RTS 14:31 KÄYMÄLÄJÄRJESTELMÄT 1 JOHDANTO SISÄLLYSLUETTELO

Transkriptio

1 KÄYMÄLÄJÄRJESTELMÄT OHJE-EHDOTUS (12) korvaa RT LVI Tässä ohjeessa käsitellään kuivakäymälöiden ja vähän vettä käyttävien käymäläjärjestelmien toimintaperiaatteita, tilatarpeita, teknisiä ominaisuuksia sekä ylläpidon asettamia vaatimuksia. Ohjeen tarkoitus on auttaa kulloiseenkin käyttökohteeseen parhaiten soveltuvan käymälätyypin valinnassa ja käymäläjärjestelmän suunnittelussa. Lisäksi esitellään keskeiset tällaisiin käymälöihin liittyvät säädökset ja lisätiedon lähteitä. SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 2 KÄSITTEITÄ 3 LAINSÄÄDÄNTÖ 4 KÄYMÄLÄJÄTTEEN MÄÄRÄ JA OMINAISUUDET 5 KÄYTTÖKOHTEET JA KÄYMÄLÄTYYPIN VALINTA 6 ILMANVAIHTO 7 KÄYMÄLÖIDEN PERUSTYYPIT 7.1 Kuivakäymälät 7.2 Vähän vettä käyttävät huuhtelukäymälät 7.3 Vedettömät urinaalit 8 SIJOITUS, TILANTARVE JA VARUSTELU 8.1 Ulkokäymälät 8.2 Sisäkäymälät 8.3 Käymälähuoneen varustelu 9 KÄYMÄLÄJÄTTEEN KÄSITTELY 9.1 Kompostointi ja lannoitekäyttö 9.2 Jäteveden käsittely KIRJALLISUUTTA 1 JOHDANTO Kuiva- ja vähän vettä käyttävä käymälä soveltuu käymäläratkaisuksi yhtä lailla kuin enemmän vettä käyttävät käymälätkin. Tarkoituksena on yleensä vähentää jätteen ja jäteveden määrää, säästää rakennuskuluissa tai sovittaa käymälä paikkaan, johon muun tyyppinen ratkaisu ei sovellu. Osa tässä tarkastelluista käymälätyypeistä voidaan liittää vesijohtoverkostoon pienen huuhteluvesimäärän saamiseksi, jotkut pitää liittää myös viemäriin, mutta useimpia ei liitetä kiinteistökohtaiseenkaan jätevesiviemäriin. Ulosteet, virtsa ja wc-paperi kerätään, säilytetään ja mahdollisesti käsitellään ennen säiliön tyhjentämistä. Käsittelyn tavoitteena on pienentää jätteen määrää, saattaa se ympäristölle haitattomaan tilaan ja mahdollistaa sen hyötykäyttö. Useimmat tässä käsitellyistä käymälätyypeistä ovat asukkaan tai käyttäjän omatoimisesti ylläpidettäviksi tarkoitettuja. Joidenkin mallien tyhjennys ja muu hoito voidaan teettää ulkopuolisena palveluna. Käymälät voivat tyypistä riippuen vaatia toimiakseen lämpimän tilan, sähköä, huuhteluvettä tai kuiviketta. Säiliö, johon käymäläjäte/tuotos kootaan tai kerääntyy ennen sen hyötykäyttöä tai poiskuljetusta, voi olla osa käymäläistuinta tai erillinen rakenne käymälähuoneen ulkopuolella. Ulkokäymälöiden rakentamisohjeita esitetään RT-ohjeessa Ulkokäymälä, puurakenteinen, suunnitteluohje. Ohjeen mukaan rakennettaessa tulee tarkistaa mitoituksen soveltuvuus käytettäville jäte- ja alusastioille.

2 ohje-ehdotus 2 2 KÄSITTEITÄ Erottelevassa käymälässä (virtsan erottelevassa käymälässä) laitteen istuinosa erottelee nesteen ja kiinteän ulosteen eri säiliöihin/lokeroihin jatkokäsittelyä varten. Käymälää voi yleensä käyttää vain istuma-asennossa. Harmaa jätevesi (harmaavesi) on asumisessa erilaisista pesutoiminnoista ja ruoanlaitosta syntynyttä jätevettä, joka ei sisällä käymäläjätevesiä. Harmaavesipuhdistamo on tässä ohjeessa talousvesikäytöstä syntyvien harmaiden jätevesien pienpuhdistamo, joka ei ole maapuhdistamo. Jätevesijärjestelmällä tarkoitetaan rakennuksessa ja sen ulkopuolella olevien talousjätevesiviemäreiden sekä jätevesien käsittelyjärjestelmän muodostamaa kokonaisuutta. Jätevesien käsittelyjärjestelmällä tarkoitetaan kiinteistökohtaista tai useamman kiinteistön yhteistä jätevedenpuhdistamoa tai umpisäiliötä. Kaksoisviemäröinnissä rakennuksessa on kaksi erillistä viemäriputkistoa, joista toiseen johdetaan harmaat jätevedet ja toiseen käymäläjätevedet. Tällöin harmaat jätevedet voidaan käsitellä kiinteistökohtaisesti ja käymäläjätevedet esimerkiksi varastoida umpisäiliöön, josta ne voidaan kuljettaa muualle käsiteltäväksi. Kuivakäymälä on käymäläjärjestelmä, jossa ei käytetä vettä ulosteiden ja virtsan siirtämiseen käymäläistuimesta erilliseen säiliöön tai käsittelylaitteeseen. Kuivike on kuiva- ja kompostikäymälöissä käytettävä, orgaanista materiaalia (esim. puuaineksen ja turpeen sekoitusta) oleva seosaine, jolla jäte peitetään. Käymäläjäte on kiinteää tai nestemäistä käymälässä syntyvää ainesta. Käymäläjäte voi koostua erilaisista jakeista, kuten ulosteesta, puhtaasta virtsasta, suotonesteestä tai näiden yhdistelmästä. Käymäläjätteestä voidaan käyttää myös nimeä tuotos, varsinkin jos sitä käytetään lannoitteena. Käymäläjätevesi (wc-vesi) on talousjätevettä, joka ei merkittävässä määrin sisällä harmaata jätevettä. Musta jätevesi (musta vesi) on talousjätevettä, joka sisältää käymäläjätettä; virtsaa, ulostetta tai suotonestettä. Puhdas virtsa on käymäläistuimessa tai urinaalissa erilliseen säiliöön kerättyä virtsaa, johon ei ole sekoittunut ulostetta ja joka ei ole suotautunut ulostetta sisältävän massan läpi. Ravinne tarkoittaa tässä ohjeessa käymäläjätöksen sisältämää fosforia, typpeä ja kaliumia. Suotoneste on eräissä kuiva- ja kompostikäymälöissä ulosteja kuivikemassan läpi kulkenutta virtsaa. Siihen on sekoittunut ulosteen bakteereja, joten se ei ole steriiliä. Talousjätevesi on vesikäymälöistä, keittiöistä ja/tai pesutiloista peräisin olevaa jätevettä. Urinaali (pisoaari) on vain virtsaamiseen tarkoitettu kouru tai allas. Urinaali voi olla myös vedetön ja hajulukolla varustettu. Vesikäymälä (wc) huuhtelee ulosteen, virtsan ja wc-paperin usean litran vesimäärällä kiinteistön jätevesiviemäriin. Vähävetinen käymälä tarvitsee huuhteluun tavallista vesikäymälää pienemmän vesimäärän, tässä ohjeessa alle 1,5 litraa. Vähäinen jätevesi ei sisällä käymäläjätteitä eikä vaaranna ympäristöä ja on määrältään vähäinen, jolloin se voidaan johtaa puhdistamatta maahan. Suurin osa asumisessa muodostuvan jäteveden sisältämästä orgaanisesta aineksesta ja ravinteista on peräisin käymälästä. Valtaosa asumistoiminnoissa jäteveteen päätyvistä bakteereista ja muista mahdollisista taudinaiheuttajista on peräisin ulosteista. Jos käymäläjäte sekoitetaan yhteen muun pesuveden kanssa, syntyvän talousjäteveden puhdistaminen on huomattavasti vaativampi tehtävä kuin näiden kahden jakeen erilliskäsittely. Tästä syystä mustan eli käymäläjätettä sisältävän jäteveden määrä kannattaa pitää mahdollisimman pienenä ja käsitellä se eri prosessissa kuin pelkkä pesuvesi eli ns. harmaa jätevesi. Harmaan jäteveden käsittely onnistuu helpommin ja kohtuullisemmin kustannuksin kuin käymäläjätettä sisältävän talousjäteveden käsittely. Kun käymäläjätteitä ei sekoiteta muihin jätevesiin, vähennetään myös jätevesien aiheuttamaa vesistökuormitusta. Vaikka ravinteet pystytään poistamaan yhdyskuntien jätevedestä varsin tehokkaasti, niiden hyödyntämisen kannalta on vesikäymälää korvaavien käymälöiden käyttö hyvä ratkaisu myös viemäröidyissä taajamissa. Ekologiselta kannalta tarkastellen käymäläjätteitä voidaan pitää myös tuotoksina, sillä niiden sisältämät ravinteet voidaan hyödyntää lannoitteena. Kuva X: Yleiseen käyttöön tarkoitettu virkistysalueen käymälä.

