Toimialaraporttisarja. Leipomoteollisuus. Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia

Transkriptio

1 Toimialaraporttisarja Leipomoteollisuus Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia

2 Leipomoteollisuus Toimialaraportti 4/2005 Ari Grönroos

3

4 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) HELSINKI VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) /2005 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Ari Grönroos Julkaisuaika Marraskuu 2005 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Leipomoteollisuus Tiivistelmä Leipomoteollisuuden tuotannon bruttoarvo vuonna 2003 oli 918,3 milj. euroa ja jalostusarvo 410,4 milj. euroa. Tuotannon bruttoarvosta muodostuu 83 % pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistuksesta ja loput näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten valmistuksesta. Leipomoteollisuus työllistää henkilöä, mikä on neljännes koko elintarviketeollisuuden työpaikoista. Leipomoteollisuuden keskittyneisyyttä kuvaa se, että Fazer Leipomot Oy ja Vaasan & Vaasan Oy hallitsevat 60 % markkinoista, alueelliset suuremmat leipomot % ja pienemmät leipomot vain muutaman prosentin markkinoista. Kustannusten, erityisesti työvoimakustannusten noustessa, kaupan keskittyessä, tuonnin kasvaessa ja kilpailun kiristyessä leipomoalan keskittyminen jatkuu edelleen valtakunnallisten leipomoiden keskittäessä toimintaansa suurempiin yksikköihinsä. Leipomoiden kokonaismäärä Suomessa laskee erityisesti pienten leipomoiden lopettaessa toimintaansa ja työllisyys heikkenee. Leipomoteollisuus on hyvin pitkälle kotimarkkinateollisuutta tuotteiden tuoreusvaatimusten ja kuluttajien makutottumusten vuoksi. Tuonnin ja viennin osuus on pieni: tuonnin arvo oli vuonna ,4 milj. euroa ja viennin arvo 53,2 milj. euroa. Tuonti tulee kasvamaan erityisesti säilyvien ja käsityövaltaisten tuotteiden osalta, kuten paahtoleivän, kahvileivän ja konditoriatuotteiden osalta. Viennin osuus on pieni, mutta toisaalta kotimaiset suuret leipomoyritykset ovat etabloituneet lähimarkkina-alueille kuten Ruotsiin, Baltian maihin ja Venäjälle. Uusien tuoteryhmien, kuten pakastetuotteiden vienti kasvaa. Paikallisuuden vaatimusten vuoksi elintarviketeollisuus kansainvälistyy tyypillisesti käynnistämällä tuotantoa kohdealueella. Toimialalla on ylikapasiteettia ja muutokset toimintaympäristössä vaikeuttavat pienten leipomoiden mahdollisuuksia saada tuotteitaan kauppojen tuotevalikoimiin. Pienet leipomot ovat keskittyneet myymään omissa kahviloissa ja myymälöissä ja muutamassa paikallisessa myymälässä. Myös pienillä leipomoilla on Suomessa tulevaisuutta, mutta vaatimus- ja osaamistaso on aivan toista luokkaa kuin aiempina vuosina. Pienikään yritys ei pärjää ilman selkeää ja kannattavaa liikeideaa, koulutettua henkilöstöä ja panostusta tuotekehitykseen, laatuun ja markkinointiin. Yritysten on kehitettävä liiketoimintaosaamista ja seurattava kannattavuutta kriittisesti. Erikoistuminen, yhteistyön lisääminen tai uusien markkinointikanavien ja jakelutapojen löytäminen ovat elinehtoja. KTM:n yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/Esa Tikkanen, puh. (09) Asiasanat Leipomoteollisuus, pehmeän leivän valmistus, elintarviketeollisuus ISSN Kokonaissivumäärä 36 Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö Kieli Suomi ISBN Hinta Kustantaja Edita Publishing Oy

5

6 Sisällysluettelo 0 Saatteeksi Toimialan määrittely ja sisältö Toimialan kuvaus ja rajaus Toimialan rakenne Yritykset ja toimipaikat Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys Toimialan alueellinen jakautuma Yrityskannan muutokset Alan suurimpia yrityksiä Markkinoiden rakenne ja kehitys Markkinoiden kokonaiskuva Leipomotuotteiden hintakehitys Kotimaan markkinat ja asiakastoimialat Leipomoyritysten tärkeimmät markkina-alueet Tärkeimmät asiakastoimialat Vienti, tuonti ja kansainvälinen toiminta Vienti Tuonti Kansainvälinen toiminta Tuotanto ja tuotantomenetelmät Kapasiteettitilanne Toimialan logistiikkarakenne Investoinnit Käyttöomaisuusinvestoinnit Tuotekehitys Taloudellinen tila Kannattavuus ja taloudellinen asema Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet Menestystekijät Keskeiset ongelmat Keskeiset kehittämistarpeet

7 8 Tulevaisuuden näkymät toimialalla Visio Toimintaympäristön muutostekijät Kilpailukyvyn kehitysennuste Koulutus ja kehittämistoiminta Yhteenvetoanalyysi (SWOT) Lähteet... 36

8 7 0 Saatteeksi Toimiala Infomedia-julkaisusarjaan kuuluvien toimialaraporttien lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi. Leipomoala on eräs tärkeimmistä elintarviketeollisuuden toimialoista, jossa ajankohtaisen toimialatiedon kokoaminen ja saaminen on tärkeätä alan toimijoille, rahoittajille ja sidosryhmille. Tämä toimialaraportti käsittelee elintarviketeollisuuden alatoimialoja 1581 Pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistus sekä 1582 Näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten valmistus. Raportissa käsitellään leipomoteollisuuden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Esitetyt arviot ja kannanotot perustuvat uusimpiin käytettävissä oleviin lähdeaineistoihin ja tilastoihin sekä raporttia varten tehtyihin asiantuntija- ja yritysjohtajahaastatteluihin. Tämä raportti muodostaa itsenäisen tiiviin kokonaisuuden leipomoteollisuuden tilasta ja näkymistä. Tätä raporttia täydentää kuitenkin koko elintarviketeollisuudesta tehty Elintarviketeollisuuden toimialaraportti, jossa on kuvattu koko elintarviketeollisuuteen vaikuttavia ilmiöitä ja niiden vaikutuksia liiketoimintaan. Näitä yleisiä elintarviketeollisuutta koskevia ilmiöitä ei ole toistettu tässä raportissa. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia haastatteluihin osallistuneita sekä yhteisöjä ja yrityksiä, joilta olen saanut arvokkaita kommentteja ja näkemyksiä. Raportin toivotaan palvelevan mahdollisimman hyvin leipomoalalla toimivien, toimintaansa aloittavien yritysten sekä toimialan eri sidosryhmien tietotarpeita.

