DIABETESPÄIVÄ MIKKELISSÄ

Transkriptio

1 Pia Lahikainen Päivi Marttila DIABETESPÄIVÄ MIKKELISSÄ Riskimittauspisteiden suunnittelu ja toteutus Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Marraskuu 2008

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Pia Lahikainen ja Päivi Marttila Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön Koulutusohjelma Terveydenhoitajan suuntautumisvaihtoehto Diabetespäivä Mikkelissä - Riskimittauspisteiden suunnittelu ja toteutus Tiivistelmä Etelä-Savon sairaanhoitopiirin alueella toteutettiin terveydenedistämisen hanke vuosina Osana TERESA-hanketta järjestettiin Maailman Diabetespäivänä Mikkelin ammattikorkeakoulun sosiaalija terveysalan kampuksella kaikille avoin Vauhtia diabeteksen ehkäisyyn Etelä-Savossa-messu- ja seminaaritapahtuma. Opinnäytetyönä suunnittelimme mittauspisteet ja riskikartoitusmittaukset sekä yhteistyössä Mikkelin erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa työskentelevien diabeteshoitajien kanssa lomakkeen, jolle kirjasimme mittaustulokset. Rekrytoimamme sairaanhoitajaopiskelijat suorittivat mittauksia sekä kertoivat messuvieraille diabeteksen ennaltaehkäisystä ja sairauden itsehoidosta. Mittauspisteissä asioi yhteensä 116 asiakasta, joista 106 vastauslomaketta jäi lopulliseen aineistoon. Mittausasiakkaista enemmistö (84 %) oli naisia. Vertasimme riskimittauspisteiden tuloksia Suomessa ja muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin. Vyötärölihavuus ja BMI näytti olevan koholla suurella osalla mittausasiakkaista, samoin kuin vastaavassa suomalaisessa tutkimuksessa. Huolestuttavaa oli, että mittauksiin osallistuneista alle 45-vuotiaista naisista on vyötärölihavia 51 prosenttia ja miehistä enemmistöllä, 70 prosentilla, riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on kohtalainen tai jonkin verran lisääntynyt. Yksilöllinen ohjaus ja pysyvät elämäntapamuutokset ovat tehokkain tapa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Terveydenhuollon tulisi suunnata resursseja enemmän TERESA-projektin kaltaisiin hankkeisiin, joilla tavoitetaan suuri yleisö ja riskiryhmässä olevat ennen varsinaista sairastumista. Ennaltaehkäisy on aina edullisempaa kuin kalliiden lisäsairauksien hoitaminen. Asiasanat (avainsanat) tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, ennaltaehkäisy, DEHKO, messu- ja seminaaritapahtuma Sivumäärä Kieli URN 33 s.+ liitteet 6 s. suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Auli Sjögrén Opinnäytetyön toimeksiantaja Etelä-Savon sairaanhoitopiiri TERESA-projekti

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Pia Lahikainen and Päivi Marttila Degree programme and option Degree Programme in Health Care Public Health Nursing Name of the bachelor's thesis Diabetes Day in Mikkeli - Planning and Realisation of Risk Measuring Points Abstract A project of health promoting was executed in the Health Care District of South-Savo during years On then 14 of November 2007 a fair and exhibition was organised as a part of TERESA-project at Mikkeli University of Applied Sciences. It was called Boost the prevention of diabetes and it was open for everyone. The purpose of our bachelor s thesis was to plan measuring points, measurements for charting of risks and a special form for this exhibition in co-operation with diabetic nurses who work in Mikkeli specialist nursing and basic nursing. We recorded the results on the form. The nurse students carried out measurements and told the clients about prevention of type 2 diabetes and self care. The measuring points were visited by 116 clients. For the final material we got 106 answers forms. Most of the clients were women (84 %). We compared the results to the surveys made in Finland and in some other countries. The abdominal obesity and BMI seemed to be elevated among most of our clients. That same result was also showed in similar Finnish studies. It was alarming that 51 % of female clients under 45-years suffered from abdominal obesity. Most of the men (70%) had moderate or somewhat increased risk of getting type 2 diabetes. Individual guidance and permanent lifestyle change are the most effective ways to prevent type 2 diabetes. Health care should allocate more resources to the projects like TERESA. These kinds of projects reach the public and those who are in the risk group before they become ill. Prevention is always cheaper than taking care of expensive additional illnesses. Subject headings, (keywords) Type 2 diabetes, Metabolic Syndrome, Prevention, DEHKO, Fair and exhibition Pages Language URN 33 p + app 6 p Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn Remarks, notes on appendices Tutor Auli Sjögrén Bachelor s thesis assigned by Health Care District of South-Savo TERESA-project

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO PERUSTIETOA DIABETEKSESTA Kansansairaus Metabolinen oireyhtymä Liitännäissairaudet Ennaltaehkäisy ja itsehoito Väestöstrategia ja tutkimukset DIABETESPÄIVÄN SUUNNITTELU Teresa-projekti ja messujen suunnittelu Mittauspisteiden suunnittelu RISKIMITTAUSTEN TOTEUTUS Aineiston keruu mittauspisteissä Aineiston käsittely TULOKSET Taustatiedot Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomakkeen riskipisteet Vyötärönympärys ja painoindeksi Verenpaine ja säännöllinen verenpainelääkitys Todettu kohonnut verensokeri ja veren plasman glukoosipitoisuus Perintötekijät POHDINTA LÄHTEET LIITTEET LIITE 1: Mittaustulosten keruulomake LIITE 2: Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomake LIITE 3: Plasman sokerin viitearvot LIITE 4: Verenpaine LIITE 5: Vyötärönympärys LIITE 6: Verenpaineen luokittelut

5 1 JOHDANTO 1 Diabetes on useasta eri syystä aiheutuva energia-aineenvaihdunnan häiriö, jolle on luonteenomaista pitkäaikaisesti koholla oleva veren sokeripitoisuus ja häiriöt hiilihydraatti-, rasva- ja valkuaisaineenvaihdunnassa. Diabetes johtuu joko insuliinin puutteesta tai insuliinin vaikutuksen heikentymisestä tai molemmista. Diabetes jakautuu useampaan eri sairauteen, joita pyritään luokittelemaan taudin syntymekanismin eikä niinkään sairastumisiän tai hoitomuodon perusteella. Syntymekanismin mukaan luokiteltuna diabetes jaotellaan tyypin 1 diabetekseen eli nuoruustyypin diabetes, tyypin 2 diabetekseen eli aikuistyypin diabetes, muista syistä johtuva diabetes (haimatulehdus, muut hormonitoiminnan häiriöt, MODY) ja raskausdiabetes. Valtaosa suomalaisista diabeetikoista, noin 75 prosenttia, sairastaa tyypin 2 diabetesta, joka on usein ennaltaehkäistävissä.(saraheimo & Ilanne-Parikka 1999, 9.) Tyypin 2 diabeteksen on ennustettu räjähdysmäisesti lisääntyvän ja sen hoidon kustannusten moninkertaistuvan. Sen estämiseksi ratkaisun voi tuoda järkiperäinen voimavarojen suuntaaminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn ja kokonaisvaltaiseen hoitoon. Nämä toimenpiteet tulee kohdistaa sekä koko väestöön että erityisesti tyypin 2 diabeteksen riskiryhmiin. Väestöstrategian tavoitteena on vaikuttaa terveystottumuksiin ja pyrkiä vähentämään tunnettuja vaaratekijöitä.(dehko , 21, 39.) Diabeteksen ehkäisemiseksi perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä tulee tehostaa ja lisätä ravitsemuksen asiantuntemusta, koulutusta ja koordinaatiota (KTL B2/2008, 4). Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä terveyden edistämistä on viety eteenpäin TERESAhankkeella, joka jatkui vuoden 2007 loppuun. Hanke sai jatkoaikaa helmikuun 2008 loppuun asti (Häkkinen, 2008). TERESA-hankkeen tarkoituksena oli selvittää terveyden edistämisen nykytilannetta ja kehittää terveyden edistämistoimintaa Etelä-Savon sairaanhoitopiirin alueella. Osana TERESA-projektia järjestettiin Maailman Diabetespäivänä Mikkelin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan kampuksella kaikille avoin Vauhtia diabeteksen ehkäisyyn Etelä-Savossa-messu- ja seminaaritapahtuma.

