Pistokaslisäyksen tehostaminen valiotaimituotannossa

Transkriptio

1 Pistokaslisäyksen tehostaminen valiotaimituotannossa Siina Kaakinen (HAMK) ja Sanna Kukkonen (MTT Laukaa) Kevään ja kesän 2013 aikana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Laukaan toimipisteessä selvitettiin, voiko valiotaimien pistokaslisäystä tehostaa. Pistokaslisäyksessä on ollut haasteita erityisesti herukoiden, ruusujen, tyrnien ja vadelmien kanssa, joten näiden lajien pistokaslisäystä päätettiin selvittää pistokaslisäyskokeilla. Kokeista tehtiin Hämeen ammattikorkeakoulun puutarhatalouden koulutusohjelman opinnäytetyö. Puna- ja valkoherukoiden juurtuminen on heikompaa kuin musta- ja viherherukoiden. Ne muodostavat heikosti uusia juuria ja kasvattavat uutta versoa. Kokeisiin valittiin kaksi punaherukkalajiketta Punainen Hollantilainen ja Katri sekä kaksi valkoherukkalajiketta Valkoinen Suomalainen ja Lepaan Valkea. Ruusuilla taas on hyvin paljon vaihtelua kasvunlähdössä lajikkeiden välillä ja tähän toivottiin vähän tarkennusta. Ruusuista erityisesti pimpinella-ryhmän lajikkeet ovat olleet haastavia lisätä, joten kokeisiin valittavista lajikkeista yksi oli tarhapimpinellaruusu Linnanmäki ja toinen tavallinen pensasruusu Loiste. Tyrneillä ongelmallisempia ovat olleet hedelajikkeiden lisääminen. Valitettavasti hedelajikkeiden emopensaista ei saatu tarpeeksi pistokasmateriaalia kokeita varten, joten kokeet tehtiin kahdella emilajikkeella, jotka olivat Kulta ja Siipyy. Ongelmana vadelmaa lisätessä on saada tehostettua taimien tuotantoa myös kasvihuoneoloissa. Kasvihuoneissa juurten kasvutila on rajattu ja juuripistokkaita on vaikea saada lisäyksen kannalta tarpeeksi. Tällöin olisi hyvä, jos myös vadelman maanpäällisiä versoja voisi hyödyntää pistokaslisäyksessä. Kokeisiin valittiin kaksi vadelmalajiketta, Muskoka ja Takalan Herkku, joiden versokasvu oli vahvaa. Tiedetään, että juurrutushormonin käytöllä, pistokkaan koolla ja puutumisasteella, sekä kasvualustalla on vaikutusta pistokkaiden juurtumiseen ja uuden versokasvun kasvamiseen. Pistokaskokeissa pyrittiin löytämään jokaiselle kasvilajille tehokkain yhdistelmä edellä mainituista tekijöistä. Samalla saatiin selvennystä työvaiheiden tarpeellisuuteen ja tehokkuuteen. Karsimalla ja selventämällä työvaiheita saatetaan säästää aikaa, rahaa ja materiaaleja pistokaslisäyksessä. Lajikkeita kokeeseen valittiin kaksi jokaisesta kasvilajista, jotta lajikekohtaista vaihtelua pystyttiin seuraamaan. Lajikkeesta tehtiin useita käsittelyryhmiä, joiden käsittelyissä oli pieniä eroja. Yksi koeyksikkö toimi kokeen verranteena ja se noudatteli perinteistä pistämistapaa, jota Laukaan toimipisteessä käytetään. MTT Laukaan toimipisteessä eri kasvilajeille tehtiin pistokaskokeita vuonna Yllä olevalta aikajanalta näkyy kokeiden pistämis- ja purkamisajankohdat.

