Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen PÄÄKAUPUNKISEUDUN NEUVOTTELUKUNTA ESITYSLISTAN LIITTEET

Transkriptio

1 Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen PÄÄKAUPUNKISEUDUN NEUVOTTELUKUNTA ESITYSLISTAN LIITTEET

2 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 1 Asia 2 / Liite KUNTIEN JA VALTION VÄLINEN TEHTÄVIEN JAKOON LIITTYVÄT KYSYMYKSET KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUSHANK- KEESSA Khs Esityslistan asia Kj/6 Kuntien ja valtion välinen tehtäväjako Kaupunginhallitus päätti esittää seuraavaa kuntien ja valtion välisestä tehtävienjaosta huomioon otettavaksi pääkaupunkiseudun yhteistä esitystä laadittaessa: Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aluevaiheessa tehdyt ehdotukset tehtävien siirrosta kunnilta valtiolle terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, koulutuksessa ja muilla sektoreilla koskevat pääosin sellaisia palveluja, joiden tuottamisen kaupunki kykenee Suomen suurimpana kuntana järjestämään kaikkein tehokkaimmin itse. Kaupunginhallituksen mielestä Helsingin kaupungin osalta tarvetta merkittävien palvelukokonaisuuksien siirtämiseen valtion vastuulle ei ole. Lähtökohtana on edelleen oltava, että valtio kantaa täysimääräisesti vastuunsa eduskunnan päättämien, mutta kuntien tuottamien palvelujen rahoittamisesta. Kaupunginhallitus pitää läheisyysperiaatteen mukaisesti tärkeänä säilyttää kuntien ja valtion välillä nykyisen työnjaon periaatteet, joiden perusteella kunnat tuottavat sellaiset palvelut, joita asukkaat tarvitsevat usein, joita huomattavan suuri osa väestöstä tarvitsee ja joiden tuottaminen edellyttää paikallistuntemusta ja henkilökohtaisia asiakaskontakteja. Tärkeää on myös kunta valtio-suhteen kestävän pohjan luominen ja säilyttäminen. Tehtävien siirtely edestakaisin ja alituiset tehtävienjaon muutoksia koskevat selvitykset eivät palvele asukkaiden tai julkisen hallinnon tarpeita, vaan päinvastoin ne aiheuttavat ongelmia palvelutuotannolle ja sen kehittämiselle. Helsingin kaupungin keskeisten palvelusektoreiden, sosiaali- ja terveystoimen, ohjattavuutta on viime vuosina parannettu merkittävästi luo-

3 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 2 pumalla yhdestä hallinnon tasosta eli alueorganisaatiosta. Lisäksi Helsinki on keskittänyt useita virastoja koskevia tukitoimintoja erityisesti tietotekniikan tuomia mahdollisuuksia hyödyntäen. Helsingin kaupungin virastot, erityisesti terveyskeskus ja sosiaalivirasto, ovat toimintavolyymiltään, palveluvalikoimaltaan ja henkilökuntamäärältään niin suuria organisaatioita, että niiden tehtävien osittainenkaan siirtäminen muille organisaatioille ei kevennä hallintoa, ei vähennä hallinnon portaita eikä saa aikaan merkittäviä säästöjä. Tulevissa kunta- ja palvelurakenneratkaisuissa tulee ottaa huomioon kuntien erityispiirteet. Sama koskee valtion ja kuntien välistä tehtävienjakoa. Näitä ratkaisuja tehtäessä pääkaupungille ja sen asukkaille keskeisiä ovat turvallisuuteen ja koko Helsingin seudun kilpailukyvyn vahvistamiseen liittyvät seikat. Tästä näkökulmasta Helsingin kaupungin omalla pelastuslaitoksella ja seudun ammattikorkeakouluverkolla on omat erityiset roolinsa. Tehdyt ehdotukset kuntien tehtävien siirtämisestä valtiolle Ammattikorkeakoulutoiminta Kaupunginhallitus ei puolla ammattikorkeakoulutoiminnan siirtoa valtiolle. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on useita, eri ylläpitäjien alaisuudessa toimivia ammattikorkeakouluja, joiden ylläpitäjät ovat kuntayhtymiä, säätiöitä tai osakeyhtiöitä lukuun ottamatta Helsingin ammattikorkeakoulua (Stadia), joka on kaupungin ylläpitämä. Monialainen oppilaitos toimii suoraan kaupunginhallituksen alaisena. Ammattikorkeakoulujen ylläpidon siirtämistä valtiolle kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on perusteltu mm. koko korkeakoululaitoksen ylläpidon samankaltaistamisella ja mahdollisuudella tiivistää ammattikorkeakouluverkkoa nykyistä helpommin. Ammattikorkeakoulutoiminnan siirron vaikutusten arviointi ja muu selvitystyö on painottunut määrällisiin kysymyksiin oppilaitosten, niiden tilojen ja henkilöstön osalta. Valtion taholla hankkeessa vähälle huomiolle ovat jääneet koulutukselliset näkökohdat ja koulutustarpeet. Keskeistä kuitenkin on, että Helsingissä ja koko seudulla kyetään turvaamaan monipuolinen ja riittävä ammatillinen korkeakoulutus seudun työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin.

