Alle kouluikäisten lasten astma. Opas on tarkoitettu alle kouluikäisten astmaa sairastavien lasten vanhemmille.

Transkriptio

1 Alle kouluikäisten lasten astma Opas on tarkoitettu alle kouluikäisten astmaa sairastavien lasten vanhemmille.

2 Sisältö: Astma sairautena 3 Astmaoireet ja -epäily 4 Astmatutkimukset ja -diagnoosi 5 - Alle 3-vuotiaiden tutkimukset - Leikki-ikäisten tutkimukset Lasten astman hoito 8 - Lääkehoito - Lääkelaitteet - Lääkehoidon kesto - Lääkkeiden sivuvaikutukset - Pahenemisvaiheet Astma ja ympäristötekijät 12 Astma ja liikunta 13 Sosiaaliturva, ensitieto ja 14 sopeutumisvalmennus Lasten astman seuranta 14 - Astmatesti Lasten astman ennuste 15 Astma sairautena Teksti: Lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri, dosentti Merja Kajosaari Julkaisija: Allergia- ja Astmaliitto ry ja Hengitysliitto Heli ry Astma on maassamme lasten yleisin pitkäaikaissairaus, jota sairastaa noin 5 7 prosenttia lapsista. Astmankaltaisia oireita esiintyy lisäksi ajoittain vähintään yhtä suurella osalla lapsista. Suurimmalla osalla astmaoireet alkavat pikkulapsena. Astma on keuhkoputkien limakalvojen ärsytystulehdus, jossa limaneritys on lisääntynyt, limakalvo turvonnut ja keuhkoputket supistelevat erilaisten ärsykkeiden vaikutuksesta. Limakalvojen turpoamisen ja keuhkoputkien supistumisen vuoksi ilma ei pysty virtaamaan keuhkoputkissa vapaasti, mikä vaikeuttaa hengittämistä. Lapsen astma on hyvin yksilöllinen ja oireiden aiheuttajat voivat vaihdella paljon. Yleisesti astmaoireita voivat aiheuttaa esimerkiksi infektiot (nuha, yskä, korvatulehdus), allergiat, rasitus, kylmä, kuuma tai pölyinen ilma sekä tupakansavu ja ilmansaasteet. Nämä ärsykkeet voivat pahentaa ärsytystulehdusta eli inflammaatiota, jolloin keuhkoputkien ahtautuminen lisääntyy entisestään. Astman taustalla on usein perinnöllinen taipumus. Alle kouluikäisten lasten astma 3

3 Astmatutkimukset ja -diagnoosi Kaikilta lapsilta, joilla epäillään astmaa, selvitetään myös allergiataipumusta, sillä astma ja allergia ovat usein yhteydessä toisiinsa. Allergisen herkistymisen tutkimuksena käytetään ihon pistokoetta eli ns. pric-testiä. Se sopii myös pikkulapsille. Tutkimuksessa iholle tiputetaan allergeenitippa, jonka jälkeen tähän ihopisaraan pistetään neulalla. Tutkimustulos on valmis 15 minuutissa. Jos ihotestiin ei ole mahdollisuutta, voidaan verikokeesta mitata yksittäisiä IgE-vasta-aineita. Kehon immunipuolustusjärjestelmä tuottaa yksittäisiä allergian aiheuttajia kohdatessaan kehon omaa vasta-ainetta, jota kutsutaan immunoglobuliini E:ksi eli IgE:ksi. Astmaoireet ja -epäily Astmaan viittaavia oireita kaikenikäisillä lapsilla ovat hengityksen vinkuminen, uloshengityksen vaikeus, viikkoja kestänyt yskä (varsinkin ilman edeltävää infektiota), yöyskä ja alentunut suorituskyky. Rasituksen yhteydessä lapsi voi hengittää työläästi ja/tai yskiä. Imeväisikäisillä astmaoireena voi olla esimerkiksi tihentynyt hengitys ja/tai hengitysteiden limaisuus. Astman lisäksi lapsella voi olla hengitysvaikeuksia tai