2 Kasvunlähtöprosentit Herukat Ruusut Tyrnit Vadelmat Punainen Hollantilainen Katri Valkoinen Suomalainen Lepaan Valkea Loiste Linnanmäki Kulta Siipyy Muskoka Takalan Herkku Verranne silmun mittainen pistokas 100 mg/l mg/l mg/l Hormoniton silmun mittainen pistokas 100 mg/l mg/l mg/l Hormoniton Latvapistokas 100 mg/l mg/l mg/l Hormoniton Välipistokas 100 mg/l mg/l mg/l Hormoniton Tyvipistokas 100 mg/l mg/l mg/l Hormoniton

3 Puna- ja valkoherukat Tarkoituksena oli selvittää, onnistuuko hyväkuntoisen taimimateriaalin tuottaminen herukoilla, kun pistokaskokoa pienennetään tavallisesta kolmesta silmusta kahteen. MTT:n normaalissa pistokkaidenotossa pistokkaat leikattiin kolmen tai kahden silmun mittaisiksi. KIBA -juurrutushormonia on yleensä annettu 10 s pituisena kastona ja 100 mg/l väkevyisenä. Kokeessa pienennettiin hormonin pitoisuutta puoleen, mutta käsittelyaika pysyi samana. Osa pistokkaista ei saanut hormonikäsittelyä lainkaan. Kokeen verranteena käytettiin MTT:n yleisiä pistämiskäytäntöjä ja kasvuturvekasvualustaa, joka koostui vaaleasta rahkaturpeesta, johon oli lisätty 10 % perliittiä ja 10 % hiekkaa. Muut käsittelyryhmät pistettiin kompostia sisältävälle kasvimaanmultakasvualustalle, johon oli sekoitettu 10 % perliittiä ja 10 % hiekkaa. Lisäksi muiden käsittelyryhmien pistokaskoossa ja hormonipitoisuuksissa oli eroja verranteeseen. Yhteensä käsittelyryhmiä tuli 7 jokaiselle lajikkeelle. Yhtä käsittelyryhmää kohden pyrittiin ottamaan 30 pistokasta. Kaikissa emokasveissa ei ollut kuitenkaan tarpeeksi versoja pistokasaineistoksi. Aineiston rajallisuuden vuoksi pistokasmäärät vaihtelivat joissain käsittelyryhmissä. Käsittelyryhmiä seurattiin noin viisi viikkoa. Lajikkeesta Valkoinen Suomalainen näkyy hyvin kuinka suuri vaikutus kompostipitoisemmalla kasvualustalla on. Vasemman puoleisessa kuvassa on verranteen koeyksikkö, jonka kolmen tai kahden silmun mittaiset pistokkaat kasvoivat tavallisessa kasvuturpeessa. Oikean puoleisessa kuvassa on koeyksikkö, jonka kolmen silmun mittaiset pistokkaat ovat kompostipitoisessa kasvualustassa. Molemmat saivat myös 100 mg/l KIBA - juurrutushormonikäsittelyn. Herukoiden kokeissa yllätti kuinka huonosti verranteiden käsittelyryhmät lähtivät kasvamaan. Niiden kasvunlähtöprosentti oli kymmeniä prosenttiyksiköitä heikompi kuin muiden käsittelyerien. Verranteen tulokset olivat kokeessa osin huonommat mitä ne ovat MTT:n omassa lisäyksessä. Verranteiden huono kasvunlähtö saattoi johtua siitä, että pistokkaat olivat alkaneet jo puutua. Lisäksi kompostipitoinen kasvualusta antoi selvästi lisävoimaa muiden koeyksiköiden pistokkaille. Kompostia sisältävien käsittelyryhmien ero tavalliseen kasvuturpeeseen keskimäärin noin 20 prosenttiyksikköä. Hormonipitoisuudella oli selvä vaikutus. Punaherukoilla 100 mg/l KIBA -kaston saaneet pistokkaat pärjäsivät huonommin kokeissa kuin 50 mg/l KIBA -kaston saaneet tai kokonaan hormonikäsittelemättömät käsittelyryhmät. Valkoherukoilla hormonikäsittelyt ja -käsittelemättömät käsittelyryhmät kasvoivat lähes yhtä hyvin, joten pistokkaiden juurtuminen ei parantunut synteettisillä juurrutushormoneilla.

