Alueellisen kotihoidon osaamiskartoitus

Transkriptio

1 Tiina Kirvesniemi & Anne Sundström (KYAMK) Alueellisen kotihoidon osaamiskartoitus Etelä-Kymenlaakson yhteenveto Kymenlaakson AMK muokannut: Sara Haimi-Liikkanen, kehittämiskoordinaattori Kotona kokonainen elämä/ Etelä- Kymenlaakson osakokonaisuus

2 Sisällys 1. Johdanto Mitä osaaminen on kotihoidossa? Osaamiskartoituksen prosessi Tulokset Aineiston kuvaaminen Kuntakohtainen tarkastelu Tiimikohtainen tarkastelu Ammattiryhmäkohtainen tarkastelu Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat Lähihoitajat Kodinhoitajat ja kotiavustajat Alueellinen tarkastelu Kysymykset kehittämisestä ja täydennyskoulutuksesta Toimenpide-ehdotukset osaamisen kehittämiseen Lähteet

3 1. Johdanto Etelä-Kymenlaakson kotihoidon kehittyminen alueelliseksi yhteistyötä vahvistavaksi toiminnaksi on usean vuoden työn tulosta. Hedelmällisen hanketyön tuloksena on kehitetty useita hyviä käytäntöjä, jotka vahvistavat alueen kotihoidon laatua, asiakastyytyväisyyttä ja tuloksellisuutta. Kehittämistyön tuloksina voidaan mainita esimerkiksi kotihoidon vastuuhoitaja toimintamalli ja toimintakykyä edistävä työote. Tämän osaamiskartoituksen tavoitteena oli kerätä Etelä-Kymenlaakson kunnille tietoa kotihoidon henkilöstön osaamisesta ja osaamisvajeista kartoitushetkellä sekä tulevaisuutta silmälläpitäen. Näin saatiin kokonaiskuva siitä, mitkä osaamisen osa-alueet ovat hyvällä mallilla ja millä osa-alueilla osaamista pitää vielä kehittää. Osaamiskartoituksessa kerättiin melko yksityiskohtaista tietoa henkilöstön yleisestä työelämäosaamisesta, yksilöllisestä ammattiosaamisesta, hoitotoimenpiteiden osaamisesta sekä tiedosta ja osaamisesta eri sairauksissa, mutta tavoitteena on saada työkalu koko alueellisen kotihoidon osaamisen johtamiseen. Osaamiskartoituksen tuloksia on mahdollista hyödyntää alueen yhteisten toimintamallien käytön tehostamisessa ja kehittämistyössä. Näihin tuloksiin pohjautuva koulutus ja kehitystyö tukevat alueen yhteisten kotihoidon kriteerien ja toimintamallien käyttöönottoa. Seuraavassa esitetään vielä tiivistetysti alueellisen kotihoidon kehittämisen painopistealueet, joita haluttiin painottaa osaamiskartoituksessa. Osaamiskartoituksen taustalla yhdentyvät toimintamallit Etelä-Kymenlaakson kotihoidon kriteerit. Ikä-ihmisten toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointi Etelä-Kymenlaaksossa. Jalkautuva palveluohjaus ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit Etelä-Kymenlaakson alueella. Yhteneväinen toimintamalli. Toimintakykyä edistävä työote kotihoidossa. Etelä-Kymenlaakson toimintamalli. Äkillinen yleistilan lasku toimintamalli. Kotihoidon vastuuhoitaja toimintamalli. 3

4 2. Mitä osaaminen on kotihoidossa? Osaamiskartoituksen lähtökohtana oli määritellä ne osaamisen osa-alueet, joita kotihoidossa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi määriteltiin osaamisalueiden tasokuvaukset, joiden avulla osaamista arvioitiin. Tätä osaamisalueiden ja tasokuvausten kokonaisuutta kutsutaan osaamiskartaksi. Osaamiskartan laatimisen prosessia kuvataan seuraavassa luvussa. Tässä luvussa keskistytään osaamisalueiden sisältöön ja osaamisen tasojen kuvaukseen. Mitä osaamista siis tarvitaan kotihoidossa? Etelä-Kymenlaakson alueellisen kotihoidon osaamiskartta sisälsi neljä osa-aluetta, joissa osaamista pyydettiin arvioimaan monivalintavastauksilla. Ensimmäinen osaamiskartan osa-alue oli yleiset työelämäosaamisen kysymykset, joissa arvioitiin kaikille yhteistä osaamista, jonka avulla voi menestyä ja kehittyä ammatillisessa toiminnassa. Yleinen työelämäosaaminen on sellaista osaamista, jota tarvitaan missä tahansa työtehtävissä, kuten esimerkiksi vuorovaikutukseen ja tiimityöskentelyyn liittyvä osaaminen. Toisena osa-alueena oli yksilöllinen ammattiosaaminen, jossa kartoitettiin työn perustana olevaa tietotaitoa. Tässä painotettiin erityisesti kotihoidon kehittämisen painopistealueita, kuten esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelmaosaamista, toimintakyvyn mittaamista ja vastuuhoitaja- mallin osaamista. Kolmantena osaamisen arvioinnin osa-alueena olivat kotihoidon asiakkailla yleisesti esiintyvät sairaudet ja niiden oireet. Vastaajia pyydettiin arvioimaan osaamistaan näiden sairauksien aiheuttamien erityispiirteiden ja tarpeiden huomioimisessa sekä toimimisessa sairauden edellyttämällä tavalla. Neljäs osa-alue oli erilaiset hoitotoimenpiteet. Vastaajia pyydettiin arvioimaan osaamistaan niissä toimenpiteissä, jotka kuuluvat heidän työtehtäviinsä. Kaikkien toimenpiteiden osaaminen edellyttää aseptisen työjärjestyksen ja aseptisen työskentelyn hallintaa. Näiden lisäksi vastaajilta kysyttiin avoimilla kysymyksillä heidän näkemyksiään kehittämisestä ja täydennyskoulutuksessa, kuten esimerkiksi sitä, miten he kehittäisivät omaa osaamistaan, millaisia koulutustoiveita heillä on tai millaisena he näkevät tulevaisuuden osaamistarpeet. Seuraaviin listoihin on koottu kysymysryhmien kysymykset: Yleinen työelämäosaaminen Arvo-osaaminen Imago-osaaminen Erilaisten ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus Vuorovaikutus omaisten kanssa Vuorovaikutus eri yhteistyötahojen kanssa Tiimin vuorovaikutus Minä tiimin jäsenenä Palautteen saaminen Palautteen antaminen Neuvon kysyminen Puhelinosaaminen Ergonomiaosaaminen Ensiapuosaaminen Ensiapuvalmius Opiskelijoiden ohjausosaaminen Talousosaaminen Työhyvinvointiosaaminen Palo- ja pelastustoiminta Työturvallisuusosaaminen ATK-osaaminen 4

