The Finnish Contribution to the CBD Notification on March 29 th 2011 (SCBD/SEL/OJ/JS/DM/74443)

Transkriptio

1 1 The Finnish Contribution to the CBD Notification on March 29 th 2011 (SCBD/SEL/OJ/JS/DM/74443) Programme of Work on Article 8 (j) and related provisions (Artikla 8 (j) työryhmä) 1. Artikla 8 (j) työryhmä, (introduction) Ympäristöministeriö asetti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alkuperäiskansojen perinnetietoa käsittelevän artikla 8j:n kansallisen asiantuntijaryhmän. Sen tehtävänä oli koordinoida Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian ja toimintaohjelman tarkoittamia alkuperäiskansan perinnetietoa koskevia toimenpiteitä sekä lisätä yleistä tietämystä yleissopimuksen artikla 8j:n liittyvän työohjelman sisällöstä ja tavoitteista erityisesti Suomen saamelaisten kannalta. Työryhmän tavoitteena oli edistää työohjelman toimeenpanoa Suomessa eri ministeriöiden ja sidosryhmien yhteistyöllä sekä antaa osaltaan suosituksia yleissopimuksen soveltamiseksi ja toteuttamiseksi Suomessa. Työryhmän toimikausi oli Työryhmän työn tavoitteena oli muodostaa yhteinen näkemys siitä, miten biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman toteutusta hallinnossa edistetään ja sovitetaan yhteen muita valtioneuvoston hyväksymiä ohjelmia, joilla on yhtymäkohtia luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön. Työryhmän tuli valmistella toimia, jotka pohjautuvat biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alkuperäiskansojen perinteisen tiedon säilyttämiseen liittyvään artikla 8jtyöohjelmaan. Työryhmän tehtävänä oli aktiivisesti seurata kansainvälistä toimintaa ja valmistella Suomen osallistumista kansainvälisiin kokouksiin. Työryhmä toimi Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kansallisen strategian ja toimintaohjelman toteutusta ja seurantaa edistävän työryhmän (biodiversiteettityöryhmä) alaisuudessa. Työryhmän puheenjohtajana toimi Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi. Työryhmässä olivat edustettuina ympäristöministeriö, ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Metsähallitus, Lapin yliopiston Arktinen keskus, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Saamelaiskäräjät, Saamelaismuseo Siida ja Suomen ympäristökeskus. Työryhmässä oli edustettuna saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon asiantuntemusta. Työryhmä piti kaikkiaan 19 kokousta. Työryhmä järjesti keskeisille saamelaisalueen maankäytön suunnittelusta ja ohjauksesta vastaaville viranomaisille seminaarin, jossa käsiteltiin Akwé: Kon ohjeiden soveltamista Suomessa ja saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon huomioimista kaavoituksessa, ympäristövaikutusten arvioinnissa ja maankäytön ohjauksessa. Työryhmä kuuli työssään asiantuntijoita ja saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon haltijoita ja käytännön vaalijoita. Työryhmä on huomioinut loppuraportissaan COP 10-kokouksen päätökset, jotka koskevat artikla 8(j):tä. Työryhmä luovutti loppuraporttinsa ympäristöministeriölle järjestetyssä seminaarissa. Työryhmä teetti työnsä aikana selvityksen Akwé: Kon ohjeiden suhteesta kansalliseen lainsäädäntöön ja selvityksen saamelaisesta tapaoikeudesta. Työryhmä suomensi ja ympäristöministeriö julkaisi Akwé: Kon -ohjeet. Työryhmä laati esitykset ohjeiksi Akwé: Kon - ohjeiden soveltamisesta YVA-prosessissa sekä maankäyttö- ja rakennuslain toimeenpanossa. Työryhmän loppuraportti löytyy osoitteesta (vain suomeksi toistaiseksi).