4 Pensasruusut Tutkittavana oli kuinka puutuneesta pistokkaasta ruusut lähtevät parhaiten. Tämä voitiin tutkia seuraamalla mistä kohti versoa parhaiten kasvanut pistokas oli otettu. Pistokkaat eriteltiin pistokaskohdan mukaan latvapistokkaaksi, välipistokkaaksi sekä tyvipistokkaaksi. Normaalissa ruusujen pistokaslisäyksessä käytetään eniten välipistokkaita. Pistokkaiden puutuneisuuden lisäksi tutkittiin hormonikäsittelyn tarpeellisuutta sekä hormonin pitoisuuksien vaikutusta. Pistokkaat käsiteltiin 100 mg/l, 50 mg/l, 25 mg/l KIBA - juurrutushormonilla. Lisäksi yksi käsittely tehtiin ilman hormonia. Ruusujen kokeiden verranteen pistokkaat olivat välipistokkaita, joita on käsitelty 100 mg/l hormonilla. Yhteensä käsittelyryhmiä saatiin 12 kpl yhtä lajiketta kohden. Yhteen käsittelyryhmään pyrittiin saamaan 20 pistokasta. Versot olivat lyhyitä ja tämä vaikeutti tyvipistokkaiden saantia. Aineiston rajallisuuden vuoksi halutusta pistokasmäärästä jäi puuttumaan pistokkaita joistain käsittelyryhmistä. Ruusujen käsittelyryhmiä seurattiin noin kuusi viikkoa. Lajikkeiden välinen ero näkyi selkeästi kun vertasi lajikkeen Loiste ja Linnanmäki parhaiten kehittyneitä koeyksiköitä. Vasemmanpuoleinen kuva on lajikkeen Loiste parhaiten kehittynyt koeyksikkö, jossa on 50 mg/l hormonipitoisuudella käsiteltyjä välipistokkaita. Oikeanpuoleisessa kuvassa on puolestaan lajikkeen Linnanmäki parhaiten kehittynyt koeyksikkö, jossa oli 50 mg/l hormonipitoisuudella käsiteltyjä latvapistokkaita. Molemmilla lajikkeilla huomattiin jo seurantavaiheessa, että tyvipistokkaat eivät lähteneet kasvattamaan uutta versokasvua tai juuria yhtä hyvin kuin muiden pistokastyyppien koeyksiköt. Myös ennakko-odotukset tarhapimpinellaruusun kasvunlähdössä toteutuivat. Lajikkeen Linnanmäki kasvunlähtö oli heikompaa kuin lajikkeen Loiste. Puutuneilla tyvipistokkailla 100 mg/l juurrutushormoni auttoi selvästi parempien tulosten saantiin. Väli- ja latvapistokkailla parempia tuloksia saatiin pienemmillä hormonipitoisuuksilla. Tarhapimpinellaruusun lajikkeella Linnanmäki täysin hormonittomat käsittelyryhmät eivät pärjänneet yhtä hyvin kuin 50 mg/l juurrutushormoneilla käsitellyt käsittelyryhmät. Eli lajikkeilla, joilla on ongelmia kasvunlähdön kanssa, juurrutushormonin käyttö edesauttaa kasvua. Mutta näissäkään tapauksissa pitoisuudet eivät saa olla liian suuret. Loiste puolestaan kasvoi ja kehittyi hyvin myös ilman hormonikäsittelyä, vaikka moni 50 mg/l ja 25 mg/l hormonikaston saaneista käsittelyryhmistä kehittyi myös hienosti. Molempien lajikkeiden verranteet pärjäsivät hyvin, vaikka ne eivät ihan yltäneet kaikista parhaimpiin tuloksiin. Ne olivat kuitenkin huomattavasti parempia kuin huonoiten pärjänneet tyvipistokkaiden käsittelyryhmät.