6 2 Päivän tarkoituksena oli kiinnittää huomiota tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hyvinvoinnin edistämiseen Etelä-Savon alueella. Seminaarissa asiantuntijoina luennoivat ravitsemusterapeutti Hanna Partanen ja professori, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki. Messuesittelijöiksi oli kutsuttu diabeteksen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn liittyviä yrityksiä. Opinnäytetyönä suunnittelimme mittauspisteet ja riskikartoitusmittaukset sekä rekrytoimme mittauksia suorittavat opiskelijat. Sairaanhoitajaopiskelijat suorittivat mittauksia sekä kertoivat diabeteksen ennaltaehkäisystä ja sairauden itsehoidosta. Lisäksi opinnäytetyön raportissa käsittelemme riskikartoitusmittausten tuloksia. 2 PERUSTIETOA DIABETEKSESTA 2.1 Kansansairaus Diabetes on joukko erilaisia sairauksia, joille on yhteistä kohonnut veren sokeripitoisuus. Diabeteksen päämuodot ovat tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetes ja tyypin 2 eli aikuistyypin diabetes, lisäksi diabetes on luokiteltu alamuotoihin syntymekanisminsa mukaan. Diabeteksesta johtuvat aineenvaihduntahäiriöt aiheutuvat joko haiman insuliinia tuottavien solujen vaurioitumisesta ja siitä aiheutuvasta insuliinin puutoksesta tai insuliinin vaikutuksen heikentymisestä eli insuliiniresistenssistä ja samanaikaisesta häiriintyneestä ja riittämättömästä insuliininerityksestä. (Ilanne-Parikka, Kangas, Kaprio, Rönnemaa 2006, 7.) Tyypin 1 diabeteksessa haiman insuliinia tuottavat beetasolut tuhoutuvat ja siitä vaihtelevalla nopeudella ilmaantuu täydellinen insuliinin puutos. Beetasolujen tuhoutumisen aiheuttaa autoimmuunitulehdus tai (harvoin) jokin tuntematon syntymekanismi. Tyypin 1 diabeteksen kaltaista autoimmuunidiabetesta kutsutaan LADA:ksi (Latent Autoimmune Diabetes In Adults). Näillä potilailla alkuvaiheessa oireet vastaavat tyypin 2 diabeteksen oireita, mutta muutamassa vuodessa heille kehittyy merkittävä insuliininpuute.(yki-järvinen & Tuomi 2006, 788.) Raskauteen liittyvien hormonimuutosten aiheuttama lisääntynyt insuliinintarve aiheuttaa raskausdiabetesta eli gestaatiodiabetesta. Raskausdiabeteksen tiedetään olevan selvä myöhemmin kehittyvän var-

7 3 sinaisen diabeteksen riski. Raskausdiabetesta sairastaneilla riski sairastua tyypin 1 diabetekseen on 5-10 prosenttia ja tyypin 2 diabetekseen noin 50 prosenttia (Saraheimo & Kangas 2006, 13 19). MODY (Maturity Onset Diabetes in the Young) tarkoittaa sanatarkasti nuorella iällä alkavaa aikuistyyppistä diabetesta. MODY-tyypin diabetes johtuu haiman puutteellisesta insuliinierityksestä, kuitenkin insuliiniherkkyys on normaali (Rönnemaa 2006, 19). MODY:a on olemassa neljää eri tyyppiä. Harvinaisia geneettisiä poikkeavuuksia on mm. mitokondriaalinen diabetes (MIDD). Vain äidiltä seuraavalle sukupolvelle (tytöille ja pojille) periytyvä mutaatio on DNA:ssa, jolloin taudinkuva on kirjava, ja siihen kuuluu useimmiten kuulonhäiriö tai neurologisia oireita. Insuliinin puutteen vaikeusaste vaihtelee ja diagnoosi perustuu DNA-testiin. (Diabeteksen käypä hoito-suositus.) Diabetes voi kehittyä sekundaarisesti muille taudeille, esimerkiksi haimatulehduksen jälkeen tai sairastettaessa hemokromatoosia eli raudankertymäsairautta. Diabetes voi liittyä hyperkortisolismiin tai kasvuhormonin liikatuotantoon. Usein pohjana on perinnöllinen alttius tyypin 2 diabetekselle. Haimanpoiston jälkeinen diabetes kehittyy täydellisen haimanpoiston jälkeen. Tähän liittyy suuri hyperglykemiaherkkyys. (Yki-Järvinen & Tuomi 2006, 789.) Tyypin 2 diabetes (aikuistyypin diabetes, NIDDM eli non-insulin-dependent diabetes mellitus) on alkuun salakavalasti pitkään oireeton tai vähäoireinen, ja siksi se todetaan usein vasta lisäsairauksien ilmaantumisen, esimerkiksi sydäninfarktin yhteydessä. Tyypin 2 diabetes on vahvasti perinnöllinen sairaus ja se esiintyy tyypillisesti suvuittain. Jos toisella vanhemmista on tyypin 2 diabetes, niin jokaisen lapsen sairastumisriski on noin 40 prosenttia. Äidin puolelta perittynä riski näyttää olevan hieman suurempi kuin isän puolelta tulevana. Jos molemmilla vanhemmilla on tyypin 2 diabetes, lapsen riski sairastua on jopa 70 prosenttia. Yleensä diabetes on osa metabolista oireyhtymää, 80 prosentissa tapauksista, jossa insuliinin vaikutus on heikentynyt. Tällöin omaa insuliinituotantoa on, mutta ei tarpeeseen nähden riittävästi. Insuliinintuotanto voi vuosien kuluessa ehtyä täysin. (Saraheimo & Kangas 2006, ) Suomessa on tyypin 2 diabeetikkoa ja diagnosoimattomia arvioidaan olevan noin (Diabetesliitto, 2007). Tyypin 2 diabeetikoiden määrän on arvioitu lisääntyvän noin 70 prosentilla jo vuoteen 2010 mennessä (DEHKO , 5). Tutkimukset osoittavat, että väestön vyötärönympärys on kasvanut viimeisen viidentoista vuoden aikana miehillä 2.7 cm ja naisilla 4.3 cm. Sisäelinten ympärille kertyvä