3 ohje-ehdotus 3 3 LAINSÄÄDÄNTÖ Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaan uutta rakennusta suunniteltaessa tulee lupahakemukseen liitettävistä suunnitelmista selvitä käymälän tyyppi ja muut tarpeelliset tiedot. Myös silloin, kun suunnitellaan käymälän sijoittamista olemassa olevaan rakennukseen, tarvitaan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen lupa. Jos kyseessä on rakennuksen käyttötarkoituksen muutos, alueen kaavatilanne vaikuttaa luvan saantiin. Asuinrakennuksessa olevan vanhan tavanomaisen vesikäymälän vaihtaminen muun tyyppiseksi edellyttää yleensä lain mukaista toimenpidelupaa tai vähintään rakennusvalvonnalle tehtävää ilmoitusta. Pysyville asunnoille ja ympärivuotisesti käytettäväksi tarkoitetuille loma-asunnoille on laadittava rakennuksen suunnittelun yhteydessä käyttö- ja huolto-ohje, joka sisältää ohjeet myös käymälän käyttöä ja huoltoa varten. Terveydensuojelulaki (763/1994) edellyttää (30 ), että asunnossa ja muussa oleskelutilassa tai niiden välittömässä läheisyydessä on oltava tarkoituksenmukainen käymälä, tarvittaessa useampia. Käymälä on sijoitettava, rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa käyttäjille tai sen ympäristössä oleskeleville. Terveydensuojeluasetus (1280/1994) vaatii (14 ), että käymälässä on riittävä ilmanvaihto, jolla estetään hajun leviäminen muihin tiloihin. Käymälässä tai sen välittömässä läheisyydessä on oltava mahdollisuus käsien pesuun. Käymälä on sijoitettava tiiviille alustalle siten, ettei käymälästä aiheudu hajun eikä talousveden tai maaperän likaantumisen vuoksi terveyshaittaa. Vaatimus tarkoittaa käytännössä sitä, ettei kuoppakäymälää tai käymäläjätteiden maahan kaivamista sellaisenaan saa tehdä. Terveydensuojeluasetus edellyttää lisäksi käymäläjätteiden käsittelyn järjestämistä siten, ettei siitä aiheudu hajua tai maaperän tai talousveden likaantumisen vuoksi terveyshaittaa. Samojen haittojen estäminen on otettava huomioon myös nestemäisten jätteiden kokoamisessa tiiviiseen säiliöön tai imeyttämisessä maahan. Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan, jos kiinteistöä ei ole liitetty viemäriverkostoon eikä sen toimintaan tarvita ympäristölupaa, jätevedet on johdettava ja käsiteltävä siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Talousjätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista maahan vesistöön, ojaan tai vastaavaan. Jätevesijärjestelmän tulee soveltua käyttökohteeseensa ja ottaa huomioon sijainnin vaatimukset, esimerkiksi ranta- tai pohjavesialueilla. Tämän periaatteen tulisi heijastua myös käymäläjärjestelmän valintaan. Laki sallii johtaa muut kuin vesikäymälän jätevedet puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vähäisten jätevesien periaate korostaa vesikäymälän välttämisen järkevyyttä sellaisilla loma-asunnoilla, joilla veden käyttö on muutenkin vähäistä. Muuten ympäristönsuojelulaki ei tee eroa vesi- ja kuivakäymälöiden välillä. Valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) määritetään orgaanisen aineen, fosforin ja typen enimmäispäästöt ympäristöön. Vaatimusten toteuttaminen on huomattavasti helpompaa sellaisella kiinteistöllä, jossa ei ole vesikäymälää. Vesihuoltolaki (681/2014) Vesihuoltolailla säädellään kiinteistöjen liittämistä vesihuoltolaitoksen vesijohto- ja viemäriverkostoihin. Pääsääntöisesti laitoksen hyväksytyllä toiminta-alueella sijaitseva asuinrakennus tulee liittää laitoksen vesijohtoon ja jätevesiviemäriin. Vapautus liittämisvelvollisuudesta voidaan kuitenkin myöntää jos liittäminen katsotaan kustannuksiltaan kohtuuttomaksi. Lisäksi liittämisvelvollisuutta jätevesiviemäriin on lievennetty taajaman (=vähintään 200 asukasta toisiaan lähellä olevissa rakennuksissa) ulkopuolisilla alueilla jos kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä tai kun kiinteistöllä ei ole vesikäymälää. Molemmissa tapauksissa jätevesien käsittely tulee järjestää ympäristönsuojelulain mukaisesti. Jätelaki (646/2011) säätää asumisessa syntyvien jätteiden käsittelystä. Sen mukaan käymäläjäte ja eroteltu virtsa ovat asumisessa syntyvää jätettä. Tällöin kunnalla on vastuu niiden vastaanottamisesta; käytäntö tulee kuitenkin varmistaa paikallisen jätelaitoksen kanssa. Ensisijaisesti on suositeltavaa kompostoida kiinteä käymäläjäte jätteen syntypaikassa ja käyttää eroteltu virtsa laimennettuna lannoitteena. Tarkempia neuvoja voi kysyä kunnalliselta jätelaitokselta tai ympäristöviranomaiselta. Lannoitevalmistelaki- ja asetus varmistavat, että käytettävä lannoite on turvallista, tasalaatuista ja käyttötarkoitukseen sopivaa. Virtsan koostumus voi vaihdella sen verran, ettei tasalaatuisuus toteudu, joten virtsa ei ole lain ja asetuksen tarkoittamaa lannoiteainetta. Käymälätuotoksen lannoitekäyttö omalla kiinteistöllä ja omaan käyttöön on kuitenkin sallittua. Kuntien ympäristönsuojelumääräyksillä voidaan mm. määrätä alueita, joilla sovelletaan normaaleja tiukempia päästövaatimuksia. Ne voivat koskea myös käymälätyypin valintaa, jolloin vesikäymälää ei usein sallita lainkaan joillakin alueilla. Vaatimukset voivat sisältyä myös ranta-asemakaavoihin. Kuntien jätehuoltomääräyksissä annetaan vaatimuksia ja ohjeita erityisesti siitä, miten kiinteistöjen jätteitä tulee käsitellä kiinteistöllä sekä miten ja kenen toimesta ne tulee kerätä ja kuljettaa kunnan osoittamaan paikkaan hyödynnettäväksi tai loppusijoitettavaksi. Vaatimukset voivat koskea myös kuivakäymälöiden jätteitä. Kuntien rakennusjärjestyksissä voi olla käymäläjärjestelmiin liittyviä määräyksiä, esimerkiksi suojaetäisyyksiä koskien, jotka tulee suunnitelmia tehdessä tarkistaa. Standardeja ei käytännössä sovelleta kuivakäymälöihin eikä vähävetisiin käymäläratkaisuihin, vaikka niitä voidaan pitää EU:n rakennustuoteasetuksen kannalta rakennustuotteina. Niille ei ole olemassa eurooppalaista harmonisoitua EN-standardia. Valmistaja ei siten voi kiinnittää käymälään CE-merkkiä, joka osoittaisi tuotteen olevan vaatimusten mukainen. Joissakin teknisiä laitteita sisältävien kuivakäymälöiden komponenteissa saattaa olla CE-merkki, joka osoittaa kyseisen komponentin täyttävän siihen kohdistuvat vaatimukset. Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki määrittelee kriteerit jätevedettömille käymälöille, joita ei ole tarkoitettu liitettäväksi viemärijärjestelmään (Closed Toilet Systems). Kriteerit on laadittu elinkaarinäkökulmasta ja niiden tarkoituksena on varmistaa ympäristöystävällisyys tuotannon, käytön ja jätteen kompostoitavuuden kannalta. Vaatimuksia on mm. muovien lisäaineille, energiankulutuksen enimmäismäärälle ja haitallisten kemikaalien käytön välttämiselle sekä käyttöja asennusohjeille. Nykyinen kriteeriversio 3.0 on voimassa saakka.