5 Yksilöllinen ammattiosaaminen Hoito- ja palvelusuunnitelmaosaaminen Toimintakyvyn mittaaminen Vastuuhoitaja-malli Asiakkaan hyvinvointia ja toimintakykyä edistävä työote Kotikuntouttamisen osaaminen Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiosaaminen Palveluohjausosaaminen Sosiaaliturvaosaaminen Oman työn organisointi ja priorisointi Perushoito- osaaminen Geriatria Mielenterveys- ja päihdeasiakkaat Terveydentilan arviointi Muistisairaan asiakkaan kohtaaminen Vanhusten kaltoinkohtelun tunnistaminen Ravinto- ja ruokahuolto-osaaminen Painonhallinta Hygieniaosaaminen Turvapuhelin Tietosuojaosaaminen Sähköinen kirjaaminen Lääkärin konsultointi Turvallinen lääkehoito Lääkkeiden haitta- ja sivuvaikutusten osaaminen Lääkehoidon tiedon hakeminen Saatto- ja palliatiivinen hoito Äkilliset kuolemantilanteet 5

6 Sairaudet Dementoivat sairaudet Sydän- ja verisuonisairaudet Aivoverenkiertosairaudet Diabetes Tuki- ja liikuntaelinsairaudet Neurologiset sairaudet Erilaiset syöpäsairaudet Psyykkiset sairaudet Keuhkosairaudet Hoitotoimenpiteiden osaaminen Lääkkeiden jakaminen dosettiin Lääkkeiden antaminen suun kautta Lääkkeiden antaminen PEG-letkuun Lääkkeiden antaminen hengitysteiden kautta Lääkkeiden antaminen ihon sisään Lääkkeiden antaminen ihonalaiseen kudokseen Suonensisäisen lääkkeen antaminen Lääkkeiden antaminen lihakseen Kanylointi Lääkkeen antaminen ihon kautta Kipupumppu Rokottaminen Silmätippojen/-voiteen antaminen Korvatippojen antaminen Peräpuikon antaminen Emätinpuikon/-voiteen antaminen Korvakäytävän huuhtominen Verenpaineen mittaaminen ja tuloksen tulkinta: manuaalinen Verenpaineen mittaaminen ja tuloksen tulkinta: digitaalinen Syketaajuuden mittaaminen (ei digitaalisella mittarilla) ja tuloksen tulkinta Lämmön mittaaminen ja tuloksen tulkinta Virtsarakon kerta- ja toistokatetrointi Kystofixin hoito Kestokatetrin laittaminen PEG- tai muun letkun hoitaminen Hakasten poisto Ompeleiden poisto Painehaavan riskin arviointi, tunnistaminen ja hoito Urologiset sairaudet Päihdesairaudet Ihosairaudet Silmäsairaudet Korvasairaudet Suun taudit Infektiosairaudet Ruuansulatuskanavan sairaudet Aineenvaihdunnan häiriötilat Infektoituneen haavan tunnistaminen ja hoito Leikkaushaavan riskin arviointi, tunnistaminen ja hoito Muun haavan hoito Liman imeminen ylähengitysteistä Peräruiskeen antaminen Trakeostomian hoito Happisaturaation mittaaminen ja tuloksen tulkinta Uloshengityksen huippuvirtauksen mittaaminen (PEF) ja tuloksen tulkinta Hengitystiheyden mittaaminen ja tuloksen tulkinta Verensokerin mittaaminen pikamittarilla ja tuloksen tulkinta INR-arvon mittaaminen pikamittarilla ja tuloksen tulkinta CRP:n mittaaminen pikamittarilla ja tuloksen tulkinta Hemoglobiinin mittaaminen pikamittarilla ja tuloksen tulkinta Virtsanäytteen ottaminen Happirikastin hoidon toteuttaminen Avanteen hoito Suoniverinäytteen ottaminen Bakteerinäytteen ottaminen Ulostenäytteen ottaminen Yskösnäytteen ottaminen Peritoneaalidialyysihoito Tukisukkien laittaminen Tukisidosten laittaminen Laitetaidot: kuulolaitteen hoitaminen Laitetaidot: Spiran (hengityshoitolaite) käyttö 5