8 4 rasva eli abdominaalinen lihavuus on vaarallisempaa kuin tasaisesti jakautunut ylipaino (Lahti-Koski, Harald, Männistö, Laatikainen, Jousilahti 2007, ). Liikapainon yleistyminen, liikunnan puute ja väestön ikärakenteen muuttuminen ovat tärkeimmät syyt taudin esiintyvyyden kasvuun (DEHKO , 7). Viimeisimmän FINRISKI 2007-tutkimuksen mukaan ylipainon lisääntyminen olisi hidastumassa. Vuoden 2012 FINRISKI-tutkimuksessa nähdään, pysähtyykö ylipainon lisääntyminen kokonaan (KTL B2/2008, 3) Metabolinen oireyhtymä Metabolinen oireyhtymä (MBO) on aineenvaihdunnan häiriökokonaisuus, jota sairastaa väestöstä arviolta prosenttia. Oireyhtymä on yleisempi kuin aikuistyypin diabetes, mutta sen oireita on havaittavissa valtaosalla tyypin 2 diabeetikoista. Kahdeksallakymmenellä prosentilla tyypin 2 diabeetikoista on huomattavasti ylipainoa ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö on silloin osa laajempaa aineenvaihdunnan häiriötä. Metabolinen oireyhtymä on aiemmin erillisinä pidettyjen sairauksien yhteenliittymä, jossa yhdistävänä tekijänä on elimistössä ilmenevä insuliiniepäherkkyys eli insuliiniresistenssi. Tämän seurauksena insuliinin teho soluissa on heikentynyt. (Saraheimo & Kangas 2006, 20.) Metabolisen oireyhtymän tarkkaa syntytapaa ei tiedetä, mutta kyseessä on elintapasairaus, johon liittyy perintö- ja ympäristötekijöitä. Rasvakudoksen määrän lisääntyminen ja kertyminen keskivartaloon, lihaksiin ja maksaan aiheuttaa aineenvaihdunnallisia häiriöitä, kuten verenpaineen kohoamisen, sokeriaineenvaihdunnan häiriön ja epäedulliset veren rasva-arvot. Metabolisessa oireyhtymässä rasvakudoksen normaalitoiminta häiriintyy. (Iivanainen, Jauhiainen, Pikkarainen 2006, ) Kansainvälinen Diabetesliitto (IDF) on julkaissut uudet metabolisen oireyhtymän kriteerit, joiden tarkoituksena on tehdä tämän oireyhtymän diagnosointi entistä helpommaksi perusterveydenhuollossa kaikkialla maailmassa. IDF:n määritelmän mukaan keskivartalolihavuus (vyötärön suuri ympärysmitta) on metabolisen oireyhtymän välttämätön kriteeri. Miehillä keskivartalolihavuuden kriteerinä on vyötärön ympärysmitta vähintään 94 cm ja naisilla vähintään 80 cm. Jos painoindeksi (BMI, body mass index) on vähintään 30 kg/m², keskivartalolihavuuden kriteeri täyttyy, eikä vyötärön ympärysmittaa tarvitse mitata. Lisäksi diagnoosiin tarvitaan kaksi seuraavista kriteereistä:

9 5 suuri triglyseridipitoisuus (vähintään 1,7 mmol/l), pieni HDL-kolesteroliarvo (miehillä alle 1,03 mmol/l ja naisilla alle 1,29 mmol/l), kohonnut verenpaine (systolinen vähintään 130 mmhg ja diastolinen vähintään 85 mmhg) ja plasman glukoosipitoisuuden suurentunut paastoarvo (vähintään 5,6 mmol/l tai aikaisemmin todettu tyypin 2 diabetes). Kriteerit täyttyvät, jos veren rasva- ja kolesteroliarvoihin tai verenpaineeseen kohdistuu lääkehoito. (Laakso 2005, ) Metabolisen oireyhtymän hoidossa päähuomio on sydänsairauksien ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Hoito kohdistetaan ensisijaisesti oireyhtymän perushäiriöihin eli ylipainoon, keskivartalolihavuuteen ja insuliiniresistenssiin (Laakso 2005, ). Oireyhtymän riskin varhainen toteaminen on tärkeää, sillä tauti etenee oireettomasti ja hitaasti. Se voi johtaa sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen ja jopa ennenaikaiseen kuolemaan (Iivanainen ym.2006, ) Liitännäissairaudet Huono diabetestasapaino on merkittävä elinmuutoksille altistava tekijä. Myös perintötekijöillä on merkitystä siten, että tietyllä perimällä on pienempi todennäköisyys saada elinmuutoksia kuin toisenlaisella perimällä (Rönnemaa 2006, 390). Elinmuutosten syynä on sairastuneiden verisuonien heikentynyt kyky kuljettaa eri elimiin happea ja ravintoaineita (Iivanainen ym.2006, 556). Muutokset elimissä voidaan jakaa esiintymispaikan mukaan seuraavasti: silmät, munuaiset, hermosto, jalat ja sydän ja verisuonet. Diabeteksesta johtuvia muutoksia voi esiintyä myös iholla, suussa ja yläraajoissa. Retinopatiassa eli silmän verkkokalvosairaudessa hiussuonten rakenne muuttuu aiheuttaen näkyviä muutoksia ensin pienissä, myöhemmin suuremmissa silmänpohjan verisuonissa. Tämän aiheuttaa veren korkea sokeripitoisuus eli hyperglykemia. (Summanen & von Wendt 2007, 2641.) Retinopatia on yksi yleisimmistä diabeteksen aiheuttamista elinmuutoksista, jota esiintyy toteamisvaiheessa jopa 30 prosentilla tyypin 2 diabeetikoista. Muita diabeteksen aiheuttamia silmäsairauksia ovat muunmuassa silmänliikuttajalihaspareesit, kuivasilmäisyys, ksantelasma eli luomien ihonalaiskudoksen rasvakertymä, sarveiskalvon tuntopuutokset, glaukooma ja suurentunut riski harmaakaihiin. (Kaarniranta & Sorri 2008, )

10 6 Diabeettinen nefropatia on vakava diabeteksesta aiheutuva komplikaatio, joka on Suomessa yleisin dialyysihoitoon johtava munuaissairaus. Tyypin 2 diabeetikoilla nefropatian esiintyvyys on noin prosenttia, mutta komplikaatio on viime vuosina yleistynyt selvästi. Nykyään diabeetikot elävät pitempään tehokkaamman sydänongelmien hoidon myötä ja heille ehtii kehittyä nefropatia (Groop & Forsblom 2007, 212). Diabeettinen nefropatia jaetaan kolmeen vaiheeseen. Varhaiseen vaiheeseen liittyvät toiminnalliset muutokset, kuten glomerulussuodoksen lisääntyminen, verenpaineen nousu, munuaisten koon suureneminen ja mikroalbuminuria. Toiseen vaiheeseen kuuluvat ajoittainen proteinuria ja etenevät morfologiset muutokset, kuten tyvikalvon paksuuntuminen. Kolmannessa vaiheessa todetaan munuaistaudin selvät merkit: glomerulussuodoksen pieneneminen, pysyvä proteinuria ja osalla nefroottinen oireyhtymä. Tässä vaiheessa munuaisten vajaatoiminta lisääntyy nopeasti ja verenpaine on usein koholla. Hyvä glukoositasapaino, verenpaineen varhainen hoito ja tupakoinnin lopetus ovat tärkeitä nefropatian ehkäisemiseksi. (Koivisto & Sipilä 2000, ) Neuropatia eli diabeettinen hermosairaus on havaittavissa noin 20 prosentilla tyypin 2 diabeetikoista jo diabeteksen toteamishetkellä (Rönnemaa 2006, 403). Neuropatia voi ilmetä hyvin monenlaisin oirein riippuen hermovaurion laajuudesta ja siitä, onko vaurioitunut hermo motorinen, sensorinen vai autonominen. Oireet voivat ilmetä mm. kipuina, lihaskramppeina, tuntohäiriöinä ja erilaisina suoliston toimintahäiriöinä. Neuropatia altistaa diabeetikon jalkavaurioille, minkä vuoksi vaurioiden ehkäisyyn ja varhaiseen toteamiseen tulee kiinnittää huomiota (Koivisto & Sipilä 2000, ). Diabeetikon jalkaongelmiin voi olla monia syitä, kuten heikentynyt verenkierto, neuropatia tai lisääntynyt tulehdusherkkyys huonon sokeritasapainon vuoksi. Nämä altistavat tekijät yhdessä ulkoisten syiden kanssa voivat johtaa haavaumiin, lihas- ja luukudoksiin ulottuviin tulehduksiin ja kuolioihin. (Rönnemaa 2006, 427.) Tyypin 2 diabeetikoista 65 prosenttia käyttää jalkaterapeutin palveluja. Diabeetikoille tehtävät alaraaja-amputaatiot ovat vähenemässä lisääntyneen jalkojen tutkimisen, seurannan ja tehostetun hoidon ansiosta. Riski joutua alaraaja-amputaatioon on kuitenkin jopa 20- kertainen verrattuna ei-diabeetikoihin. (Winell & Reunanen 2006,40 41.) Tyypin 2 diabeetikoilla on kolminkertainen riski saada sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. Tämän aiheuttaa diabeetikoiden tavallista helpommin ahtautuvat sepelvaltimot,

