J Y V I T Y S. AALTO-YLIOPISTO PÄIVÖLÄ 2016 Maa Kiinteistöopin maastoharjoitukset Arvo Vitikainen 1(12) 1 Jyvityksen käsite

Transkriptio

1 Arvo Vitikainen 1(12) J Y V I T Y S 1 Jyvityksen käsite Jyvitys toimii arvioinnin ja suunnittelun apuvälineenä sekä maa- tai vesitilusten jakamista (esim. halkominen, uusjako, yhteisen alueen jako) että tilusten vaihtoa (tilusvaihto) koskevissa toimituksissa. Esimerkiksi tilushalkomisena tehtävän halkomistoimituksen suorittaminen edellyttää, että halottavaan tilaan kuuluvien eri tilusten arvoja verrataan keskenään niiden suhteellisen hyvyyden määrittämiseksi, jotta jako voidaan suorittaa oikeudenmukaisesti. Tilusten vertaaminen voidaan suorittaa valitsemalla ennalta tietty yhtenäinen asteikko, jonka puitteissa määritetään kunkin tiluksen arvo verrattuna toiseen tilukseen. Arvoa, joka tällöin tilukselle annetaan, nimitetään jyväluvuksi, ja toimenpidettä, jossa kullekin tilukselle määritetään jyväluku, jyvitykseksi. Jyvitystä varten erilaiset tilukset erotellaan toimituksen tarkoituksen vaatimalla tavalla ja tarkkuudella (=tilusten kuviointi). Sen jälkeen määritetään kullekin tilukselle jyväluku, joka osoittaa tiluksen arvon suhteessa toisten tilusten arvoihin. (KML 195 ) 2 Jyvityksen yleiset perusteet Jyväluku määritetään tiluksen kauppa-arvon tai tuottoarvon taikka kestävän tuottokyvyn perusteella. Jyväluvun määrittämisessä otetaan huomioon tiluksen käyttötarkoitus ja käyttömahdollisuudet, tiluksen luontainen laatu ja sijainti sekä muut tiluksen arvoon vaikuttavat tekijät. Jos samassa toimituksessa tiluksia jyvitetään eri perusteiden mukaan, on eri perusteiden mukaan jyvitetyt tilukset verrattava keskenään kauppa-arvon tai tuottoarvon mukaan eli saatettava samaan sarjaan. (KML 196 ) Kiinteistötoimituksen jyvitys perustuu sarjajyvitykseen. Siinä eri maankäyttölajit, so. viljelty maa, metsämaa, kitu- ja joutomaa, erityismaa sekä vesitilukset jyvitetään samaan jyvälukuasteikkoon. Etenkin laajassa toimituksessa, jonka kohteena on eri käytössä olevia tiluksia, saattaa olla tarkoituksenmukaista käyttää eri käyttötarkoitukseen osoitetuilla tiluksilla erilaisia jyvitysperusteita esimerkiksi siten, että viljelyskäytössä pysyvät alueet jyvitetään tiluksen tuottokyvyn perusteella ja rakennuskäytössä olevat sekä ns. raakamaa-alueet kauppa-arvon perusteella. Eri jyvitysasteikkojen mukaan jyvitetyt tilukset voidaan saada vertailukelpoisiksi keskenään käyttämällä apuna kuhunkin ryhmään kuuluvien tilusten todellisia kauppa-arvoja tai tuottoarvoja. (HE 227/94) Tiluksen jyväluku ilmoitetaan kokonaislukuna pinta-alayksikköä kohden joko suhdelukuasteikolla (esim jy./ha) tai käytettäessä kauppa-arvoon perustuvaa jyvitystä raha-arvona (esim /ha). (KMA 63 )

