Juhlapuhe 6. syyskuuta 2011

Transkriptio

1 Varapääjohtaja Anneli Pauli Tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto Euroopan Komissio Juhlapuhe 6. syyskuuta 2011 Itä-Suomen yliopiston akateemisen vuoden avajaisseremonia Arvoisat rehtorit, hyvä juhlayleisö! Tämä on erittäin tärkeä päivä, nimittäin tänään alkaa Itä-Suomen yliopiston historian toinen kokonainen lukuvuosi! Olette vielä uuden tien alkupäässä, tien, jonka uskon johtavan menestykseen. On suuri kunnia saada puhua tässä avajaistilaisuudessa! Euroopan unioni on linjannut tulevaisuuden strategiansa vuoteen 2020 asti. Perussanoma on tiivistetysti Smart, sustainable and inclusive growth eli Älykäs, kestävä ja osallistava kasvu. Tässä strategiassa on tutkimuksella ja innovaatioilla hyvin keskeinen osa, erityisesti sana smart sisältää tämän näkökulman, mutta tietoa ja osaamista tarvitaan strategian kaikkien muidenkin osien toteuttamiseksi. Komissio esittääkin peräti 46 % nousua Horizon 2020 nimiseen tutkimus ja innovaatiorahoitusohjelmaan vuosille , joka on Tutkimuksen 7. puiteohjelman seuraaja. Mitään täysin uutta ei voida luoda ilman tutkimusta. Ja tutkimusta taas ei voida tehdä ilman riittävää määrää erinomaisia tutkijoita. Lisäksi on koulutettava tutkimustietoa ymmärtäviä ja hyödyntäviä asiantuntijoita, insinöörejä ja valistuneita kansalaisia. Siksi Suomen ja koko Euroopan menestys tulevaisuudessa riippuu sen inhimillisestä pääomasta. On hyvin tärkeätä pitää huoli siitä, että lahjakkuuksia ja luovuutta tuetaan eri tavoin. Tässä on luonnollisesti yliopistoilla aivan keskeinen rooli: yliopistot kouluttavat tulevaisuuden osaajia työmarkkinoille, osaajia joilla tulee olla oikeat taidot myös tulevaisuuden kysymysten käsittelyyn. Tarvitaan siis paitsi oman alan asioiden syvää osaamista, kykyä nähdä isoja kokonaisuuksia, yhdistellä asioita uudella tavalla, tehdä yhteistyötä yli kaikenlaisten rajojen, ratkaista ongelmia. 1

2 Eurooppa 2020 strategian yksi lippulaivahanke on Innovaatiounioni-aloite, jonka toteuttaminen on hyvin haastavaa, mutta välttämätöntä. Sen keskeinen osa on Eurooppalainen tutkimusalue. On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä Eurooppalaisella tutkimusalueella tarvitaan ainakin miljoona uutta tutkijaa. Lisäksi on korvattava kaikki eläköityvät tutkijat. Tässä on yliopistoille työsarkaa. Mutta lukumäärät eivät saa korvata laatua! Tavoitteisiin pääsemiseksi eurooppalaisten yliopistojen on tultava entistä houkuttelevimmiksi ensinnäkin oman maansa ja alueensa parhaille nuorille kyvyille, ja toiseksi olla vetovoimainen myös Euroopan ulkopuolisille lahjakkaille nuorille kuten USA on ollut jo kauan. Yksi keskeinen ajatus on, että yliopistoista tulee omien alueidensa innovaatiokeskuksia, jotka tekevät yhteistyötä ja jakavat tietoa yritysten, julkisen sektorin organisaatioiden ja kansalaisten kanssa. Yliopistot voivat olla mukana myös spin-off yrityksissä entistä enemmän. Tätähän Itä-Suomen yliopisto jo määrätietoisesti tekeekin, ja se voi vielä uuden modernisoidun rakenteensa ja yliopistolain suomin mahdollisuuksin olla entistäkin näkyvämpi ja vaikuttavampi toimija. Tutkijoiden liikkuvuus on hyvin keskeinen elementti tutkijoiden koulutuksessa ja työssä. Liikkuvuudelle yliopistojen välillä, yliopistojen ja tutkimuslaitosten välillä, yli sektorirajojen ja yli maiden rajojen on kuitenkin useita käytännöllisiä esteitä. Siksi liian monet tutkijat edelleen pysyvät turvallisesti omassa Alma Materissaan. Kaikkia näitä esteitä eivät yliopistot yksin voi