4 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 3 Alueen ammattikorkeakoulujen siirtäminen valtiolle ei edistä ammattikorkeakouluverkon kehittämistä. Kehittämistyö voidaan toteuttaa paremmin nykyisten ylläpitäjien yhteistyönä. Samalla on tarpeen tarkastella uusia, nykyistä joustavampia ylläpitomuotoja kuten säätiö- tai osakeyhtiövaihtoehtoja. Ammattikorkeakoulujen yhdistäminen on yksi näistä kehittämisvaihtoehdoista. Ammattikorkeakoulujen ylläpidon siirtämisessä valtiolle olisi lisäksi seuraavia ongelmia: 1 Ammattikorkeakouluilla on lakiin perustuva aluekehitystä tukeva tehtävä. Valtiollistamisen myötä ammattikorkeakouluille tulisi ongelmia alueellisen palvelutehtävänsä turvaamisessa. Toisin kuin muissa maakunnissa Helsingissä ja Uudellamaalla nuorten ikäluokka kasvaa edelleen myös pitkällä aikavälillä. Haasteet ovat tällä alueella erilaiset kuin muualla Suomessa. Uudenmaan alueen etujen turvaamiseksi tarvitaan tiivistä alueen toimijoiden yhteistyötä. Ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävän toteutuminen varmistetaan parhaiten niin, että sekä alueen päättäjät että yritysten ja muiden organisaatioiden edustajat ovat ammattikorkeakoulun ylläpitäjinä ohjaamassa ammattikorkeakoulujen toimintaa. Helsingin kaupungin näkökulmasta kyse on myös osaavan oman henkilöstön saatavuuden turvaamisesta. 2 Valtio luovutti omistuksessaan olevat ammatilliset oppilaitokset kunnille pääosin vain vähän yli kymmenen vuotta sitten. Ammattikorkeakoulujen siirtäminen näin lyhyen ajan jälkeen olisi erittäin lyhytnäköistä. 3 Nykyisen rahoitussuhteen säilyminen vaarantuisi. Valtion yksikkörahoituksen lisäksi nykyiset ylläpitäjät tukevat ammattikorkeakouluja rakennusinvestoinneissa ja irtaimen omaisuuden hankinnoissa. Valtion omistuksessa tällaista tukea tuskin voidaan odottaa. Nykyiset ylläpitäjät ovat investoineet tuntuvasti ammattikorkeakoulukiinteistöjen uudisrakentamiseen, perusparannuksiin ja ylläpitoon sen jälkeen, kun näiden oppilaitosten ylläpito siirrettiin niiden nykyisille ylläpitäjille. Mikäli ammat-