2 Arvo Vitikainen 2(12) 3 Maankäyttölajien ryhmitys Maa-alueet jaetaan jyvitystä varten seuraaviin maankäyttölajeihin (KMA 54 ): 1) viljelty maa (V), 2) metsämaa (M), 3) kitu- ja joutomaa (K) ja 4) erityismaa (E). Viljelty maa on pysyväisluontoisesti maatalouskäytössä olevaa maata. Se jaetaan edelleen seuraaviin tiluslajeihin: l) Puutarha (Pt), 2) Pelto, salaojitettu (Pe, so) ja 3) Pelto, avo-ojitettu (Pe, ao). Metsämaalla tarkoitetaan maata, jota käytetään pääasiallisesti puun tuotantoon ja jolla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu normaalissa metsätaloudessa on kiertoaikana vähintään 1 m 3 /ha kuorineen. Kitu- ja joutomaahan luetaan laatunsa tai käyttömahdollisuutensa perusteella tuottamattomiksi tai vähätuottoisiksi katsottavat metsätilukset sekä muut kuin vähäiset yksityiset tiet ja valtaojat. Kitumaata ovat suot, kiviperäiset tai kallioiset maat, hietikot tahi laki- ja tunturimaat, joilla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu normaalissa metsätaloudessa on kiertoaikana 0,10-0,99 m 3 /ha kuorineen. Joutomaata ovat suot, kiviperäiset tai kallioiset maat, hietikot tahi laki- ja tunturimaata, joilla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu normaalissa metsätaloudessa on kiertoaikana alle 0,10 m 3 /ha kuorineen. Erityismaaksi luokitellaan muuhun kuin varsinaisesti maa- ja metsätaloustuotantoon käytettävät maa-alueet, joilla on erityisarvoa rakentamiseen, maa-ainesten ottoon, virkistykseen tai muuhun erityiseen tarkoitukseen (esim. liikenne-, varasto-, suojelualue; ks. luettelo MML N/97, liite 2) Vesialueiksi luetaan vesilaissa (264/1961) tarkoitetut vesistöt. (KMA 54 ) Ks. Jyvitys / TMK luku 1.18

3 Arvo Vitikainen 3(12) METSÄMAAN JYVITYS 1 Metsämaan jyvityksen perusteet Kun metsätiluksen jyvitysperusteena pidetään tiluksen käyttöä metsätalouteen, määritetään jyväluku kestävän tuottokyvyn perusteella siten, että jyvälukuun sisältyy tiluksen metsätyyppiä vastaava keskimääräinen puusto paikkakunnalla. (KML ) Yleensä maatilusten jyvityksessä lähdetään paljaasta maapohjasta siis ottamatta huomioon kasvillisuuden arvoa. Puuston pitkästä kasvuajasta johtuen metsätilusten jyvittäminen paljaan metsämaan tuottokyvystä lähtemällä ei antaisi oikeaa metsämaan suhteellista arvoa muihin tiluslajeihin verrattuna. Metsätilusten tuottokyky perustuu siihen puustoon, joka kullakin metsätyypillä voidaan tietyllä paikkakunnalla kasvattaa. Metsän tuottokyky riippuu puuston vuotuisesta lisäkasvun määrästä, puuston laadusta sekä metsätiluksen sijainnista. Sijainti vaikuttaa puutavaran kantohintaan ja metsätaloustöiden kustannuksiin. Puuston vuotuiseen lisäkasvuun vaikuttavat metsän metsänhoidollinen tila ja kasvualustan soveltuvuus kasvuun. Metsänhoidollinen tila ei kuitenkaan ole pysyvä tekijä, minkä vuoksi sitä ei oteta jyvityksessä huomioon (vrt. halkomisen puustotili). Kasvualustan soveltuvuus sen sijaan otetaan pysyvänä tekijänä huomioon jyvityksessä. Jyvityskäytännössä on omaksuttu menettely, jossa metsätilusten jyväluku määritetään maapohjan ja puuston yhteisen kestävän tuottokyvyn perusteella. Tämä tapahtuu siten, että tiluksen jyvälukuun sisällytetään se keskimääräinen ns. tuottopuusto, joka tiluksella tulee olla kullekin metsätyypille ominaisen puuntuoton saamiseksi. (HE 227/94) Jyvitettävällä tiluksella kasvavan todellisen puuston määrä ei siis vaikuta tiluskuvion jyvälukuun. Halkomisessa tiluksella sijaitseva todellinen puusto arvioidaan erikseen ja tilitetään osakkaiden kesken tilikorvauksina. 2 Metsämaiden pääluokitus Metsämaat luokitellaan maan vesitalouden, pintakerroksen sekä pintakasvillisuuden perusteella kangasmaihin ja soihin. Suo on kasvillisuudestaan riippumatta suota, jos turvekerroksen paksuus on vähintään 30 cm. Suo poikkeaa muista maaekosysteemeistä siinä, että sen kasviyhdyskunnat muodostavat itse oman kasvualustansa, turpeen. Suon pintakerros on siis eloperäinen. Suokasvit saavat ravintonsa turpeesta ja suovedestä. Vielä ohutturpeisetkin pääasiallisesti suokasveja sisältävät kasviyhdyskunnat ovat soita, vaikka ne eivät juuri muodosta omaa kasvualustaansa. Yli 75 % suokasveja sisältävä tyyppi olisi siis luokiteltava soihin kasvillisuutensa perusteella ilman turvekerrostakin. Kuivattu turvemaa kehittyy ojikosta muuttumaksi ja lopulta turvekankaaksi, jota suokasvit eivät enää peitä ja joka siten biologisesti ei enää ole suo. Suon, metsän ja vesistön välisen rajan vetäminen ei ole käytännössä aina helppoa. Geologisena erotteluperusteena on juuri turpeenmuodostus ja muut eloperäiset maalajit sekä biologisena erotteluperusteena sen lisäksi kasvillisuus ravinne- ja vesitalouksineen. Soistuma (s) käsittää suokasvillisuutta % ja sen turvekerros on

