LUVIAN OOSINSELÄN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKOIDEN KEVÄTMUUTTO- JA PESIMÄSELVITYS 2012 AHLMAN

Transkriptio

1 LUVIAN OOSINSELÄN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKOIDEN KEVÄTMUUTTO- JA PESIMÄSELVITYS 2012 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Suomen lepakot ja niiden ekologiaa... 4 Lepakoiden suojelu... 4 Lepakot ja tuulivoima... 5 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Kevätmuuttoselvitys... 6 Aineisto ja tutkimusmenetelmät... 6 Tulokset... 7 Lajisto... 7 Passiiviseurantalaitteet ja havaintomäärät... 8 Tulosten tarkastelua... 9 Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen inventointi Tutkimusmenetelmät Tulokset Kirjallisuus... 14

3 johdanto Pori Energia Oy ja TuuliWatti Oy suunnittelevat tuulivoimapuistoa Luvian (kuva 1) ja Porin rajamaille. Koska kyseessä on laaja hanke ja sillä on yhteisvaikutuksia, sovelletaan siihen YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 2 5 MW ja tornikorkeudet metriä. Tuulivoimaloiden lukumäärä on tämänhetkisten suunnitelmien mukaan noin 33 yksikköä. Osana YVA-menettelyä vuonna 2011 laadittiin lepakkopotentiaalin kartoitus ja yleispiirteinen lepakkoselvitys (Ahlman 2011). Vuonna 2012 tehtiin sekä lepakoiden kevätmuuttoselvitys että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen inventointi. Kahden maastokauden aikana kerätyn selvitysaineiston avulla hankkeen vaikutuksia voidaan arvioida alueen arvoa lepakoiden kannalta. Tämä raportti esittelee FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Ahlman Konsultointi & suunnittelulta tilaaman Luvian Oosinselän tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuutto- ja pesimäselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia lepakoihin. Kuva 1. Luvian sijainti. 3

4 Suomen lepakot ja niiden ekologiaa Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat yöaktiivisia hyönteissyöjiä. Suomen yleisimpiin lepakkolajeihin kuuluvat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (Myotis brandtii), vesisiippa (Myotis daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritus). Harvinaisempina lajeina tavataan ripsisiippa (Myotis natteri), isolepakko (Nyctalus noctula), pikkulepakko (Pipistrellus nathusii), kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus), vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus), kimolepakko (Vespertilio murinus), lampisiippa (Myotis dasycneme) ja etelänlepakko (Eptesicus serotinus) Kesällä lepakkonaaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät tavallisesti yhden poikasen. Urokset oleilevat useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Yhdyskunnat hajoavat alkusyksyllä, jolloin poikaset itsenäistyvät. Yöaktiiviset lepakot lepäilevät päivisin suojaisissa paikoissa kuten puunkoloissa ja rakennuksissa. Talvella lepakot vaipuvat horrokseen ja osa Suomen lepakkolajeista muuttaa talvehtimaan etelämmäksi välttääkseen talven kylmiä lämpötiloja ja ravinnon puutetta. Syysmuutto ajoittuu elokuun loppupuolelta syyskuun alkuun ja pääkevätmuutto toukokuulle. Lepakot voidaan jakaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkan muuttajiin. Suomessa pitkän matkan muuttajia ovat isolepakko, kimolepakko, vaivaislepakko, pikkulepakko sekä kääpiölepakko. Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia ovat pohjanlepakko, korvayökkö ja siippalajit (Myotis spp.). Näillä lajeilla saattaa olla myös syksyistä vaellusliikehdintää, mutta sen mittakaavasta ei ole tietoa. Ravinnokseen hyönteisiä käyttävät lepakot muuttavat ravinnon runsauden ohjaamina eri reittejä syys- ja kevätmuutolla. Muutto tapahtuu todennäköisesti keväällä nopeammin kuin syksyllä. Syksyllä lepakot keräävät rasvavarastoa ja pysähtelevät muutollaan ruokailemaan sekä parittelemaan. Keväällä lepakot lentävät mahdollisimman nopeasti oleskelu- ja pesimäalueilleen ja kevätmuutto Eurooppalaisilla lajeille saattaa kestää vain muutamia päiviä (Furmankiewicz & Kucharska 2009). LEPAKOIDEN SUOJELU Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Maamme lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. 4