9 8 1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Leipomoteollisuuden pääosan muodostaa pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistus (TOL 1581). Tämän sektorin tuotteita ovat: pehmeät leivät, sämpylät, tuoreet leivonnaiset, kuten kakut, leivokset, piirakat ja tortut sekä pakasteleivonnaiset. Tämän sektorin osuus koko leipomoteollisuuden tuotannon bruttoarvosta ja jalostusarvosta oli vuonna 2003 jo noin 83 prosenttia. Pehmeän leivän osuus koko elintarviketeollisuuden bruttoarvosta on noin 9 prosenttia. Näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten valmistus (TOL 1582) muodostaa loppuosan tuotannosta. Tähän kuuluvia tuotteita ovat: näkkileivät, korput, keksit, piparkakut, vohvelit, pikkuleivät ja muut säilyvät leivonnaiset, maustekakut, makeat ja suolaiset välipalatuotteet. Leipomoteollisuuden vuosituotanto on lähes 400 milj. kg, josta ruokaleipää on 215 milj. kg ja kahvileipää 75 milj. kg. Ala käyttää vuodessa noin 150 milj. kg vehnäjauhoa ja 75 milj. kg ruisjauhoa. Leipomotoimiala poikkeaa muusta elintarviketeollisuudesta työvoimavaltaisuuden sekä yritysten lukumäärän ja koon osalta. Leipomoita on noin 900, joista vain kahdeksan yritystä työllistää yli 100 henkilöä. Alle 10 henkilöä työllistäviä yrityksiä on noin 750. Milj. euroa Tuotannon bruttoarvo Tuotannon jalostusarvo Lähde: Tilastokeskus Kuva 1. Leipomoteollisuuden brutto- ja jalostusarvon kehitys

10 9 2 Toimialan rakenne 2.1 Yritykset ja toimipaikat Vuonna 2003 Suomessa oli 903 leipomoksi luokiteltua toimipaikkaa. Valtaosa niistä on pieniä perheyrityksiä. Leipomoteollisuus on voimakkaasti keskittynyttä. Alan suurimmat yritykset, Fazer Leipomot Oy ja Vaasan & Vaasan Oy hallitsevat toimipaikoista 3,7 prosenttia ja markkinoista markkinaosuuksilla mitattuna 60 prosenttia. Nämä kaksi suurinta yritystä valmistavat muutamassa kymmenessä toimipaikassa suurimman osan Suomen leipomotuotteista. Muut leipomot ovat suureksi osaksi hyvin pieniä, joilla on vain yksi tai muutama paikallinen toimipiste. Lisäksi keskisuuria leipomoita toimii muutama eri puolilla Suomea. Taulukko 1. Leipomoteollisuuden toimipaikkojen lukumäärät vuosina Vuosi 1581 Pehmeän leivän jne.valmistus 1582 Näkkileivän, keksien jne. valmistus Lähde: Tilastokeskus 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys Leipomoteollisuus on henkilöstömäärällä mitattuna elintarviketeollisuuden suurin alatoimiala. Vuonna 2003 ala työllisti henkilöä eli noin neljänneksen elintarvikkeiden ja juomien valmistuksessa työskentelevästä henkilöstöstä. Luvuissa ovat mukana myös omistajat. Henkilöstön määrä on viime vuosina ollut tosin jatkuvasti pienentyvä. Taulukko 2. Leipomoteollisuuden henkilöstö Vuosi 1581 Pehmeän leivän jne. valmistus Muutos-% 1582 Näkkileivän, keksien jne.valmistus Muutos-% , , , , , , , , , ,5 Lähde: Tilastokeskus

11 10 Taulukko Leipomoteollisuuden henkilöstön ammatillinen jakautuma vuosina Vuosi Toimihenkilöt Työntekijät Palkattu henkilöstö yht. Yrittäjät Henkilöstö yht Lähde: Tilastokeskus Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimukseen osallistuneista leipomoteollisuuden yrityksistä 14 prosenttia odottaa henkilöstön määrän kasvavan seuraavan vuoden aikana ja 6 prosenttia arvioi määrän laskevan. Suurin osa vastaajista (80 %) arvioi määrän pysyvän ennallaan. Edelliseen vuoteen verrattuna sekä henkilöstön lisäystä odottavien yritysten määrä on kasvanut ja vähennystä odottavien määrä vähentynyt. Alalla ei lähitulevaisuudessa tapahdu dramaattista työvoiman vähentymistä, mutta lähivuosina leipomoista vähenee työvoimaa yritysten lukumäärän vähenemisen ja suurempien leipomoiden automaation lisääntymisestä johtuvan työvoimatarpeen vähenemisen vuoksi. Saldoluku Toteutunut Odotukset I/99 II/99 I/00 II/ Lähde: KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 2. Toteutunut ja arvioitu henkilökunnan lukumäärän muutos leipomoteollisuudessa Työllisyyden kannalta leipomot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Valtakunnalliset leipomot alueleipomoineen työllistävät noin 37 prosenttia alan henkilöistä. 12 suurinta keskisuurta leipomoa työllistävät noin 15 prosenttia. Loput, runsaat 900 pk-leipomoa, työllistävät noin 48 prosenttia henkilöistä. Kaksi suurinta leipomoa alueleipomoineen (liikevaihto yli 200 milj. euroa) työllistää noin henkilöä. 12 keskisuurta leipomoa (liikevaihto milj. euroa) työllistää noin 1500 henkilöä ja noin 920 pientä leipomoa (liikevaihto alle 6 milj. euroa) työllistää noin henkilöä.

12 Toimialan alueellinen jakautuma Toimipaikkojen alueellisessa jaossa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittävää muutosta. TE-keskus alueittain muutokset heijastelevat pääsääntöisesti toimipaikkojen valtakunnallisen määrän muutoksia. Taulukko 4. Leipomoteollisuuden toimipaikat TE-keskuksittain TE-keskus Toimipaikkojen lukumäärä Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Kaakkois-Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 2.4 Yrityskannan muutokset Leipomoalan yrityskenttä on jatkuvassa muutoksessa eli osa yrityksistä lopettaa, mutta uusiakin aloittaa. Lopettaneita ja konkurssiin hakeutuneita yrityksiä on viime vuosina ollut enemmän kuin aloittaneita. Taulukko 5. Aloittaneet, lopettaneet ja konkurssiin haetut leipomoteollisuuden yritykset vuosina Vuosi Aloittaneet yritykset Lopettaneet yritykset Konkurssit * 12 * tammi-syyskuu 2004 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus

13 Alan suurimpia yrityksiä Leipomoteollisuutta hallitsee kaksi suurta leipomoyritystä, Fazer Leipomot Oy ja Vaasan & Vaasan Oy. Kyseiset yritykset ovat laajentuneet siten, että ne kattavat maantieteellisesti koko Suomen merkittävimmät markkina-alueet. Lähivuosina keskittyminen jatkuu siten, että suurten yritysten tuotevalikoima supistuu ja niitä valmistetaan pääosin muutamassa suurimmassa leipomossa. Alueleipomot säilyvät paikallisten tuotteiden valmistajina ja niiden merkitys pienenee. Lisäksi molemmat suuret yritykset ovat 2000-luvulla yritysostojen kautta laajentuneet Ruotsiin, Venäjälle ja Baltian maihin. Suomessa toimiva keksiteollisuus on tällä hetkellä pääosin ulkomaisessa omistuksessa. Markkinaosuudeltaan suurin yritys on LU Suomi Oy, joka vuodesta 2001 on ollut ranskalaisen Danone-konsernin omistuksessa. Päävientialueet ovat Venäjä, Baltia ja Skandinavia. Esimerkiksi Virossa LU Suomi Oy on markkinajohtaja. Ranska, Hollanti ja Iso-Britannia ovat myös merkittäviä vientimaita. Kantolan Keksit -nimellä myytävät tuotteet on valmistettu Ruotsissa sen jälkeen kun ruotsalainen Göteborgs Kex osti Kantolan Keksit Oy:n vuonna Muutamat keskisuuret leipomot ovat perustaneet yhteisiä markkinointiyhtiöitä, joiden tehtävänä on hallita yhteistä tuotemerkkiä. Tällaisia markkinointiketjut ovat mm: Hyvä Konditoria 22 yritystä, Alueelliset ykkösleipurit 5 kpl, Paakarit 5 kpl ja Perheleipurit 4 kpl. Keskisuuria leipomoyrityksiä: Leivon Leipomo Oy Moilas Oy Pulla-Pirtti Oy Leipomo Salonen Oy Katri Antell Oy Linkosuon Leipomo Oy Porin Leipä Oy Primulan Leipomot Oy Rosten Oy Sinuhe Ky Jämsän Elonen Oy Ehon Leipomo Oy Jokioisten Leipä Oy Sarpi Oy Porokylän Leipomo Oy

