Kasvatustieteiden tiedekunnan rakenteellisen kehittämisen ohjelma Hyväksytty kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 19.5.

Transkriptio

1 Kasvatustieteiden tiedekunnan rakenteellisen kehittämisen ohjelma Hyväksytty kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa Kasvatustieteiden tiedekunta sai tulosneuvotteluissa tehtäväksi laatia toukokuun 2009 loppuun mennessä rakenteellisen kehittämisen ohjelman, jonka tavoitteena on synergiaetujen avulla vähentää tiedekunnan valintayksiköiden lukumäärää, tiivistää opetussuunnitelmia sekä samalla edistää kaksiportaisen tutkintojärjestelmän toteutumista. Dekaanin päätöksellä nimettiin työryhmä laatimaan rakenteellisen kehittämisen ohjelma. Työryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: professori Tapio Aittola, professori Jukka Alava, lehtori Piia Björn, lehtori Jouko Huttunen, opintoasiainpäällikkö Riitta Kesonen, professori Marja-Leena Laakso, professori Anna-Maija Poikkeus, lehtori Matti Rautiainen, yliopistonopettaja Leila Tuominiemi ja lehtori Riitta Viitala. Jukka Alavan ollessa estyneenä työryhmän toimintaan osallistui tutkija Mika Risku. I Tiedekunnan valintayksiköiden lukumäärä Tavoite: Vähentää valintayksiköiden lukumäärää ja organisoida sisäänotot siten, että valittavien opiskelijoiden määrä /valintayksikkö on vähintään 40 opiskelijaa. Lähtökohta: Kasvatustieteiden tiedekunnassa on seuraavat koulutukset, joissa suoritetaan kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnot: Kasvatustieteiden laitos: Erityispedagogiikan koulutukset (pääaineena erityispedagogiikka): erityiskasvatuksen asiantuntijakoulutus, varhaiserityisopetuksen koulutus, erityisopetuksen koulutus ja aikuiserityisopetuksen koulutus Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutus (pääaineena kasvatustiede tai aikuiskasvatustiede) Varhaiskasvatuksen koulutus (pääaineena varhaiskasvatustiede) Opettajankoulutuslaitos: Luokanopettajakoulutus (pääaineena kasvatustiede) Toimenpiteet: 1. Valintayksiköiden lukumäärä vähennetään nykyisestä seitsemästä viiteen siten, että erityispedagogiikassa valintayksiköt vähenevät nykyisestä neljästä kahteen. Valintayksiköt tulevat olemaan erityispedagogiikan koulutus ja varhaiserityiskasvatuksen koulutus. Toimenpiteen johdosta valtaosassa sisäänotoista opiskelijamäärä on yli Tiedekuntaan perustetaan kasvatustieteiden laitokselle yhteinen opiskelijavalintatyöryhmä koordinoimaan ja kehittämään opiskelijavalintoja siten, että työryhmä aloittaa toimintansa syksyllä