5 LEPAKOT JA TUULIVOIMA Suomessa uusien tuulivoima-alueiden suunnittelu ja rakentaminen on tällä hetkellä vilkasta. Suomen tavoitteena on lisätä tuulivoimalla tuotettua sähköä nykyisestä 0,3 prosentista 6 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoimalla on havaittu olevan häiritseviä ja kuolleisuutta lisääviä vaikutuksia joihinkin eläinlajeihin (Kuvlesky ym. 2007). Tuulivoimalat aiheuttavat lepakkokuolemia, kun ne törmäävät voimaloiden pyöriviin lapoihin. On myös todettu, että nopeat ilmanpaineenvaihtelut lapojen läheisyydessä aiheuttavat lepakoille kuolemaan johtavia sisäisiä vaurioita (Strickland ym.2011). Tarkkaa tietoa ei ole siitä, miksi lepakot törmäävät tuulivoimaloiden lapoihin (Barclay ym. 2007). Luultavasti lepakot eivät aina ehdi reagoimaan nopeasti pyöriviin tuulivoimalan lapoihin. Osa muutolla olevista lepakkolajeista ei välttämättä käytä kaikuluotausta apuna esteiden havaitsemiseen, koska luonnolliset esteet sijaitsevat matalammalla kuin niiden muuttokorkeus (Craword & Baker 1981). On myös ehdotettu, että lepakoita houkuttelisivat tuulivoimaloissa syntyvät äänet tai lapojen liike (Kunz ym ). Muuttavilla lepakkolajeilla törmäysriski voimaloihin kasvaa. Paikalliset lepakkopopulaatiot liikkuvat lepäily-, pesimä- ja ruokailualueen väliä, joten tuulivoimaloihin törmääminen saattaa olla epätodennäköisempää kuin korkealla ja laajoilla alueilla liikkuville, muuttaville lepakkolajeilla (Kuvlesky ym.2007). Lepakoiden muuttoväylät saattavat sijoittua myös tuulivoimatuotannon kannalta hyville paikoille. Jotkin lepakkolajit kuten pikkulepakot (Pipistrellus nathusii) käyttävät rannikoita muuttoväylinään. Merien rannikkoalueet ovat yleensä tuulisia ja siksi myös tuulivoimalle kannattavia paikkoja (Pettersons 2004). Tuulivoimaloiden aiheuttamat lepakkokuolemat on havaittu nousevan matalilla tuulennopeuksilla, koska lepakoille lentäminen on silloin todennäköisesti energiatehokkaampaa tai ne nostavat nopeimmilla tuulilla muuttokorkeutta ja törmäykset tuulivoimaloihin vähenevät (Baerwald ym. 2008). Myös tuulivoimaloiden korkeus vaikuttaa joidenkin lepakkolajien kuolevuuteen. Kuolleisuus nousee, kun tuulivoimalan korkeus on 65 metriä tai sitä korkeampi (Barclay ym. 2007). Tuulivoimaloiden aiheuttamat vaikutukset lepakoihin vaihtelevat alueiden välillä. Tuulivoimalapuistot olisi hyvä sijoittaa paikoille, joissa haittavaikutukset lepakoille ja muille eläinlajeille olisivat mahdollisimman vähäiset (Kuvlesky 2007). Huolellisella alueiden valinnalla sekä suunnittelutyöllä pystytään minimoimaan tuulivoimaloiden haitallisia vaikutuksia. Mahdollisten vaikutusmekanismien sekä riskitekijöiden tunnistaminen edellyttävät usein laajaa käsitystä alueella esiintyvästä lepakkolajistosta sekä niiden ekologiasta. Työstä vastaavat henkilöt Luvian Oosinselän tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvityksestä vastaa lepakkotutkija, biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen inventoinnista vastaavat luontokartoittajat Santtu Ahlman ja Sami Luoma. Raportoinnin laativat sekä Tuominen että Ahlman (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). 5

