PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2012

Transkriptio

1 PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu nro 228/2013 Viivi Mänttäri, Marja Anttila-Huhtinen ja Janne Raunio ISSN

2 TIIVISTELMÄ Porvoon edustan merialueen tilaa seurataan vesistökuormittajien yhteistarkkailuna. Merialueelle laskevat Porvoonjoki ja Mustijoki muodostavat suurimman osan alueelle tulevasta ravinnekuormituksesta etenkin virtaamahuippujen aikaan. Jokien tuoman kuormituksen osuus typen, fosforin, kiintoaineen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta on yli 95 %. Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien mukana mereen pääsee myös vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, hiilivedyt ja styreeni). Vuonna 2012 laitokset toimivat lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta Borealis Polymers Oy:n tehtaalla tapahtuneita fosforin ja BOD:n luparajojen ylityksiä sekä Neste Oil Oyj:n typen luparajan ylitystä. Jokien vaikutus näkyy erityisesti jokisuita lähimpänä sijaitsevilla tarkkailupisteillä, joilla vesi oli selvästi rehevämpää ja sameampaa. Talvella happitilanne pysyi sekä pinta että alusvedessä vähintään kohtalaisena. Kesällä alusveden happipitoisuus kuitenkin laski useilla pisteillä hyvin alhaiseksi minkä vuoksi myös alusvedessä havaittiin korkeita fosforipitoisuuksia. Vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista eikä Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien tai jäähdytysvesien aiheuttamia vaikutuksia ollut haettujen näytteiden perusteella havaittavissa. Jätevesikuormituksen aiheuttamia vaikutuksia on kuitenkin hyvin vaikea erottaa jokivesien kuormituksesta. Vuonna 2012 pohjaeläinnäytteet otettiin vain asemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä). Asemien pohjaeläimistössä näkyi sekä merialueen yleinen rehevyys että syvempien alueiden huono happitilanne. Asemien pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi tyypillistä tilannetta Suomenlahden sisäsaariston alueella. Selvä valtalaji oli molemmilla asemilla huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria -monisukasmato. Öljysataman edustalla pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi hyvin edellistä vuotta. Svartbäckinselän eteläisellä syvällä alueella (as B) pohjan tila oli edellistä vuotta parempi; pohjasedimentin hapellinen pintakerros oli edellistä vuotta paksumpi, liejusimpukka oli runsastunut ja sen yhteisössä dominoivat nuoret yksilöt. Ammattikalastajien saalistiedustelun perusteella Porvoon edustan merialueella kalasti vuonna 2012 kolme sivu- tai pääammattikalastajaa. Kalastajat olivat käyttäneet pohjaverkkoja ja rantarysiä. Kalastusmatkoja kertyi kuukaudessa keskimäärin 15. Kalastajien saalis koostui pääosin lahnasta ja kuhasta, mutta näiden ohella saatiin myös mm. ahventa, haukea ja siikaa. Kalastajat eivät olleet havainneet kaloissa haju- tai makuvirheitä. Merkittävimmäksi kalastusta haittaavaksi tekijäksi kalastajat kokivat tarkkailualueella hylkeiden runsauden.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TAUSTATIEDOT Tutkimusalue Sääolot Jäätalvi Merenpinnan korkeuden vaihtelu Tuuliolot Jokien virtaamat MERIALUEEN KUORMITUS Yleistä kuormituksesta Jokien tuoma ravinnekuormitus Jätevesikuormitus TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Vedenlaadun tarkkailu Pohjaeläintutkimus Kalataloudellinen tarkkailu TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU Vedenlaadun tarkkailu Vedenlaatu talvella Vedenlaatu kesällä Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset Veden hygieeninen laatu Pohjaeläintarkkailu Pohjanlaadun maastohavainnot Pohjaeläimistö Kalataloudellinen tarkkailu Ammattikalastajien saalistiedustelu YHTEENVETO 25 7 TARKKAILUN JATKAMINEN 26 8 VIITTEET 26

4 LIITTEET Liite 1. Kartta vesistötarkkailun vedenlaadun havaintopisteistä ja jätevesien purkupaikoista Liite 2. Kartta jokien virtahavaintopisteistä sekä ainepitoisuuksien mittauspisteistä Liite 3. Porvoon merialueelle tuleva kuormitus Liite 4. Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat Liite 5. Kalastustiedustelulomake Liite 6. Vesinäytteiden tulokset Liite 7. Pintaveden rehevyystaso Liite 8. Vertikaalisten lämpötila- ja suolapitoisuusmittausten tulokset Liite 9. Pohjaeläintulokset TIEDOKSI Neste Oil Oyj/ Henrik Westerholm Neste Oil Oyj/ Kaisa Vaskinen Borealis Polymers Oy/ Anna-Maija Leino Ashland Finland Oy/ Outi Lankia StyroChem Finland Oy/ Jari Kyrö Uudenmaan ELY-keskus/ kirjaamo Uudenmaan ELY-keskus/ Kalatalousryhmä Uudenmaan ELY-keskus/ Sirpa Penttilä Porvoon kaupunki/ ympäristönsuojelu Porvoon kaupunki/ Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Sipoon kunta/ ympäristönsuojeluyksikkö Porvoonseudun kalastusalue/ Markku Välimäki Helsingin kaupunki/ ympäristökeskus Porvoon Energia Oy/ Tolkkisten höyryvoimalaitos

5 JOHDANTO Porvoon edustan merialueen tilaa on tarkkailtu kattavasti jo useiden vuosikymmenien ajan. Merialueen tarkkailua toteutetaan yhteistarkkailuna ja vuosina se perustui SCC Viatek Oy Vesihydron (nykyisin Ramboll Finland Oy) laatimaan ja täydentämään yhteistarkkailuohjelmaan. Vuodesta 2011 eteenpäin yhteistarkkailu on perustunut Ramboll Finland Oy:n laatimaan ( ) tarkkailuohjelmaan: Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille Vesistö- ja kalataloustarkkailu. Uusi tarkkailuohjelma korvaa aikaisemmat ohjelmat. Tässä yhteenvedossa on esitetty yhteistarkkailun tulokset vuoden 2012 osalta. Vuonna 2012 tarkkailua toteutettiin ohjelman mukaisesti suppeana. Käytännön vesistötutkimuksista vastasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Porvoon merialueen yhteistarkkailuun on velvoitettu osallistumaan ne vesistökuormittajat, joiden jäte- ja jäähdytysvesien johtamista koskevissa lupa-päätöksissä on asetettu vesistöja/tai kalataloudellinen tarkkailuvelvoite. Yhteistarkkailuun osallistuvat taulukossa 1 esitellyt kuormittajat. Taulukko 1. Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuvelvolliset sekä niille myönnetyt ympäristöluvat/ -päätökset. tarkkailuvelvollinen ympäristölupa/-päätös Porvoon kaupunki, Hermanninsaaren JVP jätevedenpuhdistamo Nro 24/2005/1 Neste Oil Oyj, Porvoo, Kilpilahti öljynjalostamo /2006/2 ja 29/2006/2 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti polypropeenituotanto Nro 211/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti PE2-tuotanto Nro 210/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti LDPE-tuotanto Nro 209/2012/1 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti Borstar-koetehdas Nro 208/2012/1 Ashland Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polyesteritehdas Nro 207/2012/1 StryroChem Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polystyreenitehdas Dnro UUS-2008-Y TAUSTATIEDOT 2.1 TUTKIMUSALUE Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala ja alueen keskisyvyys onkin vain 7,1 metriä (Kekkonen ym. 2010). Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki (liite 1). Porvoonjoki laskee Sikasaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emässalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee hyvin matala Stensbölenselkä. Emässalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa. Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 1