poistaa. Komission innovaatiounioni-aloite linjaakin useita toimenpiteitä, jotka on toteutettava, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa. Kerron tässä teille eräistä keskeisimmistä aloitteista, joille komissio toivoo saavansa Unionin jäsenmaiden tuen ja sitoutumisen. Laadukas ja riittävä tutkijankoulutus on yksi Eurooppalaisen tutkimusalueen kulmakivistä. Tutkijankoulutuksen tulee täyttää kolmen englanninkielisistä sanoista tulevan i:n vaatimus: innovative, intersectoral and interdisciplinary. Lisäksi koulutusohjelmilla tulee olla riittävä kriittinen massa, tarjottava sellainen tietopohja, jota voidaan käyttää useisiin erilaisiin tarkoituksiin yhteiskunnassa, vastata erilaisten työnantajien tarpeita. On myös hyvin tärkeätä, että tutkijankoulutettaville ja tutkijoille tarjotaan hyvät työskentelyolosuhteet, jotta tämä ammatti houkuttaisi ja pitäisi parhaat kyvyt luovassa työssä. Suomessa on tutkijakoulujärjestelmän myötä monilla aloilla jo siirrytty mestari-kisällityyppisestä tutkijankoulutuksesta järjestelmälliseen, ohjelmatyyppiseen koulutukseen. Monet muut Euroopan maat ovat tehneet samoin tai muutosprosessi on meneillään. Tästä voi tulla kilpailuetu Euroopalle, mikäli onnistumme luomaan eurooppalaisia tutkijakouluja, joilla on maailman mittakaavassa kriittinen massa huipputason opettajia ja lahjakkaimmat opiskelijat asianomaisen koulun alalta. Tällainen koulu tarjoaisi opetusohjelmansa kussakin osassa parhaan opetuksen, ja opiskelija liikkuisi maasta ja yliopistosta toiseen tämän mukaisesti. Periaatteessa tämä olisi samantapainen kuin Suomen tutkijakoulujärjestelmä, mutta eurooppalaisessa mittakaavassa. Komissio aikoo ehdottaa periaatteita innovatiivisen tohtorinkoulutuksen toteuttamiseksi Euroopassa. Tarkoituksena on käyttää tätä mallia maailmanlaajuisessa kilpailussa parhaista aivoista. Näitä periaatteita on luonnosteltu yhteistyössä jäsenmaiden edustajien kanssa käyttäen hyväksi parhaita käytäntöjä. Myös Suomen mallista on otettu oppia. Seuraavassa käyn läpi näitä elementtejä, johon yhteinen eurooppalainen lähestymistapa voisi perustua: 2

3 Tutkimuksen laatu Tämä on perusedellytys kaikelle tutkijankoulutukselle, ja tästä pitää johtaa kaikki muut elementit. On muistettava, että myös tutkimuksen relevanssi perustuu laatuun: huono tutkimus ei voi tuottaa yhteiskunnallisesti relevantteja tuloksia, paitsi ehkä sattumalta. Laadukas tutkijankoulutus tuottaa luovia, kriittisiä ja itsenäisiä riskinottajia, jotka kykenevät etenemään tiedon eturintamassa. Houkuttelevat institutionaaliset puitteet ja luovat tutkimusympäristöt Työskentelyolosuhteiden pitäisi olla kaikin tavoin hyvät ja kouluttaa tutkijoita, jotka kykenevät jo varhain ottamaan vastuuta projektinsa suunnasta ja etenemisestä. Institutionaalisesti tulisi taata urakehitysmahdollisuudet, kuten Komission asiakirjat European Charter for Researchers ja Code of Conduct for the Recruitment of Researchers linjaavat. Suomessa nämä asiakirjat ovat allekirjoittaneet Rehtorien neuvosto ja Suomen Akatemia. Rehtorien neuvosto toteaa kirjeessään Komissiolle, että neuvosto rohkaisee jäsenyliopistojaan allekirjoittamaan nämä asiakirjat. Yksikään yliopisto ei ole vielä niin tehnyt, vaikka sitoutumisen näihin periaatteisiin luulisi olevan helppoa, koska useat hyvät periaatteet ja käytännöt ovat jo todellisuutta Suomessa. Ne yliopistot, jotka paitsi allekirjoittavat, myös panevat periaatteet käytäntöön, saavat Komissiolta logon HR Excellence in Research. Tällä hetkellä 19 eurooppalaisella