14 13 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys 3.1 Markkinoiden kokonaiskuva Leipomoteollisuudessa kilpailu on kireää. Monissa tapauksissa hintaa käytetään kilpailukeinona. Se onkin perusleipomotuotteissa lähes ainoa tapa saada myyntiä lisää. Leipomot, joilla on oma merkkituote, saavat parempaa hintaa tuotteistaan ja toisaalta pystyvät valmistamaan näitä suurempien sarjojen tuotteita kannattavammin. Myös täysin uudet tuotteet mahdollistavat lisämyynnin. Tosin käsityövaltaisuuden ja ainakin aluksi pienten myyntimäärien takia niiden kannattava valmistaminen on usein vaikeaa. Suurimmissa vaikeuksissa ovat ne ketjuuntumattomat leipomot, jotka yrittävät valmistaa useita tuotetyyppejä monille asiakassegmenteille. Leipomotuotteet ovat peruselintarvikkeita, joiden kysyntä on varsin tasaista, mutta hienoista kulutuksen nousua on nähtävissä. Leipä- ja viljatuotteilla on positiivinen mielikuva ja niiden kulutus Suomessa on noussut ollen 113 kg henkilöä kohden vuonna 2001, kun vanhojen EU-maiden (EU 15) kulutuksen keskiarvo on 116 kg, USA:n 117 kg ja Venäjän 152 kg henkilöä kohti. Leipomotuotteiden hintataso on noussut hieman: vuonna 2004 vilja- ja leipomotuotteiden hinta oli keskimäärin 1,2 prosenttia kalliimpi kuin edellisenä vuonna. Perustuotteiden hinnat ovat muuttuneet vähemmän kuin erikoistuotteiden, joita on tullut markkinoille yhä enemmän. Erikoistuotteiden jalostusarvo on suurempi kuin perustuotteiden ja niistä saadaan myös paremmin katetta, koska ne sisältävät yleensä kuluttajan kannalta sellaista lisäarvoa, josta kuluttaja suostuu myös maksamaan. Leipomotuoteryhmän sisällä erityisesti kaupan merkit kasvavat, samoin kahvileivän ja pikkusuolaisten osuus kasvaa. Kahvileivät ovat entistä enemmän tuontitavaraa. Vaalea ruokaleipä kasvaa ja tumma pysyy ennallaan. Konditoriatuotteiden osuus pienenee. Käsityönä valmistettavia konditoriatuotteita tuodaan Etelä-Suomeen yhä enemmän Baltian maista. Muutaman vuoden kuluttua erityisesti Ruotsi ja Baltian maista Viro ja Latvia ovat kahvileivän ja erikoistuotteiden tuottajina yhtä hyväksyttyjä kuin Suomi. Pakastevalmisteiden ja muiden paistovalmiiden leivonnaisten myynti on kasvanut muutaman vuoden aikana vajaalla kymmenellä prosentilla. Kuluttaja kaipaa pöytäänsä tuoretta, vasta paistettua leipää, minkä takia esimerkiksi kaasuun pakatut valmisleivät ovat kasvattaneet suosiotaan. Suomessa näitä tuotteita ei juurikaan valmisteta, vaan valmisleivät tulevat pääasiassa Saksasta ja Ranskasta. Tuoreleipää ei lähivuosina tuoda merkittäviä määriä. Leipomotuotteiden trendejä lähivuosina ovat helppous, terveellisyys, herkullisuus sekä välipalatyyppinen kulutus Leipomotuotteiden hintakehitys Vilja- ja leipomotuotteiden hinnat nousivat vuodesta 2003 vuoteen 2004 keskimäärin 1,2 prosenttia, kun taas jauhojen hintakehitys on ollut laskeva.

15 14 Taulukko 6. Vilja- ja leipätuotteiden vähittäishinnat Indeksi: 2000 = 100 Pakkauskoko Muutos-% ed. vuod. Hinta 2004 /kg Viljatuotteet ja leivät 98,3 100,0 103,0 104,5 107,0 108,3 1,2 Ruisjauhot 1 kg 97,2 100,0 101,6 99,9 95,6 95,0-0,7 0,76 Erikoisvehnäjauhot 2 kg 100,9 100,0 97,1 95,0 93,0 91,3-1,9 0,61 Pienet ruisleipäset 1 kg 98,2 100,0 100,6 101,9 107,0 107,9 0,8 3,85 Paahtoleipä 1 kg 97,7 100,0 104,1 105,3 108,3 110,1 1,7 3,60 Pullapitko 1 kg 98,2 100,0 102,5 104,8 109,2 110,8 1,5 5,87 Lähde: Tilastokeskus, Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Kansainvälisessä vertailussa leivän ja viljatuotteiden keskimääräiset kuluttajahinnat ovat Suomessa EU:n korkeimpia. Hintaero ei ole kokonaan selitettävissä arvonlisäverolla. Vaikka Suomi markkina-alueena on Euroopasta katsottuna pieni, merkittävästi korkeampi hintataso saattaa herättää kiinnostusta eurooppalaisissa toimijoissa lisääntyvän tuontitoiminnan muodossa. Taulukko 7. Hintaindeksejä ja elintarvikkeiden arvonlisäprosentteja 2002 Leipä ja viljatuotteet Elintarvikkeet ja alkoholittomat juoma Elintarvikkeiden arvonlisäveroprosentit Alankomaat 88,9 97,4 6,0 Belgia 100,1 99,5 6,0 / 12,0 / 21,0 Espanja 101,9 83,1 4,0 / 7,0 Irlanti 106,3 113,8 4,4 / 13,5 Iso-Britannia 87,4 105,7 0,0 / 17,5 Italia 97,8 99,3 10,0 Itävalta 100,3 100,8 4,0 / 10,0 Kreikka 85,4 83,6 8,0 Luxemburg 107,0 107,1 3,0 Portugali 88,9 84,5 5,0 / 12,0 / 19,0 Ranska 107,0 108,4 5,5 / 19,6 Ruotsi 123,0 115,0 12,0 / 25,0 Saksa 104,3 100,2 7,0 / 16,0 Suomi 129,9 114,1 17,0 Tanska 135,2 130,2 25,0 EU ,0 100,0 Kypros 96,2 97,8 0,0 / 5,0 / 15,0 Latvia 54,4 65,9 5,0 / 18,0 Liettua 47,3 59,9 5,0 / 18,0 Malta 68,2 81,4 0,0 Puola 52,6 56,4 3,0 / 7,0 Slovakia 38, ,0 Slovenia 92,9 86,3 8,5 Tsekinmaa 42,5 57,1 5,0 Unkari 49 64,6 15,0 Viro 64,4 70,9 18,0 EU-25 94,3 95,2 Bulgaria 42,5 53,7 Romania 42,7 51,6 Turkki 55,6 62,6 Islanti 180,7 155,0 14,0 Norja 180,0 159,8 12,0 Sveitsi 140,9 152,5 2,4 Lähde: European Price Comparison Programme, European Commission, Suomen Gallup Elintarviketieto Oy