4 ohje-ehdotus 4 4 KÄYMÄLÄJÄTTEEN MÄÄRÄ JA OMINAISUUDET Ihmisen aineenvaihdunnan lopputuotteet, kiinteä uloste ja nestemäinen virtsa, voidaan nähdä sekä hankalina jätteinä että tärkeinä tuotoksina. Aikuisen ihmisen vuorokaudessa tuottaman virtsan määrä keskimäärin on 1,5 litraa eli vuositasolla noin 500 litraa. Kiinteiden ulosteiden määrä aikuisilla on keskimäärin 50 kg vuodessa. Käymäläjätteet sisältävät tärkeitä ravinneaineita. Virtsa sisältää erityisesti fosforia, typpeä ja kaliumia. Puhtaan virtsan jatkokäyttö on helppoa sen steriiliyden vuoksi. Virtsassa voi kuitenkin esiintyä epäpuhtauksia, kuten mikrobeja, etenkin jos ulosteen kanssa syntyy kontaminaatiota. Myös virukset, lääkeaineiden jäämät ja hormonit voivat jäädä virtsaan. Virtsan seisottaminen 3 6 kk ennen lannoitekäyttöä tuhoaa suurimman osan haitta-aineista. Käymäläjätteen vesistöhaittoja tarkasteltaessa on virtsan fosfori suurin vesistöjä rehevöittävä tekijä. Haitallisia pohjavesivaikutuksia voi aiheutua puolestaan erityisesti virtsan sisältämistä typpiyhdisteistä, jotka eivät pidäty maa-aineksiin. Kiinteiden ulosteiden suurimmat haitat liittyvät bakteerien ja muiden taudinaiheuttajien määrään. Gramma tuoretta ulostetta sisältää noin 100 miljoonaa bakteeria. Vedessä ulostebakteerit säilyvät elossa muutamia viikkoja ja maaperässä kuukausia tai joissain tapauksissa vuosia. Väärään paikkaan johdettuina tai huonosti käsiteltyinä käymäläjätteet aiheuttavat riskejä sekä pohjavedelle että pintavesille. Sellaisissa kuiva- ja kompostoivissa käymälöissä, joissa virtsa sekoittuu uloste- ja kuivikeainemassaan, tulee massan läpi suotonestettä. Sen laatu on hyvin tapauskohtainen, eikä sitä voi käytön kannalta rinnastaa puhtaana eroteltuun virtsaan, joka ei joudu kosketuksiin ulostebakteerien kanssa. Suotonesteessä on aina suuri määrä ulosteperäisiä bakteereja, mikä on otettava huomioon käymälän hoidossa sekä nesteen kuljetuksessa, käsittelyssä ja hyödyntämisessä. Taulukko X. Kotitalouksien jätevesien sisältämien ravinteiden jakautuminen virtsan, kiinteän ulosteen ja pesuvesien kesken (%). Lähde: Weckman A., Ihmisen ulosteet lannoitteena. Työtehoseura Ravinne Virtsa Kiinteä uloste Pesuvedet Typpi 81,5 11 7,5 Fosfori 47, ,5 Kalium 62, ,5 5 KÄYTTÖKOHTEET JA KÄYMÄLÄTYYPIN VALINTA Käymälätyyppi valitaan soveltuvaksi aiottuun käyttökohteeseen ja tulevalle käyttäjälle tai käyttäjäryhmälle. Peruskriteereitä ovat: sijainti/tila käyttäjämäärä tuotoksen käsittely- ja käyttömahdollisuus sähkön, veden ja viemäröinnin saatavuus ilmanvaihto käytön ympärivuotisuus. Erilaisia kohteita ja käyttötilanteita ovat: kesäkäyttöiset vapaa-ajan asunnot talvella satunnaisesti käytettävät vapaa-ajan asunnot ympärivuotisesti yhden perheen käytössä olevan vapaa-ajan asunnot useamman perheen tai muussa yhteiskäytössä olevat ympärivuotiset vapaa-ajan asunnot ympärivuotiset yhden perheen asunnot työmaakäymälät ja muut tilapäiskäyttökohteet veneet ja matkailuautot yleisökäyttöön tarkoitetut käymälät retkeilykohteissa. Käymälä voi olla joko ulkokäymälä tai se voi olla sijoitettu sisätiloihin. Usean perheen tai esimerkiksi yhdistyksen jäsenten yhteiskäytössä olevassa vapaa-ajan asunnossa kuivakäymälän ylläpito ja tyhjennys asettavat vaatimuksia käymälätyypin valinnalle. Omassa käytössä olevan käymälän ylläpito ja tyhjennys tulee yleensä hoidettua säntillisesti. Yhteisen käymälän huolto voi vaatia erityisiä järjestelyitä. Tyhjennyksen voi mahdollisesti ostaa palveluna, mutta palvelun saatavuus tulee selvittää jo suunnitteluvaiheessa. Palvelun kustannukset saattavat olla korkeat esimerkiksi saaristossa tai syrjäisemmillä alueilla. Yleisökäytössä olevien käymälöiden suunnitteluun vaikuttavat erityisesti käyttövarmuus, väärinkäytön tai ilkivallan torjumismahdollisuudet sekä kuormitusvaihteluiden sieto. Käymälän ylläpitoon ja tyhjennykseen kiinnitetään huomiota jo suunnitteluvaiheessa, ja esimerkiksi ylläpitopalveluiden saatavuus varmistetaan. Käymäläratkaisun valinnassa otetaan lisäksi huomioon toimivuus talvella. Lämmittämättömissä tiloissa, kuten ulkokäymälöissä, jätösten kompostoituminen on talvella vähäistä. Käymäläjätteen määrä ja päivittäinen lisäys eivät aina riitä ylläpitämään biologista hajotusprosessia. Jäätyneen jätemassan tilavuus ei pienene, mikä vähentää käymälän kapasiteettia. Tällöin voi olla tarpeen varustaa käymälän jätesäiliö lämmittimellä. Toisaalta jäätyminen torjuu hajun muodostumista, mihin perustuu pakastavien käymälöiden toiminta. Hajuongelmia voi aiheutua erityisesti rakennukseen sisälle sijoitetuista kompostikäymälöistä, jos käymälätila on kylmä ja ilmanvaihto puutteellinen. Kuva X: Kompostoiva käymälä sijoitettuna ulkorakennukseen.