muita hengitysoireita myös muista syistä. Imeväisiässä on mahdollista, että hengitysoireiden taustalla voi olla jokin synnynnäinen rakennepoikkeavuus. Tällaisia voivat olla esimerkiksi hengitysteiden rustorakenteiden pehmeys eli trakeo-, bronko- tai laryngomalasia. Lapsella voi ensimmäisten elinvuosien aikana olla hengitysvaikeuksia jonkin hengitystieinfektion yhteydessä myös ilman, että hänelle on kehittymässä astma. Pienilläkin lapsilla voi olla GER-oiretta (gastroesofageaalinen refluksi), jolloin mahan sisältöä nousee takaisin ruokatorveen. Siihen voi liittyä hengitysoireita, keuhkoputkien ärtyvyyttä ja yskää, varsinkin yöaikaan. Allerginen herkistyminen ei välttämättä vaadi mitään toimenpiteitä, vaan ne harkitaan tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti. Erityisesti pienten lasten astmatutkimuksiin kuuluu myös keuhkojen röntgenkuvaus. Astmaa sairastavan lapsen keuhkokuvassa ei näy poikkeavuuksia. Röntgenkuvalla selvitetään mahdollisen muun keuhko- tai sydänperäisen sairauden mahdollisuutta tai rakenteellista poikkeavuutta. Alle 3-vuotiaiden tutkimukset Astmaa tutkittaessa tehdään myös keuhkojen toimintakokeita eli keuhkofunktiotutkimuksia. Käytettävän tutkimuksen valinta riippuu lapsen iästä ja yhteistyöhalukkuudesta. Jopa imeväisikäisen hengitysfunktiota voidaan tutkia, mutta menetelmä (kehopletysmografia, ns. 4 Alle kouluikäisten lasten astma

4 babybox-tutkimus) on harvinainen eikä ainakaan toistaiseksi kuulu rutiinitutkimuksiin. Alle kolmivuotiaan lapsen astmadiagnoosi perustuukin yleensä oirekuvaan, toistuviin hengitysvaikeuksiin, joissa keuhkoputkia avaava lääkitys auttaa, sekä riskitekijöiden arvioon, kun muut syyt on suljettu pois. Astmadiagnoosiin päädytään, jos hoitoa vaatineita hengitysvaikeuksia on ollut 3 4 kertaa vuoden aikana. Perinnölliset ja allergiset riskitekijät otetaan huomioon. Lapsen astman riskitekijöitä ovat mm. vanhempien astma, lapsen omat allergiaoireet ja lapsen mahdolliset hengitysvaikeudet muulloinkin kuin infektion yhteydessä. Jos alle kolmevuotiaalla lapsella on toistuvasti ollut hengityksen vinkunaa ja kaikki riskitekijät täyttyvät, on hänellä yli 70 prosentin todennäköisyydellä kouluikäisenäkin astma. Leikki-ikäisten tutkimukset Noin kolmevuotiaasta alkaen voidaan hengitysfunktiota mitata oskillometriatutkimuksella, jossa lapsen lepohengityksestä mitataan hengitysteiden vastusarvo. Hengitysteiden vastus mitataan myös keuhkoputkia avaavan lääkkeen jälkeen. Oskillometriatutkimuksessa lapsi istuu tuolilla ja hengittää suukappaleen kautta laitteeseen tavallista lepohengitystä, jonka aikana tutkimuslaite rekisteriöi hengityksen. Suun kautta hengittämisen varmistamiseksi tutkimuksessa nenä suljetaan kevyesti ns. nenäklipsillä. Nenäklipsin käyttö tuntuu lähes samalta kuin jos lapsen nenän suljettaisiin kevyesti sormilla puristamalla. Koe uusitaan sen jälkeen, kun lapsi on saanut keuhkoputkia avaavaa lääkitystä. Tutkimusta voidaan hyvin käyttää myös rasituskokeen yhteydessä, jolloin hengitysteiden vastus mitataan ennen ja