16 Kotimaan markkinat ja asiakastoimialat Leipomoteollisuuden kokonaistoimitusten määrällinen kasvu taittui hetkellisesti vuonna 2002, mutta kääntyi taas nousuun vuonna Arvoltaan myyty tuotanto on kasvanut jo pitkään. Taulukko 8. Leipomoteollisuuden myyty tuotanto Vuosi 2000 Vuosi 2001 Vuosi 2002 Vuosi 2003 Määrä milj. kg Arvo milj. Määrä milj. kg Arvo milj. Määrä milj. kg Arvo milj. Määrä milj. kg Arvo milj. Tuoreet leivät 174,8 345,6 180,4 362,7 182,3 373,4 189,6 394,1 Kakut ja leivonnaiset 45,1 170,3 48,6 174,2 39,1 153,6 42,6 164,0 Näkkileipä, korput 19,0 40,2 19,9 33,2 21,4 34,0 20,7 43,6 Maustekakut, keksit, vohvelit 19,0 40,2 19,9 33,2 14,4 53,2 15,9 59,8 Muut leipomotuotteet 43,5 98,5 50,3 110,6 50,1 119,5 45,9 108,2 Yhteensä 301,4 694,8 319,1 713,9 307,3 733,7 314,7 769,7 Lähde: Tilastokeskus Leipomoteollisuuden myyty tuotanto on kasvanut sekä määrällisesti että arvollisesti, mutta erityisesti käsityötä vaativien konditoriatuotteiden hintakilpailu halvemman työvoiman maista tulevien tuontituotteiden kanssa on lisääntynyt. Muihin leipomotuotteisiin kuuluvat mm. lihapiirakat ja -pasteijat, karjalanpiirakat ja muut ns. leipomoeinekset. Näiden valmistuksesta merkittävä osa tapahtuu leipomoiden lisäksi valmisruokateollisuuden toimesta Leipomoyritysten tärkeimmät markkina-alueet Leipomoteollisuus on perinteisesti ollut toimintaa, jossa tuotteet on markkinoitu erityisesti tuoreen ruoka- ja kahvileivän tuoreusvaatimusten ja myös paikallisten makutottumusten vuoksi leipomon lähipiiriin, omaan kuntaan tai lähikuntiin. Leipomoiden toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut siten, että erityisesti ketjuuntuneet leipomot, mutta myös suuremmat paikalliset leipomot, vievät leipomotuotteita koko maahan tai lähimaakuntiin. Alan suuryritykset markkinoivat tuotteitaan valtakunnallisesti. Fazer Leipomot Oy:llä ja Vaasa & Vaasa Oy:llä on muutaman pääleipomon lisäksi useita alueleipomoita. Alueleipomoissa valmistetaan yhä paikallisia tuotteita mutta niiden valikoima tulee lähivuosina supistumaan. Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimuksen mukaan 55 prosenttia pk-leipomoista piti paikallisia markkinoita keskeisimpänä markkina-alueenaan. Luku on pienempi kuin vuotta aikaisemmin vastaavassa tutkimuksessa. Maakunnallisen ja jopa valtakunnallisen markkina-alueen merkitys kasvaa jatkuvasti. Maakuntaa keskeisimpänä markkina-alueenaan piti nyt 33 prosenttia vastanneista ja koko maata 13 prosenttia, mikä on 5 prosenttia-yksikköä suurempi luku kuin vuotta aikaisemmin.

17 % 80 % 60 % Alueellinen Maakunnallinen Valtakunnallinen Vienti 40 % 20 % 0% Lähde: Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 3. Pk-leipomoiden keskeiset markkina-alueet Tärkeimmät asiakastoimialat Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimuksessa tiedusteltiin vastaajilta merkittävimpiä asiakastoimialoja. Luvuista nähdään, kuinka monella prosentilla haastatelluista on asiakkaana kukin kohderyhmä. Merkittävin asiakasryhmä pk-yrityksille on edelleen vähittäiskauppa, vaikka sen rooli pienenee jatkuvasti, kuten myös oman myymälätoiminnan. Suurkeittiöiden, ns. horeca-sektorin osuus on vastaavasti kasvussa. Muu Oma myymälä Suurkeittiöt Majoitus- ja ravitsemustoiminta Muu teollisuus Elintarviketeollisuus Muut vähittäiskaupat Vähittäiskaupat, S-kaupat Vähittäiskaupat, Tradeka/Elanto Vähittäiskaupat, T-/Spar-kaupat Vähittäiskaupat, K-kaupat Tukkukauppa 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% Lähde: KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 4. Pk-leipomoiden merkittävimmät asiakastoimialat

18 17 Leipomoyritysten toimintaan on vaikuttanut yhä enenevässä määrin kaupan rakennemuutos. Tukkukauppa on merkittävästi keskittynyt ja ketjuuntunut. Keskusliikkeiden vaikutus on lisääntynyt kaupan tuotevalikoimapäätöksissä. Keskusliikkeiden toiminta tapahtuu "putkimaisesti", jolloin keskusliikkeen valikoimajohdolla on keskitetty päätösvalta. Kaupoilla itsellään on yhä vähemmän omaa päätösvaltaa valikoimien toteuttamisessa. Usein kaupassa on valtakunnallisten suurleipomoiden tuotteita, joiden on löydyttävä ketjun kaikkien myymälöiden valikoimista. Lisäksi voi valikoimissa olla pari keskikokoista alueellista leipomoa ja pari paikallista leipomoa. Kaupan kansainvälistyminen on kiristänyt hintakilpailua, jonka seurauksena kotimaisilla kaupparyhmittymillä on paineita laskea hintoja ja erotus halutaan ottaa nimenomaan tavarantoimittajilta. Pk-leipomot kykenevät kilpailemaan suurten yritysten kanssa lisäämällä yhteistyötä, jolloin pk-yritysten valikoima ja toimitusvarmuus nousee kaupan kannalta riittävän korkealle tasolle. Kauppa luonnollisesti seuraa tuotekohtaisia myytyjä määriä, jonka perusteella tuotteet sijoitetaan enemmän tai vähemmän edullisiin paikkoihin. Vähiten myyvät tuotteet poistetaan valikoimista. Suuret valmistajat tekevät tilasuunnitelmia kauppojen puolesta. Massapaikoista ja hyllytilasta on todellinen taistelu, jossa suuret valmistajat usein vievät voiton. Toisaalta pitää muistaa, että kaupan ja teollisuuden tavoitteet ovat yhtenevät; molemmat haluavat kaupan hyllyille sellaisia tuotteita, jotka kuluttaja sieltä ostaa. Leipomoteollisuuden kannalta tilanne on vaikea, koska kaupoille on ylitarjontaa erilaisista tuotteista eikä kauppa voi niitä kaikkia mitenkäänpitää kannattavasti esillä. Jos tuotteet eivät ole kaupassa, ei kuluttaja niitä voi ostaakaan. Leipomoteollisuuden pitää siis ensin kyetä uskottavasti myymään tuotteensa kaupan ostajille ja sen jälkeen huolehtia siitä, että kuluttaja ne ostaa kaupasta. Vähittäiskauppa jatkaa keskittymistään: päivittäistavarakauppojen määrä on koko ajan vähentynyt. Vuonna 2003 päivittäistavarakauppoja oli kappaletta. Kauppojen kokonaispinta-ala on sen sijaan kasvanut. Isoja automarketteja ja suuria kauppakeskuksia rakennetaan jatkuvasti lisää. Pieniä lähimyymälöitä on lopetettu. Samalla on hävinnyt pienleipomoiden luontaisia asiakkaita ja suora neuvotteluyhteys paikalliseen pikkukaupan kauppiaaseen. Isoissa marketeissa leipäosastojen hoitajat vaikuttavat edelleen paikallisleipomoiden tuotteiden valintapäätöksiin, tosin entistä enemmän valikoima päätetään valtakunnallisesti. Alueellisesti kauppa voi päättää prosenttia valikoimistaan ja yksittäisen kaupan päätösmahdollisuudet pienenevät koko ajan. Asiakkailta tulee kuitenkin toivomuksia paikallisten leipien saamisesta valikoimiin. Jos tuotteita on vain silloin tällöin tarjolla, valinta osuu kuitenkin helposti tuttuun valtakunnalliseen tuotemerkkiin. Leipomoiden omien myymälöiden merkitys ja muun kuin vähittäiskaupan käyttäminen myyntikanavana pienillä leipomoilla korostuu. Viitseliäämmät asiakkaat hakevat leipomon myymälästä paikallisia tuotteita, mutta kiireisimmät eivät vaivaudu käymään useammassa kaupassa vaan haluavat kaikki tuotteet samasta paikasta. Omilla paikallisilla merkki- ja erikoistuotteilla on helpompi päästä suurenkin myymälän vakiotoimittajaksi. Muutamat pienleipomot hoitavat itse aktiivisesti paikallisten myymä-

