PUHE 1 (5) SAAME JA LAPIN YLIOPISTO-SEMINAARI LAPIN YLIOPISTO, ROVANIEMI

Transkriptio

1 PUHE 1 (5) SAAME JA LAPIN YLIOPISTO-SEMINAARI LAPIN YLIOPISTO, ROVANIEMI Arvoisa Lapin yliopiston rehtori, pitkäaikainen saamen kielen ja kulttuurin lehtori Leif Rantala, hyvä seminaariyleisö! Minulle oli annettu puheeni aiheeksi EU:n arktinen informaatiokeskus lapin yliopiston puolelta. Haluan kuitenkin keskittyä puheessani saamen kielen ja kulttuurin opetuksen tulevaisuuteen Lapin yliopistossa. Puheeni näkökulma edustaa saamelaiskäräjien näkökulmaa, mutta olen itse siviiliammatiltani tutkija, ja näkökulmat voivat lomittua puheessani. Saamelaisilla on perustuslain takaama oikeus omaan kieleensä ja kulttuurinsa sekä perustuslaillinen kulttuuri-itsehallinto. Saamelaiset ovat koko Suomen alkuperäiskansa. Alkuperäiskansan kulttuurin ja kielen säilyminen edellyttää, että saamen kielen ja kulttuurin elinvoimaisuus turvataan ensisijaisesti saamelaisten kotiseutualueella ja saamen kielen ja kulttuurin opetus on turvattu läpi koulujärjestelmän. Saamen kielen ja sen perinteisen tiedon säilyminen edellyttää saamelaiselinkeinojen säilymistä, jottei saamen kielen sisältämä erityisterminologia ja kulttuurinen tietämys katoa. Saamen kielen koulutusjärjestelmä päivähoidosta aina yliopistotasolle ei ole turvattu. Ongelmana on ennen kaikkea puute pätevistä saamen kielen opettajista. Saamelaiskäräjät on toistuvasti todennut, että saamelaisten kotiseutualueella on huutava pula saamenkielisistä aineenopettajista. Koulutus ei ole vielä pystynyt vastaamaan tähän haasteeseen. Erityisen suuri pula on koltan- ja inarinsaamenkielisistä opettajista. Koltan- ja inarinsaamenkielinen opettajankoulutus on vielä täysin järjestämättä. Yliopistojen saamen kielen opetuksen tulevaisuuden kannalta on tärkeää huolehtia samanaikaisesti perusopetusjärjestelmämme toimivuudesta, jotta yliopistoista valmistuvilla opettajilla olisi opetettavia. Saamelaisyhteisö on yhä korkeakoulutetumpaa, mutta samanaikaisesti perinteisten saamelaiselinkeinojen kannattavuus on heikentynyt. Monet saamelaiset hakeutuvat saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle joko koulutuksen, perheen tai työpaikan johdosta. Saamelaisia perinteisiä elinkeinoja on opittu perinteisesti perheen, suvun ja lähipiirin opastuksella. Koulumaailmasta ei perinteisiä elinkeinoja, kuten poronhoito- ja käsityötaitoa ole opittu. perinteinen koulujärjestelmä, kuten ammattikoulu onkin osoittautunut saamelaiselinkeinojen opetuksessa toimimattomaksi saamelaisnuorille. Saamelaiskulttuuria ja kieltä opetetaan Oulun, Lapin ja Helsingin yliopistoissa. On hyvä, että opetuksen verkosto on laaja ja kattava, asuuhan yli 60 % saamelaisista saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Oulun yliopiston Giellagas-instituutti on suurin saamen kieltä ja kulttuuria kouluttava oppilaitos ja sillä onkin erityisvastuu koulutuksesta. Saamelaiskulttuurin ja saamelaisten kotiseutualueen tulevaisuuden kannalta ei ole ongelmatonta, että lähin saamelaiskulttuurin tutkintoon johtavaa koulutusta tarjoava oppilaitos sijaitsee hyvin kaukana saamelaisten kotiseutualueelta. Useat oppia hakemaan lähteneet saamelaisnuoret ovat jääneet Oulun seudulle opiskelujen jälkeen eikä opintojen aikana kerätty ammattitaito ole palautunut saamelaisten kotiseutualueelle. Korkeakoulutusta ja sen sijoituspaikkaa suunnitellessa tulee huolehtia siitä, että koulutus tuo aluepoliittisia vaikutuksia ja palvelee myös saamelaisten kotiseutualuetta. Lapin yliopistossa saamen kieltä on voinut opiskella Leif Rantalan opissa, muita opettajia yliopistossa ei ole ollut saamelaiskulttuurissa ja kielessä. Nyt Leif Rantalan jäätyä eläkkeelle saamen kielenopetuksen tulevaisuus Lapin yliopistossa ei näytä selvältä, ainakaan kaukaa katsottuna. On tär- Juvvá Lemet Klemetti Näkkäläjärvi Ságadoalli Puheenjohtaja Saamelaiskäräjät Tel: Skierri Peuratie 15 klemetti.nakkalajarvi@samediggi.fi FIN Enontekiö

