjestöjen kanssa. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä (v = 11,3 %) Toimeentulotukea saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä (v = 15,5 %) Nuorisotyöttömyys (määrä ja %-osuus) (12/2011 = 80 työtöntä alle 25- vuotiasta) Kotona asuvat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisistä (v = 88,5 %) 2) Keskellä kasvavaa Lounais-Suomea - Aluerakenteeltaan tasapainoinen kunta, jonka infrastruktuuri tukee kasvun mahdollisuuksia sekä kunnallisteknistä ja ekologista tehokkuutta Tavoite Toimenpiteet ja vastuutahot Resurssit Arviointimittarit Kaavoitus ja vesihuolto 1. Asumista ja palvelutarjontaa tukevat kaavoitusratkaisut ja tarpeiden mukainen tonttitarjonta 2. Toteutetaan vesihuollon kehittämissuunnitelman linjauksia ja toimenpiteitä 1. Kaavoitusohjelman päivittäminen sekä sen seuranta ja arviointi vuosittain kaavoituskatsauksessa sekä alueiden kaavoitus ja tonttimäärän kehitys vuosittain. 2. Kunnallisen vesi- ja viemäriverkoston kattavuus: Veden jakelu kattaa 99 % asukkaista (v = 99 %) Jätevesiviemäröinti kattaa 50 % asukkaista vuoteen 2016 mennessä (v = 48 %) Seudullinen vetovoima 1. Kaupunkikeskusta keskeiset palvelut tarjoavana asiointi- ja asumiskeskittymänä 2. Kaupunkikeskustan viihtyisyyden ja yleisilmeen kohentaminen / keskeisten katu- ja yleisten alueiden kunnossapito 3. Kaupunkikeskustan ja Hirvikosken taajamarakenteen tiivistäminen yhtenäiseksi 1. Kaupallisten ja julkisten palvelujen palvelutasovertailut 2. Kaupunkikuvan (viihtyisyys, houkuttelevuus, yleisilme) arviointi osana kaavoitus- ja rakennuslupamenettelyä / asiakastyytyväisyyskyselyä. 3. Alueiden kaavoitus ja tonttimäärän kehitys vuosittain 4. Katu- ja tieverkoston hoito- ja kunnossapitoluokitus/ seuranta ja arviointi vuosittain Keskeneräinen 9/10

10 palvelualueeksi 4. Taajamien keskeisten katuja yleisten alueiden kunnossapito 5. Kylien vahvuudet käytössä ja haja-asutusalueet palveluiden piirissä 5. Kyläyhdistysten ja kylien enuvottelukunnan toimintaavustusten määrän ja vaikuttavuuden seuranta ja arviointi vuosittain Kunnallisen vesi- ja viemäriverkoston kattavuus Katu- ja tieverkoston hoito- ja kunnossapitoluokitus/ yksityisteiden kunnossapito- ja peruskorjausavustusten määrän ja vaikuttavuuden seuranta ja arviointi vuosittain. 3) Jyvällä tulevaisuudesta - Tasapainoinen talous sekä oikein mitoitettu, osaava ja työssään viihtyvä henkilöstö tuloksellisen organisaation ja sujuvien palveluprosessien perustana Tavoite Toimenpiteet ja vastuutahot Resurssit Arviointimittarit Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuloksellisuus Terveyden edistäminen ja kansansairauksien vähentäminen / liikunta, painonhallinta sekä päihteiden käytön vähentämiseen Lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen / varhainen puuttuminen sekä turvallinen ja osallistava ympäristö Aktiivinen kolmas ikä / kotona asumisen tukeminen sekä tarkoituksenmukaiset hoito- ja hoivapalvelusijoitukset Terveydenhuollon palvelurakenneuudistus sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön syventäminen Keskeisten sosiaali- ja terveyspalvelujen ikävakioitu vaikuttavuus- ja kustannusvertailu vuosittain Huoltosuhteen seuranta vuosittain OSA III VALTUUSTOKÄSITTELY Keskeneräinen 10/10