5 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 4 Palo- ja pelastustoimi Ammattikorkeakoulujen verkostoa, tehtäviä ja toimintaa tulisi kehittää nykyisten ylläpitäjien yhteistyönä lähtemättä yhtenäisratkaisuna siirtämään oppilaitosten ylläpitoa valtiolle. Tämä edellyttää kuitenkin nykyisiltä ylläpitäjiltä valmiutta uusiin ylläpitomuotoihin ja rakenteellisiin rat- kaisuihin. tikorkeakoulut siirrettäisiin jälleen valtion hallintaan, kiinteistöihin tehdyt investoinnit tulee korvata nykyisille ylläpitäjille. Lisäksi kiinteistöjen ylläpito jouduttaisiin järjestämään uudelleen. Toiminnan siirto aiheuttaisi siten valtiolle erittäin kalliit kiinteistöjen hankinta- tai vuokrakustannukset. 4 Ylläpitojärjestelmän muutos aiheuttaisi ongelmia myös henkilöstön aseman (mm. eläke-edut) turvaamisessa. 5 Ammattikorkeakoulujen nykyinen keskinäinen kilpailutilanne heikkenisi valtiollistamisen yhteydessä. Julkisissa palveluissa ollaan eriyttämässä tuottajan ja tilaajan roolia. Kustannustehokkaan vaihtoehtomallin rakentaminen koulutuspalveluiden tuottamiseen on kaikkien etu. 6 Ammattikorkeakoulujen toiminnan ja hallinnoinnin joustavuus vaarantuisi valtiollistamisratkaisuissa, kun nykyiset eri ylläpitomuodot eivät enää olisi mahdollisia. Yksityiset ammattikorkeakoulut ovatkin esittäneet näkemyksenään ainakin niiden jättämisen valtiollistamisen ulkopuolelle. Tällaisessa vaihtoehdossa ei kuitenkaan täyttyisi yhtenä valtiollistamisen etuna esitetty korkeakoulujen ylläpitojärjestelmän yhtenäisyys. Valtiovalta voi jo nykyisen ohjausjärjestelmän mukaisesti käyttää suurta ohjausvaltaa. Vuosittain opetusministeriön ja ammattikorkeakoulun välillä sovittavassa tavoitesopimuksessa sovitaan koulutusaloittain koulutuksen määrästä ja ammattikorkeakouluittain erikseen tuettavista suurista kehittämishankkeista. Kaupunginhallitus vastustaa palo- ja pelastustoimen siirtoa valtiolle.

6 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 5 Pelastustoimen valtiollistaminen on ollut esillä vuosikausia. Helsingin pelastustoimen alue jäi vuonna 2004 toteutetussa pelastustoimen valtakunnallisessa aluejakouudistuksessa ainoaksi yhden kunnan kokoiseksi pelastusalueeksi. Vain vajaat kaksi vuotta sitten toteutetussa uudistuksessa jätettiin palo- ja pelastustoimen operatiivinen kehittäminen edelleen kuntien tehtäväksi. On epätodennäköistä, että perustelut rat- kaisulle olisivat tällä välin muuttuneet. Lähiturvallisuudesta huolehtiminen on ollut paikallishallinnon synnystä lähtien yksi sen tärkeimpiä tehtäviä. Pelastuslaitos, poliisi ja puolustusvoimat muodostavat turvallisuuden takaavan viranomaisorganisaation. Näistä pelastus- ja poliisitoimi kuuluvat Euroopan- ja maailmanlaajuisesti useimmiten ainakin osittain paikallishallinnon tehtäviin. Ne kytkeytyvät toiminnallisesti alueen muihin viranomaisiin ja tarvitsevat tehtävissään muiden paikallisten toimijoiden tukea. Pelastustoimen nykyinen järjestely on perusteiltaan toimiva. Ennen kaikkea se kykenee vastaamaan paikallisiin tarpeisiin ja reagoimaan nopeasti tapahtuviin muutoksiin ja tilanteisiin. Muiden kansallisten turvallisuusviranomaisten toiminta linkittyy pelastustoimen kautta luontevasti yhteistoimintaan paikallisviranomaisten oman verkoston kanssa. Hyvin toimivan kokonaisuuden muuttamiseen tulee olla erityisen painavat perusteet. Tämä korostuu erityisesti Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, missä pelastustoimella on omat erityiset haasteensa. Satama-, lentokenttä- ja muu erityistoiminta sekä kansainväliset suurtapahtumat asettavat poikkeuksellisen suuria vaatimuksia niin pelastustoimelle kuin muullekin turvallisuustyölle. Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvää pelastustoimen mahdollista siirtämistä valtiolle ei perustella sen paremmin pelastustoimen kehittämisellä, pelastuspalvelujen toimivuuden parantamisella kuin taloudellisilla näkökohdillakaan. Pelastustoimen kokonaisuuden toimivuutta ja sen kehittämismahdollisuuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon pelastustoimen kytkeytyminen muuhun kunnalliseen palvelutoimintaan ja luotuihin palvelukokonaisuuksiin. Esimerkkinä on rakentamiseen liittyvä tehokas neuvonta ja yhteistyö yritysten, suunnittelijoiden ja monien kaupungin virastojen kanssa. Rakennusvalvonta saa neuvontaa ja konsultaatiota lupakäsittelyissä rakennusten palo- ja henkilöturvallisuuden sekä väestönsuojarakentamisen osalta. Tätä varten pelastuslaitoksella on tehtävään erikoistunut