organisaatiolla on tämä logo ja monet ovat lähellä sitä. Kansainvälisesti logo viestii tutkijoille: Tulkaa tänne, me kunnioitamme hyviä henkilöstöhallinnon periaatteita. Kilpailuetu siis. Tähän laatuprosessiin voi liittyä ilmaisemalla kiinnostuksensa Komissiolle lokakuun 10. päivään mennessä. Mahdollisuus tieteidenväliseen tutkimukseen Tohtorinkoulutuksen täytyy tapahtua avoimessa tutkimusympäristössä ja sallivassa kulttuurissa, jotta voidaan varmistaa mahdollisuudet tieteiden kohtaamiseen ja niiden rajapinta-alueiden tutkimiseen. Tähän Itä-Suomen yliopistolla monitieteisenä yliopistona on erinomaiset mahdollisuudet. Yhteistyö teollisuuden ja muiden työnantajien kanssa Käytännössä yhteistyötä voidaan tehdä monella tavalla, joista pelkkä rahoituksen saaminen ei riitä tuottamaan yhteistä ymmärrystä tiedon tuottajien ja sen käyttäjien välille. Käytännössä yhdessä tekeminen tai muunlainen aktiivinen vuorovaikutus tuottaa parhaan tuloksen. Yksi muoto on yritysten tai julkisen sektorin asiantuntijoiden käyttö opetuksessa ja osallistuminen tutkimuksen ohjaamiseen tai mentorointiin. Suomessa dosenttilaitos tarjoaa tähän erinomaiset mahdollisuudet, samoin alumniverkostot. Elävät yhteistyösuhteet potentiaalisiin tiedonkäyttäjiin takaavat tiedon siirtymiseen käytäntöön reaaliaikaisesti. On kuitenkin muistettava, että tutkimuksen riippumattomuus on voitava säilyttää! Konsulttitutkimus on asia erikseen. Kansainvälinen verkottuminen Hyvä tohtorinkoulutus tarjoaa systemaattisesti mahdollisuuksia kansainväliseen verkottumiseen ja yhteistyöhön eri tavoin, mukaan lukien työn yhteisohjaus sekä kaksois- tai yhteiset tutkinnot. Liikkuvuutta tulisi siis rohkaista ja kaikin tavoin myös käytännössä tukea. Samoin pitäisi taata se, että ulkomailta palaavalla on paikka minne palata! 3

4 Siirrettävät taidot Tällaiset taidot ovat sellaisia, joita opitaan esimerkiksi tutkimuksen yhteydessä, mutta jotka ovat hyödyllisiä missä tahansa muunkinlaisessa työssä, myös yksityisellä sektorilla. Tällä tavoin tutkija voi käyttää asiantuntemustaan ja tutkimustyössä opittuja taitojaan useissa erilaisissa työtehtävissä. Tässä suhteessa opiskeluaikainen työkokemus on kullanarvoista. Tohtoriopiskelijoita ei tulisi käyttää vain korkeasti koulutettuina laborantteina ja pikku rattaina isoissa projekteissa. Tällaisia yleistaitoja ovat muun muassa kyky työskennellä erilaisissa ryhmissä, ymmärtää yritysmaailmaa, projektin johtoa ja hallintaa, eettisiä kysymyksiä, immateriaalioikeuksia, standardisointikysymyksiä, viestintää jne. Yritysmaailma voitaisiin ottaa mukaan tohtorinkoulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Tästä on olemassa ehdotuksia ja hyviä esimerkkejä esimerkiksi University Business Forumin raportissa ja European University Associationin raportissa. Laadun varmistus Tällä tarkoitamme laatua niissä käytännöissä ja prosesseissa, joilla tohtorikoulutettavat valitaan, miten valvonta on järjestetty, tohtorinarvo myönnetään ja urakehitystä tuetaan. Tämä on siis eri asia kuin itse koulutuksen laatu, mutta ei suinkaan vähemmän tärkeä opiskelijoiden kannalta. Tavoitteenamme on tuottaa tätä varten viitekehys, joka on kuitenkin joustava ja kunnioittaa yliopistojen ja tohtorinkoulutuksen autonomiaa. Komissio teettää tästä asiasta parhaillaan selvitystä, jossa tutkitaan edellä mainittuja parhaita käytäntöjä joissakin yliopistoissa. Muutamissa menestyksellisissä tohtorikouluissa myös vieraillaan. Vierailukohteita ei ole vielä valittu. Tämän työn tuotoksia ehkä nähdään osana