11 7 jolloin sydämen riittävä veren, hapen ja energian saanti estyy. Valtimoiden ahtautumista kutsutaan ateroskleroosiksi. Lisäksi diabeetikoilla on veren hyytymistaipumus lisääntynyt, jonka seurauksena sepelvaltimoon voi tulla täydellinen tukos aiheuttaen valtimon ravitseman sydänlihaksen osan kuolion eli sydäninfarktin. (Rönnemaa 2006, 420.) Diabeteksen on tutkimusten mukaan todettu olevan iskeemisen aivohalvauksen riskitekijä. Heikentynyt glukoosinsieto kaksinkertaistaa aivohalvausriskin ja metaboliseen oireyhtymään liittyy 2,3-kertainen aivohalvauksen ja 2,8-kertainen iskeemisen (veren ja hapen puutteesta johtuva) aivohalvauksen riski (Strandberg 2004, 12 13, 15 16). Aivohalvausten vähentymiseen voidaan vaikuttaa tehokkaalla verenpaineen hoidolla (Winell & Reunanen 2006, 46). Mikäli elämäntapahoidolla ei päästä tavoitteisiin, on syytä aloittaa lääkehoito. Tyypin 2 diabeetikoilla käytettävillä verenpainelääkkeillä on munuaisvaurioita estävä ja hidastava vaikutus, eivätkä ne vaikuta epäedullisesti glukoosi- ja lipidiaineenvaihduntaan (Vauhkonen & Holmström 2005, 365). Suurin osa elinmuutoksista syntyy vasta kun diabetes on kestänyt yli 15 vuotta ja ollut huonossa tasapainossa pidemmän aikaa. Tyypin 2 diabeetikoilla muutoksia elimissä voi esiintyä jo diabeteksen toteamishetkellä, koska sairaus on voinut olla piilevänä useiden vuosien ajan (Ilanne-Parikka ym. 2006, 389). Jos tyypin 2 diabeteksen yleistymistä ei saada ennaltaehkäistyä, diabeteksen ja siihen liittyvien lisäsairauksien vuotuiset hoitokustannukset voivat nousta nykyisestä 505 miljoonasta eurosta jopa 841 miljoonaan euroon vuoteen 2010 mennessä (DEHKO , 9). 2.2 Ennaltaehkäisy ja itsehoito Tyypin 2 diabeteksen puhkeamista voidaan ennaltaehkäistä elintapojen muutoksella. Sairauden puhkeamista edeltää pitkä esivaihe, jolloin riskihenkilöitä voidaan seuloa Diabetesliiton riskitestin avulla (Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomake, Liite 2., Seppänen & Alahuhta 2007, 15). Lomake sisältää kahdeksan kysymystä, joiden vastaukset on pisteytetty. Ikä on jaettu neljään eri luokkaan, joista korkein pistemäärä tulee yli 64-vuotiaille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että riski sairastua tyypin 2 diabetekseen kasvaa iän lisääntyessä. Lomakkeelle lasketaan painoindeksi, mutta esimerkiksi lievä liikapaino (BMI kg/m²) ei kuitenkaan lisää sairastumisriskiä. Keskivartalolihavuus kartoitetaan mittaamalla vyötärönympärys, joka yhdistettynä liikapainoon on merkittävä riskitekijä.

12 8 Testissä kysytään liikuntatottumuksista, koska tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä päivittäisellä liikunnalla on merkitystä (Lindström & Tuomilehto 2002). Ruokailutottumuksista testissä kartoitetaan kuitujen osuutta, sillä runsaskuituinen ruoka hidastaa hiilihydraattipitoisen ruuan pilkkoutumista suolistossa ja samalla sen imeytymistä vereen sokerina. Kuitupitoinen ruoka parantaa myös veren rasva-arvoja (Heinonen 2006, 116). Tutkimusten mukaan kohonnut verenpaine ennustaa tulevaa diabetesta, joten lomakkeella on kysymys Oletko koskaan käyttänyt säännöllisesti verenpainelääkkeitä?. Vastauksesta selviää, onko kohonnut verenpaine todettu kliinisesti. Vastaus kysymykseen Onko verensokerisi joskus todettu olevan koholla? ennustaa myöhempää diabetekseen sairastuvuutta. Geneettistä alttiutta sairastua tyypin 2 diabetekseen selvitetään kysymällä lähisukulaisten diabeteshistoriaa. Yhteenlasketut pisteet kertovat, miten todennäköistä tyypin 2 diabetekseen sairastuminen seuraavan kymmenen vuoden aikana on. Lomake on kehitetty FINRISKI-aineistosta saatujen tutkimustietojen perusteella. Testi on selkeä ja yksinkertainen ja sen voi tehdä muutamassa minuutissa ilman laboratoriokokeita ja se sopii sekä terveydenhuollon ammattilaisten että kenen tahansa sairastumisriskistään kiinnostuneen käyttöön. Korkean riskin omaaville henkilöille voidaan tehdä sokerirasituskoe ja mitata verensokeripaastoarvo oireettoman diabeteksen havaitsemiseksi. (Lindström & Tuomilehto 2002.) DEHKO ohjelmassa on määritelty toimenpiteet tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Näitä on 5-10 prosentin pysyvä painonpudotus, mielellään vähitellen normaalipainoon. Rasvan saantia tulisi vähentää alle 30 prosenttiin saadusta energiamäärästä ja eläinrasvojen osuuden vähentäminen alle 30 prosenttiin kaikista rasvoista. Lisäksi suositellaan riittävän kuitupitoista ravintoa, jota on täysjyväviljatuotteet, hedelmät, kasvikset ja juurekset. Liikuntaa, esimerkiksi kävelyä, suositellaan mieluiten yli neljä tuntia viikossa. Liikunnan hyötyvaikutus on melko lyhytkestoista, jos säännöllinen liikunta lopetetaan (Valle, Lindström, Eriksson, Hämäläinen, Ilanne-Parikka, Keinänen-Kiukaanniemi, Louheranta, Laakso, Martikkala, Rastas, Salminen, Aunola, Hakumäki, Mannelin, Sundvall, Uusitupa, Tuomilehto 2002). Elintapojen muutoksella vähennetään kaikkia tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä, kuten kohonneita verensokeri-, verenpaine- ja veren rasva-arvoja sekä ylipainoa (Seppänen & Alahuhta 2007, 15 16).

