Anna Kouhia. Tuohipönttö, kuldakägöset ja Pyöreän tornin pusero - Karjalainen kulttuuriperintö nykymuotoilun innoittajana

Transkriptio

1 Kuriositeettikabi.net 2/2012 Anna Kouhia Tuohipönttö, kuldakägöset ja Pyöreän tornin pusero - Karjalainen kulttuuriperintö nykymuotoilun innoittajana Artikkeli käsittelee kulttuuriperinnön heijastumista nykymuotoiluun Juuret karjalainen perinne nykymuotoilussa -tapahtumakokonaisuuden kautta. Aineistoanalyysi on osa käsityötieteen väitöskirjatutkimusta, joka selvittää, millaisia kulttuurisia ja kulttuurit ylittäviä merkityksiä käsityö välittää sekä miten käsityö voi toimia jaettuna kulttuuritietoisuutena. Artikkelissa kulttuuriperinnön välittymistä nykydesigniin tarkastellaan Juuret karjalainen perinne nykymuotoilussa -tapahtumakokonaisuuden kautta. Seminaarista, näyttelyistä, työpajoista ja muotinäytöksestä koostuva Juuret-tapahtumakokonaisuus järjestettiin osana vuoden 2012 Karjalan liiton kesäjuhlien ohjelmaa. Tapahtumatuotanto perustui vaate- ja tuotesuunnittelijoille suunnattuihin avoimiin muotoiluhaasteisiin, joiden tavoitteena oli pohtia ja argumentoida karjalaisen perinteen roolia tämän päivän suomalaisen designin innoittajana. Tarkastelu suuntautui erityisesti perinteisten materiaalien, tekniikoiden, koristeaiheiden ja narratiivien merkityksiin muotoilijoiden luomiprosessin innoittajina. Muotoiluhaasteessa vaatesuunnittelijoita kutsuttiin vastaamaan siihen, kuinka perinteistä materiaalia, tekotapaa ja kuviomaailmaa voidaan soveltaa kiinnostavalla tavalla modernissa vaatetuksessa; tuotesuunnitteluhaasteessa muotoilijoilta haettiin prototyyppejä tai tuotannossa olevia muotoilutuotteita, joiden tarina, muotokieli tai inspiraatio suunnittelutyön takana kytkeytyy karjalaiseen perinteeseen tai esinemaailmaan. Tuotesuunnitteluhaasteeseen vastanneiden suunnittelijoiden tuotteista koostettiin jurytettu näyttely, johon osallistuivat myös vaatesuunnittelijoiden valmiit asukokonaisuudet. Sekä asukokonaisuudet että muotoilunäyttelyn tuotteet olivat pääasiassa käsityöllisesti valmistettuja uniikkituotteita tai piensarjatuotettuja esineitä. Vaatteita ei tarkastella tässä artikkelissa niinkään ruumiillisina käytäntöinä tai muotijärjestelmän osina, vaan konkreettisina esineinä ja merkitysten kiinnittymisalustoina. 1 Artikkelin aineisto koostuu tapahtumaan osallistuneiden vaate- ja tuotesuunnittelijoiden avoimista kirjoitelmista ja dokumentaarisesta valokuva-aineistosta. Vaatesuunnittelijat (n=7) ja tuotesuunnittelijat (n=14) ovat vastanneet avoimiin kysymyksiin 1) suunnittelufilosofiastaan ja työnsä sisällöstä, 2) omista juuristaan ja suhteestaan karjalaisuuteen sekä 3) karjalaisuuden heijastumisesta omiin tuotteisiinsa. Suunnittelutyön ja tuotemuotoilun konteksti näyttäytyy tutkimuksessa perinneorientoituneena perinne on toiminut suunnittelijoiden työn innoittajana usein sekä käsitteellisellä että materiaalisella tasolla. Tuotetutkimuksen näkökulmasta näyttelyyn suunniteltuja esineitä ja vaatekappaleita voidaan lähestyä joko konkreettisesta (aktuaaliset piirteet) tai symbolisesta (havaitut ja tulkitut ilmaukset) näkökulmasta. 2 Molemmissa tapauksissa nämä esineet nähdään osana sosiaalisesti rakentuneiden suhteiden verkostoja, jotka pitävät sisällään sekä tuotteiden tekijän että tulkitsijan motiivit, intressit ja uskomukset. 3