19 18 löiden leipähyllyjä poistamalla vanhat tuotteet, arvioimalla seuraavan päivän tuotekohtaisen menekin ja toimittamalla sopivan määrän tuoreita tuotteita päivittäin. Leipomoyritysten kauppoihin ja kahviloihin perustamat paistopisteet ovat tulleet kannattavuutensa takia monelle valmistajalle kriittisen tarkastelun kohteeksi. Paistopisteitä onkin jonkin verran lopetettu tai ne ovat siirtyneet kaupan omiksi pisteiksi. Paistopisteistä on kuitenkin tullut pysyvä leivonnaisten myyntitapa riittävän suuriin myymälöihin, sillä ne ovat hyvä imagotekijä niin kaupalle kuin valmistajallekin: tuore leiväntuoksu kaupassa, usein laadukkaammat ja yksilöllisemmät tuotteet. Lisäksi niiden myötä valmistajan on helpompi saada muitakin tuotteita kyseiseen myymälään tai kauppaketjuun luvun lopulla perustettiin myös muutamia jauholeipomoita myymälöihin. Niistäkin muutama näyttää tulleen jäädäkseen myymäläkonseptiin sopiessaan. Viime vuosina on tosin ollut nähtävissä osittain kyllästymistä paistopisteiden pakasteesta leivottuihin tuotteisiin. Asiakkaat ovat havainneet eron laadussa tuoreesta leivotun ja pakasteesta leivotun välillä. Jotkut kaupat palaavat leipomosta tuoreena ostettavaan leipään ja kahvileipään. Myös sksektorilla on havaittu pakasteesta paistamisen sitovan henkilöstöä ja aiheuttavan laitekustannuksia ja jotkut suurkeittiöt alkavat jälleen ostaa lähileipomon tuotteita. Tämä on selkeä mahdollisuus myös pienleipomoille. 3.3 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta Leipomotuotteiden valmistus on perinteisesti ollut kotimarkkinateollisuutta ja ulkomaankaupan merkitys on ollut melko vähäinen luvun alusta elintarvikkeiden vienti on ollut kasvusuunnassa, viljapohjaisista tuotteista näkkileivän, keksien ja vohvelien ja muiden leipomovalmisteiden vienti on kasvanut. Elintarvikkeiden tuonti on aina ollut merkittävästi vientiä suurempaa. Leipomoteollisuus on laajentanut voimakkaasti viime vuosina markkina-aluettaan ulkomaille ja valmistaa lähialueilla (Ruotsissa, Venäjällä ja Baltiassa) sijaitsevissa leipomoissaan paikallisiin makutottumuksiin sopivia leipiä. Baltian maiden liittyessä EU:hun saattaa leipomoiden markkina-alue ulottua Suomeen saakka. Näin on jo tapahtunut esim. pakastepuolivalmisteleivonnaisten osalta, joita suomalaiset pienet leipomot paistavat myyntiin Vienti Vuonna 2004 viljatuotteita (kahvileipä, keksit ja vohvelit, näkkileipä, ruokaleipä sekä muut leipomo- ja viljavalmisteet) vietiin Suomesta Elintarviketeollisuusliiton tilastojen mukaan 53,2 milj. euron arvosta (29,7 milj. kg). Leipomotuotteiden osuus koko elintarvikeviennin arvosta oli vain vajaat 5 prosenttia.

20 19 Taulukko 9. Leipomotuotteiden viennin määrä ja arvo tuoteryhmittäin tn tn tn tn Kahvileipä Keksit ja vohvelit Näkkileipä Ruokaleipä Muut leipomovalmisteet Muut viljavalmisteet Yhteensä Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry Tuonti Vuonna 2004 viljatuotteita (kahvileipä, keksit ja vohvelit, näkkileipä, ruokaleipä sekä muut leipomo- ja viljavalmisteet) tuotiin Elintarviketeollisuusliiton tilastojen mukaan Suomeen 168,4 milj. euron arvosta. Tuonti on sekä määrällisesti että arvossa mitattuna kasvanut jatkuvasti. Viljapohjaisten tuotteiden tuontilukuja kasvattaa erityisesti keksien ja vohveleiden ja muiden leipomo- sekä viljavalmisteiden (mm. seosten ja pakastepuolivalmisteiden) tuonti. Taulukko 10. Leipomotuotteiden tuonnin määrä ja arvo tuoteryhmittäin tn tn tn tn Kahvileipä Keksit ja vohvelit Näkkileipä Ruokaleipä Muut leipomovalmisteet Muut viljavalmisteet Yhteensä Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry Kansainvälinen toiminta Leipomoteollisuuden suomalaiset suuryritykset ovat jo pitkään olleet läsnä Itämeren alueen maissa, erityisesti Baltiassa, Ruotsissa ja Venäjällä.

21 20 Baltian maissa leipomoteollisuuden kehitys muistuttaa Pohjoismaiden kehitystä. Baltian suurimmat leipomoyritykset pitävät yhteenlaskettuna hallussaan noin 50 prosenttia markkinaosuutta. Kilpailu Baltian markkinoilla on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Syynä ovat mm. kaupan keskittyminen ja yleinen nopea taloudellinen kasvu. Baltian maiden EU jäsenyys tulee entisestään kiristämään kilpailua. Suomalaiset suuryritykset ovat etabloituneet Baltian markkinoille erityisesti yritysostojen kautta. Suoraa tuotevaihtoa tehdään mahdollisuuksiin nähden rajoitetusti. Syynä ovat ennen kaikkea makutottumusten erilaisuus sekä erityisesti Suomessa laimea kysyntä Baltiassa valmistettuja leipomotuotteita kohtaa, minkä vuoksi yritykset eivät ole halunneet edes kokeilla tuontia, huolimatta merkittävästi halvemmasta kustannustasosta. Suomalaiset pk-yritykset eivät ainakaan vielä ole lähtenee näkyvään yhteistyöhön yhteistyritysten tai tuotevaihdon kautta Baltian maiden kanssa. Kansainvälisiä näkkileipä- ja hapankorppumarkkinoita hallitsevat kolme yritystä: ruotsalainen Wasabröd, Vaasan & Vaasan ja englantilainen Ryvita. Nämä yritykset pitävät hallussaan noin 80 prosenttia markkinoista. Alun perin säilyvyytensä vuoksi Pohjoismaiden markkinoilla suosioon noussutta näkkileipää pidetään erityisesti Saksan, Venäjän ja Pohjois-Amerikan markkinoilla yhä enenevässä määrin terveystuotteena. Rukiin ja kuidun terveydelliset edut ovat vahvistaneet näkkileivän kulutusta terveydestään huolehtivien ihmisten keskuudessa. Näkkileivän kulutuksen ennustetaankin kasvavan sekä nykyisillä että uusilla markkina-alueilla.