4 Arvo Vitikainen 4(12) alle 30 cm. Yli 75 % kangaskasveja sisältävää tyyppiä tulisi pitää kankaana. Soistumaa ei siis ole ojitettu. Kangasmaan pintakerros koostuu kivennäismaasta. Myös kangasmailla on eloperäinen pintakerros, kangashumus, joka on yleensä alle 10 cm paksuinen -lehtomulta joskus selvästi paksumpikin. Metsäkasvit saavat kivennäisaineensa ja veden pääasiassa humuskerroksen alapuolelta kivennäismaasta. 3 Metsämaan luokitus tiluslajeihin eli kasvupaikkatyyppeihin Metsämaan hyvyyden eli boniteetin mukainen luokitus suoritetaan tarvittaessa tiluslajeihin eli kasvupaikkatyyppeihin ja edelleen tilustyyppeihin eli metsä- ja suotyyppeihin. Metsämaiden luokitusta voidaan tämän lisäksi täydentää jakamalla tilukset eri kuvioiksi puuston kehitysluokan ja/tai runkomuodon perusteella. Metsämaan kasvupaikkatyypit: Lehto (Lh) on vehmasta ja multapohjaista maata (multakerros 0, 1-0, 3 m). Sille ovat ominaisia leveälehtiset lehtosammalet, runsaslajinen ja kookas ruoho- ja heinäkasvillisuus seka saniaiset. Lehtomainen kangas (Lmk) on ruohoista, yleensä alavaa kangasmaata, jonka pinnalla on maatunutta multamaista humusta (paksuus 0,05-0,1 m). Sammallajisto on runsas, mutta sammalpeite harvahko; tavallisten seinäsammalien ohella hiukan lehtosammalia. Runsaasti heiniä ja ruohoja, varvusto rehevää, pensaskerroksessa useita lajeja. Kuusi on ominainen ja parhaiten soveltuva puulaji, joskin sekapuustot ovat myös yleisiä. Tuore kangas (Tuok) on heinäistä seinäsammal-varpukangasta. Maanpinnassa on paksuhko, vain osittain lahonnut, kivennäismaasta selvästi erillään oleva humuskerros. Mustikka on valtavarpu etelässä ja puolukka pohjoisessa. Kuivahko kangas (KhK) on seinäsammal-varpukangasta, jolla esiintyy myös jäkäliä. Maan pinnassa on paksuhko, alustastaan selvästi erottuva raakahumuskerros. Etelässä puolukka on valtavarpu ja pohjoisessa variksenmarja puolukan ohella. Luontainen valtapuu on mänty. Kuiva kangas (Kk) on kanervavaltaista varpukangasta, jossa variksenmarjan, puolukan ja mustikan osuus kasvaa pohjoiseen päin. Humuskerros on heikosti lahonnut, helposti levyinen irtoava ja usein hyvin ohut. Jäkäliä on runsaasti, heiniä ja ruohoja niukasti. Karukkokangas (Krk) on kasvipeitteeltään yhtäjaksoisesti jäkäläpeitteistä, vaateliaat lajit puuttuvat jokseenkin täydellisesti. Turvekangas (Tk) on ojituksen vaikutuksesta kasvipeitteeltään siinä määrin muuttunutta suota, että kangaskasvillisuus on vallitsevaa.