2 II Tiedekunnan opetussuunnitelmat Tavoite: Tiivistää opetussuunnitelmia oppiaineiden välisellä yhteistyöllä ja saada tätä kautta synergiaetua Lähtökohta: Yhteinen arvoperusta ja koulutukselliset periaatteet Koulutuksen kehittämistä ohjaavana tavoitteena on opetuksen tiede- ja tutkimuspohjaisuus. Toiminta vastaa ympäröivän yhteiskunnan haasteisiin. Tiedekunnan koulutuksen keskeisiä periaatteita, jotka näkyvät tiedekunnan koulutusten strategisissa tavoitteissa, työskentelymuodoissa ja opetusmenetelmiä koskevissa valinnoissa, ovat seuraavat: - Autonomiseksi asiantuntijaksi/pedagogiksi kasvaminen - Dialogisuus - Tutkimuksellisuus ja ymmärtäminen - Omakohtaisen opetus- ja ohjausfilosofian tai johtamisfilosofian rakentaminen - Yhteiskunnallisen tietoisuuden virittäminen Edellä mainitut tiedekunnan yhteiset koulutukselliset periaatteet ovat yhteneväisiä yliopiston nykyisen strategian arvoperustan kanssa, jossa korostuu vastuuntuntoinen ja kommunikoiva tiedeyhteisö, joka pyrkii syventävän ja laaja-alaisen ymmärtämisen tuottamiseen ja osaamisen soveltamiseen sekä yhteiskunnallisen palvelutehtävän toteuttamiseen akateemisena alueellisena kehittäjänä. Keväästä 2007 lähtien opetuksen suunnittelua, erityisesti opetussuunnitelmallista kehittämistyötä on tehty tiedekuntaneuvoston nimeämässä tiedekunnan opetuksen kehittämisryhmässä, joka kokoontuu kuukausittain. Kehittämisryhmän koollekutsujana ja sihteerinä toimii opintoasianpäällikkö, laitoksilta/yksiköistä ovat edustettuina pedagogiset johtajat ja/tai vastuuhenkilöt, amanuenssit ja opiskelijoiden edustajat. Valmistelevan opetussuunnitelmatyön lisäksi tiedekunnan opetuksen kehittämisryhmä suunnittelee ja kehittää tiedekunnan opetusta käsittelemällä koulutukseen, opetukseen ja opetussuunnitelmiin liittyviä asioita, kuten opinnäytetöiden arviointia, palautejärjestelmien kehittämistä ja aiemmin opitun tunnistamista ja tunnustamista. Toimenpiteet: 1. Tiedekunnan yksiköiden opetussuunnitelmien tiivistäminen Luokanopettajakoulutuksessa ja varhaiskasvatuksen koulutuksessa on jo aikaisemminkin toteutettu ns. teema-ajattelua opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Teemat kokoavat oppisisällöt opiskelijoiden kannalta mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, jolloin pirstaleisuus ja päällekkäisyys vähenevät. Oppiminen syvenee, kun ilmiöitä tarkastellaan eri näkökulmista ja opittua sovelletaan myös käytännön harjoittelussa. Vuoden 2009 opetussuunnitelmauudistuksessa opintojaksoja on yhdistetty temaattisesti laajoiksi kokonaisuuksiksi tavoitteena tiivistää sisältöjä, vähentää kontaktiopetusta ja kehittää opetuksen laatua edelleen. 2

3 Varhaiskasvatuksen koulutuksessa opetuksen suunnittelussa on yhteisesti keskustellen muodostettu keskeiset juonteet: 1) pedagogiikka, 2) kehitys ja oppiminen, 3) lapsuuden yhteiskunnallinen konteksti, 4) kasvatusorganisaatiot ja jaettu asiantuntijuus sekä 5) tieteellisen työskentelyn perusteet. Opetuksessa toteutetaan temaattisia kokonaisuuksia sekä sisällöllisesti että ajallisesti. Maisteriopinnoissa opiskelija valitsee HOPSissaan teeman, jonka ympärille hän kokoaa valinnaisista sisältöopinnoista yhteensä 15 opintopisteen laajuisen kokonaisuuden tarkastellen teemaa eri jaksojen kautta. Teema konkretisoituu pro gradu -tutkielmassa. Luokanopettajakoulutuksessa opetussuunnitelma on rakennettu neljän kasvatustieteen juonteen: 1) kasvatuksen kulttuurinen perusta, 2) kehitys ja kasvuympäristöt, 3) kouluyhteisö ja yhteiskunta ja 4) kasvun ja oppimisen ohjaaminen varaan ja niiden lisäksi opinnoissa on läpäiseviä teemoja kuten osallistava kasvatus ja monikulttuurisuuskasvatus. Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutuksessa kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen aineopintoja on yhdistetty. Sisältöopintojen opintojaksoista 9 op on kaikille yhteisiä jaksoja: a) Kasvatuksen ja aikuiskasvatuksen filosofis-historialliset lähestymistavat, b) Kasvatussosiologian suunnannäyttäjiä, c) Oppiminen ja kehitys. Loput 9 op on valinnaisia opintojaksoja. Syventävät opinnot on jaoteltu yksikön tutkimuksen mukaisiin kolmeen vahvuusalueeseen. Tiivistämällä syventävien opintojen opetussuunnitelmaa pyritään opetusresurssien tehokkaampaan käyttöön ja samalla entistä selkeämpään fokusointiin vahvuusalueiden aihepiireihin. Erityispedagogiikan koulutuksessa tehtävä valintayksiköiden vähentäminen (neljästä kahteen) tulee heijastumaan opetussuunnitelmatyössä. Opiskelijoilla säilyvät periaatteessa samat mahdollisuudet suuntautua aikuiserityiskasvatukseen, erityiskasvatuksen asiantuntijaksi tai muualle erityisopetuksen kentällä, mutta esimerkiksi harjoitteluiden osalta opetussuunnitelmia tiivistetään resursseja säästäen. 2. Perusopintoja koskeva yhteistyö Tiedekunnassa kasvatustieteiden perusopinnoista suuri osa toteutetaan tiedekunnan yhteisinä opintoina, joiden yhtenä erityispiirteenä ovat videoitujen luentojen hyödyntäminen moniviestimen kautta ja lukupiiri tai kotiryhmätyöskentely. Yhteisten perusopintojen tavoitteena on ollut yhteisen tietopohjan luominen opiskelijoille ja korkeatasoisten asiantuntijoiden luennoidessa opintojen laadun kohoaminen. Yhteisten perusopintojen suunnittelusta vastaa toimiva pooli-järjestelmä, jossa on edustajat eri laitoksilta ja yksiköistä. Opiskelijoilta kerätään opinnoista systemaattisesti palautetta ja perusopintoja kehitetään saadun palautteen pohjalta. Opintojen suorittamiselle on luotu yhteiset arviointikriteerit ja syksystä 2009 alkaen opinnot tullaan arvioimaan 1 5 asteikolla lukuun ottamatta opettajankoulutuslaitoksen perusopintoja. Suoritustavat yhdenmukaistuvat siten, että eri yksiköissä opiskelijat voivat valita suoritustavaksi kirjatentin tai lukupiirin. Perusopintojen kehittäminen Tampereen yliopiston kanssa allianssiyhteistyönä on keskeinen uusi haaste, jota varten on asetettu Tampereen yliopiston edustajien kanssa yhteinen kehittämisryhmä. Asiantuntijapoolien käytöstä perusopintojen suunnittelussa ja toteuttamisessa on saatu erittäin hyviä kokemuksia ja yhteistyössä Tampereen kanssa halu- 3