13 9 Tyypin 2 diabeteksen hoito on kokonaisvaltaista ja perustuu diabeetikon omaan aktiivisuuteen hoidossa sekä halukkuuteen sitoutua terveyttä edistäviin elintapoihin. Tarvittaessa käytetään runsastakin lääkehoitoa, sillä pelkkä verensokerin hoitaminen ei riitä, vaan myös kohonnut verenpaine ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt tulee hoitaa ja tukoksia ehkäistä aspiriinilla (Ilanne-Parikka ym. 2006, ). Usein tehokas verenpaineen hoito vaatii useiden lääkkeiden yhdistelmähoitoa, ja ainakin 70 prosenttia tyypin 2 diabeetikoista tarvitsee lipidilääkitystä saavuttaakseen hoitotavoitteen (Vauhkonen & Holmström 2005, ). Tyypin 2 diabeteksen hoidon lähtökohtana on aina liikapainon hoito, ruokavaliohoito, arkiaktiivisuuden lisääminen ja liikunta. Mikäli elämäntapahoidolla ei päästä 3-6 kuukaudessa diabeetikoille asetettuihin hoitotavoitteisiin, on tarpeen aloittaa lääkehoidot (Vauhkonen & Holmström 2005, 365). Hoidon tavoitteita ovat hyvä elämä diabeteksesta huolimatta sekä valtimotaudin ja muiden lisäsairauksien ehkäisy ja hoito (Ilanne-Parikka ym. 2006, 187). Elintapoihin liittyvien riskitekijöiden tiedostaminen taudin kehittymiseen mahdollistaa ennaltaehkäisyn. Vasta viime aikoina on saatu luotettavaa näyttöä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn toteutuksesta ja vaikuttavuudesta. Tutkimuksessa elintapamuutoksien vaikutuksesta tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn ilmeni, että tehokasta elintapaohjausta saaneilla henkilöillä tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus oli 58 prosentilla pienempi kuin verrokkiryhmällä (Lindström 2006). Elintapaohjaus vaikuttaa tehokkaimmin silloin, kun asiakkaan ja hoitajan vuorovaikutus perustuu tasavertaisuuteen, asiakkaan taustatekijät otetaan huomioon ja elintavat selvitetään yhdessä asiakkaan kanssa aktiivisesti ja tavoitteellisesti (Kääriäinen & Kyngäs 2005). Vallen ym. (2002) mukaan todetaan, että asiantunteva, yksilöllisesti annettu neuvonta ja ohjaus ovat tehokkaampia kuin yleisohjeiden antaminen. Pertti Mustajoki (2003) käsittelee artikkelissaan kuinka terveydenhuollon työntekijä voi herättää potilaan sisäisen motivaation ja kuinka motivaation esteitä voidaan poistaa. Eri ihmisillä on yksilöllinen valmius muutoksiin. Vastaanottohetkellä vain pieni osa asiakkaista on valmis muuttamaan tottumuksiaan. Tällöin on hyvä käyttää avoimia kysymyksiä tai kysyä suoraan hänen muutoshalukkuutta. Kansanterveyslaitoksen julkaiseman Sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportin mukaan terveyden- ja sairaanhoitajien roolia sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa voidaan oleellisesti lisätä. Kehittämällä koulutusta ja vahvistamalla alueellisia ja paikallisia terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn perusrakenteita saadaan pidempikestoisia tuloksia (KTL

14 10 B2/2008, 4). Diabetesliitto käynnisti vuonna 2001 Dehko-projektina ryhmäohjausmallin kehittämisen tyypin 2 diabeetikkojen ohjaamiseen. Pilottiryhmien pohjalta terveydenhuollon käyttöön kehitettiin ohjausmalli ja sen toteuttamiseen liittyvä koulutus. Koulutusta saaneet terveydenhuollon ammattilaiset antoivat pilottiryhmistä hyvin positiivista palautetta ja ryhmään osallistuneet kokivat ryhmäohjausmallin tehokkaaksi. (Marttila, Himanen, Ilanne-Parikka, Hiltunen 2004, 3, ) 2.3 Väestöstrategia ja tutkimukset Koska enemmistö tyypin 2 diabetesta sairastavista hoidetaan perusterveydenhuollossa, se on perusterveydenhuollon suurimpia haasteita. Yhteiskunnalle lääkekustannuksien lisäksi tulevat mittavat kustannukset diabeteksen liitännäissairauksien hoitokuluista (KTL 2008, 18). Tämä voidaan välttää ennaltaehkäisemällä tautia ja siihen liittyviä lisäsairauksia (DEHKO , 7). Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma kuuluu valtakunnalliseen Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaan, Dehkoon, joka luo pohjan diabeteksen ehkäisyn ja hoidon järjestämiselle, kehittämiselle sekä diabeetikon omahoidon tukemiselle Suomessa vuosina Ehkäisyohjelman on suunnitellut asiantunteva työryhmä puheenjohtajanaan professori Jaakko Tuomilehto ja koordinaattorina toimii Diabetesliitto. (DEHKO , 3.) Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma sisältää kolme samanaikaisesti toteutettavaa strategiaa. Väestöstrategia pyrkii edistämään koko väestön terveyttä ravitsemuksen ja liikunnan keinoin siten, että tyypin 2 diabeteksen vaaratekijät, kuten ylipaino ja metabolinen oireyhtymä, vähenevät kaikissa ikäryhmissä. Strategian yksilöihin ja yhteiskuntaan suunnattujen toimenpiteiden tavoitteena on ylipainon ehkäisy. Korkean riskin strategia suuntaa yksilökohtaisia toimenpiteitä henkilöihin, joilla on erityisen suuri vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Strategiassa on järjestelmällinen malli riskiryhmiin kuuluvien seulontaan, ohjaukseen ja seurantaan. Riskihenkilöitä seulotaan Diabetesliiton tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomakkeella. Varhaisen diagnoosin ja hoidon strategia kohdistuu vastasairastuneisiin tyypin 2 diabeetikoihin. Tavoitteena on ohjata heidät ajoissa järjestelmälliseen hoitoon ja estää näin elämänlaatua heikentävien ja kustannuksiltaan kalliiden lisäsairauksien kehittyminen. (DEHKO , 5.)

15 11 Ehkäisyohjelman liikkeelle saamiseksi ja sen vaikuttavuuden arvioimiseksi käynnistettiin Dehkon 2D-hanke (D2D) eli tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelman toimeenpanohanke neljässä sairaanhoitopiirissä ympäri Suomen. Myöhemmin mukaan liittyi viides sairaanhoitopiiri. D2D-hankkeen vaikutuspiirissä oli noin 150 kuntaa ja 1,5 miljoonaa suomalaista. Hanke aloitettiin kouluttamalla terveydenhuollon henkilöstöä ehkäisevän toiminnan perusteisiin, tiimityöhön ja yhteistyöhön muiden terveyden edistämisen toimijoiden kanssa. Hankkeessa kehitettiin uusia ja tuettiin jo käytössä olevia tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyn ja varhaisen hoidon toimintamalleja sekä -käytäntöjä työterveys- ja perusterveydenhuollossa. D2Dhankkeella haluttiin osoittaa, että kohdennettu ehkäisevä toiminta vaikuttaa tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyteen, sen alkamisikään ja väestön yleiseen terveydentilaan. Tavoitteena oli parantaa alueellisesti ja sosiaalisesti väestön tasa-arvoa terveyden suhteen ja osoittaa ehkäisevän toiminnan kustannusvaikuttavuus. Hankkeen tavoitteena oli vähentää tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuutta 25 prosentilla ja diabetekseen liittyvien lisäsairauksien vaaratekijöitä. Tärkeäksi muodostui diagnosoida sairaudestaan tietämättömät tyypin 2 diabeetikot aiempaa varhaisemmin ja saattaa jo diagnosoidut nopeasti tarkoituksenmukaisen hoidon piiriin. Ehkäisytoimet toteutettiin perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon normaalin toiminnan osana. (DEHKO , 17.) D2D- hanke päättyi vuonna 2007 ja se sai paljon julkisuutta herättäen laajaa mielenkiintoa. Sen myötä kunnissa on aloitettu monenlaista toimintaa, joka tähtää lihavuuden ehkäisyyn ja liikunnan lisäämiseen. Lopullisia tuloksia hankkeen vaikuttavuudesta on odotettavissa lähiaikoina (Winell & Reunanen 2006, 51). Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelman pohjana oleva suomalainen Diabeteksen ehkäisytutkimus (Diabetes Prevention Study, DPS 2001) osoitti ensimmäisenä maailmassa, että tyypin 2 diabetes on ehkäistävissä ravinto- ja liikuntatottumuksia muuttamalla. Tutkittavien diabetesriski aleni 58 prosentilla tehostetun ruokavalio- ja liikuntaohjauksen myötä tapahtuneella elintapojen korjaamisella. Samaan tulokseen päätyi myös amerikkalainen Diabetes Prevention Program- tutkimus. (DPP 2002, DEHKO , 19.) Vehkavaaran mukaan tärkein diabeteksen ehkäisykeino suuren riskin potilaille on yhä yrittää vaikuttaa riskitekijöihin elämäntapamuutoksin. The DREAM Trial Investigators- tutkimuksen mukaan toistaiseksi ei ole näkyvissä lääkettä, joka voittaisi pysyvät elämäntapamuutokset. (Vehkavaara 2006, 20.)