7 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 6 ryhmä. Kaupunkisuunnitteluvirastoa puolestaan konsultoidaan yleiskaavan valmistelun yhteydessä ja pelastuslautakunnan lausuntojen muodossa kaavoittamisvaiheessa. Lisäksi pelastuslaitoksen riskienhallintayksikkö osallistuu lukuisten eri virastojen työryhmiin helpottaen heidän suunnitteluaan ja parantaen näin kaupungin kokonaisturvallisuustasoa. Vastaavasti erittäin tärkeää on myös yhteistyö ennaltaehkäisyn näkökulmasta erityisesti sosiaali- ja terveystoimen, koulutoimen ja ympäristötoimen kanssa. Valtakunnallisena vastuuviranomaisena valtion mahdollisuudet ylläpitää koko maassa paikalliset yhteistoimintaketjut käytännön toiminnan onnistuneen toteutumisen edellyttämällä tasolla ovat merkittävästi huonommat kuin kuntien. Näin tärkeällä yhteiskunnan tehtäväalueella, jossa toiminnan lopputulos viime kädessä olennaisesti riippuu paikallisten toimijoiden onnistumisesta, ei pidä katkaista hyvin toimivaa yhteistoimintajärjestelmää. Palo- ja pelastustoimen siirrosta valtiolle ei olisi odotettavissa helpotusta kuntien talouteen, eikä liioin säästöjä edes koko julkistalouden kannalta. Siirron tarkoituksenmukaisuuden arviointia kuntatalouden näkökulmasta vaikeuttaa mm. se, ettei mistään ole ollut saatavissa tietoa pelastustoimeen tehtyjen investointien ja hankintojen korvaamisesta mahdollisessa siirrossa. Hankkeen lähtökohdaksi on taustamateriaalissa ilmoitettu ns. kustannusneutraali siirto. Se saattaa aiempien kokemusten mukaan kuntakohtaisesti johtaa epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Palo- ja pelastustoimen siirrosta valtiolle syntyisi Helsingin kaupungin kannalta seuraavia haittoja: 1. Päätöksenteon etääntyminen, jolloin valtakunnallinen tasapuolistaminen vääjäämättä laskee helsinkiläisten turvallisuustasoa. Myös kunnan vaikutusmahdollisuudet omaan turvallisuustasoon ja turvallisuuspalvelujen määrään katoavat. Pääkaupungin erityisolosuhteet saattavat jäädä valtakunnallisessa järjestelmässä huomioimatta, mistä merkitsisi koko kaupungin turvallisuustason heikkenemistä. Osalle nykyisen pelastuslaitoksen hoitamia tehtäviä jouduttaisiin kaupungissa järjestämään korvaava järjestelmä, mistä johtaisi kokonaiskustannusten kasvuun.

8 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 7 2. Pelastuslaitoksen nykyisin antamat lakisääteiset minimit tai ministeriön ohjeet ylittävät palvelut kuntalaisille, yrityksille ja yhteisöille vaarantuisivat. 3. Väestönsuojelun ja poikkeusoloihin varautumisen taso heikkenisi siirron myötä. Epäselvää on, siirtyisivätkö kaikki toiminnot valtiolle, ja ottaisiko se hoitaakseen kaikki väestösuojat (velvoitekalliosuojat/ yhteisväestösuojat). Kunnalle kuuluvien varautumistehtävien hoitaminen vaikeutuisi huomattavasti, jos terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ohella keskeisin em. tilanteissa käytännön pelastustehtävistä huolehtiva viranomainen siirtyisi kokonaan eri organisaatioon. Tällainen palveluketjun katkaiseminen johtaisi väistämättä ongelmiin komentoketjussa samoin kuin johtosuhteissa ja muodostaisi niiden myötä uhan koko käytännön toiminnan onnistumiselle. Mikäli palo- ja pelastustoimen tehtävät siirretään valtiolle, tulee kunnalliset väestönsuojeluvelvoitteet määritellä uudelleen. 4. Vapaaehtoistoiminnan järjestelyt (vapaapalokuntajärjestelmä) vaarantuisivat. Sopimuspalokunnat ovat aina integroituneet tiiviisti kunnalliseen pelastustoimeen. 5. Kaupungin oma pelastuspalveluneuvottelukunta joko loppuisi kokonaan tai sen tilalle olisi kehitettävä kokonaan uusi järjestelmä yhteistyössä valtion kanssa, mikä käytännössä merkitsisi olennaisia muutoksia yhteistyöhön ja järjestelmän toimivuuteen. 6. Täysin epäselväksi jää, miten kiireellisen sairaankuljetuksen ja ensihoidon kävisi. Sisäasiainministeriön vastuulle nämä toiminnot eivät kuulu. Mikäli kiireellinen sairaankuljetus ja ensihoito eriytetään pelastuslaitoksesta, joudutaan tilalle perustamaan korvaava erillinen organisaatio, jonka toimintaedellytykset olisivat nykyistä merkittävästi heikommat. Ensihoidon ja sairaankuljetuksen tehtävien järjestäminen Helsingissä on ainutlaatuisen toimiva ja tehokas järjestelmä, jolle pelastustoimen siirto valtiolle toisi huomattavia vaikeuksia.

