B1. Mitkä ovat sosiaalityön historian kaksi peruselementtiä ja kolme perinnettä sekä niiden tunnuspiirteet ja merkitys?

Transkriptio

1 1 Kuopion yliopisto Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos SOSIAALITYÖN VALINTAKOE 2007 / PÄÄSYKOEKYSYMYSTEN MALLIVASTAUKSET B1. Mitkä ovat sosiaalityön historian kaksi peruselementtiä ja kolme perinnettä sekä niiden tunnuspiirteet ja merkitys? (6 Sosiaalityön historian kaksi peruselementtiä ovat materiaalinen ja ei materiaalinen. Materiaaliseen apuun liittyy Toikon mukaan kolme sosiaalityön piirrettä. Ensimmäinen näistä piirteistä on pyrkimys ongelmien luokitteluun. Tällä on pyritty ongelmien tehostetumpaan hallintaan. Sosiaalityön historiassa tämä näkyi esimerkiksi siten, että vaivaisuuden käsite jaettiin kahteen osaan: köyhiin ja vammaisiin. Lisäksi tehtiin esimerkiksi Elberfeldin piirijako ja rajoitettiin asiakasmääriä. Nykyisin tämä näkyy esimerkiksi jakona aluevastuiseen sosiaalityöhön tai työn organisointiin asiakasryhmien mukaisesti. Kysymys on tietynlaisesta hallinnan problematiikasta, joka on materiaaliseen apuun perustuvan sosiaalityön piirre. Toinen materiaalisen sosiaalityön piirre on pyrkimys toimenpiteisiin. Materiaaliseen avustamiseen liittyy ajatus siitä, että tiettyyn luokiteltuun ongelmaan luodaan toimenpideperustainen ratkaisu. Kuhunkin luokkaan määritellään soveltuvat toimenpiteet. Sosiaalityön historiassa huoltolakien myötä kehitettiin toimenpiteiden portaittan etenevä malli, jossa lähdettiin liikkeelle ohjauksesta ja neuvonnasta viimeisenä pysäkkinä laitoshoito. Nykyisestä työstä esimerkkinä portaittaisesta etenemisestä on lastensuojelutyö mutta myös erilaiset palveluketjut. Eteneminen palveluissa voi olla myös horisontaalista tai vertikaalista. Sosiaalityön materiaalisen elementin kolmantena piirteenä on kysymys sosiaalisista oikeuksista esimerkiksi etuuksiin tai konkreettisiin toimenpiteisiin. Sosiaalityössä luodaan koko ajan suhdetta asiakkaiden tai asiakasryhmien oikeuksiin. Materiaaliseen apuun perustuva sosiaalityö on ajanut historiallisesti erityisesti alioikeutettujen ryhmien oikeuksia. Kysymys on tiettyjen ihmisryhmien oikeudesta täyteen kansalaisuuteen. Kysymys sosiaalisista oikeuksista on nykyisin myös ajankohtainen jos universaaleja palveluja tullaan kaventamaan sekä siitä, miten kansalaiset ja palvelujen käyttäjät voivat itse osallistua sosiaalipalvelujen kehittämiseen. Ei materiaalinen elementti sosiaalityössä on idea, jonka oletetaan mahdollistavan muutoksen yksilön, ryhmän tai yhteisön elämässä. Se on myös ajatus, joka innoittaa sosiaalityöntekijät toimintaan ja oman työn perusteluun. Ei materiaalinen elementti ilmenee työskentelyperiaatteina ja sosiaalityön hyvinä käytäntöinä. Keskeiset ei materiaaliseen sosiaalityöhön liittyvät piirteet ovat: aatteet ja ideologiat sosiaalityön moottorina, systemaattinen työskentelytapa ja teoreettisesti perustellut työtavat sekä pyrkimys asiakkaiden tasavertaiseen kohtaamiseen. Aatteet ja ideologiat antavat energiaa yksittäiselle työntekijälle mutta voivat käynnistää myös yhteiskunnallisia liikkeitä. Kristillisessä palvelussa tavoiteltiin Jumalalle kelvollista ihmistä jolloin myös ongelmat poistuisivat ja kasvatuksessa ajatus positiivisesta ihmisestä tuotti ihmeitä. Nykyisin aatteet ja ideologiat puetaan useimmiten teorioihin, usein psykologisiin tai sosiaalitieteellisiin ja voidaan puhua teoreettisesti perustellusta sosiaalityöstä. Systemaattinen työtapa näkyy myös teoreettisesti perustelluissa työtavoissa, joita toteutetaan tiettyjen metodisten periaatteiden mukaan. Nykyisin puhutaan tutkivasta ja kirjoittavasta sosiaalityöntekijästä. Pyrkimys asiakkaiden tasavertaiseen kohtaamiseen on peräisin kristillisestä palvelusta ja setlementtityöstä sekä terapiatyöstä, jossa korostettiin luottamuksellista asiakassuhdetta.