5 Arvo Vitikainen 5(12) Metsämaan korpi (Ko) on metsää kasvavaa suota, jonka puustona ovat kuusi ja lehtipuut. Metsämaan räme (Rä) on yleensä mäntyä kasvavaa suota, jossa männyn ohella saattaa olla runsaastikin koivua. Seuraavassa on esitetty ohjeelliset jyväluvut metsä- ja suotyypeille Etelä-Suomen olosuhteissa: Metsä- / suotyyppi jyväluku metsä- / suotyyppi jyväluku - ojitettu Lehto 100 Lehtokorpi Lehtomainen kangas 86 Kangaskorpi Mustikkatyyppi Mustikkakorpi 38 Puolukkatyyppi 56 Puolukkakorpi Kanervatyyppi 38 Ruoho- ja heinäkorpi Kalliomaa 10 Kangasräme Korpiräme Isovarpuinen räme Ks. Liite 2: Etelä-Suomen metsätyypit.

6 Arvo Vitikainen 6(12) VILJELLYN MAAN JYVITYS 1 Viljellyn maan jyvityksen perusteet Viljelty maa jyvitetään yleensä maataloustuottonsa perusteella. Silloin, kun pellon tai muun maatalouskäytössä olevan tiluksen jyvitysperusteena pidetään tiluksen käyttöä maatalouteen, määritetään jyväluku kestävän tuottokyvyn perusteella. Tällöin jyvityksen lähtökohtana on pidettävä kohteen pitkäaikaista keskimääräistä tuottokykyä nykyisessä käyttötarkoituksessa. Pysyvän arvon huomioon ottaminen edellyttää jyväarvojen määräämistä tiluksille niiden täydessä tuottokunnossa riippumatta siitä, miten tiluksia on hoidettu. (KML 197.1, KMA 62 ) 2 Puutarhan jyvitys Puutarhaksi luetaan hedelmäpuiden ja marjapensaiden kasvattamiseen sekä kasvilavoja varten pysyvästi käytettävät alueet. Puutarhat voidaan jakaa koti- ja myyntipuutarhoihin. Jos kotipuutarha sijaitsee talouskeskuksen yhteydessä, on sen ala tarkoituksenmukaista lukea tonttiin. Jos kotipuutarha sijaitsee erillään, on se erotettava omaksi kuviokseen ja jyvitettävä maataloustuottonsa perusteella. Kotipuutarhan arvo voi vaihdella paljon riippuen viljelyn voimaperäisyydestä ja puutarhassa tehdyistä perusparannuksista (esim. 80 ~ parhaan pellon arvo -> 160 jyvää). Koska puutarha usein luetaan talouskeskuksen tonttiin kuuluvaksi, voidaan tontin arvo jyvityksessä rinnastaa puutarhan arvoon. Mikäli tontti on tarkoituksenmukainen, annetaan sille parhaan pellon jyväluku (100). Nykyisessä maankäyttölajiryhmityksessä talouskeskuksen tontti luetaan rakennusalueena erityismaahan. Myyntipuutarhoissa kasvatetaan samoja kasveja kuin kotipuutarhassa, pääasiassa kuitenkin myyntitarkoituksessa. Nämä puutarhat ovat useimmiten erittäin voimaperäisesti viljeltyjä alueita kasvihuoneineen, kastelujärjestelmineen yms. laitteineen. Niillä on yleensä erikoisarvoa, joka on usein suurempi kuin kotipuutarhan arvo. Em. johdosta myyntipuutarhan jyväluku on korkeimpia jyvityksessä yleensä käytettäviä arvoja (n.160 jyvää). 3 Pellon jyvitys Pellon osalta tulee jyvityksessä kysymykseen maataloudellinen puhdas tuotto, jonka suuruus riippuu maan tuottokyvystä ja viljelykustannuksista. Jakolaissa mainittu "laatuunsa nähden tarkoituksenmukainen käyttö" edellytti, että jyvitettävillä pelloilla oli maan tuottokyvyn kannalta tarkoituksenmukainen kasvijärjestys ja että peltoja oli riittävästi lannoitettu. Mainittujen seikkojen laiminlyömisestä pellolle mahdollisesti aiheutunut tilapäinen tuottokyvyn heikkeneminen korvattiin tileissä. Peltoja jyvitettäessä menetellään siten, että tilukselle määrätään sen luontaisten ominaisuuksien