5 ohje-ehdotus 5 6 ILMANVAIHTO Kaikki kuiva- ja ulkokäymälät, pakastavaa käymälää lukuun ottamatta, vaativat erillisen suoran ilmanvaihtokanavan käymälälaitteesta tai säiliöstä käymälärakennuksen ulkopuolelle tai kytkennän olemassa olevaan ilmanvaihtojärjestelmään. Vesikäymälöiden kohdalla käymälähuoneen ilmanvaihto toteutetaan kuten tavallisen vesikäymälän yhteydessä. Painovoimainen ilmanvaihto Ilmanvaihto järjestetään niin, että ilma kiertää käymäläistuimen kautta omaan erilliseen tuuletusputkeen tai ilmanvaihtohormiin. Käymälähuoneeseen ei asenneta muuta poistohormia. Mahdolliset olemassa olevat poistoilmaventtiilit tukitaan. Jos käymäläistuimessa tai tuuletusputkessa ei ole sähkökäyttöistä puhallinta, tulee putken olla mahdollisimman suora ja korkea hyvän vedon aikaansaamiseksi. Tuuletusputken pää ulotetaan katon harjan yläpuolelle. Putken päähän voidaan asentaa tuulituuletin. Lämpimässä rakennuksessa tuuletusputki lämpöeristetään kylmän ullakon tms. läpäisevältä osalta kondenssiveden muodostumisen estämiseksi, ellei käymälämallissa ole järjestetty kondenssiveden keräystä. Höyrytiivis eristys estää myös kondenssiveden muodostumisen tuuletusputken ulkopinnalle. Kuva: X Painovoimainen ilmanvaihto Koneellinen poistoilmanvaihto Jos rakennuksessa on koneellinen ilmanpoisto ja käymälälaitteessa on erillinen tuuletusputki, tukitaan käymälätilan poistoilmaventtiili. Tuuletusputki varustetaan erillisellä puhaltimella, perhospellillä ja kärpäsverkolla. Puhaltimen ilmavirta otetaan huomioon talon ilmavirtojen mitoituksessa. Tuuletusputki varustetaan säätöpellillä. Kanavapuhaltimen ohjaus kytketään huippuimurin ohjaukseen. Korvausilma käymälätilaan tuodaan oviraosta tai siirtoilmasäleikön kautta. Käymälätilan alipaineisuus varmistetaan. Tuuletusputken voi liittää myös poistoilmakanavistoon. Silloin kanava tuodaan erillisellä putkella mahdollisimman lähelle poistopuhallinta ja varustetaan säätöpellillä. Haaran jälkeen pääkanavaan asennetaan perhospelti ja nuohousluukku. Koneellinen tulo/poisto Jos kuivakäymälän tuuletus järjestetään erillisellä tuuletusputkella, voidaan toimia kuten koneellisen poistojärjestelmän kanssa. Ilmanvaihtokoneen mitoituksessa otetaan huomioon käymälätilan tarvitsema ilmamäärä. Jos ilmanvaihtokoneessa on pyörivä lämmöntalteenottokenno, ei ilmaputkea voi liittää poistokanavistoon, koska osa poistoilmasta palautuu tuloilmaan. Liitettäessä tuuletus poistokanavistoon, tuodaan liitoskohta mahdollisimman lähelle ilmanvaihtokonetta. Kanava varustetaan säätöpellillä, jotta ilmamäärää pystytään mittaamaan ja säätämään. Liitoshaaran jälkeen pääkanavaan asennetaan perhospelti, nuohousluukku ja kärpäsverkko. Ilmamäärät istuinta kohti (useampi-istuimisissa käymälätiloissa määrät ovat suuremmat): Erillinen käymälätila (istuimen kautta) 15l/s Suihkun yhteydessä 15 l/s katosta ja 10 l/s istuimen kautta Kuva: X Koneellinen poistoilmanvaihto Kuva: X Koneellinen tulo/poisto

6 ohje-ehdotus 6 7 KÄYMÄLÖIDEN PERUSTYYPIT Käymälöiden pääjaotteluna voidaan pitää vesihuuhtelua tai sen puuttumista. Vesihuuhtelua käyttävistä käymälöistä tässä ohjeessa tarkastellaan vain tavanomaista vähemmän huuhteluvettä tarvitsevia käymälöitä. Kun vesihuuhtelua ei käytetä lainkaan, puhutaan erilaisista kuivakäymälöistä. Monissa käymälätyypeissä kiinteät ulosteet ja virtsa voidaan erotella jo käymäläistuimessa tai suotonesteenä säiliössä. Kullakin käymälätyypillä ja myös eri valmistajien tuotteilla on toisistaan poikkeavia käyttöominaisuuksia. Asiantuntevan, riippumattoman suunnittelijan tai muun useita käymäläratkaisuja tuntevan asiantuntijan apu on valintatilanteessa tärkeää. Asukkaan tulisi kuitenkin perehtyä itse jo käymälätyyppiä valittaessa käymälän ominaisuuksiin ja käyttöohjeisiin. Normaalit käyttö- ja ylläpitotoimenpiteet riippuvat käymälätyypistä. Käyttäjän tulee saada valmistajalta tai suunnittelijalta yksityiskohtaiset ja ymmärrettävät asennus- ja käyttöohjeet. Niissä selvitetään normaalit käyttötoimenpiteet, tyhjentäminen ja menettelytavat tavanomaisissa häiriötilanteissa. Varaosien tarve ja saatavuus selvitetään etukäteen. 7.1 Kuivakäymälät Kuivakäymälätyyppejä on lukuisia eri tavoin toimivia. Osa soveltuu käytettäväksi vain erillisissä ulkokäymälärakennuksissa, osa vain lämmitetyissä sisätiloissa, jotkin molemmissa. Kuivakäymälöissä ei ulosteita ja virtsaa huuhdella vedellä käymäläistuimesta erilliseen säiliöön tai käsittelylaitteeseen. Kuivakäymälän yhteydessä voi kuitenkin olla vesipisteitä ja jotkin mallit voivat ottaa vastaan bideesuihkun tuottaman vesimäärän. Perinteisen yöastian korvaavat kuivakäymälät ovat muovisia yksinkertaisia istuinrenkaalla ja kannella varustettuja astioita. Ne on tarkoitettu tilapäiskäyttöön ja tyhjennettäväksi päivittäin joko muuhun kiinteistön käymälään tai kompostoriin. Joissakin malleissa voidaan käyttää tyhjennystä helpottavaa jätesäkkiä. Niissä voidaan käyttää myös kuiviketta tai muita hajunpoistoaineita. Kuva X: Kuivakäymälätyyppejä. Kuva X: Kuivikekäymälä. Taulukko X: Käymälätyypit. tyyppi asennus lämpötila* käyttäjämäärä erottelu tuotosnesteet sähkön tarve KUIVAKÄYMÄLÄT Yöastia/kuivakäymälä huonetilassa lämmin/kylmä vaihtelee jätevesi/virtsa Kuivikekäymälä huonetilassa/lattian alle lämmin/kylmä vaihtelee voi olla vaihtelee tuuletin <10 W/ei Kompostoiva käymälä huonetilassa/lattian alle lämmin/kylmä vaihtelee voi olla vaihtelee tuuletin <10 W/ei Haihduttava käymälä huonetilassa lämmin/kylmä < 4 ei ei 0,3-0,4 kwh/vrk Pakastava käymälä huonetilassa lämmin < 6 ei ei 1,5 kwh/vrk Tuhkaava käymälä huonetilassa lämmin/kylmä < 3** ei ei 0,4-1,3 kw/käynti VÄHÄVETISET KÄYMÄLÄT Vähävetinen käymälä huonetilassa, vesi + viemäri lämmin vaihtelee voi olla jätevesi tuuletin <10 W Alipainekäymälä huonetilassa, vesi + viemäri lämmin vaihtelee voi olla jätevesi tuuletin <10 W Venekäymälä huonetilassa, vesi + viemäri lämmin vaihtelee voi olla jätevesi tuuletin <10 W Separaattorikäymälä huonetilassa, vesi + viemäri lämmin vaihtelee ei suotoneste tuuletin <10 W Kemiallinen käymälä huonetilassa lämmin/kylmä max 4 ei jätevesi *** tuuletin <10 W/ei Vedettömät urinaalit huonetilassa/ulkona lämmin/kylmä vaihtelee virtsa *lämpötila tarkoittaa voidaanko käymälä asentaa lämpimään tai kylmään tilaan **käymälä tarvitsee 30 minuuttia polttoaikaa käyttökertojen välillä ***jätevesi sisältää kemikaaleja