6 erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on 14,2 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys näillä alueilla metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on 8,3 metriä. Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettöminä Suomenlahdelle. Porvoon merialueelle on laadittu 3D virtausmalli (Korpinen ym. 2002), jonka mukaan virtaukset syntyvät tyypillisimmin silloin, kun tuuli puhaltaa lännen ja lounaan suunnasta tai idän ja kaakon suunnasta (Kekkonen ym. 2010). Länsi-lounaistuulilla virtaus kiertää Emässalon myötäpäivään ja itä-kaakkoistuulilla vastaavasti vastapäivään. Savartbäckinselällä Kilpilahden edustalla virtaus kulkee vastapäivään. Jokivedet virtaavat yleensä lähellä pintaa ohuena kerroksena. Porvoon edustan merialuetta kuormittavat sekä joet (Porvoonjoki ja Mustijoki) että yhdyskunta- ja teollisuusjätevedet. Jätevesikuormituksen nykyiset purkupaikat ovat Svartbäckin selän pohjoisosassa ja itse Svartbäckin selällä Emäsalon itäpuolella (liite 1). Öljysatamassa sijaitsevan purku 1:n kautta purkautuvat Neste Oil Oyj:n sekä Borealis Polymersin petrokemian laitosten jätevedet. Osa teollisuusalueen sadevesistä kulkeutuu pintavaluntana Kilpilahden jalostamoalueen läpi virtaaviin puroihin, jotka purkautuvat mereen purku 2:n kautta. Borealis Polymersin muovitehtaiden, Ashland Finland Oy:n sekä StyroChem Finland Oy:n jätevedet purkautuvat mereen purku 3:n (merivesitunneli) kautta. Lisäksi merivesitunneliin johdetaan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvedet. Jokien ainevirtaamien vaihtelu on erittäin suurta vuotuisista säävaihteluista johtuen, kun taas pistemäisen jätevesikuormituksen vuodenaikaismuutokset ovat vähäisiä. Pitkällä aikavälillä alueelle tuleva suora pistekuormitus on selvästi laskenut. Tätä nykyä vain noin 5 10 % alueelle tulevasta ravinnekuormituksesta on peräisin teollisuus- tai yhdyskuntajätevesistä. Alueen muut kuormituslähteet ovat lähivaluma-alue, ilmaperäinen laskeuma, meriliikenne ja muu Suomenlahteen kohdistuva kuormitus (Ramboll Analytics Oy 2010). 2.2 SÄÄOLOT Vuosi 2012 oli koko maassa hyvin tavanomainen lämpötilojen suhteen ja hellepäivät jäivät vähäisiksi (Ilmatieteen laitos 2012). Kuukausittainen keskilämpötila pysytteli Helsingissä pääsääntöisesti pitkänajan keskiarvon tuntumassa (kuva 1). Helmi- ja joulukuu olivat selvästi tavanomaista kylmempiä ja marraskuu puolestaan lämpimämpi. Heinäkuu oli selvästi kesäkuukausista lämpimin ja helmikuussa lämpötilat puolestaan laskivat alhaisimmiksi. Vuosi 2012 oli hyvin sateinen koko maassa (Ilmatieteenlaitos 2012). Sademäärät kohosivat selvästi tavanomaista korkeammiksi koko maassa. Helsingissä kuukausittainen sadesumma oli marraskuuta lukuun ottamatta kaikkina kuukausina pitkänajan keskiarvoa suurempi (kuva 2). Erityisesti tammi-, kesä- ja syyskuussa satoi 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

7 hyvin runsaasti. Syyskuu oli selvästi sateisin kuukausi ja maaliskuu puolestaan vähäsateisin lämpötila ( C) Kuva 1. Helsinki-Vantaalta mitatut lämpötilan kuukausikeskiarvot ( o C) vuonna 2012 ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos sademäärä (mm) Kuva 2. Helsinki-Vantaalta mitatut kuukausittaiset sademäärät (mm) vuonna 2012 ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 3

8 2.3 JÄÄTALVI Jäätalvi jäi hyvin lyhyeksi ja jääpeitteisen alueen mukaan se sijoittuu keskimääräisten talvien luokkaan (Ilmatieteen laitos 2012). Jäätalvi pääsi kunnolla alkamaan vasta tammikuun lopulla, jolloin lämpötilat laskivat selvästi. Jääalue oli laajimmillaan helmikuun 11. päivänä, jonka jälkeen jään peittämä alue alkoi hiljalleen pienentyä. Viimeisetkin jäät sulivat Suomenlahden alueelta toukokuun 6. päivään mennessä. 2.4 MERENPINNAN KORKEUDEN VAIHTELU Porvoon merialuetta lähimpänä oleva merenpinnankorkeuden mittauspiste sijaitsee Helsingin mareografilla. Vuonna 2012 merivesi oli korkeimmillaan heti vuoden alusta tammikuussa, jolloin pinnankorkeus kohosi 73 cm:iin (kuva 3). Tämän jälkeen pinnankorkeus lähti laskemaan hyvin nopeasti ja saavutti minimiarvon helmikuussa, jolloin vedenpinta kävi -43 cm:ssä. Tämän jälkeen vedenpinnan vaihtelu oli koko loppuvuoden selvästi pienempää ja vedenpinta pysytteli keskimäärin 40 ja -40 cm välillä. Pinnankorkeuden vaihtelu oli vuonna 2012 hyvin samaa tasoa kuin edellisenäkin vuonna, vaikka vuosien välillä oli havaittavissa eroja korkeimpien ja matalimpien vedenkorkeuksien ajoittumisessa. cm Kuva 3. Meriveden pinnankorkeus Helsingin mareografilla vuonna Teoreettinen keskivesi (0 m) on ennuste vedenkorkeuden pitkäaikaisesta keskiarvosta. Lähde: Merentutkimuslaitos. 2.5 TUULIOLOT Vuonna 2012 tuuli puhalsi Helsinki-Vantaan havaintoasemalla eniten lounaasta ja vähiten idästä (taulukko 2). Erot eri tuulensuuntien välillä eivät kuitenkaan olleet suuria. Tuulen 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

9 keskimääräinen voimakkuus oli myös hyvin samaa luokkaa kaikilla ilmansuunnilla. Keskimääräinen kuukausittainen tuulenvoimakkuus vaihteli 2,6 ja 7,5 m/s välillä. Taulukko 2. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (%) Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuonna pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 2,9 3,0 2,8 2,6 3,7 4,0 3,0 2,9 maks 5,9 7,5 6,4 6,3 5,8 5,7 5,2 6,0 ka ,9 4,0 12,6 4,3 8,1 4,0 12,6 4,5 15,3 4,8 19,0 4,8 12,2 4,2 9,6 4,2 2.6 JOKIEN VIRTAAMAT Porvoon edustalle laskee kaksi merkittävää jokea: Porvoonjoki ja Mustijoki. Jokien virtaamat määritettiin edellisvuosien tapaan käyttämällä hyväksi Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) havaintoja (liite 2). Edellisvuoden tapaan Porvoonjoen virtaama oli hieman Mustijoen virtaamaa suurempi koko vuoden (kuva 4). Vuoden aikana havaittiin kaksi virtaamahuippua: keväällä lumien sulaessa sekä syksyllä syyssateiden aikaan. Suurin virtaama havaittiin kummassakin joessa huhtikuun puolenvälin tienoilla, jolloin Mustijoen virtaama oli 62,4 m 3 /s ja Porvoonjoen 69,5 m 3 /s. Vuosi 2012 oli hyvin sateinen, mikä näkyi myös jokien vuotuisissa keskivirtaamissa. Keskivirtaama oli kummassakin joessa huomattavasti edellisvuotta suurempi. Virtaamat sijoittuivat kärkipäähän myös viimeisen 10 vuoden jaksolla tarkasteltuna. Virtaaman suuruudella ja vaihtelulla on suuri merkitys jokien ainevirtaamiin ja täten myös merialueelle tulevaan kuormitukseen Porvoonjoki, Vakkola Mustijoki, Vekkoski 60 virtaama (m³/s) Kuva 4. Porvoonjoen ja Mustijoen keskivirtaama (m 3 /s) vuonna Porvoonjoen virtaama perustuu Vakkolan ja Mustijoen virtaama Vekkosken havaintoihin. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 5