22 21 4 Tuotanto ja tuotantomenetelmät 4.1 Kapasiteettitilanne Leipomoteollisuuden pk-yrityksissä kapasiteetin käyttöaste on tyypillisesti alhainen. Koneita ja laitteita käytetään vain yhdessä vuorossa ja silloinkin useita laitteita vain muutamia tunteja. Keskisuurissa ja suurissa leipomoissa tilanne on jo toinen: leivontaa tapahtuu useassa vuorossa usein myös lauantaisin. Joillakin linjoilla saattaa olla jopa kapasiteettipulaa. Leipomoille tyypillistä on valmistuksen ajallisen ja määrällisen optimoinnin vaikeus Kun kysymyksessä ovat tuoreet tuotteet, valmistuksen on tapahduttava tehokkaasti lyhyessä ajassa ottaen huomioon eri jakelureittien aikataulut, jotta tuotteet saadaan mahdollisimman tuoreena perille. Kuitenkin sarjakokojen tulisi olla mahdollisimman suuria. Säilyvien tuotteiden, kuten esim. pakastetuotteiden ja näkkileipien valmistuksessa ei luonnollisesti ole tätä ongelmaa, vaan voidaan ajaa suuria sarjakokoja tehokkaasti ja valmistaa jonkin verran myös varastoon. 80 % 70 % 68 % 66 % % 50 % 40 % 30 % 27 % 24 % 20 % 10 % 5% 10 % 0% Alikäyttö Normaalikäyttö Ylikäyttö Lähde: Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 5. Pk-leipomoiden tuotantokapasiteetin käyttöaste Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimuksen mukaan alihankkijana toimii 21 prosenttia leipomoista ja alihankkijoilta ostaa tuotteita noin 27 prosenttia leipomoista. Alihankintatöiden osuus tuotannosta oli keskimäärin noin 18,2 prosenttia kun se edellisenä vuonna oli 8,0 prosenttia. Koko elintarviketeollisuuden keskiarvo oli 29,7 prosenttia. Luvut kertovat leipomoiden keskimääräistä heikommasta verkottumisesta.

23 22 Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimuksen mukaan yhteistyötä on myös muiden sidosryhmien, kuten muiden yritysten sekä tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimijoiden kanssa. Seuraavassa taulukossa leipomoyritykset kuvaavat yhteistoimintaansa eri tahojen kanssa. Ei minkään em. tahon kanssa/ei osaa sanoa Muut yhteistyökumppanit Tutkimuslaitokset Ammattioppilaitokset Ammattikorkeakoulut Yliopistot ja korkeakoulut Muiden toimialojen yritykset Oman toimialan yritykset 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Lähde: Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 6. Pk-leipomoiden yhteistoimintatahot 4.2 Toimialan logistiikkarakenne Suurin osa leipomotuotteista on tuoretavaraa. Lämmin ja tuore leipä on saatava nopeasti vähittäiskauppaan tai suurkeittiöön kuluttajan saataville ennen kuin se vanhenee. Tämä aiheuttaa valmistuksen ja logistiikan suunnittelulle suuria haasteita. Tuotteet on kuljetettava nopeasti ja mahdollisesti useamman kerran päivässä moneen kohteeseen. Leivän lämpimänä pitämiseksi käytössä on temperoituja kuljetuksia. Suuret yritykset ovat ulkoistaneet kuljetuksen ja logistiikan kokonaisuudessaan logistiikkaan erikoistuneille yrityksille. Nämä hoitavat yhteistyössä ostavan yrityksen kanssa kuljetusratkaisut, reititykset ja jakelun organisoinnin ja toteutuksen. Fazer Leipomot Oy harjoittaa yhteisjakelua kullakin alueella muutaman paikallisen leipomon kanssa. Vaasan & Vaasan Oy kuljettaa vain omia tuotteitaan. Pakasteleivonnaisten kuljetuksessa suuret yritykset ovat ryhtyneet menestyksellisesti yhteistyöhön perinteisiä pakastetuotteita jakelevien yritysten kanssa ja ostavat ainakin osittain varasto- ja logistiikkapalvelut näiltä. Myös muiden säilyvien tuotteiden logistiikassa

24 23 on löydetty yhteisjakeluratkaisuja, jotka säästävät kustannuksia puolin ja toisin. Säilyvien tuotteiden kuljetukset ovat luonnollisesti tehokkaampia, koska tuotteita voidaan varastoida, kuljettaa pitkinä siirtokuljetuksina jakeluvarastoihin, joista ne voidaan toimittaa asiakkaille. Pienet ja keskisuuret yritykset käyttävät sekä omia autojaan että ostettuja kuljetuspalveluja. Kuljetuskustannukset muodostuvat usein pienelle yritykselle suhteettoman kalliiksi. Yritykset ovatkin jonkin verran pyrkineet verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä yhteisten kuljetusten organisoimiseksi mutta toistaiseksi vain vähäisessä määrin tässä on onnistuttu. Pienille yrityksille herkästi pilaantuvien tuotteiden, kuten konditoriavalmisteiden kuljetukset ovat myös ongelmallisia. Nämä tuotteet vaatisivat kylmäkuljetuksia, mutta käytännössä tämä on ylitsepääsemätön kustannuskysymys. Leipomot vetoavatkin usein "kahden tunnin sääntöön" eli pyrkivät kuljettamaan herkät tuotteet alle lain salliman kahden tunnin ajan lämpimissä autoissa määränpäähänsä. Leipomotuotteiden toimitusten ajankohta painottuu edelleen aamupäivään, vaikka ruokaostoksilla käynti on painottunut iltapäivään ja iltaan. Kauppa suhtautuu periaatteessa positiivisesti leipomotuotteiden iltapäiväjakeluun. Käytännössä leipähyllyt halutaan kuitenkin järjestää aamulla ennen asiakkaiden saapumista. Pienille leipomoille kaksi kertaa päivässä tapahtuvat kuljetukset ja valmistus kahdessa erässä tulevat liian kalliiksi.

25 24 5 Investoinnit 5.1 Käyttöomaisuusinvestoinnit Leipomoteollisuudessa käyttöomaisuusinvestoinnit olivat vuonna 2003 yhteensä noin 55 milj. euroa, josta koneisiin ja laitteisiin runsaat 80 prosenttia. Leipomoteollisuuden käyttöomaisuusinvestoinnit ovat viimeisen viiden vuoden aikana vaihdelleet runsaasti kasvaen selvästi vuonna Milj. euroa 60 55, ,5 32,6 37, Lähde: Tilastokeskus Kuva 7. Leipomoteollisuuden käyttöomaisuusinvestoinnit vuosina Vuonna 2004 tehdyssä Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät -tutkimuksessa pk-leipomoiden investointiodotuksia kuvaava saldoluku, jolla kuvataan positiivisen kehityksen vastausprosentin ja negatiivisen kehityksen vastausprosentin eroa, oli 8. Kun vuonna 2005 toteutetussa vastaavassa tutkimuksessa kysyttiin pk-leipomoiden investointitilannetta nyt verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen, saatiin vastaavaksi saldoluvuksi 19. Vuoden takaiset odotukset ovat siis keskimäärin tarkasteltuna toteutuneet paremmin kuin osattiin ennakoida. Vuonna 2005 toteutetussa tutkimuksessa 29 prosenttia uskoi investointien lisääntyvän seuraavan vuoden aikana ja vain 10 prosenttia uskoi niiden pienenevän nykytilanteeseen verrattuna.