7 ohje-ehdotus 7 Kuivikekäymälöissä jätteen sekaan laitetaan runsaasti kuivikemateriaalia, mutta tavoitteena ei ole pitkälle menevä kompostoituminen käymälässä. Virtsa voidaan erotella suoraan omaan säiliöönsä, jolloin vain ulostemassaan lisätään kuiviketta. Tavallisempaa on, ettei virtsaa erotella puhtaana, vaan se kulkeutuu kiinteiden ulosteiden ja kuivikkeen muodostaman massan läpi alempana olevaan astiaan tai erilliseen säiliöön. Näin muodostuva suotoneste ei ole steriiliä ja se on käsiteltävä ennen käyttöä lannoitteena tai laitettava kompostoriin. Kuivikekäymälä sijoitetaan yleensä ulkokäymälärakennukseen. Sen rakentamiseen voidaan soveltaa ohjetta RT Ulkokäymälä, puurakenteinen, suunnitteluohje. Kompostoivissa käymälöissä tavoitteena on saada ulostemassa yhdessä tai erikseen virtsan kanssa kompostoitumaan mahdollisimman pitkälle jo itse käymälässä. Koska niissäkin käytetään yleensä kuiviketta, ei rajanveto kuivikekäymälöihin nähden ole selvä. Osa markkinoilla olevista kompostikäymälöistä on virtsan puhtaana erottelevia. Joissain kompostikäymälämalleissa on automaattinen tai käsikäyttöinen massan sekoittaja, jota käytetään ohjeiden mukaan. Suurisäiliöllisiä kompostoivia käymälöitä voidaan käyttää rakennuksissa, joissa on käymälähuoneen alapuolella riittävän suuri kellari- tai sokkelitila säiliöosan sijoittamiseen. Käymälä voi olla joko tehdasvalmisteinen tai erillinen paikalla rakennettu ratkaisu. Virtsa voidaan erotella, tai sekä virtsa että kiinteät ulosteet voidaan kerätä samaan säiliöön. Tehokkaalla ilmanvaihdolla ja kuiviketta lisäämällä massaan pyritään saamaan sopiva kosteus ja ravinne-hiilitasapaino kompostoitumiseen. Säiliö mitoitetaan yleensä niin, että tyhjennysväli on useita vuosia. Säiliön huolto ja tyhjennys tapahtuu käymälähuoneen ulkopuolelta. Jos suotonestettä kertyy paljon, se johdetaan ulos säiliöstä ja kerätään ja käsitellään erikseen. Vanhimmat suurisäiliölliset ns. multiotyyppiset kompostoivat käymälät ovat kaltevapohjaisia lujitemuovista valmistettuja laatikoita, joissa jätemassa valuu alimpaan osaan. Kaupalliset mallit ovat useimmiten polyeteenistä valmistettuja. Vastaava rakenne on mahdollista tehdä myös kiinteänä osana kellaritilaa. Suurisäiliölliset käymälät sietävät lyhytaikaisen tavallista mitoitustilannetta runsaamman käytön. Joissakin kompostikäymälämalleissa on useita lokeroita, ja uusi tyhjä lokero vaihdetaan täyttyneen paikalle esimerkiksi karuselliperiaatteella. Myös vaihtoastioita käyttämällä saadaan kapasiteetti suureksi, esimerkiksi yleisökäymälöissä. Sekä suurisäiliöllisistä perustyypeistä että lokeromalleista on saatavana vapaa-ajan asuntoihin tarkoitettuja versioita, jotka mahtuvat korkeaan sokkelitilaan. Pienisäiliöllisiä kompostoivia käymälöitä valmistetaan sekä sisäkäyttöön tarkoitettuina että ulkokäymälöiksi. Sisäkäyttöön tarkoitettu on muun muassa rumpukompostikäymälä, joka kompostoi ulosteen pienen kuivikemäärän kanssa virtsan erottuessa puhtaana. Ulkokäyttöön tarkoitetuissa kompostikäymälöissä muodostuu suotonestettä, joka kerätään maahan kaivettuun tai rakennuksen alle sijoitettuun keräyssäiliöön. Nesteen haihduttavat kuivakäymälät ovat pienikokoisia ja kokonaan käymälätilaan sijoitettavia. Sähkökäyttöisen lämmitysvastuksen ja tehokkaan ilmanvaihdon avulla neste haihdutetaan niin, ettei sitä tarvitse erikseen poistaa käymälästä. Käymälätila varustetaan korvausilmaventtiilillä. Kiinteä ulostemassa kuivuu ja se jatkokompostoidaan ennen hyötykäyttöä. Käymälätyyppi ei siedä käyttäjämäärän ylityksiä. Pakastavat käymälät toimivat sähköllä ja jäädyttävät käymäläjätteen. Pakastava käymälä onkin ainoa käymälälaite, joka ei vaadi erillistä ilmanvaihtoa. Sijoitus asuintiloissa on muita käymälätyyppejä vapaampaa. Erillinen käymälähuonekaan ei ole tilapäiskäytössä välttämätön, joskin kompressorin ajoittainen hurina voi osaltaan rajoittaa sijoittamista. Sisätiloihin sijoitetussa pakastavassa käymälässä pidetään sähkövirta kytkettynä myös poissaolojen ajan, jollei jätepussia poisteta. Pakastavan käymälän suurinta ohjeellista käyttömäärää ei juuri voi ylittää. Pakastavan käymälän tuottama jäte kerääntyy istuinosassa jätepussiin, joka viedään sellaisenaan tiivispohjaiseen kompostoriin maatumaan. Kompostorissa käytetään runsaasti kuiviketta. Koska jätepussi laitetaan kompostoriin käsittelemättömänä ja kylmänä, on sen kompostoituminen hidasta. Se voidaan myös toimittaa erikseen järjestettyyn käymäläjätteen keräykseen, jos sellainen on saatavilla. Tuhkaavat käymälät haihduttavat virtsan ja tuhkaavat ulosteen polttokammiossa. Ennen käyttöä istuinkulhoon asetetaan erityisvalmisteinen suojapaperi. Käymälätila tarvitsee korvausilmaventtiilin, joka pidetään avoinna, kun käymälää käytetään. Venttiilin voi sulkea, jos käymälä on pois käytöstä. Talvisaikaan istuimeen voidaan liittää oma suoraan ulos johtava poistohormi palokaasuille. Polttoon käytetään yleensä sähköä, mutta myös kaasukäyttöisiä malleja on saatavana. Polttokertojen päivittäinen määrä ja siten myös käymälän kokonaiskapasiteetti on rajoitettu. Varustamalla käymälätila erillisellä urinaalilla tuhkaava käymälä riittää mitoitusmäärää suuremmalle käyttäjämäärälle. Myös vesihuuhtelulla varustetusta alipainekäymälästä valmistetaan tuhkaavaa mallia, jolloin käymälälaitteeseen on liitetty erillinen polttoyksikkö. Virtsan lisäksi myös huuhteluvesi haihdutetaan polttokammiossa. Kuva X: Kuivikekäymälä. Kuva X: Kellariin sijoitettu kompostoivan käymälän säiliö. Kuva X: Nesteen haihduttava käymälälaite.

8 ohje-ehdotus 8 Tyhjennys Käymälän tyhjennystapa riippuu käymälätyypistä. Erilliseen rakennukseen sijoitettu käymälä tyhjennetään suoraan alaosan takaluukusta lapiolla (istuinosaan liitetty säiliö) säiliöosan luukusta lapiolla (suurisäiliölliset kompostikäymälät, myös pyörivä lokeromalli) nostamalla koko istuin/säiliöosa pois nostamalla sankomainen astia pois (erottelevat käymälät). Sisätiloihin sijoitetut käymälät vastaavasti tyhjennetään nostamalla kiinteän jätteen keräysastia pois (pienet erottelevat käymälät) säiliöosan luukusta lapiolla kellaritilassa, mahdollinen virtsasäiliö kannetaan ulos tyhjennettäväksi (suurisäilölliset kompostikäymälät, myös pyörivä lokeromalli) nostamalla jäteastia pois tyhjennysluukun kautta (rumpukompostikäymälät) vetämällä istuinosan alla oleva luukku ulos ja poistamalla kompostoitunut massa (haihduttavat kuivakäymälät). Yleensä tarvitaan jatkokompostointi, joka on turvallisimmin ja tehokkaimmin toteutettavissa erillisessä tilavassa kompostorissa. Suotoneste voidaan laittaa myös kompostiin, jos sitä ei ole paljon ja kompostin tilavuus on riittävä. Suotonesteen käsittelyyn voidaan käyttää myös erityistä suodatinta. Suotoneste voidaan kerätä käymäläyksikön alapuolella sijaitsevaan erilliseen astiaan. Käymäläjätettä käsiteltäessä otetaan huomioon hygienia ja käytetään suojakäsineitä. Huomioon otettavaa Kuivike sijoitetaan kuivaan säilytyspaikkaan, josta sitä voidaan helposti siirtää käymälätilassa olevaan säiliöön. Sisätiloihin sijoitettaessa kuivikesäiliöiden täydentämisen sekä käymäläjätteen tyhjennyksen ja rakennuksesta ulos kuljettamisen järjestelyt ratkaistaan jo tilasuunnittelussa. Kuiviketta lisätään käytön yhteydessä valmistajan ohjeiden mukainen määrä niin, että jätökset peittyvät. Mahdollisen nesteen haihdutusta tehostavan ja kompostoitumista edistävän lämmittimen käytöstä ja poiskytkemisestä poissaolon ajaksi tulee olla ohje. Jos erottelevan käymälän virtsalle on säiliö kellarissa tai talon sokkelitilassa, sinne johtavan putken jäätyminen estetään lämpöeristyksellä tai esim. itsesäätyvällä lämpökaapelilla. Säiliö lämpöeristetään, jos se ei kestä sisällön jäätymistä. Useat käytön ongelmatilanteet aiheutuvat tilapäisestä ylikuormituksesta, lähinnä liiasta nesteestä. Varsinkin lomaasunnoilla hyvä olla myös erillinen ulkokäymälä, jota esimerkiksi tilapäisvieraat ohjeistetaan käyttämään. Hyönteisongelmilta vältytään käyttämällä riittävästi kuiviketta ja huolehtimalla, ettei komposti ole liian kuiva tai märkä. Muun talous- ja haravointijätteen laitto käymäläjätteen sekaan lisää hyönteisriskiä. Käymälän ja kuivikeastian kansi pidetään kiinni. Ongelmatilanteessa voi käyttää hyönteismyrkkyjä. Pyretriinipohjaiset myrkyt eivät haittaa biologista prosessia, jolloin niitä voi laittaa kompostiin. Muihin vaikutusaineisiin pohjautuvat myrkyt yleensä keskeyttävät kompostoitumisprosessin, joten ne sopivat vain usein tyhjennettäviin laitteisiin. Kuva X: Suursäiliön tyhjennysluukku. Kuva X: Kompostoivan käymälän sijoitus erillisesssä rakennuksessa.