10 3 MERIALUEEN KUORMITUS 3.1 YLEISTÄ KUORMITUKSESTA Porvoon edustan merialueelle tuleva pistekuormitus koostuu Kilpilahden teollisuustuotantolaitosten, Porvoon kaupungin Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen (ei vaikutustarkkailuvelvoitetta) kuormituksesta. Lisäksi merkittäviä ravinne- ja kiintoainekuormittajia ovat alueelle purkautuvat joet. Kilpilahden tuotantolaitokset ja Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo ovat ympäristölupiensa perusteella velvoitettuja tarkkailemaan sekä mereen johdettavia jätevesiään että niiden vaikutuksia. Tolkkisten höyryvoimalaitos on velvoitettu tarkkailemaan vain mereen johdettavia jätevesiään. Tuotantolaitosten toimittamien kuormitus- ja virtaamatietojen, tarkkailuraporttien sekä TYVI-vahti palvelun perusteella on laskettu Kilpilahden laitosten, Tolkkisten höyryvoimalaitoksen sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon kokonaisjätevesikuormitus Porvoon edustan merialueelle vuonna Jokien tuoman kuormituksen arvioinnissa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen Hertta tietojärjestelmää. Vedenlaatutietojen sekä päivittäisten virtaamatietojen (m³/s) perusteella on laskettu jokien tuoma kuormitus merialueelle kuukausikeskiarvoina (kg/d) sekä vuosikeskiarvona (kg/v) vuoden 2012 osalta. Kuormitus on laskettu Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) virtaamatietojen sekä virtapaikkoja lähellä sijaitsevien vedenlaatuhavaintopisteiden (liite 2) ainepitoisuuksien perusteella. Ainepitoisuuksien havaintopaikkoina käytettiin samoja pisteitä kuin vuonna Edellisvuodesta poiketen kummaltakaan joelta ei mitattu biologista hapenkulutusta (BOD 7 ) vuonna 2012, minkä vuoksi se on jätetty kokonaan pois tarkasteluista. Mustijoen osalta joulukuun ainepitoisuuksina käytettiin suoritetun näytteenoton tuloksia, koska joulukuussa ei haettu näytteitä ollenkaan. Vuonna 2012 jokien tuoma kuormitus muodosti edellisvuosien tapaan selvästi suurimman osuuden alueelle tulevasta kokonaiskuormituksesta (taulukko 3 ja liite 3). Porvoonjoen ja Mustijoen tuoman kuormituksen osuus oli noussut muutaman prosenttiyksikön edellisvuodesta. Joissa mitatut korkeat kiintoainepitoisuudet sekä suuret virtaamat nostivat jokien osuuden alueen kiintoainekuormituksesta lähes 100 %:in. Jokien osuus kuormituksesta on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut typen ja fosforin osalta keskimäärin %. Teollisuusjätevesien fosforikuorman ja kemiallisen hapenkulutuksen osuus oli hiukan Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon osuutta suurempi, mutta typpija kiintoainekuorman osuus puolestaan pienempi. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

11 Taulukko 3. Porvoon merialueelle tulevan pistekuormituksen prosentuaalinen jakautuminen jokien (Porvoonjoki ja Mustijoki), teollisuusjätevesien (Kilpilahden tuotantolaitokset), Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen välille vuonna Kuormitusosuudet 2012 kok. P kok. N Kiintoaine COD * % % % % Porvoonjoki ja Mustijoki 96,5 96,0 99,9 97,0 Tolkkisten höyryvoimalaitos 0,2 0,05 0,03 ei seurata teollisuusjätevedet 2,2 1,7 0,005 2,0 Hermanninsaaren jvp 1,1 2,3 0,1 1,0 * Porvoonjoki ja Mustijoki CODMn, muut CODCr 3.2 JOKIEN TUOMA RAVINNEKUORMITUS Erittäin korkeista virtaamista johtuen sekä Mustijoen että Porvoonjoen kuormitus oli kasvanut selvästi edellisvuodesta. Vuonna 2012 kuormitus oli suurinta kevättulvien ja syyssateiden aikaan (taulukko 4). Typpikuorma oli kasvanut edellisvuodesta vain vähän, mutta kemiallisen hapenkulutuksen sekä fosforin ja kiintoaineen kuormat olivat lähes kaksinkertaistuneet edellisvuoteen verrattuna. Viimeisen 20 vuoden ajanjaksolla tarkasteltuna vuoden 2012 ainevirtaamat olivat hyvin suuria. Porvoonjoen osalta fosforin, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen ainevirtaama oli suurempi kuin kertaakaan aiemmin. Myös Mustijoessa kiintoainevirtaama nousi aiempia vuosia korkeammalle tasolle. Taulukko 4. Jokien tuoma keskimääräinen kuukausittainen kuormitus (kg/d) Porvoon edustan merialueelle vuonna Virtaama Kiintoaine Kok. P Kok. N CODmn m³/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu ka Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 7

12 3.3 JÄTEVESIKUORMITUS Kilpilahden tuotantolaitoksille sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolle on annettu ympäristöluvissa jäteveden luparajoja (taulukko 5). Kilpilahden tuotantolaitoksilla seurataan ravinnekuormituksen lisäksi vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, hiilivedyt ja styreeni). Vuonna 2012 kuormittajat toimivat pääsääntöisesti lupaehtojen mukaisesti. Borealis Polymers Oy:n muovitehtailla fosforipitoisuuden luparaja ylittyi neljä kertaa ja BOD:n luparaja kerran. Neste Oilin tehtaalla typen luparaja ylitettiin kerran. Muutoin tehtaat toimivat lupaehtojen mukaisesti. Taulukko 5. Yhteistarkkailuvelvollisille kuormittajille asetetut jäteveden luparajat vuonna Neste Oil Oyj kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo Borealis Polymers Oy arvo enintään Öljy 22 kg/d 14 kg/d BOD7ATU 15 mg O₂/l Fenoli 1,5 kg/d 1,0 kg/d Kokonaisfosfori 1 mg/l Kokonaisfosfori 10 kg/d 8 kg/d Öljyhiilivedyt 50 kg/kk Kokonaistyppi 200 kg/d 150 kg/d CODCR 2400 kg/d 1600 kg/d Puhdistusteho BOD:n osalta vähintään 90 % ja fosforin osalta 80 % Hermanninsaaren jvp pitoisuus enintään käsittelyteho vähintään StyroChem Finland oy kuukausikeskiarvo BOD7ATU 10 mg O₂/l 95 % Styreeni 10 kg/kk CODCR 60 mg O₂/l 90 % CODCR 600 kg/kk kokonaistyppi - 70 % Kokonaisfosfori 0,5 mg/l 93 % Asland Finland Oy kuukausikeskiarvo CODCR 250 kg/kk Suurin jätevesikuormittaja vuonna 2012 oli fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta Neste Oil (taulukko 6). Typpi- ja kiintoainekuormituksesta suurin osa tuli puolestaan Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolta. Muiden laitosten kuormitus oli selvästi vähäisempää. Borealisin kiintoainekuormitus oli moninkertainen edellisvuoteen verrattuna ja StyroChemin kemiallinen hapenkulutus puolestaan oli selvästi laskenut edellisvuodesta. Kokonaisjätevesikuormitus oli kuitenkin pysynyt pääasiassa hyvin samalla tasolla kuin edellisenäkin vuonna (liite 3). Kokonaistyppikuorma oli hiukan noussut ja kiintoainekuorma puolestaan laskenut edellisvuodesta. Kemiallinen hapenkulutus sekä fosforikuorma olivat edellisvuoden tasolla. Erot kahden viimevuoden välillä ovat kuitenkin hyvin pieniä. Taulukko 6. Porvoon merialueen jätevesikuormittajien kokonaiskuormitus (kg/v) vuoden 2012 osalta. Kuormitus 2012 virtaama kok. P kok. N kiintoaine CODcr m3/v kg/v kg/v kg/v kg/v Neste Oil Oyj ei seurata Ashland Finland Oy ei seurata ei seurata ei seurata Borealis Polymers Oy ei seurata ei seurata StyroChem Finland Oy ei seurata Hermanninsaaren jvp Tokkisten höyryvoimalaitos ei seurata yhteensä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