2 Kansanpuvusta kansallispuvuksi, kansallispuvusta katumuotiin Suomalainen kansallispuku syntyi 1800-luvun lopun kansallisromanttiseen maaperään: tuolloin niitä pidettiin kansallisen identiteetin ja kotiseudun ilmentäjinä. Kansallispukua on parhaimmillaan yhtenä käsityötaidon helminä, joissa heijastuvat vuosisatainen taitojen ja tietojen kirjo. 4 Kansanomaisina, piirteiltään tunnistettavina tuotteina kansallispuvuille on ominaista tietynlainen yhteisesti tuotettu kansankielisyys (vernacular) 5, jota käyttäen vaatesuunnittelijat pyrkivät vastaamaan siihen, kuinka konservatiivisena ja muuttumattomana pidettyä kansallispukutraditiota voisi hyödyntää tämän päivän pukeutumisessa. Haasteessa jokainen vaatesuunnittelija sai 100x140cm palan kansallispukuihin erikoistuneen Vuorelma Oy:n valmistamaa, Viipurin kansallispuvusta inspiraationsa saanutta raidallista villakangasta. Tästä Pyöreän tornin kankaasta suunnittelijoiden tuli valmistaa yksi tai useampia asukokonaisuuksia. Haasteessa sai käyttää myös muita materiaaleja. Luonnos asukokonaisuudesta. Kuva: Linda Jännäri Juuret-näyttelyyn osallistuvien suunnittelijoiden työ perustuu suomalaisen luonnon ja käsityöperinteen kunnioittamiseen. Luonto ja perinteet ovat monelle tärkeä inspiraationlähde työssä, jossa tarkoituksena on luoda uutta vanhojen traditioiden pohjalta. Monelle suunnittelijalle innostuksen ammentaminen perinteestä toimii myös kritiikkinä nykyajan nopealle kulutuskulttuurille. Ekologisen ajattelun myötä muotoilun ajallinen ulottuvuus on pidentynyt, ja sen seurauksena toimiva, laadukas nykymuotoilun tähtääkin usein yhä kauemmas tulevaisuuteen. Hyvä muotoilu kestää aikaa ja kulutusta; toisaalta se pystyy heijastelemaan ajan kerroksellisuutta ja siten auttaa meitä myös kunnioittamaan omaa kulttuuriperintöämme. Menneisyyden ymmärtäminen muotoilussa voi auttaa meitä myös tämän päivän tuotesuunnittelussa, miettii eräs näyttelyyn osallistuva muotoilija. Muotoilijoille on siten tärkeää noudattaa suunnittelussaan eettisesti ja

3 ekologisesti kestäviä periaatteita, ja sen vuoksi he pyrkivät valmistamaan tuotteensa esimerkiksi hyödyntämällä kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Koivutuohesta valmistetut Tuohi-linnunpöntöt, suunnittelija Merita Soini, valmistus Heikki Liimatta, Woodism. Kuva Maileena Tuokko. Karjalainen verenperintö velvoittaa Kulttuuriperinteen välittymisen näkökulmasta kiinnostavaa on yhtäältä se, millaisia muistoja ja tarinoita muotoilutuotteisiin on liitetty; toisaalta se, kuinka kokemus karjalaisuudesta ja kollektiivisesta identiteetistä välittyy nykydesignin tuotekeskeisyyden valossa. Evakkojen muistoissa vanhaa kotiseutua kuvataan idyllisesti, hyvät hetket muistaen; nuorille muotoilijoille Karjala näyttäytyy raunioina ja autioina taloina, rappion kauneutena. Nuorille muotoilijoille kokemus karjalaisuudesta ei siis perustu muistoihin menetetystä maasta, vaan karjalaisuus on eräänlainen kerrottujen tarinoiden varaan rakentuva rekonstruktio uusin maustein. Nykypäivässä elävä karjalaisuus on myös tietoisuutta omista juuristaan, menneen elämistä nykyhetkessä. 6 Kuva Karjalasta on nostalgisoiva, mutta dynaaminen: Karjala elää nykyajassa, mutta toisena kuin silloin ennen.

4 Jaana Laaksonen: Tekstiilejä sarjasta Maa jota ei ole. Kuva Maileena Tuokko. Karjalaan ja karjalaisuuteen liittyy paljon nostalgiaa, symboliikkaa ja muistojen vaalimista. 7 Nykypäivän karjalaisuus on suunnittelijoille ennen kaikkea symbolista, henkistä laatua: muotoilijat tuntevat henkistä yhteyttä Karjalaan ja tunnistavat itsessään karjalaisen hetkessä elämisen taidon. Myös visuaalinen symboliikka, esimerkiksi variaatiot käki-aiheesta, kuuluu nykypäivän karjalaisuuteen, joka elää visuaalisessa kielessä erilaisten ornamenttien, printtien ja muotojen välityksellä. Käki, karjalan lintu. Nykyajassa elävää käki-symboliikkaa. Raimo Heldan: Kulda kägönen. Kuva Maileena Tuokko.