2 2 Sivustolle kootaan tietoa artikla 8(j):stä ja työryhmä on esittänyt, että sivustosta muodostetaan artikla 8(j):n CHM-palvelu (j) artiklan soveltamisesta Suomessa (general overview) Saamelaiset ovat Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa. Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisilla on kulttuuri-itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu pohjoisin osa Suomesta (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueet sekä Lapin paliskunnan alue Sodankylän kunnasta). Kulttuuri-itsehallintoa toteuttaa lain nojalla perustettu saamelaiskäräjät (974/1995). Saamelaiskäräjälain mukaan saamelaiskäräjien tehtävänä on hoitaa saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevat asiat. Saamelaiskäräjät edustaa saamelaisia tehtäviinsä kuuluvissa asioissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Laissa säädetään viranomaisten velvollisuudesta neuvotella saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana. Kolttasaamelaisilla on oma hallintorakenne, kolttien kyläkokous, Inarin kunnassa sijaitsevalla koltta-alueella. Kolttalain mukaan koltta-alueelle kohdistuvissa merkittävissä hankkeissa tulee kuulla kolttien kyläkokousta. Saamelaisia asuu lisäksi Venäjällä, Ruotsissa ja Norjassa. Saamelaisia on Suomessa noin 9300, joista noin puolet puhuu äidinkielenään saamea. Yli 60 % saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, mikä tuo haasteita niin saamen kielen kuin luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon säilymiselle. Saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ovat poronhoito, kalastus, metsästys, keräily ja käsityö. Suomessa biodiversiteettisopimuksen alkuperäiskansoja koskevat velvoitteet koskevat saamelaisia. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu pohjoisin osa Suomesta - Enontekiön, Inarin, Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunnan alue Sodankylän kunnasta. Perinteinen ja nykyinen saamelaisasutus on keskittynyt kalaisten vesistöjen varsille ja mäntymetsävyöhykkeelle. Pohjois-Skandinavian saamelaisväestö polveutunee ensimmäisistä Jäämeren rannikon väestöistä ja kantasaamea puhuvasta väestöstä. Jäämeren rannikon väestö omaksui kulttuurikontakteissa kantasaamen ja kantasaamelaiset kulttuuripiirteet meille tuntemattoman muinaiskielensä rinnalle ja sen tilalle. Nykysaamelaiset ovat osa kivikautisen väestön jälkeläisjatkumoa, joka asettui saamelaisalueelle heti jääkauden jälkeen. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä, pohjois-, koltan- ja inarinsaamea. Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia, erityisesti pienemmät koltan- ja inarinsaame. Kieliryhmät eroavat toisistaan myös kulttuurisesti ja elinkeinollisesti. Luonnon monimuotoisuus on saamelaisten kotiseutualueella rikasta, mutta arktinen luonto on myös haavoittuvaa. Pohjoisessa maisemaa luonnehtivat laajat tunturiylängöt ja etelämpänä laajat vesistöt ja metsät. Alueen vallitsevina luontotyyppeinä ovat tunturipaljakka ja -koivikko sekä jängät eli suot. Eteläisellä alueella kasvaa myös kangasmetsää ja vanhoja aarniometsiä. Arktinen luonto on hauras ja ilmastonmuutos uhkaa muuttaa alueen luonnon tasapainoa. Uudet tulokaslajit ja puurajan siirtyminen yhä pohjoisemmaksi muuttavat alueen kasvillisuutta ja eliöstöä vaikuttaen myös alueen perinteiseen luonnonkäyttöön. Luonnon uusiutuminen on hidasta. Lähivuosien kaavoitus-, matkailu- ja liikenneratkaisut voivat heikentää paikallisesti alueen luonnon monimuotoisuutta ja perinteisen luonnonkäytön harjoittamisedellytyksiä. Saamelaisten