2 SÁMEDIGGI PUHE 2 (5) keää, että Lapin yliopiston saamen kielen opetus jatkuu. Lapin yliopisto on saamelaisten kotiseutualueen lähin yliopisto ja se kouluttaa mm. opettajia, juristeja ja eri alojen tutkijoita. Saamen kielen opetusta tulisi vahvistaa ja kehittää, tämä tukisi myös muiden oppiaineiden opetusta. Saamen kielen opetuksen tulee olla korkeatasoista ja ammattitaitoista. Opetuksen tulevaisuudelle ei ole hyvä ratkaisu pitkällä tähtäimellä että yliopiston opiskelijat opettavat toisiaan. Näin se valitettavasti on joskus myös Giellagas-instituutissa. Ratkaisu saamen kielen opetuksen tulevaisuuden jatkumiselle tulisi tehdä pian Lapin yliopistossa ja taata opetuksen korkeatasoisuus ja kehittyminen. Saamen kielen opetuksen kehittäminen edellyttää resursseja ja yhteistyötä. Opetusta hankaloittaa nykyisin oppialojen terminologian nopea kehittyminen. Saamen kielen opetus ei pysy terminologisen kehittämisen perässä, eikä meillä ole vielä kattavaa ja ajantasaista hallinnon saamen kielen terminologiaa koottuna. Terminologinen kehittäminen on nykyisin saamelaiskäräjien ja kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen vastuulla, mutta tähän työhön ei ole riittäviä resursseja. Terminologian kehittämiseen tulisi sijoittaa lisäresursseja ja saada terminologia nopeasti koulutuksen ja suuren yleisön käyttöön, jotta saamen kielestä voi kehittyä aito hallinnon kieli. Vetoankin, että saamen kielen opetus jatkuisi ja kehittyisi Lapin yliopistossa useamman opettajaresurssin verran. Yhteistyötä opetuksessa voisi ja tuleekin tehdä muiden opetusta antavien yliopistojen kanssa, mutta jos kielen opetus jäisi vain muutamien kurssien ja verkko-opetuksen varaan, saamen kielen opetus ja sen kehittäminen kuihtuisi Lapin yliopistossa. Kielen opetusta tulisi kehittää niin, että se palvelee muita keskeisiä oppialoja Lapin yliopistossa esimerkiksi kasvatus-, hallinto- ja oikeustieteen alalla. Oppiaineiden välillä tulisi olla tiivistä yhteistyötä. Saamen kielen opetuksen säilyminen ja kehittyminen Lapin yliopistossa on tärkeää saamelaiskäräjille. Rovaniemi sijaitsee kuitenkin kohtuullisen lähellä saamelaisten kotiseutualuetta ja siteet kotiseutualueeseen säilyvät helpommin kuin kauempana Oulussa, ainakin periaatteessa. Lapin yliopisto ja Oulun yliopisto ovat pohtineet yhteistyötä saamen kielen ja kulttuurin opetuksessa. Tavoitteena on ollut kehittää opetusta saamelaisten kotiseutualueella. Tavoite on tärkeä ja hyvä, mutta sen toteuttaminen edellyttää huolellisuutta ja tarkkuutta. Saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvan opetuksen tulee olla yhtä laadukasta kuin yliopistoissa annettu opetus, opettajien ammattitaidon tulee vastata yliopistojen opettajatasoa. Saamelaisten kotiseutualueen opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus opiskella myös laajasti sivuaineita, jotta he eivät jää heikommalle asemalle koulutuksessa kuin fyysisesti yliopistoissa opiskelevat. Osaan näistä haasteista antaa vastauksen verkko-opetus. Kunhan saamelaisten kotiseutualueen internet-yhteydet saadaan kuntoon. Myös verkostoituminen ja yhteistyö eri yliopistojen ja oppilaitoksien kanssa voi olla vastaus osaan näihin haasteista. Kun koulutusta kehitetään saamelaisten kotiseutualueelle, tulee huomioida koko saamelaisten kotiseutualue eikä keskittää kaikkia toimintoja vain Inariin. Koulutuksen tulisi olla saatavissa kohtuullisen matkan päässä koko saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiskäräjille ja saamelaisen parlamentaariselle neuvostolle, saamelaiskäräjien yhteistyöelimelle, on tärkeää, että kansainvälisellä saamelaisalueella on korkeakoulutusta saamen kielessä ja kulttuurissa. Suomen saamelaiskäräjät ja parlamentaarinen neuvosto ovat asettaneet tavoitteekseen saamelaisen yliopiston perustamisen saamelaisten kotiseutualueelle. Yliopisto olisi varmasti käytännössä verkostoyliopisto, jonka fyysinen sijoituspaikka sijaitsisi olemassa olevan korkeakoulutusyksikön yhteydessä. Olisi tärkeää, että yliopistot, kuten Lapin yliopisto, ottaisi esityksen huomioon ja edistäisi sen toteutumista omassa toiminnassaan. Lapin yliopistolla on vahvat perinteet verkostoyliopistoyhteistyössä, sijaitseehan arktisen yliopiston sihteeristö Lapin yliopiston yhteydessä.