5 Karjalainen perinne nykymuotoilijan ikuinen innoittaja? Moni muotoilija myöntää, että perimmäisenä syynä tapahtumakokonaisuuteen osallistumiselle on ollut halu vaalia Karjalan arvokasta ja rikasta kulttuuriperinnettä. Perinteiden säilyminen, jatkuminen ja eteenpäin välittäminen on heistä tärkeää, sillä menneisyyden ja omien juurien tunteminen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä sekä antaa uusia näkökulmia tulevaisuuteen. Muotoilijoiden tekemät valinnat perinteen vaalimiseksi näkyvät erityisesti Juuretmuotoilukokonaisuuteen suunnitelluissa vaatteissa. Karjalaisuus pukeutuu moniin väreihin, se kukkii kuosien ja materiaalien yhdistelmissä, värien käytössä ja valmistustekniikoissa. Monet vaatesuunnittelijat ovatkin hakeneet inspiraatiota perinteisistä leikkauksista tai kansallispuvun vaatekappaleista kuten kansallispukujen liivien selkäleikkauksista, viitoista, hunnuista ja sarkatakeista. Lisäksi vaatteiden leikkaukset, tikkaukset ja mallit henkivät karjalaista perinnettä. Huppuviitta Pyöreän tornin kankaasta, Dusty by Marjut Uotila. Kuva Maileena Tuokko. Nykypäivän ajaton muotoilu perustuu kestäviin materiaaleihin, toimiviin yksityiskohtiin ja nerokkaisiin teknisiin ratkaisuihin samoihin periaatteisiin, joihin laadukas käsityötuotanto on nojannut jo vuosisatojen ajan. Monelle muotoilijalle perinteiset käsityötekniikat ja materiaalit ovat suunnittelutyön ydin ja he panostavat huolellisesti niin työn suunnitteluun kuin toteutukseenkin. Lisäksi käsin tekemisessä on oma lumovoimansa, koska se on muotoilijoiden mielestä

6 haastavampaa kuin tuotteiden valmistaminen teollisesti. Karjalaisuuden inspiroima tuotesuunnittelu on heille siten paitsi perinteiden vaalimista, myös vastalause nykyajan kertakäyttökulutukselle. Vaatesuunnittelijoiden yhtenä kimmokkeena haasteeseen osallistumiselle on ollut se, että heidän tuotteensa saisivat ihmiset kiinnostumaan ja innostumaan kansanperinteestä. Heille elävä karjalainen kansanperinne on suunnaton rikkaus, josta ammennettavaa riittää loputtomasti. Kirjoittaja, KM, TaM, on opiskellut käsityötiedettä ja museologiaa Helsingin yliopistossa sekä tekstiilisuunnittelua, kulttuurihistoriaa ja taidehistoriaa Lapin yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Lahden yksikössä valmistellen väitöskirjaansa käsityö kulttuurisuudesta. Kirjoittaja on toiminut Juuret-näyttelyn työryhmässä näyttelykuraattorina. Juuret-näyttelytekstien laatimisesta on vastannut Hämeen taidetoimikunnan projektityöntekijä FM Anna Seppänen, joka on opiskellut Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa. 1 Iltanen, Sonja, 2007,13. Minihameesta mummonmekkoon. Teollinen vaatesuunnittelu ja keskiikäisten naisten vaatekäytännöt sosiaalista ikää rakentamassa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 80. Helsinki: Gummerus Kirjapaino Oy. 2 Georgiev, Georgi V., Yukari Nagai & Toshiharu Taura, 2010, 217. A method for the evaluation of meaning structures and its application in conceptual design. Journal of Design Research, Vol. 8, No Niiniluoto, Ilkka, 1990, Minä, maailma ja kulttuuri. Helsinki: Otava. 4 Holst, Leena 2011, 9; 17 20; Kansallispuku. Porvoo: Maahenki Oy; Lehtinen, Ildikó & Sihvo, Pirkko, 2005, Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. Helsinki: Museovirasto. 5 Greenhalgh, Paul, 1997, 31. The history of craft. Teoksessa Peter Dormer (toim.) The Culture of Craft. Status and Future. Kahdeksas painos. Manchester and New York: Manchester University Press, Tuominen, Marja, Me kutsumme menneisyyttä nykyisyytemme tueksi. Näkökulmia aikoihin ja niiden kokemiseen. Virkaanastujaisesitelmä Lapin yliopistossa Tapahtumia_2005/Virkaanastujaistilaisuus/Marja_Tuomisen_esitelma.iw3 7 Ylä-Outinen, Urho, 2009, 6. Käki kukkui siellä. Muistikuvia ja pohdiskeluja Säkkijärveltä. Mediapinta.