7 Arvo Vitikainen 7(12) perusteella perusjyväluku, jota tarpeen mukaan korjataan taloudellisten ja teknisten tekijöiden mukaan. Maan laadun mukaan pellot jaotellaan seuraaviin tilustyyppeihin eli peltotyyppeihin: - kivennäispelto (KPe), jossa muokkauskerros ja jankko (pohjamaa) ovat kivennäismaata, - turvepelto (TPe), jossa muokkauskerros on alle 0,3 m paksu turvekerros ja jankko kivennäismaata, - suopelto (SPe), jossa muokkauskerros ja jankko ovat turvetta. Pellon luontaisista ominaisuuksista tärkeimmät ovat: 1) maan laatu (sekä muokkauskerroksen että jankon), 2) ruokamultakerroksen paksuus ja muokkauskerroksen syvyys, 3) ruokamullan mullaspitoisuus (humuspitoisuus) kivennäismailla ja kivennäispitoisuus turv la, 4) maan luontaisen vesitalouden edullisuus, 5) maan happamuus, 6) peruskuivatusvaikeus, 7) viettävyys ja epätasaisuus, 8) kivisyys ja lohkareisuus sekä 9) hallanarkuus. 1) Laatunsa puolesta parhaita kivennäismaita ovat hietasavi- ja hietamaat sekä heikoimpia hiekka- ja hiesumaat. Parhaita turvemaita ovat sara- ja metsäsaraturvemaat sekä heikoimpia rahkaturvemaat (ks. Wiiala 1958 s. 1). 2) Kivennäispeltojen ruokamultakerroksen ja turvemaiden muokkauskerroksen paksuus vaikuttavat maan tuottokykyyn ja näin ollen myös jyväarvoon. Ruokamultakerroksen paksuuden kasvaessa yli 30 cm:n, se ei enää kohota maan viljelysarvoa. Vastaava turvemaiden muokkauskerroksen paksuus on 25 cm. 3) Multavuus parantaa maan kosteussuhteita ja ravinteiden varastoimiskykyä. Jäykillä savimailla se lisää kuohkeutta ja hiekkamailla se parantaa maan koossapysymistä. 4) Maan luontaisen vesitalouden edullisuus riippuu sen vedenpidätyskyvystä ja kapillariteetista. 5) Happamuus otetaan jyvityksessä erikoistekijänä huomioon silloin, kun se pysyväisluonteisesti poikkeaa ruokamultamaalajinsa keskimääräisestä happamuudesta. Pysyväisluonteisen happamuuden syynä voi olla esim. korkealla oleva pohjavesi. 6) Peruskuivatusvaikeus ilmenee esim. silloin, kun pohjaveden vahingollisia korkeusvaihteluja ei voida poistaa kohtuullisin kustannuksin tai laskuojan kaivaminen on teknisesti mahdotonta tai taloudellisesti kannattamatonta.