3 SÁMEDIGGI PUHE 3 (5) Saamen kielen opetuksen lisäksi on syytä huomioida saamelaiskulttuurin opetuksen kehittämistarpeet. Kieltä voi opettaa, mutta kielen ymmärtäminen edellyttää tuntemusta kulttuurista ja siitä, miten kieltä käytetään. Saamelaiskulttuurin opetus on oleellinen osa saamen kielen opetusta, eikä tätä voi unohtaa kehitettäessä saamen kielen opetusta Lapin yliopistossa. Lisäksi on syytä pohtia mitä kehittämismahdollisuuksia saamen kielen ja kulttuurin opetuksessa olisi Lapin yliopistossa ja miten opetus palvelisi parhaiten työelämää ja tutkimusta. Saamen kielen ja kulttuurin tutkimukseen tulee kiinnittää huomiota myös Lapin yliopiston toiminnassa, onhan Arktisessa keskuksessa jo nyt vähemmistöoikeuden insitituutti ja saamen tutkimuksen yksikkö. Verkostoitumiseen on syytä kiinnittää huomiota yliopiston sisälläkin. Tutkimuksen merkitystä ei voi ylikorostaa. Korkeatasoinen tutkimus tukee korkeatasoista opetusta. Erityisen tärkeää saamen tutkimuksen kehittäminen on saamelaisille. Saamelaisia ovat tutkineet kautta aikojen valtakulttuurin tutkijat valtakulttuurin kielellä. Tämä on johtanut vääristyneeseen kuvaan saamelaisten kulttuurista, historiasta, yhteiskunnasta, elinkeinoista ja uskonnosta. Uusi tutkimus on kumonnut vanhentuneita ja vääristyneitä käsityksiä, mutta tarvitsemme lisää tutkimusta, jota on tehty saamelaiskulttuurin lähtökohdista; eettisesti ja saamelaiskulttuurin tarpeita ajatellen. Lapin yliopisto, kuten muutkin Suomen yliopistot, ovat itsehallinnollisia laitoksia ja kilpailevat niin julkisesta kuin yksityisestä rahoituksesta. Yliopistojen profiloituminen ja vahvuusalojen korostaminen on tärkeää kilpaillessa rahoituksesta. Arktinen ulottuvuus on luonteva ja vahva osa Lapin yliopiston profiilia, ilmastonmuutostutkimus myöskin. Nämä ulottuvuudet vahvistuvat varmasti jos Lapin yliopiston yhteyteen saadaan arktinen informaatiokeskus. Saamelaiskäräjät toivoo, että alkuperäiskansanäkökulma korostuisi yhä vahvemmin Lapin yliopiston opetuksen ja tutkimuksen kulmakivenä. Suomi on ratifioinut biodiversiteettisopimuksen, joka turvaa biologisen monimuotoisuuden, saamelaisten perinteisen luonnonkäyttötapojen säilymisen ja biodiversiteettin liittyvän perinteisen tiedon, käytäntöjen ja innovaatioiden suojan sopimuksen artiklan 8(j):n kautta. Suomessa biodiversiteettiä on tutkittu biologisesti ja luonnontieteellisesti hyvinkin laajasti, mutta biodiversiteetin kulttuurisa ulottuvuuksia ei ole tutkittu riittävästi. Biodiversiteettitutkimus ja ilmastonmuutoksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen tulee lisääntymään. Biodiversiteetin heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen seurauksilla on aina kulttuuriset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Ilmastonmuutos tulee lisäämään tarvetta tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia erityisesti arktisin alkuperäiskansoihin ja etsiä keinoja ilmastonmuutoksen sopeutumiseen. Tällaisissa tutkimuksessa on luontevaa, että luonnontieteellinen ja ihmistieteellinen tutkimus yhdistetään alkuperäiskansan perinteiseen tietoon. Monitieteisyys on erityisen tärkeää ilmastonmuutoksen tutkimuksessa ja tämä tulisi huomioida erityisesti