13 Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesi otetaan Sandvikenin itäpuolelta metrin syvyydeltä. Jäähdytysvedet johdetaan mereen merivesitunnelia (purku 3) pitkin ottoaukon pohjoispuolelle noin 0-4 metrin syvyydessä (liite 1). Lupapäätöksen mukaisesti jäähdytysvesimäärä saa olla enintään m³/h. Vuonna 2012 mereen johdettu jäähdytysvesimäärä pysyi selvästi luparajan alapuolella. Sekä lämpökuorma että vesimäärä olivat laskeneet edellisvuodesta (taulukko 7). Taulukko 7. Kilpilahden tuotantolaitosten lämpökuorma ja mereen johdettu jäähdytysvesimäärä. vuosi lämpö vesimäärä GJ/h m³/h TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAADUN TARKKAILU Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Porvoon edustan merialueen vedenlaadun tarkkailuun kuuluu suppeina tarkkailuvuosina yhteensä 9 havaintoasemaa (taulukko 8 ja liite 1). Vesistönäytteitä haetaan kerran talvella (tammi-helmikuu) ja viisi kertaa avovesikauden aikana. Avovesikauden näytteenotto ajoittuu kesäkuulle (viikko 1-2), kaksi kertaa heinäkuulle (viikot 1-2 ja 4), elokuulle (viikko 3-4) ja syyskuulle (viikko 4). Talvinäytteet päästiin hakemaan vasta maaliskuussa (8 ja 12.3). Avovesikauden näytteenotto toteutettiin kuitenkin tarkkailuohjelman mukaisesti ja näytteitä käytiin hakemassa 13.6, 11.7, 26.7, 22.8 ja Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenottotyössä noudatettiin voimassa olevia ympäristöhallinnon suosituksia (Mäkelä ym ja Kettunen ym. 2008). Porvoon edustan ulkosaariston tilasta saadaan tietoa myös Uudenmaan ELYkeskuksen koordinoimalta UUS-15 Porvoo 55 havaintopisteeltä (liite 1). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013 9

14 Taulukko 8. Vedenlaadun tarkkailun havaintopisteet sekä kunkin pisteen maksimisyvyys ja koordinaatit (YKJ yhtenäiskoordinaatisto). havaintopiste syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 8 Orrenkylänselkä 8 Orrenkylänselkä Kuggsund 25 Kuggsundinsalmi Illvarden koillinen 27 Kulloonlahti, Mustijoen edusta UUS-11 Porvoo 32 Sköldvikin edusta, pohjoinen Sköldvikin edusta 38 Sköldvikin edusta, etelä UUS-13 Porvoo 48 Kalvön koillispuoli P3 Kalvön NW Kalvön luoteispuoli P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Löparöfjärden P5 Stuvubergsudden W Esthamnsfjärden Kaikilla havaintokerroilla jokaiselta tarkkailupisteiltä määritettiin näkösyvyys ja otettiin näytteet 1 m syvyydeltä sekä 1 m korkeudelta pohjasta. Kaikki tarkkailunäytteistä määritetyt analyysit on esitetty taulukossa 9 ja kultakin näytesyvyydeltä tehdyt analyysit taulukossa 10. Kaikki vesinäytteet analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen laboratorio Oy:ssä. Taulukko 9. Vesinäytteistä tehdyt analyysit sekä käytetyt määritysmenetelmät. analyysi yksikkö menetelmä a-klorofylli µg/l * SFS 5572:1993 happi mg/l * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1990 happikyllästys % * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1990 ph * SFS 3021:1979 saliniteetti Sisäinen menetelmä sameus FTU * SFS-EN-ISO 7027:2000 sähkönjohtokyky ms/m * SFS-EN ISO 27888:1994 kokonaistyppi (merivesi) µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 nitraatti-nitriitti typpi, NO3 + NO2 µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 ammoniumtyppi, NH4 µg/l * Fotom., SFS 3023:1976 kokonaisfosfori µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3026:1986 liukoinen fosfaattfosfori (nucleopore 0,4 µm) µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3025:1986 E.coli -bakteerit pmy/100ml * Coliert Kolimuotoiset bakteerit pmy/100ml * Coliert * FINAS-akkredioitu menetelmä 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

15 Taulukko 10. Kaikilla havaintopisteillä vesinäytteistä tehnyt analyysit näytesyvyyksittäin eri vuodenaikoina. talvella kesällä ja syksyllä 1 m pohja-1 m 1 m 0-2 m pohja-1 m lämpötila x x x x happipitoisuus x x x x hepenkyllästys x x x x ph x x x x sähkönjohtavuus x x x x sameus x x x x kokonaistyppi x x x x nitraatti-nitriitti -typpi x x ammoniumtyppi x x kokonaisfosfiori x x x x suodatettu fosfaattifosfori x x a -klorofylli x x Jäähdytysvesien tarkkailu Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien johtamiseen liittyen havaintopisteiltä 25, 27, 38, 48 ja P3 määritetään vesimassan verikaalinen lämpötila- ja suolapitoisuuskerrostuneisuus kaikilla näytteenottokerroilla. Suolapitoisuuskerrostuneisuus määritettiin mittaamalla saliniteetti kenttäkäyttöisellä sondilla (YSI 6920 V21) metrin välein 20 metrin syvyyteen asti ja tämän jälkeen 5 metrin välein. Bakteerimääritykset Meriveden hygieenistä tilaa seurattiin bakteerimääritysten avulla. Näytteet otettiin heinäkuun molemmilla näytteenottokerroilla havaintopaikoilta 25, 27, 38, 48 ja P3. Näytteistä määritettiin E.coli bakteerit sekä kolimuotoiset bakteerit. Meriveden hygieeninen tila määritettiin Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 177/2008 perusteella (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Ylimääräiset näytteet Yhteistarkkailuun liittyvien näytteiden lisäksi havaintopaikoilta 8, 25 ja 27 otettiin ylimääräisiä näytteitä liittyen Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan Maamet - hankkeeseen. Havaintopisteiltä analysoitiin yhteistarkkailunäytteiden lisäksi kaikilla havaintokerroilla 1 m syvyydeltä TOC ja saliniteetti sekä pohjanläheisestä vedestä ammoniumtyppi, nitraatti+nitriitti typpi sekä fosfaattifosfori. Lisäksi samoilta pisteiltä otettiin kasviplanktonnäyte kesä-, heinä- ja elokuussa. 4.2 POHJAELÄINTUTKIMUS Ohjelman mukaisesti vuonna 2012 pohjaeläinnäytteet otettiin vain kahdelta jatkuvassa seurannassa olevalta näyteasemalta, asemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