5 Tyrnit Tutkittavana oli kuinka puutuneesta pistokkaasta tyrnit lähtevät parhaiten uuteen kasvuun. Pistokkaat eriteltiin pistokaskohdan mukaan latva-, väli- ja tyvipistokkaiksi. Pistokkaiden puutuneisuuden lisäksi tutkittiin hormonikäsittelyn tarpeellisuutta sekä hormonipitoisuuksien vaikutusta. Pistokkaat käsiteltiin 100 mg/l ja 50 mg/l KIBA -juurrutushormonilla. Lisäksi yksi käsittely tehtiin ilman hormonia. Tyrnin tiedetään viihtyvän hiekkapitoisessa maassa, joten kokeessa katsottiin myös parantaako hiekkapitoisempi kasvualusta pistokkaiden juurtumista. Verranteessa hormonikäsittelyn pitoisuus oli 100 mg/l ja käytetyin pistokastyyppi oli välipistokas. Verranteen kasvualusta oli MTT:n normaalisti käyttämä kasvuturveseos. Muille alustoille sekoitettiin oma hiekkapitoisempi kasvualusta, johon hiekkaa tuli 30 % normaalin 10 % sijaan. Yhteensä käsittelyryhmiä saatiin 10. Yhteen käsittelyryhmään pyrittiin saamaan 30 pistokasta, mutta emokasvien lyhyiden versojen vuoksi joistain käsittelyryhmistä jäi uupumaan tyvipistokkaita. Tyrnejä seurattiin noin kuusi viikkoa. Juurtuminen jäi molemmilla lajikkeilla heikoksi, mikä johtuu osin kovasta helteestä pistokkaiden pistämisen jälkeisillä viikoilla. Hiekkaisemman kasvualustan kosteusolojen ylläpito oli vaikeampaa helteellä ja pistokkaat kärsivät tämän vuoksi kuivuudesta. Tyrnilajikkeesta Kulta havaitsee hyvin kuinka suuri ero tyvipistokkailla on väli- tai latvapistokkaisiin. Vasemmalla puolella on heikosti kehittyneitä hiekkaisella kasvualustalla juurrutettuja tyvipistokkaita. Oikeanpuoleisessa kuvassa on hiekkaisessa kasvualustassa juurrutettuja latvapistokkaita. Molemmille käsittelyryhmille annettiin 50 mg/l KIBA -kasto. Tyrnien tuloksista pystyi havaitsemaan, ettei 100 mg/l hormonipitoisuus ole paras tyrnien pistokaslisäyksessä. 50 mg/l hormonikäsittelyn saaneet tai kokonaan hormonittomat käsittelyryhmät lähtivät parhaiten kasvattamaan uutta versokasvua ja juuria. Pistokastyypeistä pystyi havaitsemaan, että tyvipistokkaat olivat valtaosassa käsittelyryhmistä huonoin vaihtoehto. Tämän pystyi havaitsemaan tyvipistokkaiden heikosta kasvunlähtöprosentista.

6 Vadelmat Jotta vadelmien pistokaslisäyksestä saataisiin lisää tietoa, kokeeseen valittiin kaksi vadelmalajiketta, joiden versokasvu oli vahvaa. Kokeessa vertailtiin kolmen ja kahden silmun pituisia pistokkaita. Kolmen silmun pituinen on yleisesti käytetty pistokas. Hormonikäsittelyinä olivat 100 mg/l, 50 mg/l, 25 mg/l vahvuinen KIBA juurrutushormoni sekä yksi käsittely ilman hormonia. Näistä 100 mg/l on normaalisti käytetyin vaihtoehto. Yhteensä käsittelyryhmiä saatiin kahdeksan. Lajikkeella Muskoka pistämismateriaalia saatiin heikommin, joten käsittelyryhmistä tehtiin 20 pistokkaan suuruisia. Lajikkeella Takalan Herkku puolestaan yhteen käsittelyryhmään pyrittiin saamaan 30 pistokasta. Vadelmien käsittelyryhmiä seurattiin kuuden viikon ajan. Pistämisajankohtana vallitsi pitkä hellejakso, joka heikensi vastapistettyjä pistokkaita. Vadelmien lajikkeissa oli eroja kasvun suhteen. Lajikkeen Muskoka (kuvassa vasemmalla) pistokkaat kuolivat suurimmalta osaltaan kokonaan. Sen sijaan lajikkeen Takalan Herkku (kuvassa oikealla) pistokkaat kasvattivat paljon uutta versokasvua, mutta eivät juuria. Vadelmien tulokset jäivät hyvin heikoiksi. Kummankin