8 Arvo Vitikainen 8(12) 7) Viettävyyden vaikutus viljellyn maan arvoon riippuu vieton suuruudesta ja suunnasta. Vähäinen viettävyys saattaa nostaa maan arvoa helpottamalla kuivatusta. Etelään viettävyys parantaa maan lämpösuhteita. Jyrkkä viettävyys ja haitallinen epätasaisuus vaikeuttavat peltotöitä. 8) Ruokamullassa ilmenevä kivisyys ja maanpinnan yläpuolelle kohoava lohkareisuus vaikuttaa kokonaistuottoon että liikekustannuksiin. Kokonaistuottoa se alentaa peltoalan supistumisena ja liikekustannuksia kohottaa työkustannusten nousuna. Suopeltojen kantoisuus ja liekoisuus on verrattavissa kivisyyteen. 9) Turve- ja suopeltojen jyvityksessä on otettava huomioon etenkin leipäviljan viljelyalueilla viljeltävissä olevien kasvien yksipuolisuus ja hallanarkuus. Lisäksi etenkin sateisina kesinä nämä pellot ovat heikosti kantavia, mikä vaikeuttaa viljelytoimia. Taloudellisista tekijöistä tärkeimpiä ovat pellon sijainti ja haitallinen varjostus: 1) Pellon sijainnin suhteen voidaan puhua peltokappaleen sisäisestä ja ulkoisesta liikenneasemasta. Sisäisellä liikenneasemalla tarkoitetaan peltokappaleen painopisteestä mitattua käytännön etäisyyttä talouskeskukseen. Paitsi etäisyys, on otettava huomioon myös kuljettavan tien laatu liikenneaseman edullisuutta arvosteltaessa. 2) Haitallinen varjostus vaikuttaa pellon valaistus- ja lämpösuhteisiin. Etenkin etelän puolella olevat korkeat esteet aiheuttavat haitallista varjostusta. Sitä esiintyy myös pienillä metsä- tai notkopelloilla. Teknisistä tekijöistä tärkeimpiä ovat peltokappaleen muoto ja koko. Peltokappaleen epäedullinen muoto yhdessä vähäisen pinta-alan kanssa lisää huomattavasti peltotyökustannuksia hehtaaria kohti. Vain pysyvät muotoa huonontavat tekijät otetaan huomioon jyvityksessä. Laidun on raivattu ja hoidettu, pääasiassa laiduntamiseen käytettävä alue. Poikkeustapauksessa laidun voi olla myös raivaamatonta, luonnonvaraisen heinä- ja ruohokasvillisuuden peittämää, säännöllisesti laidunnettavaa aluetta tai ilman erityisiä toimenpiteitä heinä- ja ruohokasveja kasvavaa, maataloustuotantoon käytettävää maata. Laidun jyvitetään samojen perusteiden mukaan kuin peltokin.

9 Arvo Vitikainen 9(12) PELTOJEN JYVITYSTAULUKKO Luontaisten tekijöiden mukainen keskinäinen jyväluku Peltotyyppi ja päämaalaji Ruokamullan humusprosentti 3 % 6 % 15 % 25 % Ruokamultakerroksen paksuus (cm) Kivennäis- ja multapellot KHk Hs HHk ja HsMr HkMr KHt, HsS ja LjS 1 SMr ja Lj 1 HtMr, Ht ja AS HHt ja HtS Turvekerroksen paksuus (cm) turvepelto maatumisasteen ollessa suopelto r s y r s y r s y r s y 2 Turve- ja suopellot 3 St LSt CSt SCt LCt, Ct, SCt ja Jm Liejusaven ja liejun keskimääräiset jyväluvut edellyttävät ph-arvoa 4,5 pohjamaassa. 2 r = raaka, s = sopivasti maatunut ja y = ylimaatunut 3 Turve- ja suopeltojen kohdalla on edellytetty, että: - turpeiden ph-arvo on normaali - muokkauskerroksen kivennäisainepitoisuutta ei ole maanparannusaineilla lisätty -muokkauskerros on keskimääräinen n. 25 cm:n syvyinen ja -turpeen alla oleva kivennäismaa on hyvälaatuista (hietaa ja savea)