2 2 Sosiaalityö voidaan hahmottaa materiaalisen ja ei materiaalisen elementin funktiona. Sosiaalityön historiallisissa työtavoissa funktio on määritelty ja painottunut eri tavoin. Sosiaalityö on harvoin vain materiaalista tai ei materiaalista. Esimerkiksi sosiaalitoimistossa painottuu toimenpiteiden juridis hallinnollinen logiikka, mutta mukana on myös ei materiaalisia elementtejä. Auttamisen funktio voidaan hahmottaa sosiaalityön toimistojen, toimintojen tai vielä tarkemmin sosiaalityön tapausten tasolla. Sosiaalityön toimipisteillä on jokin yleinen yhteiskunnallinen tehtävä, joka voidaan määritellä materiaalisen ja ei materiaalisen funktiona. Yksittäinen sosiaalityöntekijä joutuu jatkuvasti määrittelemään suhdettaan materiaaliseen ja ei materiaaliseen elementtiin, vaikka hänellä olisi joku tietty yleisorientaatio. Sosiaalityön reflektiivinen luonne tarkoittaa sitä, että sosiaalityön funktio on määriteltävä jatkuvasti uudelleen. Sosiaalityön kolme perinnettä ovat: hallinnollisten toimenpiteiden perinne, henkilökohtaisen vuorovaikutuksen perinne ja yhteisöllisen muutostyön perinne. Hallinnollisten toimenpiteiden perinteeseen kuuluvassa sosiaalityössä on kysymys ongelmallisten asioiden selvittelystä ja järjestämisestä erilaisten lakiin perustuvien toimenpiteiden avulla. Sosiaalityön tehtävänä on aineellisen toimeentulon ja perusturvallisuuden takaaminen. Toimenpiteet perustuvat lakiin ja sosiaalityöntekijä selvittää voiko asiakasta auttaa ja mitä toimenpiteitä sovelletaan. Historiallisesti perinne pohjautuu vaivais ja köyhäinhoitoon. Leimallista on vahva juridis hallinnollinen tausta, joka luo vankan pohjan sosiaalityölle. Nykyisinkin sosiaalityöntekijät selvittävät ovatko asiakkaat oikeutettuja etuuksiin tai muihin palveluihin. Sosiaalityö liittyy tiiviisti sosiaaliseen perusturvallisuuteen ja sosiaalipolitiikkaan. Sosiaaliturvajärjestelmä rakentuu kahdesta tasosta: sosiaalivakuutuksesta ja universaaleista, kaikille tarkoitetuista palveluista sekä harkinnanvaraisista etuuksista, esimerkiksi perhetyöstä. Sosiaalityö voidaan siten nähdä eräänlaisena käytännön sosiaalipolitiikkana ja sosiaaliturvan tuntemuksena. Työ voi näyttäytyä toimenpidekeskeisenä, jossa lait ja asetukset korostuvat. Henkilökohtaisen vuorovaikutuksen perinteessä on keskeinen ajatus, että asiakasta tuetaan keskustelemalla ja yhdessä kokemalla. Asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutus on tärkeää. Historiallisesti pohjaa tälle ovat luoneet henkilökohtaiseen huoltoon, päihdeterapiaan, kristilliseen palveluun ja sosiaaliseen kasvatukseen liittyvät työtavat. Henkilökohtaiselle vuorovaikutukselle perustuvassa sosiaalityössä edellytetään asiakkaalla olevan joku tietty kysymys tai ongelma, jota asiakas itse määrittelee. Sen pohjalta voidaan rakentaa sosiaalityötä prosessina. Sosiaalinen diagnoosi on yksi keskeinen käsite, johon sisältyvät sekä tutkimus, analyysi että tavoitteen asettaminen, joka antoi suunnan henkilökohtaiselle vuorovaikutukselle kohti tavoitetta. Sosiaalityön prosessi on sarja ongelmanratkaisuja, joiden tuloksena asiakkaan elämänhallinta paranee. Nykyisin henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen perustuva sosiaalityö rakentuu terapeuttisiin tai muihin vuorovaikutuksellisiin menetelmiin. Se on yksi tärkeimpiä sosiaalityön välineitä ja muutoksen instrumentteja. Yhteisöllisen muutoksen perinne on osittain muodostunut kritiikkinä henkilökohtaisen vuorovaikutuksen perinteelle. Ajatuksena on ollut, etteivät ongelmat johdu niinkään yksilöistä vaan olosuhteista. Henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen perustuvaan sosiaalityöhön nähtiin liittyvän riski siitä, että asiakkaita sopeutetaan yhteiskunnan vaatimuksiin ja sosiaalityö toimii tällöin osana yhteiskunnan järjestelmää ja tukee sen rakenteita, jotka tuottavat ja ylläpitävät sosiaalisia ongelmia. Erityisesti kansalaisliikkeet ovat tavoitelleet yhteiskunnallista muutosta. Esimerkiksi vammaishuollon alueella kansalaisliikkeet ovat ajaneet jäsenten asemaa luvulla yhteisöllistä muutosta tavoittelevat nojasivat vasemmistolaiseen ideologiaan. Yhtenä esimerkkinä pedagogisesta yhteisölliseen muutokseen tähtäävästä suuntauksesta on Paolo Freiren pedagogiikka, jossa tähdättiin yhteiskunnalliseen tiedostamiseen ja kollektiiviseen toimintaan. Freiren pedagogiikkaa sovellettiin myös sosiaalityöhön, sen sosiokulttuurisiin muotoihin. Sosiaalityössä ei ole niinkään tärkeää tietää ratkaisuja ongelmiin vaan purkaa hierarkkinen suhde ja synnyttää keskustelua.

3 3 Sosiaalityön perinteet on nähtävissä menneissä työtavoissa, mutta myös nykypäivän sosiaalityössä. Niissä on mukana jako materiaalisiin ja ei materiaalisiin elementteihin. Sosiaalityön ydin on käsitteellinen abstraktio, jota voidaan lähestyä erilaisista näkökulmista. Sosiaalityön työtavat voivat näyttäytyä toisilleen ristiriitaisina. Toisaalta sosiaalityö nojaa lainsäädäntöön, toisaalta se tukeutuu terapiaan ja muihin vuorovaikutuksellisiin tekniikoihin. Lisäksi toisissa työtavoissa voidaan korostaa yksilöllistä ja toisissa yhteisöllistä työotetta. Sosiaalityöllä ei ole teoreettisessa tai menetelmällisessä mielessä vain yhtä tiettyä kompetenssialuetta. Toikon kirjassa esitetyt näkökulmat auttavat hallitsemaan paremmin sosiaalityön työtapojen kirjoa. B2. Henkilökohtaiseen huoltoon perustuvan sosiaalityön ideat ja niiden tunnuspiirteet? (2 Henkilökohtaiseen huoltoon perustuvan sosiaalityön kaksi keskeisintä ideaa olivat tukeutuminen psykologiseen teoriaan ja systemaattisen työprosessin hyödyntäminen. Henkilökohtaisen huollon periaatteisiin tukeutuvan sosiaalityön tavoitteena oli syventää hallinnollisen ja toimenpidekeskeisen sosiaalihuollon toimintaa entistä yksilöllisempään suuntaan. Psykologinen teoria ja työskentelymenetelmät merkitsivät siis avohuollon syventämistä suuntaan, jossa niin sanottu henkissielullinen elementti tuotiin materiaalisen auttamisen rinnalle. Psykologisesti painottuneessa henkilökohtaisen huollon työtavassa muutosta etsittiin asiakkaan psyyken rakenteista ja dynamiikasta. Asiakkaan minän vahvistamisen nähtiin vaikuttavan myös hänen kykyynsä käsitellä sosiaalisia suhteitaan. Yksilön minän prosessointi oli näin ollen ratkaisu myös yksilön sosiaalisissa suhteissa ilmeneviin ongelmiin. Henkilökohtaisen huollon työskentelymetodit alkoivat muistuttaa terapiaa. Henkilökohtaiselle huollolle ominaista työskentelytapaa on myöhemmin nimitetty muun muassa sosiaaliterapiaksi, psykososiaaliseksi terapiaksi tai psykososiaaliseksi työksi. Henkilökohtaisen huollon menetelmä perustui systemaattiseen työprosessiin, jolla oli teoreettisesti perusteltu tekniikka. Henkilökohtainen huolto oli luonteeltaan tapauskohtaista, mikä edellytti auttamistapojen huolellista suunnittelua ja prosessointia, mutta myös sosiaalityöntekijän oman toiminnan arviointia. Henkilökohtainen huolto voitiin jakaa kolmeen vaiheeseen: tutkimukseen, diagnoosiin ja hoitoon. Tämä kolmivaiheinen prosessi muodosti jatkumon, jossa eri vaiheet eivät seuranneet toisiaan selvärajaisesti, vaan olivat keskenään vuorovaikutuksessa. Henkilökohtainen huolto toteutui psykologian teorioiden mukaisesti perustellussa työtavassa.