9 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 8 Terveydenhuolto Sairaankuljetuksen järjestämisvastuu on tällä hetkellä kunnan terveyskeskuksella. Myös ensihoito, erottamattomana osana toimivaa kiireellisen sairaankuljetuksen järjestelmää, kuuluu kunnan terveyskeskuksen järjestämisvastuulle. Ensihoito tuotetaan osin osana varsinaista sairaankuljetusta sairaankuljettajien toimintana ja osin siitä erillisenä erikoissairaanhoidon toimintana. Terveyskeskus järjestää nämä toiminnot ostamalla kiireellisen sairaankuljetuksen ja siihen välittömästi liittyvän ensihoidon pelastuslaitokselta ja ensihoidon erikoislääkäripalvelut samoin kuin lääketieteelliset asiantuntijapalvelut sairaanhoitopiiriltä. Ensihoidon erottaminen muusta terveydenhuollosta olisi todella vahingollista sairaankuljetuksen eri toimijoiden sekä päivystyksen muodostaman palveluketjun toimivuudelle ja toiminnan laadunvarmistukselle. Ensihoidon lääketieteellisten tehtävien irrottaminen muusta erikoissairaanhoidosta ja ammattitaidon ylläpitämisen ja kehittäminen erillään muusta terveydenhuollosta ja keskeisistä erikoisaloista kuten sairaanhoitopiirin päivystystoiminnasta ja anestesiologiasta johtaisi ajan myötä väistämättä niin laadullisiin ongelmiin kuin kyseenalaistaisi tämän erillisen organisaation kyvyn ylipäätään huolehtia ko. operatiivisista tehtävistä. Kiireellisestä sairaankuljetuksesta ja siihen välittömästi liittyvästä ensihoidosta (lääketieteellistä hoitoa lukuun ottamatta) vastaavat ambulanssin kuljettajat, joilla on myös terveydenhuollon koulutus ja joille terveyskeskus järjestää ammattitaidon ylläpitämiseksi säännöllisesti terveydenhuollon täydennyskoulutusta samoin kuin varsinkin ensihoitoon liittyvää täydennyskoulutusta. Nämä ambulanssin kuljettajat hoitavat myös muita palo- ja pelastustoimen tehtäviä. Vaikka palo- ja pelastustoimi siirrettäisiin valtion tehtäväksi, ei sairaankuljetuksen siirtäminen ole mitenkään perusteltua ottaen huomioon yhteisen tehtäväalueen, palveluketjujen toimivuuden sekä ammattitaidon ylläpitämisen ja kehittämisen vaatiman kytkennän terveydenhuoltoon. Sairaankuljetuksen erottaminen muusta palo- ja pelastustoimesta puolestaan merkitsisi, ettei samoja voimavaroja voitaisi enää käyttää sairaankuljetus-, ensihoito- ja muihin palo- ja pelastustehtäviin, vaan kaikkiin olisi kohdennettava erilliset, omat voimavaransa, mikä väistämättä johtaisi palo- ja pelastustoiminnan kokonaiskustannusten huomattavaan kasvuun. Eri kuntien tapa järjestää kuntalaistensa terveydenhuollon palvelut vaihtelee maan eri alueilla suuresti. Tämä on osin väistämätöntä jo