6 KEVÄTMUUTTOSELVITYS Aineisto ja tutkimusmenetelmät Lepakoiden muutonseurantakartoitus toteutettiin kahdella automaattisella Song Meter -passiiviseurantadetektorilla, jotka tallensivat alueella havaitut ultraäänet muistikorteille. Kartoitusalueella ei sijainnut suuria vesistöjä, jokia tai maaston muodoltaan ympäristöstä erottuvia alueita, joita lepakot saattavat käyttää muuttoväylinään. Detektorit sijoitettiin karttatarkastelun ja maastokäynnin perusteella hakkuuaukolle ja puustoltaan noin kymmenvuotiseen metsään neljän kilometrin päähän toisistaan kartoitusalueen länsi- ja itäpäähän (kuvat 2 4). Molempien detektorien kaksi mikrofonia asennettiin noin metrin etäisyydelle detektorista noin 2 4 metriä korkeisiin puihin (taulukko 1). Molemmilla paikoilla mikrofonit asennettiin muun kasvillisuuden yläpuolelle ja ylimmän latvuskerroksen tasolle varmistamalla ultraäänien esteetön kuuluvuus. Äänityslaitteet olivat maastossa yhtäjaksoisesti ajanjaksolla Tallentamisen aloitusajankohta säädettiin yhtä tuntia ennen auringon laskua ja lopetusajankohta yhtä tuntia auringon nousun jälkeen. Detektoreita huollettiin kerran viikossa, jolloin äänityslaitteen virranlähteenä toimiva akku ja muistikortit vaihdettiin uusiin. Kertynyt data analysoitiin Analook-ääniohjelman avulla. Lepakoita ei aina voida määrittää lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella. Siippalajeja (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) on myös tietyissä olosuhteissa mahdotonta erottaa toisistaan, esimerkiksi passiiviseuranta-aineistossa. Tällöin havainto on merkitty siipaksi. Kuva 2. Song Meter -passiiviseurantadetektorien (punaiset ympyrät) sijainnit hankealueeseen nähden. Tuulivoimalayksiköiden potentiaaliset paikat on merkitty karttaan tummilla ympyröillä. 6

7 tulokset Lajisto Oosinselän kartoitusalueella tavattiin kolme eri lepakkolajia: pohjanlepakko, pikkulepakko ja siippalajeja. Pikkulepakko on Suomessa arvioitu vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2000). Pikkulepakko viihtyy rannikon ja rehevien järvien tuntumassa rantapuiden latvuksissa. Alueella tavattu pikkulepakko on todennäköisesti alueen kautta muuttanut yksilö. Laite N / lat E / lon Song Meter (laite 1, länsi) Oikea mikrofoni Vasen mikrofoni Song Meter (laite 2, itä) Oikea mikrofoni Vasen mokrofoni Taulukko 1. Song Meter -passiiviseurantadetektorien ja mikrofonien koordinaattitiedot (ETRS89 maantiet.koord.). Kuva 3 ja 4. Song Meter -passiiviseurantadetektorien (punaiset ympyrät) ja mikrofonien (sinisen ympyrät) tarkat sijainnit hankealueella. 7

8 Passiiviseurantalaitteet ja havaintomäärät Aineistosta laskettiin niiden yhden minuutin jaksojen lukumäärä, joina kutakin lajia esiintyi. Jaksoja, joilla lepakoita havaittiin, oli kahden laitteen aineistossa yhteensä 50 (taulukko 2). Pysyvien passiiviseurantalaitteiden havainnot on esitetty kuvissa 5 6 päivämäärä- ja lajikohtaisesti kunkin laitteen kohdalla. Taulukko 2. Oosinselän lepakoiden muutonseurantahavainnot toukokuussa Laji Laite 1 (länsi) Laite 2 (itä) Yhteensä Pohjanlepakko Siipat Pikkulepakko 1-1 Yhteensä Laitteen 1 aineistossa tavattiin pikkulepakko, pohjanlepakoita sekä siippoja. Pikkulepakkohavainto todettiin (kuva 5). Laitteen 2 aineistossa tavattiin pohjanlepakoita sekä siippoja. Siippahavainnot keskittyivät toukokuun alkupuoliskolla, kun taas pohjanlepakkohavainnot lisääntyivät toukokuun puolivälistä lähtien (kuva 6). Kuva 5. Päivämääräkohtainen havaintojaksojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa 1. 4 LAITE 1 (länsi) Pikkulepakko Siippalajit Pohjanlepakko