16 12 Vuonna 1990 Pohjanmaalta käynnistynyt ja sen jälkeen koko Suomeen ja Pohjoismaihin laajentunut Botnia-tutkimus on selvittänyt diabeteksen geenitaustaa. T- geenivariaatioita kantavien riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on 50 prosenttia suurempi verrattuna henkilöihin, jotka eivät olleet perineet yhtään T-alleelia (Orho- Melander 2006). Tutkimuksessa ilmeni, että tyypin 2 diabeteksen perinnöllisen alttiuden taustalla vaikuttaisi pääosin olevan suojamekanismin puute. Tämä tarkoittaa haiman kyvyttömyyttä lisätä insuliinia tuottavaa beetasolumassaa vastineena insuliiniresistenssin aiheuttamalle lisääntyneelle insuliinin tarpeelle (Groop 2006, 7-10). Finland- United States Investigation Of Non-insulin dependent diabetes mellitus genetics (FUSION) eli Aikuistyypin diabeteksen perinnöllisyys Suomessa, on kansainvälinen tutkimusprojekti, jossa selvitetään tyypin 2 diabeteksen, diabeteksen esiasteiden ja diabetekseen liittyvien lisäsairauksien perinnöllisyyttä suomalaisessa väestössä. FUSION-tutkimuksen tavoite on löytää tyypin 2 diabetekselle altistavat perintötekijät eli geenit, joka tapahtuu vertaamalla diabetesta sairastavien tutkittavien geenejä terveiden henkilöiden geeneihin. Tutkimukseen on osallistunut yli suomalaista vuosien välillä ja se on tuonut uutta tietoa tyypin 2 diabetekselle altistavista geeneistä. (Bergman, Boehnke, Collins, Tuomilehto, 2007, 1.) 3 DIABETESPÄIVÄN SUUNNITTELU 3.1 Teresa-projekti ja messujen suunnittelu Messujen suunnittelu aloitettiin kokouksella Teresa-projektipäällikkö Eeva Häkkisen työhuoneessa sairaanhoitopiirin hallintorakennuksessa. Tapahtuman järjestelyistä vastasi pääosin Teresa-projektin työryhmä. Kokouksessa pohdittiin erilaisia mahdollisuuksia järjestää tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn liittyvä tapahtuma, joka kohdennettaisiin laajemmalle joukolle kuin päättäjille. Ideoinnin pohjana oli ajatus, että Maailman diabetespäivänä järjestetään messutyyppinen tapahtuma, johon sisältyy lisäksi yleisölle kohdennettu seminaaritilaisuus. Messutilat tarjosi Mikkelin ammattikorkeakoulun terveysalan laitos. Messupaikan valinnassa huomioitiin paikan sijainti, helpot kulkuyhteydet ja riittävät pysäköintitilat.

17 13 Oppilaitokselta löytyi tarvittavat tilat messuesittelijöille, seminaareihin ja oheisohjelmille (ks. Kauhanen, Juurakko, Kauhanen 2002, 38). Messuvierailla oli mahdollisuus ruokailla oppilaitoksen ravintola Florencessa. Messuesittelijöiksi kutsuttiin hyvinvointiin liittyviä yrityksiä, yhteisöjä ja palvelujen tarjoajia. Seminaariluennoitsijoiksi lupautuivat professori, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki ja ravitsemusterapeutti Hanna Partanen. Tapahtumaa markkinoitiin laajasti koko Etelä-Savon sairaanhoitopiirin alueella lehti- ja radiomainoksin sekä mainoslehtisin ja -julistein. Opinnäytetyönä suunnittelimme tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn liittyvän mittausosaston yhteistyössä Pankalammen terveyskeskuksen ja Mikkelin keskussairaalan diabeteshoitajien kanssa. Avuksi oli rekrytoitu muita kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita. Messuosastojen järjestelyistä on valmistumassa opinnäytetyö, jonka toteuttavat Elina Huttunen ja Johanna Makkonen. 3.2 Mittauspisteiden suunnittelu Tyypin 2 diabeteksen suuririskiset henkilöt on mahdollista tunnistaa nopeasti pienin kustannuksin ja silti varsin luotettavasti yksinkertaisella diabetesriskitestillä (Lindström 2006). Yhdessä diabeteshoitajien kanssa päätimme käyttää mittauspisteissä Diabetesliiton tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomaketta sekä mitata asiakkailta verenpaine ja verensokeri. Kaikki mittaustulokset kerättiin erilliselle lomakkeelle, joka sai lopullisen muodon opintosihteeri Mervi Valkosen muokkaamana (Liite 1). Näiden mittaustulosten perusteella asiakkaat ohjattaisiin tarvittaessa keskustelemaan paikalla olevien diabeteshoitajien kanssa sekä mahdollisesti jatkotutkimuksiin. Aloitimme perehtymällä diabetesta ja sen ennaltaehkäisyä käsittelevään kirjallisuuteen. Lisäksi tutustuimme yleisötapahtumien ja messujen järjestämiseen ja sisustamiseen liittyvään kirjallisuuteen, sillä emme ole aiemmin olleet mukana messujen järjestämisessä. Mittauspisteet päätettiin järjestää hieman erilleen messutilasta, jotta mittaukset olisi mahdollista hoitaa rauhallisessa ja suojaisessa tilassa. Asiakkaan ohjaamiseen paras ympäristö on sellainen, jossa voidaan keskeytyksettä ja häiriöttömästi keskittyä asiaan. Saatavilla tulee olla ohjauksessa tarvittava materiaali.(kyngäs, Kääriäinen, Poskiparta, Johansson, Hirvonen, Renfors 2007, )