16 (kartta liite 4). Pohjaeläinnäytteet otettiin Taulukossa 11 on esitetty näyteasemien taustatiedot. Ns. laajassa pohjaeläintutkimuksessa näyteasemia on 15, ja tällainen tutkimus tehtiin viimeksi vuonna Seuraava laaja pohjaeläintutkimus on vuonna Taulukko 11. Pohjaeläinnäyteasemien taustatiedot ja pohjanlaatutiedot. Asema ja näyt.ot. pvm Syvyys (m) Latitude Longitude Pohjan laatu + muuta S tarkat n-ottokoordinaatit , liejupohja, seassa savea, hapellinen kerros n. 2 cm, alla harmaa sulfidilieju/-savi, Marenzellerian käytäviä, alinna liejunsekainen savi B liejupohja, hapellinen kerros 3-4 cm, alla harmaanmusta sulfidilieju, seassa vähän savea, alinna musta sulfidilieju, lievä H2S (1/3), runsaasti Marenzellerian käytäviä Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin standardin SFS 5076 (1989) ohjeistusta sekä vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989, Kantola ym 2001). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Näytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella, jonka pinta-ala on 231 cm 2. Kummaltakin näyteasemalta otettiin yksi näyte, joka koostui kolmesta erikseen käsitellystä nostosta. Näytteenoton yhteydessä havainnoitiin pohjasedimentin laatua (taulukko 11). Näytteet seulottiin maastossa 0,5 mm:n seulalla, poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin 0,1 mg:n tarkkuudella. Ennen punnitusta näytteitä pidettiin noin 10 minuuttia vedessä ja sen jälkeen kuivattiin hetken imupaperilla. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Pohjaeläinnäytteiden määrityksestä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuilla listattua kirjallisuutta (Ympäristöhallinto 2012). Nostokohtaiset tulokset on viety ympäristöhallinnon (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Määritysten yhteydessä mitattiin liejusimpukoiden (Macoma baltica) pituus millimetrin tarkkuudella. Aineistosta laskettiin BBI indeksi (Brachis water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden liejupohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa (Vuori ym. 2009, Aroviita ym. 2012). Indeksin laskennassa käytetään lajien lukumääriä, yksilömääriä sekä eri eläinlajien tai ryhmien ympäristöstressin sietokykyä kuvaavia pistearvoja. BBI-indeksilukujen laskentaan on kehitetty oma excel-pohjainen makrotyökalu (Perus & Österberg 2012). 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

17 4.3 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Pää- ja sivuammattikalastajien saaliita selvitettiin kalastustiedustelulla. Suomenlahden pyyntiruudulla 54 kalasti vuonna 2011 kaikkiaan 35 kalastajaa. Vuoden 2011 tulosten perusteella tarkkailualueella kalastaa kuitenkin vain pieni osa kalastajista. Vuoden 2012 saalistiedot saatiin kolmelta tarkkailualueella kalastavalta kalastajalta. Näistä kaksi oli pääammattikalastajaa ja yksi sivuammattikalastaja. Tiedustelulomake on esitetty raportin liitteessä 5. 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 5.1 VEDENLAADUN TARKKAILU Vedenlaatu talvella Maaliskuussa happitilanne oli pääsääntöisesti vähintään kohtalainen kaikilla tarkkailupisteillä sekä pinta että alusvedessä (liite 6). Pintavedessä happikyllästys vaihteli 60 ja 93 % välillä ja alusvedessä 61 ja 81 % välillä. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat talvella hyvin tasaisia Kilpilahden edustan ja Svartbäckinselän havaintopisteillä. Kulloonlahdella, Kuggsundissa sekä Orrenkylänselällä fosforipitoisuudet olivat hieman muita pisteitä korkeammat ja typpipitoisuudet selvästi korkeammat. Korkeat pitoisuudet ovat luultavasti seurausta jokivesien tuomasta kuormituksesta, joka ei kerrostuneisuuden vuoksi ole päässyt sekoittumaan vesipatsaaseen vaan on jäänyt jään alle pintaveteen. Kulloonlahden tarkkailupisteen (27) korkeisiin pitoisuuksiin on voinut vaikuttaa myös lähellä sijaitsevasta purkuputkesta (purku 2) tullut kuormitus. Klorofyllipitoisuus oli talvella pintavedessä alle 3 µg/l kaikilla pisteillä Vedenlaatu kesällä Pintaveden happipitoisuus vaihteli kesällä 70 ja 110 % välillä (liite 6). Lähes kaikilla pisteillä oli alkukesästä havaittavissa lievää levätuotannon aiheuttamaa ylikyllästystä. Alusvedessä oli havaittavissa kaikilla pisteillä hapenpuutetta ja pienimmät pitoisuudet havaittiin heinä-elokuussa (kuva 5). Happitilanne oli huonoin Orrenkylänselällä ja Kuggsundissa, mutta myös Svartbäckinselän syvillä pisteillä alusveden happikyllästys laski melko alhaiseksi. Pintaveden keskimääräinen fosforitaso vaihteli 28 ja 64 µg/l välillä (kuva 6). Fosforipitoisuus oli selvästi korkein pisteillä 27, 25 ja 32. Mustijoen tuoman ravinnepitoisen jokiveden vaikutus näkyikin erityisesti jokisuuta lähinnä olevalla pisteellä 27. Alusveden ollessa vähähappinen pohjasta liukeni veteen fosforia ja alusveden fosforipitoisuudet olivatkin pääsääntöisesti korkeimmillaan loppukesästä (liite 6). Kasvukauden keskimääräinen fosforitaso vaihteli alusvedessä 35 ja 90 µg/l välillä (kuva 7). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

18 Kuva 5. Alusveden alhaisimmat happikyllästysarvot (%) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) Suluissa havaintopäivämäärä. Kuva 6. Pintaveden keskimääräinen fosforitaso (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

19 Kuva 7. Alusveden keskimääräinen fosforitaso (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) Fosforipitoisuuden tapaan myös typpipitoisuus oli pintavedessä samoilla pisteillä hieman muita pisteitä korkeampi (kuva 8). Korkeat pitoisuudet ovat pääasiassa seurausta jokivesien vaikutuksesta. Jätevesien mahdollisia vaikutuksia on hyvin vaikeaa erottaa jokivesien tuomasta kuormituksesta. Alusvedessä keskimääräinen typpipitoisuus oli hyvin tasainen koko alueella eikä tarkkailupisteiden välillä ollut havaittavissa merkittäviä eroja (liite 6). Svartbäckinselän havaintopisteillä (48, P3, P4 ja P5) pinta- ja alusveden typpipitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa. Muilla pisteillä typpipitoisuus oli selvästi suurempi pintavedessä kuin alusvedessä. Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus oli pintavedessä keskimäärin 7,9 ja 17,1 µg/l välillä (kuva 9). Pitoisuus laski selvästi siirryttäessä jokien vaikutusalueelta kohti Svartbäckinselkää ja ulkomerta. Ulapalla sijaitsevalla vertailupisteellä (UUS-15 Porvoo 55) keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli selvästi Porvoon edustaa alhaisempi (3,5 µg/l). Meriveden rehevyys vähenee selvästi siirryttäessä rannikon läheltä kohti ulkomerta, jossa veden vaihtuvuus on parempi eikä jokien tuoma kuormitus enää näy. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

20 Kuva 8 Pintaveden keskimääräinen typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) Kuva 9. Pintaveden keskimääräinen klorofyllipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesä-syyskuu) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

21 Pääravinteiden rajoittavuutta kuvaava N/P-suhde vaihteli kesän aikana 7 ja 19 välillä (liite 7). Ravinnesuhteet vaihtelivat kaikilla pisteillä melko paljon kesän aikana, mutta pääsääntöisesti vallitsi yhteisrajoitteisuus. Tällöin ravinnesuhde on välillä ja kumpi tahansa ravinteista voi rajoittaa levätuotantoa (Forsberg ym. 1978). Lähes kaikilla pisteillä havaittiin jossain vaiheessa kesää tilanne, jolloin typpi oli minimiravinteena (suhde alle 10). Yhteyttävät levät hyötyvät usein typpirajoitteisuudesta, koska ne kykenevät sitomaa typpeä ilmasta. Keskimääräisen ravinnesuhteen perusteella Porvoon edustan merialue on kuitenkin pääsääntöisesti yhteisrajoitteinen. Sekä sameuden että näkösyvyyden osalta jokivesien vaikutus oli selvästi havaittavissa pintavedessä. Näkösyvyys kasvoi ja sameus väheni selvästi siirryttäessä jokia lähimpänä sijaitsevilta näytepisteiltä kohti Svartbäckinselän kauimpana sijaitsevia pisteitä (kuva 10 ja 11). Pisteillä 27, 25 ja 32 sameus oli kesällä yli 17 FTU, kun taas muilla pisteillä sameus jäi alle 7 FTU:n. Näkösyvyys kasvoi Kulloonlahden 0,9 metristä (piste 27) Svartbäckinselän 2,4 metriin (piste P5). Kuva 10. Pintaveden keskimääräinen sameus (FTU) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