9 Tulosten tarkastelua Oosinselän tutkimusalueella toukokuun aikana toteutetussa selvityksessä lepakoiden selviä kevätmuuttoreittejä ei tulosten perusteella havaittu. Passiiviseurantalaitteiden tulokset osoittavat, että alueella esiintyy kevätaikaan hyvin vähän lepakoita; alueen kautta muuttaa satunnaisesti muutamia lepakkoyksilöitä. Passiiviseurantalaitteiden tulokset antavat kuitenkin vain viitteitä alueen kautta muuttavista lepakkolajeista ja runsauksista. Lepakot voivat muuttaa hyvinkin leveällä rintamalla ja alueella käytetyillä kahdella passiiviseurantalaitteella ei pystytty tutkimaan koko aluetta. Yhden seurantakauden jälkeen muuttoreittejä ei voida täysin luotettavasti arvioida, koska myös vuosien väliset erot saatavat olla merkittäviä, johon vaikuttaa esimerkiksi sääolosuhteet. Tämän selvityksen ja muiden tutkimusten tulokset kuitenkin osoittavat, että lepakoiden todennäköisimmät muuttoreitit sijaitsevat lähempänä rannikkoalueita. Suosituksena on kuitenkin seurata muuttavia lepakoita tuulipuistohankkeen yhteydessä useamman vuoden ajan. Kuva 6. Päivämääräkohtainen havaintojaksojen lukumäärä selvitysalueella tavatuista lepakkolajeista laitteessa 2. 5 LAITE 2 (itä) Siippalajit Pohjanlepakko

10 LIsääntymis- ja levähdyspaikkojen inventointi Vuonna 2011 tuulivoimapuiston alueelta selvitettiin voimalapaikkakohtaisesti lepakkopotentiaalia päiväkäyntien aikana (Ahlman 2011), ja yöaikaan toteutettiin myös yleispiirteinen lepakkoselvitys ultraäänidetektorin avulla. Kesällä 2012 yöinventointeja jatkettiin ja lisäksi myös päivänvalolla tehtiin muutamia tarkastuskäyntejä. Tutkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Oosinselän tuulivoimapuiston selvitys tehtiin edelleen melko yleispiirteisenä huomattavan suuresta pinta-alasta johtuen. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin , , , , , ja Päiväkäyntejä tehtiin 15.6., ja Selvitykseen käytettiin aikaa yhteensä noin 40 tuntia. Maastokäynnit kohdennettiin tuulivoimalapaikkojen läheisyyteen sekä aiempien maastoselvitysten perusteella muuta ympäristöä potentiaalisimmiksi arvioituihin paikkoihin. Näille alueille mentiin hyvissä ajoin illalla ennen auringonlaskua, jotta lepakoiden lentoreiteistä ja mahdollisista lisääntymispaikoista saataisiin tietoa. Taulukko 3. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x m khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x m khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x m khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x m khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x m khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x m khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x m khz Isolepakko Nyctalus noctula - x m khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x m khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x m khz Korvayökkö Plecotus auritus x m khz 10

11 Yöllä alue kierrettiin pääosin hiljalleen pyöräillen ja osittain myös kävellen. Detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan (taulukko 3).Valtaosa tutkimusalueen tienvarsikohteista saatiin tarkastettua vähintään kerran, mutta pienialaisesti käyntikertoja kertyi parhaimmillaan kolme. Havainnointi tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Yöhavainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoom H4n -laitetta. TULOKSET Oosinselän tuulivoimapuiston alueella havaittiin yksittäinen pohjanlepakko kuudella eri paikalla ja kahden lepakon keskittymä yhdessä pisteessä. Lisäksi kolmen yksilön kerääntymä havaittiin yhdellä paikalla elokuun inventoinneissa (kuva 7). Viiksisiippalaji tavattiin kahdessa toisiaan lähellä olevassa paikassa alueen eteläreunalla. Kokonaisuudessaan lepakkomäärät olivat vuoden 2011 tavoin pinta-alaan nähden hyvin vähäisiä, eikä erityisiä keskittymiä löydetty. Merkittäviä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei myöskään löydetty, eikä hankealueella ole maastotöiden valossa käytännössä missään paikkoja, josta kyseisiä arvokkaita kohteita saattaisi löytää. 11

12 Kuva 7. Oosinselän tuulivoimapuiston lepakkohavainnot. 1 yksilö (pohjanlepakko) 2 yksilöä (pohjanlepakko) 3 yksilöä (pohjanlepakko) 1 yksilö (viiksisiippalaji) 12

13 13

14 KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2011: Luvian Oosinselän tuulivoimapuiston lepakkoselvitys FCG Finnish Consulting Group Oy. Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. FCG Finnish Consulting Group Oy 2011: Luvian Oosinselän tuulivoimapuisto. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6): Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8):

15 Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G, 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Strickland, D., Arnett, E., Erickson, W., Johnson, D., Johnson, G., Morrison. M., Shaffer, J., Warren-Hicks, W. 2011: Comprehensive Guide to Studying Wind Energy/Wildlife Interactions. Prepared for the National Wind Coordinating Collaborative. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys: Viitattu Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit 15

16