18 14 Tarkoitukseen soveltuvaksi tilaksi valittiin hoitotyön luokat 258 ja 259. Luokat jaettiin kahteen erilliseen osaan, jolloin kumpaankin luokkaan saatiin kaksi rauhallista mittauspistettä. Tilanjakajiksi laitoimme oppilaitokselta saamamme sermit sekä järjestimme vastaanottopisteet luokissa olleista pöydistä ja tuoleista. Diabeteshoitajien kanssa totesimme neljän mittauspisteen olevan riittävä määrä. Oppilaitoksen väljät tilat tarjosivat joustomahdollisuuden, koska messuvieraiden määrää oli vaikea arvioida ennakkoon. Suunnittelimme siten, että tarpeen vaatiessa pystyisimme järjestämään yhden mittauspisteen lisää. (vrt. Kauhanen ym. 2002, ) Tilasimme Diabetesliitosta mittanauhoja, riskitestilomakkeita, yleisölle jaettavia erilaisia tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyesitteitä ja sisustusmateriaaliksi julisteita. Accu-Chek sponsoroi käyttöömme neljä verensokerimittaria, terveyskeskuksen diabeteshoitajat toivat mukanaan mittausliuskat ja keskussairaalan diabeteshoitaja lansetit. Verenpainemittarit ja henkilövaa`an saimme oppilaitokselta lainaksi. Järjestimme mittauspisteet valmiiksi opiskelijoiden kanssa diabetestapahtumaa edeltävänä iltana. Mittaajien muistin tueksi teimme verenpaineen luokitteluista (Liite 6) ja painoindeksistä erillisen taulukon. Lisäksi suunnittelimme Microsoft PowerPoint-ohjelmalla mittaustulosten viitearvoista A4-kokoiset julisteet, joita oli tarkoitus käyttää sekä somistamiseen että informaatioksi asiakkaille (Liitteet 3, 4 ja 5). Kopiokone lainattiin Rank- Xeroxilta ja kopiopaperit saimme oppilaitokselta. Kopiokonetta oli tarkoitus käyttää mittauskaavakkeiden ja tulosten kopiointiin tarvittaessa. Perehdytimme mittauksiin osallistuvat opiskelijat aiheeseen etukäteen yhteisissä tapaamisissa. Ohjasimme opiskelijat tutustumaan itsenäisesti tyypin 2 diabeteksen teoriatietoon. Painotimme ennaltaehkäisyn merkitystä, sillä tehostetulla elintapaohjauksella on mahdollista saada aikaan edullisia pitkäaikaisia muutoksia korkean diabetesriskin omaavien henkilöiden ruokavaliossa ja liikuntatottumuksissa. Näillä vaikutetaan painonhallintaan ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Terveet elintavat puolestaan pienentävät riskiä sairastua diabetekseen ja vaikutus säilyy myös tehostetun ohjauksen lopettamisen jälkeen. (Lindström 2006.)

19 15 Kokoonnuimme aamulla kaksi tuntia ennen messutapahtuman avaamista ja kävimme mittaukseen osallistuvien opiskelijoiden kanssa läpi työnjakoa. Opiskelijat tutustuivat mittauslaitteiden toimintaan ja suunnittelivat kuinka ohjaavat asiakkaita. Sovimme kirjallisen materiaalin käytöstä osana asiakkaan ohjausta. Opiskelijat olivat hyvin perehtyneet asiaan ja ohjasivat asiakkaita asiantuntevasti. Opiskelijoita oli riittävästi, jolloin kaikilla oli mahdollisuus taukoihin ja messuihin tutustumiseen. Materiaalia oli varattu reilusti, eikä mikään loppunut kesken. Mittauspisteet ruuhkautuivat luentojen väliajoilla, minkä olisi voinut välttää suunnittelemalla kaksi mittauspistettä enemmän. Meillä oli resurssit yhteen ylimääräiseen mittauspisteeseen, jolla purimme pahinta ruuhkaa. 4 RISKIMITTAUSTEN TOTEUTUS 4.1 Aineiston keruu mittauspisteissä Mittauspisteitä tehtiin yhteensä neljä, lisäksi oli varattu luokka jossa diabeteshoitajat ohjasivat asiakkaita tarvittaessa. Suuren osanottajamäärän vuoksi teimme vielä viidennen mittauspisteen ohjausluokkaan, jolloin mittaukset sujuivat joustavammin luentojen välillä. Jokaisessa mittauspisteessä työskenteli kaksi opiskelijaa, kolme opiskelijaa oli varalla apuna. Työparista toinen opiskelija toimi kirjurina, kun toinen suoritti haastattelut ja mittaukset. Jokaiselta asiakkaalta kysyttiin suostumus mittaustulosten käyttämisestä opinnäytetyössä, lisäksi varmistettiin, ettei asiakkaalla ollut diagnosoitua diabetesta. Asiakkaan kanssa täytettiin yhdessä tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomake (Liite 2). Riskitestilomakkeelle merkittiin asiakkaan ikä ja sukupuoli, laskettiin painoindeksi, mitattiin vyötärönympärys (cm), kartoitettiin ruokailu- ja liikuntatottumukset sekä perintötekijät. International Diabetes Federationin metabolisen oireyhtymämääritelmä huomioiden mitattiin verenpaine ja verensokeri (Laakso 2005, 1527). Omalle tiedonkeruulomakkeelle (Liite 1) kirjattiin asiakkaan verensokeri, verenpaine, vyötärönympärys, painoindeksi sekä tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomakkeen riskipisteet. Tietojen keruun yhteydessä keskusteltiin asiakkaan kanssa terveellisistä elämäntavoista ja diabeteksen ennaltaehkäisystä.

20 Tarpeen mukaan asiakas sai kirjallista materiaalia aiheesta ja suullista ohjausta sekä opiskelijoilta että diabeteshoitajilta Aineiston käsittely Aloitimme mittaustulosten käsittelyn helmikuussa Tarkastimme, että kaikki lomakkeet oli asianmukaisesti täytetty. Mittauspisteissä asioi yhteensä 116 henkilöä. Viisi asiakasta ei halunnut tuloksiaan käytettäväksi, joten opinnäytetyöhön jäi 111 vastauslomaketta. Näistä vastaajista miehiä oli 18 ja naisia 93. Vastauksista hylkäsimme neljä (yksi mies ja kolme naista) jo diagnosoidun diabeteksen takia. Yksi naisvastaaja hylättiin puutteellisen tiedonannon takia. Jäljelle jäi 106 vastauslomaketta lopulliseen aineistoon. Käsittelimme miesten ja naisten vastaukset omina ryhminään. Aineisto analysoitiin Microsoft Excel-taulukko-ohjelmalla. Tulokset esitetään prosenttijakaumina ja frekvensseinä, joita lisäksi selvennetään kuvioilla ja taulukoilla. 5 TULOKSET 5.1 Taustatiedot Riskimittauksien vastauksista tarkasteltaviksi jäi 17 miesvastaajaa (16 %) ja 89 naisvastaajaa (84 %), yhteensä 106 vastaajaa. Mittauksiin osallistuneista naisista alle 45-vuotiaita oli 37, vuotiaita 14, vuotiaita 22 ja yli 64-vuotiaita 16. Miehistä alle 45-vuotiaita oli 5, vuotiaita oli 5, vuotiaita oli 3 ja yli 64-vuotiaita vastaajia oli 4 (KUVIO 1).

21 17 Vastaajien ikäjakauma Henkilöä Naiset Miehet Alle 45 v v v. Yli 64 v. Ikäryhmät KUVIO 1. Vastaajien ikäjakauma 5.2 Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomakkeen riskipisteet Suomen Diabetesliitto ry:n arviointilomakkeessa riskipisteet on jaoteltu viiteen ryhmään. Alle 7 pistettä saaneilla on pieni riski sairastua tyypin 2 diabetekseen kymmenen vuoden kuluessa, arviolta yksi sadasta sairastuu pistettä saaneilla riski sairastua on jonkin verran lisääntynyt, arviolta yksi 25:stä sairastuu pistettä saaneilla riski sairastua on kohtalainen, heistä arviolta joka kuudes sairastuu pistettä saaneilla riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on suuri, arviolta joka kolmas sairastuu. Yli 20 pistettä saaneilla riski on hyvin suuri, heistä jopa puolet voi sairastua. Mittauksiin osallistuneiden riskipisteiden jakautuminen miesten ja naisten kesken ilmenee alla olevasta taulukosta (TAULUKKO 1).

