Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1222/2010 vp Elämyksellisen uskonnonopetuksen mahdollistaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa uskonnonopetus on ollut kansa- ja oppikouluissa sekä myöhemmin peruskouluissa ja lukioissa perinteisesti tunnustuksellista evankelisluterilaista tai ortodoksista uskonnonopetusta. Teologien keskuudessa on tuolloin käyty polemiikkia siitä, mitä tunnustuksellisuus uskonnonopetuksen yhteydessä tarkoittaa. Sana tunnustuksellisuus on voitu ymmärtää moniselitteisesti teologisesta tarkoituksenmukaisuudesta riippuen. Käytännössä ei kuitenkaan asian suhteen ole ollut mitään ongelmia. Synonyymi sanalle tunnustuksellisuus oli käytännössä oman kirkkokunnan mukainen ja sen kanssa yhteneväinen, sopusoinnussa oleva uskonnonopetus. Tämä menettely toimi tarkoituksenmukaisesti ja yhteneväisesti oppilaiden vanhempien tai uskonnollisesta kasvatuksesta vastaavien ja oppilaiden omien uskonnollisten taustojen kanssa. Kun muutama vuosi sitten sanan "tunnustuksellinen" sisältö uskonnonopetuksessa muutettiin omaksi uskonnonopetukseksi, ei tämän olisi tullut millään tavoin muuttaa uskonnonopetuksen luonnetta, vaan pikemminkin selkeyttää asiaa ja kiinnittää koulujen uskonnonopetuksen sisältö oman kirkkokunnan näkemyksiin ja käytäntöihin entistäkin selkeämmin. Uskonnonopetukseen kuuluu olennaisena pedagogisena osana elämyksellisyys, osallistuminen ja toiminnallisuus, ja edellä mainitut elementit ovat luonnollinen osa opetusta. Ei voida ajatella, ettei esim. voimisteluliikkeitä, hiihtoa, luistelua tai uintia opetettaisi vain teoreettisesti suullisesti esitellen tai esitelmiä pitäen tai kirjoittaen. Olennainen osa on oppilaan oma fyysinen osallistuminen esim. voimistelemalla, hiihtämällä jne. Pelkkä teoreettinen ja vain tietoja esille tuova liikunnanopetus jäisi perin vajaaksi liikunnanopetukseksi. Harjoittelu, osallistuminen ja toiminta ovat välttämätön osa liikuntakasvatusta. On varsin outoa esittää ajatus, jopa vaatimus, siitä, että oman uskonnon kouluopetuksessa ei voisi olla oman uskonnon mukaista uskonnonharjoitusta osana uskonnonopetusta. Tilanne olisi sama kuin että kuvaamataidossa ei voisi piirtää, maalata, muovata jne., vaan olisi vain rajoituttava sanalliseen kuvailuun väreistä, materiaaleista, taidesuuntauksista ym. Ei tällainen olisi mahdollista eikä tarkoituksenmukaista. Vastaavia vertailuja voi tehdä esim. musiikkiin, käsitöihin ja kotitalouteen koulun opetuksessa. Koulun uskonnonkasvatuksesta on kuitenkin virheellisesti haluttu poliittisten toimijoiden vaikutuksesta riisua pois ns. uskonnon harjoittaminen. On vaadittu keskittymistä vain tietojen antamiseen. Vaikka tieto muodostaakin vahvan asiaperustan, ja sille on kaikissa oppiaineissa perusteltu asemansa, merkitsee uskonnonopetuksessa ja uskontokasvatuksessa vain tiedolliseen opettamiseen rajoittuminen suurta rajoittuneisuutta. Nykyaikaisessa elämyksellisessä oppimistapahtumassa, jossa myös omassa uskonnonopetuksessa tänä aikana korostuva taito- ja taidekasvatus saa tarpeellisen sijansa, on välttämätöntä laajentaa opetus kasvatukseksi, jossa ovat laajemmat ja monipuolisemmat ulottuvuudet kuin vain pelkkä asiatietojen jakamisen ulottuvuus. Versio 2.0

2 Osana oman uskonnon opetusta evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien on välttämätöntä nähdä virsilaulun ja hengellisen musiikin, myös hengellisen nuorisomusiikin, olennainen merkitys. Kymmenen käskyä kuuluvat samoin ulkoa osattavaan yleissivistävään opittavaan aineistoon. Ulkoa opittu kymmenen käskyn sisältö ohjaa ihmistä hänen kaikissa elämäntilanteissaan sekä oikean ja väärän erottamisessa. Viime vuosina ovat herättäneet paljon huolta sekä koulukiusaaminen että suoranainen kouluväkivalta. Äärimmäisinä ilmiöinä ovat olleet ikävät ja täysin käsittämättömät joukkoampumistapaukset oppilaitoksissa. Ilmeisenä osasyynä kaikkiin ilmiöihin ovat koulun kasvatuksen ja sitä kautta nuorison arvopohjan heikkous ja jopa suoranainen puute. Jos kymmenen käskyn elämän kestävät totuudet niin koko kristikunnassa kuin myös YK:n