9 ohje-ehdotus Vähän vettä käyttävät huuhtelukäymälät Käymälät kytketään yleensä kiinteistön painevesijohtoon. Joissakin malleissa voidaan huuhteluvesi johtaa käymälään erillisestä säiliöstä, joka voidaan täyttää kantovedellä. Käymälä voi olla erotteleva, jolloin virtsa johdetaan erilliseen säiliöön varastoitavaksi ja myöhemmin hyödynnettäväksi. Säiliöön kertyy virtsan lisäksi jonkin verran huuhteluvettä. Vesijohtojen ja -säiliöiden jäätymättömyys talvella varmistetaan. Käytettävät ratkaisut voivat olla erilaisia sen mukaan, käytetäänkö rakennusta talvella vai ei. Pelkkä lämmityksen päälle jättäminen ei takaa ongelmattomuutta, koska pitkiäkin sähkökatkoja voi esiintyä. Vähävetisten käymälöiden etu tavanomaiseen vesikäymälään ja normaaliin viemäröintiin verrattuna on, ettei viemäriputkiin jää huuhtelun jälkeen jäätymisaltista vettä. Vähävetisessä huuhtelukäymälässä huuhtelumäärä on alle 1,5 litraa. Tämä vaatii tavallista suurempaan kaltevuuteen, yli 5 %, asennetun viemärin. Tarvittava kaltevuus riippuu käymälämallista, käytettävän huuhteluveden määrästä ja käymälän etäisyydestä umpisäilöstä. Alipaineella toimiviin vesihuuhtelukäymälöihin kuuluu yleensä jätesäiliö ja siihen liitetty pumppu. Istuin voi olla saniteettiposliinia tai muovia. Pumppu imee käymäläaltaan tyhjäksi ja johtaa jätökset ja huuhteluveden ilman avulla pieniläpimittaista putkea pitkin viemäriin tai umpisäiliöön. Pumppu voi myös hienontaa jätteen ja wc-paperin, mikä mahdollistaa pieniläpimittaisen paineviemäriputken. Vettä tarvitaan altaan huuhteluun noin puoli litraa. Jos alipainekäymälässä ei ole painevesiliitäntää, ja vesi siirretään kantamalla järjestelmän säiliöön, säiliö voidaan myös tyhjentää tarvittaessa. Tällöin jäätyminen ei ole uhkana talvisaikaan. Pumppu tarvitsee verkkosähköliitännän, mutta myös 12 tai 24 voltilla toimivia ratkaisuja on saatavana. Joissakin malleissa pumppu on sijoitettu välittömästi istuimen yhteyteen ja se on kaksitoiminen. Jos pumppu on umpisäiliön yhteydessä, säiliön tulee kestää pumpun tuottama painerasitus. Tällöin säiliö ei voi toimia kompostorina. Alipainekäymälöiden pumpun ja muiden laitteiden hoito ja huolto tehdään valmistajan ohjeiden mukaisesti. Venekäyttöön tarkoitettuja vähävetisiä huuhtelukäymälöitä voidaan käyttää myös loma- ja asuinrakennuksissa. Niissä on saniteettiposliinisen tai muovisen istuinosan altaan pohjassa läppäventtiili, joka aukeaa huuhtelun yhteydessä ja päästää jätökset ja huuhteluveden, alle litra huuhtelukertaa kohti, virtaamaan umpisäiliöön. Viemärinä suositellaan käytettäväksi 110 mm:n putkea. Joissain malleissa on jätteen hienontava pumppu, jolloin käytetään pieniläpimittaista viemäriputkea. Pumppu tarvitsee liitännän verkkosähköön tai 12 voltin sähköjärjestelmään. Separaattorikäymälässä istuinosa on tavallinen vesikäymälä. Huuhtelu tapahtuu normaalisti, mutta käymälätilan alle sijoitettu separaattori panee nesteen pyörivään liikkeeseen ja ohjaa sen viemäriin. Kiinteät jätökset putoavat separaattorin läpi suoraan alapuoliseen kompostointisäiliöön. Vaikka käymälään sisältyy kompostointisäiliö, ratkaisua ei voi pitää vähävetisenä, koska käymäläistuin huuhdellaan runsaalla vedellä. Ratkaisu on harvinainen. Kemiallisia käymälöitä käytetään yleisesti asuntovaunuissa ja veneissä. Niissä on huuhteluvettä sisältävä pieni säiliö istuinaltaan ympärillä. Kulhon pohjassa on levymäinen tai pallomainen sulkuventtiili, joka aukeaa huuhdeltaessa ja päästää jätökset ja pienen huuhteluvesimäärän käymälän pohjarakenteen muodostavaan säiliöön. Jätesäiliöön tai huuhteluvesisäiliöön lisätään bakteereja tuhoavaa ja hajuja torjuvaa kemikaaliliuosta. Kemiallisia käymälöitä on markkinoilla lukuisia malleja. Ne mahtuvat pieneen tilaan ja soveltuvat tilapäiskäyttöön lämpimänä vuodenaikana ja talvella lämpimissä tiloissa. Nykyiset kemikaalit ovat ympäristön ja käyttäjän kannalta haitattomampia kuin aiemmin käytetyt, mutta ne vaikeuttavat jätteen jatkokäsittelyä. Käymälätilan on oltava hyvin tuulettuva. 7.3 Vedettömät urinaalit Käymälätilaan voidaan sijoittaa käymäläistuimen lisäksi myös urinaali. Niissä ei tarvitse olla vesihuuhtelua, joten virtsa saadaan puhtaana talteen hyödynnettäväksi. Tällöin myös vältetään liiallinen nesteen kertyminen, mikä voi olla ongelma kompostoivassa käymälässä. Malleja on myös naisille. Vedettömän urinaalin pitäminen hajuttomana edellyttää usein tapahtuvaa puhdistusta, joka hoidetaan niukalla veden käytöllä ja ilman kemikaaleja, jotta kerätty virtsa olisi käyttökelpoista lannoitteeksi. Suodatinpanoksella varustetuissa vedettömissä urinaaleissa suodatin torjuu hajujen pääsyn viemäristä ja virtsasäiliöstä käymälätilaan. Vedettömät siirrettävät urinaalit ovat yleisiä tilapäiskäytössä, kuten erilaisissa ulkoilmatilaisuuksissa. Kuva X: Alipainekäymälä. Kuva X: Vedetön pisoaari. Kuva X: Käsienpesupiste.