26 25 Saldoluku Toteutunut Odotukset I/99 II/99 I/00 II/ Lähde: Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 8. Toteutuneet investoinnit ja investointiodotusten muutokset leipomoteollisuudessa Tuotekehitys Saldoluku Elintarvikkeiden ja juomien valmistus Leipomoteollisuus Lähde: Tilastokeskus Kuva 9. Leipomoteollisuuden tutkimus- ja kehittämismenot Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimuksen mukaan 19 prosenttia pk-leipomoista aikoo investoida tuotekehitykseen enemmän kuin edellisenä vuonna.

27 26 6 Taloudellinen tila 6.1 Kannattavuus ja taloudellinen asema Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimuksen mukaan pk-leipomoista 62 prosenttia arvioi asemansa kansantaloudessa olevan kohtalainen, melko hyvä tai erittäin hyvä (edellisenä vuonna 68 %). Lähimmän kolmen vuoden aikana 89 prosenttia arvioi suhdannenäkymien oman yrityksen kannalta paranevan tai pysyvän ennallaan (edellisenä vuonna 82 %). 11 prosenttia arvioi tilanteen huonontuvan (edellisenä vuonna 18 %). Vuoden kuluttua 94 prosenttia vastaajista arvioi liikevaihdon olevan yhtä suuri tai kasvavan (edellisenä vuonna 90 %) ja 6 prosenttia arvioi sen laskevan (edellisenä vuonna 10 %). Kannattavuuden arvioi peräti 95 prosenttia paranevan tai pysyvän ennallaan vuoden kuluttua (edellisenä vuonna 96 %). Luottamus kannattavuuden kasvuun on siis edelleen suuri. Suurempi osa siis näkee kannattavuuden parantuvan kuin sen huononevan. Taulukko 11. Leipomoteollisuuden mediaanitunnuslukuja 2004 Elintarvikkeiden ja juomien valmistus Pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistus Liikevaihto 1000 euroa Käyttökate % 8,5 8,8 Rahoitustulos % 6,7 6,7 Nettotulos % 3,0 3,4 Sipo % 15,1 19,6 Myyntisaamisten kiertonopeus pv 24,3 19,9 Ostovelkojen kiertonopeus pv 38,9 36,5 Quick Ratio 0,9 0,7 Current Ratio 1,3 1,0 Liikevaihto/hlö 1000 euroa 111,0 61,7 Jalostusarvo/hlö 1000 euroa 38,1 32,6 Lähde: Toimiala Online, Suomen Asiakastieto Oy Taulukko 12. Leipomoteollisuuden mediaanitunnuslukuja Mediaanit Liikevaihto 1000 euroa Käyttökate % 8,6 7,2 8,5 7,7 7,7 8,8 Rahoitustulos % 6,4 5,0 6,0 5,7 5,7 6,7 Nettotulos % 2,8 1,7 2,3 2,5 2,5 3,4 Sipo % 12,6 10,8 14,2 14,7 14,7 19,6 Myyntisaamisten kiertonopeus pv 19,4 19,7 20,9 20,8 20,8 19,9 Ostovelkojen kiertonopeus pv 32,2 33,3 34,0 32,5 32,5 36,5 Quick Ratio 0,8 0,8 0,8 0,8 0,8 0,7 Current Ratio 1,1 1,0 1,0 1,1 1,1 1,0 Omavaraisuusaste 24,5 26,0 27,5 29,7 31,5 28,9 Suhteellinen velkaantuneisuus 28,4 27,7 26,9 27,1 25,0 25,1 Liikevaihto/hlö 1000 euroa 52,0 54,2 56,0 54,4 58,3 61,7 Jalostusarvo/hlö 1000 euroa 27,6 27,8 28,8 29,0 30,0 32,6 Lähde: Toimiala Online, Suomen Asiakastieto Oy

28 27 Suhdanneodotukset ovat olleet suuremmalla osalla pk-leipomoita enemmän positiiviset kuin negatiiviset. Odotusten suunta on kuitenkin alaspäin vuodesta 2003 alkaen. Saldoluku I/99 II/99 I/00 II/ Lähde: KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 10. Leipomoteollisuuden suhdanneodotukset Voimakkaasti kasvuhakuiseksi ilmoittautuu 8 prosenttia leipomoista ja mahdollisuuksien mukaan kasvamaan pyrkiviksi 50 prosenttia, kun taas asemansa pyrkii säilyttämään 29 prosenttia leipomoista ja 12 prosenttia ei näe yrityksellään olevan kasvutavoitteita. Pkyritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät tutkimuksen mukaan kansainvälistymiseen aikoo panostaa 9 prosenttia pk-leipomoista. Näistä kansainvälistymistä harkitsevista vastaajista 21 prosenttia aikoo panostaa välilliseen myyntiin osana suuryritysten verkostoa, 18 prosenttia yhteistyössä muiden pk-yritysten kanssa ja 39 prosenttia aikoo kehittää omia valmiuksia ja toimia itse suorana viejänä.

29 28 7 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet 7.1 Menestystekijät Leipomoteollisuus on ollut leivän ja muiden tuoretuotteiden osalta voimakkaasti paikallista toimintaa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Tämä on johtunut ennen kaikkea tuoreustekijöistä ja paikallisesti hyvinkin poikkeavista makutottumuksista. Viime vuosina on kuitenkin ollut nähtävissä makusuuntausten yhdenmukaistumista maan eri osissa ja jopa eri maiden kesken. Toisaalta markkinoille on vakiintunut valtakunnallisia tuotteita (esim. tummassa ruokaleivässä palaleivät) ja toisaalta on lanseerattu Euroopasta tuttuja erikoisleipiä. Myös tietyt tuontileipomotuotteet ovat vakiintuneet Suomessa (esim. pakaste- ja suojakaasupakatut patongit ja tietyt kahvileipätuotteet). Alaa hallitsee kaksi suurta valtakunnallista leipomoyritystä alueleipomoineen, ja toisaalta maassa on paljon pieniä leipomoita sekä vain muutamia henkilöitä työllistäviä kotileipomoita. Fazer Leipomot Oy ja Vaasan & Vaasan Oy perustavat toimintansa tehokkaaseen tuotantoon, suuriin volyymeihin ja valtakunnallisesti tunnettuihin merkkituotteisiin. Suuret leipomot keskittävät toimintojaan ja supistavat valikoimiaan yhä enemmän. Tämä saattaa antaa paremmat edellytykset pienille ja keskisuurille leipomoille erikoistua paikallisiin ja erikoisleipiin. Keskisuuret leipomot ovat omalla alueellaan tunnettuja, ja niillä voi olla myös tunnettuja tuotemerkkejä. Keskisuurten leipomoiden välinen yhteistyö on viime vuosina tiivistynyt ja tuottanut hedelmää. Esim. Perheleipureiden ketju on päässyt tehokkaalla verkostoitumisellaan ja yhteisellä tuotemerkillään entistä tehokkaammin Etelä- Suomen alueen kauppoihin. Käytännön keinoina ovat jakelukeskuksen perustaminen Etelä-Suomeen ja osittain yhteinen markkinointi, joka hoitaa yhteydet keskusliikkeisiin kaikkien puolesta. Pienleipomot toimivat usein täysin paikallisilla markkinoilla joko valmistamalla laajaa valikoimaa eri tuotteita, tai joskus harvoin erikoistumalla kapeammalle segmentille. Omistajien työpanoksen ja osaamisen merkitys on suuri pienleipomoissa. Pienten valmistajien on ilman tehokasta markkinointia entistä vaikeampi päästä jopa paikallisten kauppojen valikoimiin. 7.2 Keskeiset ongelmat Leipomoteollisuuden keskeiset ongelmat ovat ylikapasiteetista aiheutuva kysynnän ja tarjonnan epätasapaino. Markkinoilla ei juuri tapahdu merkittäviä muutoksia, jotka voisivat lisätä kysyntää tulevaisuudessa. Vaatimaton yhteistyö yritysten kesken kärjistää tilannetta. Huolimatta hyvinkin onnistuneista yhteistyöesimerkeistä tuotannollisten yhteistyöverkostojen rakentaminen on ollut lähes olematonta. Pienten leipomoiden ongelmat ovat kärjistyneet aina 1980-luvulta asti, jolloin valtakunnallisten leipomoiden laajentuminen