jälkeen rasituksen sekä lopuksi myös avaavan lääkkeen jälkeen. Myös PEF-mittausta (peak expiratory flow, uloshengityksen huippuvirtaus) käytetään lasten astman tutkimisessa, PEF-mittariin puhaltaminen onnistuu yleensä noin 5-vuotiaasta alkaen. Astmadiagnoosiin voidaan päätyä, jos puhalluksissa tulee esiin merkitseviä aamu- ja iltavaihteluita tai lapsi hyötyy käyttämästään keuhkoputkia avaavasta lääkkeestä. Leikki-iästä alkaen astmatulehdusta on mahdollista mitata uloshengityksen typpioksidimäärityksellä. Typpioksidimittausta voidaan käyttää lisätutkimuksena sekä astman diagnostiikkavaiheessa että seurannassa. Esikouluikäisillä lapsilla astmadiagnostiikassa käytetään apuna spirometria- ja oskillometritutkimusta, useimmiten rasituskokeen yhteydessä. Spirometriatutkimuksessa lapsi vetää keuhkoihinsa mahdollisimman paljon ilmaa ja puhaltaa sen jälkeen spirometriatutkimuslaitteeseen kiinnitettyyn putken kautta nopeasti ja voimakkaasti keuhkonsa niin tyhjäksi kuin mahdollista. Tulokset kertovat siitä, miten paljon ilmaa keuhkoputkissa on mahdollista kuljettaa ja miten ilma keuhkoissa liikkuu. Astmatutkimuksena käytettävä rasituskoe on kestoltaan 6 8 minuutin hengästyttävä rasitus, mieluiten juoksukoe ulkoilmassa. Leikki-ikäisen rasituskoe voidaan tehdä trampoliinilla hyppien. Spirometriapuhallukset tai oskillometriamittaukset tehdään ennen rasitusta ja heti rasituksen jälkeen sekä 5, 10 ja 15 minuutin kuluttua rasituksen loppumisesta. Lopuksi mitataan keuhkojen puhallustilavuudet tai oskillometrian vastusarvot myös keuhkoputkia avaavan lääkkeen jälkeen. Merkitsevät muutokset spirometriapuhalluksen tuloksissa tai oskillometrian vastusarvon kohoaminen ovat merkki keuhkoputkien ärtyvyydestä. Niiden perustella tehdään astmadiagnoosi ja päätös säännöllisen lääkityksen aloittamisesta. 6 Alle kouluikäisten lasten astma Alle kouluikäisten lasten astma 7

5 Lasten astman hoito Astmalääkityksen kesto on yksilöllinen. Lapselle pyritään löytämään sopiva lääkitys, jotta hän pystyy elämään normaalia ikätasoista liikkuvaista elämää. Lääkityksessä on keskeistä astmatulehduksen rauhoittaminen sekä oireita pahentavien tekijöiden hallitseminen. Kohdallaan oleva lääkitys ja hyvä astman hoitotasapaino usein tarkoittavat säännöllistä, päivittäin otettua lääkitystä, jonka avulla astmaoireet pysyvät poissa. Lääkityksen lisäksi keskeistä lasten astman hoidossa on hyvän fyysisen kunnon ylläpitäminen ja lapselle terveellinen ympäristö. Liikunta on lääkettä lapsellekin. Lasta on hyvä kannustaa liikunnallisiin leikkeihin, vaikka astma oireilisikin rasituksen aikana. Hyvä fyysinen kunto edistää infektioista toipumista ja liikkumisen kautta syntyvät kuormitus keuhkoille ja hengitykselle on lapselle hyväksi. Lääkehoito Hoitava lääkäri määrittelee lääkityksen määrän ja toteutumistavan. Jokaisella astmaa sairastavalla lapsella tulee olla kaksi lääkettä: säännölliseen käyttöön keuhkoputkien ärsytystulehdusta hoitava, päivittäin otettava lääke. Joskus oireita on hoitavasta lääkityksestä huolimatta. Silloin