ihmisoikeuksien mukaisesti yleisinä elämänohjeina olisi piirretty ihmismieleen koko elämän korkeimpina ohjeina, olisi kynnys kiusaamiseen, väkivaltaan ja surmatekoihin korkeampi kuin silloin, jos lähimmäisenrakkauteen ja ihmisarvon kunnioitukseen ohjaava kristillisestä arvopohjasta nouseva elämännäkemys puuttuu. Tänä aikana myös monet oheisvaikutteet eri lähteistä saattavat antaa hyvinkin ristiriitaisia ja kyseenalaisia näkemyksiä nuorisolle ja jopa lapsille varhaisiän vuosista lähtien. Vanhastaan Suomen kouluissa ovat olleet kristilliseen arvopohjaan perustuvat aamuhartaudet, joissa lyhyen puheen ohella mukana on ollut virren veisuuta ja rukous. Näiden muuttuminen aamun- tai päivänavauksiksi toi epäselvyyttä arvopohjaan ja aiheutti tiettyä menetystä kestävien elämänohjeiden ja kasvatuksen suhteen, oikean ja väärän erottamiseen ja nimenomaan kestävien elämänohjeiden henkilökohtaiseen sisäistämiseen. Kodit ovat kenties entistä osaamattomampia arvokasvatuksessa kuin menneiden vuosikymmenten aikana. Tosin vanhemmuuden haasteet ovat nykyisessä mediayhteiskunnassa huomattavasti kovemmat kuin aiemmin, ja siksi kristillisen arvopohjan lujittaminen on entistä tärkeämpää. Elämyksellinen aines on luonnollinen ja kiinteä osa oman uskonnon opetusta ja suomalaisen koulun kristillistä kasvatustehtävää. Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat todenneet, että heidän olisi helpompi elää Suomessa, jos suomalaiset eläisivät itse paremmin oman kristillisen uskonsa mukaan. Lisäksi maahanmuuttajista osa tulee kristityistä maista tai eikristityistä maista, joissa he kristinuskonsa takia ovat joutuneet vainotuiksi. Suomeen tulevista maahanmuuttajista 75 % on kristittyjä. Heille Suomen oman uskonnon opetus on jopa niin vieraantunut kristillisyydestä, että heidän lastensa osallistuminen tähän opetukseen loukkaa heidän oikeuksiaan olla kristitty kristityssä maassa. Näin oman uskonnon tuntemus on kansalaisten ja kansakunnan voimavara. Maailman uskontojen tuntemus on tänä aikana ja tulevaisuudessa myös kaikille tarpeen, jotta kansainvälinen kanssakäyminen voi perustua todellisten perusasioiden tietämiseen. Tämän ymmärtämisen lähtökohtana on oman uskonnon mahdollisimman hyvä tunteminen. Osallisuus omaan uskontoon evankelisluterilaisessa sekä ortodoksisessa uskonnonopetuksessa ja muiden uskontojen opetuksessa toteutuu kokonaisvaltaisesti elämyksellisen opetuksen ja hartauden harjoittamisen kautta osana oman uskonnon opetusta kirkkokunnan tai uskonnollisen yhteisön haluamilla tavoilla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka turvataan evankelisluterilaiseen oman uskonnon opetukseen osallistuville kokonaisvaltainen uskonnonopetus, jossa ovat mukana tiedollisen aineksen lisäksi elämyksellisyys ja osallisuus, kuten virsilaulu, muu laulu tai musiikki, rukous ja myös ulkoa opittavat Raamatun ja Katekismuksen keskeiset osat? 2

3 Helsingissä 8 päivänä helmikuuta 2011 Lauri Oinonen /kesk 3

4 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1222/2010 vp: Kuinka turvataan evankelisluterilaiseen oman uskonnon opetukseen osallistuville kokonaisvaltainen uskonnonopetus, jossa ovat mukana tiedollisen aineksen lisäksi elämyksellisyys ja osallisuus, kuten virsilaulu, muu laulu tai musiikki, rukous ja myös ulkoa opittavat Raamatun ja Katekismuksen keskeiset osat? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uskonnon ja omantunnon vapaudesta säädetään perustuslain (731/1999) 11 :ssä. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Pykälän 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Uskonnonvapauslain (453/2003) lähtökohtana uskonnonopetuksen kannalta on yksilön positiivinen oikeus saada oman uskonnon opetusta. Uskonnonvapauslain 6 :ssä todetaan, että oikeudesta saada uskonnon opetusta säädetään erikseen. Tällä viitataan perusopetus- ja lukiolakiin. Perusopetuslain (628/1998) 13 :ssä (muutettu lailla 454/2003) ja lukiolain (629/1998) 9 :ssä (muutettu lailla 455/2003) säädetään uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Pykälien mukaan perusopetuksen järjestäjän ja lukiokoulutuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden, lukiossa opiskelijoiden, enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden (opiskelijoiden) enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat (opiskelijat) osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Jos oppilas ei kuulu mihinkään Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelee hän ensisijaisesti elämänkatsomustietoa. Opetushallituksen vahvistamien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan uskonnon opetuksen tavoitteena on perehdyttää oppilas omaan uskontoon, suomalaiseen katsomusperinteeseen sekä tutustuttaa muihin uskontoihin. Opetuksen tavoitteena on auttaa oppilasta ymmärtämään uskontojen kulttuurista ja inhimillistä merkitystä sekä kasvattaa eettisyyteen. Lisäksi tavoitteena on uskonnollisen perinteen ja kulttuurin siirtäminen uusille sukupolville. Evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen lähtökohtana on tutustuttaa oppilas monipuolisesti uskonnolliseen kulttuuriin. Opetuksen tavoite on laaja-alainen uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Vuosiluokilla 1 9 ja lukiossa käsitellään Raamatun keskeisiä sisältöjä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen tavoitteeseen sisältyy myös virsien ja muiden hengellisten laulujen opiskelu vuosiluokilla 1 5 ja kristillisen virsi- ja muun musiikkiperinteen opiskelu vuosiluokilla 6 9. Lukion syventäviin valtakunnallisiin opintoihin kuuluu Mihin suomalainen uskoo? -kurssi, jonka puitteissa virsiperinnettä ja muita hengellisiä lauluja voidaan hyvin sisällyttää paikalliseen opetussuunnitelmaan. 4

5 Ministerin vastaus KK 1222/2010 vp Lauri Oinonen /kesk Uskontoon perehtymiseen kuuluu myös tutustuminen uskonnon harjoittamisen muotoihin ja tapoihin. Tutustuminen rukouksiin, virsiin ja uskonnollisiin toimituksiin on osa oman uskonnon opetusta. Esimerkiksi opetukseen liittyvä opintokäynti, jossa tutustutaan kirkkoon, moskeijaan tai vastaavaan uskonnolliseen rakennukseen tai seurataan uskonnollista toimitusta siihen osallistumatta, ei ole uskonnollinen tilaisuus vaan osa opetusta. Kaiken opetuksen ja muun toiminnan tulee olla pedagogisesti perusteltua ja opetussuunnitelman mukaista. Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti järjestetty uskonnon opetus ei ole Suomen perustuslain 11 :ssä tarkoitettua uskonnon harjoittamista. Koulu voi myös edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset tilaisuudet katsotaan uskonnon harjoittamiseksi. Perustuslain 11 :n 2 momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen. Opetuksen järjestäjällä ja koululla on velvollisuus tiedottaa huoltajille koulun toiminnasta. Tiedotteesta on käytävä ilmi koulun järjestämät uskonnolliset tilaisuudet. Oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Koululla on vastuu oppilaan turvallisuudesta myös silloin, kun oppilas ei osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen. Koulu järjestää oppilaalle tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa. Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 2011 Opetusministeri Henna Virkkunen 5

6 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1222/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen/cent: Hur kommer man att trygga en heltäckande religionsundervisning för elever som deltar i undervisningen i den evangelisk-lutherska religionen så att den förutom det kunskapsmässiga inslaget baserar sig på upplevelser och delaktighet, t.ex. psalmsång, annan sång eller musik, bön och även utantilläsning av centrala delar i Bibeln och katekesen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelser om religions- och samvetsfrihet ingår i 11 i grundlagen (731/1999). Enligt 1 mom. har var och en religions- och samvetsfrihet. Till religions- och samvetsfriheten hör enligt 2 mom. rätten att bekänna sig till och utöva en religion, rätten att ge uttryck för sin övertygelse och rätten att höra till eller inte höra till ett religiöst samfund. Ingen är skyldig att mot sin övertygelse ta del i religionsutövning. Utgångspunkten