7 Osaamisen tasojen kuvaukset vaihtelivat kysymysryhmittäin. Yleinen työelämäosaaminen, yksilöllinen ammattiosaaminen ja sairaudet - kysymysryhmien osaamistasojen sanallinen kuvaus 1-TASO (osaamista ei vielä ole) Osaamista, jota ei vielä ole. Syynä osaamattomuuteen voi olla esimerkiksi se, että työntekijä on vasta valmistunut, eikä ole vielä työssään ehtinyt kokea tai oppia kyseessä olevaa asiaa. 2 TASO (perusosaamisessa on vielä kehitettävää) Selviytyy ohjatusti annetuista työtehtävistä, tarvitsee tehtävissä apua ja perehdytystä, ei tunne organisaation toimintaperiaatteita 3- TASO (perusosaaminen) Selviytyy annetuista työtehtävistä, ymmärtää pääpiirteissään oman työnkuvansa ja organisaation toimintaperiaatteet 4 TASO (hyvä osaaminen) Hoitaa itsenäisesti työtehtävät, haluaa kehittyä omassa työssään ja osaa kehittää oman työtään, osaa soveltaa tietoa, tuntee oman organisaationsa toimintaperiaatteet 5 TASO (asiantuntijataso) Asiantuntija, joka osaa ohjata ja opettaa asiantuntijuusaluetta eteenpäin, hallitsee oman organisaation kokonaisuuden laajemmin, hallitsee oman ammattialansa ja seuraa aktiivisesti alan kehitystä. Hoitotoimenpiteet kysymyksissä osaamisalueiden arviointitasot vaihtelevat, mutta sanalliset kuvailut noudattavat edellisiä kuvauksia Lääkehoidon kysymykset: 1= minulla ei ole lupaa tehdä toimenpidettä 2= minulla on lupa tehdä toimenpide 3= osaan itsenäisesti 4= en osaa itsenäisesti Muut hoitotoimenpiteet: 1=en osaa itsenäisesti 2=tarvitsen ajoittain ohjausta 3=osaan itsenäisesti 4=minulla on hyvä osaaminen 5= ei kuulu työtehtäviini tai 1= osaan itsenäisesti 2= en osaa itsenäisesti 6

8 3. Osaamiskartoituksen prosessi Osaamisalueiden määrittely laadittiin yhdessä kuntien kotihoidon edustajien (Pia Ruuskanen, Jenni Yläjääski, Anna-Leena Kailio & Arja Niskanen) sekä Kotona kokonainen elämä hankkeen kehittämiskoordinaattori Sara Haimi-Liikkasen kanssa. Tässä kokoonpanossa päätettiin, mitä kotihoidon osaaminen on Etelä-Kymenlaaksossa ja mitä osaamisen osa-alueita halutaan kartoittaa. Suunnitteluryhmä kokoontui kaksi kertaa, jonka jälkeen osaamiskartta viimeisteltiin ja muokattiin sähköisen kyselyn muotoon. Seuraavaksi järjestettiin (Kotka & Pyhtää) ja (Hamina & Kaakon kaksikko) infotilaisuudet, joiden tarkoituksena oli kertoa kaikille osaamiskartoitukseen osallistuville, mistä tässä on kyse ja miten kartoitukseen on tarkoitus osallistua. Infotilaisuuksien jälkeen sähköistä kyselyä muokattiin vielä joidenkin huomioiden vuoksi, kuten esimerkiksi kysymysmuodon vaihtaminen. Tämän jälkeen toteutettiin kyselyn pilotointi, jossa jokaisesta kunnasta valittiin yksi työntekijä täyttämään kysely. Pilotointeja olivat tekemässä kaikkien kotihoidon ammattiryhmien edustajat. Pilotoinnissa esiin nousseet huomiot voitiin vielä osin ottaa huomioon kyselyä viimeistellessä. Varsinainen osaamiskartoituksen toteutus tapahtui kahden viikon aikana Tänä aikana lähes kaikki Etelä-Kymenlaakson kotihoidon työntekijät kävivät osaamiskartoituksen tekemässä. Osaamiskartoitus tehtiin omalla nimellä, joten sähköisen kyselyn avulla saatiin jatkuvaa tietoa siitä, ketkä olivat käyneet vastaamassa ja kenen vastaus vielä puuttui. Kun vastausaika umpeutui, koottiin vastaukset tiimeittäin esimiesten arvioitavaksi. Näin pyrittiin saamaan vahvistusta työntekijöiden arvioinneille. Osaamiskartoituksessa kysyttiin vastaajan omaa käsitystä, kokemusta ja arviota omasta osaamisestaan. Tämän arvioinnin luotettavuus perustuu siihen, miten realistisesti vastaaja näkee oman osaamisensa tason. On mahdollista, että pitkän työkokemuksen mukanaan tuoma varmuus saattaa tuudittaa vastaajan luuloon, että on asiantuntija jonkin osa-alueen osaamisessa, vaikka kyseessä olisi hyvä osaaminen. Toisaalta vaatimaton asenne voi tuottaa osaamisen tasoon matalamman arvioinnin, jolloin vastaajan itsearviointi perusosaamisesta voikin nousta esimiehen arvioinnissa hyvän osaamisen tasolle. Näitä inhimillisten tekijöiden vaikutuksia on pyritty eliminoimaan esimiesten arvioinnilla. Etelä-Kymenlaakson alueellisen kotihoidon työskentelytapana on tiimityö, mikä sinällään voi tukea kunkin työntekijän realistista käsitystä omasta osaamisestaan. Tiimityössä tehdään yhteistä työtä sekä keskustellaan paljon työstä ja työhön liittyvästä osaamisesta. Osaamiskartoituksen analysointi ja raportointi esitettiin alueellisen kotihoidon esimiehille ja laajempi tulosten julkistaminen koko henkilöstölle tapahtui Osaamiskartoituksen raportti lähetettiin sähköisenä Etelä-Kymenlaakson kuntien kotihoidon esimiehille. Tiimikohtaiset koonnit lähetettiin kuntiin erillisenä liitteenä. 7

9 4. Tulokset 4.1 Aineiston kuvaaminen Osaamiskartoituksen raportoinnissa on nojauduttu toisaalta zef-kyselyyn ja toisaalta esimiesten arvioimiin tiimien vastauksiin. Vastaajien lukumäärä poikkeaa näissä hieman. Sähköisessä kyselyssä vastauslinkki oli avoin, jolloin ensimmäisen vastauksen keskeytyessä ei voitu palata täyttämään samaa vastausta, vaan jouduttiin aloittamaan vastaaminen uudelleen. Tiimi-kohtaisissa arvioinneissa tuplavastaukset saatiin poistettua, ja samoin poistettiin anonyymit vastaukset. Koko aineistossa ne ovat kuitenkin mukana, mutta tilastollisesti ne eivät ole merkittäviä. Sähköisessä aineiston raportissa kyselyä oli aloittanut täyttämään (vastannut vähintään yhteen kysymykseen) sekä pilottikyselyssä että varsinaisessa kyselyssä yhteensä 270 henkilöä, ja kyselyn oli näissä lopettanut (painanut valmis-painiketta) 247 henkilöä. Vastauksissa on poikkeamia tähän lukumäärään esimerkiksi siitä syystä että vastaaja on voinut jättää jonkin kohdan vastaamatta tai hän on monivalintavastauksissa valinnut useamman kuin yhden vastausvaihtoehdon. Tiimi-kohtaisissa arvioinneissa vastaajia on yhteensä 244. Kaiken kaikkiaan tavoiteltiin 100 % vastauksia, mutta tähän ei ihan päästy. Sukupuolijakautumaltaan Etelä-Kymenlaakson kotihoito on naisvoittoinen, sillä 97,3% vastaajista oli naisia. Vastaajista yli 65 % toimi lähihoitajan tehtävässä. Vajaa viidennes vastaajista työskenteli sairaanhoitajan tehtävässä ja muutama henkilö terveydenhoitajan tehtävässä. 8