3 3 kotiseutualueen kauniit maisemat, kansallispuistot ja rikas luonto kiinnostavat myös matkailijoita. Tunturialueen luontotyypeistä uhanalaisiksi on luokiteltu 15 %. Biodiversiteettisopimus tunnustaa alkuperäiskansakulttuurien olevan läheisesti riippuvaisia biologisten luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja korostaa alkuperäiskansojen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon merkitystä alkuperäiskansakulttuurien tulevaisuudelle. Saamelaisten kotiseutualueen nykyinen maisema on syntynyt luonnonprosessien, ihmisen ja kulttuurin vuorovaikutuksessa. Saamelaiskulttuuri on luontosidonnainen kulttuuri, jossa ihminen on osa luontoa eikä sen hallitsija. Kulttuurin tulevaisuuden elinehto on luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Saamelaiset ovat käyttäneet ja käyttävät edelleen laajoja alueita perinteisiä elinkeinojaan eli poronhoitoa, kalastusta, metsästystä ja keräilyä varten. Saamelaisessa maisemassa alueen muinainen ja nykyinen käyttö näkyvät rakenteina ja reitteinä. Maisemassa näkyvät vanhat asuinpaikat ja reitit kertovat asutusmalleista ja liikkumisesta. Vanhat reitit ovat usein edelleenkin käytössä. Metsästyskulttuuria ilmentävät maisemassa näkyvät peurakuopat ja peurakuoppajärjestelmät. Perinteiset venevalkamat, ovat edelleen kalastuksen käytössä. Poronhoidon vaikutus alueen maisemaan näkyy poronhoidon rakenteiden (esimerkiksi aidat ja kämpät) lisäksi laidunnuksen vaikutuksina alueen kasvillisuuteen. Vanha luonnonkäyttö elää saamelaisissa paikannimissä. Luonnonkäyttöä ohjaavat saamelaisyhteisön arvot ja tapaoikeus, perinteet ja maankäyttöperinteet. Työryhmä teki loppuraportissaan 28 toimenpide-ehdotusta ja 11 suositusta. Toimenpiteissä esitetään luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon ottamista huomioon lainsäädännön ja hallinnon kehittämishankkeissa sekä koulutuksessa. Työryhmä esittää, että resursseja ohjataan saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon tallentamiseen, tutkimiseen ja elvyttämiseen. Työryhmä esittää myös, että parhaillaan uudistettavaan luonnon monimuotoisuusstrategiaan ja toimintaohjelmaan kirjataan uusia toimenpiteitä perinteisen tiedon suojelemiseksi. Suomen valtioneuvoston toimintaa seuraavaksi neljäksi vuodeksi ohjaavassa hallitusohjelmassa on kirjattu, että saamelainen kulttuurinen tapa ja perinne käyttää luontoa turvataan biodiversiteettistrategian toimeenpanossa. Työryhmä esittää, että biodiversiteettisopimuksen eettinen menettelytapasäännös 1 suomennetaan ja saamennetaan ja säännöstön toimeenpanemiseksi järjestetään koulutusta ja ohjeistusta. Saamelaisten kotiseutualueella ja luonnon monimuotoisuuden parissa toimivien viranomaisten kouluttamista artikla 8(j):Stä ja saamelaisten luonnon monimutoisuuteen liittyvästä perinteisestä tiedosta tulee myös jatkaa. Työryhmä myös esittää, että Suomen tulee valmistautua asianmukaisilla selvityksillä ottamaan käyttöön biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksen hyväksymät indikaattorit koskien kielellistä monimuotoisuutta, saamelaisten kotiseutualueen maankäytön tilannetta ja perinteisten elinkeinojen tilannetta ja kehitystä kuvaamaan perinteisen tiedon, innovaatioiden ja käytänteiden tilannetta ja kehitystä. Työryhmä esittää, että Suomi sitoutuu saamelaisten toimintavalmiuksien, ja erityisesti naisten aseman, kehittämiseen biodiversiteettisopimuksen kontekstissa ja turvaa riittävillä voimavaroilla saamelaisten mahdollisuudet osallistua näihin toimintoihin. Työryhmä on tehnyt yleismääritelmät saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvästä perinteisestä tiedosta, tavanomaisesta luonnonkäytöstä, tapaoikeudesta ja kulttuuri-ilmauksista biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksen päätösten mukaisesti. 1 The Tkarihwaié:ri Code of Ethical Conduct to Ensure Respect for the Cultural and Intellectual Heritage of Indigenous and Local Communities

4 4 Saamelaiskulttuurin perinteistä tietoa ei voi ymmärtää irrallisena saamelaiselinkeinoista, saamelaisesta sosiaalisesta järjestelmästä ja saamen kielestä. Saamelaisen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon käsittämiseksi tulee ymmärtää saamelaiselinkeinojen rooli saamelaiskulttuurissa ja perinteisen tiedon hyödyntäminen sukupolvien jatkumona. Saamelainen luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto ilmenee saamelaisessa luonnonkäytössä ja perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamisessa eli poronhoidossa, kalastuksessa, metsästyksessä, keräilyssä ja käsityössä sekä luontosuhteessa. Tieto välittyy saamen kielen luontoon, maastoon, säähän, poronhoitoon, käsitöihin, pyyntiin ja kalastukseen liittyvässä