10 Arvo Vitikainen 10(12) Maalajien lyhenteet: Khk = karkea hiekka Ljs = liejusavi St = rahkaturve Hs = hiesu HtMr = hietamoreeni LSt = metsärahkaturve Hhk = hieno hieta Ht = hieta CSt = sararahkaturve HsMr = hiesumoreeni HHt = hieno hieta Sct = rahkasaraturve HkMr = hiekkamoreeni Hts = hietasavi LCt = metsäsaraturve Kht = karkea hieta HsS = hiesusavi Ct = saraturve Smr = soramoreeni Lj = lieju Jm = järvimuta As = aitosavi 4 Korjaukset peruspistelukuun Tiluksen asema Viljellyn maan jyvälukuun tehdään sen sijainnista talouskeskukseen nähden seuraavat korjaukset: etäisyys / m +/- jyvää etäisyydestä riippuen jyvää jyvää jyvää jyvää jyvää yli jyvää Muut tekijät: erikoistekijän vaikutus jyvälukuun - + Muokkauskerroksen ja jankon - poikkeuksellinen laatu poikkeuksellinen happamuus Ruokamullan kivisyys ja lohkareisuus Kyntökerroksen kantoisuus ja liekoisuus Haitallinen viettävyys Poikkeuksellinen peruskuivatusvaikeus Hallanarkuus (alavuus) Haitallinen varjostus Tiluksen epäedullinen muoto ja koko Viljelymahdollisuuden (viljeltävissä olevien kasvien) yksipuolisuus Yksityisen tekijän vaikutus joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan muodostuu sitä pienemmäksi, mitä enemmän muita samaan suuntaan vaikuttavia tekijöitä on. Äärimmäisten lukujen

11 Arvo Vitikainen 11(12) käyttö voi näin ollen tulla kysymykseen yleensä vain silloin, kun tarkistuksen aiheuttajana on ainoastaan yksi jompaan kumpaan suuntaan voimakkaasti vaikuttava erikoistekijä. Tiluksen lopullinen jyväluku saadaan tekemällä peruspistelukuun erityistekijöistä johtuvat korjaukset ja pyöristämällä saatu luku lähimpään jyvälukuluokkaan (esim. 100, 96, 92, 88 jne.) Yleensä pyritään käyttämään 4 jakoista luokitusta. Käytännössä kuitenkin alemmissa jyväarvoissa joudutaan usein käyttämään 2 jakoista luokitusta (40, 38, 36 jne.). LÄHTEET: Hallituksen esitys kiinteistönmuodostamislaiksi (HE 227/94). Kiinteistönmuodostamislaki (554/95) ja kiinteistönmuodostamisasetus (1189/96). Metsäkeskus Tapio: Tapion taskukirja, 23. painos, Metsäveroasetus (1208/91, muutokset 994/93, 998/94 ja 1282/95). Määräykset mittausten tarkkuudesta, rajamerkeistä ja karttamerkeistä kiinteistötoimituksissa (MML N/97). Toimitusmenettelyn käsikirja, TMK (MML 431/30/96). Toimitusmenettelyn ohjeisto, TMO, MMH, Wiiala Arvid, Maanjaon arvioimisoppi I : Tiluslaji ja jyvitysoppi, Vammala Wiiala Arvid, Kiinteistöarvioinnin käsikirja, 19. LIITTEET: Liite 1: Jyvitys / TMK luku 1.18 Liite 2: Etelä-Suomen metsätyypit

12 Arvo Vitikainen 12(12) HARJOITUSTYÖT: Harjoitus 1. Metsämaan jyvitys suoritetaan Metsänarviointiharjoituksen yhteydessä Harjoitus 2. Viljellyn maan jyvitys suoritetaan Päivölään rajoittuvalla peltoalueella siten, että määritetään ensin kunkin karttaan merkityn peltolohkon maaperä ja sen perusteella lohkon jyväluku. Jyväluvut määritetään paikan päällä käyttäen apuna annettuja jyvitystaulukkoja sekä tietoja peruspistelukuun tehtävistä korjauksista.