4 taan säilyttää luodun järjestelmän hyödyt ja tunnistaa mahdollisia yhteistyön tuomia synergiaetuja. Kehittämisryhmän tehtävänä on valmistella alustava esitys kasvatustieteiden perusopintojen järjestämisestä allianssiyhteistyönä mennessä. 3. Menetelmäopintoja koskeva yhteistyö Menetelmäopinnot toteutetaan tiedekunnassa jo nyt sekä aine- että syventävien opintojen osalta tiedekunnan yhteisinä siten, että tiedekunnan opiskelijat voivat valita opintokursseja yhteiseltä tarjottimelta. Tarjonta suunnitellaan lukuvuosittain yhteistyössä yksiköiden metodisen asiantuntijuuden henkilöresursseja hyödyntäen ja tarve kartoittaen. Yhteistyö tarjoaa opiskelijoille runsaasti valinnanvaraa sekä mahdollistaa synergiaetujen maksimaalisen hyödyntämisen. Yhteistyön myötä voidaan myös rakentaa yhteistä metodista tietopohjaa ja kohottaa opiskelijoiden menetelmällistä osaamista. Suunnitteilla on yhteisten graduseminaarien aloittaminen. Yhteisseminaarien aloittamista pohjustettiin yhtenäistämällä uusissa opetussuunnitelmissa tiedekunnan koulutusten pro gradu -tutkielmaseminaarien (5 op) ja pro gradu -tutkielmien (30 op) laajuuksia. Myös kandidaattitutkielmien laajuudet (10 op) yhtenäistettiin. 4. Asiantuntijalinjojen opetussuunnitelmien tiivistäminen Sekä varhaiskasvatustieteessä että erityispedagogiikassa opiskelijan on mahdollista suuntautua ns. yleiselle linjalle, joka ei pätevöitä opettajaksi. Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen maisterikoulutus ei myöskään pidä sisällään opettajan pätevyyttä. Näiden yleisten linjojen opetussuunnitelmia tullaan tiivistämään luomalla yhteistyössä yhteisiä opintojaksoja. 5. Erityisopetuksen opetussuunnitelmallinen yhteistyö Varhaiserityisopettajien kouluttaminen tapahtuu yhteistyössä erityispedagogiikan ja varhaiskasvatustieteen kanssa. Opettajankoulutuslaitoksen ja erityispedagogiikan yksikön yhteistyötä erityispedagogisten valmiuksien lisäämiseksi kaikessa opettajankoulutuksessa kehitetään edelleen. Opetussuunnitelmallista yhteistyötä yksiköiden välillä kehitetään, jotta olemassa oleva osaaminen koituisi mahdollisimman tehokkaasti kaikkien opiskelijoiden eduksi. 6. Pedagogisia opintoja koskeva yhteistyö Tiedekunnassa opettajan pedagogisia opintoja on mahdollista suorittaa opettajankoulutuslaitoksella (luokanopettajakoulutus, aineenopettajien pedagogiset opinnot), kasvatustieteen yksikössä (APO-opinnot), erityispedagogiikassa ja varhaiskasvatustieteessä. Opetuksen kehittämisryhmä vastaa opettajan pedagogisten opintojen suunnittelusta siten, että seuraavalla opetussuunnitelmakierroksella osa näistä opinnoista pyritään toteuttamaan eri oppiaineiden yhteistyönä. 7. Kansainvälisten opintojen tarjoamista ja kehittämistä koskeva yhteistyö Tiedekunnassa on tarpeen lisätä ja kehittää kansainvälistä opetusta. Tämä tullaan toteuttamaan koko tiedekunnan yhteisenä opetuksena, mikä edistää koulutuksen monipuolisuutta ja tuo synergiaa resurssien käyttöön. Erityisen tärkeä rooli näiden opintojen kehittämisessä ja toteutuksessa on Rehtori-instituutilla. Tavoitteena on myös vastata haastei- 4

