EROT, SUKUPUOLI JA OIKEUDENMUKAISUUS KOULUTUKSESSA

Transkriptio

1 EROT, SUKUPUOLI JA OIKEUDENMUKAISUUS KOULUTUKSESSA Minja Koskela (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia): Yläkouluikäiset oppilaat toimijuuksista neuvottelemassa. Intersektionaalisen feminismin näkökulma monikulttuuriseen musiikinluokkaan Väitöstutkimuksessani tarkastelen suomalaisen, monikulttuurisen yläkoulun musiikinopetuksen käytäntöjä intersektionaalisen feminismin näkökulmasta. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan monikulttuurisessa Suomessa koulukäytäntöjä ei voida suunnitella enää ainoastaan valkoisten, länsimaisten oppilaiden näkökulmasta, vaan kaikille yhteistä perusopetusta tulisi kehittää entistä yhdenvertaisemmaksi, inklusiivisemmaksi ja demokraattisemmaksi. Koska musiikki on keskeinen alue, jossa nuoret rakentavat identiteettejään ja neuvottelevat toimijuuksistaan, on musiikinopetuksen käytäntöjen demokraattisuuden takaaminen yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta keskeistä. Tutkimuksessani tarkastelen bändisoiton kehyksessä tapahtuvaa toimintaa omassa opetuksessani selvittääkseni, mitkä tekijät potentiaalisesti vahvistavat, heikentävät tai estävät oppilaiden toimijuuksien kehittymistä monikulttuurisessa oppilasryhmässä. Tarkastelen työssäni toimijuutta intersektionaalisen feminismin periaatteiden mukaisesti, millä tarkoitetaan, että toimijuuden muodostumisessa merkityksellisinä tekijöinä nähdään esimerkiksi seksuaalisuus, etnisyys, sukupuoli, rodullistaminen ja kulttuuri. Tutkijat ovat argumentoineet bändisoiton olevan verrattain demokraattinen pedagoginen käytäntö, ja bändisoiton koulukäyttö onkin Suomessa kansainvälisesti edistyksellistä. Kulttuurisesti moninaisessa oppilasryhmässä tämä herättää kuitenkin kysymyksiä: voiko länsimaiseen populaarimusiikkiin keskittyvän bändisoiton avulla tukea yhdenvertaisesti kaikkien oppilaiden toimijuuksien kehittymistä? Toteutuuko bändisoiton demokraattisuus, mikäli sen hyödyntäminen tapahtuu monikulttuurisessa musiikinluokassa, jossa eri toimijoiden suhteet länsimaiseen populaarimusiikkiin saattavat erota toisistaan runsaastikin? Tutkimusaineisto kerätään etnografisen tutkimusmenetelmän keinoin: pidän tutkimusjakson ajan opettaja-tutkijan päiväkirjaa, videoin oppitunteja sekä haastattelen tutkimusryhmän oppilaita. Tutkimukseni on osa Suomen Akatemian rahoittamaa ArtsEqual -hanketta ja työni sitoutuu hankkeen tavoitteisiin selvittämällä, miten taide lisää yhteiskunnan tasa-arvoa. Marja-Liisa Mäkelä (Turun yliopisto): Maahanmuuttajatyttöjen aktiivinen toimijuus koulusiirtymissä Väitöskirjani on osa Maahanmuuttajanuorten siirtymät ja koulutukselliset trajektorit: 4-vuotinen pitkittäistutkimus perusopetuksesta jatkokoulutukseen -tutkimusprojektia. Projektissa seurataan neljän vuoden ajan turkulaisia ja helsinkiläisiä maahanmuuttajataustaisia nuoria ja tarkoitus on selvittää heidän omia kokemuksiaan koulupolun varrelta. Kansainvälinen tutkimus on osoittanut, että maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on kantaväestöä enemmän vaikeuksia koulussa. Samaan aikaan on kuitenkin käynyt ilmi, että maahanmuuttajataustaiset tytöt menestyvät usein poikia paremmin koulussa (ks. mm. Kilpi 2010). Syytä voidaan hakea perinteisistä tyttöjen ja poikien rooleista, joissa tytöiltä odotetaan erityisen hyvää ja tottelevaista käytöstä, mikä kääntyy helpommin menestykseksi koulussa. Maahanmuuttaja(tyttö) nähdään