10 Kotihoidon tehtävärakenteesta johtuen vastaajien koulutuksessa myös korostuu lähihoitajan koulutus. Yli 66 % vastaajista ilmoitti pohjakoulutuksekseen lähihoitajan, apuhoitajan tai perushoitajan tutkinnon. Korkea-asteen tutkintoja oli vastaajista yli 16 %:lla. Opistoasteen tutkintoja oli n. 7 % vastaajista. Kodinhoitajan tai kotiavustajan koulutus oli n. 16 %:lla vastaajista. Osaamiskartoituksessa kysyttiin vastaajien työkokemuksen pituutta sekä hoitotyössä yleensä että erityisesti kotihoidossa. Seuraavat kuviot kuvaavat koko alueen työkokemuksien tilannetta. Verrattaessa hoitotyön kokemusta ja kotihoidon työkokemusta huomataan, että kaikki 0-2- vuotta hoitotyön kokemuksen työntekijät ovat kaikki kotihoidon työntekijöitä vuoden hoitotyön kokemuksen työntekijät 76 %: sti työskennelleet kotihoidossa. Hoitotyössä vuotta työskennelleiden joukossa oli vaihtelevasti kotihoidon työkokemusta. Yli 20 vuotta hoitotyötä tehneiden joukossa oli suurin osa eli kolme neljästä toiminut kotihoidossa. Hoitotyön työkokemus 0-2 vuotta kotihoidossa 3-10 vuotta kotihoidossa vuotta kotihoidossa yli 20 vuotta kotihoidossa 0-2 vuotta 100 % 0 % 0 % 0 % 100 % 3-10 vuotta 24 % 76 % 0 % 0 % 100 % vuotta 18 % 45 % 37 % 0 % 100 % yli 20 vuotta 6 % 8 % 10 % 76 % 100 % Taulukko 1 Työkokemus hoitotyössä ja kotihoidossa 9

11 4.2 Kuntakohtainen tarkastelu Jokaisen kunnan kohdalla tarkasteltiin osaamisen kokonaisnäkymää: mitkä osaamisen alueet näyttävät vahvoilta, mitkä heikommilta. Tarkastelussa edettiin kysymysryhmittäin ja esiin nostettiin joitakin osaamisen alueita, joissa osaaminen taso näyttää hyvältä ja joitakin osaamisen alueita, joissa osaamisen kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota. Kehittämisen kohteiksi on valittu osa-alueita, joissa on eniten vastauksia kohdissa osaamista ei vielä ole tai perusosaamista on vielä kehitettävä. Tämä ei sulje pois tilannetta, etteikö samalla osaamisalueella voisi olla myös hyvää osaamista tai asiantuntijuutta. Vastausten hajonta oli siis tavallista. Hoitotoimenpiteiden osaamisessa lääkehoidon osaaminen ja muiden hoitotoimenpiteiden osaaminen oli esitetty erikseen. Tarkastelun lähtökohtana on osaamiskartoituksen tiedon saattaminen tiiviiseen muotoon. Osaamiskartoituksen tietomäärä oli laaja, jolloin taulukot sinällään kertovat esimerkiksi koulutustarpeesta tai osaajien määrästä. Koska tässä on kyse alueellisen kotihoidon kartoituksesta, kuntakohtaista osaamista ammattiryhmätasolla ei ole tarkastelu. Kyselyohjelma ei anna tietoja pienestä aineistosta (alle kolme vastaajaa), joten ammattiryhmäkohtainen tarkastelu kaikkien kuntien kohdalla ei ole mahdollista. Kuntakohtaiset tiedot on poistettu julkisesta versiosta. Niistä saa tarkempaa tietoa henkilöiltä, jotka osallistuivat osaamiskartoituksen työstämiseen. Katso kappale 3. Esitetään kunnittainen vertailu vielä joistakin alueellisen kotihoidon kehittämisen kannalta keskeisistä osaamisen osa-alueista. Pylväät osoittavat vastaajien lukumäärää helpottamaan koulutussuunnittelua jatkossa: taulukoista selviää suoraan esimerkiksi kuinka monelle henkilölle kunnassa tai alueellisesti koulusta pitäisi järjestää Kotka Hamina Kaakon kaksikko Pyhtää Kuvio 1 Hoito- ja palvelusuunnitelmaosaaminen 10

12 Kotka Hamina Kaakon kaksikko Pyhtää Kuvio 2 Toimintakyvyn mittaaminen Kotka Hamina Kaakon kaksikko Pyhtää Kuvio 3 Vastuuhoitaja-malli 11

13 Kotka Hamina Kaakon kaksikko Pyhtää Kuvio 4 Asiakkaan hyvinvointia ja toimintakykyä edistävä työote Kotka Hamina Kaakon kaksikko Pyhtää Kuvio 5 Kotikuntoutuksen osaaminen 12

14 Kotka Hamina Kaakon kaksikko Pyhtää Kuvio 6 Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiosaaminen Kotka Hamina Kaakon kaksikko Pyhtää Kuvio 7 Palveluohjausosaaminen 13