ns. Eurooppalaisen tutkimusalueen puitetta, josta Komissio tekee ehdotuksensa ensi vuonna, ja jossa tutkijoiden ura- ja liikkuvuuskysymykset tullevat olemaan keskeisiä. Osana eurooppalaisen tohtorinkoulutuksen kehittämistä Komissio on heinäkuussa avannut haun pilotti-ohjelmaan vuosille , jossa yhteiseurooppalaisen tutkijankoulutuksen ideaa testataan. Se on osa Marie Curie Initial Training Networks 2012 (ITN), ja sitä voi katsoa EU Participant Portal:ssa (Komission Osallistujaportaalissa). Pilotin budjetti on euroa. Siihen sisältyy kaksi osaa: Innovative Doctoral Programmes, ja eurooppalaisten teollisuustohtoreiden koulutus. Haku on auki 12. tammikuuta 2011 asti. Innovatiivisessa tohtorinkoulutusohjelma-pilotissa yksittäinen yliopisto yhdessä kumppaniyliopistojen verkoston kanssa laatii tutkijankoulutusohjelman, joka noudattaa tässä esityksessä mainitsemiani yleisiä periaatteita. Teollisuustohtoriohjelma edellyttää yliopistojen ja teollisuuden järjestelmällistä yhteistyötä tohtorinkoulutuksessa. Tarvitaan kaksi osallistujaa: yksi akateeminen ja yksi yksityiseltä sektorilta, jotka ovat kahdesta eri jäsenvaltiosta tai liitännäisvaltiosta. Tämä pilottiohjelma saattaisi olla prekursori sille, mitä Komission uusi rahoitusohjelma Horizon 2020 vuosille tulee rahoittamaan. Se tulee toivottavasti toimimaan myös hyvänä esimerkkinä kansallisen tason toimenpiteille tutkijakoulutuksen edistämisessä. 4

5 Haluaisin rohkaista Itä-Suomen yliopistoa tutkimaan tarkasti näitä uusia ohjelmia ja harkitsemaan osallistumista yhdessä parhaiden eurooppalaisten kumppaniensa kanssa, unohtamatta yritysyhteistyötä! Eurooppalainen tutkijanuran puite Tutkijoiden rekrytoinnin ja liikkuvuuden edellytyksiä Euroopassa eri maiden välillä sekä eri sektorien välillä voidaan parantaa, jos uran eri vaiheet voidaan kuvata yhteisesti sovitulla tavalla. Tätä varten Komissio aikoo ehdottaa eurooppalaista tutkijanuran puitetta, jossa eri vaiheet kuvattaisiin ja yhteisesti sovittaisiin, mitä kunkin vaiheen tutkijan voi odottaa osaavan akateemisen maailman sisä- ja ulkopuolella. Olemme luonnostelleet yhdessä jäsenvaltioiden edustajien kanssa seuraavia vaiheita: First Stage Researcher eli ensimmäisen vaiheen tutkija (tohtorintutkintoon asti) Recognised Researcher eli tunnustettu tutkija (tohtori, joka ei vielä ole täysin itsenäinen), eli suomalaisittain tutkijatohtori Established Researcher eli vakiintunut tutkija (itsenäinen tutkija) Leading Researcher eli johtava tutkija Yleiseurooppalainen eläkerahasto tutkijoille Eläkekysymykset ovat hyvin hankalia rajojen yli liikkuville tutkijoille. Nuoret eivät ehkä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi tällaista asiaa, mutta myöhemmällä iällä se voi kostautua hyvin ikävällä tavalla. Siksi Komissio on selvittämässä mahdollisuuksia yleiseurooppalaisen eläkerahaston muodostamista tutkijoille. Tällöin tutkimusorganisaatiot voisivat tarjota tutkijoilleen paketin, jonka avulla he voivat kerätä eläkettä myös ulkomailla olon ajalta ilman nykyistä lähes läpitunkematonta viidakkoa, jollaisen liikkuva tutkija nyt kohtaa. Lisäksi, jos yliopiston talous sallii, se voisi myös tarjota tätä eläkepakettia Euroopan ulkopuolelta tuleville tutkijavierailleen. Tämä voisi olla yksi hyvä kilpailuvaltti. Komissio on teettänyt tästä asiasta käyttökelpoisuusselvityksen, ja paraikaa opastamme yhdessä asiantuntijafirman kanssa muutamia vapaaehtoisia yliopistoja pystyttämään tällaisen eläkejärjestelyn. Tähän liittyen Komissio on tänä vuonna järjestänyt kaksi