2 opettajien toimesta usein silti vain hänen etnisyytensä kautta ja vasten modernia länsimaista tyttöyttä vasten. Tämä seminaarityö pohjautuu toisen artikkelini luonnokselle, jossa käsittelen maahanmuuttajatyttöjen toimijuuteen liittyviä rajaehtoja. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten maahanmuuttajataustaiset tytöt puhuvat tulevaisuudestaan peruskoulun lopussa? Minkälaista toimijuutta he tuottavat puheessaan omista mahdollisuuksistaan suhteessa yhteiskunnan/perheen/kulttuurin tuottamiin rajoituksiin? Aineistonani toimii Turussa ja Helsingissä kerätty 9-luokalla olleiden 31 maahanmuuttajataustaisen tytön haastatteluaineisto. Tulen analysoimaan haastatteluja sisällönanalyysin kautta ja löytämään niissä käytettyjä keskeisiä toimijuuden tyyppejä. Tarkoitukseni on suhtautua kriittisesti maahanmuuttajatytöille usein tarjottuun rooliin etnisenä tyttönä ja odotan löytäväni haastatteluista moninaisia keinoja olla aktiivinen toimija koulutuksen polulla. Minna Saarinen (Helsingin yliopisto): Vertaissuhteiden merkitys maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten nuorten kouluvalinnassa yhdeksännen luokan yhteishaun aikana Nuorille vertaissuhteet ovat merkityksellisiä ja tärkeitä (Souto 2011; Hughes & Carter 2008). Tutkimukset osoittavat kaverien tärkeyden kouluviihtyvyydessä ja koulun käynnin sujumisessa (Kyttälä ym. 2015). Tärkeää on, että nuoret saavat tukea samoista kulttuurioloista tulevilta ikätovereiltaan (Suarez-Orosco ym. 2009). Nuoret tekevät koulutusvalintoja yhteishaussa, joka on osa heidän omaa henkilökohtaista elämänpolitiikkaansa (Giddens 1991). Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, mikä merkitys vertaissuhteilla on maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten nuorten koulutusvalinnassa yhteishauan aikana. Tutkimus pohjautuu nuorten teemahaastatteluihin, jotka toteutettiin yksilö-, ja ryhmähaastatteluina pääkaupunkiseudun ja Turun alueella keväällä. Tutkimus edustaa kvalitatiivista tutkimusotetta, joka on analysoitu sisällönanalyysilla. Aineisto on typologisoitu ja sitä kuvataan kahtena tyyppinä. Näitä ovat kaverisuuntautunut ja itsenäinen pyrkijä. Kaverisuuntautunut tyyppi: Turun haastatteluissa kaverisuuntautuneita pyrkijä-tyyppejä oli vain muutamia, joiden joukossa oli yhtä paljon sekä tyttöjä että poikia. He olivat maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja jakautuivat tässä tyypissä tasaisesti tyttöihin ja poikiin. Pääkaupunkiseudulla kaverisuuntautuneita pyrkijä-tyyppejä oli myös vähemmän, mutta tyttöjen edustus oli suurempi. Kaverisuuntautuneita pyrkijätyyppejä oli huomattavasti enemmän lukioon hakevissa kuin ammattikouluun tai kaksoistutkintoon hakevissa pyrkijöissä. Itsenäinen pyrkijätyyppi: Turun haastatteluissa ilmeni, että suurin osa haastatelluista oli itsenäisiä pyrkijä-tyyppejä. Mikäli he eivät olleet valinneet hakukohdettaan itse, siinä oli auttanut joko opinto-ohjaaja, vanhemmat ja sisarukset. Heissä oli tasaisesti sekä lukioon että ammattikouluun hakeneita. Tyttöjen ja poikien edustus oli tasaisesti jakautunutta. Pääkaupunkiseudulla itsenäinen pyrkijätyypeissä oli paljon tyttöjä, joista suurin osa haki lukioon. Myös ammattikouluun hakevia oli heissä runsaasti, mutta vähemmän kuin lukioon hakevia, mutta huomattavasti enemmän kuin kaksoistutkintoon pyrkiviä. Nuorten yläkoulun yhteishaussa on yksilöllisyytta, sukupuolisidonnaisuutta ja valinnanvapautta. Näin ollen nuorten valintaprosessit ovat tärkeä keskustelualuekoulutuspolitiikan kentällä. Katarina Perander-Norrgård (University of Helsinki): Parental support and upper secondary school students interest in higher education The aim of this study was to investigate the effects of identity capital on interest in higher education among upper secondary students. The analyzed variables of identity capital included parental academic background, family support and self-efficacy. A better understanding of the effects of different assets can facilitate targeted interventions for supporting more equal opportunities in higher education. The results of the Swedish-speaking students in PISA are not often mentioned. They do not reach the same level as their Finnish-speaking peers in some subjects and they also have some difficulties in reaching the same level as