22 Kuva 11. Pintaveden keskimääräinen näkösyvyys (m) Porvoon edustan merialueella kesällä (kesäsyyskuu) Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset Vertikaalisten suolapitoisuus- (saliniteetti) ja lämpötilamittausten avulla seurataan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien purkuun mahdollisesti liittyviä vaikutuksia. Jäähdytysvedet johdetaan merivesitunnelia (purku 3) pitkin mereen pisteen 38 läheisyydessä (liite 1). Maaliskuun näytteenoton aikaan merivesi oli kaikilla pisteillä selvästi kerrostunut etenkin lämpötilan mukaan (liite 8). Pintaveden lämpötila oli -0,5 ja 0,5 ºC välillä. Lämpimämpi ja painavampi vesi oli painunut kaikilla pisteillä pohjalle. Harppauskerros sijaitsi pääsääntöisesti 5 ja 15 metrin välillä. Kulloonlahdella (piste 27) ja Kuggsundin salmessa (piste 25) vähäsuolainen jokivesi oli jäänyt kerrokseksi pintaveteen. Syvimmällä pisteellä 48 suolapitoisuuden harppauskerros sijaitsi 15 ja 25 metrin välissä. Muilla pisteillä saliniteetti oli hyvin tasainen pinnasta pohjaan. Vaikka merivesi oli lämpimintä purkuputken läheisyydessä olevalla pisteellä (38), erot pisteiden välillä olivat hyvin pieniä. Näin ollen voidaan todeta, että Kilpilahden tuotantolaitosten mereen johdettavien jäähdytysvesien vaikutusta ei ollut havaittavissa maaliskuun näytteenoton tulosten perusteella. Kesäkuussa pintaveden lämpötila oli kohonnut noin 13 asteeseen ja laski melko tasaisesti kohti pohjaa kaikilla pisteillä. Saliniteetti oli pienin pintavedessä ja kohosi melko tasaisesti lämpötilan tapaan kohti pohjaa. Heinäkuun alkupuolella vesi oli selvästi kerrostunut sekä 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

23 saliniteetin että lämpötilan suhteen. Harppauskerros sijaitsi noin metrin syvyydessä. Heinäkuun lopulla pintavesi oli lämmennyt jo asteen välille ja oli selvästi lämpimintä Kulloonlahdella (piste 27) ja Kuggsundissa (piste 25). Saliniteetti oli hyvin tasainen aina 25 metrin syvyyteen asti. Elokuussa pintavesi oli kaikilla pisteillä noin 17 asteista. Selvä kerrostuneisuus saliniteetin ja lämpötilan suhteen oli havaittavissa vain pisteillä 25 ja 48. Syyskuun lopulla satoi runsaasti ja jokien virtaamat olivat suuria. Jokivesien vaikutus näkyikin pisteiden 25 ja 27 saliniteeteissa, jotka olivat pintavedessä selvästi muita pisteitä alhaisemmat. Kaikilla pisteillä lämpötila oli syyskuussa lähtenyt jo selvästi laskemaan ja vesi oli lämpimintä 2 metrin syvyydessä. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien vaikutusta ei ollut havaittavissa myöskään kesä-syyskuun näytteenottojen tulosten perusteella Veden hygieeninen laatu Heinäkuun kahdella tarkkailukerralla määritettyjen E.coli - bakteerien pitoisuudet havaintopisteillä (25, 27, 38, 48 ja P3) jäivät hyvin alhaisiksi ja pitoisuudet olivat kaikilla pisteillä korkeintaan 10 pmy/100 ml (liite 6). Vedenlaatu täyttikin E.coli -bakteerien osalta sosiaali- ja terveysministeriön asettamat uimaveden laatuvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008), joiden mukaan E.coli - bakteerien pitoisuus rannikon uimavesissä tulisi olla alle 500 pmy/100ml. Bakteerimääritysten perusteella voidaan todeta, että merivesi oli tutkituilla havaintopisteillä heinäkuussa uimakelpoista. 5.2 POHJAELÄINTARKKAILU Pohjanlaadun maastohavainnot Näyteasemien S ja B pohjanlaatutiedot on esitetty taulukossa 11. Molemmat näyteasemat ovat liejupohjia. Liejun lisäksi molemmilla näyteasemilla esiintyi pintakerroksen alapuolella myös jonkin verran savea. Asemalla S hapellisen pintakerroksen paksuus oli 2 cm kuten edellisenäkin vuonna, ja sen alla oli harmaata sulfidiliejua. Asemalla B hapellisen kerroksen paksuus oli 3-4 cm, kun se oli edellisenä vuonna vain 1 cm:n. Hapellisen kerroksen alla oli harmaanmustaa sulfidiliejua ja sen alla mustaa sulfidiliejua. Rikkiveden haju oli lievää. Molemmilla asemilla oli havaittavissa pohjasedimentissä Marenzellerian käytäviä ja erityisen runsaasti niitä oli asemalla B Pohjaeläimistö Liitteessä 9 on esitetty sekä asemien S ja B nostokohtaiset että keskimääräiset neliömetritulokset. Tulostaulukossa on esitetty myös näyteasemien viralliset nimet, joilla tulokset löytyvät Hertasta. Ympäristöhallinnon vesimuodostumien tyyppijaon mukaan molemmat näyteasemat ovat Suomenlahden sisäsaaristoa. Öljysataman edustalla (asema S) pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi hyvin edellistä vuotta (kuva 12). Pohjaeläinyhteisössä oli sekä makeanveden lajeja (Potamothrix/Tubifex Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

24 harvasukasmatoja ja Chironomus surviaissääskentoukkia) että liejusimpukkaa (Macoma baltica), joka on murtovesilaji. Liejusimpukan yksilötiheys oli lähes yhtä suurta kuin edellisenä vuonna. Runsain laji oli kuitenkin Marenzelleria monisukasmato, kuten jo parina edellisenä vuonna. Pohjaeläinten kokonaisbiomassa vastasi täysin edellisen vuoden tasoa. Svartbäckinselän eteläosan syvällä alueella (asema B) pohjaeläinyhteisössä dominoi selkeästi Marenzelleria, jonka yksilötiheys oli kuitenkin voimakkaasti pienentynyt edellisestä vuodesta (kuva 12). Liejusimpukka sensijaan oli runsastunut selvästi verrattuna edellisiin vuosiin, ja yhteisössä dominoivat nuoret, alle 5 mm:n yksilöt (kuva 13). Liejusimpukan runsastumisen ja ikäjakautuman lisäksi pohjan happitilanteen kohenemista ilmensi myös jo edellä mainittu hapellisen pintakerroksen paksuuden lisääntyminen. Rannikon pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa kuvaava BBI-luokitteluindeksi voi saada arvon väliltä 0 1. Lähempänä nollaa olevat indeksiarvot kuvaavat pohjaeläinyhteisön heikkoa tilaa. Ekologisen tilaluokittelun mukaan havaittua BBI-arvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen BBI-vertailuarvoon. Vesialueen ekologista tilaa kuvaava BBI-ELS-arvo (BBI-Ekologinen LaatuSuhde) on havaitun BBI-arvon ja vastaavan BBIvertailuarvon välinen suhde. Mikäli em. BBI-ELS-arvo on lähellä lukuarvoa 1, voidaan paikan ekologista tilaa pitää hyvänä. Indeksiarvojen mukaan öljysataman edustalla (as S) pohjan tila oli lievästi heikentynyt edellisestä vuodesta (kuva 12). Asemalla B pohjan tilan koheneminen parista edellisestä vuodesta näkyi myös BBI- ja BBI-ELS arvoissa (kuva 12). 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