i religionsfrihetslagen (453/2003) när det gäller religionsundervisningen är individens positiva rättighet att få undervisning i den egna religionen. I 6 i religionsfrihetslagen konstateras att i fråga om rätten att få religionsundervisning bestäms särskilt. Genom detta hänvisas till lagen om grundläggande utbildning och gymnasielagen. I 13 (ändrad genom lag 454/2003) i lagen om grundläggande utbildning (628/1998) och 9 (ändrad genom lag 455/2003) i gymnasielagen (629/1998) föreskrivs om undervisning i religion och livsåskådningskunskap. Enligt paragraferna ska den som ordnar grundläggande utbildning och gymnasieutbildning meddela religionsundervisning enligt den religion som flertalet av eleverna, i gymnasiet de studerande, omfattar. Undervisningen ordnas då i enlighet med till vilket religionssamfund flertalet av eleverna (de studerande) hör. De elever (studerande) som hör till detta religionssamfund deltar i undervisningen i sin egen religion. En elev som inte hör till något religiöst samfund som är registrerat i Finland studerar i första hand livsåskådningskunskap. Enligt grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen som fastställts av Utbildningsstyrelsen är målet för religionsundervisningen att göra eleven förtrogen med sin egen religion, informera eleven om finländsk åskådningstradition samt om andra religioner. Målet för undervisningen är att hjälpa eleven att förstå religionernas kulturella och mänskliga betydelse och fostra eleven till ett etiskt synsätt. Målet är dessutom att föra vidare den religiösa traditionen och kulturen till nya generationer. Utgångspunkten för undervisningen i den evangelisk-lutherska religionen är att på ett mångsidigt sätt göra eleven förtrogen med den religiösa kulturen. Målet för undervisningen är en bred religiös och åskådningsmässig allmänbildning. I årskurserna 1 9 och gymnasiet behandlas det centrala innehållet i Bibeln i enlighet med elevernas ålder och förutsättningar. I målet för undervisningen i den evangelisk-lutherska religionen ingår också studier i psalmer och andra andliga sånger i årskurserna 1 5 och kristen psalm- och annan musiktradition i årskurserna 6 9. I de riksomfattande fördjupade kurserna i gymnasiet ingår Vad tror finländaren på? - en kurs inom ramen för vilken psalmtraditionen och 6

7 Ministerns svar KK 1222/2010 vp Lauri Oinonen /kesk andra andliga sånger väl kan tas in i den lokala läroplanen. Att bli förtrogen med religionen är också förknippat med att bekanta sig med religionsutövningens olika former och sedvänjor. Att bekanta sig med böner, psalmer och religiösa förrättningar är en del av undervisningen i den egna religionen. Till exempel studiebesök i anslutning till undervisningen där man bekantar sig med en kyrka, moské eller någon motsvarande religiös byggnad eller följer en religiös förrättning utan att delta i den, är inte en religiös sammankomst utan en del av undervisningen. All undervisning och annan verksamhet ska vara pedagogiskt motiverad och stämma överens med läroplanen. Undervisning i religion som ordnats i enlighet med läroplansgrunderna är inte sådan religionsutövning som avses i 11 i Finlands grundlag. Skolan kan också fortfarande ordna religiösa sammankomster såsom gudstjänster och religiösa morgonsamlingar. Sådana sammankomster betraktas som religionsutövning. Enligt 11 2 mom. i grundlagen är ingen skyldig att mot sin övertygelse ta del i religionsutövning. På grundval av detta kan eleven inte förpliktas att delta i en gudstjänst, religiös morgonsamling eller någon annan religiös sammankomst. Utbildningsanordnaren och skolan är skyldig att informera vårdnadshavarna om skolans verksamhet. Av meddelandet ska framgå vilka religiösa sammankomster skolan ordnar. Elevens vårdnadshavare meddelar om eleven inte tar del i religionsutövning. Skolan har ansvar för elevens säkerhet även när eleven inte deltar i en religiös sammankomst som skolan ordnar. Skolan ordnar annan verksamhet för eleven under tiden för sammankomsten. Helsingfors den 3 mars 2011 Undervisningsminister Henna Virkkunen 7