3 the Finnish-speaking students in the matriculation examination. Lower scores in the matriculation examination, as well as in entrance exams to universities, affects the students future career orientations. This study was conducted through a web-based survey. The participants consisted of 480 sophomore students in ten Swedish upper secondary schools in Finland. Hierarchical regression, stratified by gender, was used to analyze the predictive value of parental academic background, family support and self-efficacy on interest in higher education. The results suggest that upper secondary school students interest in higher education is more dependent on parental support and perceived self-efficacy than academic background. Gender differences were small but detectable. Sirpa Lappalainen, Elina Lahelma, Reetta Mietola & Anna-Maija Niemi (University of Helsinki): Secondary school spaces and repeated gendered divisions in the model country of gender equality In educational policies, gender segregation in education has been globally regarded one of the main problems from the perspective of gender equality. Although, during the latest decades, countless projects in Finland and elsewhere have worked to challenge the division, the results have been scarce. In this presentation our aim is to reveal cultural processes, which obstruct objectives of less gender segregated and more equal labour market by focusing on school spaces in the contexts of lower and upper secondary education. The analysis is based on four ethnographic data sets generated in various contexts of secondary education during three different decades. The theoretical framework of the article is built by combining feminist poststructural and material theories. The preliminary analysis suggests that particular gender segregated school spaces might be emotionally rewarding, which might encourage further to gendered career choices. Our data from several decades shows that gendered patterns are suprisingly sustainable and special effort is needed both in the level of policies and paractices in order to destabilise gendered orders of education and labour market. Outi Ylitapio-Mäntylä & Virpi Vaattovaara (Lapin yliopisto): Sukupuolen ja koulutuksen merkitsemät toimijuudet Toimijuuden rakentuminen kietoutuu erilaisiin yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin. Koulutuksen tehtävä on avata ikkunoita toimijuuteen. Koulutuspolun aikana yksilölle syntyy yleensä käsitys siitä, mihin hän kykenee, mitä osaa tai mitä hän elämältään haluaa. Sukupuolen näkökulmasta toimijuuteen liittyy neuvottelua vaatimusten, rajoitusten ja mahdollisuuksien puitteissa. Sukupuoli määrittää valintoja, joita koulutusaloille ja työelämään sijoittumalla yksilöiltä odotetaan. Kuitenkin sukupuoli voi tarjota myös vaihtoehtoja muuttaa yhteiskunnallisia tai sosiaalisia järjestyksiä. Tutkimuksissamme koulutuksen arvaamaton arvo linkittyy sukupuoleen ja toimijuuteen. Jos arkisessa toiminnassa naisten ja miesten toimijuus rakentuu sukupuolitapaisesti ja neuvottelematta, valinnat ohjaavat helposti hyväksymään ja uusintamaan yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä koulutuksesta ja työnjaosta. Esityksessä kysymme, millaiset rajoitteet ja resurssit määrittävät koulutusvalintoja? Millä tavoin sukupuoli voi avata vai sulkea ovia toimijuuteen? Millaisiin odotuksiin ja vaatimuksiin kulttuuriset, sosiaaliset ja koulutuspoliittiset päätökset ohjaavat yksilöä valinnoillaan vastaamaan?