4 4 B3. Kuka oli Gordon Hamilton ja mikä oli hänen käsityksensä sosiaalisesta diagnoosista? (2 Gordon Hamilton oli yhdysvaltalaisen caseworkin oppi isä. Hamilton vastasi caseworkin opetuksesta New York School of Social Workissä, josta muodostui 1940 luvulla niin sanotun diagnostisen koulukunnan pääpaikka. Hamiltonin pääteos "Theory and practice of Social Case Work" ilmestyi vuonna Teos saavutti nopeasti merkittävän aseman sosiaalityön opetuksessa ja sitä käytettiin myös Suomessa sosiaalihoitajien koulutuksessa. Hamiltonin mukaan sosiaalinen diagnoosi kohdistuu sekä yksilöön että hänen sosiaaliseen ympäristöönsä ja on välttämätön yksilön ja yhteisön välisen tilanteen hahmottamiseksi. Sosiaalinen diagnoosi edellyttää asiakkaan kokonaispersoonallisuuden ja sosiaalisen kokonaistilanteen arviointia. Asiakkaan tilannetta tulee Hamiltonin mukaan tarkastella laaja alaisesti, vaikka hän tulisikin pyytämään apua vain tiettyyn, rajattuun ongelmaan. Sosiaalisen diagnoosin taustaoletuksena on siis, että rajatullakin ongelmalla on laaja tausta ja että yksilöiden ongelmat on nähtävä samalla kertaa sekä yksilöllisinä että sosiaalisina. Diagnoosin avulla voidaan kunkin tapauksen osalta erikseen määritellä sosiaalityön painopiste joko yksilöön tai ympäristöön liittyväksi. B4. Setlementtiliikkeen keskeiset ideat ja niiden tunnuspiirteet? (2 Setlementtiliikkeen kaksi keskeistä ideaa olivat ihmisten tasavertainen kohtaaminen ja yhteisöllisen koheesion korostaminen. Molemmat perustuivat ajatukseen ei materiaalisesta sosiaalityöstä. Ihmisten tasavertaisen kohtaamisen lähtökohtana oli luottamuksen rakentuminen auttajien ja autettavien välille. Setlementtiliike pyrki luomaan uudenlaista sosiaalista vastuuta tilanteessa, jossa sosiaalisia ongelmia ei enää voitu ratkaista "viran puolesta ja lakien ja rahan avulla". Setlementtityöntekijät pyrkivät lähestymään hädänalaisia ihmisiä heidän omilla ehdoillaan. Työntekijät asettuivat itsekin asumaan slummialueille, joissa sosiaaliset ongelmat olivat käsin kosketeltavia. Näin toimien auttajien oli mahdollista oppia ymmärtämään köyhälistökortteleissa asuvien väestönosien elämää ja kulttuuria. Setlementtityön ihanteena oli asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sekä heidän aktivoimisensa oman elämänsä toimijoiksi ja ongelmiensa ratkaisijoiksi. Yhdysvaltalaisen setlementtiliikkeen perustaja Jane Addams lähti oletuksesta, että slummien ongelmat eivät ole seurausta siellä asuvien ihmisten epäsosiaalisista ominaispiirteistä, vaan pikemminkin yhteisön rakenteellisista ja toiminnallisista puutteista. Addamsilaisen setlementtityön perusoletuksena oli, että yhteisön sisäisen rakenteen ja dynamiikan kohentaminen ehkäisee myös sosiaalisten ongelmien syntyä. Addamsin näkemystä tukivat myös useat 1800 luvun loppupuolen sosiologit, jotka olivat raportoineet työväestön kaupunginosien ongelmista, joiden katsottiin juontavan juurensa yhteisöllisen rakenteen puuttumiseen ja yhteisöllis kulttuuristen perinteiden katkeamiseen. Ihmisten tasavertainen kohtaaminen ja yhteisöllisen koheesion korostaminen voidaan nähdä sosiaalityön instrumentteina, joiden avulla tavoitellaan yhteisöllistä muutosta. On kuitenkin huomattava, että setlementtiliikkeeseen perustuvassa sosiaalityössä tavoiteltiin myös yhteiskunnallista vaikuttamista ja paikallisten reformien toteuttamista. Tässä mielessä setlementtiliike toimikin kansalaisliikkeiden tavoin tukeutuen sosiaalireformeihin ja materiaaliseen auttamiseen.