tarvitaan keuhkoputkia avaavaa lääkettä (bronkodilaatiolääke). Hoitavia lääkkeitä ovat hengitettävä kortisonilääkitys ja/tai suun kautta otettavat tabletti- tai raemuotoiset lääkkeet, leukotrieeniantagonistit (montelukasti). Lääkäri tai hoitaja opettaa lääkkeenottotekniikan vastaanotolla. Jos lapsi oireilee vain satunnaisesti, esimerkiksi ollessaan eläinten lähellä tai infektioissa eikä ole infektiokierteessä, hänelle voi riittää pelkkä avaava lääke. Kausiluonteisesti oireilevalle lapselle voi riittää jaksottainen hoitava lääkitys. Oireettomassa vaiheessa terveenä voidaan olla ilman lääkitystä. Jos astmaoireita on viikoittain tai rasitus- ja funktiotutkimusten perustella lapselle on diagnosoitu astma, aloitetaan päivittäinen, säännöllinen hoitava lääkitys. Lapsen astman hoito aloitetaan useimmiten sisäänhengitettävällä eli inhaloitavalla kortisonilla. Leukotrieeniantagonistit voivat myös sopia lievän astman peruslääkkeeksi tai käytettäväksi yhdessä inhalaatiokortisonin kanssa. Hengitettävä yhdistelmävalmiste, jossa on samassa annoksessa kortisoni ja pitkävaikutteinen avaava lääke ei ole astman ensisijaislääke, mutta sitä voidaan joskus joutua käyttämään vaikean astman hoidossa lapsillakin. Lääkelaitteet Oikean inhalaatiotekniikan opettaminen lapsen ikään parhaiten sopivalla laitteella ja lääkitystekniikan tarkistaminen lääkärillä käynnin yhteydessä on erittäin tärkeää lasten astmahoidossa. Esikoulu- tai kouluikään asti lapset tarvitsevat lääkityksen tilanjatkeen. Tilanjatkeen kautta hengittäen aerosolimuodossa oleva lääkeannos saadaan kokonaan hyödyksi. Joskus lääkitys on tarpeen annostella kosteana höyrynä esimerkiksi spiralaitteen tai inhanebin avulla. Tätä lääkkeenantotapaa käytetään lähinnä sairaalassa ja terveysasemilla. Aikuistenkin käyttämien jauheinhalaattoreiden (Easyhaler, Diskus, Turbuhaler, Novolizer) käyttö alkaa sujua esikouluiästä alkaen. Ne edellyttävät koordinoidun sisäänhengityksen onnistumista. 8 Alle kouluikäisten lasten astma Alle kouluikäisten lasten astma 9

6 Lääkkeiden sivuvaikutukset Pahenemisvaiheet Lääkehoidon kesto Lääkityksen kesto on aina yksilöllinen. Allerginen astmaa sairastava lapsi tarvitsee yleensä pidempää hoitoa kuin ne lapset, joilla ei ole allergioita. Lievän, ei-allergisen astman hoidossa jopa 6 12 kuukauden säännöllisen lääkityskauden jälkeen saattaa riittää enää vain pahenemisvaiheissa käytettävät muutaman viikon lääkitysjaksot. Pahenemisvaiheita voivat olla yskäinfektiot, siitepölykausi ja pakkasjakso. Lääkitys toteutetaan pienimmällä annostuksella, jolla saadaan hyvä astman hoitotasapaino, joka tarkoittaa sitä, että astman oireet pysyvät hallinnassa eivätkä ne haittaa normaalia arkea. Lääkärillä käyntien yhteydessä sovitaan oireiden, voinnin ja keuhkojen toimintatutkimusten perusteella lääkityksen mahdollisesta nostamisesta tai keventämisestä. Keventämistä kokeillaan usein vähentämällä lääkitystä ensin puoleen aiemmasta. Myöhemmin kokeillaan jaksottaista lääkitystä, jolloin lapsi voi terveenä ollessaan pitää taukoa astmalääkkeensä