4 Jukka Lehtonen (Helsingin yliopisto): Sukupuolittunut keskustelu koulutuksen tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta suomalaisessa mediassa Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuuden työelämä: Politiikat ja toimintakäytännöt, tasaarvo ja risteävät erot Suomessa (WeAll) on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama tutkimushanke. Hankkeen tutkijat Jukka Lehtonen, Henri Hyvönen, Suvi Heikkinen, Marjut Jyrkinen, Emilia Kangas, Merja Lähdesmäki, Charlotta Niemistö ja Timo Suutari kokosivat 2555 uutisjutusta ja muusta tekstistä koostuvan media-aineiston työelämän ja koulutuksen tasa-arvoaiheista. Aineisto kerättiin kahdeksasta kotimaisesta mediasta (Helsingin Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus, Turun Sanomat, Hufvudstadsbladet, Kainuun Sanomat, Ilkka, YLE-verkkosivut, Tekniikka ja talous) vuoden 2016 tammi-huhtikuussa. Aineistosta rakennettiin tietokanta, joka mahdollistaa aineiston yleisiä piirteitä käsittelevän tilaston koostamisen sekä moninaisen laadullisen analyysin. Aineiston valinnassa ja sen analyysissä painottuvat koko hankkeen teoreettiset lähtökohdat, joita ovat huomion kiinnittäminen intersektionaalisuuteen, erilaisten vähemmistöasemien yhtäaikaiseen esiintymiseen ja niiden yhteisvaikutuksiin (McCall 2005), sekä Senin käsitys yksilöiden välisistä pystyvyyden ja toimintakyvyn eroista yhteiskunnan yhdenvertaisuuden mittarina. Aineiston analyysissä sovellettiin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaissa mainittua listaa mahdollisista syrjintäperusteista. Näiden lisäksi huomiota kiinnitettiin sosioekonomisiin ja alueellisiin eroihin sekä perheiden moninaisuuteen. Tässä esityksessä keskitytään erityisesti koulutusaiheisten aineistojen tarkasteluun sukupuolen ja muiden erojen näkökulmasta. Tarkastelussa ovat tekstien tekijät, toimijat sekä kuvitus. Median koulutuskeskustelussa esiintyy analyysin perusteella moninaisia sukupuolittuneita piirteitä. Ina Juva (Helsingin yliopisto): Kiusaamisen oikeuttaminen epänormaaliksi nimeämällä Artikkelikäsikirjoitukseen pohjaavassa esityksessäni tarkastelen sitä, miten kiusaaminen voidaan perustella ja oikeuttaa sillä, että kiusattu oppilas nimetään epänormaaliksi. Esitys perustuu etnografiseen tutkimukseen ja sen osana kerättyyn opettajien ja oppilaiden haastatteluaineistoon, joka on tuotettu kahdessa yläkoulussa pääkaupunkiseudulla. Analysoin, miten epänormaaliksi nimetty käytös muodostuu oppilaiden ja opettajien haastatteluissa sekä miten se toimii kiusaamisen perusteena. Kiusaamisen tutkimuksen kentällä esitykseni sijoittuu kriittiseen koulukuntaan, joka tarkastelee, miten poikkeavuus tuotetaan osana kiusaamista. Tarkastelen aineistoa soveltaen Judith Butlerin teoriaan sukupuolesta ja identiteetistä analysoiden sitä, miten normista poikkeava uhrius ei tule tunnistetuksi koulun diskursseissa ja saattaa siten johtaa totaaliseen ulossulkemiseen. Tiiu Kuurme (Tallinnan yliopisto): Pojat ja tytöt koulusta ja itsestään