15 4.2 Tiimikohtainen tarkastelu Tiimikohtainen tarkastelu perustuu esimiesarvioituihin painotuksiin. Toisin sanoen mikäli esimies on arvioinut työntekijän osaamisen toiselle tasolle kuin työntekijä, esimiehen arviota on painotettu. Suurimmaksi osaksi esimiehet olivat samaa mieltä alaistensa kanssa heidän osaamisestaan. Pääosin esimiesarviot poikkesivat yhden tason suuntaan tai toiseen. Joidenkin työntekijöiden kohdalla voitiin huomata suuntaus arvioida oma osaamisensa kautta linja joko ala- tai yläkanttiin. Oli yksittäisiä tapauksia, joissa esimiehen arvio poikkesi täysin työntekijän arviosta. Huomio kiinnittyi joihinkin luvanvaraisiin toimenpiteisiin: työntekijä ei tiennyt, että hänellä oli lupa tehdä tai että hänellä ei ollut lupaa tehdä toimenpidettä. Kyselyssä ohjeistettiin niin, että jos työntekijällä ei ollut lupaa tehdä toimenpidettä, hän ei myöskään arvioi osaamistaan siinä. Tätä ohjetta ei kuitenkaan noudatettu, vaan joidenkin työntekijöiden kohdalla oli arviota sellaisista toimenpiteistä, joita heillä ei ollut lupa tehdä tai jotka eivät kuuluneet heidän työhönsä. Tiimien koot vaihtelivat suuresti. Pienin tiimi oli viisi henkilöä ja suurimmat tiimit olivat lähes 20 hengen tiimejä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta esimiehen arviointiin. Tiimien vastauksien arviointeihin ja niiden luotettavuuteen voivat vaikuttaa myös monet muutkin asiat, kuten esimerkiksi tiimin rakentumisen historia ja menettelyt. Tiimikohtainen tarkastelu on tässä osaamiskartoituksessa tietyllä tavalla tarkin. Osaamiskartoituksen tavoitteena on kuitenkin alueen osaamisen kokonaiskuvan rakentaminen. Tiimikohtaisia vastauksia ei kuitenkaan voitu ottaa koko analysoinnin lähtökohdaksi kyselyohjelmateknisistä syistä. Tiimien esimiesarvioidut vastaukset lähetettiin erillisinä tiedostoina kuntiin, joissa niitä voidaan tarvittaessa hyödyntää kehityskeskusteluissa tai täydennyskoulutuksen suunnittelussa. 4.3 Ammattiryhmäkohtainen tarkastelu Tässä alaluvussa tarkastellaan Etelä-Kymenlaakson kotihoidon henkilöstön ammattiryhmäkohtaista osaamista alueellisesti. Pienten kuntien osalta haasteen kuntakohtaiseen ammattiryhmittäiseen osaamisen tarkasteluun luo sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien pieni lukumäärä, joka estää joissakin tapauksissa kyselyohjelman hyväksikäytön analyysissa. Vaikka tähän kartoitukseen vastattiin omilla nimillä, analysoinnissa pyrittiin saaman anonyymi yleiskuva alueen osaamisesta. Tiimien esimiehillä on kuitenkin käytettävissä tiimiensä vastaukset, jolloin päästään tarvittaessa yksityiskohtaisempaan tietoon. 14

16 4.4.1 Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat YLEINEN TYÖELÄMÄOSAAMINEN Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 15

17 YKSILÖLLINEN AMMATTIOSAAMINEN Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 16

18 SAIRAUDET Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 17

19 HOITOTOIMENPITEET, LÄÄKEHOITO Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 18

20 HOITOTOIMENPITEET, MUUT Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 19

21 4.4.2 Lähihoitajat YLEINEN TYÖELÄMÄOSAAMINEN Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 20

22 YKSILÖLLINEN AMMATTIOSAAMINEN Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 21

23 SAIRAUDET Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 22

24 HOITOTOIMENPITEET, LÄÄKEHOITO Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 23

25 HOITOTOIMENPITEET, MUUT Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 24

26 4.4.3 Kodinhoitajat ja kotiavustajat YLEINEN TYÖELÄMÄOSAAMINEN Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 25

27 YKSILÖLLINEN AMMATTIOSAAMINEN Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 26

28 SAIRAUDET Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 27

29 HOITOTOIMENPITEET, LÄÄKEHOITO Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet 28

30 HOITOTOIMENPITEET, MUUT Hyvä osaaminen Kehittämisen kohteet: 29

31 Lopuksi esitetään taulukoissa 2 ja 3 ammattiryhmäkohtaista vertailua yleisen työelämäosaamisen ja yksilöllisen ammattiosaamisen kysymysryhmissä. Taulukko 2 Yleinen työelämäosaaminen ammattiryhmittäin Taulukko 3 Yksilöllinen ammattiosaaminen ammattiryhmittäin 30

32 4.4 Alueellinen tarkastelu Tähän alalukuun on koottu kaikkien kuntien vastaukset kaikista kysymysryhmistä. Niiden avulla saadaan kokonaiskuva kussakin kysymyksessä koko alueen osaamisesta. 31