työpajaa ja järjestää vielä kolmannen lokakuun 6. päivä informoidakseen ja auttaakseen tutkijoiden työnantajia tässä vaikeassa asiassa. Jos Itä-Suomen yliopisto on kiinnostunut osallistumaan tähän työpajaan, niin ottakaa yhteyttä! Toistaiseksi työpajoihin on osallistunut Suomesta vain yksi yliopisto. Euroopan neuvosto on tämän vuoden helmikuussa lausunut, että Eurooppalaisen tutkimusalueen tulee edesauttaa tiedon, tutkimuksen ja innovaatioiden aidon sisämarkkinan syntymistä. Uskon, että edellä mainitut toimenpiteet suuresti auttaisivat tämän päämäärän saavuttamisessa. Sukupuoli ja tutkimus Euroopan unionissa sukupuolten tasa-arvo on yksi perusoikeuksista. Sama palkka samasta työstä periaate on ollut voimassa jo vuodesta Nykyään Unioni myös tunnustaa, että naisten aliedustus tutkimuksessa ja innovaatiossa on haitallista taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle, ja että sukupuolinäkökulman huomioon ottaminen myös 5

6 tutkimuksen sisällössä voi parantaa tutkimuksen laatua ja relevanssia. Mutta valitettavasti käytännön toimet ovat silti liian vähäisiä sekä EU-tasolla että jäsenmaissa. Suomen ensimmäisellä puheenjohtajuuskaudella vuonna 1999 perustettiin ns. Helsinki-Group on Women in Science, mikä on tehnyt ja tekee edelleen ansiokasta työtä tasa-arvon edistämiseksi muun muassa säännöllisiä tilastoja ja hyviä käytäntöjä keräämällä. Tutkimus- ja innovaatiokomissaari Máire Geoghegan-Quinn on tehnyt hyvin selväksi, että Komission on johdettava tasa-arvoasioita esimerkillä, ja varmistettava 40 % tavoitteen saavuttaminen sekä sukupuolinäkökulman integroiminen tutkimuksen sisältöihin. Hän on myös ilmaissut huolensa siitä, että niin harvat naiset yltävät huippupaikoille tutkimuksessa. Hän haluaa myös roolimalleja, ja rohkaisee työnantajia huolehtimaan siitä, että perhe-elämää ja menestystä työelämässä ei laiteta vaihtoehdoiksi, vaan molemmat ovat mahdollisia. Komissio on siirtämässä painopistettä tasa-arvokysymyksissä yksilöön kohdistuvista toimenpiteistä instituutioihin kohdistuviin toimenpiteisiin. Tarkoituksena on tukea institutionaalista kulttuurin- ja toimintatapojen muutosta. Tämä voi olla vaikeaa, sillä syrjivät mekanismit voivat olla niin piilossa ja totunnaisia, ettei niitä edes huomaa. Komission säännöllisesti julkaisemasta She Figures-tilastosta ilmenee muun muassa, että EU:ssa keskimäärin 18 % professoreista (full) on naisia, Suomessa 23 %, vaikka 45 % tohtoreista (FI 47 %) on naisia. Mihin nämä naiset katoavat, syynä ei voi olla naisten heikommat kyvyt tutkimuksen ja sen johtamisen saralla! Vastaavasti EU-tasolla keskimäärin 9 % yliopistojen rehtoreista on naisia, ja jos ammattikorkeakoulut otetaan mukaan, niin prosentti on 13. Suomessa kummassakin tapauksessa luku on 25 %. Vaikka luku on selvästi parempi kuin EU:ssa keskimäärin, ei silti ole aihetta hurraamiseen. Esimerkiksi Ruotsissa 43 % rehtoreista on naisia. On myös voitu havaita, että tilanne paranee hyvin hitaasti, aika ei näytä hoitavan asiaa, kuten aiemmin ajateltiin. Viestini on, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa olla käyttämättä täysimääräisesti kaikkea lahjakkuutta yhteiskuntamme parhaaksi. Yliopistoilla on tässä yksi keskeinen paalupaikka. Lopuksi Itä-Suomen yliopistolla alueensa innovaatiokeskuksena ja koko Suomenkin kannalta hyvin merkittävänä monialaisena yliopistona on hyvin tärkeä tehtävä osallistua tulevaisuuden menestystekijöiden luomiseen. Toivotan siis Itä-Suomen yliopistolle mitä parhainta, luovinta ja tuloksekkainta lukuvuotta ! 6