koulussa Sukupuoli vaikuttaa kriittisen pedagogiikan näkökulmasta huomattavasti koululaisten koulua ja omaa asemaansa siellä koskeviin asenteisiin. Esitykseni käsittelee sitä, miten sukupuoli vaikuttaa yhtäältä koululaisten näkemyksiin koulusta ja toisaalta heidän itsetajuntaansa koululaisena. Esitys perustuu empiiriseen tutkimukseen, jossa tutkittiin 649 oppilaan (10 Eestin koulun 7., 9., 10. ja 12. luokassa) suhtautumista kouluun ja oppilaan rooliin. Koulun suhteen tarkasteltiin koulutyytyväisyyttä, millaisia tunteita koulu oppilaissa herätti ja miksi sekä mielipiteitä koulun ympäristöstä, hyvästä ja huonosta opetuksesta ja oppilaiden mahdollisuuksista muuttaa koulua. Avoimia vastauksia (n= 50) analysoitiin laadullisesti temaattisella sisällönanalyysillä. Sukupuoli vaikutti eniten siihen, miten oppilaat suhtautuivat kouluun tiedonlähteenä, millaisia tunteita koulu heissä herätti (väsymys ja kuormitus olivat tyttöjen ongelmia) ja kuinka riippuvaisia he olivat opettajan läsnäolosta. Oppilaat suhtautuivat epäillen omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa kouluun. Tytöillä

5 ja pojilla oli erilaisia ratkaisuja koulun muuttamiseksi paremmaksi paikaksi: tytöt korostivat valmiutta muuttaa omaa persoonaansa ja asenteitaan koulumyönteisiksi ja poikien ratkaisu taas oli keksiä kompensoivia strategioita. Johtopäätöksenä on, että tytöt painottavat valmiutta mukautua oman persoonansa kustannuksella. Ulla Karvonen, Penni Pietilä & Liisa Tainio (Helsingin yliopisto): Kokemuskertomukset luokanopettajakoulutuksen opetuskeskusteluissa Luokanopettajakoulutukseen osallistuvilla opiskelijoilla ja opettajankouluttajilla on omakohtaista kokemusta kouluinstituutiosta, opetuksesta, opettajista ja luokkayhteisöistä sekä oppimisesta. On tavallista, että luokanopettajakoulutuksen opetuskeskusteluissa kasvatustieteellisen tiedon lisäksi kerrotaan koulukokemuksista, jotka ovat tavallisesti sukupuolittuneita. Diskurssianalyysin avulla kysymme, miten ja millaisia kokemuksia opetuskeskusteluissa kerrotaan ja pyydetään kertomaan sekä miten sukupuoli kokemuskertomuksissa jäsentyy. Aineisto on opetustilanteen julkista ja institutionaalista keskustelupuhetta. Se on kerätty videovarjostaen kolmea kohdeopiskelijaa luokanopettajakoulutuksen ensimmäisenä vuoden opinnoissa luennoilla ja ryhmäopetuksissa lukuvuonna (yhteensä 38 opetustapahtumaa). Opettajakoulutuksen opetuskeskusteluja leimaa institutionaalisuus esimerkiksi siten, että on tapana puhua sukupuolineutraalista oppilaista ja opettajista. Opetustilanteissa on tavallista, että opettajankouluttajat pyytävät opiskelijoita kertomaan omia kokemuksiaan puheena olevaan teemaan. Näissä kokemuskertomuksissa ilmi tuleva käytännöllinen, henkilökohtainen, erityinen ja kokemuksellinen on sukupuolittunutta. Käy ilmi, että kasvatustieteellisen tiedon sukupuolineutraalius ja käytännön sukupuolittuneisuus ovat ristiriidassa ja että kerrotut kokemukset johtavat vain harvoin niiden kriittiseen purkamiseen. Eroista kuten