33 32

34 33

35 34

36 35

37 4.5 Kysymykset kehittämisestä ja täydennyskoulutuksesta Kotihoidon työntekijöiltä kysyttiin, miten he kehittäisivät omaa osaamistaan. Vastaukset voitiin jakaa kolmeen kategoriaan niin, että osaamisen kehittäminen tapahtuu ensinnäkin koulutuksiin osallistumalla, toiseksi työssä oppimalla ja neuvoa kysymällä sekä kolmanneksi itse aktiivisesti tietoa etsien. Lähes kaikki vastaajat kertoivat halustaan osallistua erilaisiin koulutuksiin. Osa kertoi myös omatoimisesta kouluttautumisesta, mutta pääosin nostettiin esiin työnantajan tarjoamat koulutusmahdollisuudet. Vastauksissa kuvastui koulutusmyönteisyys, joka liittyi konkreettiseen osaamisen tarpeeseen jossakin työtehtävissä. Samoin nähtiin hyvänä osaamisen päivitys yleisestikin, kun ammattiin valmistumisesta on kulunut pitkä aika. Toisaalta vastavalmistuneet kertoivat oppivansa pääasiallisesti työtä tekemällä, eivätkä he vielä olleet kiinnostuneita täydennyskoulutuksesta. Toinen tärkeä osaamisen kehittämisen tilanne keino on työssä oppiminen. Useat vastasivat, että he hakeutuvat tilanteisiin, jossa voi oppia uutta. Samoin hyvänä työstä oppimisen tapana koettiin työtoverilta neuvon kysyminen tai osaavamman työkaverin kanssa työskentely. Hyvä perehdytys nostettiin lukuisissa vastauksissa esiin osaamisen kehittämisessä ja tällöin on kyse niin uudessa työtehtävässä aloittamisesta kuin vaikkapa uusien työmenetelmien käyttöönotosta. Näyttää siltä, että tiimityöskentely tukee tämän tyyppistä osaamisen kehittämistä: tiimityössä ei ole ollut tunnetta, että ohjausta/tietoa olisi jäänyt saamatta. Lisäksi tiedon ja ohjauksen hakeminen ja saaminen ulottuu kotihoidon ulkopuolelle, kuten esimerkiksi kotisairaalaan, laitoshoidon osastoihin ja erikoissairaanhoitoon. Kehityskeskustelut mainittiin parissa vastauksessa osaamisen kehittämisen keinona. Kolmas osaamisen kehittämisen keino oli tiedon etsiminen ja hakeminen itsenäisesti. Vastaajat olivat erittäin ahkeria tiedon hakijoita internetistä, tiedotusvälineistä, kirjallisuudesta ja ammattilehdistä. Omatoiminen, aktiivinen tiedonhakeminen kuvastaa yhden vastaajan osaamisen kehittämistä pitämällä itse huolen omasta osaamisestaan. Vastaajien koulutustoiveita kysyttäessä koulutusten sisällöistä ylivoimaisesti eniten toivottiin haavanhoitoon liittyviä koulutuksia. Seuraavaksi eniten oltiin kiinnostuneita kotihoidon asiakkaiden yleisimpien sairauksiin ja niiden hoitoon liittyvät koulutukset. Vastauksissa ehdotettiin paljon koulutuksia yleisesti sairauksista, ja oletettavasti nämä koskevat niitä sairauksia, joita osaamiskartoituksessa kysyttiin. Neurologiset sairaudet ja epilepsia esitettiin parissa vastauksessa koulutuksen sisällöksi, samoin diabetes. Avovastausten analysoinnissa muistisairaudet käsiteltiin omana ryhmänään, ja niihin liittyviä 36

38 koulutustoiveita oli runsaansa, kuten esimerkiksi muistisairaan ihmisen kohtaamista. Koulutuksen tarvetta on paljon myös päihteiden käyttöön ja mielenterveyden ongelmiin liittyen. Runsaasti toivottiin myös lääkehoidon, ensiavun, saattohoidon ja ATK- koulutuksia. Seuraavaan listaan on koottu eniten toivottuja koulutusten sisältöjä. haavanhoito sairauksien hoito muistisairaudet mielenterveys- ja päihdesairaudet lääkehoito saattohoito ensiapu kirjaaminen ATK-taidot Näiden lisäksi joitakin toiveita tuli seuraavista sisällöistä: kivunhoito, gerontologia, geriatria, dialyysi, hoitoja palvelusuunnitelma, ergonomia, ravitsemus, terveyden edistäminen, peg-letkun hoito ja käyttö, avannepotilaan hoito, ompeleen poisto, sairaalabakteerit/altistukset, uudet hoitovälineet kotihoidossa, kehitysvammakoulutus, keuhkosairaudet, sosiaalietuudet, jalkojen hoito, toimintakykytestit, laitekoulutukset, henkilöstön hyvinvointi, motivoituminen ja vuorovaikutustaidot, voitas, katetrointi, tilastointi, tiimityö, potilasturvallisuus, suoniverinäytteenottaminen, kuntouttava toiminta ja viriketoiminta. Suurin osa vastaajista piti luentokoulutusta hyvänä, tosin niin että luennot eivät olisi liian pitkiä. Toivottiin myös luentoja mahdollisimman monelle työyhteisössä samaan aikaan, jotta asiat jäävät tai siirtyvät käytännön työn kehittämiseen ja koulutuksen hyöty saadaan näkyviin. Yksi vastaaja piti kätevänä sitä, että esimerkiksi koulutukset kirjaamisesta sekä hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisesta toteutuisi itsenäisenä opiskeluna verkkoympäristössä. Koulutusmenetelmänä esitettiin myös tutustumista erilaisiin hoitokoteihin ja heidän toimintamalleihinsa, work shop tyyppistä koulutusta, jossa eri asiantuntijat ohjaavat ja seuraavat tekemistä tai sellaista koulutusta, jossa mennään asiakkaan luokse jonkun osaavan kanssa. Koulutustoiveiden laajuus vaihteli puolen päivän koulutuksesta pidempikestoisiin erikoistumiskoulutuksiin. Työnohjaus mainittiin yhtenä koulutuksen muotona. Tulevaisuuden osaamiselle vastaajat näkivät useita haasteita. Lähivuosina vastaajat arvelevat mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden, muistisairaiden ja diabetes-potilaiden määrän kasvavan. Työn sisältö tulevaisuudessa on tulevaisuudessa toisaalta monisairaiden ja entistä huonokuntoisempien potilaiden hoitamista, mutta toisaalta korostettiin sairauksien ennalta ehkäisyä ja kuntouttavaa työotetta. Nämä molemmat tuovat omat haasteensa osaamisen kehittämiseen. Osaamista tarvitaan tulevaisuudessa myös teknologian, apuvälineiden ja tietotekniikan käytössä. Kotihoidon palvelujen järjestäminen laajenee usean toimijan hoidettavaksi, jolloin palveluohjauksen osaamisen merkitys korostuu. Useassa vastauksessa tuotiin esiin tarve asiakkaan kohtaamiseen ja läsnäoloon niin, että ei pitäydytä vain tehtäväkeskeiseen hoitamiseen. Kotihoito nähdään tulevaisuudessa myös mahdollisuutena tai tilaisuutena tehdä esimerkiksi terveystarkastuksia, ohjata ravitsemusasioissa ja tukea itsehoitoa. Tähän liittyy myös tietyllä tavalla laman aikana lisääntyvät sosiaaliset ongelmat, jotka saattavat lisätä infektioiden ja tartuntatautien leviämisen 37