ottamisesta. Astman hoidossa käytettävät lääkkeet ovat turvallisia. On mahdollista, että varsinkin lääkehoitoa aloitettaessa keuhkoputkia avaavat lääkkeet saattavat aiheuttaa sydämen sykkeen nopeutumista ja/tai vapinaa, levottomuutta ja yliaktiivisuutta. Nämä vaikutukset ovat yleensä varsin nopeasti ohimeneviä eikä keuhkoputkien avausvaikutuskaan kestä montaa tuntia. Jos astmaoireet jatkuvat, annoksen voi uusia 3 4 tunnin välein. Hengitettävät keuhkoputkia hoitavat kortisonilääkkeet ovat paikallishoitoa eivätkä juuri imeydy verenkiertoon. Ne saattavat vähäisesti vaikuttaa kasvua hidastavasti, eivät kuitenkaan aikuispituuteen. Lapsen kasvua seurataan säännöllisesti. Kaikkein tärkeintä on se, että lapsen astma on hyvässä hoitotasapainossa. Hoitamaton astma on aina riski lapsen kasvulle ja se vaikuttaa myös lopulliseen aikuispituuteen. Suun kautta otettava leukotrieeniantagonistilääkitys sopii yleensä hyvin useimmille astmaa sairastaville lapsille ja se on myös turvallinen, eikä sillä ole vaikutusta kasvuun. Ennen hengitettävän kortisonilääkkeen ottamista on hyvä pestä hampaat, koska näin suojellaan hampaita mahdollisilta kiillevaurioilta. Lääkkeen ottamisen jälkeen suu on huuhdeltava kurlaamalla vettä suussa ja syljettävä se pois. Tällä tavalla voidaan estää mahdollisesti suun ja nielun sammas- eli hiivakasvua ja äänen käheytymistä. Astman pahenemisvaiheella tarkoitetaan sitä, että sairaus alkaa oireilla ja lapselle tulee esimerkiksi hengitysvaikeuksia. Nopeasti alkavan pahenemisvaiheen hoidossa sisäänhengitettävää avaavaa lääkettä annostellaan tiheästi lääkärin ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa lääkettä voidaan antaa 1 2 annosta kolmasti ensimmäisen tunnin aikana, 20 minuutin välein, ja sen jälkeen 1 2 annosta 3 4 tunnin välein. Jos hengitysvaikeus ei helpotu annetuilla kotiohjeilla, on syytä kääntyä päivystävän terveysaseman tai lasten poliklinikan puoleen. Yskäinfektioissa nostetaan hoitava kortisonilääkitys yleensä kaksinkertaiseksi 1 2 viikon ajaksi. Ennen hoitavaa lääkettä otetaan avaavaa lääkettä. 10 Alle kouluikäisten lasten astma Alle kouluikäisten lasten astma 11

7 Astma ja ympäristötekijät On tärkeää, että astmaa sairastava lapsi ei altistu tupakansavulle. Vanhempien tupakointi ja välillinenkin altistuminen tupakan savulle lisää merkittävästi infektiosairastavuutta ja myös astmaoireita. Astmaa sairastavalle lapselle paras elinympäristö on tavallinen, siisti ja tupakansavuton koti. Erityissiivousta tai yleissaneerausta ei tarvita. Eläinkontakteja tai kodin lemmikkejä ei tarvitse varmuuden vuoksi välttää. Kodin sisäilma vaikuttaa hengitysoireisiin. Asunnon tuuletus, raikas sisäilma ja hyvä ilmanvaihto riittävät takaamaan hyvän hengitysympäristön. Asunnon tuloilma- ja poistoilmaventtiilit on syytä puhdistaa ainakin kerran vuodessa ja vaihtaa ilmansuodattimet säännöllisesti. Tuuletusikkunoihin voi tarvittaessa asentaa kuitumaisen siitepölysuodattimen. Siitepölyallergiset voivat saada oireita, jos sisätiloihin tuodaan pajunkissoja, lepän