25 Havaintopaikka S yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom BBI 0,485 0,299 0,206 0,462 0,336 BBI ELS 0,808 0,498 0,344 0,770 0,560 luokitteluarvo H T T H H Havaintopaikka B yks/m yks./m g WW/m Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom BBI 0,205 0,083 0,134 0,193 0,293 BBI ELS 0,342 0,138 0,223 0,322 0,488 luokitteluarvo T Hu V V T Kuva 12. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (Tub=Tubificidae, Mon=valkokatka, Chi=surviaissääsket, Mac=liejusimpukka, Marenz=Marenzelleria) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla S ja B vuosina Huom. Y-akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Kaaviossa on esitetty myös ko. vuosien pohjaeläintuloksiin perustuvat BBI- ja BBI-ELS-arvot sekä näiden mukainen ekologinen luokitteluarvo. Hu=huono, V=välttävä, T=tyydyttävä ja H=hyvä ja E=erinomainen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

26 6 5 Asema S 4 yksilöä mm Asema B 20 yksilöä mm Kuva 13. Liejusimpukan kokojakauma vuonna 2012 asemalla S (n=9) ja B (n=40). Huom. Y- akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Asemalla B yhteisössä vallitsivat nuoret, alle 5 mm:n yksilöt. Molempien näyteasemien pohjaeläintulokset ovat tyypillisiä Suomenlahden sisäsaariston alueella. Tuloksissa tulee näkyviin sekä merialueen yleinen rehevyys että syvempien alueiden huono happitilanne. Rehevyyteen ovat tietenkin omalta osaltaan vaikuttaneet paikallinen kuormitus ja jokien mukanaan tuoma kuormitus. Selvä valtalaji oli molemmilla asemilla huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato. Samansuuntainen kehitys on havaittu myös läheisillä merialueilla. Syvillä näyteasemilla, joilta pohjaeläimistö on aikaisemmin puuttunut täysin tai lähes kokonaan, esiintyy nykyään suuret määrät Marenzelleria monisukasmatoa (Anttila-Huhtinen 2010, Anttila-Huhtinen 2013). Tämän merialueen syvillä pohjilla vallitsisi luonnostaan valkokatka kilkki (Mesidotea entomon) pohjaeläinyhteisö, mutta tällaista ns. luonnontilaista syvän veden yhteisöä ei tutkimusalueen syvillä alueilla ole tavattu pitkään aikaan. Pohjaeläimistön 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

27 muutoksia pidemmällä aikavälillä tullaan käsittelemään tarkemmin vuoden 2015 laajassa vuosiraportissa. 5.3 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Ammattikalastajien saalistiedustelu Kalastajilta saadut saalistiedustelun vastaukset olivat puutteelliset, eikä tuloksista pystytty laskemaan keskeisiä tunnuslukuja. Vastauksista saattoi puuttua pyyntipäivien lukumäärä ja/tai kalansaaliit. Kalastajat tekivät kuukaudessa keskimäärin n. 15 kalastusmatkaa (kuva 14). Kuukausien välinen vaihtelu oi suhteellisen pientä, mutta eniten kalastusmatkoja tehtiin syyskuussa. Kalastajat olivat pyytäneet lähinnä alueilla 1-3. Kaikki kolme kalastajaa olivat käyttäneet rantarysiä, mutta lohi- tai silakkarysiä ei ollut kellään käytössä. Rysäpyynnin kokonais- tai yksikkösaaliita ei pystytty laskemaan puutteellisten vastausten vuoksi. Sen sijaan pohjaverkkopyynnin keskimääräinen yksikkösaalis voitiin laskea kahden kalastajan talviaikaiselle pyynnille. Kalastajat saivat pohjaverkoilla eniten lahnaa (n. 0,25 kg/verkkovrk.) ja kuhaa (0,5 kg/verkkovrk.) (kuva 15). Yksikkösaaliit olivat siten melko hyviä, mikä selittyy osaltaan sillä, että kalastajat käyttivät 60 m pitkiä ja yli 3 m korkeita verkkoja. Kalastajien kokonaissaalis koostui kesällä ja talvella pääosin lahnasta ja kuhasta. Kuhaa saatiin kutakuinkin yhtä paljon kesällä ja talvella, muta mm. lahna-, siika ja ahvensaaliit olivat selvästi suurempia kesällä (kuva 16). Kalastajat eivät olleet havainneet saaliskaloissa haju- tai makuvirheitä. Merkittävinä kalastusta haittaavina tekijöinä he mainitsivat runsaat hyljekannat, jotka tekevät etenkin avovesiaikaisen verkkokalastukset hyvin vaikeaksi. Hylkeiden arvioitiin myös haittaavan kuhan kudun onnistumista Kalastusmatkoja kpl Kuva 14. Kalastajien kuukausikohtaiset keskimääräiset kalastusmatkojen lukumäärät. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

28 0,6 0,5 Yksikkösaalis kg/verkkovrk. 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Hauki Lahna Särki Made Kuha Ahven Kuva 15. Pohjaverkkopyynnin keskimääräinen yksikkösaalis talvikaudella. Talvi Kesä Kokonaissaalis, kg Siika Taimen Hauki Lahna Särki Made Kuha Ahven Kuva 16. Kalastajien keskimääräinen kokonaissaalis (rantarysä- ja pohjaverkkopyynnin yhteenlaskettu saalis) kesällä ja talvella. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

29 6 YHTEENVETO Tässä vuosiraportissa on käsitelty Porvoon edustan merialueen tilaa vuoden 2012 osalta vedenlaadun, pohjaeläinten sekä ammattikalastajien saalistiedustelun perusteella. Vuonna 2012 tarkkailu toteutettiin ohjelman mukaisesti suppeana, jolloin mukana oli vain osa näyteasemista ja tutkimusmenetelmistä. Seuraava laaja tarkkailu toteutetaan vuonna Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, joiden osuus alueelle tulevasta kokonaisravinnekuormasta on selvästi yli 95 %. Tavanomaista runsaammista sateista johtuen niin jokien virtaamat kuin ainevirtaamatkin olivat huomattavasti edellisvuotta korkeampia. Jätevesikuormittajien osuus alueen kuormituksesta jäikin pääsääntöisesti alle 2 %:in. Jätevesikuormittajat toimivat vuonna 2012 lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta Borealis Polymersin muutamia fosforin ja BOD:n luparajojen ylityksiä sekä Neste Oil:n typen luparajan ylitystä. Vedenlaadussa jokien tuoma kuormitus oli selvästi havaittavissa etenkin Mustijokea lähinnä sijaitsevilla pisteillä. Merivesi oli selvästi ravinnepitoisempaa, rehevämpää ja sameampaa jokien vaikutusalueella. Talvella alusveden happitilanne oli kaikilla pisteillä vähintään kohtalainen. Edellisvuoteen verrattuna sekä pinta- että alusveden typpipitoisuus ja sameus olivat talvella hieman korkeampia. Fosforipitoisuus oli pysynyt hyvin samalla tasolla ja klorofyllipitoisuus puolestaan hieman laskenut. Kesällä alusvedessä havaittiin hapenpuutetta koko alueella ja fosforipitoisuudet olivat koholla. Edellisvuoteen verrattuna klorofyllipitoisuudet olivat hieman alhaisempia, mutta muutoin pintaveden ravinnetaso oli pysynyt hyvin samanlaisena. Alusveden kesäiset typpipitoisuudet olivat hieman laskeneet edellisvuodesta. Lähes kaikilla pisteillä havaittiin edellisvuotta alhaisempia happipitoisuuksia. Muutokset vuosien välillä eivät kuitenkaan ole suuria. Vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista eikä Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien tai jäähdytysvesien aiheuttamia vaikutuksia ollut havaittavissa. Jätevesikuormituksen aiheuttamia vaikutuksia on kuitenkin hyvin vaikea erottaa jokivesien kuormituksesta. Vuonna 2012 pohjaeläinnäytteet otettiin vain kahdelta jokavuotisessa seurannassa olevalta asemalta: asemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä). Molemmilla näyteasemilla pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi tyypillistä tilannetta Suomenlahden sisäsaariston alueella. Pohjaeläinlajistossa näkyi sekä merialueen yleinen rehevyys että syvempien alueiden huono happitilanne. Selvä valtalaji oli molemmilla asemilla huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria -monisukasmato. Öljysataman edustalla (as S) pohjaeläinyhteisön koostumus vastasi hyvin edellistä vuotta; pohjan ekologista tilaa kuvaavan BBI-arvon mukaan pohjan tila oli kuitenkin lievästi heikentynyt tällä asemalla edellisestä vuodesta. Svartbäckinselän eteläisellä syvällä alueella (as. B) pohjan tila oli edellistä vuotta parempi. Pohjasedimentin hapellinen pintakerros oli paksuuntunut, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