10 ohje-ehdotus 10 8 SIJOITUS, TILANTARVE JA VARUSTELU 8.1 Ulkokäymälät Erillisen ulkokäymälän sijoituspaikkaa valittaessa otetaan huomioon muun muassa seuraavat näkökohdat: käytön kannalta sopiva etäisyys rakennuksesta kunnan määräykset etäisyydestä naapurin rajaan ja rakennuksiin kunnan määräykset etäisyydestä vesistöön ja sen ylävesipintaan (tulvarajaan) kunnan määräykset etäisyydestä omaan ja naapurien talousvesikaivoon, sijoitus mieluiten pohjaveden virtaussuunnassa kaivon alapuolelle poistettavan käymäläjätteen kuljetusmahdollisuus jatkokäsittelyyn tai käyttöön ja kompostorin sijoitus. Ulkokäymälän sijoittamisessa vältetään liian aurinkoisia tai muutoin kärpäsiä houkuttelevia paikkoja. Käytön, hoidon ja tyhjennyksen kannalta on suositeltavaa, että ympärillä on näkösuojaa. Käyttäjän kannalta kuitenkin käymälästä avautuva maisema voi olla tärkeä sijoitusperuste. Jos asuinrakennuksessa on sisäkäymälä ja ulkokäymälää käytetään pääasiassa lämpimänä vuodenaikana, se voi sijaita tavallista kauempana rakennuksesta. 8.2 Sisäkäymälät Käymälähuoneeseen sijoitetaan käsienpesupaikka, jolloin sinne tarvitaan vesijohto ja viemäri pesuvedelle. Siten käymälä on edullista sijoittaa muiden rakennuksen vesipisteiden lähelle. Märkätilojen keskittäminen on hyödyllistä myös sellaisilla loma-asunnoilla, jotka pidetään talvella osittain lämmittämättöminä. Kuivakäymälän sijoitus Kuivakäymälän sijoitukseen vaikuttavat muun muassa seuraavat seikat: mahdollinen kellari tai korkea sokkelitila, yhteys ulos tyhjennystä varten olemassa olevissa rakennuksissa tarjolla olevat sijoituspaikat tarvitaanko käymäläistuin useammassa kerroksessa sähkön saatavuus tuuletuspuhallinta varten, tuhkaavien käymälöiden tehontarve onko rakennus jatkuvasti lämpimänä vai ajoittain lämmittämättömänä tarvittavan kuivikkeen kuljetusreitti ja varastointi poistettavan jätteen hygieeninen kuljetusreitti (ei keittiötilojen kautta) hajujen estäminen ja ilmavaihdon järjestäminen. Kuivakäymälän sijoittamisessa lähelle asuintiloja haittapuolena on mahdollisten haju- ja hyönteishaittojen riski. Käymälätilan sisäänkäynti on suositeltavaa sijoittaa muulle kuin suoraan asuinhuoneisiin johtavaksi, esimerkiksi erilliseen eteiseen tai tuulikaappiin. Tuhkaavat ja pakastavat käymälät voidaan sijoittaa vapaammin. Käymälähuoneen tilantarve riippuu käymälälaitteen koosta ja sen hoitoon ja tyhjennykseen tarvittavasta vapaasta tilasta. Yleensä tilaa tarvitaan istuimen ympärillä enemmän kuin vesikäymälää käytettäessä. Jos tyhjennys tapahtuu jätelaatikosta tai luukusta, joka vedetään tai avataan ulospäin istuinosasta, on sille puolelle varattava riittävä tila. Kellari- tai ryömintätilaa tarvitaan niiden käymälämallien kanssa, joissa säiliö tai osa siitä pitää sijoittaa käymälähuoneen lattiatasoa alemmas. Yksikerroksiseen, laatalle perustettuun rakennukseen tällaista on hankala sijoittaa, ellei käymälän lattiaa koroteta. Suurisäiliöllinen käymälä voidaan sijoittaa kellarillisiin tai rinteessä sijaitseviin, pilareille perustettuihin rakennuksiin. Käymälän sijainti tulee kuitenkin harkita tarkoin rakennuksen pohjaratkaisua suunniteltaessa. Rakennuksen keskelle sijoitetun käymälän säiliön tyhjennysluukku voi olla hankalasti tavoitettavissa. Vesihuuhtelukäymälän sijoitus Vapaa-ajan asunnon tarpeetonta lämmitystä tulisi välttää, jopa jättää rakennus käytön väliaikoina kokonaan kylmilleen. Vesijohtojen sijoitus rakennuksessa ja rakenteissa vaikuttaa siihen, miten ne voidaan tyhjentää talviajaksi. Ns. peruslämmölle jätettäessäkin voi tulla tilanteita, jolloin rakennus kylmenee, esimerkiksi pitkien sähkökatkojen aikana. Tällöin itsesäätyvä saattolämmityskään ei välttämättä estä vaurioita. Vähävetisen huuhtelukäymälän paikkaan asuintilojen yhteydessä vaikuttaa ratkaisevimmin käymälän tarvitseman oman viemärin sijoittaminen. Viemäri asennetaan tavallista suurempaan kaltevuuteen, vähintään 5 %. Viemärissä ei saa olla mutkia eikä sen pituus saa ylittää 10 metriä. Viemäriin liitetään katolle johtava tuuletusviemäri. Umpisäiliö ankkuroidaan mahdollista pohjaveden nostetta vastaan, jotta viemärin kaltevuus pysyy riittävänä. Piha-alueella vältetään toimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa viemärin painumia tai kohoamista. Alipainekäymälän viemärissä voi olla jopa 90 asteen kulmia eikä sen tarvitse viettää alaspäin. Viemäriputkena käytetään 50 mm:n tai repijäpumppua käytettäessä 32 mm:n putkea. Viemärin enimmäispituuden ja nostokorkeuden sanelee pumpun teho. Yleensä nostokorkeus on alle 3 metriä, ja viemärin pituus voi olla jopa kymmeniä metrejä. Pitkissä viemäreissä pumppu on käymälälaitteen yhteydessä ja viemäri toteutettu paineputkella. Kuva X: Sijoituspiirros.

11 ohje-ehdotus 11 Tavanomaista tuuletusviemäriä ei käytetä alipaineviemäröinnin yhteydessä, mutta umpisäiliölle järjestetään tuuletus. Koska jätteen kuljetukseen alipaineella tarvitaan ilmaa, korvausilmalle avataan riittävä tuloreitti käymälähuoneeseen. Alipainekäymälän sijoituspaikkaan rakennuksessa voi vaikuttaa myös tyhjennyksessä syntyvän imuäänen häiritsevyys. Vähävetisen huuhtelukäymälän tarvitseman jäteveden umpisäiliön sopiva koko voidaan laskea, kun tiedetään käymälän tarvitseman huuhteluveden tarkka määrä käyttökertaa kohden (Vk), käymälää normaalisti käyttävien henkilöiden määrä (P) sekä arvioidaan päivittäinen käyttökertojen määrä henkilöä kohden (n). Silloin päivässä muodostuvan jäteveden määrä litroina (V) lasketaan kaavasta: V = P * Vk * n + P * 2 Esimerkiksi jos kolme henkilöä käyttää käymälää, kukin viisi kertaa päivässä ja käymälässä kuluu huuhteluvettä 0,7 litraa kerralla, kertyy jätevettä (huuhteluvesi, virtsa ja ulosteet) yhteensä 16,5 litraa päivässä. Tällöin viiden kuutiometrin umpisäiliö riittää varmuusvara huomioiden noin yhdeksän kuukauden käytölle. Umpisäilössä on ylitäytön hälytinjärjestelmä, joka ilmoittaa säiliön tyhjennystarpeesta. 8.3 Käymälähuoneen varustelu Kuivikeastia voidaan sijoittaa käymälähuoneen lattialle. Joissakin käymälätyypeissä on sisäänrakennettu kuivikesäiliö, josta kuivike annostellaan käyttöön vivulla. Kuivikkeeksi käy kaikki eloperäinen kuiva aine. Tuhkaa ei kuitenkaan suositella, koska se hidastaa kompostoitumisprosessia. Käsienpesu vaatii oman altaansa, mutta ei välttämättä viemäriä, jos voidaan käyttää annostelijaa tms. Käsienpesuvesi voidaan johtaa myös harmaavesien käsittelyjärjestelmään. Ulkokäymälän yhteydessä käsienpesun ei tarvitse tapahtua käymälätilassa, kunhan käsienpesupaikka on riittävän lähellä. Bidee/käsisuihkua on mahdollista käyttää useissa käymälätyypeissä, joskin runsas veden käyttö voi tuottaa ongelmia. Kuivakäymälässä vettä käytettäessä on kuivikkeen käyttöä lisättävä huomattavasti. Käymälätila varustetaan tarpeellisilla siivousvälineillä. Käymäläistuimen ulkopinnat pyyhitään viikoittain kostealla liinalla. Altaan sisäpinnat voi puhdistaa harjalla, tarvittaessa laimeaa pesuaineliuosta käyttäen. Käymäläistuimen puhtaanapitoon vaikuttavat erityisesti materiaali ja muotoilu. Saniteettiposliini kestää käyttöä ja pesua muovia paremmin, mutta muovilaaduissa on eroja. Istuinaltaan mutkat ja kolot vaikeuttavat puhdistusta, kuten sekin, että kuivakäymälöissä on vältettävä runsasta pesuveden käyttöä. 9 KÄYMÄLÄJÄTTEEN KÄSITTELY 9.1 Kompostointi ja lannoitekäyttö Käymälätuotos on tehokasta lannoitetta, jota voidaan käyttää omalla kiinteistöllä riittävän jälkikäsittelyn jälkeen. Perusedellytyksenä on yleensä, että kiinteä uloste ja virtsa on eroteltu, jotta ne voidaan käsitellä erikseen. Kompostoinnissa kiinteä uloste kutistuu jopa kymmenesosaan, joten yksi ihminen tuottaa noin kymmenen litraa valmista kompostia vuodessa. Käymäläjätteen kompostoinnissa käytettävä kompostori on pohjastaan tiivis ja kannellinen, jotta sadevesi ei valuta ravinteita ja mikrobeja ympäristöön. Jälkikompostointiajaksi riittää yleensä vuosi; valmiin kompostin tunnistaa siitä, ettei se haise epämiellyttävälle eikä esimerkiksi vessapaperijäämiä ole enää nähtävissä. Erotellun virtsan voi käyttää sellaisenaan tai laimennettuna (1:3) puutarhassa muutaman kuukauden seisottamisen jälkeen, kun taas suotonesteellä (käymälätuotoksen läpi kulkenut neste) varoaika on 1 vuosi. Käsiteltyä suotonestettä voi käyttää koristekasvimaan maaperän lannoitukseen, mutta se ei sovellu ravinnoksi tarkoitetuille kasveille. Ravinteikas suotoneste tehostaa myös puutarhajätteen kompostoitumista. Virtsan liiallinen käyttö ilman riittävää laimennusta voi aiheuttaa suolojen kertymisen maaperään, mikä haittaa kasvien kasvua. Normaalikäytössä sateet ja virtsan laimentamiseen käytetty vesi huuhtovat liian suolan pois. Virtsaa tai suotonestettä ei saa käsiteltynäkään johtaa yhteen purkupaikkaan, vaan se levitetään tasaisesti kohteeseensa. Käymälätuotoksen käsittely omalla kiinteistöllä ei ole luvanvaraista toimintaa, mutta vaatii joissain kunnissa ilmoituksen viranomaisille. Pienimuotoista yhteiskäsittelyä voi harjoittaa kunnasta riippuen, mutta pääsääntöisesti usean kiinteistön käymäläjätteen käsittely on luvanvaraista toimintaa. Tarkempi käytäntö selvitetään kunnan viranomaisilta. Tuhkaavien käymälöiden tuotos kelpaa sellaisenaan lannoitteeksi. Pakastavien käymälöiden tuotos voidaan laittaa sellaisenaan kompostoriin. Joillakin paikkakunnilla on mahdollista myös tilata kuljetus puhdistamolle. Käymäläjätteen vastaanottoa voi tiedustella jätevesilietteen kerääjiltä ja käsittelijöiltä, joskin kuivakäymäläjäte voi olla liian kiinteää sakokaivolietteen ohella käsiteltäväksi. Käymäläjätteen vastaanottajalla tulee olla asianmukaiset luvat. Taulukko X: Käymälätuotosten varoajat. Käymäläseura Huussi ry Tuotos Käsittely Kesto Käyttö kiinteä käymäläjäte kompostointi > 1 v kasvien katteena maanparannukseen eroteltu virtsa suotoneste vanhentaminen säiliössä kompostointi vanhentaminen säiliössä n. 3 kk kompostin tehoaineena kastelulannoitteena 1 vuosi 1 vuosi kompostin tehoaineena kastelulannoitteena Kuva X: Jatkokäsittely.