30 29 maakuntiin alkoi. Tässä rakennemuutoksessa moni leipomo joutui vaikeuksiin ja toiminta on sen jälkeen jäänyt liikevaihdoltaan ja tuotantomääriltään alemmalle tasolle pysyvästi verrattuna tuon ajan huippulukemiin. Syinä ovat olleet paitsi valtakunnallisten leipomoiden tulo paikkakunnille (usein jonkun paikallisen leipomon ostamisen kautta), niin myös kaupan keskittyminen ja ketjuuntuminen sekä työvoimakustannusten nousu. Viimeksi mainittu on vaikuttanut nimenomaan pieniin leipomoihin, joissa tuotanto on hyvin käsityövaltaista. 7.3 Keskeiset kehittämistarpeet Elintarviketeollisuudessa yritysten yhteistyö on perinteisesti muuta teollisuutta vähäisempää. Yhteistyön lisäämiseen tähtääviä toimia tulee lisätä. Kustannuksia säästäviä pienyritysten yhteistyömuotoja voidaan löytää mm. logistiikasta, osahankinnasta ja markkinoinnista. Yhteistyö suurten yritysten kanssa tarjoaa kehittämismahdollisuuksia. esimerkiksi logistiikan osalta. Valmiuksia uuden teknologian hyväksikäyttöön tuotannossa, logistiikan ja asiakastiedon hallinnassa ja yritysten yhteistyössä tulisi kehittää. Uusien tuoteryhmien, kuten kuluttajalle lisäarvoa tuottavien tuotteiden kehitystyöhön tulisi panostuksia mahdollisuuksien mukaan. Tämä edellyttää selkeää päätöstä yritysjohdolta lisätä t&k -panostuksia sekä hakeutumista yhteistyöhön tutkimuslaitosten ja kehittämistoimijoiden kanssa. Terveellisyydelle ja sairauksien ennaltaehkäisylle on yhä enemmän kysyntää tulevaisuudessa. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita pidetään yhtenä tulevaisuuden suurimmista mahdollisuuksista, johon liittyvään tutkimukseen ja tuotekehitykseen on Suomessakin panostettu suhteellisesti paljon. Hyvistä innovaatioista ei ole kuitenkaan syntynyt kestävää liiketoimintaa ongelmitta. Ongelmia tuottaa mm. lainsäädännön selkiytymättömyys, kallis tuotekehitys, kansainvälistyminen sekä kuluttajien käyttäytymisen ennustamattomuus. Näiden haasteiden vuoksi terveysvaikutteisia elintarvikkeita, terveellisyyden korostumista tuotteiden lisäarvona ja niihin liittyviä teknologioita tulee pohtia edelleen. Kuluttajan luottamuksen säilyttämiseksi koko elintarvikeketjun on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota puhtauteen ja turvallisuuteen. Tällä hetkellä Suomessa ruokaturvallisuus on korkealla tasolla. Hyvä tilanne ei kuitenkaan tarkoita, ettei turvallisuuteen tulisi jatkuvasti kiinnittää huomiota. Turvallisuusriskit tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Näiden eliminoiminen edellyttää kaikilta toimijoilta myös käytännössä toimivaa omavalvontaa sekä yhä enenevässä määrin laatu- ja ympäristöjärjestelmien mukaista toimintaa. Tieto- ja viestintäteknologian laajempi hyväksikäyttö elintarvikeketjussa tulisi ottaa uudeksi tutkimus- ja kehittämiskohteeksi. Uudet informaatioteknologian sovellutukset voivat tarjota pienyrityksillekin sellaisia kilpailuetuja, joita suuryritykset pystyvät jo hyödyntämään tuotanto- ja markkinainformaation hallinnassa. Kaupan asettamat vaatimukset teollisuudelle kasvavat. Erityinen huomio tulisi kiinnittää tietotekniikan hyödyntämiseen logistiikassa sekä jäljitettävyyden kehittämisessä. Tieto- ja viestintäteknologioiden

31 30 hyödyntäminen läpi arvoketjun tarjoaa uusia mahdollisuuksia tehostaa yritysten logistiikkaa ja tuotantoprosesseja, parantaa turvallisuutta ja laadunseurantaa sekä tarjota entistä parempaa tietoa kuluttajille. Elintarvikesektori ei kuitenkaan hyödynnä riittävästi ICTalueen mahdollisuuksia. Tällä kentällä haasteena on teknologioiden hyödyntämisen lisäksi uusien innovatiivisten toimintamallien omaksuminen yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Liikkeenjohdon ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen on elintarvikeyrityksissä kasvavaa tarvetta kilpailun kiristyessä. Osaamisen merkitys kilpailutekijänä on kasvanut myös elintarviketeollisuudessa. Teollisuuden suurimpia haasteita on ennakoida kuluttajien tarpeita ja käyttäytymistä. Näihin tarpeisiin vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset, kuten yleinen ostovoiman kasvu ja ikärakenne. Lisäksi haasteena on ymmärtää kuluttajien vaihtuvia ostokriteereitä sekä halukkuutta ja kykyä omaksua tietoa. Pienten yritysten teknologisen osaamistason nosto antaa mahdollisuuden säilyttää monipuolinen tuotantorakenne kotimaassa. Elintarvikesektorin rakennemuutos on johtanut yhä suurempien yritysten syntymiseen, keskitettyyn elintarviketuotantoon, yritysten omistuksen siirtymiseen ulkomaille ja yhä kasvavaan elintarvikkeiden tuontiin ulkomailta. Keskisuurilla yrityksillä on vaikeuksia koventuneessa kilpailutilanteessa ja pienten yritysten on yhä selkeämmin etsittävä kilpailuetua erikoistumisesta. Pienet, erityisesti perinteisillä aloilla toimivat, yritykset ovat yleensä alueellisia toimijoita, joille alueiden kehittyminen ja alueelliset tukiverkostot ovat tärkeitä. Erikoistumisen strategiat, ympäristökysymykset, lähiruoka ja luomutuotanto ovat asioita, joiden ratkaiseminen antaa kapeilla asiakassegmenteillä usein riittävän volyymin pienen yrityksen menestymiseksi. Edellytyksenä on läpi tuotanto- ja logistiikkaketjun tapahtuva kustannustehokkuus, jossa erilaisilla teknologioilla on tärkeä merkitys.