5 siin, joita on esitetty ulkomaisissa yhteydenotoissa koskien suomalaisen koulutusjärjestelmän pedagogisten ratkaisujen koulutuksellista vientiä. Tiedekunnassa on vahvaa asiantuntijuutta kehittää suomalaisen pedagogiikan kansainvälisiä opetuspaketteja, jotka olisivat jatkossa tuotteistettavissa. 8. Monikulttuurisuusopintojen tarjoamista koskeva yhteistyö Monikulttuurisuusopinnot ovat kansainvälisten opintojen ohella hyvin tärkeä opetuksellinen haaste. Monikulttuurisen kasvatuksen teemojen osuutta vahvistetaan kaikkien eri oppiaineiden opetussuunnitelmissa. Näiden opintojen suunnittelu ja toteutus olisi erittäin perusteltua hoitaa osin koko tiedekunnan yhteisinä. Vahvimmillaan näiden opintojen toteutus on tällä hetkellä opettajankoulutuslaitoksessa (pääosin kuitenkin väliaikaisen virkajärjestelyn varassa). Yhteisiä resursseja kartoitetaan ja hyödynnetään koko tiedekunnan tasolla. 9. Yrittäjyyskasvatusopintojen lisääminen Yrittäjyyskasvatukseen kohdistunut yhteiskunnallinen painoarvo on kasvanut luvulla. Tähän tullaan kiinnittämään tiedekunnassa huomiota tarjoamalla opintojen eri vaiheissa mahdollisuuksia opiskella opintojaksoja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta. Myös yrittäjyyskasvatukseen liittyvien opinnäytetöiden tekemistä tuetaan. 10. Kieli- ja viestintäopintojen järjestämisen yhtenäistäminen Kieli- ja viestintäopintojen laajuuksia tiedekunnan eri koulutuksissa on yhtenäistetty ja niiden toteutuksesta vastaa pääosin kielikeskus. Opintojen yhtenäinen laajuus ja sama organisointitaho takaavat opiskelijoille laajemmat vaihtoehdot ja joustavammat aikataulut. 11. Tohtorikoulutus-ohjelman rakentaminen allianssiyhteistyössä Allianssiyliopiston kehittämishankkeiden kartoituksen yhteydessä tehtiin ehdotus kehittää tohtorikoulutusta: jatko-opintoseminaareja, artikkelityöpajoja ja jatko-opintojen ohjausta allianssi-yhteistyönä. Tätä kehittämistyötä pyritään jatkossa edelleen konkretisoimaan. III Kaksiportainen tutkintorakenne Tavoite: Hyödyntää kaksiportaista tutkintojärjestelmää entistä tehokkaammin Lähtökohta: Jo tällä hetkellä tiedekunnan sisällä on mahdollista suorittaa maisterivaiheen sisältöopintoja joustavasti eri oppiaineiden välillä. Toimenpiteet: Maisterivaiheen opintojen avaaminen Kasvatustieteen tiedekunnassa pyritään toimimaan siten, että opiskelijoiden on entistä vaivattomampi hakeutua tiedekuntamme maisteriopintoihin suoritettuaan soveltuvan kandidaatin tutkinnon jossain toisaalla. 1) Maisterivaiheen opintojen laajempi avaaminen soveltuvan kandivaiheen tutkinnon suorittaneille käytössä nykyisin varhaiskasvatuksen koulutuksessa, ohjausalan maisteriohjelmassa sekä kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen koulutuksessa. 5

6 2) Yhtenäisen perusopetuksen opettajakoulutuksen kehittäminen aineenopettajakoulutusta ja luokanopettajakoulutusta yhteensovittamalla (esimerkiksi kandidaatin tutkinto ainetiedekunnasta, kasvatustieteen maisterin tutkinto luokanopettajakoulutuksesta). 3) Avoimen väylän entistä tehokkaampi hyödyntäminen. 6