tai koivun oksia, kuivaheinää tai kuivakukkia. Pahimpaan siitepölyaikaan voi rajoittaa tuuletusta ja pyykin kuivatusta ulkona. Viherkasveja ei suositella makuuhuoneisiin. Pikkulasten astmaan ei välttämättä liity allergiaoireita lainkaan. Sen sijaan erityisesti virusinfektiot aiheuttavat ja pahentavat astmaoireita. Astma on usein sitä hankalampi, mitä tiuhemmin lapsi sairastaa infektioita. Sairastelu ja oireilu onneksi usein helpottuvat lapsen kasvaessa. Tavalliset hengitystieinfektioiden aiheuttajat, esimerkiksi RS-virus, rino- tai parainfluenssavirus, voivat vaikeuttaa pikkulasten hengitystä ja johtaa keuhkoputkien yliärtyvyyteen, hyperreaktiviteettiin. Tällaisia infektioita voivat olla myös hinkuyskä ja mykoplasma-infektiot. Lapsilla, jotka ovat atoopikkoja, allergiaoireet muuttavat muotoaan ja allergioiden aiheuttajat muuttuvat iän myötä. Nuorimpien lasten allergiaoireita ovat ruoka-allergia ja atooppinen ihottuma. Leikki-ikäinen voi saada oireita myös siitepölyaikaan tai eläinten läheisyydessä. Lievät allergiaoireet häviävät usein, eivätkä ne kaipaa tutkimuksia tai hoitoa. Sietokykyä voidaan kasvattaa opettelemalla sietämään lieviä oireita. Vakavassa ja vahvaoireisessa allergiassa on allergeenien välttäminen kuitenkin tarpeen. On tärkeä opetella tunnistamaan ne tekijät, jotka aiheuttavat lapselle allergiaa tai pahentavat sitä. Arvioitaessa lapsen astmaa on syytä seurata myös sitä, onko lapsella allergista nuhaa, koska hoitamaton allerginen nuha lisää riskiä sairastua astmaan, ja jo astmaan sairastuneella lapsella se heikentää astman hoitotasapainoa. Allerginen nuha on hoidettava riittävällä lääkehoidolla (esim. antihistamiini, nenäsuihkeet, silmätipat) ja tarvittaessa välttämällä mahdollisuuksien mukaan ärsykkeitä. Yli 5-vuotiaiden allergioita, etenkin siitepölyallergioita, voidaan hoitaa siedätyshoidolla. Astma ja liikunta Liikunta on osa astman hyvää hoitoa ja erityisen hyväksi se on astmaa sairastavalle lapselle. Lapset liikkuvat mielellään ja heitä on syytä kannustaa monipuoliseen liikuntaan. Liikunta tuo hyvää mieltä ja parantaa vastustuskykyä, vahvistaa immuunijärjestelmää, parantaa fyysistä suorituskykyä ja verenkiertoa sekä hengityskapasiteettia. Avaava astmalääke on hyvä pitää helposti saatavilla tilanteissa, joissa lapsi liikkuu tai leikkii riehakkaasti. Tarvittaessa avaavaa lääkettä voi ottaa jo ennen rasittavaa liikuntasuoritusta, esimerkiksi pakkassäällä tai siitepölyaikaan tai infektion toipilasvaiheessa. Flunssaisena tai toipilaana ei pidä harrastaa liikuntaa. Jos lapsella on rasitusoireita on myös terveenä, voi se olla merkki riittämättömästä hoitavasta lääkitysannoksesta. Seurantakäynnillä lääkärissä pyritäänkin erityisesti selvittämään lääkityksen riittävyys ja astman hoitotasapaino arvioimalla lapsen rasituksen sietoa ja mahdollisia oireita. 12 Alle kouluikäisten lasten astma Alle kouluikäisten lasten astma 13