39 vaaraa. Joidenkin vastaajien mielestä kotihoidon on mahdollisuus toimillaan estää infektioiden ja tartuntatautien leviäminen. Tulevaisuuden asiakkaat nähdään myös vaativampina kuin aikaisempina vuosina. He vaativat hyvää palvelua, mikä voisi hoidollisten toimenpiteiden lisäksi olla esimerkiksi ystäväpalvelua. Useat vastaajat toteavat tulevaisuudessa tarvittavan moniosaajaa, joka osaa toimia moniammatillisessa yhteistyöverkostossa. 5. Toimenpide-ehdotukset osaamisen kehittämiseen Yleisesti ottaen Etelä-Kymenlaakson kotihoidon henkilöstön osaaminen on pääosin perusosaamista ja hyvää osaamista useilla osaamiskartoituksen osa-alueilla. Osa henkilöstöstä arvioi osaamisensa asiantuntijatasolle, jolta tasolta esimiesarvioinnissa osin pudottiin hyvän osaamisen tasolle. Tästä huolimatta Etelä-Kymenlaakson alueellisessa kotihoidossa on asiantuntijuutta, jota voidaan jatkossa hyödyntää koko henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Tätä oman organisaation asiantuntijuuden hyödyntämistä olisi hyvä miettiä myös siitä näkökulmasta, että vastaajista monet ovat eläkeikää lähestymässä kun toisaalta alalle on tullut nuoria, uusia osaajia. Vanhojen konkareiden taidot ja osaaminen pitäisi saada uusien kotihoidon työntekijöiden osaamista kehittämään esimerkiksi mentoroinnin avulla. Vaikka alueellisen kotihoidon yhteisten toimintamallien jalkauttaminen on hyvässä vaiheessa ja useissa Kotona kokonainen elämä- hankkeen toimenpiteistä on yhtenäistänyt käytäntöjä, osaamiskartoitus toi esiin eroavaisuuksia kuntien kotihoidossa. Joidenkin osaamiskartoituksen kysymysten kohdalla näyttää siltä, että johtamisen kehittämisellä terävöitetään osaamista. Esimerkiksi lääkehoidon tai erilaisten hoitotoimenpiteiden käytännöissä näkyi epätietoisuutta ja käytäntöjen kirjavuutta. Jatkossa alueellisen kotihoidon yhteistyön keinoin on kuitenkin odotettavissa, että yhteiset toimintamallit ja käytännöt kehittyvät. Osaamiskartoituksen kuntakohtaisessa ja ammattiryhmäkohtaisessa tarkastelussa huomio kiinnittyi muutamiin asioihin. Lääkehoidon ja hoitotoimenpiteiden osalta itsenäistä osaamista näytti olevan enemmän kuin lupia tehdä työtehtäviä. Samoin näkyi olevan jossain määrin hoitotoimenpiteiden kuulumisesta työtehtäviin. Osa osaamisalueista koski työtehtäviä, jotka on nähtävä perushoitotoimenpiteinä, jolloin jatkossa olisi hyvä edellyttää osaamista kaikilta ammattiryhmiltä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi verenpaineen mittaaminen ja tuloksen tulkinta manuaalisesti tai syketaajuuden mittaaminen ilman digitaalista mittaria ja tuloksen tulkinta. Lääkehoidon tehtävistä lääkkeiden jakaminen dosettiin ja lääkkeen jakaminen suun kautta kuuluvat sairaanhoitajan/terveydenhoitajan perustyötehtäviin, joten osaamisen edellytys pitäisi olla 100 %, mutta näissä kummassakin yksi vastaaja ilmoitti, että ei osaa itsenäisesti näitä tehtäviä. Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien ammattiryhmäkohtaisessa tarkastelussa esitetään seuraavia aineistoon perustuvana kehittämistarpeena lääkehoidon suunnitelmien tarkentamista ja toimintaprosessien selkiyttämistä lääkehoitosuunnitelmiin esim. 38