lajikkeen juurtuminen oli olematonta ja juurien sijaan ne kasvattivat paljon kallussolukkoa pistokkaan tyveen. Tämä kertoo hormonin aiheuttamista myrkytysoireista pistokkaassa, sillä kallussolukkoa kasvoi eniten 100 mg/l hormonipitoisuuden käsittelyeriin. Pienemmän hormonipitoisuuden tai täysin hormonikäsittelemättömän käsittelyryhmissä kallussolukkoa ei esiintynyt niin paljoa. Tästä syytä tulisi harkita hormonipitoisuuden pienentämistä tai kokonaan hormonikäsittelyn poistamista. Joidenkin käsittelyryhmien pistokkaat olivat lähteneet kasvattamaan juuria seurannan jälkeen, mikä voi tarkoittaa sitä, että seuranta-aika oli liian lyhyt juurien muodostumisen kannalta. Heikkojen juurtumis- ja kasvunlähtötuloksien vuoksi on vaikea sanoa vaikuttivatko käsittelyryhmille annetut käsittelyt pistokkaiden kasvuun. Uuden versokasvua seuratessa huomattiin, että pistokkaan tyvestä alkoi myös kasvaa uutta etioloitunutta versokasvua joillain pistokkailla. Etioloituneita versoja oli havaittavissa etenkin pienempien hormonipitoisuuksien ja hormonittomilla käsittelyerillä. Vadelman pistokas, joka on lähtenyt kasvattamaan maanalaisesta silmustaan uutta versoa juurten sijaan. Verso ei ole saanut valoa kasvualustassa ja se on siksi etioloitunut.

7 Johtopäätökset Lisäyskokeista saatiin lisää tietoa ja kehityssuuntia pistokaslisäykseen MTT Laukaan toimipisteelle. Tulokset ovat suuntaa antavia, koska kokeista ei ollut toistoja. Tällöin tuloksiin on saattanut vaikuttaa satunnaiset tekijät, kuten korkea lämpötila pistämisajankohtana. Tulokset osoittavat lähes kaikkien lajien kohdalla, että juurrutushormonin (KIBA) hormonipitoisuutta voisi laskea totutusta, 100 mg/l, puoleen tai jättää kokonaan pois. Pistokkaissa on kasvin luontaista auksiinia, jolloin synteettisien lisäauksiinien tarve ei ole niin suuri. Pistokkaiden kasvu vain heikkenee suurempia hormonipitoisuuksia käyttäessä. Pistokastyypeistä puutuneimmat tyvipistokkaat lähtivät pääosin huonoiten kasvuun verrattuna väli- tai latvapistokkaisiin. Pistokkaan koolla ei puolestaan ole niin suurta väliä. Lyhyempi pistokas lähtee kasvattamaan ensin juuria ja vasta sen jälkeen uutta versokasvua, kun taas pidempi pistokas kasvattaa ensin versokasvua ja sitten vasta juuria. Herukoiden pistokkaat, jotka olivat alkaneet puutua, ja vadelmien pistokkaat olisivat tarvinneet pidemmän seuranta-ajan. Kasvualustalla voi olla pistokkaisiin parantava vaikutus kunhan se huomioi pistokkaiden tarpeet. Esimerkiksi tyrnien hiekkapitoisempi kasvualusta on toimiva, kunhan pidetään huolta, että pistokkaiden tarvitsemat kosteusolot säilyvät kasvualustassa. Kompostipitoinen kasvualusta oli selvästi parempi herukoille kuin tavallinen kasvuturveseos. Pistokaslisäyskokeita voisi jatkaa soveltamalla tässä kokeessa käytettyjä menetelmiä muilla lajeilla ja lajikkeilla. Erityisesti ruusujen lajikkeista tiedetään löytyvän hyvin paljon vaihtelua kasvunlähdön suhteen, mikä tekee ruusuista erinomaisen jatkotutkimuslajin. Tyrneillä jatkotutkimusta voisi tehdä hedelajeilla, joita ei aineiston vähyyden vuoksi saatu tähän kokeeseen. Vadelmilla pistokaslisäykseen tulisi löytää parempi testauskeino. Tämä koe ei antanut haluttuja tuloksia. Jatkotutkimusta voisi tehdä esimerkiksi vadelmien etioloituneilla versoilla ja pidemmällä seuranta-ajalla.