kansainvälisissä tutkimushankkeissa. Alkuperäiskansanäkökulma ja perinteisen tiedon huomioiminen tutkimuksessa ja opetuksessa yhä laajemmin palvelisi myös Lapin yliopiston etua ja profiloitumista kansallisilla ja kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Esitänkin, että Lapin yliopisto huomioisi saamen kielen opetuksessa ja tutkimuksessa biodiversiteettiulottuvuuden. Arktisen keskuksen biodiversiteettiosaamista tulisi vahvistaa. Biodiversiteettisopimuksen osapuolivaltioita velvoitetaan sopimuksen toimeenpanosuosituksissa tukemaan perinteisen tiedon tutkimista ja tallentamista yhteisön perinteitä kunnioittaen. Lapin yliopisto ja arktinen keskus voisivatkin pohtia yhdessä saamelaiskäräjien kanssa biodiversiteetti- ja perinteinen tieto - yksikön perustamista yliopiston olemassa oleviin rakenteisiin. Tutkimusyksikölle voisi hakea rahoitusta esim. EU:lta, joka on sitoutunut biodiversiteettisopimuksen toimeenpanoon. Tutkimusyksikkö voisi tutkia saamelaisten perinteistä tietoa, luonnon monimuotoisuutta ja ilmastomuutosta sekä saamen kielen kulttuurista tietoutta. Tällainen tutkimusyksikköhanke olisi erinomainen kansainvälinen esimerkki biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j):n soveltamisesta tutkimukseen. Se tarjoaisi Lapin yliopistolle myös verkostoitumismahdollisuuksia ja toisi opetuksen ja tutkimuksen tapahtuvaksi saamelaisista lähtökohdista käsin.

4 SÁMEDIGGI PUHE 4 (5) Ruotsissa toimii nykyisin biodiversiteettikeskus, joka vastaa ja edistää biodiversiteettiin liittyvän tiedon tutkimusta. Keskus myös tiedottaa biodiversiteettiin liittyvästä tiedosta. Keskuksen toiminnasta vastaa Uppsalan yliopisto ja Ruotsin maataloustieteiden yliopisto. Ruotsin keskus voisi toimia mallina Lapin yliopistollekin, mutta tärkeintä on, että kehittämistyö tehtäisiin huomioiden vahvasti saamelaisten perinteisen tiedon tarpeet. Lapin yliopistossa opetetaan myös taidetta ja opetuksessa on käsitelty myös saamen käsityötä. Saamen käsityö kuuluu saamelaiskulttuurin ytimeen ja on paremminkin taidekäsityötä. Saamen käsityötä suojelee Sámi Duodji-merkki, mutta saamen käsityön tulevaisuus ei ole turvattua. Saamen käsityö ja käsityötaito kuuluu sekä biodiversiteettisopimuksen että alkuperäiskansasopimuksen turvaamaan saamelaisten aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön. Saamen käsityöntekijät ovat olleet hyvin huolissaan eri oppilaitosten hankkeista, esim. saamen käsityöperinteen hyödyntämisessä eri hankkeissa, opetuksessa ja markkinoinnissa. Ennen kuin saamen käsityön ammatti- ja korkeakoulutusta lisätään, tulee tarpeesta keskustella saamen käsityöntekijöiden ammattijärjestön sekä saamelaiskäräjien kanssa, jotta opetuksen eettiset näkökohdat ja opetustarpeet tulevat huomioiduksi. Opetus ja tutkimus eivät ole irrallaan muusta yhteiskunnasta. Opetusta ja tutkimusta ei tule käsitellä myöskään vain aluepoliittisten vaikutusten näkökulmasta. Opetuksen ja tutkimuksen eettisyyteen ja vuorovaikutukseen muun yhteiskunnan kanssa tulee kiinnittää huomiota. Nykyisin kiinnitetään jo huomiota tutkimuksen eettisyyteen. Myös opetuksen eettisyyteen tulee samoin kiinnittää huomiota, opetus on tutkimuksen perusta. Tutkittaessa