10 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 9 kuntien huomattavista kokoeroista johtuen, mutta osaltaan tämä on myös tietoisten päätösten seurausta. Myös tulevissa ratkaisuissa kuntien erilaisuuden edellyttämien erilaisten palvelujen järjestämismallien tulee olla edelleen mahdollisia. Helsinki on palvelujen järjestämisen näkökulmasta jo yksinään riittävän suuri organisaatio, eikä Helsinkiä olisi järkevää pakottaa aivan toisenkokoisten kuntien ongelmien ratkaisemiseksi kehitettyihin palvelurakenteisiin. Olisiko erikoissairaanhoidon tehtäviä tarkoituksenmukaista siirtää valtiolle, riippuu siitä, mitä toimintaa tämä koskisi. Helsingin terveyskeskuksen psykiatrisen erikoissairaanhoidon sekä perustason sisätautien erikoissairaanhoidon palvelut ovat erinomainen esimerkki sellaisesta erikoissairaanhoidosta, joka laatunsa ja/tai suuren volyyminsä vuoksi on ehdottoman järkevää järjestää lähipalveluna kiinteästi perusterveydenhuollon yhteydessä. Vaativan erityistason erikoissairaanhoidon, määrättyjen pienten erityispotilasryhmien, opetus- ja tutkimustoiminnan sekä vaativan erityistason päivystystoiminnan rahoitusvastuun siirtäminen valtiolle saattaisi tarjota runsaasti etuja. Siten valtion vastattavaksi voitaisiin pitää perusteltuna siirtää: harvempiin kuin viiteen yliopistopiiriin keskitetyt, erikoissairaanhoitoon kuuluvat hoidot, opetus- ja tutkimustoiminta sekä valtakunnallisen päivystysvalmiuden ylläpito, hengityshalvauspotilaiden hoito sairauden harvinaisuuden, potilaita koskevien, muista poikkeavien etuisuussäännösten ja satunnaisen esiintyvyyden perusteella. Em. tehtäväryhmien osalta tulee kuitenkin ennen esityksen tekemistä selvittää asiaa laajemmin. Ulkomaalaisten terveydenhuoltokustannukset ovat jo nyt tietyltä osin valtion kustannettavia. Valtion rahoitus ei kuitenkaan tosiasiassa kohdistu nykyisin potilaita todellisuudessa hoitaneille yksiköille. Muiden kuin Suomessa asuvien tai työskentelevien ulkomaalaisten hoidon kustannusten tulisi säilyä valtion kustannettavina siten, että ne katetaan valtioiden välisellä laskutuksella, valtion tulisi maksaa hoidon

11 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 10 nettokustannukset suoraan palvelut tuottaneelle yksikölle välittömästi hoidon toteuduttua. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät Sosiaalitoimi Kaupunginhallitus ei puolla ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtoa valtiolle. Ehdotettujen elintarvikelain mukaisten valvonta- ja lupa-asioiden sekä eräiden muiden ympäristöterveydenhuollon lupa-asioiden erottaminen ympäristöterveydenhuollon kokonaisuudesta ei ole tarkoituksenmukaista. Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ympäristöterveydenhuolto ja ympäristönsuojelu hoidetaan samassa organisaatiossa. Ympäristöterveydenhuollolle on tyypillistä valvontakohteiden runsaus ja niiden tiheys. Esimerkkeinä valvontakohteista ovat asunnot, elintarvikehuoneistot, koulut, päivähoitotilat, vesilaitokset, uimarannat ja -hallit, kemikaaleja myyvät liikkeet. Toiminnan tehokas järjestäminen edellyttää, että valvontaorganisaatio toimii mahdollisimman lähellä valvontakohteita ja tuntee ne hyvin. Ennaltaehkäisyn kannalta on tarpeen myös tiivis yhteistyö kunnan sisällä muiden toimialojen mm. rakennusvalvonnan, kaupunkisuunnittelun, rakennustoimen ja pelastustoimen kanssa. Valtiolla ei ole tällä hetkellä mitään sellaista paikallista tai seudullista organisaatiota, jonka yhteyteen ympäristöterveydenhuolto voitaisiin luontevasti sijoittaa. Kaupunginhallitus puoltaa elatustukiasioiden siirtoa Kelalle ja valtion rahoitusvastuulle Varsinaiseen toimeentulotukeen kului vuonna 2004 Helsingissä 82,7 miljoonaa euroa ja elatustukeen 17 miljoonaa euroa. Toimeentulotukiuudistuksen etuja olisi, että se loisi mahdollisuuden yksinkertaistaa ja tehostaa toimeentulotukijärjestelmää. Kun asumistuki, työttömyyspäiväraha ja toimeentulotuki maksetaan samalta luukulta, niin samalla tulisi ajankohtaiseksi yksinkertaistaa perusturvan myöntämistä. Uudistuksen uhkia olisi, ettei siirto mahdollistaisi yhden luukun periaatetta, vaan asiakas joutuisi hakemaan harkinnanvaraisen ja ehkäisevän