sukupuolesta vaikeneminen ei hävitä eroja vaan uusintaa niitä; näennäinen sukupuolineutraalius ei ole sukupuolisensitiivisyyttä. Opettajankoulutuksessa opiskelijoiden on tarkoitus saavuttaa sellainen ammatillinen kompetenssi, jolla he voivat työssään edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kokemuskertomuksia tulisikin tutkia lisää esimerkiksi siitä näkökulmasta, miten niitä voisi luokanopettajakoulutuksessa hyödyntää resurssina sukupuolen rakenteellisen tason käsitteellistämisessä. Helena Rajakaltio (Tampereen yliopisto): Millaista opiskelijakulttuuria luokanopettajakoulutus luo, uusintaa, muokkaa ja ylläpitää? Luokanopettajaopiskelijoiden heimokulttuurista ja sukupuolittuneista rakenteista Luokanopettajat ovat paljon vartijoina työssään nuorimman sukupolven kasvattajina ja elämään opastajina. Meillä on paljon tutkimustietoa ja rajaton määrä kokemustietoa siitä, miten suuri merkitys ja valta opettajalla on suhteessa oppilaisiin. Tehtävään valmentavaan opettajankoulutukseen kohdistuu paineita, jotka vaihtelevat koulutuspoliittisten intressien mukaan. Koulutukseen osallistuvana opettajana minua askarruttaa yhä enemmän se, miten koulutus tukee opiskelijoiden kasvatustietoisuuden kehittymistä tasaarvoa ja demokratiaa edistävissä perusarvoissa. Miten opetuksessa käsitellään erojen moninaisuutta, kuten kulttuurisia, etnisiä, sukupuolisia, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, ja ikään liittyviä kysymyksiä? Opetussuunnitelmat ovat ohentuneet yhteiskunnallisten, filosofisten ja historiallisten sisältöjen osalta, ja opetuksessa on yhä vähemmän tilaa haastaa opiskelijoita kyseenalaistamaan ja problematisoimaan mahdollisesti jo ennen koulutusta syntyneitä kategorisoivia erontekoja, esimerkiksi ahtaita feminiinisiä ja maskuliinisia sukupuolirooleja tai käsityksiä maailman tilasta. Opiskelijakulttuurien keskuudessa ilmenee tasaarvon kannalta kyseenalaista toimintaa. Lad culturella on pitkä perinne korkeakouluissa Briteissä ja sitä on tutkittu laajasti (esim. Jackson 2006, Phipps & Young 2013). Eräs suomalainen vastine löytyy miesluokanopettajaopiskelijoiden keskuudessa olevasta Tosimiestoimikunnasta ja härkäperinteestä, joka siirtyy

6 koulutussukupolvesta toiselle. Perinteen on koettu sisältävän eriarvoistavia ja poissulkevia asenteita toista sukupuolta kohtaan. Aiheesta on tehty kandidaatin tutkielma, jossa selvitetään miten miesluokanopettajaopiskelijat ovat kokeneet keskinäisen toimintansa opintojensa aikana. Luokanopettajaopiskelijoiden heimokulttuuri on kuitenkin sukupuolittuneita rakenteita laajempi kysymys, johon liittyy tutkimustietoa ja teoreettista ajattelua väheksyvä asenne. Uusi yliopistopolitiikka on välineellistänyt koulutuksen, opetuksesta on tullut tuotantotekijä ja opiskelijoista asiakkaita. Tämä asettaa esittämäni kysymykset entistä ahtaampaan tilaan. Tutkimus on vasta kehitteillä. Keskityn siinä sukupuolisen tasa-arvon kysymyksiin ja ajattelin haastatella opiskelijoita, jotka ovat kokeneet syrjintää.