5 5 B5. Määrittele mitä tai keitä olivat seuraavat ja kerro lyhyesti näiden merkityksestä. a) Toynbee Hall? (2 Toynbee Hall oli Britannian tunnetuin setlementti, joka sai nimensä vuonna 1883 kuolleen Arnold Toynbeen mukaan. Toynbee Hallista tuli kansainvälisen setlementtiliikkeen esikuva. Toynbee Hall oli siirtola, jossa asuttiin ja jolla oma hallinto lukujen vaihteessa Toynbee Hallissa asui yhteensä 180 ihmistä. Keskimääräinen asumisaika oli kolme vuotta. Setlementti sanana merkitsee sivistyneiden asettumista köyhien naapureiksi. Tavoite oli oppia tuntemaan köyhien oloja ja auttaa siellä missä apua tarvittiin. Toynbee Hall vaikutti esimerkkinä osaltaan siihen, että liike levisi Jane Addamsin mukana Yhdysvaltoihin ja keskeisten hahmojen kautta myös useisiin muihin maihin. b) Johann Heinrich Pestalozzi? (2 Johann Heinrich Pestalozzi oli sveitsiläinen kasvatuksen oppi isä, joka korosti kasvatuksen ja yhteiskuntaelämän yhteenkuuluvuutta jo 1700 ja 1800 lukujen vaihteessa. Pestalozzi pyrki lähestymään huono osaisuutta pedagogisesta näkökulmasta järjestämällä yhteiskunnallisen kasvatuksen uudella tavalla. Pestalozzin mukaan kasvatus luo edellytyksiä yhteiskuntaelämän kehittymiselle siten, että yhteiskunnan jäsenillä on mahdollisuus täysipainoiseen itsensä kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Toisaalta yhteiskunnallisten olojen kehittyminen luo perustan kasvatukselle, joka puolestaan mahdollistaa ihmisenä kehittymisen. Näin ollen yhteiskunnalliset epäkohdat ovat paitsi poliittisia, myös pedagogisia ongelmia. Pestalozzin kasvatusteoriaa voidaan kutsua ensimmäiseksi sosiaalipedagogiikan muotoiluksi. Kasvatusideologia suuntautui käytännön ongelmien ratkaisuun. Kasvatuksen keinoin voidaan korjata yhteiskunnallisia epäkohtia ja parantaa sosiaalisia oloja. Muutos perustuu ihmiseen itseensä. Perustana on kasvu siveellisyyteen. Pestalozzi ei tyytynyt vain teorian kehittämiseen, vaan kokeili myös opetusmenetelmiä ja työkasvatuksen käytäntöjä. c) Jane Addams? (2 Yhdysvaltalaisen setlementtiliikkeen "äiti" Jane Addams perusti Chicagoon Yhdysvaltojen tunnetuimman setlementin "Hull Housen". Chicagon setlementissä painotettiin yhteiskunnallisten uudistusten välttämättömyyttä, mutta muutosta ei rakennettu kristillisen maailmankuvan avulla. Addamsin mukaan setlementtien tuli lähestyä asukkaiden arkea mahdollisimman toiminnallisesti ja laajaalaisesti, jolloin myös kulttuurityö oli sosiaalityön olennainen liittolainen. Addams oli yhteisötyön uranuurtajia. Tavoitteena oli parantaa sosiaalisten yhteisöjen koheesiota ja siten lieventää ja ehkäistä sosiaalisia ongelmia.