22 18 TAULUKKO 1. Riskipisteiden jakautuminen Riskipisteiden jakautuminen Naiset Miehet f f (%) (%) Alle 7 p (35) (18) 7-11 p (36) (35) p (11) (35) p (16) (12) Yli 20 p. 2 0 (2) (0) Prosentuaalisesti naisvastaajista alle 7 riskipistettä sai 35 % ja miesvastaajista 18 %. Naisvastaajista 7-11 riskipistettä sai 36 % ja miesvastaajista 35 %. Naisvastaajista riskipistettä sai 11 % ja miesvastaajista 35 %. Naisvastaajista riskipistettä sai 16 % ja miesvastaajista 12 %. Yli 20 riskipistettä sai naisista 2 % ja miehistä ei kukaan (0 %) (KUVIOT 3, 4).

23 19 Naiset 11 % 35 % 16 % 2 % Alle 7 p p p p. Yli 20 p. 36 % KUVIO 3. Naisten riskipisteiden jakautuminen prosentteina. Miehet 12 % 0 % 18 % 35 % 35 % Alle 7 p p p p. Yli 20 p. KUVIO 4. Miesten riskipisteiden jakautuminen prosentteina. 5.3 Vyötärönympärys ja painoindeksi 30 naisella vyötärönympärysmitta oli alle 80 cm, cm 23 naisella ja yli 88 cm 36 naisella. Miehillä vyötärönympärysmitta oli alle 94 cm 4 miehellä, cm 7 miehellä ja yli 102 cm 6 miehellä (KUVIO 5).

24 20 Vyötärönympärys Henkilöä Naiset Miehet Naiset alle 80cm/miehet alle 94 cm Naiset 80-88cm/miehet cm Naiset yli 88cm/miehet yli 102 cm KUVIO 5. Vyötärönympärys naisilla ja miehillä. Painoindeksi eli BMI lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m x m). Normaalipainoiseksi luokitellaan alle 25 kg/m², ylipainoiseksi kg/m² ja lihavaksi yli 30 kg/m² (Peltonen, Korpi-Hyövälti, Oksa, Puolijoki, Saltevo, Vanhala, Saaristo, Saarikoski, Sundvall, Tuomilehto 2005, 166). Painoindeksi oli alle 25 naisista 47:llä ja miehistä 4:llä. BMI oli 32 naisella ja 9 miehellä. BMI oli yli naisella ja 4 miehellä (KUVIO 6). Painoindeksi Henkilöä Alle Yli 30 BMI Naiset Miehet KUVIO 6. Painoindeksi naisilla ja miehillä.

25 Verenpaine ja säännöllinen verenpainelääkitys Verenpaineen (RR) mittauksessa tavoitearvo alle 130/80 mmhg oli naisista 36:lla ja miehistä 4:llä. RR /80-89 mmhg oli 20 naisella ja 7 miehellä. RR /90-99 oli 33 naisella ja 6 miehellä (KUVIO 7). Verenpainearvot Henkilöä Naiset Miehet Alle 130/80 mmhg /80-89 mmhg /90-99 mmhg KUVIO 7. Verenpainearvot naisilla ja miehillä. Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomakkeessa kysyttiin säännöllisestä verenpainelääkityksestä. Säännöllisesti verenpainelääkkeitä oli käyttänyt naisvastaajista 18 ja miesvastaajista 4. Naisista 71 ja miehistä 13 ei käyttänyt säännöllistä verenpainelääkitystä (KUVIO 8).

26 22 Säännöllinen verenpainelääkitys Henkilöä Ei Kyllä Naiset Miehet KUVIO 8. Säännöllisesti verenpainelääkkeitä käyttävät naiset ja miehet. 5.5 Todettu kohonnut verensokeri ja veren plasman glukoosipitoisuus Arviointilomakkeessa kysyttiin, onko asiakkaalla joskus todettu olevan kohonnut verensokeri. Vastaajista 19 naisella ja 3 miehellä oli joskus todettu koholla oleva verensokeri. Vastaavasti 70 naisella ja 14 miehellä ei ollut koskaan todettu kohonnutta verensokeria (KUVIO 9). Joskus todettu kohonnut verensokeri Henkilöä Ei Kyllä Naiset Miehet KUVIO 9. Joskus todettu kohonnut verensokeri.

27 23 Veren plasman glukoosipitoisuus mitattiin kaikilta asiakkailta. Naisilla korkein mitattu plasman glukoosipitoisuus oli 12.9, matalin 2.8 ja keskiarvo 6.1. Miehillä korkein mitattu veren plasman glukoosipitoisuus oli 11.8, matalin 4.7 ja keskiarvo Liikunta ja kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutus Mittauksiin osallistujilta kartoitettiin liikunta- ja ruokailutottumuksia. Vastaajilta kysyttiin sisältyykö heidän päiväänsä liikuntaa työssä ja/tai vapaa-ajalla yli puolituntia, myös ns. arkiliikuntaa. Naisista päivittäin liikkui 72 ja miehistä 14. Harvemmin kuin päivittäin liikkui 17 naista ja 3 miestä (KUVIO 10). Päivittäinen liikunta vähintään puoli tuntia Henkilöä Kyllä Ei Naiset Miehet KUVIO 10. Päivittäin liikuntaa harrastavat naiset ja miehet. Päivittäin kasviksia, hedelmiä ja marjoja naisvastaajista söi 80 ja miesvastaajista 13. Harvemmin kuin päivittäin kasviksia, vihanneksia ja marjoja söi naisista 9 ja miehistä 4 (KUVIO 11).

28 24 Kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti Henkilöä Päivittäin Harvemmin 0 Naiset Miehet KUVIO 11. Naisten ja miesten päivittäinen kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti. 5.7 Perintötekijät Mittauksiin osallistuneilta kysyttiin, onko perheenjäsenillä, kuten vanhemmilla, sisaruksilla tai omilla lapsilla todettu tyypin 1 tai 2 diabetesta. Vastaajista perintötekijöiden perusteella suurimman riskipistemäärän sai 26 naista ja 6 miestä. Kysymykseen onko lähisukulaisella, kuten isovanhemmilla, vanhempien sisaruksilla tai serkuilla todettu diabetes, vastasi myöntävästi 21 naista ja 5 miestä. Suvussa ei esiintynyt diabetesta naisvastaajista 42:lla ja miesvastaajista 6:lla (KUVIO 12).

29 25 Perintötekijät Henkilöä Naiset Miehet 0 Ei Kyllä, mutta ei lähisukulaisilla Kyllä, perheenjäsenillä KUVIO 12. Perintötekijät naisilla ja miehillä. 6 POHDINTA Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn kannalta suurimmat hallittavissa olevat riskitekijät ovat vyötärölihavuus ja painoindeksi (Peltonen ym. 2005, 163). Tässä opinnäytetyössä tarkastelemme riskimittaustuloksia nimenomaan ennaltaehkäisyn ja itsehoidon kannalta. Riskimittauksiin osallistuneiden miesten osuus jäi naisiin verrattuna pieneksi, jolloin vertailua sukupuolten välillä ei voida tehdä. Tässä tapahtumassa naiset näyttivät olevan innokkaampia osallistumaan riskimittauksiin kuin miehet. Alle 45- vuotiaita naisia kävi mittauspisteissä eniten, mikä todennäköisesti johtui koulumme opiskelijoiden osallistumisesta mittauksiin. Peltosen ym. (2005) tutkimuksen (Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä) mukaan tutkituista suomalaismiehistä 24 prosenttia oli lihavia, kuten myös mittauspisteissämme asioineista miehistä (24 prosentilla painoindeksi >30 kg/m²). Samassa tutkimuksessa suomalaisnaisista 29 prosenttia oli lihavia, vastaavasti riskimittauksiin osallistuneista naisista vain 11 prosenttia oli lihavia. Ylipainoisten miesten osuus Peltosen ym. (2005) tutkimuksessa oli 50 prosenttia ja riskimittauspisteissä asioineista 52 prosenttia. Naisista vastaavat luvut olivat tutkimuksessa 38 prosenttia ja mittauspisteissä 36