30 liejusimpukka oli runsastunut ja sen yhteisössä dominoivat nuoret yksilöt. Myös BBIarvojen mukaan pohjan tila oli kohentunut asemalla B. Ammattikalastajien saalistiedustelun perusteella Porvoon edustan merialueella kalasti vuonna 2012 kolme sivu- tai pääammattikalastajaa. Kalastajat olivat käyttäneet pohjaverkkoja ja rantarysiä. Kalastusmatkoja kertyi kuukaudessa keskimäärin 15, eikä eri kuukausien välillä ollut merkittäviä eroja matkojen määrässä. Kalastajien saalis koostui pääosin lahnasta ja kuhasta, mutta näiden ohella saatiin myös mm. ahventa, haukea ja siikaa. Kalastajat eivät olleet havainneet kaloissa haju- tai makuvirheitä. Merkittävimmäksi kalastusta haittaavaksi tekijäksi kalastajat kokivat tarkkailualueella hylkeiden runsauden. 7 TARKKAILUN JATKAMINEN Porvoon edustan merialueen tilan tarkkailua jatketaan voimassa olevan ohjelman mukaisesti vuonna 2013, jolloin tarkkailu on suppea vuoden 2012 tapaan. Seuraava laaja näytteenotto suoritetaan vuonna Vuonna 2011 haettujen välisyvyyksien vesinäytteiden sekä vastaavien aiempien vuosien tulosten perusteella laadittiin Uudenmaan ELY-keskuksen edellyttämä tarkastelu välisyvyyksien näytteenoton tarpeellisuudesta. Tarkastelussa välisyvyyksien näytteenottoa ehdotettiin jatkettavan vain laajojen tarkkailuvuosien yhteydessä seitsemällä pisteellä (25, 27, 38, 48, P3, P4 ja P5). Uudenmaan ELY-keskus ei ole vielä antanut virallista päätöstä asiasta, mutta viranomaisten kanssa käydyissä keskusteluissa on kuitenkin päätetty, ettei välisyvyyksien näytteitä tarvitse ottaa vuonna VIITTEET Anttila-Huhtinen, M Pohjaeläintutkimukset merialueella Pyhtää-Kotka-Hamina vuosina ja vertailua aikaisempiin tutkimuksiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 192/2010, 35 s + liitteet. Anttila-Huhtinen, M Pohjaeläintutkimukset merialueella Pyhtää-Kotka-Hamina vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu, käsikirjoitus. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää L., Järvinen, M., Karjalainen, S., Kauppila, P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Sutela T., Vehanen T. & Vuori K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Ilmatieteen laitos Ilmastokatsaus > Ilmasto > Ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti > Ilmastokatsaus arkisto 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/2013

31 Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 35 s. Kekkonen, J., Peltonen, H. & Jäntti, P Ramboll Analytics Oy: Porvoon edustan merialueen tila vuosina , 93 s. Kettunen, I., Mäkelä, A. ja Heinonen, P Ympäristöopas Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, 78 s. Korpinen, P., Kiirikki, M., Koponen, J., Sarkkula, J. ja Väänänen, P Rehevöitymiskehityksen arviointi Kotkan ja Porvoon edustan merialueilla 3D vesistömallin avulla. Suomen ympäristö, ympäristönsuojelu no 587. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10, 69 s + liitteet. Perus, J. & Österberg, M BBI-excel makron opas. moniste, lokakuu Ramboll Analytics Oy Porvoon edustan merialueen tila vuosina Työnro , moniste. Ramboll Analytics Oy Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille Vesistö- ja kalataloustarkkailu, 28 s. SFS Vesitutkimukset. pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Suomen standarsoimisliitto SFS, 7 s. Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. (toim.) Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3, 106 s + liitteet. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 228/

32 LIITE 1 Fysikaalis-kemiallisen vedenlaadun kaikki tarkkailupisteet, vertailupisteenä toimiva ulappaalueen tarkkailupiste sekä yhteistarkkailuvelvollisten jätevesikuormittajien purkupisteiden sijainnit. Vuonna 2012 tarkkailussa oli mukana pisteet: 27, 25, 8, 32, 38, 48, P3, P4 ja P5.

33 LIITE 2 Mustijoen ja Porvoonjoen virtaamien sekä ainepitoisuuksien mittauspaikat.

34 Porvoon merialueen jätevesikuormitus Ashland Finland Oy Borealis Polymers Oy StyroChem Finland Oy virtaama CODCr virtaama kok. P CODcr kiintoaine hiilivedyt* BOD7 virtaama kok. P CODcr kiintoaine styreeni m3/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d , ,3 47 6,4 0, , ,1 41 3,6 0, , , ,9 0, , , , ,1 0, , , ,8 0, , , ,1 0, , , ,03 0, , , , ,6 0, , , ,5 0, , ,4 0, , , , ,21 8,3 2,1 0, , , ,2 0,2 35, ,11 9,3 2,6 0, , ,6 0,1 44, ,13 5,4 1,9 0, , , ,5 0,2 0, ,11 3,7 1,4 0, , , ,1 0, ,12 4,2 1,1 0, , ,1 0, ,1 5,1 0,8 0, , ,2 0,8 0, ,17 6 1,1 0, , , ,6 0,4 0, ,07 7,1 2,6 0, , , ,69 0,5 0, ,05 4,8 1,6 0, , , ,79 0,6 0, ,07 5,4 1,7 0, , , ,24 0,4 0, ,17 15,9 5,8 0, , , ,12 0,7 0, ,36 18,9 3,1 0, , , ,89 0,4 0, ,68 23,6 3,2 0, ,4 4, , ,9 0,6 0, ,83 9,6 1,9 0,043 ka. 91 6,2 ka , ,7 6,3 ka , ,4 0,031 * vuoteen 2003 asti määritetty klooratut hiilivedyt ja tämän jälkeen poolittomat hiilivedyt LIITE 3

35 LIITE 3 Porvoon merialueen jätevesikuormitus Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Neste Oil Oyj vuodet Kokonniemen ja Hermanninsaaren yhteenlaskettu kuormitus ja vuodesta 2002 eteenpäin Hermanninsaaren uuden puhdistamon kuormitus virtaama kok. P kok. N CODcr Öljy Fenolit virtaama kok. P kok. N CODcr kiintoaine BOD7 m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d , , , , , , , , , , , , , , , ,2 0, , , ,3 0, , , , , , ,7 0, , ,3 0, , ,1 0, , , ,5 0, , , ,6 0, , , ,5 0, , , , , , , ,6 0, , , ,3 0, , , ,9 0, , ,2 0, , , ,1 0, , , ,4 0, , , ,9 0, , ka , ,2 0,93 ka ,

36 LIITE 3 Jokien tuoma kuormitus Porvoon merialueelle Mustijoki Porvoonjoki virtaama kok. P CODMn kiintoaine kok. N virtaama kok. P CODMn kiintoaine kok. N m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d

37 LIITE 4 Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat; vuonna 2012 näytteet vain asemilta S ja B