alkuperäiskansakulttuureja on tärkeää palauttaa tutkimuksen aikana saatua tietoa takaisin kohdeyhteisölle. Tutkijoiden keräämää tietoa tulee saada laajemmin kohdeyhteisön tietoisuuteen ja mahdollisesti myös yhteisön hyödynnettäväksi ymmärrettävällä tavalla. Toivon, että yliopisto-opinnoissa ja tutkimustoiminnassa kiinnitetään yhä enemmän huomioita näihin kysymyksiin. Biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j):tä Suomessa toimeenpaneva työryhmä valmistelee parhaillaan ohjeistusta siitä, miten saamelaisten perinteistä tietoa voi tutkia. Toivon, että nämä ohjeet otetaan käyttöön alkuperäiskansoja tutkivissa tutkimuslaitoksissa. Itse toivoisin, että Lapin yliopisto vahvistaisi saamen kielen ja kulttuurin opetusta ja tutkimusta Lapin yliopistossa mahdollistaen samalla opetuksen ja tutkimuksen teon mahdollisuuksia saamelaisten kotiseutualueella. Arktisella keskuksellakin voisi olla sivutoimipisteitä saamelaisten kotiseutualueella. Lapin yliopiston tulisi toki profiloitua omiin vahvuuksiinsa, ei samanlaista saamen kielen ja kulttuurin opetus- ja tutkimuskokonaisuutta ole järkevään kehittää kuin mitä on esimerkiksi Giallagas-instituutissa. On syytä todeta, että hakijamäärät Giellagas-insituutin saamen keilen ja kulttuurin opetukseen ovat pienentyneet. Lopuksi muutama sana puheeni etukäteen annetusta aiheesta, arktisesta informaatiokeskuksesta. Saamelainen parlamentaarinen neuvosto tukee EU:n arktisen informaatiokeskuksen perustamista Rovaniemelle tietyin reunaehdoin. Näemme, että keskus voisi tukea jos se toteutuu asianmukaisesti, myös arktisen yliopiston ja Lapin yliopiston tutkimusta ja opetusta. EU on sitoutunut dialogiin arktisten alkuperäiskansojen kanssa. Parlamentaarinen neuvosto on esittänyt, että alkuperäiskansakysymysten tulisi olla informaatiokeskuksen tärkeimpinä tehtävinä. Keskuksen vastuulla tulisi olla erityisesti dialogin käyminen arktisten alkuperäiskansojen kanssa komission arktisen tiedonannon mukaisesti. Dialogin käymistä helpottaisi keskuksen sijainti arktisella alueella. Keskus voisi koordinoida myös alkuperäiskansoja koskevia koulutus- ja tutkimuskysymyksiä, koska Arktisen Yliopiston sihteeristö sijaitsee Rovaniemellä. Keskuksen toimenkuvaan tulisi kuulua myös arktisen alkuperäiskansakielten aseman kehittäminen ja edistäminen osana Euroopan Unionin toimintaa. Keskuksen toiminnassa tulisi saamelaisten näkemyksen mukaan myös huomioida biodiversiteettisopimuksen alkuperäiskansoja koskevien artiklojen toimeenpano. Olisikin luontevaa, että

5 SÁMEDIGGI PUHE 5 (5) komission biodiversiteettisopimuksen toimeenpano- ja edistämistehtäviä näiden tehtävien osalta siirrettäisiin Rovaniemelle. Pelkkää tiedontuottajakeskusta saamelaiset eivät halua, vaan todellisen vaikuttajaelimen, joka toimisi ja verkottuisi alkuperäiskansojen ja oppilaitosten kanssa ja millä olisi todellista vaikutusvaltaa. Hyvä Lapin yliopiston rehtori, saamen kielen ja saamelaiskulttuurin lehtori Leif Rantala, hyvä seminaariyleisö, Saamelaiskäräjät jatkaa mielellään keskustelua saamen kielen ja kulttuurin opetuksen ja alkuperäiskansanäkökulman huomioimisesta Lapin yliopistossa. Toivon, että voimme jatkaa keskusteltua aiheesta ennen päätöksentekoa.