terminologiassa sekä saamenkielisissä paikannimissä. Perinteistä tietoa siirretään tietoisen opettamisen, vanhemmilta sukupolvilta saadun mallin, joikujen ja suullisen kertomaperinteen kautta sekä poronhoito-, kalastus-, keräily käsityö- ja metsästyskäytänteissä. Saamelainen luonnon monimuotoisuuteen liittyvä tapaoikeus ohjaa perinteistä maankäyttöä, yhteisön sisäisiä suhteita liittyen maankäyttöön, luo periaatteet nautinta-alueille ja ohjaa luonnonresurssien hyödyntämistä kestävällä tavalla saamelaisen oikeuskäsityksen mukaisesti. Saamelaiskulttuurissa perinteinen kulttuuri-ilmaus tarkoittaa joikumusiikkia, saamen käsityötä, saamelaistaidetta, kertomaperinnettä ja myyttejä, kirjallisuutta, saamenkielisiä paikannimiä sekä saamelaista rakennusperinnettä. Lisäksi saamelaiseen muinaisuskoon kuuluva uhraaminen seidoille on kulttuuri-ilmaus. Uudemmat kulttuuri-ilmaukset tarkoittavat modernia saamelaismusiikkia, teatteria ja elokuvataidetta. Työryhmä on todennut, että saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon säilyminen edellyttää perinteisen tiedon ja tapojen keräämistä, tallentamista ja palauttamista saamelaisyhteisölle, rahoitusta ja maankäyttöä, saamelaiselinkeinoja ja opetusta ohjaavan lainsäädännön kehittämistä huomioiminaan saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon tarpeet. Saamelaisten perinteistä tietoa ja luonnonkäyttötapoja on kerätty eri arkistoihin niin kirjallisessa, kuvallisessa kuin äänimuodossakin kansantieteellisten tutkimusten ja selvitysten yhteydessä. Perinteistä tietoa ei kuitenkaan kerätä systemaattisesti ja työtä vaikeuttaa rahoituksen, koordinoinnin, vastuiden ja asianmukaisen koulutuksen puute. Perinteisen tiedon kerääminen ei yksistään riitä säilyttämään perinteistä tietoa, tapoja ja innovaatioita biodiversiteettisopimuksen edellyttämällä tavalla vaan tietoa pitää myös palauttaa saamelaisyhteisölle takaisin. Perinteisen tiedon keräämiseen, tallentamiseen ja tiedon käyttämiseen liittyvät eettiset ja omistusoikeuteen liittyvät kysymykset. Saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto on osa saamelaista kulttuuriperintöä, -omaisuutta, perinteisiä elinkeinoja ja kieltä. Perinteisen tiedon tallentaminen ei saa johtaa perinteisen tiedon hyödyntämiseen vastoin saamelaisyhteisön tahtoa ja perinteistä tietoa tulee pystyä säilyttämään saamelaisyhteisön sisällä. Perinteisen tiedon tietokannat voivat kuitenkin toimia apuna perinteisen tiedon säilyttämiseksi, elvyttämiseksi ja palauttamiseksi. Työryhmä esittää että artikla 8(j):n toimeenpanoa, seurantaa ja edistämistä sekä Suomen kansainvälisten artikla 8(j):tä koskevien kokousten kantojen valmistelua varten Suomessa perustetaan eri ministeriöiden, saamelaiskäräjien ja sidosryhmien muodostama työryhmä. Saamelaisten kotiseutualueesta noin 80 % on eri tavoin suojeltua ja noin 90% alueesta on Metsähallituksen hallinnassa. Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka vastaa valtion hallinnassa olevien luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja luonnonsuojelusta. Suojelualueiden maankäyttöä ohjataan lakiin perustuvilla hoito- ja käyttösuunnitelmilla sekä Metsähallituksen sisäisillä luonnonvarasuunnitelmilla. Työryhmän työskentelyn aikana Metsähallitus päätti testata Akwé: Kon

5 5 -ohjeistusta Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnassa. Akwé: Kon - prosessia valmistelee Metsähallituksen ja saamelaiskäräjien perustama yhteinen työryhmä, johon saamelaiskäräjät on nimennyt jäsenet. Työryhmän jäsenet ovat perinteisen tiedon haltijoita ja työryhmässä on edustettuina eri ikäryhmät ja sukupuolet. Hoito- ja käyttösuunnitelma valmistunee kuluvana vuonna ja samassa yhteydessä luodaan pysyvä malli Akwé: Kon ohjeiden soveltamiselle Metsähallituksen toiminnassa. Työryhmän raportissaan esittämien suositusten ja toimenpide-esitysten tarkoituksena on estää saamelaisen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon, tapaoikeuden ja perinteisen luonnonkäytön uhanalaistuminen ja säilyttää saamelaisten kotiseutualueen luonnon monimuotoisuus kulttuurisesti kestävällä tavalla myös tuleville sukupolville.