6 6 Kuopion yliopisto Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos SOSIAALITYÖN VALINTAKOE 2007 / PÄÄSYKOEKYSYMYSTEN ARVIOINTIKRITEERIT A AINEISTOKOE A1) Jäsennä ja pohdi riippuvuusongelmien syntyä ja ehkäisyä. Hyödynnä vastauksessasi lukemaasi Anja Koski Jänneksen artikkelia. Aineistokoeosion maksimipistemäärä on kahdeksantoista (18) pistettä. Vastaukset arvostellaan pisteen tarkkuudella. Aineistokokeen arvostelussa käytetään seuraavia kriteereitä: 1) Aineiston sisältö, tietoperusta ja asioiden ymmärtäminen (9 aiheeseen liittyvät termit ja mallit on palautettu hyvin mieleen aineiston sisältämän asian hallinta ja sisällön käsittely aihetta on käsitelty monipuolisesti luetun tiedon ymmärtäminen ja oikea tulkinta aihetta on käsitelty syvällisesti selkeä ja johdonmukainen asioiden ja pääajatusten esittäminen sopivien johtopäätösten johtaminen 2) Analysointi ja soveltaminen (9 kyky analysoida aiheen eri osa alueita kyky valita ja arvioida periaatteita ja malleja ja soveltaa niitä aiheena olevaan pohdintaan kriittisen ajattelun näkyminen kirjoitetussa tekstissä kyky integroida omia ajatuksia ja käsitteitä omien ajatusten esilletuominen ja näkemysten perustelu eettisen ajattelun ja argumentoinnin näkyminen kirjoitetussa tekstissä B KIRJAKYSYMYKSET/ Timo Toikko: Sosiaalityön ideat Kirjan osalta vastausten maksimipistemäärä on kahdeksantoista (18) pistettä B1. Mitkä ovat sosiaalityön historian kaksi peruselementtiä ja kolme perinnettä sekä niiden tunnuspiirteet ja merkitys? (6 Vastaukset arvioidaan puolen (0,5) pisteen tarkkuudella. Jokaisesta kuvatusta peruselementistä ja perinteestä saa 0,5 pistettä (yhteensä 2,5. Kyseisten peruselementtien ja perinteiden tunnuspiirteiden ja merkityksen tarkemmasta kuvauksesta saa kustakin 0,5 pistettä (yhteensä 2,5. Yhden pisteen saa vastauksen kokonaisuudesta ja loogisesta käsittelytavasta.

7 7 B2. Henkilökohtaiseen huoltoon perustuvan sosiaalityön ideat ja niiden tunnuspiirteet? (2 Vastaukset arvioidaan puolen (0,5) pisteen tarkkuudella. Jokaisesta oikein nimetystä ideasta saa 0,5 pistettä (yhteensä 1 piste) ja kyseisen idean tunnuspiirteiden tarkemmasta kuvauksesta 0,5 pistettä (yhteensä 1 piste). Kysymyksen maksimipistemäärä on kaksi (2) pistettä. B3. Kuka oli Gordon Hamilton ja mikä oli hänen käsityksensä sosiaalisesta diagnoosista? (2 Vastaukset arvioidaan puolen (0.5) pisteen tarkkuudella. Henkilön oikeasta määrittelystä saa puoli (0,5) pistettä ja hänen sijoittamisestaan sosiaalityön perinteeseen saa puoli (0,5) pistettä. Käsityksen oikeasta kuvailusta saa 0,5 1 pistettä sen mukaan kuinka monipuolisesti ja tarkasti käsitys on kuvattu. Kysymyksen maksimipistemäärä on kaksi (2) pistettä. B4. Setlementtiliikkeen keskeiset ideat ja niiden tunnuspiirteet? (2 Vastaukset arvioidaan puolen (0,5) pisteen tarkkuudella. Jokaisesta oikein nimetystä ideasta saa 0,5 pistettä (yhteensä 1 piste) ja kyseisen idean tunnuspiirteiden tarkemmasta kuvauksesta 0,5 pistettä (yhteensä 1 piste). Kysymyksen maksimipistemäärä on kaksi (2) pistettä. B5. Määrittele mitä tai keitä olivat seuraavat ja kerro lyhyesti näiden merkityksestä: (yhteensä 6 Alakohdat a c, kukin kaksi (2) pistettä Henkilön tai asian oikeasta määrittelystä saa yhden (1) pisteen ja oikean merkityksen tarkemmasta kuvailusta yhden (1) pisteen. Mikäli vastaus sisältää joitakin oikeita piirteitä, on mahdollista saada puolikkaita pisteitä (0,5). Kunkin kohdan maksimipistemäärä on kaksi (2) pistettä, jolloin koko tehtävän maksimipistemäärä on kuusi (6) pistettä.