8 tusoireita ja avaavan lääkkeen tarvetta on mahdollisimman vähän. Kotona tehty PEF-seuranta auttaa astman tasapainon arvioinnissa. On tärkeää tietää lapsen kunkin ikäkauden oma normaali PEF-puhallustaso. Astmatesti Astmatesti on kehitetty astman tasapainon arvioimisen työkaluksi. Testiin kuuluu kysymyksiä sekä lapsen itsensä että vanhemman vastattavaksi. Testin pistetuloksella kartoitetaan astman mahdollisesti aiheuttamia oireita esimerkiksi yöllä, päivällä, rasitustilanteissa ja leikeissä. Testissä kysytään myös, kokeeko lapsi astman vaikeuttavan elämäänsä. Astmatestiä suositellaan tehtäväksi säännöllisesti tietyin väliajoin kotona tai seurantakäyntien yhteydessä. Lasten astman ennuste Lapsen pitkäaikainen astmaoireilu liittyy usein perinnölliseen astma-alttiuteen ja lapsen omiin allergiaoireisiin. Pitkäaikaisen astman tärkeimpiä riskitekijöitä ovat vanhempien astma ja lapsen oma atopia eli atooppinen ihottuma, ruoka-allergia ja hengitystieallergia. Varhaislapsuuden astmasta parannutaan usein, varsinkin jos kyseessä on hengitystieinfektioihin liittyvä oireilu eikä lapsella ole infektioiden lisäksi allergioita. Sosiaaliturva, ensitieto ja sopeutumisvalmennus Kela myöntää lapsen astmalääkkeille erityiskorvattavuuden, kun lääkitystä on käytetty säännöllisesti vähintään 6 kuukauden ajan ja lääkityksen tarve jatkuu edelleen. Alle kouluikäiselle säännöllistä lääkitystä käyttävälle lapselle voi hakea vammaistukea. Astman toteamisen jälkeen vanhemmille suositellaan osallistumista astman ensitietopäivän informaatiotilaisuuteen. Astmaa sairastavat lapset perheineen voivat hakea Kelan ja Raha-automaattiyhdistyksen järjestämille sopeutumisvalmennuskursseille. Allergia- ja Astmaliiton kursseille haetaan liiton kuntoutusosaston kautta. Hengitysliiton kursseille haetaan Kelan kautta. Kurssit järjestetään yleensä kesäaikaan. Lasten astman seuranta Jatkuvaa astmalääkitystä käyttävän lapsen vointia, hengitysfunktiota ja kasvua seurataan säännöllisesti lastenlääkärin vastaanotolla. Seurantaväli on yleensä 6 12 kuukautta, tarvittaessa tiuhemminkin riippuen siitä, kuinka vaikea astma lapsella on. Kausiluonteista astmaa seurataan perusterveydenhuollossa. Jos lapsi on seurantaväliajan voinut hyvin ja oireettomasti ja keuhkofunktio on normaali, voidaan lääkitystä pienentää tai kokeilla jaksottaista hoitoa. Astman hoitotasapaino on hyvä, kun päivä-, yö- tai rasi- 14 Alle kouluikäisten lasten astma Alle kouluikäisten lasten astma 15

9 Allergia- ja Astmaliitto Allergia- ja Astmaliitto on terveysjärjestö, jonka tarkoituksena on allergiaa ja astmaa sairastavien elämänlaadun parantaminen. Meiltä saat neuvontaa, oppaita ja vertaistukea. Liity jäseneksi ja tule mukaan toimintaan! Jäsenmaksu on 24 euroa vuodessa. Katso lisää ja löydä oma paikallisyhdistyksesi. Hengitysliitto Hengitysliitto on sosiaali- ja terveysalan järjestö, jonka tarkoituksena on edistää hengitysterveyttä ja hengityssairaan hyvää elämää. Toiminnassamme on mukana mm. astmaa, keuhkoahtaumatautia, uniapneaa ja harvinaisia hengityssairauksia sairastavia. Tarjoamme tietoa, tukea ja palveluita. Tule mukaan! Lue lisää wwww.hengitysliitto.fi painosmäärä kpl Forssa Print