40 ammattiryhmäkohtaiset lääkehoitotehtävät (vastuut) peruskoulutuksen antamat valmiudet (lääkkeen antaminen luonnosta tietä, lääkkeen annostelu, injektiona annettava lääkehoito, infuusiohoito, verensiirtohoito, akuutin ja kroonisen kivunhoitomenetelmät) osaaminen varmistettava (teoria/käytännön työtehtävän näyttö+ lupa tehtävään: iv-nestehoidon toteuttaminen/kanylointi, iv-injektiot, kipupumppuhoito, rokotteet, verensiirrot) lisä- ja täydennyskoulutuksella hankittu osaaminen lääkehoidon tehtäviin osaamisen varmistamisen prosessi ammattiryhmäkohtaisesti (ammatillisen peruskoulutuksen antamat valmiudet, teoreettisen osaamisen varmistaminen ja käytännön osaamisen näytöt) lupakäytännöt Muissa hoitotoimenpiteissä sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien kehittämisenkohteena huomattiin, että tarvitaan selkiytystä siihen, mitkä tehtävät kuuluvat työtehtäviin ja tarvitaan tietoa siitä, mitä pikamittareita työyksikössä on käytössä (esim. Hb, INR, CRP). Tarvitaan käytäntöjen ja työtehtävien yhtenäistämistä näissä. Spiran käyttö, hengitystiheyden mittaaminen, PEF-mittaus ja happirikastihoito sekä yskösnäytteen ottaminen ovat esimerkkejä sairaanhoitajan/terveydenhoitajan perushoitotehtävistä, joiden osaaminen on ko. sairautta sairastavan asiakkaan tilan arvioinnin ja hoidon seurannan edellytys. Lähihoitajien lääkehoidon osaamisen kehittämisen kohteina nostetaan aineiston perusteella niin ikään lääkehoitosuunnitelman tarkentaminen ja toimintaprosessien selkiyttäminen lääkehoitosuunnitelmissa esim. ammattiryhmäkohtaiset lääkehoitotehtävät (vastuut) peruskoulutuksen antamat valmiudet (lääkkeen antaminen luonnollista tietä, lääkkeen annostelu, injektioina annettava lääkehoito s.c. ja i.m.) osaaminen varmistettava (teoria/käytännön työtehtävän näyttö+ lupa tehtävään: i.m. injektion antaminen, lääketilauksen tekeminen, lääkkeettömän jatkoinfuusion vaihtaminen) lisä- ja täydennyskoulutuksella hankittu osaaminen lääkehoidon tehtäviin osaamisen varmistamisen prosessi ammattiryhmäkohtaisesti (ammatillisen peruskoulutuksen antamat valmiudet, teoreettisen osaamisen varmistaminen ja käytännön osaamisen näytöt) lupakäytännöt (lähi- ja perushoitajilla ei voi olla lupaa tehdä ko tehtäviä (iv- ja kipupumppuhoito, rokottaminen) Lähi- ja perushoitajien perusosaamiseksi odotetaan verenpaineen, hengitystiheyden ja sykkeen mittaamista, joten näiden hyvään osaamisen täytyy jatkossa kiinnittää huomiota. Kodinhoitajien ja kotiavustajien osaamisessa kaikkien sairauksien kohdalla oli eniten (luonnollisesti) vajetta. Ryhmän peruskoulutus oli kirjavaa, joten tieto eri sairauksista ja niiden hoidosta vaihtelee. Perusosaaminen jää alle 50 % suurimmassa osassa. Tieto sairauksista on kuitenkin tärkeää, sillä lähes kaikissa tavallisimmissa kansansairauksissa sairaudet vaikuttavat asiakkaan päivittäiseen toimintakykyyn. Lääkehoidon osalta kodinhoitajat ja kotiavustajat kuuluvat joko lääkehoidon koulutusta saaneisiin tai kouluttamattomiin ammattihenkilöihin, jolloin työtehtävät määräytyvät sen mukaan. Osaamisen varmistaminen ja lupa lääkehoitotehtäviin perustuu pääosin lisä- ja täydennyskoulutuksella hankittuun osaamiseen. Tärkeänä kehittämisen kohteena on työntekijän tieto ja osaaminen omasta vastuustaan ja 39

41 työtehtävistä suhteessa osaamiseen (= lääkemuodot ja lääkkeiden antoreitit/omat työtehtävät). Kodinhoitajilla ja kotiavustajilla ei voi olla lupaa esim. lääkitä i.c., i.v. tai i.m., vaikka jokunen vastaaja ilmoitti, että hänellä on lupa tehdä toimenpide. Insuliinin pistämiseen kodinhoitajalla tai kotiavustajalla voi olla lisä- ja täydennyskoulutukseen perustuva lupa, kuten myös kipulaastarihoitoon. Yhteenvetona kodinhoitajien ja kotiavustajien osaamisen kehittämisestä voidaan sanoa, että tehtävänkuvia olisi selkiytettävä. Vaikka suurin osa myös perushoitotoimenpiteitä eivät kuulu heidän työtehtäviinsä, perusosaamista on työssään tunnistaa (esim. haavanhoidossa), mikä on normaalia ja mikä epänormaalia, jotta osaa informoida asiasta eteenpäin. Osaamiskartoituksen avointen kysymysten vastausten perusteella on ilahduttavaa havaita kotihoidon henkilöstössä koulutusmyönteisyyttä, itseohjautuvuutta ja kiinnostusta oman ammattitaidon kehittämiseen. Joidenkin osaamisen osa-alueiden kehittämiseen ja päivittämiseen soveltuu luentomuotoinen koulutus. Se, miten luentojen teemat siirtyvät ja implementoituvat arjen työhön on toisaalta koulutukseen osallistuvien tehtävänä, mutta toisaalta täytyy muistuttaa johdon rooli ja tuki tässä toiminnan kehittämisessä. Joidenkin osaamisen osa-alueiden kohdalla lyhyt koulutus tai tietoisku ei riitä, vaan on suositeltavampaa kouluttaa henkilöstöä pidempikestoisissa koulutusprosesseissa, joilla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa osallistujan asenteisiin ja siirtovaikutus arkityöhön. Näissä molemmissa Kymenlaakson ammattikorkeakoulu tarjoaa osaamistaan niin, että voidaan räätälöidä täydennyskoulutuksia lyhyemmistä koulutuksista pidempikestoisiin prosesseihin. 40

42 41

43 Lähteet Hankeraportit: Etelä-Kymenlaakson kotihoidon kriteerit (Kaakon SOTE-INTO/Etelä-Kymenlaakson osahanke. Kotihoidon työryhmä ). Ikäihmisten toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointi Etelä-Kymenlaaksossa. (Kaakon SOTE- INTO/Etelä-Kymenlaakson osahanke. Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointityöryhmä ). Jalkautuva palveluohjaus ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit Etelä-Kymenlaakson alueella. Yhteneväinen toimintamalli. (Kaakon SOTE-INTO 2/Etelä-Kymenlaakson osahanke. Ikäihmisten neuvontapalveluiden työryhmä ). Hoidon ohjauksen ja arvioinnin kehittäminen. Äkillinen yleistilan lasku toimintamalli. (Kaakon SOTE-INTO/Etelä-Kymenlaakson osahanke syksy 2012). Kotihoidon kehittäminen (Sara Haimi-Liikkanen 2013). Kotihoidon vastuuhoitaja- toimintamalli (Kotkan kaupunki, kotihoito 2013). Toimintakykyä edistävä työote kotihoidossa. Etelä-Kymenlaakson toimintamalli. (Kaakon SOTE- INTO/ Etelä-Kymenlaakson osahanke. Kotihoidon työryhmä). Hätönen, H Osaamiskartoituksesta kehittämiseen II. Helsinki: Educa-Instituutti Oy. 42