12 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 11 Holhoustoimi Kuluttajaneuvonta toimeentulotuen toisesta virastosta. Niin ikään asiakas joutuisi tulemaan Kelasta sosiaalivirastoon muun sosiaalisen syyn vuoksi sekä aktivointitoimenpiteisiin. Työmarkkinatuen muuttuminen vastikkeelliseksi pitkäaikaistyöttömien osalta jättäisi alle 500 päivää työttömänä olleet määrätyllä tavalla sosiaalityöhön nähden väliinputoajiksi. Epäselvää on, miten erotetaan normitettava osa ja harkinnanvarainen toimeentulotuki selkeästi toisistaan. Tätä jakoa tulisi laissa ja asetuksessa selkiyttää, jos laskennallinen osuus siirrettäisiin Kelaan. Elatustuen maksatusta ei voi erottaa elatusapujen perinnästä. Elatusturvassa 30 % työajasta menee elatustukiasioihin ja 70 % elatusapujen perintään. Siirron etuna olisi mm. että koko maassa olisi yhteinen atk-järjestelmä ja että kuntien välisistä tilityksistä voitaisiin luopua. Erityisesti ulkomaan perinnän keskittäminen koko maan osalta olisi vaativan erityisosaamisen vuoksi perustelua. Kaupunginhallitus puoltaa holhoustoimen siirtämistä valtion tehtäväksi. Holhouslautakunnan ja sen toimiston tehtävät samoin kuin yleinen oikeusaputoimi on siirretty vuonna 1999 valtion hoidettavaksi. Yleisessä edunvalvonnassa kaupungin etu voi olla holhoustoimen asiakkaan edulle vastakkainen ja edunvalvontayksikön asema muodostuu ongelmalliseksi. Myös yhdenvertaisuusnäkökohdat puoltavat tehtävien siirtoa samoin kuin tehtävien oikeusturvaan liittyvä luonne. Valtio korvaa tällä hetkellä holhoustoimen edunvalvonnasta aiheutuvia kustannuksia, joten taloudellisessa mielessä tehtävien siirto olisi ongelmaton. Kuntien kannalta ongelma ollut, ettei valtion korvaus ole kattanut kuntien todellisia kustannuksia. Kaupunginhallitus puoltaa kuluttajaneuvontatoiminnan siirtoa valtiolle. Kuluttajavirasto huolehtii jo tällä hetkellä merkittävällä panoksella alan valistus- ja neuvontatoiminnasta ja EU-kuluttajaneuvonta siirtyi vuoden 2005 alussa Helsingin kaupungilta valtiolle. Jos valtiollistamisvaihtoehdossa ei pystytä tarjoamaan riittäviä palveluita lähellä kuluttajaa, pää-

13 HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS PÖYTÄKIRJANOTE 12 kaupunkiseudun kuluttajaneuvontojen yhdistämisen mahdollisuudet pitäisi jatkossa selvittää. Yhteenveto Kaupunginhallitus puoltaa sosiaalitoimen elatustukiasioiden siirtoa Kansaneläkelaitokselle ja valtion rahoitettavaksi samoin kuin holhoustoimen ja kuluttajaneuvonnan tehtävien siirtoa. Terveydenhuollon vaativan erityistason erikoissairaanhoidon ja tähän kokonaisuuteen liittyvien tehtävien osalta asia edellyttää vielä jatkoselvityksiä. Muilta osin kaupunginhallitus ei puolla ehdotettujen tehtävien siirtoa valtiolle. Pöytäkirjanote Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnalle ja lausunnon antajille. - - Lisätiedot: Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin Susanna Mäkelä pöytäkirjanpitäjä