12 ohje-ehdotus Jäteveden käsittely Vähän vettä käyttävien käymälöiden tuottama jätevesi voidaan kerätä umpisäiliöön ja toimittaa muualle jatkokäsittelyyn. Koska jätevettä syntyy maltillinen määrä, ratkaisu voi olla kustannustehokas. Jos kiinteistöllä ei muodostu lainkaan käymäläjätevesiä, on ympäristönsuojelulain ja haja-asutuksen jätevesiasetuksen vaatimukset helpompi ja yleensä edullisempi täyttää kuin vesikäymälöiden kohdalla. Rantakiinteistöillä kuivakäymälän valitseminen vesikäymälän asemesta on erityisen suositeltavaa. Suurin osa vesistön pilaantumisen vaaraa ja hygieenisiä riskejä aiheuttavista aineista saadaan kuivakäymälästä helpommin talteen ja hallintaan kuin sekoittamalla käymäläjätteet ensin veteen. Myös pohjavesialueilla kuivien käymäläratkaisujen käyttö on erittäin suositeltavaa. Kaikissa tilanteissa harmaa jätevesikin tarvitsee käsittelyn, myös hajajätevesiasetuksen tarkoittamalla normaalin vaatimustason alueilla, ellei kyse ole vähäisistä jätevesistä. Mikäli alue on kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä määritelty pilaantumiselle herkäksi, sovelletaan asetuksen tarkoittamia ohjeellisia vaatimuksia, jotka edellyttävät myös harmaan jäteveden käsittelyltä enemmän tehokkuutta. Kulloiseenkin kohteeseen sopivimman käsittelymenetelmän valintaan tarvitaan asiantunteva suunnittelija. Harmaat jätevedet voidaan käsitellä olosuhteista riippuen esimerkiksi maasuodattamolla, harmaavesipuhdistamolla tai maahanimeyttämöllä. Käsittelyratkaisuja on esitelty ohjeessa RT Haja-asutuksen jätevesien käsittely. KIRJALLISUUTTA Lait ja asetukset Jätelaki. Suomen säädöskokoelma 646/2011. Valtioneuvoston asetus jätteistä. Suomen säädöskokoelma 179/2012. Maankäyttö- ja rakennuslaki. Suomen säädöskokoelma 132/1999. Lannoitevalmistelaki. Suomen säädöskokoelma 539/2006. Terveydensuojelulaki. Suomen säädöskokoelma 763/1994. Terveydensuojeluasetus. Suomen säädöskokoelma 1280/1994. Vesihuoltolaki. Suomen säädöskokoelma 681/2014. Ympäristönsuojelulaki. Suomen säädöskokoelma 527/2014 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla. Suomen säädöskokoelma 209/2011. Suomen rakentamismääräyskokoelma D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot. Määräykset ja ohjeet Suomen rakentamismääräyskokoelma. RT-, LVI- ja Infra-ohjeet RT Ulkokäymälä, puurakenteinen, suunnitteluohje RT Asuntosuunnittelu. Hygienianhoito Standardit Closed Toilet Systems, version 2.8. Jätevedettömät käymälät, ympäristömerkkikriteerit (julkaistu englanniksi ja norjaksi). Muu kirjallisuus Kaupallisten jätevedettömien käymälöiden luokittelu. Sini Torsti. Tampereen ammattikorkeakoulu. Haja-asutuksen jätevedet lainsäädäntö ja käytännöt. Eeva-Liisa Hallanaro ja Katriina Kujala-Räty. Ympäristöopas Huussi muuttaa sisälle. Kuivakäymälä sisätiloissa opas viranomaisille ja kuluttajille. Pia Engström, Raini Kiukas ja Minna Paavola. Käymäläseura Huussi ry Kompost-Toiletten. Sanitärtechnik ohne Wasser. Wolfgang Berger & Claudia Lorenz-Ladener. Ökobuch Talvimökin vesihuolto. Erkki Santala, Sanna Vienonen ja Toivo Lapinlampi. Suomen ympäristökeskus, Ekotehokas loma-asuminen. Jyri Nieminen, Appu Haapio, Mirka Rekola et. al. VTT Tutkimusraportti VTT-R Paska juttu. Anu Valve ja Elina Nuortie. Like Sanitaatio- ja hygieniaopas kehitysmaissa työskenteleville. Sari Huuhtanen ja Ari Laukkanen. Käymäläseura Huussi ry ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Sisäkuivakäymälän ABC Hankinta. Käymäläseura Huussi ry Sisäkuivakäymälän ABC - Käymälätuotokset kiertoon. Käymäläseura Huussi ry Sisäkuivakäymälän ABC Laitemallit. Käymäläseura Huussi ry Kuivakäymälän hoito ja käymäläjätteen käsittely. Käymäläseura Huussi ry Internet-tietolähteitä Ohjeen on laatinut Rakennustietosäätiö RTS:n toimikunta 339 Käymäläjärjestelmät Erkki Santalan käsikirjoituksen pohjalta: HTM Mia O Neill, Käymäläseura Huussi ry, puheenjohtaja Suunnittelija FISE Raini Kiukas Projektikoordinaattori Aino-Maija Kyykoski, Käymäläseura Huussi ry DI Erkki Santala Tuotekehitysjohtaja Hannamaija Fontell, Biolan LVI-asiantuntija Pekka Kauppi, Suomen ympäristöopisto SYKLI Arkkitehti Seppo K. Niiranen, Rakennustieto Oy, sihteeri Käymäläseura Huussi ry, Suomen ympäristökeskus SYKE, Sustainable Sanitation and Water Management Toolbox, info Uusinta kuivakäymälätekniikan tutkimus- ja kehitystoimintaa, www. gatesfoundation.org/what-we-do/global-development/reinventthe-toilet-challenge WHO Guidelines for the safe use of wastewater, excreta and greywater. Volume gsuweg3/en/ Open water and sanitation resource Ympäristömerkki, jätevedettömät käymälät, joutsenmerkki.fi/wpcontent/uploads/2013/07/closed-toilet-systems-version-3.0.pdf